Muistutus nk. Metsäläntien lumenkaatopaikasta

Tämän muistutuksen jättävät Kaupunkiluontoliike ry, Paloheinä Torpparinmäen kaupunginosayhdistys ry sekä ryhmä Helsingin kaupungin asukkaita, jotka ovat Keskuspuistoryhmän aktiiveja. Muistutus koskee Helsingin kaupungin asemakaavaehdotusta AK12945 (Metsäläntien lumenvastaanottopaikka, Dnro HEL 2024-007398), joka oli nähtävillä 22.4.–22.5.2025.

Kaavamuutoshanke kohdistuu Helsingin Keskuspuiston keskiosassa sijaitsevan Maunulan ulkoilumajan viereiseen suureen, osin kenttämäiseen, osin metsäiseen ja osin puromaiseen alueeseen. Maunulan ulkoilumaja on suosittu lapsiperheiden ja kaiken ikäisten kaupunkilaisten tukikohta heidän ulkoillessaan Keskuspuiston metsissä. Majaa ja sen lähiympäristöä kenttineen kaupunki on vuosikymmenten ajan kutsunut kaupungin eteläisimmäksi perheliikuntakeskukseksi.

Suunnittelualue on voimassa olevassa asemakaavassa merkitty VR- ja mtk-alueeksi (monitoimikentäksi). Asemakaavan VR-merkintä tarkoittaa retkeily- ja virkistysaluetta. Mtk-merkintä taas aluetta, jota tulee voimassa olevan asemakaavan määräysten mukaan pitää ”niittymäisenä, 1–2 kertaa kasvukaudessa niitettävänä alueen ja loppuosa tasaisena, matalana nurmipintana, joka soveltuu erilaisiin pallopeleihin ja muihin vastaaviin peleihin. Alueelle ei saa tuoda tai rakentaa varastoja tms. rakennuksia”.

Suunnittelualueella sijaitsee taimenpuro, Haagan puro sekä monia muita arvokkaita luontokohteita.

Vaatimus

Vaadimme, että asemakaavan muutoksesta eli lumenkaatopaikan rakentamisesta luovutaan kaikilta osin.

Vaadimme, että aluetta kehitetään jatkossa luonnon monimuotoisuutta ja hiilinieluja vahvistaen voimassa olevien kaavojen mukaisesti virkistys- ja ulkoilualueena pääpainon ollessa perheliikunnan tarpeisiin vastaamisessa.

Perustelut

Sisällytämme muistutukseemme oheisen, osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa koskevan mielipiteemme. Mielestämme mielipiteessämme esille nostamiamme asioita, ei ole otettu huomioon nyt esillä olevassa kaavaehdotuksessa.

Ristiriita voimassa olevan asemakaavan ja kaupungin strategian kanssa

Suunnitelmassa sivutetaan kevyesti se tosiasia, että nykyisessä voimassa olevassa Keskuspuiston keskiosan asemakaavassa alue on yksiselitteisesti ulkoilu-, retkeily ja viheraluetta. Myös Uudenmaan maakuntakaavassa alue on merkitty osana Keskuspuistoa merkittäväksi virkistys- ja luontoalueeksi. Yleiskaava 2016 valituksissa Helsingin hallinto-oikeus kumosi (2018) Hämeenlinnan väylän varrelta Keskuspuiston alueelle ja maakuntakaavan virkistysalueelle osoitetut uudet rakentamisalueet maakuntakaavan vastaisena. Hallinto-oikeuden mukaan yleiskaavan toteutuminen merkitsisi maakuntakaavassa osoitetun virkistysalueen laajaa supistumista. Korkein hallinto-oikeus piti tämän päätöksen voimassa. Lumenkaatopaikka on myös sellaista rakentamista, joka merkitsisi virkistysalueen supistumista ja Keskuspuiston kaventamista. Pidämme valitettavana, että kaupunki haluaa taas tällä kaavamuutosehdotuksella kokeilla kepillä jäätä ja mahdollisesti käynnistää uuden valitusprosessin.

Asemakaavaehdotus on kaupunkistrategian vastainen: strategian mukaan Keskuspuistoon ei enää rakenneta. Tämän strategian tulisi olla myös lumenkaatopaikkojen rakentamishankkeita ohjaava normi, joka jo itsessään pakottaisi etsimään lumenkaatopaikalle muun sijainnin kuin Keskuspuiston virkistysalue.

Kustannuslaskelma on alimitoitettu

Pidämme esitettyä kustannuslaskelmaa (n. 14 m €) alimitoitettuna. Suunnitelmasta selviää, että alue soveltuu huonosti rakentamiseen ja sen maansiirto- ja perustamiskustannukset maan stabiloinnin ja paaluttamisen osalta ovat korkeat. Lisäksi esitettyjen puhdistusmenetelmien mitoituksesta ja riittävyydestä eikä kustannuksista ole olemassa tarkempaa suunnitelmaa tai kustannusarvioita. Liikennejärjestelytkin tulevat olemaan esitettyä vaativammat.

Lumenkaatopaikan tarve ja sijainti on huonosti perusteltu

Kaavamuutosehdotusta perustellaan painokkaasti sillä, että yleiskaavasta 2002 ja 2016 on löydettävissä lause ” Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja laitteita ja liikenneväyliä.” Tätä ei kuitenkaan missään nimessä voi tulkita niin että 6,6 ha alueen ottaminen lumenkaatopaikaksi olisi luonteeltaan vain pieni tekninen muutos ja välttämätöntä yhdyskuntateknistä rakentamista tässä kohdin. Suunnitelmassa annetaan jokseenkin harhaanjohtavasti ymmärtää toisin, ikään kuin ko. lause tarjoaisi merkittävän oikeutuksen kaavamuutokselle. Kaavamuutosehdotuksessa ei ole tuotu esille mitään niin painavaa syytä, että uusi lumenkaatopaikka olisi tarpeen perustaa Keskuspuiston virkistysalueelle tai että se olisi ainoa sijoituspaikka ja vaihtoehto.

Kaupungin lumenhallintaohjelma tarjoaa sinänsä hyvän katsauksen tilanteeseen, mutta huonon kaupunkisuunnittelun ei pitäisi johtaa viheralueiden nakertamiseen. Olemme toistuvasti saaneet kuulla, miten Helsingin tiivistä rakentamista perustellaan sillä, että se säästää viheralueita jossain muualla(?). Tässä tapauksessa on ilmiselvää, että jopa uusia asuinalueita rakennettaessa ne suunnitellaan niin tiiviiksi, ettei lumen varastoimiselle ja käsittelylle paikan päällä jää tilaa. Ympäristöministeriön selvityksessä on ilmaistu tämä näin: “Muista keinoista tärkeimpänä voidaan pitää sitä, että asuinalueiden kaavoitus ja katujen suunnittelu on tehty niin, että lumelle jää tilaa, eikä sitä tarvitse kuljettaa kohteesta muualle. Lähiläjitys säästää aikaa ja rahaa, ja vähentää kuljetustarvetta ja kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä. Melua aiheutuu vähemmän ja ympäristövaikutukset sekä asukkaiden häiriö voidaan minimoida. Haastatteluissa useat kaupunkien edustajat mainitsivat tämän vaihtoehdon otettavan huomioon etenkin katujen suunnittelussa ja uusia asuinalueita rakennettaessa.” Mielestämme esim. Malmin, Patolan, Viikin, Kalasataman, Jätkäsaaren, Pitäjänmäen jne. uusien asuinalueiden liian tiivis rakentaminen on virhe ja noilta alueilta pitäisi itsessään löytää lumelle paikkoja.

Kaavaselostuksen mukaan Helsingissä on yhdeksän virallista lumenvastaanottopaikkaa, joista viisi poistetaan lähivuosina. Kaavaesityksessä ei ole selvitystä mahdollisuuksista säilyttää muilla alueilla jo olevia lumenkaatopaikkoja tai perustaa uusia maavastaanoton tai lähivarastoinnin paikkoja muualle. Esityksestä puuttuu myös selvitys siitä, miten kaupunki voi omassa toiminnassaan kehittää uusia innovatiivisia lumen markkinoita. Näin ollen kaupunki aiheuttaa itse toimillaan tarpeen perustaa uusia lumenkaatopaikkoja. Esitämme, että nyt maalla sijaitsevia lumenkaatopaikkoja ei poisteta vaan selvitetään mahdollisuudet muuttaa  näiden alueiden kaavoja Malmilla, Patolassa, Viikissä jne. ja samalla varaudutaan muillakin uusilla alueilla lumen lähivarastointiin.

Ehdotus Keskuspuiston viheralueen valitsemiseksi uuden lumivuoren ja roskakasan sijainniksi on vanhanaikaista ja asukkaista piittaamatonta suunnittelua ja on vastoin kaupungin monien muiden tavoiteohjelmien tavoitteita. On tulkinnanvaraista mikä seikka on aiheuttanut muiden vaihtoehtojen hylkäämisen? Kustannukset? Helppous? Liikenneyhteydet? Asuntorakentaminen?  Helsingin ilmakuvaa tarkastelemalla löytyy muitakin vaihtoehtoja kuten vanhoja kaatopaikkoja, teollisuusalueita, jätevedenpuhdistamoja, Staran varikoita ja varastokenttiä jne. Näiden vaihtoehtojen etsintä ja esilletuominen ei kuitenkaan ole asukkaiden tehtävä vaan virkamiesten Suunnitelmasta puuttuu vertailutaulukko muista nyt harkituista vaihtoehdoista.  Nyt suunnitelma esitetään ilman vaihtoehtoja ikään kuin ainoana vaihtoehtona. Aivan yhtä hyvin voidaan muuttaa jotakin asuntorakentamisen asemakaavaa kuin virkistysalueen asemakaavaa – vaihtoehtoja on.

Lumenkäsittely on teknisessä murroksessa – lumenkaatopaikka saattaa olla tarpeeton kohta

Esitämme, että tämä asemakaavamuutos hylätään myös siksi että lumenkäsittely on teknisessä murrosvaiheessa. Helsinkikin on mukana pääkaupunkiseudun hankkeessa, jossa Vantaan Energia on perustamassa isoa lumensulattamoa. Pienimuotoisempaa lumensulattamista voidaan tehdä paikallisissa konteissa sekä maalla että merellä kuten Toronton, Oslon ja Tukholman esimerkit osoittavat. Sulattamiseen voidaan jatkossa käyttää hukkalämpöä, merivettä ja muita uusituvia energianlähteitä.

Kaavamuutos on vastoin kaupungin luonnonsuojelualueohjelman tavoitteita ja ympäristövaikutusten selvitys on tekemättä

Juuri hyväksytyssä kaupungin luonnonsuojelualueohjelmassa on esitetty herkän taimenpuron eli Haaganpuron uoman ja rantojen suojelutarve. Kaavasuunnitelmassa ei ole uskottavasti selvitetty lumenkaatopaikan sulamisvesien määrän ja laadun vaikutuksia taimenpuron ekologiaan ja taimenten elinmahdollisuuksiin ja kutupaikkoihin. Edellytämme ennen hankkeen hyväksymistä kunnollista ympäristövaikutusten selvitystä, jossa otetaan Haaganpuron kokonaisuus huomioon. Jo nyt mm. Maununnevan suurelta osin käsittelemättömät sulamisvedet huonontavat Haaganpuron vesistön tilaa.

Ilman kattavaa ympäristöselvitystä kaavamuutoksen hyväksyminen olisi vastuutonta.

Taimenpuro vaarassa

Kaavaselostuksessa esitetään, että lumen sulamisvedet puhdistetaan suodatusjärjestelmällä ja johdetaan purkuojaan Haaganpuroon., jossa “Haaganpuron taimenten osalta kesän aikana viileä vesi parantaa niiden elinolosuhteita”. Tällainen virheellinen väittämä antaa aiheen olettaa, ettei suunnittelussa ole kysytty taimenpurojen kunnostamisen asiantuntijoiden kantaa tai ymmärretty taimenen elintapoja ja elinympäristöjen vaatimuksia.

Lumenkaatopaikan haittoja arvioitaessa pitäisi ottaa huomioon, että kun lumet sulavat keväällä, niin keväällä vesi ei ole puroissa liian lämmintä.  Sen sijaan lumeen sekoittuneet epäpuhtaudet lähtevät liikkeelle sulamisvesien mukana, eikä missään ole tietääksemme toiminnassa lumenkaatopaikkaa, jossa kaikki tai edes enin osa sulamisvesien epäpuhtauksista onnistuttaisiin puhdistamaan.

Puroissa on kudettuja meritaimenen kutupesiä, joista pienpoikaset kuoriutuvat ja nousevat soran seasta. Niiden ensivaihe on herkintä aikaa heti kuoriutumisen jälkeen. Taimen kuoriutuu lämpötilasta riippuen toukokuussa ja erityisen kylminä keväinä viimeistään kesäkuun alkuun mennessä. Kuoriutuneet poikaset asettuvat puron rauhallisiin osiin ja hakevat suojaa hyvin matalilta alueilta läheltä pesäaluetta, eivätkä pysty pakenemaan puroveteen mahdollisesti liuenneita vieraita aineita minnekään.  Lumenkaatopaikka muodostaa todellisen uhkan keväisin kuoriutuville meritaimenen poikasille.

Suunnitelmassa ei ole esitetty realistisia laskelmia erilaisten haitta-aineiden määrästä lumessa eikä siten siihen piirrettyjen erilaisten suodatus, laskeutus, puhdistus yms. altaiden todellisesta kapasiteetista ja laajuudesta. Suunnitelman lähtötiedot ovat puutteelliset eikä se käsittele lumen mukana kulkeutuvien haitta-aineiden (esim. tiesuola, raskasmetallit, öljyjäämät, mikromuovit, ravinteet) määrää tai vaikutuksia. Kaatopaikan perustaminen vaatisi laajaa maamassojen poistoa (2–3 metrin syvyydeltä) pohja-alueen paalutusta (koska savea). Rakennusvaihe olisi erityisen haitallista purolle, koska silloin puroon voi joutua runsaasti kiintoainetta.  Esityksessä esitetään, että uusi kenttä olisi asfaltoitu. Suhtaudumme tähän ratkaisuun epäillen, sillä juuri aurauksesta irtoavat bitumipalaset ym. on iso ongelma. Samoin asfalttipinta on ilmeisesti haastava ja herkkä rikkoutumaan, kun vesi vuoroin jäätyy ja sulaa sen pinnalle. Noin 20 m korkea lumikasa on hyvin painava ja vaatii siksi tähän huonosti rakentamiseen soveltuvaan maaperään kalliit perustamiskustannukset.

Osa Maunulan luontopolusta jää rakentamisen alle

Kaavaselostuksessa ei mainita lainkaan Maunulan luontopolkua, joka kulkee suoraan suunnittelualueen läpi. Luontopolku on suunniteltu yhdessä asukkaiden kanssa ja se on ollut hyvin suosittu viimeiset 10 vuotta.  Sillä on luonto- ja ympäristökasvatuksellinen merkitys. Sen huomioimatta jättäminen osoittaa puutteellista vuorovaikutusta ja riittämätöntä arviointia suunnitelman vaikutuksista luontokokemukseen ja opetuskäyttöön.

Hankkeella ei ole asukkaiden tukea

Vuorovaikutussuunnitelman raportti kertoo jo kantaa ottaneiden asukkaiden ja yhteisöjen vastustuksesta lumenkaatopaikkasuunnitelmaan. Asukkaiden toimesta käynnistetty nimien keruu on jo nyt (14.5.2025) tuottanut yli 1500 allekirjoitusta.

Alueen kehittämistarpeet

Esitämme, että aluetta todellakin kehitetään voimassa olevan kaavan mukaisesti virkistyskäytön-, luonnon monimuotoisuuden – ja perheliikunnan tarpeisiin.  Vielä vuonna 2014 kun Keskuspuisto täytti 100 v. ja alueen halki vedettiin Maunulan luontopolku, oli alueelle muodostumassa hyvä vauhtia monimuotoinen ruderaattialue ja sitä käyttivät koiraharrastajat sekä läheinen Helsingin latu esim. muumihiihtokouluihin.  Luvattoman väliaikaisen lumenkaatopaikan jäljiltä alueen luontoarvot heikkenivät kentän osalta roskan ja irtosoran vallattua se. Paikoilleen jätetyt puomit ovat myös jättäneet käyttäjille sen virheellisen käsityksen, ettei alueella saa oleskella.

Keskuspuiston käyttöpaine on jo nyt iso ja aivan tämän alueen lähelle tullaan asuttamaan tuhansia uusia asukaita Postipuistoon ja Keski-Pasilaan sekä Mäkelänkadun bulevardikaupungin (Tuusulan väylän kaupunkibulevardi) rakentuessa. Kasvava väestö tarvitsee lisää ei suinkaan vähemmän virkistysalueita. Postipuisto ja Keski-Pasila on rakennettu hyvin tiiviiksi ja annettu asukkaiden ymmärtää, että lähivirkistysalueiden puutetta korvaa vieressä oleva Keskuspuisto, jota ei tulla enää nakertamaan.  Lumenvastaanottopaikan suunnitelmassa ei ole juuri huomioitu, että vastaanottopaikalla olisi virkistyskäyttöä heikentävä vaikutus. Korkea (n 20 m) hiekkainen ja roskainen vuori työkoneineen vähentää kovasti metsän tuntua alueella. Lisäksi lumenkaatopaikasta kantautuu melua. Auratussa lumessa on usein myös erilaisia ruokajätteitä, joten alueelle voi pesiytyä rottia, ja lumikasasta voi myös levitä pahaa hajua.

Lumenkaatopaikan sijasta aluetta tulee kehittää asukkaiden ja yhteisöjen kanssa yhteistyöllä osana Keskuspuistoa. Luontoa voidaan ennallistaa, osa alueesta voidaan muotoilla lasten liikunnan tarpeisiin (esim. hiihto, pulkkailu, pyöräily), osoittaa koiraharrastajille harjoittelualue, ennallistaa puroa ja sen sivuhaaroja jne.

Voimassa olevassa asemakaavassa alue on määritelty ulkoilu- ja perheliikuntapaikaksi. Kaavaselostuksessa ei esitetä lainkaan vaihtoehtoa tai korvaavaa aluetta tällaiselle toiminnalle. Alueen muutos lumenvastaanottopaikaksi vie ympärivuotisen liikuntamahdollisuuden pois useilta lähialueen asukkailta, erityisesti lapsiperheiltä.

Aiheutuvia liikenneongelmia aliarvioidaan ehdotuksessa

Metsäläntie on jo ja siitä on tulossa vielä vilkkaammin liikennöity tie, kun Postipuisto ja Keski-Pasila rakentuvat valmiiksi. Lisäksi Yleiskaavassa 2016 on hahmoteltu Käpylän asemanseudun täydellinen muutos ja Tuusulantien muuttaminen kaupunkibulevardiksi. Käytännössä talvinen rekkaliikenne tukkii Metsäläntien yksitasoisella risteyksellä, johon kääntymistä täytyy jonottaa Hämeenlinnantien suunnasta poikki liikenteen. Katsomme, ettei suunnitelmassa ole otettu riittävästi huomioon liikennemäärien kasvua, liikenneturvallisuutta sekä tarvittavia kevyenliikenteen ratkaisuja.

Esitys

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katsomme, että ehdotettua asemakaavamuutosta ei pidä tehdä ja hyväksyä. Mikäli prosessia jatketaan, tulee tehdä kunnollinen ympäristövaikutusten arviointi, liikenneselvitys, vaihtoisten sijoituspaikkojen vertailu sekä esittää korvaava ratkaisu nykyisen kaavan mukaiselle käytölle eli perheliikuntakeskukselle.

19.5.2025

Susanna Pitkänen
Keskuspuistoryhmän aktiivi, Maunulan, Maunulan luontopolun asukasedustaja

Mina Laamo, Keskuspuistoryhmän aktiivi, Postipuisto

Viveka Backström, Keskuspuistoryhmän aktiivi, Metsälä

Manki Perukangas, Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

Veli-Pekka Kantanen, Paloheinä Torpparinmäen kaupunginosayhdistys ry., puheenjohtaja

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille! Allekirjoita adressi !

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta                     

Keskuspuistoryhmä/Kaupunkiluontoliike ry/Paloheinä-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys

Vastustamme Metsäläntien varteen suunniteltua lumenkaatopaikkaa. Tämä paikka kuuluu Helsingin Keskuspuistoon, ja on nykyisessä kaavassa - joka on vuodelta 2014 - virkistysaluetta (VR), ja sen käyttötarkoituksena on ollut toimia esimerkiksi lasten harrastuspaikkana. Alueella on nyt toiminut useamman vuoden epävirallinen lumenkaatopaikka ilman tarvittavia ympäristölupia. Aiemmin kentällä ovat harjoitelleet mm. koiraharrastajat ja rugby-pelaajat. Nykyään alueella on voimassa merkintä MTK, jonka mukaan alue tulisi valtaosaltaan olla esimerkiksi pallopeleihin soveltuvana niittynä, vastaten alueen aiempia em. käyttötapoja.

Helsingin Keskuspuistoa on vähitellen reunoiltaan nakerrettu milloin milläkin verukkeella. Pirkkolaan alettiin v. 2020 rakentamaan urheiluhallia,  jota vastustettiin laajasti mm. yli 14000 allekirjoitusta keränneellä adressilla.  Kaupunki lupasi tämän olevan kaupunginvaltuuston hyväksymän kaupunkistrategian mukaisesti viimeinen Keskuspuistoa pienentävä hanke. Tämä lupaus on kuultu monia kertoja, ja aina Keskuspuiston ystävät ovat saaneet pettyä. Lumenkaatopaikka rikkoo siis hyväksyttyä kaupunkistrategiaa.

Lumenkaatopaikan suunnitelman selosteissa väitetään virheellisesti, ettei lumenkaatopaikka poistaisi käytössä olevia ulkoilureittejä. Alueella kulkee vilkkaasti käytettyjä ulkoiluteitä ja Maunulan luontopolun reitti. Keskuspuiston 100-vuotisjuhlavuonna asukkaiden ja kaupungin yhteistyönä laaditun luontopolun opastaulu kertoo aiemmin ruderaattialueena toimineesta kentästä ja sen luonnon monimuotoisuudesta. Epävirallinen lumenvastaanottopaikka on tuonut kentälle niin paljon hiekkaa ja soraa, ettei se enää ole luontainen niitty. Luontopolun reittiä jouduttaisiin muuttamaan lumen vastaanottopaikan takia ja poistamaan kyseinen opastustaulu tarpeettomana. 

Juurisyy uuden lumenkaatopaikan käyttöönotolle on se, että kaupunkia kaavoitetaan niin tiiviiksi, ettei tilaa lumelle jää rakennetussa ympäristössä, ja nykyään taloyhtiöt ja kaupunki kuljettavat lunta pois silloinkin, kun lumikasoista ei olisi haittaa esim. katujen turvallisuuden kannalta. Lisäksi kaupungin nykyisistä yhdeksästä lumen vastaanottopaikasta suunnitellaan poistettavaksi viisi. Poistaminen johtuu kolmen lumen vastaanottopaikan osalta siitä, että niille aiemmin varatuille alueille on kaavoitettu rakentamista. Ehdotamme, että näitä lumen vastaanottopaikkoja ei tässä vaiheessa poistettaisi ja pyrittäisiin etsimään pienempiä hajautettuja varastointipaikkoja. Lumi on järkevintä säilyttää lähellä sen sadanta-aluetta, mikä vähentää kuljetustarvetta. 

Rakentamisen leviäminen viheralueelle saatiin estettyä edellisessä yleiskaavaprosessissa Hämeenlinnantien bulevardisuunnitelmien kaatuessa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nyt lumenkaatopaikka muodostaa uuden uhan, joka taas nakertaisi viheraluetta. Nyt Keskuspuistoa ei nakertaisi suoraan asuinrakentaminen, mutta kylläkin välillisesti, sillä liian tiivis asuinrakentaminen ei jätä tilaa lumen varastoinnille asutusalueilla, jolloin varastointi ulkoistetaan viheralueille.

Lumenkaatopaikka olisi erityisen haitallinen Haaganpurolle, eli uhanalaisen taimenpuron kalakannoille, puroympäristölle ja Keskuspuiston luonnolle muutoinkin. Suunnitelmassa ei esitetä mitään uskottavaa ja teknisesti toimivaa, testattua vedenpuhdistusjärjestelmää, joka estäisi sulamisvesien tuhoisia vaikutuksia puroluonnolle. Helsingin muillakaan lumenvastaanottopaikoilla ei ole olkipaaleja kummempaa suodatusta. Esimerkiksi Maununnevan lumenkaatopaikasta valuu jo nyt koko ajan saasteita ja kiintoainetta Haaganpuroon. Taimenpuro ei kestä yhtään lisää kuormitusta, ja Haaganpuro kulkee useiden Keskuspuistoon suunniteltujen luonnonsuojelualueiden lävitse. 

Ennen kuin kaupunki esittää uutta jättikokoista lumenkaatopaikkaa herkän puron läheisyyteen, pitäisi olla varmuus lumen sisältämistä haitta-aineista ja sulamisveden käsittelytapojen toimivuudesta. Lumien sulamisvesiä voitaisiin periaatteessa käsitellä erilaisilla suodatus- ja saostusmenetelmillä, joita yleensä jätevesille käytetään. Arvelemme kuitenkin, että tehokkaan vedenpuhdistusjärjestelmän rakentaminen lumenkaatopaikan yhteyteen saattaisi olla tähän tarkoitukseen kaupungin näkökulmasta liian kallista. Lisäksi alueen pohjarakenteita pitäisi tiivistää, ettei epäpuhtauksia pääsisi valumaan sitä kautta.

Lumessa voi olla monenlaisia epäpuhtauksia, kuten ravinteita, raskasmetalleja, PAH- aineita, öljyä ja mikromuoveja. Lisäksi lumen mukana tulee liukkauden torjunnassa käytettyjä suoloja ja runsaasti kiintoainetta, kuten hiekkaa ja soraa sekä erilaisia roskia. Epäpuhtauksien määrä vaihtelee suuresti. Vilkkaasti liikennöityjen teiden vierestä kerätty lumi on kaikista likaisinta. Joissakin kaupungeissa on ehdotettu, että lumen sijoituspaikat jaettaisiin lumen alkuperän mukaan, niin että paikoille, joilla on herkästi häiriintyvää luontoa, sijoitettaisiin lunta vain “puhtailta” alueilta. 

Metsäläntien lumenkaatopaikan kapasiteetiksi on kaavailtu n 30000 kuorma-auton kuormaa vuosittain, mikä voi tarkoittaa ainakin 300000 m3 lunta. Tällaisessa määrässä aurattua lunta voi olla kymmeniä kiloja raskasmetalleja. Vaikutus puroon lumenkaatopaikan kohdalla on erityisen haitallista, koska päästö tulee keskitetysti vain yhden purkuojan kautta. Myös liukkauden torjunnassa käytetyillä suoloilla voi olla hyvin haitallinen vaikutus puroon. 

Ehdotamme ensisijaisesti Maununnevan lumenkaatopaikkaan panostamista ja tilan jättämistä kaavoituksessa paikallisille lumenvarastointipaikoille. Sulamisvesien vedenpuhdistus pitäisi ensin kehittää toimivaksi Maununnevan lumenkaatopaikalla, ennenkuin lisää lumenkaatopaikkoja rakennettaisiin herkkien purojen varteen. Kokemukset Maununnevalta eivät ole nykyisellään rohkaisevia hulevesien puhdistuksen osalta ja sen osalta, millaista jätettä sieltä kulkeutuu Keskuspuistoon ja läheiselle Maununnevan asuinalueelle.

Lumenkaatopaikkahanke osoittaa jälleen kerran Keskuspuiston lainsuojattomuuden; miten se nähdään maareservinä kaikille muille maankäyttötarkoituksille kuin ensisijaiseen maankäyttötarkoitukseensa, eli virkistykseen.

Kaupunkiluontoliike vaatii Stansvikin jättämistä rauhaan

 2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta. 

Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen. 

Kirjoitin kaksi vuotta sitten, että Stansvikista voi mahdollisesti tulla pääkaupunkiseudulla tapahtuneen kuntalaisten luontoheräämisen päänäyttämö, eräänlainen urbaani Koijärvi. Nyt tälle Koijärvelle on pystytetty leiri, joka on pystyssä jo toista viikkoa. Suojelemassa ovat olleet muun muassa Luontoliiton metsäryhmä, Elokapina, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys sekä paikallisia aktiiveja.

Myös Kaupunkimetsäliikkeen perinteen jatkajaksi perustettu Kaupunkiluontoliike on hengessä mukana ja ei vain kannattaa vaan vaatii Stansvikinkallion ja siihen sidoksissa olevien metsien jättämistä rauhaan ja niiden rauhoittamista mieluiten Stansvikin luonnonsuojelualueeksi. Stansvikinharjun suojelualue on hyvä alku, mutta se ei riitä, ja ekologisen jatkuvuuden nimissä suojelualueen tulisi jatkua saumattomasti Stansvikin metsiin ja Stansvikinkalliolle. 

Porvoon metsät osayleiskaavatyössä

Torstaina 16.2. Porvoon kaupungintalolla pidettiin info- tai oikeastaan keskustelutilaisuus kaupungin metsänhoidosta ja sen suunnittelusta. Varsinaisesti tilaisuutta ei oltu suunniteltu vuorovaikutteiseksi, mutta kyllä siellä sujuvasti pääsi kysymyksiä esittämään.

Sitä en tiedä, miten suoranaisesti tämä tilaisuus oli viimesyksyisen kuntalaisaloitteeni motivoima: tein kuntalaisaloitteen siitä, että kaipaan Porvooseen tiedotus- ja infokanavaa kaupungissa suoritettavista metsänhakkuista. Tosin metsäinsinööri Tommi Laakkonen (joka on ollut yksin päävastuussa kaupungin metsänhoidon suunnittelusta vuodesta 2001) totesi, että heille on tullut palautetta, jossa kaivataan tietoa tulevista hakkuista ja perusteluja niille.

Mutta liittyi sitten kuntalaisaloitteeseen ja aktiivisuuteeni tai ei, niin ainakin metsäsuunnittelua esiteltiin tässä tilaisuudessa liittyen ajankohtaiseen osayleiskaavatyöhön, josta viime syksyllä esiteltiin vaihtoehtoisia rakennemalleja. Osayleiskaavatyöskentelyä esitteli lyhyesti yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio. Nyt keväällä on seuraavaksi tulossa metsänhoidosta yleisökysely, jota Tapio valmistelee. 

Minulle jäi kyllä auki, miten nämä tässä osayleiskaavaprosessia esittelevässä kalvossa mainitut työ- ja projektiryhmät koostetaan. Voiko niin vain ilmoittautua? Sain onneksi varsin seikkaperäisen vastauksen tiedusteluun yleiskaavapäälliköltä: osayleiskaavatyöhön liittyvään ilmasto- ja ympäristöohjelman päivitykseen on tulossa maaliskuussa kysely ja huhtikuussa työpaja, mistä saa aikanaan tietoa kaupungin nettisivulta (www.porvoo.fi). Lisäksi hän lupasi, että Kaupunkiluontoliike ry:ltä pyydetään lausunto sitten kun valtuutettujen työpajan pohjalta ollaan valittu jokin Keskeisten kaupunkialueiden osayleiskaavan ehdotetuista rakennemalleista jatkotyöstämisen pohjaksi.

Tommi Laakkonen perusteli kaipaamani tietokanavan puuttumisen kahdella asialla. Ensinnäkin, Porvoo käyttää vanhaa metsänsuunnitteluohjelmistoa, jolla ei pysty piirtämään karttoja. Sen vuosilisenssimaksu on 700 euroa kun taas esimerkiksi Helsingin käyttämä ohjelma maksaisi 30 000. Toiseksi: Laakkonen piti hyvänä sitä, että Porvoossa pystytään reagoimaan "ketterästi" esimerkiksi kirjanpainajiin, joiden ehkäisyä hän perusteli lainsäädännöllä tähdentäessäni sitä, että kirjanpainajat kuuluvat metsän normaaliin sukkessioon ja lisäävät monimuotoisuudelle tärkeää laho- ja kelopuuta. 

Laakkonen esitteli myös kaupungin luonnonsuojelualueiden tilannetta. Jossain tapauksissa kaupungin on mahdollista ostaa luonnonarvoiltaan arvokasta metsää yksityisiltä maanomistajilta ja tarjota vaihtokaupassa omia maitaan. Uusien luonnonsuojelualueiden hankinnassa Laakkonen mainitsi kytkeytyneisyyden tärkeäksi kriteeriksi.

Kaupungin itse suojelemien alueiden lisäksi on vielä Natura-alueita. Ne on lueteltu tässä kalvossa. 

Kysyin tilaisuudessa, että eikö niinsanotun Porvoonkorven suojelua varjosta iänikuinen saaristotien suunnitelma. Laakkonen sanoi, että joka tapauksessa ei ole ajankohtaista pelkoa, että kaupunki lähtisi tätä väylää toteuttamaan ilman valtion subventaatiota. Jos joskus saaristotie tulisi, tällöin Humlan reitti vedettäisiin tunneliin sen alta, mutta ennen kuin se mahdollisesti mihinkään tulee, kytken itseni puuhun kiinni.

Tilaisuudessa sivuttiin myös tulevaa EU:n ennallistamisasetusta, ja osoittautui, että kaupunki tulee kyllä olemaan yllätetty sen kanssa aivan housut kintussa, sillä ennallistamisasetukseen ei olla varauduttu mitenkään. Se tulee ilman muuta asettamaan uuteen valoon sen, voiko metsään ylipäätään rakentaa ja kuinka paljon esimerkiksi tonteille tulee jättää puuta. Ilmastolain ja hiilinielujen suhteen pohtiminen kaavoituksessa on myös pahasti kesken. Kysyttyäni Laakkoselta, missä vaiheessa Kevätkumpu kakkosen itäinen metsä aiotaan kaataa ns. Kevätlaaksonniityn tonteiksi, Laakkonen totesi, että ei kyllä ainakaan vähään aikaan. 

Ilmastolaissa mainitaan, että myös hiilinielujen poistumat on otettava huomioon. "Ilmastoviisaudenkaan" nimissä ei voi tehdä ihan mitä tahansa. 

Laakkonen kehotti olemaan yhteydessä, jos Porvoon metsät ja toimenpiteet niissä askarruttavat. Hyvä tämä on sinänsä tietää, mutta se ei edelleenkään muuta sitä miksikään, että siinä vaiheessa kun ulkoilijana törmää kaadettuihin puihin, maito on jo kaatunut.

Kannattaa nyt joka tapauksessa osallistua siihen Tapion kyselyyn ja olla yhteyksissä askarruttavissa tapauksissa Laakkoseen. 

Kannanotto Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavaan

Tänään kaupunkiympäristölautakuntaan tuleva Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaava on ainakin kahdessa mielessä ratkaiseva.

Kaava ensinnäkin ratkaisee Helsingin läntisen vihersormen kohtalon. Yleiskaava 2002:n voimassaoloaikana ekologisten yhteyksien avainkäsitteeksi muodostuivat vihersormet; yleiskaava 2016 myötä vihersormet on käytännössä haudattu kaikessa hiljaisuudessa.

Toiseksikin, tämä kaava paljolti sitoo myöhempää Riistavuoren alueen – jota myös Länsi-Haagan kaava-alueeksi kutsutaan – kaavoitusta ja laajemminkin, niin sanotun läntisen kaupunkibulevardin kaavoitusta.

Miksi se sitoo? Liikenneympyrä on Riistavuoren alueen liito-oravien tärkein ja luultavasti ainut käytännössä toimiva dispersaali eli levittäytymisreitti, kuten keväällä 2019 tekemäni Riistavuoren liito-oravakartoitukset osoittivat. Ilman tätä dispersaalia, Riistavuoren liito-oravakanta luultavasti kuolee sukupuuttoon. Riistavuoren liito-oravakannan kadotessa myös Pohjois-Haagan helsinkiläisittäin poikkeuksellisen elinvoimainen liito-oravakanta tulee myös näivettymään.

Kaupintien, Vihdintien ja Turun junaradan välisellä alueella on poikkeuksellinen liito-oravatiheys. Tälle alueelle liito-orava todennäköisimmin kulkee Riistavuoresta, josta puuton etäisyys junaradan ylitse on nuorelle liito-oravakoiraalle juuri ja juuri ylitettävissä; lisäksi liito-orava voi hätätilanteessa käyttää Turun junaradan alittavaa tunnelia.

Liikenneympyrän tarjoaman dispersaalin säilyttäminen on erityisen tärkeää siitäkin syystä, että jatkossa Pitäjänmäentien-Vanhan Viertotien-Huopalahdentien väliin jäävän kolmiomaisen metsän kaavoitusta on myös tarkoitus tutkia. Tätä metsää liito-oravat käyttävät kauttakulkuun Talin-Munkkivuoren tunnetusti liito-oravatiheiden metsien (jotka taas ovat yhteydessä Espoon suhteellisen elinvoimaiseen liito-oravakantaan) ja liikenneympyrän välillä. Tämä metsä taas on kääpien suhteen varsin edustava elinympäristö; käävät ovat yksi monimuotoisuuden indikaattoreista.

Riistavuoren alueen liito-oravakannan elinvoimaisuutta on jo ennen liikenneympyräkaavaa heikennetty kahdella poikkeusluvalla; englantilaisen koulun ja Riistavuoren palvelukeskuksen laajennuksilla, jotka jo tuhosivat kaksi liito-oravien ydinaluetta. Toivottavasti Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavalla ei ole tarkoitus lopullisesti tuhota Haagan liito-oravakanta? Tämän epäilyn puolesta puhuisi sekin, että kaupunki on sijoittanut Riistavuoren liito-oravapöntöt väärin; liian alas ja liian suojattomina. Liito-oravapöntöillä kaupunki voi esittää hyvää suojelutahtoa, vaikka todellinen tarkoitus liito-oravien suhteen saattaa olla jotain aivan muuta.

Liikenneympyrän kaava sitoo jatkosuunnittelun käsiä myös siinä mielessä, että siihen liittyvässä vuorovaikutusmuistiossa väitettiin turvattavan liito-oravien yhteys rakentamalla aiottua vähemmän Riistavuoren alueen eteläosiin. Tämä taas lisäisi painetta kaavoittaa enemmän muualle Riistavuoreen (missä tapauksessa metsä kapenisi entisestään ja vihersormi näivettyisi).

Metsän kaventuessa pahimmillaan alle sataan metriin sen monimuotoisuus olennaisesti heikkenisi; dosentti Kati Vierikon et al. tutkimusten mukaan monimuotoisen viheralueen on oltava vähintään sata metriä leveä, eikä liito-oravakaan viihdy yksipuolistuneella viheralueella.

 

Terveisin

Manki Perukangas, luonto- ja ympäristöneuvoja

Kaupunkiluontoliike ry

puheenjohtaja

Riistavuoren kaavakävely 2.6.

Riistavuori Haagan länsipuolella on alueen ainoa metsä. Kaavoissa sitä hämäävästi yritetään uudelleennimetä Länsi-Haagaksi, ehkä siksi, että joku harhautuisi unohtamaan, että kyse on monimuotoisesta metsästä.

Riistavuoren ulkoiluväylän kaakkoinen alkupiste. Tämä näkymä on Eliel Saarisentieltä luoteeseen, Vihdintien ja Pitäjänmäen teollisuusalueen suuntaan.

Kaupunki aikoo kuitenkin kaventaa Vihdintien kaupunkibulevardisaatioon liittyen tämän metsän niin olemattomiin, että sen monimuotoisuus kärsii ja vihersormi katkeaa. Haagan liito-oraville se on tärkein dispersaali, Riistavuoren palvelukodin asukkaille elintärkeä ulkoilualue ja 5 koulun ja 7 päiväkodin ilmiöoppimisen perusta.

Asukkaat ovat teettäneet vaihtoehtokaavan, jossa talot eivät työntyisi niin syvälle metsään. Vaihtoehtokaavan rajaa osoittavat puihin kiinnitetyt punaiset merkit ja kaupungin kaavaehdotusta joissain näissä kuvissa erottuvat, vaaleat puihin kiinnitetyt merkit. Lisäksi Vihdintien toisella puolella on vain 24% täyttöasteella oleva toimitila-alue, jonka osittaista uudelleenkäyttöä lähes tyhjine parkkialueineen Vihreiden Otso Kivekäs lupaili selvittää.

Jos tarkkaan katsoo, niin polun vasemmalla puolella näkyy yksi kaupungin kaavaehdotuksen rajaa osoittava, puuhun kiinnitetty valkoinen liina.

Eilinen (2.6.) kaavakävely oli menestys; noin 50 osallistujan joukossa päättäjistä olivat Vasemmistoliiton Mia Haglund, Noora Laak ja Tuomas Nevanlinna, Vihreiden Reetta Vanhanen, SDP:n Olli-Pekka Koljonen ja Kokoomuksen Otto Meri.

Kaavakävelyt ovat palkitsevia tilaisuuksia. Pohjimmiltaan introvertti asiapenttikin nauttii yhdessä tekemisestä asialleen omistautuneiden, luonnosta välittävien ihmisten kanssa. Ja kyllä asukasaktivismi voi kannattaakin; kun 2005 olin perustamassa Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikettä suojelemaan Laakson aluetta, Keskuspuiston eteläistä porttia, alue on edelleenkin saanut olla rauhassa, kahden yleiskaavan ja monien kymmenten kaavoituskatsausten ylitse.

Tämä näköalakallio säilyisi asukkaiden teettämässä vaihtoehtokaavassa. Vihdintien toisella puolella kajastelee pahasti vajaakäytössä oleva Pitäjänmäen teollisuusalue, jossa on tällä hetkellä myynnissä kokonaisia kiinteistöjä, esim. Valimontie 9-11, jossa aiemmin toimi HUS.

Laajasalon Stansvik, tämän ajan Koijärvi?

Olen käynyt 90-luvun alusta alkaen säännöllisen harvakseltaan Itä-Helsingin Laajasalossa. Minulla on asunut siellä ystäviä, ja muutamakin nuoruuden mielitiettyäkin on asunut siellä. Niinpä alue ei ole minulle tyystin vieras. Lisäksi ajoin bussilla aina saaren lävitse suorittaessani asepalvelusta Santahaminassa.

Oltuani perustamassa 2005 Keskuspuistoa suojelevaa kansalaisliikettä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!, minuun otettiin yhteyttä Itä-Helsingistä, jossa usea paikallinen omaa viheraluettaan puolustava kansalaisliike oli lyönyt hynttyyt yhteen ja perustanut Kaupunkimetsäliikkeen. Minua kysyttiin silloin allekirjoittamaan heidän Metsämanifestiaan, jonka yksityishenkilönä olisinkin halunnut allekirjoittaa, mutta kun ei rekisteröitymättömän liikkeen nimenkirjoittajaksi voi vain ilmoittautua, edes sellaisen, jonka on perustanut.

Seurailin kuitenkin Laajasalon tapahtumia, ja perustin Laajasalon alueen kansalaisliikkeille, Pro Stansvikille ja Pro Kruunuvuorelle blogin kokoamaan alueita koskevaa materiaalia: päätösasiakirjoja, kaavoitusmateriaalia ja tietoa alueen luonnosta. 

Viimeisen Helsingin yleiskaavan rinnalla - jossa on kaavoitettu asukkaita noin 250 000 uudelle asukkaalle - kalpenee edellinenkin, pahamainen yleiskaava, jonka liitekarttaa kutsuttiin verikartaksi. Tämän uuden yleiskaavan pikselikartassa nyt sitten Laajasalon pitkäaikainen kaavauhka realisoituu. Yllätyksenä se ei tule alueen tilannetta pitempään seuranneelle, eikä se yllätyksenä tule myöskään alueen suunniteltuja liikennejärjestelyjä ajatellen; Laajasaloon on tulossa silta kantakaupungista ja Laajasalontiestä ollaan toteuttamassa ensimmäinen uuden ajan niin sanottu "kaupunkibulevardi". Ei näitä sanahirvityksiä turhan takia olla toteuttamassa vaan siksi, että kaupunkibulevardi tarkoittaa entistä läpiajo- tai kauttakulkutien muuttamista asuinkaduksi. 

Yleiskaavan realisoituminen rakennuskaavoiksi on nostattanut monin paikoin uusia asukasliikkeitä mm. Vuosaaressa, Etelä-Haagan Riistavuoressa ja nyt Laajasalossa ja yleiskaavaan valtion kanssa MAL-sopimuksella kytkettyjen liikennehankkeiden toteuttaminen on aktivoinut jo olemassaolevia asukasyhdistyksiä muun muassa Pajamäessä ja Haagassa. Lisäksi kuin sienet sateella metsään nousevat urheiluhallit ovat nostattaneet kansalaisliikkeitä viime vuonna Pirkkolassa ja nyt Myllypurossa. Moni pääkaupunkilainen luonnonsuojelija ja minäkin sudeettistadilaisena, joka vain en osaa lopettaa sekaantumasta pääkaupungin asioihin, on jo vuosia odotellut tämän ajan Koijärven kehkeytymistä Helsinkiin. Onko Stansvik Helsingin Koijärvi?

Laajasaloon on kehkeytynyt mielenosoitus, jonka järjestäjätahoina on mm. Luonto-Liiton metsäryhmän Kaadetaan kaava -kampanja sekä aktiiveja eri puolilta kaupunkia. Laajasalon Stansvik on hyvinkin mahdollisesti se paikka, jossa kansalaistoiminta osoittaa voimansa; kansalaistoiminta, joka laajentaa Maankäyttö- ja rakennuslain tiukkaan maantieteelliseen läheisyysperiaatteeseen perustuvan, asukkuuteen ja naapurustoon perustuvan osallisuuden käsitettä. 

Kävin 23.7.2008 luontoretkellä Stansvikissä. Silloin oli siis jo hyvin tiedossa, mitä alueen päänmenoksi on kaavailtu. 

Kutsun mukaani nostalgiamatkalle maisemiin, joita ei mahdollisesti kohta enää ole. Ikuistin nämä maisemat silloin kesän 2008 luontoretkellä.

Tämän metsäpolun paikalle on kaavailtu Stansvikin uuden asuinalueen päätietä.

Näillä oksilla asusti jonkin aikaa kolme lapinpöllöä samanaikaisesti!

Kalliotuhkapensas, joka on niin harvinainen, että jo se olisi riittänyt syyksi pitää Stansvikinniemi Helsingin ympäristölautakunnan ehdottamalla suojelualueiden listalla. Mutta ei, sillä kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että sillä on suurempaa luonnonsuojeluasiantuntemusta, ja poisti sen lopullisten suojelualueiden listalta.

Keltamaite.

Helsingin luultavasti vanhimmat ikihongat kasvavat täällä. Osa näistäkin ollaan kaatamassa.

Stansvikin Uudenkylän mökkikylääkään ei enää pian ole. Tai ainakin Helsingin kaupunki - tuo "Maailman toimivin kaupunki" on kaavaillut niin.

Stansvikinharju sentään ollaan jättämässä rauhaan, vieläpä tekemällä siitä suojelualue. Tosin eivät sitä rauhaan tule jättämään alueen 15 000 uutta asukasta, jotka tulevat pian kuluttamaan harjun puhki.

Tämä kaiverrus symboloi Pro Stansvikin taistelua. 

Vuosina 2006-2008 ylläpitämäni Laajasalon luontoblogit ovat edelleenkin olemassa arkistoina ja löytyvät osoitteista http://prostansvik.blogspot.com ja http://prokruunuvuori.blogspot.com.

Kaupunkiympäristölautakunnalle tänään toimitettu kirjelmä: Kuninkaantammentien puiden kaataminen rikkoisi lakia

Aikomus kaataa Kuninkaantammentien eteläpuolelta puita lähes kilometrin matkalta on herättänyt laajaa tyrmistystä, koska juuri vanhojen puiden, metsien ja niittyjen maisema tekevät tästä satoja vuosia vanhasta tiestä ainutlaatuisen ulkoilureitin. Nyt on ilmennyt, että hanke rikkoo myös asemakaavan kartalle ja yleiskaavan teemakartalle merkittyjä suojelumääräyksiä.

Puiden kaatamista perustellaan Keskuspuiston opastuksen yleissuunnitelmalla, jonka kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi viime vuonna. Tuossa esityksessä jätettiin kertomatta sekä puiden kaatamisesta että Kuninkaantammentien suojelusta.

Rikkoo asemakaavan suojelumääräyksiä

Kuninkaantammentie on suojeltu Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavassa erittäin selvästi ja vahvasti. Kaavakartalle on merkitty tielinjausta koskien kolminkertaiset suojelumerkinnät:

– Kyse on muinaismuistolailla suojellusta historiallisesta tiestä (sm-1 merkintä, joka ulottuu kaavakartalla myös varsinaisen tien molemmille laidoille).

– Tie on lisäksi merkitty ”maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi” (ma-merkintä kartalla).

– Samalla tie kulkee sellaisten alueiden sisällä, joista pääosaa koskee kaavakartalla luonnonsuojelualueen osa-alueen rajausta koskeva merkintä (sl ja _ . _._), jolla saa tehdä vain luonnonsuojelua edistäviä toimenpiteitä. Muukin tie kuuluu maisemallisesti arvokkaaksi kaavakartalla merkittyyn alueeseen.

– Asemakaavakartan määräyksissä todetaan lisäksi, että Keskuspuiston alueella ei saa tehdä ilman lupaa maisemaa muuttavaa puiden kaatamista. Samoin todetaan, että kulttuurihistorialliset kohteet ja maisemat säilytetään.

Yleiskaavan teemakarttojen vastainen

Kuninkaantammentietä koskevat myös oikeusvaikutteiset yleiskaavan teemakartat.

Kulttuuriympäristöjen teemakartalla Kuninkaantammentietä koskee merkintä valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta (valtioneuvoston päätös 1995) ja Helsingin kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaasta alueesta.

Yleiskaavan kaupunkiluontokartalla tätä aluetta tai ainakin isoa osaa siitä koskevat lisäksi merkinnät ”kaupunkiluonnon ydinalueet ja ekologiset yhteydet” ja ”metsäverkosto”.

Luonnonhoidon linjausten vastainen

Palauttaessaan Keskuspuiston luonnon-. ja maisemanhoidon yleissuunnitelman uuteen valmisteluun 2018 kaupunkiympäristölautakunta edellytti, että lähtökohtana tulee olla luonnon monimuotoisuuden lisääminen, ja että hoitotoimenpiteet, kuten esimerkiksi tarvittava ulkoilureittien varrella tapahtuva käsittely tulee erikseen perustella. Tältäkin osin nyt valmisteltu puiden kaataminen on vastoin kaupungin päätöksiä. Se ei vastaa myöskään Helsingin luonnonhoidon linjauksia, joissa korostetaan luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelemista.

Ehdotus lautakunnalle

Kuninkaantammentien puiden kaataminen olisi maankäyttö- ja rakennuslain, muinaismuistolain ja luonnonsuojelulain vastaista.

Esitämme, että kaupunkiympäristölautakunta tarkistaa Keskuspuiston opastuksen yleissuunnitelmaa Kuninkaantammentietä koskevalta osin ja päättää, että tien varrella ei tehdä sellaisia ulkoilureittejä tai niiden muutoksia, jotka edellyttävät puiden kaatamista tai muita suojeltuihin tielinjauksiin ja alueisiin vaikuttavia muutoksia.

Hiihtolatuja voidaan vetää tien pohjoispuolella oleville niityille ja nykyisille reiteille. Pitkäkosken rinnelehtojen ja Haltialanmetsän luonnonsuojelualueiden välisellä lyhyellä noin 200 metrin osuudella on luovuttava suunnitelmista toteuttaa leveä latuväylä ja talvikunnossapidettävä pyöräreitti. Todettakoon, että suurimman osan vuodesta tälläkin osuudella voi pyöräillä ja kävellä. Ulkoilutienä se on myös leveämpi kuin monet osuudet muilla reiteillä, joilla on sekä perinteisen hiihdon latu että kävelyreitti.

Keskuspuistoryhmä on valmis järjestämään lautakunnalle tutustumiskävelyn nyt kyseessä olevalla Kuninkaantammentien alueella yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Palaamme asiaan lähiaikoina.

Helsingissä 30.8.2021

Keskuspuistoryhmän aktiivit

Yrjö Hakanen

Veli-Pekka Kantanen

Manki Perukangas

Susanna Pitkänen

(Kaupunkiluonto yhdistyksenä ei ehtinyt allekirjoittamaan tätä; minä ja Susanna allekirjoitamme tämän yksityishenkilöinä)

Liito-oravaraportti 05/2019 Friimetsästä

Vantaalla sijaitsevien Friimetsän ja Petaksen sekä Helsingin Haagan alueella sijaitsevan Riistavuoren alueiden liito-oravaselvitys tehtiin huhti-toukokuun vaihteessa 2019. Ihanteellisin aika tälle työlle on juuri kevät, sillä ensinnäkin tuolloin nuoret liito-oravakoiraat etsivät naaraita pariutumistarkoituksessa mutta toiseksikin, vielä tuolloin liito-oravien papanat eivät ole vielä maastoutuneet vihertyvään kenttäkerrokseen.

Orientoivana maastokäyntinä tein Keijo Savolan kanssa 29.3.2019 kenttäkäynnin Laaksoon, Lääkärinkadun alueelle, jossa Savola havainnollisti minulle mitä asioita maastosta kannattaa katsoa (suurimmat kuuset, niiden läheisyydessä olevat haavat ja niiden mahdolliset kolot; lisäksi Savola teroitti, että myös koloiset lepät ja koivut kannattaa syynätä liito-oraville potentiaalisina habitaatteina). Orientoituakseni itsenäiseen selvitystyöhön, sain Savolalta ”pilotiksi” käydä Pakilassa Kyläkunnantiellä 1.4., jonne tein itsenäisen liito-oravakartoituskäynnin 1.4. liittyen Pakilantien, Kehä I ja Kyläkunnantien väliseen kaavoitussuunnitelmaan. Lisäksi sain Savolalta malliksi hänen laatimansa kannanoton Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupungista, joka sivusi Riistavuoren selvitysaluettani. Kävimme myös Savolan kanssa esiselvityskäynnillä Petaksen alueella 18.4.

Olen käyttänyt antamassa ideoita raporttini malliin Savolan suosituksesta mm. Espoon Ruukinrannan luontoselvitystä sekä Helsingin tuoreinta (2018) liito-oravakartoitusta.

Friimetsä

Tein päivän maastokeikan Friimetsään keskiviikkona 24.4.2019 Friimetsä on liito-oravien suhteen puutteellisesti kartoitettu. Tehtävänäni oli selvittää Friimetsän alueen soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi metsänhoitokuvioittain; työ liittyy ajankohtaiseen Myyrmäen metsäsuunnitelmaluonnokseen sekä tuoreeseen Vantaan yleiskaavaluonnokseen, jossa huomattavalle osalle selvitysalueestani on osoitettu asuinkaavoitusta.

Friimetsässä tutkin mainitun metsäsuunnitelmaluonnoksen kuviot 1690 (pinta-ala 0,6 hehtaaria), 1692 (1,5 ha), 1694 (1,6 ha), 1700 (3,6 ha), 1701 (1,6 ha) ja 1702 (2,7 ha). Tarkastelualueen pinta-ala on yhteensä 11,6 hehtaaria. Kuvio 1690 rajautuu Friimetsän eteläpuoleiseen peltoon, ja on mäntyvaltainen; mäntyjen lisäksi alueella on koivuja. Kuusia alueella on hyvin vähän; suurempia kuusia vain yksi, joten alue ei ole liito-oraville kovinkaan hyvin soveltuva ympäristö. Kuvio 1690 ja 1692 erottaa toisistaan metsäautotie; kuvion 1692 Vihdintiehen rajautuvassa lounaisnurkassa on jo tehty harvennushakkuita. Muuten kuvio 1692 on sekarakenteista mänty-kuusi-koivumetsää, jossa on myös kookkaiden haapojen rivistö. 

Kuusi on kuvion 1692 valtapuu, ja kuvio rajautuu idästä rauhoitettuun pähkinäpensaslehtoon. Maapuuta on varsin runsaasti. Alue soveltuisi varsin hyvin liito-oraville, mutta en tehnyt tällä reissulla havaintoja mahdollisista pesäpuista tai pipanoista, semminkin kun kuusikko ja haaparivistö sijaitsevat toistensa välittömässä läheisyydessä.

Friimetsän alueen keskellä olevan mäenrinteen – jonka eteläpuolelle ulottuu kuvio 1692, itäpuoli on suojelualuetta ja länsirinne kuviota 1694 – pohjoispuoleiset metsäkuviot 1700-1702 rajautuvat pohjoispuoleltaan Friimetsän asuinalueeseen. Näistä kuvio 1701 rajautuu pohjoispuoleisen asuinalueen tontteihin ja joidenkin tonttien komposteja on sijoitettu kuvion 1701 puolelle. Näillä kuvioilla, etenkin kuviolla 1702 on runsaasti maapuuta, mutta vähemmän liito-oravien suosimaa vanhaa kuusikkoa: kuusi on kyllä kuvion valtapuu, mutta ne eivät ole kovin järeitä, ja isommista lehtipuista lähinnä raitaa ja koivua. Kuvio 1701 on paikoin kosteikkoinen ja soistunut. Siellä kuusien ja mäntyjen lisäksi kasvaa mm. leppää, koivua ja raitaa. Kuvio 1700 on kuusivoittoista metsää mäen pohjoisrinteellä ja sen pohjoispuolella. Sen sijaan siellä ei ole juurikaan liito-oravien tarvitsemia vanhoja lehtipuita, kuten haapoja, leppiä tai koivuja.

Johtopäätöksenäni Friimetsän kuvioista eniten liito-oravapotentiaalia on kuviolla 1694, joka on erittäin hyvin liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Sen länsirinteellä on kuusien lisäksi runsaasti vanhahkoa haapaa, myös kolopuita. Näistä ei ole mainintaa metsäsuunnitelman liitteenä olevassa kuvioittaisessa inventointiluettelossa. Lisäksi alueella on ainakin mäntyä ja raitaa. Friimetsän alueesta myös kuvioilla 1701 ja 1692 on ainakin korkeaa liito-oravapotentiaalia. Kuviolla 1692 on erittäin paljon liito-oravapotentiaalia kuvion eteläreunan osalta, jossa on sekä korkeaa haavikkoa että kuusikkoa. Kuvion 1701 puusto on hyvin erirakenteista, mukaan lukien myös vanhoja kuusia, ja maa- ja lahopuuta on kiitettävän runsaasti.

Friimetsä jäi alueena vuoden 2016 tehdyn läntisen Vantaan liito-oravaselvityksen ulkopuolelle, ja on syytä tarkastella myös liito-oravan levittäytymiselle olennaiset yhteydet. Alueen länsipuolelta rajaama Vihdintie muodostaa noin 50-60 metriä leveän puuttoman kulkuesteen, joka saattaa olla juuri kapeimmista kohdistaan ylitettävissä. Kapeimmillaan Vihdintien puuton alue on kuvion 1690 ja tämän tarkastelun ulkopuolelle jääneen kuvion 1691 kohdalta, ja tämän vuoksi näiden kuvioiden etenkin länsireunoihin on jätettävä yhteyspuita, jotta yhteys Vihdintien ylitse säilyisi Askiston ja Odilammen kautta laajempiin Lahnuksen ja Luukin alueen liito-oravametsiin. Myös on vältettävä suojeltuun pähkinäpensaslehtoon rajautuvien kuvioiden – 1692, 1694 – reunojen laajamittaisempaa hakkuuta. Etenkin on pidättäydyttävä kuvion 1692 itäreunan vanhojen kuusten hakkuusta ja eteläreunan haavikon hakkaamisesta.

Friimetsä ei kytkeydy Länsi-Vantaan liito-oravaselvityksen eteläisempiin alueisiin, sillä Kehä III on leveä ja sen reuna-alueet tiheästi rakennettua teollisuus- ja varastoaluetta. Hermaskärrin suuntaan puuton alue on kapeimmillaan sadan metrin luokkaa muodostaen levittäytymisesteen liito-oravalle. Tämän vuoksi onkin tärkeää huolehtia kytkeytyneisyydestä Vihdintien ylitse ja Petaksen, Myllymäen ja Kivistön itäisimmille alueille. Kuvioista 1690, 1692 ja 1694 yhteys tapahtuu pähkinäpensaslehdon kautta ja kuvioiden 1700-1702 itäosista. Kuviot 1700-1702  tarjoavat yhteyden läntisten Kivistön, Petaksen ja Myllymäen ydinalueiden ja kuvioiden 1692 ja 1694 välillä. Tämän vuoksi kuvioiden 1700-1702 etenkin itäosien hoidossa tulee noudattaa malttia. Friimetsän alueen metsänhoitosuunnitelmat herättävät epäilyksiä, että lieneekö metsän harventaminen pohjatyötä Vantaan yleiskaavaluonnoksessa alueelle osoitetulle asuinkaavoitukselle, mikä on vielä metsänhoitoa suurempi uhka alueen luontoarvoille ja liito-oravakelpoisuudelle. Yleiskaava antaa vain viitteellisen käsityksen, mitä ja minne tarkasti tultaisiin asemakaavoittamaan, mutta joka tapauksessa yleiskaava mahdollistaa asuinrakentamista ainakin kuviolle 1700 - aivan pähkinäpensaslehdon rajaan kiinni - ja soistuneille kuvioille 1701 ja 1702.