Porvoon metsät osayleiskaavatyössä

Torstaina 16.2. Porvoon kaupungintalolla pidettiin info- tai oikeastaan keskustelutilaisuus kaupungin metsänhoidosta ja sen suunnittelusta. Varsinaisesti tilaisuutta ei oltu suunniteltu vuorovaikutteiseksi, mutta kyllä siellä sujuvasti pääsi kysymyksiä esittämään.

Sitä en tiedä, miten suoranaisesti tämä tilaisuus oli viimesyksyisen kuntalaisaloitteeni motivoima: tein kuntalaisaloitteen siitä, että kaipaan Porvooseen tiedotus- ja infokanavaa kaupungissa suoritettavista metsänhakkuista. Tosin metsäinsinööri Tommi Laakkonen (joka on ollut yksin päävastuussa kaupungin metsänhoidon suunnittelusta vuodesta 2001) totesi, että heille on tullut palautetta, jossa kaivataan tietoa tulevista hakkuista ja perusteluja niille.

Mutta liittyi sitten kuntalaisaloitteeseen ja aktiivisuuteeni tai ei, niin ainakin metsäsuunnittelua esiteltiin tässä tilaisuudessa liittyen ajankohtaiseen osayleiskaavatyöhön, josta viime syksyllä esiteltiin vaihtoehtoisia rakennemalleja. Osayleiskaavatyöskentelyä esitteli lyhyesti yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio. Nyt keväällä on seuraavaksi tulossa metsänhoidosta yleisökysely, jota Tapio valmistelee. 

Minulle jäi kyllä auki, miten nämä tässä osayleiskaavaprosessia esittelevässä kalvossa mainitut työ- ja projektiryhmät koostetaan. Voiko niin vain ilmoittautua? Sain onneksi varsin seikkaperäisen vastauksen tiedusteluun yleiskaavapäälliköltä: osayleiskaavatyöhön liittyvään ilmasto- ja ympäristöohjelman päivitykseen on tulossa maaliskuussa kysely ja huhtikuussa työpaja, mistä saa aikanaan tietoa kaupungin nettisivulta (www.porvoo.fi). Lisäksi hän lupasi, että Kaupunkiluontoliike ry:ltä pyydetään lausunto sitten kun valtuutettujen työpajan pohjalta ollaan valittu jokin Keskeisten kaupunkialueiden osayleiskaavan ehdotetuista rakennemalleista jatkotyöstämisen pohjaksi.

Tommi Laakkonen perusteli kaipaamani tietokanavan puuttumisen kahdella asialla. Ensinnäkin, Porvoo käyttää vanhaa metsänsuunnitteluohjelmistoa, jolla ei pysty piirtämään karttoja. Sen vuosilisenssimaksu on 700 euroa kun taas esimerkiksi Helsingin käyttämä ohjelma maksaisi 30 000. Toiseksi: Laakkonen piti hyvänä sitä, että Porvoossa pystytään reagoimaan "ketterästi" esimerkiksi kirjanpainajiin, joiden ehkäisyä hän perusteli lainsäädännöllä tähdentäessäni sitä, että kirjanpainajat kuuluvat metsän normaaliin sukkessioon ja lisäävät monimuotoisuudelle tärkeää laho- ja kelopuuta. 

Laakkonen esitteli myös kaupungin luonnonsuojelualueiden tilannetta. Jossain tapauksissa kaupungin on mahdollista ostaa luonnonarvoiltaan arvokasta metsää yksityisiltä maanomistajilta ja tarjota vaihtokaupassa omia maitaan. Uusien luonnonsuojelualueiden hankinnassa Laakkonen mainitsi kytkeytyneisyyden tärkeäksi kriteeriksi.

Kaupungin itse suojelemien alueiden lisäksi on vielä Natura-alueita. Ne on lueteltu tässä kalvossa. 

Kysyin tilaisuudessa, että eikö niinsanotun Porvoonkorven suojelua varjosta iänikuinen saaristotien suunnitelma. Laakkonen sanoi, että joka tapauksessa ei ole ajankohtaista pelkoa, että kaupunki lähtisi tätä väylää toteuttamaan ilman valtion subventaatiota. Jos joskus saaristotie tulisi, tällöin Humlan reitti vedettäisiin tunneliin sen alta, mutta ennen kuin se mahdollisesti mihinkään tulee, kytken itseni puuhun kiinni.

Tilaisuudessa sivuttiin myös tulevaa EU:n ennallistamisasetusta, ja osoittautui, että kaupunki tulee kyllä olemaan yllätetty sen kanssa aivan housut kintussa, sillä ennallistamisasetukseen ei olla varauduttu mitenkään. Se tulee ilman muuta asettamaan uuteen valoon sen, voiko metsään ylipäätään rakentaa ja kuinka paljon esimerkiksi tonteille tulee jättää puuta. Ilmastolain ja hiilinielujen suhteen pohtiminen kaavoituksessa on myös pahasti kesken. Kysyttyäni Laakkoselta, missä vaiheessa Kevätkumpu kakkosen itäinen metsä aiotaan kaataa ns. Kevätlaaksonniityn tonteiksi, Laakkonen totesi, että ei kyllä ainakaan vähään aikaan. 

Ilmastolaissa mainitaan, että myös hiilinielujen poistumat on otettava huomioon. "Ilmastoviisaudenkaan" nimissä ei voi tehdä ihan mitä tahansa. 

Laakkonen kehotti olemaan yhteydessä, jos Porvoon metsät ja toimenpiteet niissä askarruttavat. Hyvä tämä on sinänsä tietää, mutta se ei edelleenkään muuta sitä miksikään, että siinä vaiheessa kun ulkoilijana törmää kaadettuihin puihin, maito on jo kaatunut.

Kannattaa nyt joka tapauksessa osallistua siihen Tapion kyselyyn ja olla yhteyksissä askarruttavissa tapauksissa Laakkoseen. 

Ohjaako tuottotavoite Porvoota salailemaan hakkuitaan?

Porvoossa törmää aina välillä hakkuisiin, joiden syytä on vaikea ymmärtää. Mitään tietoa niistä ei ole ollut saatavilla mistään, ja kun kaupungilta koettaa udella syytä niihin, yleensä saa vastaukseksi sisäisesti ristiriitaista, vaivautunutta kiertelyä ja kaartelua, jos yhtään mitään. Usein nämä hakkuut ovat paitsi käsittämättömiä, myös haitallisia: esimerkkinä käy Velkalassa, Erämiehenkadun loppupään tonttien ja Viikinkiväylän Tarmolaan johtavan jatkon välisen metsän raskaalla kädellä parisen vuotta sitten suoritettu harvennushakkuu, joka poisti lähitalojen ekosysteemipalvelun ja muutti asukkaiden takapihan raiskion näköiseksi. Ennen tuosta sai poimittuja kanttarelleja, tokkopa enää. Harvennettu lähimetsä myös tuonee vain kivenheiton päässä olevan Ensio Miettisen kadun moporallien pörinät asukkaiden harmiksi, kun luonnon oma melumuuri ja ilmanpuhdistaja harvennettiin melkein olemattomiin.

Nyt olen alkanut epäillä, että siihen on syynsä, miksi tietoa kaupungin suunnittelemista hakkuista ei ole saatavilla missään. Kyse ei liene pelkästä tekemättä jättämisestä, vaan tietoisesta laiminlyönnistä, joka palvelee kaupungin tavoitteita. Ei ole, koska niitä suunnitelmia ei olla tehty, ja niitä ei varsinkaan haluta laittaa esille mihinkään, jotta eivät kuntalaiset keksisi kysellä ja kyseenalaistaa suunniteltujen toimenpiteiden järjellisyyttä tai hyödyllisyyttä. Ja kaupungille on parempi, ettei niitä kyseenalaisteta ja kysellä, sillä tämä tekisi kaupungin itselleen asettaman metsänhakkuiden tuottotavoitteen saavuttamisen vaikeammaksi. 

Tälle epäilylleni antaa katetta se, mitä tapahtui parisen vuotta sitten Kevätkummusta Tarmolaan vievän Teollisuustien varrella, vastakkaisella puolella Ensio Miettisen kadun moposuoraa kuin edellämainitsemassani tapauksessa: sinne tehtiin harvennushakkuu ja sen jälkeen kaadetut puut ovat saaneet maata pinoissa. Vasta äskettäin niitä on alettu sieltä hakea, varmaankin kuitupuuksi, sillä parisen vuotta ulkona vettyneestä puusta ei paljoa muuksi enää ole. Mitä muuta tällä harvennushakkuulla on voitu hakea kuin puiden myyntituottoa? Tiedustellessani asiaa tuntemaltani rakennuslautakuntalaiselta välittömästi silloin puunkaadon jälkeen, hänellä ei ollut aavistustakaan. Hakkuut tehdään siis vailla demokraattista ohjausta eikä niistä tehdä edes metsänkäyttöilmoituksia. 

Kaupunki ei ole läpinäkyvä eikä luotettava toimija. Jos Porvoosta hankkii asunnon viheralueen viereltä, mitenkään muuten ei voi luottaa sen viheralueen siinä vieressä pysyvän, jos se ei satu olemaan luonnonsuojelualue tai kaavoitettu puistoksi. Sen pahempi vain, jos satut asumaan hakkuualueen vieressä.

Kumpi olisi kaupungille helpompaa: laatia luonnonhoitosuunnitelmat ja laittaa ne julkisesti nettiin vai luopua 250 000 tuottotavoitteista?

Tämä kirjoitus julkaistiin Uusimaassa 18.10 ja Itäväylässä 9.11.

Liito-oravaraportti 05/2019 Friimetsästä

Vantaalla sijaitsevien Friimetsän ja Petaksen sekä Helsingin Haagan alueella sijaitsevan Riistavuoren alueiden liito-oravaselvitys tehtiin huhti-toukokuun vaihteessa 2019. Ihanteellisin aika tälle työlle on juuri kevät, sillä ensinnäkin tuolloin nuoret liito-oravakoiraat etsivät naaraita pariutumistarkoituksessa mutta toiseksikin, vielä tuolloin liito-oravien papanat eivät ole vielä maastoutuneet vihertyvään kenttäkerrokseen.

Orientoivana maastokäyntinä tein Keijo Savolan kanssa 29.3.2019 kenttäkäynnin Laaksoon, Lääkärinkadun alueelle, jossa Savola havainnollisti minulle mitä asioita maastosta kannattaa katsoa (suurimmat kuuset, niiden läheisyydessä olevat haavat ja niiden mahdolliset kolot; lisäksi Savola teroitti, että myös koloiset lepät ja koivut kannattaa syynätä liito-oraville potentiaalisina habitaatteina). Orientoituakseni itsenäiseen selvitystyöhön, sain Savolalta ”pilotiksi” käydä Pakilassa Kyläkunnantiellä 1.4., jonne tein itsenäisen liito-oravakartoituskäynnin 1.4. liittyen Pakilantien, Kehä I ja Kyläkunnantien väliseen kaavoitussuunnitelmaan. Lisäksi sain Savolalta malliksi hänen laatimansa kannanoton Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupungista, joka sivusi Riistavuoren selvitysaluettani. Kävimme myös Savolan kanssa esiselvityskäynnillä Petaksen alueella 18.4.

Olen käyttänyt antamassa ideoita raporttini malliin Savolan suosituksesta mm. Espoon Ruukinrannan luontoselvitystä sekä Helsingin tuoreinta (2018) liito-oravakartoitusta.

Friimetsä

Tein päivän maastokeikan Friimetsään keskiviikkona 24.4.2019 Friimetsä on liito-oravien suhteen puutteellisesti kartoitettu. Tehtävänäni oli selvittää Friimetsän alueen soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi metsänhoitokuvioittain; työ liittyy ajankohtaiseen Myyrmäen metsäsuunnitelmaluonnokseen sekä tuoreeseen Vantaan yleiskaavaluonnokseen, jossa huomattavalle osalle selvitysalueestani on osoitettu asuinkaavoitusta.

Friimetsässä tutkin mainitun metsäsuunnitelmaluonnoksen kuviot 1690 (pinta-ala 0,6 hehtaaria), 1692 (1,5 ha), 1694 (1,6 ha), 1700 (3,6 ha), 1701 (1,6 ha) ja 1702 (2,7 ha). Tarkastelualueen pinta-ala on yhteensä 11,6 hehtaaria. Kuvio 1690 rajautuu Friimetsän eteläpuoleiseen peltoon, ja on mäntyvaltainen; mäntyjen lisäksi alueella on koivuja. Kuusia alueella on hyvin vähän; suurempia kuusia vain yksi, joten alue ei ole liito-oraville kovinkaan hyvin soveltuva ympäristö. Kuvio 1690 ja 1692 erottaa toisistaan metsäautotie; kuvion 1692 Vihdintiehen rajautuvassa lounaisnurkassa on jo tehty harvennushakkuita. Muuten kuvio 1692 on sekarakenteista mänty-kuusi-koivumetsää, jossa on myös kookkaiden haapojen rivistö. 

Kuusi on kuvion 1692 valtapuu, ja kuvio rajautuu idästä rauhoitettuun pähkinäpensaslehtoon. Maapuuta on varsin runsaasti. Alue soveltuisi varsin hyvin liito-oraville, mutta en tehnyt tällä reissulla havaintoja mahdollisista pesäpuista tai pipanoista, semminkin kun kuusikko ja haaparivistö sijaitsevat toistensa välittömässä läheisyydessä.

Friimetsän alueen keskellä olevan mäenrinteen – jonka eteläpuolelle ulottuu kuvio 1692, itäpuoli on suojelualuetta ja länsirinne kuviota 1694 – pohjoispuoleiset metsäkuviot 1700-1702 rajautuvat pohjoispuoleltaan Friimetsän asuinalueeseen. Näistä kuvio 1701 rajautuu pohjoispuoleisen asuinalueen tontteihin ja joidenkin tonttien komposteja on sijoitettu kuvion 1701 puolelle. Näillä kuvioilla, etenkin kuviolla 1702 on runsaasti maapuuta, mutta vähemmän liito-oravien suosimaa vanhaa kuusikkoa: kuusi on kyllä kuvion valtapuu, mutta ne eivät ole kovin järeitä, ja isommista lehtipuista lähinnä raitaa ja koivua. Kuvio 1701 on paikoin kosteikkoinen ja soistunut. Siellä kuusien ja mäntyjen lisäksi kasvaa mm. leppää, koivua ja raitaa. Kuvio 1700 on kuusivoittoista metsää mäen pohjoisrinteellä ja sen pohjoispuolella. Sen sijaan siellä ei ole juurikaan liito-oravien tarvitsemia vanhoja lehtipuita, kuten haapoja, leppiä tai koivuja.

Johtopäätöksenäni Friimetsän kuvioista eniten liito-oravapotentiaalia on kuviolla 1694, joka on erittäin hyvin liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Sen länsirinteellä on kuusien lisäksi runsaasti vanhahkoa haapaa, myös kolopuita. Näistä ei ole mainintaa metsäsuunnitelman liitteenä olevassa kuvioittaisessa inventointiluettelossa. Lisäksi alueella on ainakin mäntyä ja raitaa. Friimetsän alueesta myös kuvioilla 1701 ja 1692 on ainakin korkeaa liito-oravapotentiaalia. Kuviolla 1692 on erittäin paljon liito-oravapotentiaalia kuvion eteläreunan osalta, jossa on sekä korkeaa haavikkoa että kuusikkoa. Kuvion 1701 puusto on hyvin erirakenteista, mukaan lukien myös vanhoja kuusia, ja maa- ja lahopuuta on kiitettävän runsaasti.

Friimetsä jäi alueena vuoden 2016 tehdyn läntisen Vantaan liito-oravaselvityksen ulkopuolelle, ja on syytä tarkastella myös liito-oravan levittäytymiselle olennaiset yhteydet. Alueen länsipuolelta rajaama Vihdintie muodostaa noin 50-60 metriä leveän puuttoman kulkuesteen, joka saattaa olla juuri kapeimmista kohdistaan ylitettävissä. Kapeimmillaan Vihdintien puuton alue on kuvion 1690 ja tämän tarkastelun ulkopuolelle jääneen kuvion 1691 kohdalta, ja tämän vuoksi näiden kuvioiden etenkin länsireunoihin on jätettävä yhteyspuita, jotta yhteys Vihdintien ylitse säilyisi Askiston ja Odilammen kautta laajempiin Lahnuksen ja Luukin alueen liito-oravametsiin. Myös on vältettävä suojeltuun pähkinäpensaslehtoon rajautuvien kuvioiden – 1692, 1694 – reunojen laajamittaisempaa hakkuuta. Etenkin on pidättäydyttävä kuvion 1692 itäreunan vanhojen kuusten hakkuusta ja eteläreunan haavikon hakkaamisesta.

Friimetsä ei kytkeydy Länsi-Vantaan liito-oravaselvityksen eteläisempiin alueisiin, sillä Kehä III on leveä ja sen reuna-alueet tiheästi rakennettua teollisuus- ja varastoaluetta. Hermaskärrin suuntaan puuton alue on kapeimmillaan sadan metrin luokkaa muodostaen levittäytymisesteen liito-oravalle. Tämän vuoksi onkin tärkeää huolehtia kytkeytyneisyydestä Vihdintien ylitse ja Petaksen, Myllymäen ja Kivistön itäisimmille alueille. Kuvioista 1690, 1692 ja 1694 yhteys tapahtuu pähkinäpensaslehdon kautta ja kuvioiden 1700-1702 itäosista. Kuviot 1700-1702  tarjoavat yhteyden läntisten Kivistön, Petaksen ja Myllymäen ydinalueiden ja kuvioiden 1692 ja 1694 välillä. Tämän vuoksi kuvioiden 1700-1702 etenkin itäosien hoidossa tulee noudattaa malttia. Friimetsän alueen metsänhoitosuunnitelmat herättävät epäilyksiä, että lieneekö metsän harventaminen pohjatyötä Vantaan yleiskaavaluonnoksessa alueelle osoitetulle asuinkaavoitukselle, mikä on vielä metsänhoitoa suurempi uhka alueen luontoarvoille ja liito-oravakelpoisuudelle. Yleiskaava antaa vain viitteellisen käsityksen, mitä ja minne tarkasti tultaisiin asemakaavoittamaan, mutta joka tapauksessa yleiskaava mahdollistaa asuinrakentamista ainakin kuviolle 1700 - aivan pähkinäpensaslehdon rajaan kiinni - ja soistuneille kuvioille 1701 ja 1702.

Selvitykseni Särkjärven valuma-alueesta

Koko raportin Loviisan ja Lapinjärven rajalla sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen selvityksestäni voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä. Tässä tiivistelmä selvityksestä.

Tehtävänäni oli Särkjärven hoitoyhdistykseltä saamani tehtävänasettelun mukaisesti selvittää Loviisan ja Lapinjärven rajamaastoissa sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen tilannetta. Aivan erityisesti huomioitavia olivat metsätalouden mahdolliset vaikutukset valuma-alueen ravinteisuuteen.

AINEISTO

Selvityksen tausta-aineistona on tuoreehko (2017) Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ympäristönhoitoyhdistyksen vedenlaatuselvitys. Sen mukaan Särkjärven vedenlaatu on pääosin erinomainen eli hyvin vähäravinteinen. Lisäksi käytettävissäni ovat olleet Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitukset viimeisen 10 vuoden ajalta. Kartta-aineisto perustuu vuoden 2015 tietoihin, ja sen jälkeen muutoksia on tapahtunut maastotyypeissä. Esimerkiksi joitakin kartan osoittamia soita ei enää ole olemassa metsätalouden takia. Samaten maastoon on ilmaantunut uusia metsäautoteitä ja ojia. 

PERUSTIETOJA SÄRKJÄRVESTÄ JA SEN VALUMA-ALUEESTA

Särkjärven pinta-ala on noin 215 hehtaaria ja valuma-alueen pinta-ala em. selvityksen mukaan on reilu tuplasti järven pinta-ala eli 455 ha. Särkjärveen laskevia jokia, puroja ja ojia tiedetään 10. Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa mm. ajankohtaista tietoa siitä, missä näistä lasku-uomista on edelleen virtausta, ja virtaako Särkjärveen mahdollisesti muitakin (kenties uusia) uomia, joita ei tunneta.

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ympäristönhoitoyhdistyksen vedenlaatuselvityksen kartta antaa osviittaa valuma-alueesta, mutta on varsin yleisluontoinen, ja tässä selvityksessä valuma-alue on jaoteltu tarkemmin laskujokien mukaan. Olen karttateknisistä syistä päätynyt jaottelemaan valuma-alueen Särkjärven itäisiin ja toisaalta pohjois-luoteisiin valuma-alueisiin; eteläisen valuma-alueen olen tässä jättänyt vaille tarkempaa tarkastelua sillä se on hyvin pieni eikä sillä ole omaa lasku-uomaa.

Tutkimistani valuma-alueista laajimmat sijaitsevat Särkjärven itäpuolella. Niistä laajin on Koivulohkon valuma-alue (n. 120 ha), seuraavaksi Pitkäjärven (n. 100 ha) ja sitten Mustapohjan valuma-alue (n. 53 ha). Pohjoisen ja luoteen valuma-alueet ovat suhteellisen tasakokoisia: pohjoinen valuma-alue n. 32 ha, Råkullan valuma-alue n. 29 ha, Vilanbergetin valuma-alue noin 25 ha. Talluddenin valuma-alue on selvästi pienin niistä (n. 10 ha). Pinta-alojen mittaustekniikka perustuu alueen jakamiseen suunnikkaiksi Karttapaikka-sovelluksella, joten edellämainitut pinta-alat ovat suuntaa-antavia. 

YLEISTÄ SÄRKJÄRVEN METSÄ- JA SUOTYYPEISTÄ JA NIIDEN RAVINTEIKKUUDESTA

Kuivat kangasmetsät esiintyvät vähäravinteisella maaperällä, usein hiekkamaalla. Hiekkamaa pidättää huonosti sateita ja ravinteita. Metsätyypeistä niiden vastakohtana ovat lehdot ja lehtomaiset kankaat, ja ravinteikkuuden ja lehtoisuuden yksi indikaattorilaji on oravanmarja. Eniten Särkjärven valuma-alueella esiintyy metsätyypeistä kuivia tai kuivahkoja kanerva-puolukkatyypin vähäravinteisia kankaita.

Korvet ovat suometsiä, joissa varsin hapekas ja ravinteikas vesi liikkuu hitaasti. Rämeet taas ovat varsin niukkaravinteisia ja niissä niukkahappinen vesi seisoo; rämeitä Särkjärven valuma-alueelta en ole kyennyt paikantamaan. Indikaattorilaji vähäravinteiselle suolle ovat ruskorahkasammalet (Laine, Vasander 1989, 10), joita esiintyy yhtenäisinä mattoina rahkarämeillä (emt., 12). Särkjärven valuma-alueen suot ovat voittopuolisesti ruohokorpia, jotka ovat korpisoiden ravinteikkaimmasta päästä olevaa suotyyppiä. Ruohoisuus merkitsee suon kohtuullisen suurta ravinteikkuutta (Laine & Vasander 1989, 9; 17). 

YLEISTÄ JA TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ

Oletetusta kymmenestä Särkjärven laskupurosta tutkin 7, joista kuudessa oli virtausta; lisäksi löysin uuden laskuojan koilliselta valuma-alueelta, metsäautotien eteläreunalta.

40 metrin korkeuskäyrä tuntuu muodostavan käytännössä usein vedenjakajan, jonka ylitse Särkjärven valuma-alue ei jatku. Särkjärven valuma-alueella on runsaasti soita, joista monen tila on muuttunut jopa viimeisen maastokartan tietojen eli 2015 jälkeen. Tähän liittyen on epäselvää, mitä tulee tapahtumaan Pitkäjärven valumalle; uuttuuko se kuivuneelle Ängesmossenin suolle vai tuleeko se mahdollisesti muodostamaan jossain vaiheessa uuden lasku-uoman pohjoiseen, esimerkiksi metsäautotietä seuraten, jolloin se yhdistyisi Mustapohjan valuma-alueeseen.

Metsätöitä on Särkjärven valuma-alueella tehty monin paikoin varsin lähellä, jopa vain muutamien kymmenien metrien päässä rantaa, ja Koivulohkossa jopa rantaan kiinni. Lisäksi moni metsätyöalue rajautuu johonkin Särkjärven laskujoista tai niiden sivuhaaroista, millä on pohjakerroksen puuttumisen kautta erosiivinen ja siten ravinteikkuutta lisäävä vaikutus.