Suoritin VTM-opintoihini kuuluvan virkamiesharjoittelun nuorempana virkamiehenä Opetusministeriön kouluosastolla, Juha (Paavon isä) Arhinmäen työhuoneessa. Siellä kirjoitin puheita ministeri Olli-Pekka Heinoselle mm. Kun Turun konservatorio liittyi ammattikorkeakouluun. Olin myös työryhmässä, joka valmisteli ammattikorkeakoululainsäädäntöä, tein uskonnonopetuksen erivapauspäätökset, valmistelin musiikkioppilaitosten valtionosuuspäätökset ja olin Suomen hallinnollisena yhdyshenkilönä EU:n Comenius-kasvatusprojektikilpailussa. Suomen ehdokas voitti tuolloin kilpailun; sen projektin ideana oli, että koko kylä kasvattaa (en siitä paljoa enää muuta muista).
Syksystä 1999 kesään 2001 toimin ensin opintosihteerinä, sitten toimialasihteerinä ja tuntiopettaja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kulttuuri- ja palvelualoilla, tarkemmin ottaen Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksessa Arabianrannassa. Siellä vastasin sekä nuoriso- että aikuiskoulutuksen opetussuunnitelmien soveltamisesta silloin uuteen Winha-opintohallintojärjestelmään. Tähän kuului paljon käsityötä mutta myös paitsi kahdenkeskisiä sessioita opiskelijoiden kanssa, joissa heidän aiempia työkokemuksiaan ja opintojaan yritettiin soveltaa opetussuunnitelmaan; joskus jouduin luomaan jopa uusia opintojaksoja esimerkiksi jakamalla jonkun jakson puoliksi. Joskus tämä soveltaminen saattoi olla esimerkiksi sentyyppistä kuin vaikka jos esimerkiksi tutkintovaatimuksissa olisi ollut opintojakso “elokuvatuotantotekniikka”, niin olisin voinut joutua kehittämään sille alajaksoja esim. “elokuvaäänitekniikka” tai “elokuvaustekniikka”. Usein näihin hyväksilukusessioihin tuli mukaan myös audiovisuaalisen mediatuotannon opettajia, joilla ei yleensä ollut hölökäsen pöläyksen käsitystä opetussuunnitelmasta muuten kuin oman opettamansa aineen osalta, oli sitten tv-tuotanto, kameratyöskentely tai äänitys.
Opetin myös ainakin kaksi kertaa opintojakson Johdatus filosofiaan ja tutkimusmenetelmiin, mutta en Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksessa, vaan samoihin kulttuuri- ja palvelualoihin kuuluvissa pop-/jazz -konservatoriossa ja kauneudenhoidon koulutusohjelmassa. Tällöin tietystikin hyvin käytännönläheisen filosofian painotukset olivat hieman eriäviä; pop-/jazz -konservatoriossa tein painotuksia taidefilosofian suuntaan ja kauneudenhoidossa filosofisen estetiikan suuntaan.
Ennen opettamistani näillä kursseilla olin jo toiminut pari lukukautta kuulustelijana em. kurssilla; samoin kuulustelin kursseja Oman osaamisen markkinointi ja Helsinki ja kaupunkikulttuurin kehittäminen (en kyllä vakavasti ottaen tiedä, millä lihaksilla harjoitin em. toimintaa ainakaan ensinmainitulla kurssilla). Opetin myös kahdesti valinnaisen kurssin aikuismedianomeille “Johdatus kulttuurifilosofiaan”, onhan minulla filosofiasta cum laude –opinnot.
Omana aikanani aloittivat ensimmäiset aikuisopiskelijat Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksessa, samoin elokuvanäyttelijät, joten heille jouduin luomaan historian ensimmäiset opetussuunnitelmasovellukset. Työsuhteeni loppuun liittyi myös hieman onneton tapaus, kun aikuiskoulutusjohtaja syytti minua ennakkotehtävien “vuotamisesta”; hyvä ystäväni haki aikuisopiskelijaksi, ja aikuiskoulutusjohtaja epäili, että hän olisi saanut etua ystävyydestämme hakiessaan.
Syksystä 2001 kesään 2002 toimin koulutussuunnittelijana Sibelius-Akatemian pianomusiikin osastolla. Tuolloin vastasin pianomusiikin osaston instrumenttipedagogiikkaopintojen suunnittelusta (piano, kitara ja kantele), eli käytännössä sijoitin opiskelijat instrumenttiopettajien tunneille. Lisäksi vastasin koko Sibelius-Akatemian pedagogiikkaopinnoista, järjestin pianisti Bernard Ringeissenin mestarikurssin ja toimin yhteispohjoismaisen ESR-rahoitteisen pianopedagogiikkaprojektin ColorKeys hallinnollisena koordinaattorina. Toimin myös pianonsoiton valintakoelautakunnan sihteerinä. Tähän liittyy hyvin mehukas muisto: yksi valintakoelautakunnan jäsenistä (valintakoelautakunta koostui meritoituneista pianotaiteilijoista) tuntui suhtautuvan nihkeähkösti siihen, että yksi maallikko oli päässyt livahtamaan herkkään koesoittotilaisuuteen, tarkoittaen siis minua. Otin ensimmäisen koesoiton tauolla ohjat käsiini, ja aloin virittämään keskustelua piano-opettajien kanssa siitä, miten jollakin wannabe-pianistilla oli klassisempi ote Wilhelm Kempffin tapaan kun taas jollakin toisella romanttisempi a la Artur Schnabel. Tämä minuun alun alkaen hieman nihkeästi suhtautunut opettaja jäi ns. tuijottamaan haavi auki. Olin voittanut hänet puolelleni.
Palasin syksyllä Stadiaan tuntiopetusvakanssille. Opetin edelleen joitakin filosofian kursseja, mutta pääasiallisesti vastasin koko kulttuuri- ja palvelualojen opintorekistereistä. Olin luonut opetussuunnitelmien tietojärjestelmäsovellukset, ja istuin monien osasuoritusten päällä tai ainakin tietojen niistä. Tein myös keikkoja pop-/jazzkonservatorioon päivittämässä heidän opintorekistereitään; yleensä nämä päivitykset tehtiin juuri ennen Kelan opintotuen tarkistuspäiviä. Yhden kesän käytin juuri Stadiaan liittyneen Helsingin konservatorion opintohallintojärjestelmäsovelluksen rakentamiseen;syötin sinne myös kaikki siihenastiset suoritukset.
Olin siis suhteellisen lupaava opintobyrokraatti.
Urani alalla loppui kun opettajat oppivat itse käyttämään Winhaa ja yhteiset aineet integroitiin ammattiaineisiin eikä enää tarvittu erikseen filosofian ja tutkimusmenetelmien opettajia ja kuulustelijoita. Siirryin sitten Etelä-Suomen lääninhallitukseen vastaamaan mm. koululaisten liikkuvan iltapäivätoiminnan rahoituksesta ja nuorten työpajojen ESR-rahoituksesta. Se on kuitenkin oma tarinansa.
