Neuvojaharjoittelijan toiset 4 viikkoa

Tuleva luonto- ja ympäristöneuvoja on nyt harjoittelunsa toisella puoliskolla päässyt täyttämään kaikki vielä opintosuorituksiin jääneet valkoiset laikut, ja sain nyt sitten ohjata askartelua kierrätysmateriaaleistakin, mistä olin kehittänyt itselleni pahan peikon. Valvoin ja ohjastin kissahattujen taittelemista sanomalehtipaperista ja pääsin avustamaan kierrätyssoitinpajalla. Lisäksi päivitän tähän kaikkea sellaista, mitä en muistanut laittaa ensimmäistä harjoittelupuoliskoa koskevaan päivitykseeni.

Vaatteen tarina

Tässä työpajassa tehdään itse oma video, johon myös luodaan hahmot joko valmiista pohjista tai käyttäen omaa naamataulua. Hahmo seikkailee mm. uzbekistanilaisella puuvillapellolla, kiinalaisessa tekstiilitehtaassa, vaatekaupassa ja Kierrätyskeskuksessa antamassa vaatteelle toisen elämän. Paja on hyvin havainnollinen, havainnollistaen vaatteen pitkää jalanjälkeä, ja tein itsekin harjoittelijakaverini kanssa oman videon.

Kemikalisoitunut elämämme

Koululaisten kanssa tehdään kokeita, joissa "liataan" vessavesi ja sitten "puhdistetaan" se vaihe vaiheelta. Tämä havainnollisena koesarjana on yksi suosikkejani. Lapset myös tykkäävät opiskella kemiaa kokeellisesti.

Joissakin koululuokissa on hienoa rekvisiittaa.

Lajittelupeli ja jätepommi (Sopbomben) på svenska

Jätepommissa olen saanut olla mukana vain toisella kåtimaisella kielellä. Koululaiset tietävät kyllä ihan yhtä paljon lajittelusta kuin aikuisetkin.

Ekopassi-koulutus, josta yksi osio näyttönä

Vedin taisteluparini Jyrkin kanssa lajitteluosion Kierrätyskeskuksen henkilökunnalle suunnatusta Ekopassi-koulutuspaketista. Lisäksi kerroin jätelain taustalla olevasta etusijaperiaatteesta, jonka ideana tiivistetysti on ensin välttää jätteen syntyä ja minimoida sen haitallisuus, huolehtia sen uudelleenkäytöstä ja lajittelusta toissijaisesti ja vasta viimeisenä loppusijoittaa se eli toimittaa sekajätteeseen. Hyvin meni tämä, vaikka kellon kanssa harjoitellessa olisi varmaankin käynyt vieläkin selvemmäksi että kolme varttia on aika vähän aikaa sellaiseen aiheeseen, joka ei ensinnäkään tyhjene ihan äkkiä, josta riittää keskusteltavaa ja josta itsekin ymmärtää jotakin.

Sain itsekin suoritettua Ekopassin.

Koivukylän vihreä perjantai - Kurkista kulisseihin näyttönä kahdella kielellä

Koivukylän kierrätyskeskuksessa on vuotuisena perinteenä järjestää ns. Vihreä perjantai, joka on myönteinen vastaisku turhaan kuluttamiseen yllyttävälle Mustalle perjantaille. Siellä minä ja Jyrki vuorotellen vedimme koululaisryhmille kierroksia myymälän puolella ja takahuoneessa lajittelupisteessä, jossa oppilaat henkilökunnan johdolla pääsivät itsekin opettelemaan tavaroiden hinnoittelua. Lisäksi vedimme tavaroiden alkuperää arvuuttelevan sana-arvoituspelin, jossa jokainen oikea raaka-aineen alkuperän antava vastaus sai palkinnokseen tennispallon. Näistä muodostui lopulta "luonto" vastaukseksi kaiken alkuperälle.

Lisäksi patentoimme ja askartelimme kierrätysmateriaalista eli tässä tapauksessa messumatosta ja matonkutimista kierrätettävät nimikylttipohjat järjestäjille (sillä tapahtumassa oli Kierrätyskeskuksen lisäksi muitakin järjestäjiä, mm. Vantaan kaupunki ja Vantaan Energia, Vantaan luontokoulu ja Vantaan ammattiopisto Varia. Anteeksi jos en muistanut aivan kaikkia.)

Lapset osasivat arvailla hinnoittelemiensa tuotteiden hinnat yllättävänkin oikeassa mittakaavassa, vaikkakin systemaattisesti n. 2-3 kertaisesti yläkanttiin.

Ihmisten kanssa toimiessa sattuu aina yllättävää, jota ei voi käsikirjoittaa. Tällä kertaa se oli joidenkin oppilaiden niin alkeellinen suomenkielen taito, että jouduimme lonkalta vaihtamaan heidän kohdallaan opastuskieleksi englannin. Hyvin se ja koko näyttö meni meiltä kierrätyskeskuslaisilta kuin myös Vantaan luontokoulussa harjoittelemassa olleelta pystyvältä opiskelukaveriltani Suvilta, myös välittömän palautteen perusteella.

Kotitalouksen lajittelu ja vaaralliset jätteet maahanmuuttajaopiskelijoille

Myös hyvin heterogeenisistä kulttuuri- ja koulutustaustoista tulleilla maahanmuuttaja-aikuisopiskelijoilla oli lajittelu yllättävän hyvin hanskassa. Maahanmuuttajista ei lähtökohtaisesti kannata tehdä syntipukkeja siihen, jos talon jätepisteessä jokin menee joskus väärään astiaan.

Vaarallisissa jätteissä mentiin ehkä hieman tarpeettomankin syville vesille; HSY:n Powerpoint-materiaali esittelee kaikki niin uudet kuin käytöstä poistetutkin vaarallisten jätteiden symbolit. On melkomoista spesiaalitietoa erottaa, mikä kuvake tarkoittaa myrkyllistä ja mikä taas terveydelle haitallista.

Sibelius-boksien ohjaamista

Suorituksena opintovaatimusten kohtaan "käsitöiden ohjaaminen luonnonmateriaalista" vedin Jyrkin kanssa Kierrätyskeskuksen henkilökunnan tyhy-sessiona Sibelius-boksien askartelusession. Tästä on oma bloggauksensa.

Green Office -tarkastus

Kierrätyskeskus on mukana Maailman luonnonsäätiö WWF:n Green Office -ohjelmassa, jossa toimistot voivat kehittää toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi. Minä ja Jyrki tutustuimme WWF:n edustajan tekemään edelliseen auditointiin, joka on tehty edellisessä Kalasataman toimipisteessä ennen toimiston muuttoa ja tarkastelimme uusia Hakaniemen toimitiloja kehittämismielessä ja seuraavan auditoinnin pohjaksi. Saimme näin pikakurkistuksen Green Office -maailmaan, ja Jyrki mahdollisesti jäi vielä syventämään työskentelyä viimeiselle harjoitteluviikolleen väistyessäni syrjään.

Tervemenoa - ja tervetuloa

Yleisesti 2 kuukaudesta Kierrätyskeskuksessa voi sanoa, että talossa oli hyvin kotoisaa työskennellä, osana tasa-arvoista asiantuntijaorganisaatiota, jossa kaikki virkaiältään vanhemmat kollegat olivat äärettömän avoimia ja avuliaita. Työtä helpotti se, että työn missiota ja tarkoitusta ei tarvinnut erikseen etsiä, vaan kaikki jakoivat sen itsestäänselvästi. Tekemäni työ ei ollut puuhastelua vaan sitä oikeaa työtä, mitä Kierrätyskeskuksessa tehdään, ja mahdollisimman monipuolisella kattauksella. Ehkä se materiaalipalapelien kuorittaminen ei ollut niin hehkeää, mutta toisaalta sitä teki jokainen kynnelle kykenevä.

Olisin kernaasti jäänyt tältä istumalta - vaikka enpä juurikaan ehtinyt kädet suorassa istuskelemaan - taloon, mutta onneksi minua on pyydetty jatkamaan Kierrätyskeskuksen keikkapankissa tarvittaessa kutsuttavana keikkaneuvojana. Tällä kertaa ovien sulkeminen takana ei tarkoittane, että ne olisivat menneet kiinni.

Neuvojan työ on vaihtelevaa, ja sen myötä pääsee vaihteleviin ympäristöihin. Tykkään.

Metsän joulurauhaa Keskuspuiston portilla ti 17.12.

Metsän joulurauhaa Keskuspuiston portilla ti 17.12. klo 14

Puoluepoliittisesti sitoutumaton Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanliike, joka alkoi Meilahden koululla liikkeellelaittamastani nimilistasta, aloitti 2005 Meilahden asukasyhdistyksen, Mannerheimintie 71-79 asukkaiden ja Meilahden seurakunnan kanssa perinteen, jossa Urheilukadun päästä lähtevän polun varressa hiljennyttiin julistamaan metsälle joulurauhaa.

Aikaisempina vuosina perinteeseen on kuulunut Kannel-Kuoron mukana perinteisten joululaulujen laulaminen, tarjolla on ollut glögiä ja pipareita ja joulupukkikin on piipahtanut. Viime vuosina perinne on typistynyt yhden miehen kynttilämielenosoitukseksi järjestäjien pikku hiljaa ikäännyttyä pois riveistä. 

Alati, jo 60-luvulta kiistanalaisessa Keskuspuiston nurkassa alettiin juhlistamaan Metsän joulurauhaa kaavoitusuhkan jälleen aktivoiduttua 2005 kaavoituskatsauksessa. Aiemmin alueelle, joka toimii Keskuspuiston porttina ja jolla on ollut yksi Suomen kolmesta lehtonatan esiintymistä ja luontoarvoiltaan harvinaislaatuinen tervaleppäkorpi, oli suunniteltu mm. sairaanhoito-oppilaitosta ja syöpäsairaalan laajennusta.

Sytytän tänäkin vuonna kynttilän kallionkoloon n. 100 metrin päässä Urheilukadulta kunnioittaakseni puistoliikkeen poismenneiden veteraanien - kuten agronomi Vilho Ikkalan ja toimittaja Jussi Vapaasalon a.k.a. Tuck-munkin - muistoa. Haluan omalta osaltani myös muistuttaa paitsi Keskuspuiston, myös yleisemminkin kaupunkiluonnon arvosta: se ei ole vain kaavoitushankkeiden reservaattia, vaan se toimii ekosysteemipalveluna: hiilinieluna, melumuurina, ilmanpuhdistajana, lähiliikunnan ja luontosuhteen mahdollistajana, myös Helsingin merkittävimmän vihersormeksi nakerretun ekologisen käytävän porttina.

Sibelius-boksien askartelua ohjaamassa

Tutkintovaatimuksissani on kohta "käsitöiden ohjaaminen luonnonmateriaalista". Tämä varmaankin siksi, että ammattikoulusta kun on kyse, niin joku lukemisen sijasta käsienkäyttötaitoinenkin voisi loistaa edes jossain. Minä taas kun olen kunnostautunut tutkitusti huipputasolla peruskognitiivisten prosessien - lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen parissa - ja minulla on kaksi lähinnä vasemmaksi kädeksi kelpaavaa, täysin harjaantumatonta kättä, keksin tyttäreni päiväkodin esimerkin mukaan, että minulle pienimmän vastuksen tie hoitaa tämä hanttinakki olisi hoitaa ohjaaminen teoretisoinnilla ja luennoinnilla, ja antaa toisten käsien tehdä työt. Ohjaisin taisteluparini Jyrkin kanssa Sibelius-boksien askartelusession. Olinkin jo vetänyt tästä kuivaharjoitteen kouluni kekrijuhlissa. Minut tietenkin pätevöi tähän taustani Sibelius-Akatemian e.v.p. pianomusiikin suunnittelijana, kädettömänä käsitetaiteilijana.

Mitä sitten ovat Sibelius-boksit? Säveltäjämestarimme Jean Sibelius (1865-1957) sai inspiraatiota suomalaisesta metsäluonnosta, ja ulkomaanmatkoillaankin hän halusi pitää mukanaan palasen luontoa. Hän keräsi metsäluonnosta sikari- tai grillitikkuaskiin sopivan otoksen, jota piti käsien ulottuvilla, haisteltavana, kosketeltavana ja katseltavana.

Varustauduin Jyrkin kanssa sessioon pienillä tikkuaskeilla ja keräilemällä luonnosta pudonneita lehtiä, marjoja, havuja, saniaisia ja käpyjä. Mainostimme tilaisuutta sisäisellä sähköpostilistalla sekä muutamalla printti-ilmoituksella. Tyhy- eli työhyvinvointisessiona toteutettu pop up -askartelupajamme vastaanotti kahdessa tunnissa kuusi askartelijaa ja tuotti 11 Sibelius-boksia. Askartelua taustoittamaan kerroin Sibelius-boksien filosofiasta, ja tunnelmaan siivitti Sibeliuksen musiikki ja kuvaamani linnunlaululla varustettu video mummolani sienimetsästä. Osallistujia olisi varmaankin tullut tätäkin enemmän, jos vain suurin osa Hakaniemen "kampuksemme" koulutusväestä ei olisi ollut samanaikaisesti demoamassa englanninkielistä koulutusmateriaalia Espoossa.

Askartelutuokiolle syystalvi ei ole aivan ideaali, sillä moni luonnon annin on suhteellisen nahistuneessa kunnossa. Kuitenkin Sibelius-boksia voi "hoitaa" ja uudistaa tuoreemmilla luonnonantimilla satokaudella.

Pienimuotoinen sessiomme saama spontaani palaute antoi ymmärtää, että tuokio itsessään oli lyhyenäkin rauhoittava, ja se siivitti askartelijoita kertomaan metsäluonnon merkityksestä heille itselleen. Joku näytti saaneen tästä myös joululahjaidean, ja poissaolleitakin muistettiin; heillekin tehtiin bokseja. Tällaisena Sibelius-bokseista saa luontovoimaa!