Talviretkiraportti

TALVIRETKISUUNNITELMA

Kohde: Humlan ulkoilumajan lähimaastot, Porvoo

Ajankohta: Maanantai 4.3.2019

Osallistujat: minä + 14 muuta Porvoon Klubitalon jäsentä

TOTEUTUS:

Osallistujat minä + 6 muuta Porvoon Klubitalon jäsentä. Hävikki ilmoittautuneiden ja mukaan lähteneiden välillä oli kovin suuri. Syinä hävikkiin ovat sairastumiset, vaihteleva päivän henkinen kunto, hajamielisyys. Soitto osallistujille ja tapahtumasta muistuttaminen olisi saattanut pienentää hieman hävikkiä. Säätila -3 C, puolipilvistä.

RETKIKOHDE: Humlan ulkoilumaja

Matka Klubitalolta Humlaan on n. 6,5 km. Humlan ulkoilumaja on paikallisessa mittakaavassa suosittu Maunulan ulkoilumajaan verrattava kohde. Sinne pääsee autolla, mutta myös jalkaisin; se on lenkkireittien ja latuverkoston kohtauspiste. Suurin osa matkaa sinne autoilla, ja minä vedän kävelyporukkaa. Kävellessä koetamme löytää eläinten talvijälkiä.

TOTEUTUS:

Kävelyporukka kuihtui äkillisen sairaustapauksen takia kokoon.

RETKEN TAVOITTEET:

Organisoida vapaaehtoistoimintaan perustuva retki: mainostus, rekrytointi retkelle mukaan, organisaation pakkauslistan laatiminen. Paikan päällä grillaamisen organisointi, mukaan lukien tulenteko. Retkieväät hoitaa toinen harjoittelija Salla, joka organisoi talkooporukan. Lisäksi tarkoitus on havainnollistaa mielipaikkaharjoituksen avulla, miten luontoa voi käyttää rentoutukseen, ja ravintoketjupelin avulla havainnollistaa eliölajien (mukaan lukien ihminen) hierarkiaa luonnon ravintoketjussa. Lisäksi tarjoan mahdollisuuden muuten vähän (luonnossa) liikkuville suhteelliseen kevyeen liikuntaan, tai oikeamminkin virkistykseen. Mielenterveyskuntoutujien tapauksessa kyse on ennemminkin hengen virkistyksestä. Tarkoitus on myös löytää alueelle tyypillisiä (miksei vähemmänkin tyypillisiä) eläimiä: korppi, metsäkauris, metso…

TOTEUTUS

Retken tavoitteet täyttyivät. Käytännössä pääohjelmanumeroksi paikan päällä muodostui grillaaminen; polttopuiden tekeminen ja grillin sytyttäminen osoittautuivat työläiksi ilman sytytysnestettä. Sivuiltaan osittain avoimessa katoksessa säilytetyt polttopuut olivat kosteita, ja mukaan otettu kirves oli suhteellisen tylsä. Katoksen oma saha tahtoi juuttua kiinni halkoihin. Talkoovoimin onnistuimme kuitenkin tekemään riittävästi polttopuita.

Toinen käytännön haaste tulikin sitten vastaan grillin sytyttämisvaiheessa. Polttopuut olivat osittain kostuneita, emmekä käyttäneet sytytysnesteitä. Käyttämällä polttopuista vuoltuja syttyjä, koivuntuohta, risuja, käpyjä ja sanomalehtiä tuli saatiin kuitenkin lopulta syttymään.

REITTISUUNNITELMA:

Vedän itse kävelyporukkaa. Retkelle ei tarvita karttoja/karttasovelluksia tai kompassia, sillä emme poikkea näköetäisyyttä kauemmas ulkoilumajalta ja merkityiltä reiteiltä. Kävelyporukan reitti lienee Klubitalo (Kaivokatu 37)-Jokikatu-Sairaalantie-Tarkkisentie-Rotnäsintie. Loput osallistujat (osallistujia tätä kirjoitettaessa on ilmoittautunut 12) tulevat kolmella autolla.

TOTEUTUS:

Kävelyporukka kuihtui kasaan äkillisen sairaustapauksen takia. Lopulta 7 retken osallistujaa ja muonat mahtuivat ruhtinaallisesti kolmeen henkilöautoon.

SUUNNITELTU OHJELMA:

Ohjelma paikan päällä: grillaamista, Metsämieli-kirjasta lempipaikkaharjoitus, 360 astetta -harjoitus, Minuuttiliike-harjoitus, Myönteinen vire -harjoitus (edelliset kaksi jos aikaa ja halukkuutta riittää), ravintoketjupeli (johon valmistettu laminoidut kuvakortit), eläinten ja jälkien bongaamista (korppi, metso, valkohäntäpeura…?) Uranuurtajien lenkillä (2 km). Kävelyporukka lähtee Klubitalolta 9.30, autoilijat 10.30. Paikan päällä Humlassa ollaan viimeistään klo 11, ja lähtö takaisin Klubitalolle tapahtuu viimeistään klo 15.

TOTEUTUNUT OHJELMA:

Etukäteen suunnitelluista harjoitteista tehtiin mielipaikkaharjoitus ja ravintoketjupeli. Ravintoketjupeli toimi hyvin tunnelman kohottajana. Kaikki eivät osallistuneet mielipaikkaharjoitukseen, mutta se sai hyvän vastaanoton.

Talven faunasta yksi retkeläinen kuuli korpin klonkkuvan lähistöllä. Lisäksi moni kertoi metsohavainnoistaan; alue on tunnetusti pahansisuisen metsokukon reviiriä.

Siirtolohkare grillipaikan lähettyvillä.

VARUSTE- JA RUOKASUUNNITELMA

Grillattavaa (makkaraa, kebakkoja, kanafileitä, maissintähkiä), voileipiä (joiden tekemisen on organisoinut toinen työharjoittelija 
osallistaen klubitalolaisia), tikkupullaa, kahvipannu, kahvia, ensiapulaukku, grillitikkuja, kertakäyttömukeja (jotka voi polttaa grillissä). Polttopuut löytyvät yleensä valmiiksihakattuina grillipaikalta, mutta jos eivät, organisoin tukkisavotan. Mukaan otetaan kahvipannu, ja halukkaat voivat keittää leirikahvin paikan päällä. Lisäksi mukaan otetaan 2 kahvitermosta, joihin kahvi keitetään Klubitalolla aamulla. Varusteet kuljettaa paikan päälle toinen työharjoittelija Salla autollaan. 

Talviretken ei ole tarkoitus olla kovinkaan ekstriimi; ohjelma ei sisällä kovinkaan vaativaa ulkoilua. Pikkupakkasta pitävät vaatteet ja normaalit talvikengät riittävät.

TOTEUTUS:

Tarjoiltava riitti ruhtinaallisesti, mutta kebakkoja ja maissintähkiä ei löytynyt, joten pärjäsimme voileivillä ja grillimakkaralla sekä kahvilla. Voileipätalkooporukka kokonaisuudessaan oli jäänyt pois, mutta onneksi talon talkoohenkeen sopivasti uudet talkoolaiset löytyivät helposti. Lisäksi improvision viime hetkillä mukaan ison vesikanisterin täyteen juomavettä. Tulenteon osoittautuessa odotettua haasteellisemmaksi, tyydyimme termoskahviin ja jätimme nuotiokahvin väliin.

Toinen ohjaajista (!) oli pukeutunut liian kevyesti. Etenkin hänen kumipohjaiset tennarinsa olivat olosuhteisiin sopimattomat. Yhdellä ohjaajalla kärähti toinen hansikkaista grilliä laittaessa. Mukaan otettu kirves osoittautui varsin tylsäksi.

Retken Facebook-tapahtumaa kommentoinut ulkoilumajan kahvilanpitäjä oli luvannut pitää kahvilaa auki, mutta oli ilmeisesti katsonut väärän päivämäärän, eikä retkipäiväksi valikoitunut maanantaipäivä ollut hänen normaali aukiolopäivänsä. Pärjäsimme kyllä hyvin ilman kahvilaakin.

YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISYYS

Huomioidaan käyttämällä kimppakyytejä. Jätteet (lähinnä muoviset aterimet) kuljetetaan mukana, ja kierrätetään Klubitalon kiinteistön (WSOY-talon) kierrätyspisteisiin. Mahdollinen grillattaessa syntyvä paperi ja kartonkiset kertakäyttöastiat poltetaan grillipaikalla.

TOTEUTUS:

Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Käytimme grillipaikan omaa sekaroskista, paitsi tietystikin poltimme paperin grillissä. Roskaa tuli lopultakin varsin vähän, ja grillipaikan (tosin seka)roskiksen lisäksi viereisellä ulkoilumajalla on useampikin (seka)roskis. Sekaroskikseen meni onneksi hyvin vähän, suurin osa oli poltettavaa.

RISKIANALYYSI

Riskejä: hypotermia, paniikkikohtaus, liukastuminen

Varautuminen: Porvoon sairaalan ensiapupoliklinikalle on matkaa n. 3 km. On huolehdittava, että ainakin yhdellä on kännykässä virtaa. Henkinen ensiapu: vertaistuki (kaikki osallistujat ovat eriasteisia mielenterveyden kokemusasiantuntijoita); lisäksi retkellä mukana lisäkseni ainakin 1-2 Klubitalon ohjaajaa, jolla ensiaputaidot ja jotka ovat sosionomeja/sairaanhoitajia. Kokoontumispaikka on Humlan retkeilymajalla, jonka fasiliteetit ovat tarvittaessa käytössä esimerkiksi paleltumisvaaran koittaessa, tai jos tarjoiltava loppuu. Humlan majalla on lisäksi wc:t; lisäksi majalta n. 50 metrin päässä on kaksi puuceetä.

TOTEUTUS:

Riskit eivät – onneksi – aktualisoituneet.

Viikko 38: sienimetsällä ja suunnistamassa

Viikko 38 sisälsi minulle jo vanhastaan varsin tuttua asiaa: sienestystä, suunnistusta ja ensi viikon Nuuksion-retken suunnittelua. Sain myös mahdollisuuden korottaa kasvitentin kakkosesta kolmoseen, ja tämän tuloksen kanssa voin jo elää. Samat vanhat helpot pummit toistuvat näköjään kokeesta toiseen - ei ole lapsille sopivaa toisintaa niitä tällaiseen perhefoorumiin - mutta saniaistietoisuuteni ainakin on kehittynyt, ja erityisen ylpeä olen ranta-alvesta (kuten alpi näemmä kuuluu taivuttaa).

Maanantaini sisälsi Urbaani luonto -kurssia Vuosaaren Uutelassa pohtimassa ryhmässä syntyjä syviä mm. luontovoimasta ja hieman metafysiikkaakin luonnon, luojan, ihmisen ja luonnonvoimien suhteesta: onko muna ensin vai kana. Teimme myös muutamia käyttökelpoisia, niin aikuisille kuin lapsillekin soveltuvia harjoituksia, mm. mielikuvaharjoituksen, jossa valittiin yksi paikka ja keskityttiin vain yhteen aistimukseen. Valitsin kuulon. Koska olimme meren rannalla ja oli tuulinen ja sateinen päivä, luonto tarjosi kuuloaistimuksille ravintoa. Erityisen palkitsevaksi koin asetelman, jossa yksi korva vastaanotti meren kuohuntaa ja toinen puunlehtien havinaa, erityisesti siten että vasen korva kuunteli puita (koivuja, mäntyjä, raitoja, pihlajoita ja tervaleppiä) ja oikea meren ääniä. Kannattaa kokeilla.

Suunnistamiseen valmistauduttiin ensin opettelemalla perusasiat kartoista ja kompassin käytöstä. Ihmiselle, joka voi kokonaisiksi illoiksi lumoutua karttojen ääreen, voi olla kovin vaikea eläytyä siihen, että joillekin pohjoisen ja etelän suuntaaminen kompassilla ei oikein ole ajankohtaista, jos ei edes tiedä missä ne sijaitsevat kartalla, ja miten ne edes suhtautuvat toisiinsa, ja söikö Kekkonen lounaan. Kompassia periaatteessa osaan käyttää, mutta en ole koskaan sellaista tarvinnut, sillä kompassi lähinnä antaa lisäosviittaa silloin kun kartta ei riitä. Ja minähän osaan lukea karttaa.

Koulun lähimetsissä Roihuvuoressa kahden opiskelijan rakentamalla radalla harjoiteltiin sitten em. valmiuksia käytännössä suunnistamalla pienryhmissä. Kartan perusteellahan Roihikaa ympäröivät metsät voivat näyttää kapoisilta, mutta ne ovat siltikin yllättävän metsäisiä. Erityisesti Roihikan maisemaa luonnehtii kallioisuus; löytyy täältä hiidenkirnujakin ja soistuneita alueita. Kuitenkin tunnetuin alueen maamerkki on japanilaistyylinen puutarha keskellä asutusta:

Retkeily voi olla myös kilpavarustelua. Tällaista käsitystä oli hankala välttää retkeilyvälineluennon perusteella. Jos aikoisi vetää esim. tunturivaellusta, tällöin sopisi odottaa perintöä tai toivoa lottovoittoa; toki satunnaisempi retkeilijä pärjää ad hoc -soveltamisellakin, eikä jokaiselle tuoteryhmälle nyt välttämättä tarvita retkeilykaupasta ostettuja vakuumipusseja. Kuitenkin vielä maanantainen Uutelassa värjöttely tuoreessa muistissani ymmärsin, että sateenkestävät mutta myös käytännölliset vaatteet ovat aika pitkälle aa ja oo, ja parempi on ylivarustautua tai ainakin -pukeutua (tosin on siinä ja siinä, tarvitseeko jokainen retkeilijä henkilökohtaista ensiapulaukkua ja trangiaa). Minä lähden siitä, että lisäävainvesityyppisiin kuivamuoniin kyllä sienestystaitoinen henkilö saa yhdeksi vuorokaudeksi henkensä pitimiksi täydennystä, ja kyllä Tapion antimista riittää kaikille. Kuitenkaan ei ole yhtään liioiteltua laatia pakkauslistaa ja tehdä reittisuunnitelma etukäteen, kuten teimmekin ryhmissä torstaina.

Toki harjoittelimme myös esimerkiksi trangian kasaamista ja käyttöönottoa, erilaisten telttojen pystyttämistä ja riippumaton kasaamista omantunnon mukaan, sillä näissä harjoituksissa oli helppoa niin halutessaan myös heittäytyä ns. vapaamatkustajaksi.

Perjantaina siirsimme itsemme opettelemaan sienestämistä käytännössä Viikin ja Herttoniemen rajamaastoon. Harva löysi kotiinvietäviksi asti saalista, mutta monille jo se oli kotiinpäin että osasi kysyä että onko tämä hapero ja että seitikkien poimimista ei voi suositella kuin eloonjäämispelinä. Moni on kuitenkin intoutunut omin päin sienimetsälle ja varmentamaan lajitunnistamistaan postittamalla kuvia saalistaan someen; hyvä!

Punertuva (nyk. rusokärpässieni) on ihan syötävä laji, mutta koska kärpässienet voivat haalistua, värin perusteella määritykseen sisältyy riski, ja on parempi jättää tämäkin metsiä kaunistamaan.

Sitten suunnistettiin taas pienryhmissä Viikin ja Myllypuron väliin jäävällä Hallainvuoren alueella. Hallainvuori onkin merkittävin metsäalue Helsingissä, joka ei minulle ole ennestään tuttu. Suosittelen lämpimästi. Suunnistaessa joutuu poikkeamaan poluilta ja ottaa maaston haltuun, ja Hallainvuori on upea alue.

Hallainvuoren alta löytyi tämmöinen. Onkohan tämä jonkun sarjasurmaajan piilopaikka?