Talviretkiraportti

TALVIRETKISUUNNITELMA

Kohde: Humlan ulkoilumajan lähimaastot, Porvoo

Ajankohta: Maanantai 4.3.2019

Osallistujat: minä + 14 muuta Porvoon Klubitalon jäsentä

TOTEUTUS:

Osallistujat minä + 6 muuta Porvoon Klubitalon jäsentä. Hävikki ilmoittautuneiden ja mukaan lähteneiden välillä oli kovin suuri. Syinä hävikkiin ovat sairastumiset, vaihteleva päivän henkinen kunto, hajamielisyys. Soitto osallistujille ja tapahtumasta muistuttaminen olisi saattanut pienentää hieman hävikkiä. Säätila -3 C, puolipilvistä.

RETKIKOHDE: Humlan ulkoilumaja

Matka Klubitalolta Humlaan on n. 6,5 km. Humlan ulkoilumaja on paikallisessa mittakaavassa suosittu Maunulan ulkoilumajaan verrattava kohde. Sinne pääsee autolla, mutta myös jalkaisin; se on lenkkireittien ja latuverkoston kohtauspiste. Suurin osa matkaa sinne autoilla, ja minä vedän kävelyporukkaa. Kävellessä koetamme löytää eläinten talvijälkiä.

TOTEUTUS:

Kävelyporukka kuihtui äkillisen sairaustapauksen takia kokoon.

RETKEN TAVOITTEET:

Organisoida vapaaehtoistoimintaan perustuva retki: mainostus, rekrytointi retkelle mukaan, organisaation pakkauslistan laatiminen. Paikan päällä grillaamisen organisointi, mukaan lukien tulenteko. Retkieväät hoitaa toinen harjoittelija Salla, joka organisoi talkooporukan. Lisäksi tarkoitus on havainnollistaa mielipaikkaharjoituksen avulla, miten luontoa voi käyttää rentoutukseen, ja ravintoketjupelin avulla havainnollistaa eliölajien (mukaan lukien ihminen) hierarkiaa luonnon ravintoketjussa. Lisäksi tarjoan mahdollisuuden muuten vähän (luonnossa) liikkuville suhteelliseen kevyeen liikuntaan, tai oikeamminkin virkistykseen. Mielenterveyskuntoutujien tapauksessa kyse on ennemminkin hengen virkistyksestä. Tarkoitus on myös löytää alueelle tyypillisiä (miksei vähemmänkin tyypillisiä) eläimiä: korppi, metsäkauris, metso…

TOTEUTUS

Retken tavoitteet täyttyivät. Käytännössä pääohjelmanumeroksi paikan päällä muodostui grillaaminen; polttopuiden tekeminen ja grillin sytyttäminen osoittautuivat työläiksi ilman sytytysnestettä. Sivuiltaan osittain avoimessa katoksessa säilytetyt polttopuut olivat kosteita, ja mukaan otettu kirves oli suhteellisen tylsä. Katoksen oma saha tahtoi juuttua kiinni halkoihin. Talkoovoimin onnistuimme kuitenkin tekemään riittävästi polttopuita.

Toinen käytännön haaste tulikin sitten vastaan grillin sytyttämisvaiheessa. Polttopuut olivat osittain kostuneita, emmekä käyttäneet sytytysnesteitä. Käyttämällä polttopuista vuoltuja syttyjä, koivuntuohta, risuja, käpyjä ja sanomalehtiä tuli saatiin kuitenkin lopulta syttymään.

REITTISUUNNITELMA:

Vedän itse kävelyporukkaa. Retkelle ei tarvita karttoja/karttasovelluksia tai kompassia, sillä emme poikkea näköetäisyyttä kauemmas ulkoilumajalta ja merkityiltä reiteiltä. Kävelyporukan reitti lienee Klubitalo (Kaivokatu 37)-Jokikatu-Sairaalantie-Tarkkisentie-Rotnäsintie. Loput osallistujat (osallistujia tätä kirjoitettaessa on ilmoittautunut 12) tulevat kolmella autolla.

TOTEUTUS:

Kävelyporukka kuihtui kasaan äkillisen sairaustapauksen takia. Lopulta 7 retken osallistujaa ja muonat mahtuivat ruhtinaallisesti kolmeen henkilöautoon.

SUUNNITELTU OHJELMA:

Ohjelma paikan päällä: grillaamista, Metsämieli-kirjasta lempipaikkaharjoitus, 360 astetta -harjoitus, Minuuttiliike-harjoitus, Myönteinen vire -harjoitus (edelliset kaksi jos aikaa ja halukkuutta riittää), ravintoketjupeli (johon valmistettu laminoidut kuvakortit), eläinten ja jälkien bongaamista (korppi, metso, valkohäntäpeura…?) Uranuurtajien lenkillä (2 km). Kävelyporukka lähtee Klubitalolta 9.30, autoilijat 10.30. Paikan päällä Humlassa ollaan viimeistään klo 11, ja lähtö takaisin Klubitalolle tapahtuu viimeistään klo 15.

TOTEUTUNUT OHJELMA:

Etukäteen suunnitelluista harjoitteista tehtiin mielipaikkaharjoitus ja ravintoketjupeli. Ravintoketjupeli toimi hyvin tunnelman kohottajana. Kaikki eivät osallistuneet mielipaikkaharjoitukseen, mutta se sai hyvän vastaanoton.

Talven faunasta yksi retkeläinen kuuli korpin klonkkuvan lähistöllä. Lisäksi moni kertoi metsohavainnoistaan; alue on tunnetusti pahansisuisen metsokukon reviiriä.

Siirtolohkare grillipaikan lähettyvillä.

VARUSTE- JA RUOKASUUNNITELMA

Grillattavaa (makkaraa, kebakkoja, kanafileitä, maissintähkiä), voileipiä (joiden tekemisen on organisoinut toinen työharjoittelija 
osallistaen klubitalolaisia), tikkupullaa, kahvipannu, kahvia, ensiapulaukku, grillitikkuja, kertakäyttömukeja (jotka voi polttaa grillissä). Polttopuut löytyvät yleensä valmiiksihakattuina grillipaikalta, mutta jos eivät, organisoin tukkisavotan. Mukaan otetaan kahvipannu, ja halukkaat voivat keittää leirikahvin paikan päällä. Lisäksi mukaan otetaan 2 kahvitermosta, joihin kahvi keitetään Klubitalolla aamulla. Varusteet kuljettaa paikan päälle toinen työharjoittelija Salla autollaan. 

Talviretken ei ole tarkoitus olla kovinkaan ekstriimi; ohjelma ei sisällä kovinkaan vaativaa ulkoilua. Pikkupakkasta pitävät vaatteet ja normaalit talvikengät riittävät.

TOTEUTUS:

Tarjoiltava riitti ruhtinaallisesti, mutta kebakkoja ja maissintähkiä ei löytynyt, joten pärjäsimme voileivillä ja grillimakkaralla sekä kahvilla. Voileipätalkooporukka kokonaisuudessaan oli jäänyt pois, mutta onneksi talon talkoohenkeen sopivasti uudet talkoolaiset löytyivät helposti. Lisäksi improvision viime hetkillä mukaan ison vesikanisterin täyteen juomavettä. Tulenteon osoittautuessa odotettua haasteellisemmaksi, tyydyimme termoskahviin ja jätimme nuotiokahvin väliin.

Toinen ohjaajista (!) oli pukeutunut liian kevyesti. Etenkin hänen kumipohjaiset tennarinsa olivat olosuhteisiin sopimattomat. Yhdellä ohjaajalla kärähti toinen hansikkaista grilliä laittaessa. Mukaan otettu kirves osoittautui varsin tylsäksi.

Retken Facebook-tapahtumaa kommentoinut ulkoilumajan kahvilanpitäjä oli luvannut pitää kahvilaa auki, mutta oli ilmeisesti katsonut väärän päivämäärän, eikä retkipäiväksi valikoitunut maanantaipäivä ollut hänen normaali aukiolopäivänsä. Pärjäsimme kyllä hyvin ilman kahvilaakin.

YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISYYS

Huomioidaan käyttämällä kimppakyytejä. Jätteet (lähinnä muoviset aterimet) kuljetetaan mukana, ja kierrätetään Klubitalon kiinteistön (WSOY-talon) kierrätyspisteisiin. Mahdollinen grillattaessa syntyvä paperi ja kartonkiset kertakäyttöastiat poltetaan grillipaikalla.

TOTEUTUS:

Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Käytimme grillipaikan omaa sekaroskista, paitsi tietystikin poltimme paperin grillissä. Roskaa tuli lopultakin varsin vähän, ja grillipaikan (tosin seka)roskiksen lisäksi viereisellä ulkoilumajalla on useampikin (seka)roskis. Sekaroskikseen meni onneksi hyvin vähän, suurin osa oli poltettavaa.

RISKIANALYYSI

Riskejä: hypotermia, paniikkikohtaus, liukastuminen

Varautuminen: Porvoon sairaalan ensiapupoliklinikalle on matkaa n. 3 km. On huolehdittava, että ainakin yhdellä on kännykässä virtaa. Henkinen ensiapu: vertaistuki (kaikki osallistujat ovat eriasteisia mielenterveyden kokemusasiantuntijoita); lisäksi retkellä mukana lisäkseni ainakin 1-2 Klubitalon ohjaajaa, jolla ensiaputaidot ja jotka ovat sosionomeja/sairaanhoitajia. Kokoontumispaikka on Humlan retkeilymajalla, jonka fasiliteetit ovat tarvittaessa käytössä esimerkiksi paleltumisvaaran koittaessa, tai jos tarjoiltava loppuu. Humlan majalla on lisäksi wc:t; lisäksi majalta n. 50 metrin päässä on kaksi puuceetä.

TOTEUTUS:

Riskit eivät – onneksi – aktualisoituneet.

Ensimmäisen työharjoittelun opetuksia

Ensimmäinen työharjoitteluni oli 4.2.- 8.3. Porvoon Klubitalolla. Jos aiemminkin olen epäillyt autottomuuteni olevan tietty rajoite tai ainakin työkenttääni rajaava asia ainakin luonto-ohjaajana työskentelemisessä, niin nyt ainakin on tullut selväksi, että missään hoitolaitoksessa tai vastaavassa tai matalan kynnyksen paikassa työskentely tai sosiaalialaa edes sivuavat, ohjauselementtejä sisältävät toimenkuvat eivät pitemmän päälle tule kyseeseen ajokortittomalle, ainakaan Helsingin ulkopuolella ainakaan jos kohderyhmä/asiakaskunta on luettavissa nk. erityisryhmiin (mitä sitten ovatkaan, sillä onhan ihmisen toimintakyky ja "normaalius" jatkumo).

Ylipäätään luonto-ohjaajana työskentelemisen edellytykset ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolella varsin rajalliset ilman autoa. Tämä tulee ottaa huomioon myös retkikohteiden suunnittelussa. Esimerkiksi jouduimme luopumaan suunnitellusta Viikin retkestä, koska kattavista bussiyhteyksistä huolimatta Porvoosta Viikin luontokohteisiin ei ole järjestettävissä kyyditystä ovelta ovelle, eikä tämä muuten onnistuisi autollakaan.

Jos asiakaskunnasta suurin osa on autottomia ja joukkoliikenteen kattavuus on mitä on, tällöin työnkuvaan kuuluu rivienväliin kirjoittamattomanakin kuskaamista, ainakin jos työnkuvassa on yhtäänkään leikkauspistettä sosionomin työnkuvan kanssa, eli se sisältää ohjauselementtejä. Esimerkiksi näyttötutkintotilaisuuden - retki Helsinkiin, Luonnontieteelliseen museoon - onnistumisen kannalta olennainen tai kriittinen osallistuja haettiin kotoaan autolla. Tämä ei olisi onnistunut ilman salamannopean toisen ohjaajan reaktionopeutta. Onneksi kyseinen osallistuja saatiin sitten matkaan mukaan; ensimmäinen "Ison Kirkon" vierailu kymmeniin vuosiin kirvoitti sellaisen hymyn, että jo tämä oikeutti paitsi kyseisen retken, pelasti paljon työharjoittelusta. Kiitos K, olit luontokerhoni selkäranka.

Toinen vähävaraisen asiakaskunnan kanssa mietittävä käytännön järjestely on ruokailu. Omilla eväilläkin toki pärjää, mutta luonnossa tarpominen syö energiaa. Jos taas haluaa harrastaa omatoimiruokailua esim. trangialla, tämä tarkoittaa sitä että ainakin yhdellä mukaanlähtijällä on hyvä olla auto, sillä ei 10-15 ruokailijalle oikein eväitä mukana kanna.

Asiakasryhmä kannattaa tuntea tarkoin, heidän mahdollisuutensa tai rajoitteensa. Muuten voi käydä kylmät, jos suunniteltu retki peruuntuu eikä varasuunnitelmaa ole tehty. Toki säältään äkkiväärässä eteläsuomalaisessa talvessa tämän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa; jos keliolosuhteet ovat yön tai viikonlopun aikana muuttuneet sellaisiksi että liikkuminen on paitsi epätyydyttävää, myös vaarallista, varasuunnitelma pitäisi olla tehtynä. Mennäänkö kohteeseen kyydillä, mistä kyyti saadaan (tai onko jo hankittu) vai katsellaanko luontodokumentteja videotykiltä? Kaikki retkivalmistelut tulee tehdä todella tarkoin: kuljetukset, reittisuunnitelma, pakkaus, ruokailun miettiminen, ohjelma (tai sen puute; jos ihmiset viihtyvät yhdessä niin ohjelmaa ei tule olla liikaa).

Jos mahdollisuuksia ulkona liikkumiseen on vähän, toimenkuvaa kannattaakin rukata enemmän luennointityyppiseksi kuin varsinaiseksi retkiohjaajaksi. Kuitenkin, Klubitalon kaltaisissa matalan kynnyksen paikoissa kaikki tekevät kaikkea, ja tämä kannattaa ottaa huomioon työharjoittelupaikkaa mietittäessä. Jos haluaa nimenomaisesti keskittyä omaan ammattitaitoonsa liittyviin tehtäviin, silloin esimerkiksi Kierrätyskeskus tai Suomen Latu on soveliaampi paikka kuin asukastalo tai toimintakeskus, ainakin tapauksessa jossa olet koko lailla yksin vastuussa omasta sektoristasi. Vaikka apua olisi aina tarjolla, kuitenkin olet viime kädessä yksin, ja tämä vaikeuttaa logistiikkaa. Autottoman ohjaajan tulee varmistaa että auto- tai bussipaikkoja on vähintäänkin yhtä monta kuin ilmoittautuneita. Retkien pitää olla käytännössä omakustanteisia - tai pikemminkin omakustanteettomia - ja tässä on tietyt haasteensa, kun yhdistyksen virkistyskassassa näkyy pohja.

Retkien onnistuminen - ja toteutuminen - on kiinni osallistujista. Osallistujalista kannattaa pitää helposti saatavilla puhelinnumeroineen, ja varata aikaa vielä edellisenä iltana tai viimeistään retkipäivän aamuna alkaa soitella mattimyöhäisiä läpi. Siitä kannattaa ottaa muutama kopio, joista yksi on mukana retkestä vastaavalla luonto-ohjaajalla, yksi mahdollisella apuohjaajalla ja vielä yksi työharjoittelupaikassa, tässä tapauksessa Klubitalolla. Siihen merkataan myös jo retken maksaneet.

Osallistujien päivän kunto voi vaihdella yllättävän paljon; suunnittelemaani talviretkeen lopulta osallistui kuudestatoista vain seitsemän. Rohkaisu osallistumaan ei riitä, vaan kynnystä tulee oikeasti madaltaa, tarvittaessa vaikka hakemalla kotiovelta. Sielläkin voidaan olla vastassa kalsareissa.

Toki edellä esittämäni huomiot pitää suhteuttaa vuodenaikaan ja keliin; etukäteisvarustautuminen voi aina olla keveämpää lämpimämmällä säällä, ja kasvukaudella luonto-ohjaajan on helpompi tehdä lonkalta varasuunnitelmia.

Viisi viikkoa on kovin lyhyt aika elvyttää luontokerhotoimintaa, saatikka tehdä siinä kovinkaan radikaaleja uusia avauksia; verrattuna puoleentoista vuoteeni Kumppanuustalo Horisontissa, jossa ehdin mm. elvyttää palstaviljelystoiminnan ja olla järjestämässä asukasyhdistysten, Kierrätyskeskuksen luontokoulun ja monenmoisten paikallisten toimijoiden kanssa erilaisia ympäristö- ja kierrätystoimintoja, nyt tuntui siltä että pääsi juuri raapaisemaan mahdollisuuksien pintaa. Talopalavereissa on helppo brainstormata kaikenkarvaisia ideoita, mutta jos oikeasti haluaa järjestää jotain, silloin näin lyhyen ajan puitteissa on oikeasti listattava realistisesti järjestettävissä olevat asiat, projektoitava ne, rekrytoitava niihin vapaaehtoiset mukaan ja suunniteltava tarkasti kaikki aikatauluineen, hankintoineen, vastuutuksineen ja seurantoineen. Tämä ei olisi vaikeaakaan, olivathan kaikki klubitalolaiset alusta loppuun hyvin avuliaita.

Ensimmäinen työharjoittelujaksoni tuotti siis kyllä oppia, josta aika suuri osa meni piilo-opetussuunnitelman puolelle. Viimeistään nyt tuli kyllä selväksi se, että tulen profiloimaan tutkintoani luonto- ja ympäristöneuvojan suuntaan luonto-ohjaajan sijasta: se mahdollistaa monipuolisemmat sijoittumismahdollisuudet ja laajemman työkentän, myös autottomalle. Ammatillisen rajauksen tarkentumisen lisäksi antina olivat uudet tuttavuudet, joiden kuulumisista haluan vastedeskin olla perillä, ja ainakin yksi henkiystävä.