Kuudes talkoo erosi aiemmista siinä mielessä, että nyt kyseessä ei ollut ruumiillinen raadanta vaan laboratoriotutkimus ympäristökasvattaja Asta Ekmanin ja laboranttiharjoittelija Kimmon johdolla. Toinen ryhmä kiersi opettaja-Elinan kanssa Harakan luontokohteita.
Ensin Kimmo opasti vesinäytteen ottamisen Harakan laiturista. Paikan päällä tarkistettiin näkyväisyys vedessä; laiturin toisella puolella veteen laskettu mustavalkoinen levy erottui noin metrin syvyyteen ja toisella puolella 10-20 cm syvemmälle.
Sitten veteen laskettiin näytteenottosäiliö, josta kaadettiin kahteen litran pulloon laboratoriossa tutkittava vesinäyte:
Sitten näytteet vietiin labraan analysoitaviksi. 3 hengen miniryhmämme - minä, Johannes ja Carolina - mittasivat näytteen ammonium-, nitriitti-, nitraatti- ja fosfaattipitoisuuden. Tämä tehtiin täyttämällä koeputket määrämittaan ja sitten lisäämällä kuhunkin näytteeseen tarkasti määritellyin väliajoin kolmea indikaattoriainetta.
Kuva: Carolina Weckman
Näytteet alkoivat heti värjääntymään, ja näytesapluunan väriskaala osoitti, että ammonium- ja nitriittipitoisuudet hälyttivät, ja Astan – joka kertoili myös mainioita tarinoita nuoresta laborantista nimeltään Tauno Brännäs, joka myöhemmin tultiin tuntemaan nimellä Tauno Palo – mukaan todennäköisin syy tähän on Viikin vedenpuhdistamon piiputtaminen.
Tosiaankin Suomen ainoa todellinen tähti, Tauno Palo on työskennellyt täällä. Ehkä hänen henkensä vielä kummittelee nurkissa?
Alueen kotoperäisestä kasvillisuudesta mainittakoon mm. runsaana esiintyvä ahomansikka. ruoholaukka, rantatädyke ja särmäkuisma.
