Liito-oravaraportti 05/2019 Friimetsästä

Vantaalla sijaitsevien Friimetsän ja Petaksen sekä Helsingin Haagan alueella sijaitsevan Riistavuoren alueiden liito-oravaselvitys tehtiin huhti-toukokuun vaihteessa 2019. Ihanteellisin aika tälle työlle on juuri kevät, sillä ensinnäkin tuolloin nuoret liito-oravakoiraat etsivät naaraita pariutumistarkoituksessa mutta toiseksikin, vielä tuolloin liito-oravien papanat eivät ole vielä maastoutuneet vihertyvään kenttäkerrokseen.

Orientoivana maastokäyntinä tein Keijo Savolan kanssa 29.3.2019 kenttäkäynnin Laaksoon, Lääkärinkadun alueelle, jossa Savola havainnollisti minulle mitä asioita maastosta kannattaa katsoa (suurimmat kuuset, niiden läheisyydessä olevat haavat ja niiden mahdolliset kolot; lisäksi Savola teroitti, että myös koloiset lepät ja koivut kannattaa syynätä liito-oraville potentiaalisina habitaatteina). Orientoituakseni itsenäiseen selvitystyöhön, sain Savolalta ”pilotiksi” käydä Pakilassa Kyläkunnantiellä 1.4., jonne tein itsenäisen liito-oravakartoituskäynnin 1.4. liittyen Pakilantien, Kehä I ja Kyläkunnantien väliseen kaavoitussuunnitelmaan. Lisäksi sain Savolalta malliksi hänen laatimansa kannanoton Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupungista, joka sivusi Riistavuoren selvitysaluettani. Kävimme myös Savolan kanssa esiselvityskäynnillä Petaksen alueella 18.4.

Olen käyttänyt antamassa ideoita raporttini malliin Savolan suosituksesta mm. Espoon Ruukinrannan luontoselvitystä sekä Helsingin tuoreinta (2018) liito-oravakartoitusta.

Friimetsä

Tein päivän maastokeikan Friimetsään keskiviikkona 24.4.2019 Friimetsä on liito-oravien suhteen puutteellisesti kartoitettu. Tehtävänäni oli selvittää Friimetsän alueen soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi metsänhoitokuvioittain; työ liittyy ajankohtaiseen Myyrmäen metsäsuunnitelmaluonnokseen sekä tuoreeseen Vantaan yleiskaavaluonnokseen, jossa huomattavalle osalle selvitysalueestani on osoitettu asuinkaavoitusta.

Friimetsässä tutkin mainitun metsäsuunnitelmaluonnoksen kuviot 1690 (pinta-ala 0,6 hehtaaria), 1692 (1,5 ha), 1694 (1,6 ha), 1700 (3,6 ha), 1701 (1,6 ha) ja 1702 (2,7 ha). Tarkastelualueen pinta-ala on yhteensä 11,6 hehtaaria. Kuvio 1690 rajautuu Friimetsän eteläpuoleiseen peltoon, ja on mäntyvaltainen; mäntyjen lisäksi alueella on koivuja. Kuusia alueella on hyvin vähän; suurempia kuusia vain yksi, joten alue ei ole liito-oraville kovinkaan hyvin soveltuva ympäristö. Kuvio 1690 ja 1692 erottaa toisistaan metsäautotie; kuvion 1692 Vihdintiehen rajautuvassa lounaisnurkassa on jo tehty harvennushakkuita. Muuten kuvio 1692 on sekarakenteista mänty-kuusi-koivumetsää, jossa on myös kookkaiden haapojen rivistö. 

Kuusi on kuvion 1692 valtapuu, ja kuvio rajautuu idästä rauhoitettuun pähkinäpensaslehtoon. Maapuuta on varsin runsaasti. Alue soveltuisi varsin hyvin liito-oraville, mutta en tehnyt tällä reissulla havaintoja mahdollisista pesäpuista tai pipanoista, semminkin kun kuusikko ja haaparivistö sijaitsevat toistensa välittömässä läheisyydessä.

Friimetsän alueen keskellä olevan mäenrinteen – jonka eteläpuolelle ulottuu kuvio 1692, itäpuoli on suojelualuetta ja länsirinne kuviota 1694 – pohjoispuoleiset metsäkuviot 1700-1702 rajautuvat pohjoispuoleltaan Friimetsän asuinalueeseen. Näistä kuvio 1701 rajautuu pohjoispuoleisen asuinalueen tontteihin ja joidenkin tonttien komposteja on sijoitettu kuvion 1701 puolelle. Näillä kuvioilla, etenkin kuviolla 1702 on runsaasti maapuuta, mutta vähemmän liito-oravien suosimaa vanhaa kuusikkoa: kuusi on kyllä kuvion valtapuu, mutta ne eivät ole kovin järeitä, ja isommista lehtipuista lähinnä raitaa ja koivua. Kuvio 1701 on paikoin kosteikkoinen ja soistunut. Siellä kuusien ja mäntyjen lisäksi kasvaa mm. leppää, koivua ja raitaa. Kuvio 1700 on kuusivoittoista metsää mäen pohjoisrinteellä ja sen pohjoispuolella. Sen sijaan siellä ei ole juurikaan liito-oravien tarvitsemia vanhoja lehtipuita, kuten haapoja, leppiä tai koivuja.

Johtopäätöksenäni Friimetsän kuvioista eniten liito-oravapotentiaalia on kuviolla 1694, joka on erittäin hyvin liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Sen länsirinteellä on kuusien lisäksi runsaasti vanhahkoa haapaa, myös kolopuita. Näistä ei ole mainintaa metsäsuunnitelman liitteenä olevassa kuvioittaisessa inventointiluettelossa. Lisäksi alueella on ainakin mäntyä ja raitaa. Friimetsän alueesta myös kuvioilla 1701 ja 1692 on ainakin korkeaa liito-oravapotentiaalia. Kuviolla 1692 on erittäin paljon liito-oravapotentiaalia kuvion eteläreunan osalta, jossa on sekä korkeaa haavikkoa että kuusikkoa. Kuvion 1701 puusto on hyvin erirakenteista, mukaan lukien myös vanhoja kuusia, ja maa- ja lahopuuta on kiitettävän runsaasti.

Friimetsä jäi alueena vuoden 2016 tehdyn läntisen Vantaan liito-oravaselvityksen ulkopuolelle, ja on syytä tarkastella myös liito-oravan levittäytymiselle olennaiset yhteydet. Alueen länsipuolelta rajaama Vihdintie muodostaa noin 50-60 metriä leveän puuttoman kulkuesteen, joka saattaa olla juuri kapeimmista kohdistaan ylitettävissä. Kapeimmillaan Vihdintien puuton alue on kuvion 1690 ja tämän tarkastelun ulkopuolelle jääneen kuvion 1691 kohdalta, ja tämän vuoksi näiden kuvioiden etenkin länsireunoihin on jätettävä yhteyspuita, jotta yhteys Vihdintien ylitse säilyisi Askiston ja Odilammen kautta laajempiin Lahnuksen ja Luukin alueen liito-oravametsiin. Myös on vältettävä suojeltuun pähkinäpensaslehtoon rajautuvien kuvioiden – 1692, 1694 – reunojen laajamittaisempaa hakkuuta. Etenkin on pidättäydyttävä kuvion 1692 itäreunan vanhojen kuusten hakkuusta ja eteläreunan haavikon hakkaamisesta.

Friimetsä ei kytkeydy Länsi-Vantaan liito-oravaselvityksen eteläisempiin alueisiin, sillä Kehä III on leveä ja sen reuna-alueet tiheästi rakennettua teollisuus- ja varastoaluetta. Hermaskärrin suuntaan puuton alue on kapeimmillaan sadan metrin luokkaa muodostaen levittäytymisesteen liito-oravalle. Tämän vuoksi onkin tärkeää huolehtia kytkeytyneisyydestä Vihdintien ylitse ja Petaksen, Myllymäen ja Kivistön itäisimmille alueille. Kuvioista 1690, 1692 ja 1694 yhteys tapahtuu pähkinäpensaslehdon kautta ja kuvioiden 1700-1702 itäosista. Kuviot 1700-1702  tarjoavat yhteyden läntisten Kivistön, Petaksen ja Myllymäen ydinalueiden ja kuvioiden 1692 ja 1694 välillä. Tämän vuoksi kuvioiden 1700-1702 etenkin itäosien hoidossa tulee noudattaa malttia. Friimetsän alueen metsänhoitosuunnitelmat herättävät epäilyksiä, että lieneekö metsän harventaminen pohjatyötä Vantaan yleiskaavaluonnoksessa alueelle osoitetulle asuinkaavoitukselle, mikä on vielä metsänhoitoa suurempi uhka alueen luontoarvoille ja liito-oravakelpoisuudelle. Yleiskaava antaa vain viitteellisen käsityksen, mitä ja minne tarkasti tultaisiin asemakaavoittamaan, mutta joka tapauksessa yleiskaava mahdollistaa asuinrakentamista ainakin kuviolle 1700 - aivan pähkinäpensaslehdon rajaan kiinni - ja soistuneille kuvioille 1701 ja 1702.

Friimetsän alueen luontoselvitys

FRIIMETSÄN ALUEEN LUONTOSELVITYS

Michael Perukangas 05/2019

Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen Uudenmaan piirin kanssa sovitusti tein huhti-toukokuussa Vantaan Friimetsän alueella luontoselvityksen. Tämä raportti on osana Stadin ammattiopiston luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon valinnaiseen opintokokonaisuuteen Luontoselvitysten laatiminen, joka on kurkistus luontokartoituksen maailmaan. Kyseiseen opintojaksoon ei kuitenkaan järjestetä opetusta, joten kiitokset korvaamattomasta avusta ja tehtävänannosta kuuluvat Keijo Savolalle. 

Suojellut luontotyypit

Friimetsän alueen metsässä, joka jää varsinaisen Friimetsän asuinalueen eteläpuolelle ja Vihdintien itäpuolelle, tarkasteluni kohteena olivat Vantaan metsänhoidollisen hakkuusuunnitelman tausta-aineistona olevan puustotaulukoinnin metsäkuviot 1690, 1692, 1694, 1700, 1701 ja 1702. Tämän metsäsuunnitelman inventointi- ja toimenpide-esitykset -taulukon on tuottanut keskusmetsälautakunta Tapio.

Friimetsässä keskityin näihin metsäkuvioihin kyseisen taulukon antamien puustotietojen perusteella; näistä sai käsityksen että kyseisillä alueilla saattaisi olla liito-oravapotentiaalia, sillä kyseinen inventointi kertoi kyseisillä kuvioilla esiintyvän liito-oravien indikaattoripuita eli paitsi kuusta, myös haapaa. Friimetsän liito-oravakartoituksessa tästä lisää. Tulen tekemään lisäksi yleiskatsauksen kyseisiin kuvioihin rajautuviin metsäkuvioihin 1691, 1693, 1695 sekä 1696; lisäksi olen tehnyt kierroksen suojellussa pähkinäpensaslehdossa, sillä tarkasteluni kohteena olevat kuviot rajautuvat siihen.

Friimetsän pähkinäpensaslehtoa

Friimetsän tarkasteltavalla alueella - tai tarkemmin sanottuna, ne ovat yhteydessä siihen - on havaittavissa Luonnonsuojelulain 29 § tarkoitetuista suojelluista luontotyypeistä 2) pähkinäpensaslehto. Rajautuminen suojelualueeseen nostaa tarkastelualueeni Metso-arvoa. Pähkinäpensaslehto rajautuu lännessä selvitykseeni kuuluvaan metsäkuvioon 1692. Pähkinäpensaslehdon aseman turvaa sen ympärille perustuva luonnonsuojelualue.

Metsäkuviolla 1701 on pienehkö lehtokorpi, vaarantunut suotyyppi Etelä-Suomessa, joka on metsälaissa luokiteltu erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Siellä kasvaa runsas sammalisto ja saniaislajisto, mm. rahkasammalta, ja puista siellä kasvaa etenkin rauduskoivuja, pihlajia, kuusia ja mäntyjä. Puusto on hyvin erirakenteinen, ja myös runsas maapuusto on hyvin erirakenteista ja -ikäistä. Kuvion lävitse kulkee asutuksesta alkava vanha, osin metsittynyt metsäautotie.

Metso-luokitus

Friimetsän alueen tarkasteluyksikkönäni siis ovat edellämainitun hakkuusuunnitelman mukaiset metsäkuviot. Näihin liittyvä inventointilista toimii myös tsekkauslistana, jota vasten voin tarkastella omaa puulajiluokitustani. Kuitenkaan en käytä Tapion inventointia pohjana omalle työlleni kuin aluejaottelumielessä, enkä anna sen ohjata omia tulkintojani metsätyypeistä tai kuvioiden sisältämistä luontoarvoista.

Kuvio 1690 ei saa Metso-luokitusta, sillä se on varsin harva (harvennettu) metsä, jossa ei ole käytännössä lainkaan maa- tai lahopuuta, pienvesistojä tai muitakaan erityisiä monimuotoisuusarvoja. Lisäksi kuvion puuston rakenne on varsin yksipuoleinen ja hoitoaste korkeahko. Kuvion pääpuulaji on mänty; lisäksi siellä kasvaa pieniä kuusia, pajuja ja koivuja. Mainittavin kuvion luontoarvo on sen metsätyyppi, joka on lehto, ja sen kenttäkerroksen hallitseva kasvi on valkovuokko. Lehtoisuus kuitenkaan ei itsessään ole Friimetsän alueella kovinkaan ainutlaatuista, sillä sitä esiintyy ainakin kuvioilla 1692, 1694, 1701 ja 1702 joko laikkuina tai korpityyppisenä elinympäristönä.

Kuviolla 1692 on runsain mitoin maa- ja lahopuuta ja puusto on erirakenteinen ja monilajinen. Hallitsevana puuna on kuusi; kuvion 1690 ja 1692 rajana toimivaa metsäautotietä vasten, siis kuvion eteläreunalla runsaasti kasvaa kookkaiden haapojen rivi; lisäksi kuviolla esiintyy mäntyjä ja koivuja. Kuvio rajautuu itäosaltaan suojeltuun pähkinäpensaslehtoon, ja kuviolla on lehtolaikkuja itään painottuen. Etenkin kuvion kaakkoiskulmassa ja luonnonsuojelualueella kasvaa kookkaita kuusia, joita liito-orava voisi potentiaalisesti käyttää, varsinkin kun niiden välittömässä läheisyydessä on kookkaiden haapojen rivistö. Kuvion poikki etelä-pohjoissuunnassa virtaa luonnonmukainen noro kohdassa N 6687419 E 380677 (jota en kyennyt paikantamaan ensimmäisen maastokäyntini jälkeen, joten se saattoi kyllä myös olla lumen sulamisvedestä aiheutunut). Kenttäkerroksen tyyppikasvina on valkovuokko, muuten kenttäkerros on suhteellisen niukkaa varvikkoa, jossa esim. käenkaali, kielo ja muut lehtokasvit alkoivat kunnolla tulemaan näkyviin vasta kolmannella maastokäynnillä. Ylempänä rinteessä kuvion koillisrajalla kasvaa koivikkoa. Kuvion länsiosa on tuoreempaa; lehtolaikkuja on täälläkin paikoitellen ja maapuuta runsaasti. Kuvio saa Metso-luokituksen I mahdollisen noron, runsaan maapuuston, erirakenteisen puuston, lehtoisuuden ja suojelualueeseen rajautuneisuuden vuoksi.

Kuvion 1692, luonnonsuojelualueen ja kuvion 1694 väliin jää kuvio 1693, joka jää tämän tarkastelun ulkopuolelle. Se on mäenrinteen mäntyvoittoista metsää, jossa kasvaa myös jäkälittyneitä koivuja.

Kuvio 1694 rajautuu eteläreunaltaan suojelualueeseen. Kuviolla on lehtolaikkuja, ja sen valtapuuna on kuusi. Lisäksi siellä kasvaa koivuja, kuusta, pajua, pihlajaa ja kuvion keskivaiheilla on haapalehto, jossa on muutama kelohaapa ja melko runsaasti kantoja. Kuvion länsiosa on suhteellisen hämärää kuusien hallitsemaa sekametsää, ja itäosalla suojeltua pähkinäpensaslehtoa vasten jonkin verran pähkinäpensaita. Epäselväksi jäi, miksi kuvion itäreunassa aivan pähkinäpensaslehdon rajalla oli suuri joukko pihlajia nirhitty noin 2-2,5 metrin korkeudelta. Ehkä hirvien tekosia, mutta hirvenläjiä ei kuitenkaan tällä kuviolla näkynyt (sen sijaan naapurikuvioiden 1700 ja 1701 rajoilla niitä näkyi). Kuviolla on runsas lintulajisto, mm. peippo, pajulintu ja närhi. Kuvio saa Metso-luokituksen II.

Kuvio 1694

Kuvio 1700 rajautuu eteläosistaan kuvioon 1694. Se on valoisa ja kosteapohjainen, ja etenkin sen itäosissa on erittäin runsaasti maapuuta. Alueen etelä- ja länsipuolen valtapuu on kuusi; muuten kuviolla kasvaa pääasiassa kuusta ja koivua sekä jokunen haapa, pihlaja ja raita. Kuvio saa Metso-luokituksen III.

Kuviota 1700 sen kaakkoisosistaan.

Kuvio 1701 on kuusi-mänty-rauduskoivusekametsää, jossa on eri-ikäistä sekarakenteista puuta, ja erittäin runsaasti maapuuta. Muita puulajeja ovat ainakin raita ja pihlaja. Maapohja on tuore, kostea, kuviolla on lehtolaikkuja ja sen poikki kulkee vanha osin umpeenkasvanut metsäautotie. Kuvio saa Metso-luokituksen I-II.

Kuviota 1701

Kuvio 1702 on suhteellisen avointa ja valoisaa metsää, joka rajoittuu pohjoisosistaan asuinalueen tontteihin. Kuviolta löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta. Kuviolla on pieni lehtokorpi, jossa kasvaa mm. käenkaalia, kortteita, sananjalkaa ja useampaa saniaislajia. Sammallajisto on varsin runsas, mm. rahka-, seinä- ja lehväsammalia. Alueen koillisosassa on laajahko metsätuhoalue, jossa suurin osa puustosta on kaatunut ja jäänyt maastoon maapuuksi. Kuvio saa Metso-luokituksen I suon, noron sekä erittäin runsaan maapuun vuoksi.

Kuvion 1702 metsätuhoaluetta.

Lehtokorven pohjakerrosta.

Vesistökatsaus

Vesilain 11 § tarkoitetuista suojeltavista vesiluontotyypeistä alueella kulkee metsäkuvion 1692 alueella pohjoinen-eteläsuunnassa lähellä suojellun pähkinäpensaslehdon rajaa noro, jonka koordinaatit olivat kohdassa N 6687419 E 380677. Tosin tätä noroa ei löytynyt enää viimeisellä maastokäynnillä, joten kyseessä saattoi olla myös lumien sulamisveden muodostama puro. Noron virtaussuunta on pohjoisesta etelään, mutta maastokäyntieni perusteella jää epäselväksi, voidaanko puhua varsinaisesta norosta, sillä sen säännöllisyyden havainnointi vaatisi pidempää aikajännettä.

Metsäkuviolta 1702 – jolla on myös pieni lehtokorpikuvio – löytyy kohdalta N 6685444 E 378070 löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta.

Metsäkuvion 1701 vesiaihe.

VIITTEET:

Luonnonsuojelulaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096

Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016-2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.  http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74890/YMra_17_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vantaan luonnonsuojelualueselvitys: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/119105_Luonnonsuojelualueselvitys.pdf

Vantaan yleiskaava 2020: esitys uusista luonnonsuojelualueista: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/141791_UudetSLalueetehdotus.pdf

Vesilaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587#L2P11

Viikko 34: virtavesiä ja vieraslajeja

Toisella opiskeluviikolla tuoreessa muistissa oleva teoria yhdistyi käytäntöön. Tämä onkin paras tapa oppia. Ensin opiskeltiin lehtokasvillisuutta, ja sitten mentiin Helsingin luultavasti edustavimpaan lehtoon, Mustavuoreen, löytämään lehtokasvillisuutta sen luonnollisessa elinympäristössä. Kuten monenlaisia saniaisia ja myrkkymarjoja:

Harvinaisen hienon kotkansiipiesiintymän muodostama "metsä" metsässä, suojellussa lehdossa.

Pähkinäpensaita.

Mustakonnanmarja. Se on hyvin myrkyllinen.

Saatuamme maistiaisen lehdoista - mutta ei niiden myrkkymarjoista - kävimme tutustumassa Mustapuroon, joka on Marjaniemestä Puotinharjun ja Myllypuron kautta Kehä ykkösen alle virtaava puro, tai siis päinvastoin, koska sen lähde on jossain kehätien alla. Opimme, että tällaisen kaupunkipuron näennäisen "luonnonmukaisuuden" eteen tarvitaan inhimillisiä interventioita, esimerkiksi virtaaman parantamiseksi.

Näihin interventioihin sitten ryhdyimme seuraavana päivänä Virtavesien hoitoyhdistyksen johdolla: raivasimme puron varresta Marjaniemen siirtolapuutarhan kohdalta sinne pesiytynyttä runsasta ja kiusallista vieraslajistoa, kuten osmankäämiä ja jättipalsamia. Lisäksi kärräsimme puroon tonneittain isompia kiviä lisäämään puron virtausta houkuttelemaan taimenia, ja sitten puron pohjaan soraa laskemalla loimme mahdollisuuksia taimenen kutupaikoille. Toivottavasti taimenia tulee; poikasista näimme kyllä vilauksia.

Viikon lopuksi vielä jatkettiin vieraslajien opiskelua, niiden, joita näimme jo Mustapuroa ja vähän lisääkin.