MIELIPIDE HELSINGIN LUONNONSUOJELUOHJELMASTA

Tervehdimme ilolla Helsingin varsin kunnianhimoista luonnonsuojeluohjelmaa, joka nostaisi suojelupinta-alan määrän kymmeneen prosenttiin kaupungin omistamista maa-alueista. Erityisesti tuemme sitä, että kymmeniä vuosia kaavoituskohteena ollut kiistanalainen Laakson alue aiotaan rauhoittaa suojeluohjelmalla. Vartiosaaresta suuren osan suojeleminen tarkoittaa käytännössä alueen rakentamisspekulaatioiden päättämistä. Myös Håkansbergin ja Taivaskallion suojelua katsomme tyydytyksellä, Uutelan suojelualueiden verkoston laajenemista ja Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajentamista Keskuspuistoryhmän ehdotuksen mukaisesti pidämme myönteisinä asioina. Positiivisena pidämme myös Helsingin saariston suojelun lisääntymistä, Östersundomin sisällyttämistä suojeluohjelmaan ja Viikin ja Kallvikin alueiden suojelun kattavuuden lisääntymistä.

Toivomme Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajenemisen tarkoittavan Keskuspuiston baanasuunnitelmien hautaamista ja rauhoittavan Keskuspuiston viimeinkin lisänakerruksilta, niin ulkoiselta kuin sisäiseltäkin nakerrukselta. Kuitenkin suojeluohjelman ulkopuolelle jää joitakin alueita, jotka näkisimme mieluusti siinä mukana. Näemme, että kaupungin muut suunnitelmat eivät saisi estää niiden liittämistä suojeluohjelmaan, luontokadon ollessa tärkeydeltään ja kiireellisyydeltään ensisijainen asia.

Kumpulan vaahterametsä

Kyseessä on Helsingin, mahdollisesti koko maan laajin yhtenäinen jalopuumetsä Turun Ruissalon ohella. Vaahterametsän yläpuolisilla kallioilla on ketokasvillisuutta ja vaahterametsän alarinteillä Hämeentien puolella on harvinaisen edustava jalavarivistö.

Riistavuori

Riistavuoressa on kolme liito-oravien ydinaluetta, sen poikki kulkee seudullisesti tärkeä viherkäytävä ja ulkoiluväylä ja sen kallioilla on huomattavat maisema-arvot. Alueella kulkee norosto Vihdintien varren näköalakallion eteläpuolella ja sieltä löytyy suolaikkuja. Alueen lajistoa on äskettäin selvittänyt Luontoliitto, ja Länsi-Haagan kaavoittamisen sijaan alue ansaitsisi suojelun.

Kartanonmetsä

Malminkartanon Kartanonmetsä tulisi ostaa takaisin kaupungille ja julistaa luonnonsuojelualueeksi. Sen poikki kulkee Museoviraston inventoima vanha tie, ja se on alueellisesti tärkeä poikittainen viheryhteys.

Stansvikinkallio ja siihen rajoittuva vanha mäntymetsä

On hienoa, että Stansvikinharju ja sitä ympäröivät merialueet suojellaan, mutta lisäksi Stansvikin vanhassa metsässä on ilmeisesti koko kaupungin vanhimpia puita, kilpikaarnapetäjiä. Lisäksi kartanolle vievän tammikujan varrella tiedetään kasvavan varsin harvinainen kalliotuhkapensas, ja metsässä on välillä asustellut lapinpöllöjä.

Kumpulan ”keskuspuisto” ja Kymintien metsä

Kumpulan keskuspuisto, joka alkaa lännessä Kätilöopiston kallioilta ja Kumpulan koulukasvitarhasta, on yhtenäinen, vaihteleva viherkäytävä, joka jatkuu aina Kustaa Vaasan tielle saakka. Alueella on liito-oravien ydinalueita ja itäosan kalliometsässä hienoja kelomäntyjä ja länsiosan metsässä lähellä maauimalaa paljon maapuuta.

Munkkivuoren metsän suojelualueen laajennus itään päin

Munkkivuoren metsä tulisi kokonaisuudessaan saada suojelun piiriin ja luopua sen itäosan kaavoituksesta.

Vuosaaren luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen parantaminen ja laajentaminen

Toivomme Mustavuoren luonnonsuojelualueen laajentamisen nykyisen lehtopainotteisen alueen ulkopuolelle ja Uutelan luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen lisäämistä. Pohjoisen Vuosaaren kaavasuunnitelmien katsotaan rajoittavan Mustavuoren suojelualan lisäämistä, mutta kaavoja voidaan muuttaa, jos on tahtoa. Uusi luonnonsuojeluohjelma kiitettävästi sinänsä lisäsi luonnonsuojelualueiden määrää Uutelassa, mutta niiden välillä jää paikoitellen aukkoja.

Haaganpuron suojelualueen lisääminen

Haaganpuron valuma-alue olisi hyvä saada mahdollisimman kattavasti suojelun piiriin: se on taimenpuro, ja laskee Pikku Huopalahteen.

Louhenpuisto

Käpylän Louhenpuisto on liito-oravien asuttama jalopuumetsä, jossa on runsaasti lehtokasvillisuutta. Ainakin Louhenpuiston eteläosan suojeleminen olisi tähdellistä.

Keskuspuiston suojelualueiden välisten aukkojen täydentäminen

Viittaamme Keskuspuistoryhmän lausuntoon, jossa toivottiin Keskuspuiston suojelualueverkoston kattavuuden lisäämistä vielä tässä ehdotetusta ottamalla mukaan Pirkkolan lounaisosa ja Ruskeasuon alueita, etenkin Ruskeasuon liikuntapuiston ja Hakamäentien välinen metsäalue. Ihmettelemme myös, miksi Helsinkipuistona jatkuvan Keskuspuiston alueita Vantaanjoen varrella ei olla sisällytetty ohjelmaan. Toivomme myös Maunulanpuiston ja Pohjois-Pasilan suojelualueiden yhdistämistä – nyt ehdotetussa muodossaan ne eivät ole kytkeytyneitä toisiinsa ja muihin suojelualueisiin - ja Maununnevan eteläosan kohteen laajentamista.

Malmin lentokentän niittyalueet

Olemme tyytyväisiä Ormusmäen ja Longinojan suojelualueiden perustamisesta, mutta rakentamisen keskelle jäävä osa Malmin lentokentän edustavimmista niittyalueista tulisi rauhoittaa erinomaisena perhosniittyalueena.

Yleisenä huomiona: vihersormien ja ekologisen jatkuvuuden nykyistä parempi turvaaminen

Yleiskaava katkaisee tai kaventaa käyttökelvottomiksi monia vihersormia. Näin käy läntiselle vihersormelle Riistavuoren kohdalla ja Vihdintien varren metsän kohdalla Pohjois-Haagassa ja Lassilassa ja koilliselle vihersormelle, jossa yhteys Viikin-Herttoniemen-Vanhankaupunginlahden laajan viheralueen ja toisaalta Kivikonmetsän ja Mustavuoren suuntaan heikkenee Karhunkaatajan metsän rakentamisen myötä.

 

 

Kannanotto Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavaan

Tänään kaupunkiympäristölautakuntaan tuleva Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaava on ainakin kahdessa mielessä ratkaiseva.

Kaava ensinnäkin ratkaisee Helsingin läntisen vihersormen kohtalon. Yleiskaava 2002:n voimassaoloaikana ekologisten yhteyksien avainkäsitteeksi muodostuivat vihersormet; yleiskaava 2016 myötä vihersormet on käytännössä haudattu kaikessa hiljaisuudessa.

Toiseksikin, tämä kaava paljolti sitoo myöhempää Riistavuoren alueen – jota myös Länsi-Haagan kaava-alueeksi kutsutaan – kaavoitusta ja laajemminkin, niin sanotun läntisen kaupunkibulevardin kaavoitusta.

Miksi se sitoo? Liikenneympyrä on Riistavuoren alueen liito-oravien tärkein ja luultavasti ainut käytännössä toimiva dispersaali eli levittäytymisreitti, kuten keväällä 2019 tekemäni Riistavuoren liito-oravakartoitukset osoittivat. Ilman tätä dispersaalia, Riistavuoren liito-oravakanta luultavasti kuolee sukupuuttoon. Riistavuoren liito-oravakannan kadotessa myös Pohjois-Haagan helsinkiläisittäin poikkeuksellisen elinvoimainen liito-oravakanta tulee myös näivettymään.

Kaupintien, Vihdintien ja Turun junaradan välisellä alueella on poikkeuksellinen liito-oravatiheys. Tälle alueelle liito-orava todennäköisimmin kulkee Riistavuoresta, josta puuton etäisyys junaradan ylitse on nuorelle liito-oravakoiraalle juuri ja juuri ylitettävissä; lisäksi liito-orava voi hätätilanteessa käyttää Turun junaradan alittavaa tunnelia.

Liikenneympyrän tarjoaman dispersaalin säilyttäminen on erityisen tärkeää siitäkin syystä, että jatkossa Pitäjänmäentien-Vanhan Viertotien-Huopalahdentien väliin jäävän kolmiomaisen metsän kaavoitusta on myös tarkoitus tutkia. Tätä metsää liito-oravat käyttävät kauttakulkuun Talin-Munkkivuoren tunnetusti liito-oravatiheiden metsien (jotka taas ovat yhteydessä Espoon suhteellisen elinvoimaiseen liito-oravakantaan) ja liikenneympyrän välillä. Tämä metsä taas on kääpien suhteen varsin edustava elinympäristö; käävät ovat yksi monimuotoisuuden indikaattoreista.

Riistavuoren alueen liito-oravakannan elinvoimaisuutta on jo ennen liikenneympyräkaavaa heikennetty kahdella poikkeusluvalla; englantilaisen koulun ja Riistavuoren palvelukeskuksen laajennuksilla, jotka jo tuhosivat kaksi liito-oravien ydinaluetta. Toivottavasti Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavalla ei ole tarkoitus lopullisesti tuhota Haagan liito-oravakanta? Tämän epäilyn puolesta puhuisi sekin, että kaupunki on sijoittanut Riistavuoren liito-oravapöntöt väärin; liian alas ja liian suojattomina. Liito-oravapöntöillä kaupunki voi esittää hyvää suojelutahtoa, vaikka todellinen tarkoitus liito-oravien suhteen saattaa olla jotain aivan muuta.

Liikenneympyrän kaava sitoo jatkosuunnittelun käsiä myös siinä mielessä, että siihen liittyvässä vuorovaikutusmuistiossa väitettiin turvattavan liito-oravien yhteys rakentamalla aiottua vähemmän Riistavuoren alueen eteläosiin. Tämä taas lisäisi painetta kaavoittaa enemmän muualle Riistavuoreen (missä tapauksessa metsä kapenisi entisestään ja vihersormi näivettyisi).

Metsän kaventuessa pahimmillaan alle sataan metriin sen monimuotoisuus olennaisesti heikkenisi; dosentti Kati Vierikon et al. tutkimusten mukaan monimuotoisen viheralueen on oltava vähintään sata metriä leveä, eikä liito-oravakaan viihdy yksipuolistuneella viheralueella.

 

Terveisin

Manki Perukangas, luonto- ja ympäristöneuvoja

Kaupunkiluontoliike ry

puheenjohtaja

Riistavuoren kaavakävely 2.6.

Riistavuori Haagan länsipuolella on alueen ainoa metsä. Kaavoissa sitä hämäävästi yritetään uudelleennimetä Länsi-Haagaksi, ehkä siksi, että joku harhautuisi unohtamaan, että kyse on monimuotoisesta metsästä.

Riistavuoren ulkoiluväylän kaakkoinen alkupiste. Tämä näkymä on Eliel Saarisentieltä luoteeseen, Vihdintien ja Pitäjänmäen teollisuusalueen suuntaan.

Kaupunki aikoo kuitenkin kaventaa Vihdintien kaupunkibulevardisaatioon liittyen tämän metsän niin olemattomiin, että sen monimuotoisuus kärsii ja vihersormi katkeaa. Haagan liito-oraville se on tärkein dispersaali, Riistavuoren palvelukodin asukkaille elintärkeä ulkoilualue ja 5 koulun ja 7 päiväkodin ilmiöoppimisen perusta.

Asukkaat ovat teettäneet vaihtoehtokaavan, jossa talot eivät työntyisi niin syvälle metsään. Vaihtoehtokaavan rajaa osoittavat puihin kiinnitetyt punaiset merkit ja kaupungin kaavaehdotusta joissain näissä kuvissa erottuvat, vaaleat puihin kiinnitetyt merkit. Lisäksi Vihdintien toisella puolella on vain 24% täyttöasteella oleva toimitila-alue, jonka osittaista uudelleenkäyttöä lähes tyhjine parkkialueineen Vihreiden Otso Kivekäs lupaili selvittää.

Jos tarkkaan katsoo, niin polun vasemmalla puolella näkyy yksi kaupungin kaavaehdotuksen rajaa osoittava, puuhun kiinnitetty valkoinen liina.

Eilinen (2.6.) kaavakävely oli menestys; noin 50 osallistujan joukossa päättäjistä olivat Vasemmistoliiton Mia Haglund, Noora Laak ja Tuomas Nevanlinna, Vihreiden Reetta Vanhanen, SDP:n Olli-Pekka Koljonen ja Kokoomuksen Otto Meri.

Kaavakävelyt ovat palkitsevia tilaisuuksia. Pohjimmiltaan introvertti asiapenttikin nauttii yhdessä tekemisestä asialleen omistautuneiden, luonnosta välittävien ihmisten kanssa. Ja kyllä asukasaktivismi voi kannattaakin; kun 2005 olin perustamassa Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikettä suojelemaan Laakson aluetta, Keskuspuiston eteläistä porttia, alue on edelleenkin saanut olla rauhassa, kahden yleiskaavan ja monien kymmenten kaavoituskatsausten ylitse.

Tämä näköalakallio säilyisi asukkaiden teettämässä vaihtoehtokaavassa. Vihdintien toisella puolella kajastelee pahasti vajaakäytössä oleva Pitäjänmäen teollisuusalue, jossa on tällä hetkellä myynnissä kokonaisia kiinteistöjä, esim. Valimontie 9-11, jossa aiemmin toimi HUS.

Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Helsingin LuMo-ohjelmaan

Kannanotto Helsingin kaupungin LuMo (luonnon monimuotoisuuden) ohjelmaan

Kiitämme mahdollisuudesta lausua Helsingin luonnoksesta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaan. Yhdymme siihen kattavaan ja erinomaiseen lausuntoon, jonka Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy ry) on jättänyt, muutamalla lisähuomiolla.

1. Tavoitteet -osion tavoite no 2 vahvistaa sini- ja viherverkostojen toimivuutta ei onnistu, jos jo ennestäänkin vihersormiksi kavennetut yhteydet kapenevat entisestään. Jos viheralue kapenee liiaksi, jo tämä itsessään heikentää monimuotoisuutta ilman sitä heikentäviä niin sanottuja hoitotoimiakin. Kati Vierikon et al. Östersundomin liitosalueesta tehdyn selvityksen mukaan viheralueen leveyden on oltava vähintään sata metriä voidakseen olla monimuotoisuuden kannalta ydinalue. Vierikon argumentit pätevät tietenkin muuallekin kuin Östersundomiin. 

Jos kaupunki tavoittelee sini- ja viherverkostojen toimivuutta, tällöin sen tavoitteen kanssa ei ole loogista kaventaa keskeisiä viheryhteyksiä. Jos koko kaupungin yksi keskeisimpiä, yhtenäisimpiä, kattavimpia ja laajimpia viheryhteyksiä - jonka on ollut tarkoituksena toimia myös ehdotetun kansallisen kaupunkipuiston pohjana - eli Keskuspuisto kapenee Pirkkolasta rakenteilla olevan uuden urheiluhallin kohdalta sadalla metrillä 240 metriin, joka sekin on usean ulkoiluväylän pirstoma,  Keskuspuisto ei enää kykene täyttämään tehtäväänsä monimuotoisuutta kuljettavana keskeisenä viheryhteytenä. Jos kaupunki ei huolehdi edes keskeisten viheryhteyksien säilymisestä siten, että ne voisivat säilyä monimuotoisina, ei ole uskottavaa, että tätä kapeammat vihersormet säilyisivät niin eheinä, että monimuotoisuus säilyisi nykytasollaan. 

Kaupunki on luopunut kaikessa hiljaisuudessa vihersormista, jotka nekin olivat varsin kapeiksi nipistetty paikallinen toteutus kansallisen kaupunkipuiston jatkuvuuden kriteeristä, ja aivan erityisesti kaupunki katkaisee kokonaan läntisen vihersormen läntisessä raitiotiesuunnitelmassa. 

2. Luontodirektiivilajeja oikeasti kunnioitettaisiin. Nyt kaupunki ja sen konsortiokumppanit kovin herkästi hakevat poikkeuslupia liito-oravareviireille tuhoisille hankkeille. Kaupungin tulisi aina kääntää kaikki kivet selvittääkseen, onko muita vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja kaavoituskohteille tai reittejä liikennehankkeille. Lahokaviosammal on toinen direktiivilaji, jolle kaupunki kovin herkästi hakee alueellisen suojelutason riittäväksi toteavaa tulkintaa ELY-keskuksesta. Lahokaviosammalen kanssa käy herkästi niin, että kun vedotaan, että lajin riittävä suojelutaso täyttyy jossain muualla (esimerkiksi kun tuhotaan esiintymä A mutta esiintymä B säilyy), niin samoja perusteita käytetään myös esiintymän B kohdalla, jonka tuhoutuessa vedotaan esiintymään A.

3. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä tulisi kunnioittaa. Nyt esimerkiksi jalopuumetsiin monin paikoin suunnitellaan rakentamista, esimerkiksi Kumpulanmäen vaahterametsään, ja jalopuumetsienkin kohdalla saivarrellaan, missä määrin luontaisesti ne ovat syntyneitä (kuten Pajamäen vaahteralehto).

4.. Lintujen pesimäaikaa kunnioitettaisiin, eikä rakennus- tai infrastruktuuritöitä sijoitettaisi pesimäaikaan.

5. Kaupunki sitoutui julkisesti hallitun hoitamattomuuden ohjenuoraan jo yli 10 vuotta sitten kaupunkimetsiensä hoitoa ohjaavana yleisperiaatteena. Edelleenkään tämä periaate ei ole jalkautunut käytäntöön kattavasti, eivätkä edes Staran työnjohtajat ole sisäistäneet tätä. Helsingissä on hyvin vähän perinnemaisemia, joilla jopa ennakoiva, vahvalla kädellä suoritettu luonnon- ja maisemanhoito olisi paikallaan myös monimuotoisuuden takaamiseksi, eikä "näkymien avaamista" saa esittää perinnemaiseman hoitona. Puistoissa näkymiä voi paikoitellen avata, mutta metsät eivät ole puistoja vaan metsiä. 

6. On hienoa, että kaupunki on huolissaan kaupunkilaisten luontosuhteesta, mutta helpointa luontosuhde on luoda ja säilyttää, jos lähellä on luontoa eikä lähiluontoa uhrata levittämällä yhdyskuntarakennetta vielä rakentamattomille luontoalueille, kutsuen levittämistä tiivistämiseksi. 

7. Vieraslajien torjuntaa tulisi voimistaa, kaupungin omin voimin. Nyt monin paikoin kaupunkilaisten oma torjuntatyö on turhaa, jos viereisiltä kaupungin alueilta alueelle leviää vieraslajeja. Näin on esimerkiksi Kumpulan siirtolapuutarhassa, joka on jättipalsamien reunustama.

8. Kaupungin tulee pitää luontokartoituksensa ajantasaisina ja tehdä ne oikeaan aikaan. Kaupungin kannattaa olla avoin myös kuntalaisten tekemille kartoituksille, jotka voivat tuoda lisätietoa kaupungin luontoarvoista, mutta siltikään luontokartoituksia ei saa sälyttää kuntalaisten hartioille. Esimerkiksi liito-oravakartoitus tulee tehdä kevättalvella. Väärään aikaan tehdyt luontokartoitukset herättävät epäilyn joko asiantuntemattomuudesta tai siitä, että luontoa ei halutakaan suojella.

9. Toivomme myös, että kaupunki osoittaisi erikseen määrärahoja kouluille ja päiväkodeille ympäristökasvatuksen tilaamiseen. 

10. Elina Nummen lanseeraamat opastetut puistokävelyt ovat positiivinen perinne, jonka toivoisi säilyvän henkilöistäkin riippumatta; samoin Harakan luontokeskus on hieno paikka. 

Vielä lopuksi yhdistys tahtoo huomauttaa, että luonto on paras ekosysteemipalvelu. Mitä enemmän kaupungista on asfaltin ja betonin peitossa, sitä enemmän täytyy rakentaa melumuureja, viherkattoja, hulevesien imeytysaltaita ja muita ekosysteemipalveluita. Monimuotoisuus on helppo menettää, mutta sitä on hankala saada takaisin. Lähiluontoa ei myöskään voi ulkoistaa tai kompensoida, eikä myöskään esimerkiksi uhanalaisten lajien elinympäristöjä.

Michael Perukangas

Kaupunkiluonto ry

puheenjohtaja

Kannanotto Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupunkiin 9.2.2021

  Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf 

Kannanotto Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupunkiin 9.2.2021 

Kaupunkiluontoliike toivoo, että tilanteessa jossa läntisen Helsingin raitiotiesuunnitelma on hyväksytty, Talin urheilupuistolle, Munkkivuoren metsälle, Niemenmäen metsälle, Riistavuoren kalliometsälle ja Pohjois-Haagan liito-oravien ydinalueille koituvat vahingot minimoidaan raitioteihin liittyvässä oheiskaavoituksessa sekä huolehditaan Haagan liito-oravien ensisijaisen dispersaalin eli levittäytymisreitin säilymisestä katkeamattomana Haagan ja Talin välillä. Liito-orava kykenee liitämään maksimissaan 60-70 metrin levyisen, puuttoman “aukon” ylitse.  

MAL-sopimuksessa raitiotiet ja asuinrakentaminen on pyritty kytkemään toisiinsa siten, että valtion subventoidessa raitioteiden rakentamista Helsinki puolestaan sitoutuu kaavoittamaan raitioteiden varteen asuntoja. Kaupunkiluonto ry:n mielestä läntisen, Huopalahdentieltä Vihdintielle ja sieltä Kaupintielle kääntyvän raitiotien varteen liittyvä oheiskaavoittaminen on jokseenkin ongelmatonta Vihdintien länsipuolelle. Lisäksi katsomme, että Kaupintien eteläpuolelle nykyiselle toimitila-alueelle voi hillitysti kaavoittaa nykyisten toimitilojen paikalle, edellyttäen, että Kaupintien eteläpuolella noudatetaan tarkoin liito-oravien ydinalueiden rajoja.  

Kaupintien, junaradan ja Vihdintien välinen metsä on koko Helsingin tiiveimpiä liito-oravan ydinalueita (allaolevan kartan alue 7). Sieltä liito-orava voi levittäytyä niin sanotun Pohjois-Haagan Keskuspuiston kautta (ao. kartan ydinalueet 61-64) Helsingin Keskuspuistoon, jolloin Pohjois-Haagan Keskuspuisto muodostaa erittäin tärkeän reitin pitämään Keskuspuiston liito-oravakannan elinvoimaisena. Bulevardikaupungin kaavoituksessa tulee ennen kaikkea varoa liito-oravan ydinaluetta, joka on merkitty oheiseen karttaan numerolla 7. Näin ei kuitenkaan bulevardikaupungin suunnitelmakartassa näytä tehtävän, sillä siinä on Vihdintien varteen osoitettu asuinkortteleita, jotka ulottuvat jopa ydinalueen puolelle. Lisäksi Vihdintien varteen suunnitellut korttelit tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä katkaisemaan liito-oravan toissijaisen dispersaalin Reimarlan ja Pohjois-Haagan välillä (liito-orava kykenee juuri ja juuri ylittämään Vihdintien kohdista, joissa se on reunustettu vähintään 15 metriä korkeilla puilla).  

 

Toinen läntisen Helsingin keskeinen liito-oravien ydinalue on Talin urheilupuiston eteläpuoleinen Munkkivuoren metsä, josta yhteys Haagan liito-oravien ydinalueisiin uhkaa katketa raitiotien ja siihen liittyvän oheiskaavoituksen myötä. Erityisen tärkeä dispersaali eli liito-oravien levittäytymisreitti on Pitäjänmäen liikenneympyrä, jonka sisäpuolella olevaa metsää ollaan kaatamassa. Tällä perusteella on tärkeää jättää liikenneympyrän poikki kulkemaan puustoinen, yhtenäinen reitti. Alueen luontoarvot eivät kuitenkaan tyhjene liito-oraviin, sillä Vanhan Viertotien ja Pitäjänmäentien väliin jäävä metsä on erittäin rikas kääpäalue. 

Huopalahdentien varrella on tärkeää jättää Niemenmäen pohjoispuoleinen, Lapinmäentiehen rajoittuva metsä rakentamatta, sillä se on liito-oravan ydinalue.  

Liikenneympyrästä pohjoiseen liito-oravat voivat käyttää kauttakulkureittinään Riistavuorenpuistoa, jonka kautta liito-orava todennäköisesti on levinnyt edellämainittuun Kaupintien, junaradan ja Vihdintien väliseen metsään sekä Pohjois-Haagan Keskuspuistoon. 

Liito-orava nauttii luontodirektiivin suojaa, ja Riistavuoren puisto taas asemakaavan suojaa, sillä sille on vahvistettu puistoasemakaava, jota ei olla kumottu. Yleiskaava raitiotiesuunnitelmineen ei korvaa asemakaavan merkintöjä, ja lisäksi Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § edellyttää, että alueella on oltava riittävästi puistoja. Nykyisellään Riistavuoren puiston lisäksi Etelä-Haagassa on vain Haaganpuisto, joka on käytännössä koira-aitauksen lisäksi hyvin vähäpuustoista nurmikkoa.  

ELY-keskuksen poikkeus- ja lajirauhoitusluvassa, joka koskee Eliel Saarisentien kaupungin asuntotuotantokaavaa, todetaan, että “kaupunkibulevardin maankäyttöluonnoksen toteutuminen esitetyssä laajuudessaan heikentää merkittävästi liito-oravan yhteyksiä tulevaisuudessa Etelä-Haagan ydinalueelta muille ydinalueille”. Näin ollen sitä ei pitäisikään toteuttaa esitetyssä laajuudessaan.  

Riistavuoren puisto on nykyisellään paitsi asukkaiden suosiossa, mutta myös päiväkotien, koulujen ja Riistavuoren vanhainkodin. Lapsille ja ikäihmisille on erityisen tärkeää, että viheralue on lähellä, sillä muuten kynnys käyttää sitä nousee liian korkeaksi virkistäytymiseen. Lähin metsäinen virkistysalue on hankalien teidenylityksien toisella puolella, eli Talissa, eikä näin ollen sovellu em. ryhmille päivittäiseen virkistyskäyttöön. Lisäksi Riistavuorta käytetään luontokoulutyyppiseen toimintaan ja sitä käyttää päiväkoti Haagan metsäryhmä päivittäin. Tämä tärkeä toiminta käy mahdottomaksi, jos Riistavuori kaavoitetaan.  

Kaupunkiluonto ry:n mielestä Riistavuoren puiston suo on säilytettävä. Länsi-Helsingin raitioteiden yleissuunnitelmassa (s. 45) esitetty maininta siitä, ettei raitiotie vaikuttaisi virkistyskäyttöön, on virheellinen, sillä vaikka reitistöjä kehitettäisiinkin, asuntorakentaminen raitiotien varrelle Riistavuoren kohdalla vähentäisi metsiä ja heikentäisi näin ollen virkistyskäytön edellytyksiä. Samassa suunnitelmassa (s. 47) kuitenkin todetaan, että maankäytön muutoksilla Kaupintien ja Vihdintien alueilla ei ole muutoksia pikaraitiotien rakennettavuuteen. Tämä tarkoittaa ymmärryksemme mukaan sitä, että Helsingin kaupunki ei itsekään näe Vihdintien itäisen reunan asuntokaavoitusta välttämättömänä pikaraitiotien kannalta. Kyseinen itäreuna on siis syytä jättää metsäksi ja rakentaa vastaavasti länsipuolelle tehokkaammin. Tämä on myös mahdollista, sillä Pitäjänmäen teollisuusalue edustaa paljolti sentyyppisiä toimialoja, jotka ovat siirtämässä tai jo siirtäneetkin toimintojaan etätyönä tehtäviksi. Esimerkkinä tästä HUS:in toimitalo Valimotiellä, josta HUS on luopumassa kesällä 2021.  

Edellämainituin huomioin Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf toivoo siis, että liito-oravien elinoloista pidetään huolta, eikä Riistavuoreen kaavoitettaisi asuintaloja.  Lisäksi toivomme, että Pitäjänmäen liikenneympyrään jätetään yhtenäinen, puustoinen yhteys yhdistämään Talin ja Haagan. Olisi myös huolehdittava, että rantaradan alitse säilyy luonnonmukainen virkistysyhteys Riistavuoresta Pohjois-Haagaan.  

Näemme, että Vihdintien varren kaavoitus pitäisi rajata Vihdintien länsipuolelle, sillä se uhkaa liito-oravan ydinalueita sekä yhtenäistä virkistysaluetta, jonka virkistyskäytön edellytyksiä bulevardikaupungin kaava heikentää eikä vahvista, vaikka kaavan selostusmateriaaleissa näin virheellisesti väitetäänkin. 

Ihmettelemme myös sitä, minne on kadonnut Helsingin läntinen, Mätäjokea seuraileva vihersormi, sillä bulevardikaupunki katkaisee sen. Onko se unohdettu sillä tarkoituksella, että se on tarkoitus hylätä? 

Kokonaisuutena Huopalahdentien ja Vihdintien bulevardin ja läntisen raitiotien aiheuttama elinympäristön huononeminen on nykyisille asukkaille kohtuuton, Maankäyttö- ja rakennuslain vastainen, ja se on kohtuuton myös alueen ekosysteemipalveluiden kannalta. Tätä ekosysteemipalveluiden, saati elinympäristön huononemista eivät suunnitellut viherkatot mitenkään kompensoi. 

Suunnitelma ei myöskään vastaa kaupungin julistamaan ilmastohätätilaan vaan pikemminkin on ristiriitainen tämän julistuksen kanssa, sillä rakentamisesta koituu huomattavia välittömiä päästöjä, ja lisäksi alueen hiilinielu pienenee rakentamisen myötä. Ilmastohätätilassa pitäisi pyrkiä saavuttamaan hiilitaseen kannalta välittömästi suotuisia tuloksia, kun taas bulevardikaupungin välittömät vaikutukset hiilitaseeseen ovat negatiivisia, kuten rakentamisen aiheuttamat päästöt ja puiden kaataminen tämän rakentamisen tieltä.  

Nämä edellämainitut varaukset huomioiden, Vihdintien-Huopalahdentien kaupunkibulevardi on mahdollista toteuttaa versiona, jossa asutus suunnataan etupäässä Vihdintien länsipuolelle.  

Vakuudeksi 

Michael Perukangas 

puheenjohtaja