Saaristotie on Porvoon keskeisten alueiden osayleiskaavan suurin kipupiste

 

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys IULY ry, Porvoonseudun Lintuyhdistys PSLY ry ja Porvoonkorpi-ryhmä näkevät Itäisen saaristotien ja sen oheiskaavoituksen nyt käsiteltävän keskeisten alueiden osayleiskaavan suurimpana ongelmana.

Keskeisten alueiden osayleiskaavassa kiitosta ansaitsee se, että siinä on päädytty kannattamaan kokonaisuutena eniten luontoa säästäviä rakennemallivaihtoehtoja. Kuitenkin IULY, PSLY, Porvoonkorpiryhmä ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiinnittävät huomiota Porvoon keskeisimmän luonto- ja virkistysalueen eli Porvoonkorven tilanteeseen. Vaikka se onkin enimmäkseen osoitettu kyseisessä osayleiskaavassa virkistysalueeksi ja jää näin rakentamisen ulkopuolelle, niin nykyisen Kevätlaakson alueen laajentaminen itäänpäin, Humlan suuntaan jopa puoli kilometriä kaventaisi vaarallisen paljon Porvoon laajinta monimuotoisuuskeskittymää ja virkistysaluetta kohdasta, joka muutenkin on pullonkaula. Jos viherkäytävä tai ekologinen yhteys kapenee siten kuin osayleiskaavassa on esitetty, liikenteen melu kulkeutuu syvälle metsään. Lisäksi uusi asutus lisää pienenevän viheralueen käyttöpainetta.

Kiinnitämme myös huomiota siihen, että Ruduksen sorahankkeen kaatuminen Helsingin hallinto-oikeudessa vie paljolti pohjan niiltä argumenteilta, joilla saaristotien tarpeellisuutta on perusteltu. Mitään rekkarallia ei ole ollut vuosikymmeniin ja epätodennäköisesti on tulossakaan. Ja Kevätlaakson alueen itään jatkamisen tarpeellisuutta epäiltiin jo osayleiskaavassakin; se tulisi harkittavaksi aikaisintaan 2050-luvulla.

Jos saaristotien on tarkoitus tarjota esimerkiksi kevätlaaksolaisille nopeampia (auto)liikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle, niin moni on muuttanut alueelle kuitenkin Humlan luontovirkisttysalueen houkuttelemina, kuten Uusimaastakin 17.2. luettiin. Osayleiskaavassakin viitattiin 3/30/300 -ohjeeseen, joka pitää ihanteenaan sitä, että kaikessa rakentamisessa pitäisi huolehtia, että kaikkien asuntojen ikkunoista näkyy vähintään 3 puuta, kaupungin latvuspeittävyyden pitäisi olla vähintään 30% ja matka laajemmalle viheralueelle ei saisi olla kuin korkeintaan 300 metriä. Tästä on olemassa myös paljon tutkimuksia; esimerkiksi luonnon terveysvaikutusten tutkimuksen uranuurtaja professori Liisa Tyrväinen sanoo, että pidempi etäisyys viheralueille vähentää oleellisesti luonnossa virkistäytymistä, mikä taas heikentää luontosuhdetta ja kehon luontoaltistusta, mikä lisää esimerkiksi autoimmuunisairauksia ja II tyypin diabetesta (asiasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi immunologi Tari Haahtela ja UKK-instituutti).

Kaupungin suunnitelmat siirtää Porvoonkorven alkua 500 metriä nykyisestä itään, Humlan suuntaan olisivat edellämainitun osayleiskaavassakin mainitun 3/30/300 -suosituksen vastaisia. Niitä voisi pitää myös petoksena, jos kaupunki on markkinoinut Kevätlaakson uudisaluetta lähipalveluna olevalla Humlan virkistysalueella. Kaupungin suunnitelmien ongelmallisuus ei kuitenkaan rajoitu saaristotiehen, vaan myös sen oheiskaavoitukseen; saaristotielinjauksen varteen on myös suunniteltu asuintaloja, jolloin upea, monimuotoinen metsä menetettäisiin.

Jos Porvoo kuitenkin katsoo saaristotien tärkeäksi itselleen, niin se hyödyttäisi enemmän nykyasukkaita, jos sen linjausta siirrettäisiin noin 600-700 metriä länteen, esimerkiksi jatkamalla oheisen kuvan tapaan Kevätlaaksontietä siten, että Saaristotie yhtyisi Tarkkistentiehen Toukovuoren ja Tarkkisten välissä.

Tuolloin saaristotietä voisivat hyödyntää myös toukovuorelaiset, jotka nyt ovat liikennemotissa sekä Omenatarhaan ja Kevätlaaksonrinteeseen suunniteltujen uudisasuntojen asukkaat. Tämä linjaus olisi myös nopeampi, yksinkertaisempi ja halvempi toteuttaa, kun metsänkaatoja ei tarvittaisi.

Valtiotieteiden maisteri, luonto- ja ympäristöneuvoja ja keruutuoteneuvoja hakee töitä

Valtiotieteiden maisteri, luonto- ja ympäristöneuvoja ja keruutuoteneuvoja hakee töitä. Asun Porvoossa, eikä autoa ole käytettävissä, joten säteeltä pääkaupunkiseutu-Sipoo-Askola-Porvoo-Loviisa.

Taustani on etupäässä julkisesta hallinnosta: sairaalamaailman tukipalveluista ja koulutussuunnittelutöistä, mutta olen myös tehnyt erilaisia konsulttiselvityksiä esim. nuoriso-, vanhus- ja vammaispalveluista. Tunnen työsuojelua ja Rakennuslakia hyvin. Kokemusta järjestötoiminnasta on kertynyt paljon, ja kaikkea tekemistäni määrittää tutkijan ja aktivistin eetos.

Omat intohimonkohteeni liittyvät luontoon, etenkin metsäluontoon ja konserttimusiikkiin. Luen ja lasken poikkeuksellisen sujuvasti ja kirjoitan mistä tahansa. Vedän luontoretkiä - etenkin sieni-, marja- ja villiyrtti-, teen kannanottoja, hallintovalituksia ja selvityksiä, kartoitan liito-oravia ja kirjoitan musiikista. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, joten minulle on luonnollista kyseenalaistaa itsestäänselvyydet ja ajatella ns. boksin ulkopuolelta. 

VESIEN PORVOO - LAUSUNTO PORVOON ILMASTO- JA YMPÄRISTÖOHJELMAN LUONNOKSEEN 14.9.2023

Lausunto Porvoon Ilmasto- ja ympäristöohjelman luonnokseen 14.9.2023

Työryhmä: Outi Lankia, Petteri Saario, Sari Orkomies, Manki Perukangas, Mikko Nieminen ja Jere
Riikonen

Vesien Porvoo

Luonnos kaupungin uudeksi ilmasto- ja ympäristöohjelmaksi sisältää paljon hyviä ja
kannatettavia teemoja. Porvoolla on hyvä ilmasto-ohjelma, mutta ympäristöohjelma on
keskeneräinen.

Tämä lausunto syntyi havainnosta, että yksi suuri merkittävä teema puuttuu ohjelmasta eli
erilaiset vesistöt. Ympäristön tila -luvussa kirjoitetaan, että Porvoon edustan merialueen tila
luokitellaan välttäväksi ja samoin Porvoon kolmen joen tila arvioidaan välttäväksi, mutta
ohjelmassa ei esitetä riittävästi toimenpiteitä, mitä tilanteen parantamiseksi tehdään. Vesistöt
ovat luonnoksessa esillä vähänlaisesti ottaen huomioon, kuinka merkittävässä roolissa
nykypäivänä ja Porvoon historiassa ovat olleet meri, kolme jokea sekä lukuiset Porvoon
järvet ja pohjavesialueet. Porvoo on rakennettu meren ja jokien rannoille, liikenneväyliä ovat
olleet vesistöt. Porvoon historia kietoutuu vesistöjen ympärille.

Ilmasto- ja ympäristöohjelman tulee sisältää seuraavat eri vesistöt/ vedet:
1. Itämeri
2. Joet: Porvoonjoki, Mustijoki ja Ilolanjoki
3. Porvoossa sijaitsevat järvet
4. Pienvedet kuten lähteet, purot, fladat, lammet, ojat, joita on kaikkialla, myös
saaristossa
5. Hulevedet
6. Pohjavesialueet

Porvoon tulisi nostaa vesistönsä suurempaan arvoon ja kasvattaa kaupunkilaisten - niin
asukkaiden kuin virkamiesten - keskuudessa ylpeyttä vesistöistämme.

Ehdotamme, että Porvoossa käynnistetään Vesien Porvoo -toimintaohjelma.
Kokonaisuus kasvattaa tietoisuutta vesistöistämme, lisää yhteistyötä, parantaa virkistyskäyttöä ja kohentaa
vesistöjemme tilaa.

Vesien Porvoo -kokonaisuus avataan järjestämällä kaikille avoin seminaari ja
vesirieha Porvoon monipuolisista vesistöistä. Vesien Porvoon avausseminaari sisältäisi niin asiasisältöä, tietoa Porvoon vesistöistä ja positiivisia onnistumistarinoita vesistöjen kunnostushankkeista, elämyksellistä sisältöä eri-ikäisille ja vesiriehan, luontoretkiä vesien äärelle, tutustumista saaristoon ja vaikkapa
tutustumista meloen eri jokiin.

Keskeinen osa Vesien Porvoo -kokonaisuutta tulee olla Porvoon luottamushenkilöiden ja
viranhaltijoiden tiedon ja osaamisen kasvattaminen Porvoon vesistöistä. Vesien Porvoo tulisi
sisältämään myös koulutuksen järjestämistä niin päättäjille kuin kaikille kiinnostuneille
porvoolaisille. Merkittävää Vesien Porvoo -hankkeessa olisi myös ympäristökasvatus
paikallisten vesistöteemojen kautta kouluissa ja varhaiskasvatuksessa.

Porvoon tulee tehdä yhteistyötä muiden Suomen kaupunkien kanssa. Luontainen kumppani
source to sea -näkökulmasta on Lahden kaupunki, joka on kanssamme samalla
Porvoonjoen valuma-alueella. Lahden lisäksi luontaisia kumppaneita voisivat olla muut
paikkakunnat jokien varrella samoin kuin Itäisen Suomenlahden rannikkokunnat ja
-kaupungit.

Yhteistyökumppaneita voi hakea myös ympäristöjärjestöistä. Hyviä esimerkkejä
vaikuttavista hankkeista ovat Raaseporinjoki-hanke 2022-2024, WWF:n ja
Länsi-Uudenmaan maanomistajien Valuta 2 -hanke ja WWF:n Vesiensuojelu 4K -hanke.

Toimenpide-ehdotuksia kokonaisvaltaisen Vesien Porvoo -hankkeen osaksi

• Kootaan yhteen paikalliset vesistöjen kanssa toimijat.
• Kartoitus Porvoon pienvesistä tulee tehdä. Pienvesillä on suuri merkitys vesistöjen​ hermostona, mutta kansallisesti niistä on suurin osa tuhottu. Tulee voida taata, että  Porvoon pienvedet säilyvät tulevaisuudessa ja tietoisuus niistä paranee.
• Saariston merkityksestä ja saaristoluonnon monipuolisuudesta tietoisuuden  kasvattaminen
• Mikromuovien ja roskaamisen merkityksen korostaminen vesistöjen näkökulmasta,  myös pienvedet.
• Tarvitaan Porvoon keskustan joenranta-alueilla ja rantojen läheisillä virkistysalueilla  tiheämpää roskan ja tupakantumppien keräykseen osoitettuja keräysastioita ja ohjetauluja (tupakantumppi on maailman yleisin muoviroska).
• Luontomatkailun edistäminen Porvoossa esimerkiksi sähköllä toimivilla fillarilosseilla mahdollistamaan uusien ympyrälenkkien tekeminen.
• Saaristo- ja luontomatkailun konseptin systemaattinen luominen osaksi Porvoon matkailua.
• Ympäristöystävällisemmän veneilyn ja vesiliikenteen mahdollistamiseksi tarvitaan myrkkymaalien korvaamiseksi veneiden pohjapesureita myös purjeveneiden tarpeisiin.
•  Vedenalaisen ja vedenpäällisen melun ehkäisemiseksi tarvitaan toimenpiteitä vesikulkuneuvojen käyttämisessä. Uusien tutkimuksien mukaan metelillä on haitallisia vaikutuksia vesistöjen eliöstöön, kaloihin, lintuihin ja tiettävästi ihmisen stressitasoihin ja terveyteen.
• Kosteikkojen ja suistojen hoito ja rehevöitymisen torjunta.
• Tarvitaan turvattu rahoitus Porvoonjoen vesiensuojeluyhdistyksen jokitalkkareiden tyyppisille hankkeille, joissa ennallistetaan yksittäisiä puroja ja kalojen nousuvesiä.
• Vesi- ja rantarakentamisen, väylähankkeiden ja rantojen kaavahankkeissa mukaan on näkyvästi otettava arviointi niiden vaikutuksista vesistöihin.
• Tarvitaan nopeutettuja korjausinvestointeja hule- ja jätevesiviemäröinnin erkauttamiseksi toisistaan.
• Ruoppauksien vaikutusten arviointi meriluontoon ja muiden vesistöjen luontoon.
• Rakentamattomien rantojen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja rantojen asukkaiden keinot ylläpitää rannikkoluonnon monimuotoisuus.
• Elinkeinopolitiikan linjauksissa on otettava huomioon vaikutukset ympäristöön, vesistöihin ja ilmastoon.
• Porvoon Vihreän siirtymän rahastosta tuettavien hankkeiden vesistövaikutusten arviointi ja vaikutusten viestintä.
• Ilmastonmuutos lisää tulvia ja rankkasateita, joten viheralueilla kaupungissa on  merkittävä rooli myös hulevesien hallinnan kannalta, Viherrakentamisessa ja talojen rakentamisessa on otettava hulevesiasiat hyvin huomioon. Vesi on lainassa. Vesi tulisi palauttaa yhtä hyvässä kunnossa takaisin.
• Rakennustapaohjeissa tulee ottaa viheralueet huomioon myös hulevesinäkökulmasta.
• Infopaketti talousvesikäytössä olevilla pohjavesialueilla asuville: mitä tulee ottaa huomioon, jotta ei aiheuteta vaaraa pohjavedelle.
  
• Porvoolaisille viljelijöille ja metsänomistajille opastusta ja koulutusta, kuinka kiintoainepäästöjä jokeen voi vähentää.
  
• Tarvitaan kartoitukset joenvarsien merkittävimmistä tulvapelloista, jotka aiheuttavat huuhtoutuvien ravinne- ja maa-aineksien välityksellä kuormitusta vesiekosysteemiin.
  
• Tämän jälkeen näiden peltojen omistajien ja viljelijöiden kanssa on mietittävä sopivia toimenpiteitä kuormitusten vähentämiseksi.
  
• Kannustetaan viljelijöitä kasvattamaan suojavyöhykkeitä jokien, järvien ja meren rannalla. Suojakaista voi olla myös rantametsää. Metsä, jolla on aluskasvillisuutta pidättävät kiintoainetta merkittävästi enemmän kuin avoin ruohikko, Lisätään tetoisuutta ja koulutetaan viljelijöitä.
  
• Maarin historiallisen uimarannan palauttaminen Porvoonjoen varteen ja sen kytkeytyminen kansalliseen kaupunkipuistoon.
  
• Kansalliseen kaupunkipuiston osalta on nostettava esille sen alueella olevat ja siihen rajautuvat vesistöt.

Kuva: Outi Lankia

Huomioita Porvoon ilmasto- ja ympäristöohjelman luonnoksesta

Kaupunkiluontoliike ry

Huomioita Porvoon ilmasto- ja ympäristöohjelman luonnoksesta

YLEISTÄ:

Pidän sinänsä kiitettävänä, että tällainen ohjelma laaditaan. Ohjelmassa luonto- ja ympäristötavoitteet on alistettu ilmastotavoitteille, vaikka tulisi pyrkiä systeemitarkasteluun, jossa ymmärretään, että ilmastonmuutos aiheuttaa luonnon muuttumista. Tulee varoa yksisilmäisiä ratkaisuja, osaoptimointia, jossa ns. ”ilmastoviisauden” nimissä tehdä sentyyppisiä ratkaisua, jotka lyövät paikallista biodiversiteettiä korville esimerkiksi ”tiivistettäessä” yhdyskuntarakennetta viheralueille (mikä on todellisuudessa yhdyskuntarakenteen levittämistä, ei tiivistämistä) tai kaataen puita pyöräilyn laatuväylien tieltä, joiden käyttöaste on kuitenkin niin vähäinen, että hankkeet kompensoivat niiden alta pienennetyn hiilinielun vasta niin pitkällä aikavälillä, että näiden toimenpiteiden mahdollisten hyötyjen tarkastelu ei ole tällaisissa ohjelmissa edes mahdollista, ei pitkälläkään aikavälillä saati sellaisella aikavälillä, jota tässä ohjelmassa pidetään pitkänä aikavälinä (6 vuotta).

Esimerkiksi Kevätkummuntien suuntainen pikapyörätien jatke, joka toteutettiin 4-5 vuotta sitten, aiheutti satojen puiden kaatamisen, enkä kevätkumpulaisena ole koko aikana nähnyt tuossa yhteensä kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän pyöräilijöitä. Hyödyllisempää olisi perustaa pyöräteitä tai -kaistoja alueille, jossa ei niitä nykyään ole, kuten Kerkkoosta tai Epoosta keskustaan.

Ohjelmassa monessa kohdassa mainittiin tavoitteita edistettävän myös pitkällä aikavälillä. Tämä on erittäin tärkeää, mutta ohjelmassa mainittu aikaväli (2024-2030) ei ole pitkä aikaväli, sillä sinä aikana esimerkiksi puut eivät ehdi kasvamaan tai kaavat etenemään.

On hyvin positiivista, että tavoitteet on purettu lähemmäs konkretiaa kaupungin toimialojen kannalta. Kuitenkaan ei ole mitään takeita, että toimialoja on olemassa ohjelman tarkasteluajanjakson ajan ainakaan ohjelmassa mainituissa muodoissaan. Kaupungin toiminnan pitkäjänteisyyttä edesauttaa se, jos kaupungin organisaatiota ei myllätä ilman ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamisen kannalta hyödyllistä syytä. Ohjelmassa ei ole mainintaa toimenpiteiden seurannan vastuuttamisesta.

Toivoisin ohjeistusta siitä, että omakotitalorakentajien tulisi säilyttää kasvillisuutta ja välttää pihojen asfaltointia. Rakennustapaohjeistuksien pitäisi aina lähteä siitä, että suositaan olemassaolevan kasvillisuuden säilyttämistä, ja Vanhan kaupungin rakennustapaohje tulisi päivittää järkiperäisemmäksi, sallien myös taloja korkeammat puut. Toivoisin myös ohjeistusta siitä, että kaupungin omistamissa ja hoitamissa kiinteistöissä tulisi välttää turhia hoitotoimia, kuten ruohonleikkuuta, joka poistaa pölyttäjille sopivaa kasvillisuutta, ja käytettäköön huoltoyhtiöiden aika tähdellisemmin esimerkiksi istutuksien hoitoon. Lisäksi toivoisin, että A-yhtiöt lopettaisivat eläimiä vahingoittavien robottiruohonleikkureiden käytön.

Yleisellä tasolla huomiota kiinnittää se, että vesistöistä ei sanota juuri mitään. Tämä on sikäli outoa, että Porvoo on meren ympäröimä saaristokunta, jonka halki virtaa kolme jokea. Esimerkiksi hulevesien hallintaan kaupunki voi vaikuttaa helposti rajoittamalla uusien asuinalueiden pihojen asfaltointia; lisäksi omakotitalorakentajille asiaa voisi terottaa rakennustapaohjeissa, joissa kehoitettaisiin välttämään pihojen asfaltointia/betonointia. Erityisen tärkeää hulevesien hallinta on ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sateiden takia.

Seuraavaksi esitän huomioita pariin luonnoksen kohtaan:

Sivulla 30 ”Perustamme hakkuut maanomistajan tavoitteisiin” ei millään tavalla ota kantaa siihen, miten nämä tavoitteet suhtautuvat ilmasto- ja ympäristöohjelman tavoitteisiin eikä siihen, että yksityisten ja säätiöiden ja toisaalta kaupungin tavoitteet voivat olla keskenään ristiriitaisiakin. Oiva esimerkki tästä ovat kaupungin hiilinielun, biodiversiteetin ja ulkoiluarvojen kannalta onnettomat hakkuut, joita on toteutettu lähellä Holkenia. Kenen tavoitteisiin sivulla 30 siis viitataan mainitsemissani ristiriitatilanteissa? Jos tähän ei osata vastata, silloin on parempi jättää tämä kohta kokonaan pois, jos se herättää enemmän epävarmuutta ja epäselvyyttä kuin vastaa mahdollisiin kysymyksiin.

Sivuun 31: Porvoon tulee edistää polkupyörän joukkoliikennevälineessä kuljettamista myös Helsinkiin; Onnibussissa se maksaa 10 euroa suuntaansa, kun se Porvoon Liikenteen kaukobusseissa maksoi aikaisemmin 5 euroa. Esimerkiksi satunnainen keikkatyöläinen tarvitsee, harrastuksiin tai huvimatkoihinkin tarvitaan liityntäliikenteeseen polkupyörää varsinkin kun Porvoo-Helsinki -linjojen lippujärjestelmä on yhteensopimaton Porvoon sisäisen liikenteen lippujärjestelmän kanssa. On ristiriita, että pyöräilyä sanotaan suositeltavaksi kulkuvälineeksi, mutta kuitenkin sen käyttämistä liityntäliikenteessä vaikeutetaan.

Vakuudeksi

Manki Perukangas

Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

 

 

ADRESSI PUISTOKALLION PUIDEN SÄÄSTÄMISEKSI JA PORVOON VANHANKAUPUNGIN RAKENNUSTAPAOHJEEN PÄIVITTÄMISEKSI

Me allekirjoittaneet toivomme Porvoon Puistokallion (Pirunportaiden puiston) kaadettaviksi suunniteltujen puiden, kolmen vaahteran ja yhden tammen, säästämistä sekä Vanhankaupungin rakennustapaohjeen päivittämistä puustoystävällisemmäksi.

Porvoon kaupunki itse esittelee Puistokallion puiston näin: ”Puistokallio on viehättävä, suojaisa ja hieman salaperäinen puistoalue”. Tässä lähialueen asukkaille rakkaassa puistossa em. puiden kaataminen merkitsisi puustosta peräti 80% kaatamista. Suojaisuus ja puistomaisuus häviäisivät, samoin puiston vetovoimaisuus myös idyllisenä matkailunähtävyytenä. Puiden kaataminen olisi paitsi Porvoon kaupungin oman ympäristöohjelman vastaista, niin myös maankäyttö- ja rakennuslain hengen vastaista, sillä asukkaat eivät ole tässä tapauksessa päässeet vaikuttamaan siihen, miten he haluavat lähiympäristöään hoidettavan. Jos jotkut puut on kuitenkin turvallisuussyistä välttämätöntä kaataa, vaadimme kuntotutkimusten esittämistä. Edellytämme myös uusien puiden istuttamista kaadettavien tilalle.

Pyrkimys kaataa Puistokallion kauniit vanhat puut pohjautuu osaltaan Vanhan Porvoon rakennustapaohjeeseen, jonka mukaan vanhat, suuret puut eivät kuulu kaupunginosan kaupunkikuvaan. Mielestämme isot vanhat puut juuri kuuluvat vanhojen kaupunkien kaupunkikuvaan kertoen osaltaan niiden pitkästä historiasta. Myös mm. Louis Sparren ja Albert Edelfeltin teoksista on nähtävissä, että ainakin 1800 –luvulla kaupungissa kasvoi myös suuria puita. Rakennustapaohjetta on päivitettävä myös perustuen ajantasaiseen tietoon ilmaston lämpenemisestä, luontokadosta sekä puiden korjaavista vaikutuksista näihin. Ohjeen on otettava huomioon myös paremmin asukkaiden viihtyvyys ja terveys ja ymmärrettävä puiden merkitys näille (mm. maankäyttö- ja rakennuslaki). On huomioitava puut kaupungin viilentäjinä, hiilinieluina, hulevesien luonnollisina käsittelijöinä ja asukkaiden sekä psyykkisen että fyysisen hyvinvoinnin tukijoina. Vanhan Porvoon rakennustapaohjetta on päivitettävä siten, että alueelle hyväksytään myös rakennuksia korkeammat puut.   

EU:ssa on tulossa voimaan ennallistamisasetus, jonka pääperiaate on, että puustoisuus ei saa missään vähentyä kokonaisuutena vuoteen 2021 verrattuna. Porvoo tekee tämän tavoitteen saavuttamisen vaikeaksi, jos se kaataa lähimetsiä kaavoituksen tieltä ja poistaa puita puistoista.    

HALUAMME, ETTÄ PUISTOKALLION KAADETTAVIKSI SUUNNITELLUT PUUT SÄÄSTETÄÄN. HALUAMME MYÖS, ETTÄ VANHAN KAUPUNGIN RAKENNUSTAPAOHJE PÄIVITETÄÄN NIIN, ETTÄ MYÖS ASUINTALOJA KORKEAMMAT PUUT VOIVAT KUULUA VANHANKAUPUNGIN KAUPUNKIKUVAAN.  

Adressin voi allekirjoittaa osoitteessa:

https://www.adressit.com/adressi_puistokallion_puiden_saastamiseksi_ja_porvoon_vanhankaupungin_rakennustapaohjeen_paivittamiseksi?u=95418&s=101622102

Adressin teksti: Manki Perukangas ja Ulla Teeriaho

Porvoon metsät osayleiskaavatyössä

Torstaina 16.2. Porvoon kaupungintalolla pidettiin info- tai oikeastaan keskustelutilaisuus kaupungin metsänhoidosta ja sen suunnittelusta. Varsinaisesti tilaisuutta ei oltu suunniteltu vuorovaikutteiseksi, mutta kyllä siellä sujuvasti pääsi kysymyksiä esittämään.

Sitä en tiedä, miten suoranaisesti tämä tilaisuus oli viimesyksyisen kuntalaisaloitteeni motivoima: tein kuntalaisaloitteen siitä, että kaipaan Porvooseen tiedotus- ja infokanavaa kaupungissa suoritettavista metsänhakkuista. Tosin metsäinsinööri Tommi Laakkonen (joka on ollut yksin päävastuussa kaupungin metsänhoidon suunnittelusta vuodesta 2001) totesi, että heille on tullut palautetta, jossa kaivataan tietoa tulevista hakkuista ja perusteluja niille.

Mutta liittyi sitten kuntalaisaloitteeseen ja aktiivisuuteeni tai ei, niin ainakin metsäsuunnittelua esiteltiin tässä tilaisuudessa liittyen ajankohtaiseen osayleiskaavatyöhön, josta viime syksyllä esiteltiin vaihtoehtoisia rakennemalleja. Osayleiskaavatyöskentelyä esitteli lyhyesti yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio. Nyt keväällä on seuraavaksi tulossa metsänhoidosta yleisökysely, jota Tapio valmistelee. 

Minulle jäi kyllä auki, miten nämä tässä osayleiskaavaprosessia esittelevässä kalvossa mainitut työ- ja projektiryhmät koostetaan. Voiko niin vain ilmoittautua? Sain onneksi varsin seikkaperäisen vastauksen tiedusteluun yleiskaavapäälliköltä: osayleiskaavatyöhön liittyvään ilmasto- ja ympäristöohjelman päivitykseen on tulossa maaliskuussa kysely ja huhtikuussa työpaja, mistä saa aikanaan tietoa kaupungin nettisivulta (www.porvoo.fi). Lisäksi hän lupasi, että Kaupunkiluontoliike ry:ltä pyydetään lausunto sitten kun valtuutettujen työpajan pohjalta ollaan valittu jokin Keskeisten kaupunkialueiden osayleiskaavan ehdotetuista rakennemalleista jatkotyöstämisen pohjaksi.

Tommi Laakkonen perusteli kaipaamani tietokanavan puuttumisen kahdella asialla. Ensinnäkin, Porvoo käyttää vanhaa metsänsuunnitteluohjelmistoa, jolla ei pysty piirtämään karttoja. Sen vuosilisenssimaksu on 700 euroa kun taas esimerkiksi Helsingin käyttämä ohjelma maksaisi 30 000. Toiseksi: Laakkonen piti hyvänä sitä, että Porvoossa pystytään reagoimaan "ketterästi" esimerkiksi kirjanpainajiin, joiden ehkäisyä hän perusteli lainsäädännöllä tähdentäessäni sitä, että kirjanpainajat kuuluvat metsän normaaliin sukkessioon ja lisäävät monimuotoisuudelle tärkeää laho- ja kelopuuta. 

Laakkonen esitteli myös kaupungin luonnonsuojelualueiden tilannetta. Jossain tapauksissa kaupungin on mahdollista ostaa luonnonarvoiltaan arvokasta metsää yksityisiltä maanomistajilta ja tarjota vaihtokaupassa omia maitaan. Uusien luonnonsuojelualueiden hankinnassa Laakkonen mainitsi kytkeytyneisyyden tärkeäksi kriteeriksi.

Kaupungin itse suojelemien alueiden lisäksi on vielä Natura-alueita. Ne on lueteltu tässä kalvossa. 

Kysyin tilaisuudessa, että eikö niinsanotun Porvoonkorven suojelua varjosta iänikuinen saaristotien suunnitelma. Laakkonen sanoi, että joka tapauksessa ei ole ajankohtaista pelkoa, että kaupunki lähtisi tätä väylää toteuttamaan ilman valtion subventaatiota. Jos joskus saaristotie tulisi, tällöin Humlan reitti vedettäisiin tunneliin sen alta, mutta ennen kuin se mahdollisesti mihinkään tulee, kytken itseni puuhun kiinni.

Tilaisuudessa sivuttiin myös tulevaa EU:n ennallistamisasetusta, ja osoittautui, että kaupunki tulee kyllä olemaan yllätetty sen kanssa aivan housut kintussa, sillä ennallistamisasetukseen ei olla varauduttu mitenkään. Se tulee ilman muuta asettamaan uuteen valoon sen, voiko metsään ylipäätään rakentaa ja kuinka paljon esimerkiksi tonteille tulee jättää puuta. Ilmastolain ja hiilinielujen suhteen pohtiminen kaavoituksessa on myös pahasti kesken. Kysyttyäni Laakkoselta, missä vaiheessa Kevätkumpu kakkosen itäinen metsä aiotaan kaataa ns. Kevätlaaksonniityn tonteiksi, Laakkonen totesi, että ei kyllä ainakaan vähään aikaan. 

Ilmastolaissa mainitaan, että myös hiilinielujen poistumat on otettava huomioon. "Ilmastoviisaudenkaan" nimissä ei voi tehdä ihan mitä tahansa. 

Laakkonen kehotti olemaan yhteydessä, jos Porvoon metsät ja toimenpiteet niissä askarruttavat. Hyvä tämä on sinänsä tietää, mutta se ei edelleenkään muuta sitä miksikään, että siinä vaiheessa kun ulkoilijana törmää kaadettuihin puihin, maito on jo kaatunut.

Kannattaa nyt joka tapauksessa osallistua siihen Tapion kyselyyn ja olla yhteyksissä askarruttavissa tapauksissa Laakkoseen. 

Ohjaako tuottotavoite Porvoota salailemaan hakkuitaan?

Porvoossa törmää aina välillä hakkuisiin, joiden syytä on vaikea ymmärtää. Mitään tietoa niistä ei ole ollut saatavilla mistään, ja kun kaupungilta koettaa udella syytä niihin, yleensä saa vastaukseksi sisäisesti ristiriitaista, vaivautunutta kiertelyä ja kaartelua, jos yhtään mitään. Usein nämä hakkuut ovat paitsi käsittämättömiä, myös haitallisia: esimerkkinä käy Velkalassa, Erämiehenkadun loppupään tonttien ja Viikinkiväylän Tarmolaan johtavan jatkon välisen metsän raskaalla kädellä parisen vuotta sitten suoritettu harvennushakkuu, joka poisti lähitalojen ekosysteemipalvelun ja muutti asukkaiden takapihan raiskion näköiseksi. Ennen tuosta sai poimittuja kanttarelleja, tokkopa enää. Harvennettu lähimetsä myös tuonee vain kivenheiton päässä olevan Ensio Miettisen kadun moporallien pörinät asukkaiden harmiksi, kun luonnon oma melumuuri ja ilmanpuhdistaja harvennettiin melkein olemattomiin.

Nyt olen alkanut epäillä, että siihen on syynsä, miksi tietoa kaupungin suunnittelemista hakkuista ei ole saatavilla missään. Kyse ei liene pelkästä tekemättä jättämisestä, vaan tietoisesta laiminlyönnistä, joka palvelee kaupungin tavoitteita. Ei ole, koska niitä suunnitelmia ei olla tehty, ja niitä ei varsinkaan haluta laittaa esille mihinkään, jotta eivät kuntalaiset keksisi kysellä ja kyseenalaistaa suunniteltujen toimenpiteiden järjellisyyttä tai hyödyllisyyttä. Ja kaupungille on parempi, ettei niitä kyseenalaisteta ja kysellä, sillä tämä tekisi kaupungin itselleen asettaman metsänhakkuiden tuottotavoitteen saavuttamisen vaikeammaksi. 

Tälle epäilylleni antaa katetta se, mitä tapahtui parisen vuotta sitten Kevätkummusta Tarmolaan vievän Teollisuustien varrella, vastakkaisella puolella Ensio Miettisen kadun moposuoraa kuin edellämainitsemassani tapauksessa: sinne tehtiin harvennushakkuu ja sen jälkeen kaadetut puut ovat saaneet maata pinoissa. Vasta äskettäin niitä on alettu sieltä hakea, varmaankin kuitupuuksi, sillä parisen vuotta ulkona vettyneestä puusta ei paljoa muuksi enää ole. Mitä muuta tällä harvennushakkuulla on voitu hakea kuin puiden myyntituottoa? Tiedustellessani asiaa tuntemaltani rakennuslautakuntalaiselta välittömästi silloin puunkaadon jälkeen, hänellä ei ollut aavistustakaan. Hakkuut tehdään siis vailla demokraattista ohjausta eikä niistä tehdä edes metsänkäyttöilmoituksia. 

Kaupunki ei ole läpinäkyvä eikä luotettava toimija. Jos Porvoosta hankkii asunnon viheralueen viereltä, mitenkään muuten ei voi luottaa sen viheralueen siinä vieressä pysyvän, jos se ei satu olemaan luonnonsuojelualue tai kaavoitettu puistoksi. Sen pahempi vain, jos satut asumaan hakkuualueen vieressä.

Kumpi olisi kaupungille helpompaa: laatia luonnonhoitosuunnitelmat ja laittaa ne julkisesti nettiin vai luopua 250 000 tuottotavoitteista?

Tämä kirjoitus julkaistiin Uusimaassa 18.10 ja Itäväylässä 9.11.

Kannanotto Porvoon viheralueiden hoidosta, siihen liittyvästä tiedotuksesta ja palautteenannosta

Porvoon kaupungin virkistys- ja muiden viheralueiden hoidosta ja käytöstä ei saa kootusti tietoa mistään. Porvoo ei laadi viheralueilleen hoito- ja käyttösuunnitelmia, joista kävisi ilmi eri viheralueiden hoitoluokituksia ja suunniteltuja toimenpiteitä. Käytännössä toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus näyttäisivät olevan yksittäisten kenttätyöntekijöiden varassa.

Kaupungilla käytössä oleva sähköinen palautejärjestelmä ilmoittaa usein olevansa ruuhkautunut, joten tieto menee perille viiveellä, eikä palautteenantaja saa kuittausta, onko palaute tai kysymys mennyt perille. Sähköinen palautejärjestelmä – sisäisen puhelinluettelon puuttuessa, eikä ulkoistettu puhelinvaihde osaa ohjata - on kuitenkin nykyisellään ainut keino antaa palautetta tai esittää kysymyksiä liittyen viheralueiden hoitoon ja käyttöön, ja suunnitelmien puuttuessa tämä palautejärjestelmä, jossa kaikkea täytyy kysyä erikseen, kuormittaa kaupungin viranhaltijoita.

Kaupungin alueella on toteutettu hakkuita, joita kukaan ei ole osannut perustella ja kuntalaisen on hyvin vaikea hankkia tietoa, miksi jokin hakkuu on toteutettu. Esimerkkeinä mainitsen parin vuoden takaisen raskaan harvennushakkuun Tarmolan Teollisuustien varrelta sekä Viikinkiväylän jatkeena olevan ulkoiluväylän varrelle, Erämiehenkadun omakotitalotontteihin rajautuvan harvennushakkuun, jossa en usko kenenkään voittaneen: hiilinielu pieneni, linnut menettivät pesäpuunsa ja talot näkösuojansa. Samaten muistan muutamien vuosien takaisen avohakkuun Holkenin reitin varrelta, josta kaupunki ei edes informoinut, vaikka kyseinen hakkuu katkaisi ulkoilureitin. Vaikka tässä tapauksessa hakkuun toteutti yksityinen taho – Svenska Kulturfondet – kaupungillakin on asiassa asianomistaja- ja palveluintressi ulkoilureitistön kautta.

Hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen tekisi myös kaupungin alueella harjoitettavasta metsätaloudesta läpinäkyvämpää ja hyväksyttävämpää; jos kaupunki on asettanut itselleen metsänhakkuun tuottotavoitteen, minkä epäilen selittävän ainakin osan muuten vaikeasti perusteltavista metsänhakkuista, kuntalainen ei voi kuin pahoitellen ihmetellä ja arvuutella, miksi yllättäen metsää onkin kaadettu, kun tietoa hakkuiden syistä ei saa mistään. Hoito- ja käyttösuunnitelmat palvelisivat myös ulkoilijaa, joka saa nykyisellään paljolti ulkoilla ”vaistoluokassa” tietämättä edes luonnonsuojelualueiden rajoja.

Jos kaupunki katsoo, että sillä ei ole resurssia laatia varsinaisia viheralueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia esimerkiksi alueittain, kuten Helsinki tekee, edes karttapohjaisen järjestelmän käyttäminen – johon merkittäisiin suunnitellut toimenpiteet – keventäisi kaupungin työntekijöiden palautteisiin vastaamisen työtaakkaa ja palvelisi myös kuntalaisia, jotka saisivat tiedon nykyistä varmemmin ja ripeämmin. Suunnitelmien puuttumisessa vaarana on myös viheralueiden hoitokäytäntöjen epäyhtenäisyys, jolloin toimenpiteet käytännössä paljolti riippuvat yksittäisen metsurin koulutuksesta ja luontotietämyksestä.

Ehdottamani minimissään edes karttapohjainen järjestelmä palvelisi kaupungin viranhaltijoita myös sikäli, että sisäinen tiedonkulku paranisi. Nykyisellään esimerkiksi ulkoilureitistöjen varsilla toteutettavista puunkaadoista ei tunnu olevan oikein kukaan perillä, vaikka asia koskee sekä vapaa-ajan että ympäristötointa. Ihanteellisesti toki kaupungilla olisi viranhaltija, joka merkitsisi myös metsänkäyttöilmoitukset kyseiseen järjestelmään, jotteivät Holkenin kaltaiset tapahtumat toistuisi.