Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Käpylän Louhenpuistosta

 Kaupunkiluontoliike ry

Kannanotto Käpylän Louhenpuistosta

Käpylässä, Tuusulantien ja pääradan väliin jäävä Louhenpuisto on hieno, mutta yllättävän vähän tunnettu metsä. Se työntää kiilan etelään, Koskelantielle. Louhenpuiston luontoarvot ovat maininnan arvoiset, mutta niitä tulisi selvittää vielä lisää. Jotain kuitenkin on jo nytkin tiedossa.

Louhenpuisto muodostaa viherkäytävän Käpylän ja Itä-Pasilan jäävän velodromin ja Kumpulan viheralueiden suunnasta Käpylän Taivaskalliolle, josta viherkäytävä jatkuu Veräjämäen suuntaan ja Vantaanjokivarteen. Sellaisena se on myös potentiaalinen liito-oravien dispersaali. Se ei kuitenkaan ole ainoastaan dispersaali, vaan alueelta on myös niin runsaasti liito-oravan papanahavaintoja, esimerkiksi kevättalvelta 2021, että alueen päivänkohtainen liito-oravastatus on syytä tutkia. Vähintäänkin siellä on lisääntymis- ja/tai levähdyspaikkoja. Mahdollisesti ydinalueitakin.

Näin järeitä kuusia löytyy Helsingistä hyvin harvoista paikoista. Takana vanha honka. 

Alueen metsistä on hoitoluokitukseltaan C5-luokan arvometsiksi sopivia alueita erityisesti alueen pohjoisosissa; juuri siellä, jonne asuinrakentamista tutkitaan. Yhtenäiskoulun ja Tuusulanväylän kainaloon jäävä osa on erityisen runsaslahopuustoista, monimuotoista lehtomaista ja tuoretta kangasmetsää. Se on Metso-luokitukseltaan vähintään luokkaa Metso II, ellei jopa Metso I. Alueella on runsaasti maa- ja lahopuuta ja jalopuustoa: niin vaahteraa kuin lehmustakin sekä jokunen aivan poikkeuksellisen järeä kuusi. Alueella kasvaa lehtoisuuden indikaattorilajeja, mm. taikinamarjaa. Lisäksi aivan Tuusulanväylän varressa kasvaa edustava kookkaiden haapojen rivistö, joka soveltuu erinomaisesti liito-oraville.

Haavikkoa, joka olisi kuin tehty liito-oraville.

Alueen luontokartoitusta ei kuitenkaan olla tehty loppuun saakka; esimerkiksi junaradan puoleiset metsät on kartoitettu puutteellisesti. Tämä puutteellinen luontotieto mahdollisti pyöräbaanaan liittyvien puunkaatojen toteuttamisen. Myös alueen hoitoluokitusten ylläpito lopetettiin vuoteen 2019, jotta tieto alueen arvokkaimmista osista pikku hiljaa menetettäisiin, jolloin ei enää olisi ajankohtaista tietoa, johon voi vedota.

Pidämme valitettavana, että alueen luontotiedon annetaan vanhentua ja katsomme, että Helsingin kaupungin tulee päivittää Louhenpuiston luontotieto nykypäivään. Pelkäämme, että tämä tehdään siksi, että alueen kaavoittaminen Mäkelänkadun/Tuusulanväylän kaupunkibulevardiksi mahdollistuisi. Katsomme, että tämä luontokartoitusten puutteellisuus ja hoitoluokitusten vanhentuminen on laiminlyönti. Toivon mukaan kyseessä ei ole tarkoituksellisesta tiedon pimittämisestä eli salailusta.

Riippumatta siitä, mikä on Louhenpuiston itsensä kohtalo, sen dispersaali- ja viherkäytävämerkitys menevät samalla pesuveden mukana, jos jo nykyisellään kapea (pyöräbaanan kaventama) alue menetetään kaupunkibulevardisaation oheiskaavoituksen myötä. 

Metsälehmusten lehvästöä.

Luonto- ja ympäristöneuvoja valmiina palvelukseen

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Friimetsän alueen luontoselvitys

FRIIMETSÄN ALUEEN LUONTOSELVITYS

Michael Perukangas 05/2019

Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen Uudenmaan piirin kanssa sovitusti tein huhti-toukokuussa Vantaan Friimetsän alueella luontoselvityksen. Tämä raportti on osana Stadin ammattiopiston luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon valinnaiseen opintokokonaisuuteen Luontoselvitysten laatiminen, joka on kurkistus luontokartoituksen maailmaan. Kyseiseen opintojaksoon ei kuitenkaan järjestetä opetusta, joten kiitokset korvaamattomasta avusta ja tehtävänannosta kuuluvat Keijo Savolalle. 

Suojellut luontotyypit

Friimetsän alueen metsässä, joka jää varsinaisen Friimetsän asuinalueen eteläpuolelle ja Vihdintien itäpuolelle, tarkasteluni kohteena olivat Vantaan metsänhoidollisen hakkuusuunnitelman tausta-aineistona olevan puustotaulukoinnin metsäkuviot 1690, 1692, 1694, 1700, 1701 ja 1702. Tämän metsäsuunnitelman inventointi- ja toimenpide-esitykset -taulukon on tuottanut keskusmetsälautakunta Tapio.

Friimetsässä keskityin näihin metsäkuvioihin kyseisen taulukon antamien puustotietojen perusteella; näistä sai käsityksen että kyseisillä alueilla saattaisi olla liito-oravapotentiaalia, sillä kyseinen inventointi kertoi kyseisillä kuvioilla esiintyvän liito-oravien indikaattoripuita eli paitsi kuusta, myös haapaa. Friimetsän liito-oravakartoituksessa tästä lisää. Tulen tekemään lisäksi yleiskatsauksen kyseisiin kuvioihin rajautuviin metsäkuvioihin 1691, 1693, 1695 sekä 1696; lisäksi olen tehnyt kierroksen suojellussa pähkinäpensaslehdossa, sillä tarkasteluni kohteena olevat kuviot rajautuvat siihen.

Friimetsän pähkinäpensaslehtoa

Friimetsän tarkasteltavalla alueella - tai tarkemmin sanottuna, ne ovat yhteydessä siihen - on havaittavissa Luonnonsuojelulain 29 § tarkoitetuista suojelluista luontotyypeistä 2) pähkinäpensaslehto. Rajautuminen suojelualueeseen nostaa tarkastelualueeni Metso-arvoa. Pähkinäpensaslehto rajautuu lännessä selvitykseeni kuuluvaan metsäkuvioon 1692. Pähkinäpensaslehdon aseman turvaa sen ympärille perustuva luonnonsuojelualue.

Metsäkuviolla 1701 on pienehkö lehtokorpi, vaarantunut suotyyppi Etelä-Suomessa, joka on metsälaissa luokiteltu erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Siellä kasvaa runsas sammalisto ja saniaislajisto, mm. rahkasammalta, ja puista siellä kasvaa etenkin rauduskoivuja, pihlajia, kuusia ja mäntyjä. Puusto on hyvin erirakenteinen, ja myös runsas maapuusto on hyvin erirakenteista ja -ikäistä. Kuvion lävitse kulkee asutuksesta alkava vanha, osin metsittynyt metsäautotie.

Metso-luokitus

Friimetsän alueen tarkasteluyksikkönäni siis ovat edellämainitun hakkuusuunnitelman mukaiset metsäkuviot. Näihin liittyvä inventointilista toimii myös tsekkauslistana, jota vasten voin tarkastella omaa puulajiluokitustani. Kuitenkaan en käytä Tapion inventointia pohjana omalle työlleni kuin aluejaottelumielessä, enkä anna sen ohjata omia tulkintojani metsätyypeistä tai kuvioiden sisältämistä luontoarvoista.

Kuvio 1690 ei saa Metso-luokitusta, sillä se on varsin harva (harvennettu) metsä, jossa ei ole käytännössä lainkaan maa- tai lahopuuta, pienvesistojä tai muitakaan erityisiä monimuotoisuusarvoja. Lisäksi kuvion puuston rakenne on varsin yksipuoleinen ja hoitoaste korkeahko. Kuvion pääpuulaji on mänty; lisäksi siellä kasvaa pieniä kuusia, pajuja ja koivuja. Mainittavin kuvion luontoarvo on sen metsätyyppi, joka on lehto, ja sen kenttäkerroksen hallitseva kasvi on valkovuokko. Lehtoisuus kuitenkaan ei itsessään ole Friimetsän alueella kovinkaan ainutlaatuista, sillä sitä esiintyy ainakin kuvioilla 1692, 1694, 1701 ja 1702 joko laikkuina tai korpityyppisenä elinympäristönä.

Kuviolla 1692 on runsain mitoin maa- ja lahopuuta ja puusto on erirakenteinen ja monilajinen. Hallitsevana puuna on kuusi; kuvion 1690 ja 1692 rajana toimivaa metsäautotietä vasten, siis kuvion eteläreunalla runsaasti kasvaa kookkaiden haapojen rivi; lisäksi kuviolla esiintyy mäntyjä ja koivuja. Kuvio rajautuu itäosaltaan suojeltuun pähkinäpensaslehtoon, ja kuviolla on lehtolaikkuja itään painottuen. Etenkin kuvion kaakkoiskulmassa ja luonnonsuojelualueella kasvaa kookkaita kuusia, joita liito-orava voisi potentiaalisesti käyttää, varsinkin kun niiden välittömässä läheisyydessä on kookkaiden haapojen rivistö. Kuvion poikki etelä-pohjoissuunnassa virtaa luonnonmukainen noro kohdassa N 6687419 E 380677 (jota en kyennyt paikantamaan ensimmäisen maastokäyntini jälkeen, joten se saattoi kyllä myös olla lumen sulamisvedestä aiheutunut). Kenttäkerroksen tyyppikasvina on valkovuokko, muuten kenttäkerros on suhteellisen niukkaa varvikkoa, jossa esim. käenkaali, kielo ja muut lehtokasvit alkoivat kunnolla tulemaan näkyviin vasta kolmannella maastokäynnillä. Ylempänä rinteessä kuvion koillisrajalla kasvaa koivikkoa. Kuvion länsiosa on tuoreempaa; lehtolaikkuja on täälläkin paikoitellen ja maapuuta runsaasti. Kuvio saa Metso-luokituksen I mahdollisen noron, runsaan maapuuston, erirakenteisen puuston, lehtoisuuden ja suojelualueeseen rajautuneisuuden vuoksi.

Kuvion 1692, luonnonsuojelualueen ja kuvion 1694 väliin jää kuvio 1693, joka jää tämän tarkastelun ulkopuolelle. Se on mäenrinteen mäntyvoittoista metsää, jossa kasvaa myös jäkälittyneitä koivuja.

Kuvio 1694 rajautuu eteläreunaltaan suojelualueeseen. Kuviolla on lehtolaikkuja, ja sen valtapuuna on kuusi. Lisäksi siellä kasvaa koivuja, kuusta, pajua, pihlajaa ja kuvion keskivaiheilla on haapalehto, jossa on muutama kelohaapa ja melko runsaasti kantoja. Kuvion länsiosa on suhteellisen hämärää kuusien hallitsemaa sekametsää, ja itäosalla suojeltua pähkinäpensaslehtoa vasten jonkin verran pähkinäpensaita. Epäselväksi jäi, miksi kuvion itäreunassa aivan pähkinäpensaslehdon rajalla oli suuri joukko pihlajia nirhitty noin 2-2,5 metrin korkeudelta. Ehkä hirvien tekosia, mutta hirvenläjiä ei kuitenkaan tällä kuviolla näkynyt (sen sijaan naapurikuvioiden 1700 ja 1701 rajoilla niitä näkyi). Kuviolla on runsas lintulajisto, mm. peippo, pajulintu ja närhi. Kuvio saa Metso-luokituksen II.

Kuvio 1694

Kuvio 1700 rajautuu eteläosistaan kuvioon 1694. Se on valoisa ja kosteapohjainen, ja etenkin sen itäosissa on erittäin runsaasti maapuuta. Alueen etelä- ja länsipuolen valtapuu on kuusi; muuten kuviolla kasvaa pääasiassa kuusta ja koivua sekä jokunen haapa, pihlaja ja raita. Kuvio saa Metso-luokituksen III.

Kuviota 1700 sen kaakkoisosistaan.

Kuvio 1701 on kuusi-mänty-rauduskoivusekametsää, jossa on eri-ikäistä sekarakenteista puuta, ja erittäin runsaasti maapuuta. Muita puulajeja ovat ainakin raita ja pihlaja. Maapohja on tuore, kostea, kuviolla on lehtolaikkuja ja sen poikki kulkee vanha osin umpeenkasvanut metsäautotie. Kuvio saa Metso-luokituksen I-II.

Kuviota 1701

Kuvio 1702 on suhteellisen avointa ja valoisaa metsää, joka rajoittuu pohjoisosistaan asuinalueen tontteihin. Kuviolta löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta. Kuviolla on pieni lehtokorpi, jossa kasvaa mm. käenkaalia, kortteita, sananjalkaa ja useampaa saniaislajia. Sammallajisto on varsin runsas, mm. rahka-, seinä- ja lehväsammalia. Alueen koillisosassa on laajahko metsätuhoalue, jossa suurin osa puustosta on kaatunut ja jäänyt maastoon maapuuksi. Kuvio saa Metso-luokituksen I suon, noron sekä erittäin runsaan maapuun vuoksi.

Kuvion 1702 metsätuhoaluetta.

Lehtokorven pohjakerrosta.

Vesistökatsaus

Vesilain 11 § tarkoitetuista suojeltavista vesiluontotyypeistä alueella kulkee metsäkuvion 1692 alueella pohjoinen-eteläsuunnassa lähellä suojellun pähkinäpensaslehdon rajaa noro, jonka koordinaatit olivat kohdassa N 6687419 E 380677. Tosin tätä noroa ei löytynyt enää viimeisellä maastokäynnillä, joten kyseessä saattoi olla myös lumien sulamisveden muodostama puro. Noron virtaussuunta on pohjoisesta etelään, mutta maastokäyntieni perusteella jää epäselväksi, voidaanko puhua varsinaisesta norosta, sillä sen säännöllisyyden havainnointi vaatisi pidempää aikajännettä.

Metsäkuviolta 1702 – jolla on myös pieni lehtokorpikuvio – löytyy kohdalta N 6685444 E 378070 löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta.

Metsäkuvion 1701 vesiaihe.

VIITTEET:

Luonnonsuojelulaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096

Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016-2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.  http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74890/YMra_17_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vantaan luonnonsuojelualueselvitys: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/119105_Luonnonsuojelualueselvitys.pdf

Vantaan yleiskaava 2020: esitys uusista luonnonsuojelualueista: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/141791_UudetSLalueetehdotus.pdf

Vesilaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587#L2P11

Tarjoan:

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Pajamäen retkipäivä 1.10.

Vedin omalle opiskelijaryhmälleni, eli tuleville luonto- ja ympäristöneuvojille retken Pajamäkeen osana opintojani. Tarkoitus oli, että jokainen itsenäisesti tai osana ryhmää vetäisi retken, pitäisi infotilaisuuden tai luennon tai ohjaisi esimerkiksi työpajaa näytteenä ohjaustaidoistaan. 

Pajamäen valitseminen retkikohteeksi oli luontevaa, sillä tunnen sen hyvin. Lisäksi se on nyt erityisen ajankohtainen Raide-Jokerin ja liito-oravien vuoksi. Pajamäessä on nähtävää; luontoa, sotahistoriaa ja erikoinen kulttuurikohde, eli Aurinkokunnan pienoismalli, ja kaikki varsin pienellä alueella. Lisäksi Pajamäki on opettavainen tapaus juuri Raide-Jokerin ansiosta siitä, miten luonto ja kaavoitus liittyvät toisiinsa, ja miten kaavoitukseen voi vaikuttaa. Mitä prosesseja kaupunkisuunnittelussa on, miten kaavavalitus etenee, millaisia luonnonarvoja alueella on, kuka ne määrittää sekä millaisia luontoargumentteja kaavoituksessa voidaan huomioida.

Opiskelijoiden sitoutuminen retkeen oli kiitettävää, sillä retkelle osallistui 10 henkeä. Alla muistiinpanoni, johon retkiohjaukseni perustui. Luonnonsuojelu- ja kulttuurikohteisiin tutustumisen lomassa keitin kahvia trangialla Patterinmäellä. 

Esimerkiksi liito-oravista kiinnostuneet, kaupunginosayhdistykset ja muuten lähiluonnosta kiinnostuneet voivat käyttää tätä materiaalia vapaasti.

Auringonkunnan pienoismalli: Mars, Maa, Venus, Merkurius ja Aurinko

1992 toteutettiin läntiseen Helsinkiin Aurinkokunnan pienoismalli mittakaavassa 1/1000 000 000. Uranus ja Neptunus ovat Espoon puolella Laajalahdessa. Nyt tällä retkellä näemme Auringon lisäksi Merkuriuksen, Venuksen, Maan ja Marsin. Jupiter on lounaassa, Talinhuippua kiertävän ulkoilureitin varrella, Saturnus on Pitäjänmäentien varrella ja planeettastatuksensa menettänyt Pluto on Espoon Keilaniemessä.

Mallin yksi millimetri vastaa tuhatta kilometriä. Mittakaavasta saa myös käsityksen, kun tarkastellaan valon nopeutta. Lähin tähti olisi mallin mittakaavassa 40 000 kilometrin päässä, joka vastaa maapallon ympärysmittaa.

Mallin on suunnitellut Leo Sulamaa, ja tähtitieteellinen yhdistys Ursa teki aloitteen siitä Helsingin kaupungille. Helsingin kaupungin rakennusvirasto (joka nykyään tunnetaan nimellä ”Stara”) on toteuttanut sen.

I maailmansodan linnoituslaitteet

Helsingin ympärille rakennettiin 1914-18 Pietaria suojaava linnoitusketju, joka seurailee melko lähellä nykyistä Kehä ykköstä. Pajamäessä on säästynyt yksi näyttävimmistä kokonaisuuksista näitä linnoituksia; muita on esimerkiksi Leppävaarassa ja Mäkkylässä Espoon puolella, Kannelmäessä, Maununnevalla, Malmin Ormusmäellä ja Vuosaaren Mustavuoressa.

Linnoitukset ovat venäläisten ja siirtotyöläisten (mm. tataarien ja aasialaisten) rakentamia. Kaikkiaan linnoitustöissä työskenteli noin 100 000 henkeä huoltotehtävissä toimineet suomalaiset mukaanlukien.

Linnoituksia ei koskaan ehditty saamaan valmiiksi Suomen keisarilliseen suuriruhtinaskuntaan kuulumisen aikana. Niissä on käyty vain paikallisia punakaartilaisten ja saksalaisten välisiä taisteluita sisällissodassa 1918. II maailmansodassa niitä käytettiin ammussorvaamoina.

Linnoitusketjun vallihautoja ja bunkkereita haluttiin vielä varsin yleisesti täyttää 80-luvulle asti, koska niihen pelättiin pesiytyvän irtolaisia, vaikka Museovirasto oli suojellut ne 1971 (tämä keskustelu aktivoitui uudelleen vielä vuonna 1983, kun Kannelmäessä 12-vuotias poika puukotti ikätoverinsa bunkkeriin).

Patterinmäellä on I maailmansodan linnoituslaitteiden lisäksi II maailmansodan ilmatorjuntapatteri.

Kallioketo

Linnustoa siellä on esimerkiksi kultarinta, mustapääkerttu, pensaskerttu, sirittäjä, käpytikka ja mahdollisesti pikkukäpylintu. Lisäksi Patterinmäen kukkulan kallioketo on noin 5 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue, arvoluokan I kasvillisuuskohde. Sen syntyyn on vaikuttanut linnoituksen rakentamisvaiheessa kalkkipitoinen laasti ja vierastyöläisten mukanaan tuomat vieraslajien siemenet.

Tehtävä

Jakautukaa 2-3 hengen ryhmiin. Etsikää ketonoidanlukko, ahokissankäpälä, ketoneilikka ja kellotalvikki. Aikaa puoli tuntia. Eniten em. lajeja löytänyt ryhmä voittaa. Tehtävä osoittautui vaikeaksi, sillä mitään ym. lajeista ei löydetty.

Vaahteralehto

Vaahteralehto on yksi tyyppi jalopuumetsiä, jollaiset ovat luonnonsuojelulaissa määritelty luontotyyppi. Niitä on Suomessa yhteensä noin 1000 hehtaaria. Lisäksi lehdot on mainittu Metso- eli metsien monimuotoisuuden arviointiohjelman kriteereissä, joissa jalopuulehdot mainitaan erikseen. Jalopuumetsän vähimmäiskriteerinä on vähintään 20 kpl runkopaksuudeltaan (min. 7 cm 130 cm eli rinnankorkeudelta, tammissa min. 20 cm) olevia jalopuita hehtaarilla.

Suomen Luonnonsuojeluliiton kaavoituslainsäädäntöä tuntevan luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistolan mukaan on paineita heikentää niiden asemaa, sillä Etelä-Suomessa ne eivät nykyisellään ole kovinkaan harvinaisia (ilmastonmuutos!)

Voidakseen tulla määritellyksi jalopuumetsäksi, metsän on oltava luontaisesti syntynyt. Esimerkiksi kartanonpuistoon istutettu tammimetsikkö ei kelpaa. Tästä on väännetty myös Pajamäen vaahteralehdon kanssa. Tosin jos kukaan ei ole varta vasten istuttanut vaahteroita, mikä muu on kyseessä kuin luontaisesti syntynyt vaahterametsä?

Liito-oravat ja Raide-Jokerin tunneli.

Espoon ja Helsingin välille on tulossa bussilinjaa 550 korvaava pikaraitiotie, joka on saanut bussilinjan mukaan nimekseen Raide-Jokeri. Linja tulee kulkemaan Patterinmäen alta, ja Patterinmäen alittava vajaa 400 metrin pituinen tunneli perusteltiin metsän säästävänä vaihtoehtona. Kuitenkin tunnelin suuaukkojen ja huoltoteiden tieltä 450 puuta on merkattu kaadettaviksi. Vaihtoehtoisina reitteinä on mainittu raitiotien vetäminen asuinalueen eteläpuolelta – jolloin se pirstoisi asuinalueen ja golfkentän välisen metsäkaistaleen, Pajamäen asuinalueen läpi – kadut ovat kapeita – tai sitten pohjoispuolelta Takkatien myötäisesti. Tällöin joitakin teollisuuskiinteistöjä pitäisi pakkolunastaa, koska niitä jouduttaisiin purkamaan; Takkatien leveys ei nykyisellään kaikin kohdin ole riittävä kaksisuuntaiselle pikaraitiotielle ja kevyen liikenteen väylälle.

Pajamäessä merkattiin ensin toukokuussa sinivärillä kaadettavia puita. Kesäkuussa varustettiin lisää kaadettavia puita punaisella. Pelkällä sinisellä merkityt puut on tarkoitus säästää, ja viime keväästä joidenkin puiden kaatostatusta on tarkistettu siten että varsinkin pelastustien takia kaadettavien puiden määrä on vähentynyt.

Tunnelin läntisen suuaukon lähettyvillä aitojen sisäpuoliset puut säästetään, itäpuolella aitojen väliset kaadetaan (siitä rata tulisi kulkemaan).

Liito-oravien reviiri on laajentunut voimakkaasti alueella viimeisen 2 vuoden aikana. Ylipäätään liito-orava on Pajamäessä uusi tulokas, joka on levinnyt ilmeisesti Espoon suunnasta. Pääkaupunkiseudulla liito-orava on läntinen laji, vaikka Euroopan mittakaavassa se onkin itäinen laji, jonka vahvimmat kannat ovat Venäjällä. EU:n vahvin kanta on Suomessa, ja Suomella on erityinen suojeluvastuu.

Liito-oravat viihtyvät vanhoissa metsissä, joissa on etenkin kelottuneita lehtipuita, kuten haapoja, leppiä ja koivuja, ja talvisin ne ruokailevat vanhoissa kuusissa. Luontokartoittajat Keijo Savola ja Birthe Weijola kävivät kartoittamassa itäpuolen huhtikuussa ja minä länsipuolen toukokuussa; löytyi useita uusia liito-oravapuita. Laitoin viestin Pajamäki-seuralla, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Mika Välipirtille ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäelle.

Liito-oraville eivät riitä yksittäiset puut, vaan ne tarvitsevat metsän, jossa on mainittuja kuusia, arvokkaita lehtipuita, laho- ja kelopuita, ei vain muutamia säästöpuita, ja nyt esimerkiksi Pitäjänmäentien varrelta tunnelin itäisen suuaukon luota on kokonainen vanhojen haapojen rivistö tarkoitus kaataa. Pajamäki-seura ja Helsy tekivät toimenpidekieltohakemuksen heti tuoreiden havaintojen jälkeen toukokuussa päivää ennen kuin puunkaatojen olisi pitänyt alkaa Uudenmaan ELY-keskukselle, joka ei kuitenkaan menestynyt, sillä pukki kaalimaan vartijana. Sitten Pajamäki-seura teki valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen, eikä tälläkään ollut vaikutusta. Kaatojen piti alkaa sitten heinäkuussa. Tämä ei kuitenkaan sekään onnistunut, sillä nyt on valitus vetämässä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja näiden käsittelyaika on keskimäärin 9 kuukautta. Päätös lienee odotettavissa kevään korvilla, jolloin taas lintujen pesimäaika on käsillä, eikä töitä päästäne aloittamaan ennen ensi elokuuta, vaikka KHO hylkäisikin valituksen. Jos Jokeri-linjan halutaan menevän eteenpäin, nyt olisikin aika edistää muita reittivaihtoehtoja, joista Takkatien pohjoisella vaihtoehdolla olisi vähiten luontovaikutuksia.

Jo nyt kuitenkin voi sanoa, että valituksilla on ollut vaikutusta. Joitakin aiemmin kaadettaviksi merkattuja puita on nyt osoitettu säästettäviksi, kuten liito-oravien papanakuusia.

Reppu ja reissumies

Havahduin kevään herätessä liian myöhään. Minulla olisi lukujärjestys lähes tyhjä huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun lukuunottamatta viikon yrttineuvojakurssia toukokuun loppupuolella. Mitä tehdä, kun aikuisopintotuki ja lyhennysvapaa alkaisivat kohta paukkumaan?

Keksin, että joka tapauksessa tulisin viettämään suuren osan yllättäen siunaantunutta vapaa-aikaani metsässä kameran ja termoksen kanssa, joten sen ajan voisi käyttää hyödykseenkin. Katselin sillä silmällä tutkintovaatimuksia, ja mietin, mitä haluaisin koulun pakollisen tarjottimen ulkopuolelta oppia. Katseeni kiinnittyi opintojaksoon "Luontoselvitysten laatiminen". Muistin vanhan tuttavuuteni aktivistiaikojeni aamuhämärästä, luontoarvioijaguru Keijo Savolan. Otin yhteyttä Luonnonsuojeluliittoon, ja esitin tilanteen win-win -järjestelynä: minä saan mestari-kisällityyppisesti oppia, sisältöä metsässä hortoiluuni ja SLL yhden silmäparin lisää.

Keijon kanssa tehtyäni yhden havainnollistavan kierroksen Laaksossa ja yhden orientoivan maastokeikan Pakilaan vietin hänen seuranaan yhden maastopäivän Petaksen maastossa ja saatuani häneltä kotiläksyiksi liito-oravaselvityksiä, muita luontoselvityksiä, Metso-kriteereitä, Vesilakia ja metsätyypitysmateriaalia, sovimme kahden kärjen taktiikasta, jossa tekisin liito-oravaselvityksiä ja Metso- ja vesilakikartoituksia.

Olin ensi alkuun kaavaillut pyytäväni jotakin opiskelukavereistani mukaan ainakin joillekin retkistäni itseäni tuoreemmiksi silmiksi ja seuraksi. Pian kuitenkin likinäköinenkin silmä tarkentuu erottamaan kellertäviä liiturinpipanoita kuusten juurilta, ja haapojen vihreät rungot alkavat puhumaan. Huomasin, etten enää silmiä saati seuraa kaipaakaan, vaikka edelleenkään en ole ratkaissut sitä, miten silmälasit ja kiikarit yhdistetään tyydyttävästi. Minulle kehittyi pian rutiini siihen, mitä näille keikoille pakkaan: kasvi- ja lintukirjan, kiikarit, kameran, kahvi- ja soppatermoksen.

On siinä ja siinä, missä määrin tämän yhtälön toinen win-puoli toteutui, - vaikka löysinkin ainakin yhden aiemmin luokittelemattoman suon ja muutamia uusia liito-oravapuita - mutta ainakin minä opin erottamaan lehtipuita myös lehdettömään aikaan ja minulle kehittyi lehtovaisto, jossa fiilistä pitää kuitenkin varmistaa kuopsauttamalla maaperää. Sovittujen Haagan Riistavuoren, Petaksen ja Friimetsän liiturikartoitusten lisäksi tein Metso- ja suojeluarvo- sekä vesistökatsauksen Friimetsässä.

Olin jo hyvää vauhtia kirjoittamassa raporttiani, kun some hälytti Pajamäkeen. En ollut aiemmista Jokeri kakkosen tunnelisuunnitelmista vielä osannut tulla siihen käsitykseen, että suunnitelmat olisivat kuolinisku Patterinmäen metsälle, joka ympäröi Patterinmäen kallioketoaluetta ja jonka kiertävä lenkkipolku on itselleni yksi rakkaimpia lenkkimaastoja. Sinne siis. Kävin tutkailemassa, että josko alueelta löytyisi vielä lisää liito-oravahavaintoja jo aiemmin tehtyjen lisäksi.

Löysinkin kolme papanakuusta Patterinmäen länsipuolelta, tunnelin suuaukon lähettyviltä, ja kaksi näistä oli merkattu kaadettaviksi. Lisäksi neljään ja puoleensataan kaadettavaan puuhun kuului luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain suojeltavassa elinympäristössä eli Patterinmäen lounaispuolen vaahteralehdosta seitsemän runkomittaista vaahteraa (eli yli 7 cm paksuisia rinnankorkeudelta).

Käytyäni havainnoimassa Patterinmäkeä ja ilmoitettua havainnoista Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseen ja rakentamisesta ja ympäristöstä vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäelle, minuun otettiin yhteyttä Pajamäki-seurasta, jonka edustajan kanssa menin sitten laskemaan vaahteroita. Jalopuumetsän kriteeri täyttyi kirkkaasti, ainakin 50 runkomittaista vaahteraa rajallisella noin hehtaarin alueella.

Havainnot poikivat Pajamäki-seuran toimenpidekieltohakemuksen Ely-keskukseen, ja myöhemmin myös Helsyn vastaavan hakemuksen.

Reilut 10 vuotta sitten uskoin, että on mahdollista yhdistää aktivistin, tutkijan ja kunnallispoliitikon toimijaroolit ilman ristiriitaa. Se on kyllä siinä ja siinä. Yhtäältä saamani oppi liito-oravahavainnoinnissa ja Metso-luokituksissa palvelee paitsi luontotietojärjestelmää, myös asukasaktivismia; toisaalta asukasaktivismiin käyttämäni aika on suoraan pois raportinteosta. Varmaankin raporteistani olisi tullut parempia ilman tätä Patterinmäki-ekskursiota, mutta toisaalta vaahteroiden laskeminen teroitti minulle ainakin eräitä Metso-kriteerejä, eritoten jalopuumetsien osalta.

Viiden viikon arvioiva luontohavainnointijakso oli antoisa ja yllättävänkin työntäyteinen. Sain olla Stadin ammattiopiston pioneeri, ensimmäinen suorittaja tällä jaksolla, jolle on kyllä osaamisvaatimukset muttei opetusta. Sain uudet lasit, joilla katsella metsää, vaikkakin vielä lajintuntemuksessa, Metso-kriteereissä, metsä- ja suoluokituksissa onkin työsarkaa. Silkalla luontoarvioinnilla ei voi elää, mutta olen jo siitä tyytyväinen, että olen osaltani vielä kisällinäkin jo vienyt liito-oravahavainnointioppia ja jalopuumetsäoppia eteenkinpäin, ja ehkä joskus voin kurssittaakin niistä. Silmäni myös nyt viimeistään putosivat sen suhteen, että Lisää kaupunkia Helsinkiin -ideologia ei ole vain vallannut stadilaista kaupunkisuunnittelua, vaan se on stadilainen kaupunkisuunnittelu. Siihen kuuluu ajattelu, jossa raiteet aina konfliktitilanteissa jyräävät luonnon. Viimeistään nyt minulle on selvää, että luontoa ei puolusteta valtuustossa, vaan parasta aktivismia luonnon puolesta on mennä luontoon.