Huuto kaupunkiluonnon puolesta - kirja ilmestyy syksyllä

 

Huuto kaupunkiluonnon puolesta

toimittaneet:

Jaana Kanninen

Sanni Seppo

Suurissa kaupungeissa on meneillään ennätysmäärä lähiluontokonflikteja, kun asukkaat ovat käyneet puolustamaan heille tärkeitä metsiä, puistoja, rantoja tai kallioita. Tämä on seurausta siitä, että uusia rakennuksia nousee ennätysvauhtia vanhoille asuinalueille. Vallalla on korkean ja tiiviin rakentamisen ihanne. 

Huuto kaupunkiluonnon puolesta kuvailee kymmenen lähiluontokiistaa asukkaiden näkökulmasta. Kertojina ovat asukasaktiivit, jotka ovat vuosia kamppailleet lähiluontonsa säilyttämisen puolesta. Vastassa on kaupunkisuunnittelukoneisto, jonka on vaikea kuulla asukkaiden ääntä. Siksi nyt pitää huutaa!

Samalla kun kaupungit kasvavat, pitäisi huolehtia luonnon monimuotoisuudesta, jarruttaa ilmastonmuutosta ja taata ihmisille pääsy luonnon helmaan. Yhtälö on vaikea, mutta ei mahdoton. Kaupunkisuunnittelussa on korkea aika ottaa käyttöön uudet aatteet, jotta selvittäisiin  kaikista haasteista. Kirja esittelee ”maanpinnan kiertotalouden”, jossa luonnolta ei vallata enempää alaa kuin on jo tehty.

Mukana on lyhyt opas asukasaktiiveille, jotka vasta aloittelevat lähiluontonsa puolustamista. Kirjan tekijänpalkkiot käytetään vanhan metsän suojeluun Luonnonperintösäätiön kautta.

Luonto- ja ympäristöneuvoja valmiina palvelukseen

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Salailua ja vääriä todistuksia jäähallista

Julkaisen uudelleen keväältä 2012 kirjoitukseni Maununnevalle silloin kaavaillusta ja nyt valitettavasti toteutuneesta jäähallihankkeesta. Se havainnollistaa historiaani luonto- ja liikenneselvityksiä tehneenä kaupunkiluontoa puolustavana kaavoitusaktivistina. Tapaus myös valitettavasti havainnollistaa sitä, miten todistustaakka kaavoitukseen vaikuttamisessa jää kuntalaisille, ja kenen sana painaa.

Tähän kohtaan se jäähalli sitten tuli.

Olen täällä kirjoittanut aiemminkin Maununnevalle aiotusta jäähallihankkeesta, joka olisi muuten päässyt lipsahtamaan huomaamattani Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnasta hyväksytty -leimalla, mutta onneksi valpas ja huolestunut kansalainen hälytti. En edelleenkään ole niin ihastunut halliin, ainakaan tuolle paikalle. Lisäksi hankkeen motiiveihin, perusteluihin ja itse prosessiin liittyy paljon epäilyttävää: tosiasioiden ja intressien sekä mielipiteiden salailua.

Yleishyödyllisyydeksi naamioituja intressejä
Maununnevan harjoitusjäähallihan on Jääkenttäsäätiön ja Kaarela-Seuraksi naamioituneen jääkiekkoseura Karhu-Kissojen yhteishanke. Aloite hallista tuli jääkiekkoseura Karhu-Kissojen vahvasti lobbaamalta Kaarela-Seuralta.

Kokoomusvaltuutettu Hanu Luukkaisen mukaan, kun jääkenttäsäätiön toimitusjohtaja Harry "Bogo" Bogomoloff jotakin päättää tehdä, hän myös sen tekee. Hanke halutaan siis jättää konkreettiseksi, betoniseksi muistomerkiksi kunnioittamaan kohta eläköityvän Bogon elämäntyötä. Siitä tulee samalla tahtopolitiikkaan alistumisen muistomerkki.

Muistomerkin siitä itselleen saa myös Kaarela-Seuran puheenjohtaja Erik Bärlund, jääkiekkoseura Karhu-Kissojen manageri.

Tämän polun oikealla puolella oleva metsä kaadettiin. 

Korostan vielä, että pidän jääkiekosta. Se varmaan on ihan toimivaa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä. On kuitenkin turha väittää, että kyse olisi yleishyödyllisestä hankkeesta, jääkiekko on liiketoimintaa. Helsingin kaupungin avustaman Jääkenttäsäätiön rahoille varmaan löytyisi kansanterveydellisesti tähdellisempääkin käyttöä, esimerkiksi aika monen kaikille avoimen ja yleishyödyllisen kaukalon rakentaminen. Ja saataisiin enemmän nuorisoa harrastuksen pariin, ja muitakin.

Jos nyt sitten katsottaisiin, että hyväksyttäisiin jäähalli sinänsä, kaikkine harrastuksen poissulkevuus- ja liikenne- ja lämmitysseurauksineen, niin ei sen tarvitsisi tuohon tulla. Bogo ei kuitenkaan suostu keskustelemaan vaihtoehtoisista paikoista, ei, vaikka niitä tarjoilisi kultatarjottimelle. Ja kyllä niitä olisi tarjolla.

Unohdettu ja piiloteltu luontoarvoselvitys

Yleisten töiden lautakunnan 26.6.2008 hyväksymän Kaarelan aluesuunnitelman yhteydessä Markus Holstein teki alueen luontoarvoselvityksen, jossa jäähallille aiotun tontin eteläosa - juuri se paikka, johon jäähalli on tulossa - on C5 -luokan arvometsää, samantapaista kuin Metso-ohjelmassa tarkoitetulla tavalla. Alueen pohjoisosa on C1-luokiteltua lähimetsää, joka sitäpaitsi on linnoituslaitteineen Museoviraston suojeluksessa. Niiden väliin jää C3-luokiteltu suojametsä, joka suojaa Maununnevan asutusta Hämeenlinnantien melua ja saastetta vastaan. Tämä luontoarvoselvitys on kuitenkin unohdettu; esimerkiksi ympäristötarkastaja Eeva Pitkäsen mukaan ko. kohteessa ei ole mitään arvokasta. Eikö luontoarvoselvitykseen olla tutustuttu vai onko se hukattu? Minne? Ja kuka on sen hukannut?


Minne sitten?

Edellä siteerattu luontoselvitys jo todentaa riittävästi, että aiottu paikka ei sovellu jäähallille, puhumattakaan hallin liikennevaikutuksista, joista vielä vakavamman tekee se, että vastapäisen Puukoulun lakkautus ajaa alueen lapset kävellen ja pyöräillen käymään alakoulunsa Kannelmäen puolella. Lisäksi on selvää, että nykyinen puukoulun kenttä tulee hallin ilmaiseksi parkkipaikaksi, alue, jota nyt käytetään laajalti liikuntaan. 

Paljon sopivampia sijainteja lähiseudulla ovat:
- Pirkkolantien ja Pirkkolan maauimalan välinen parkkialue. Sinnekin on oivat joukkoliikenneyhteydet, mm. Jokeribussi, ja vieressä on valmiiksi toinen harjoitushalli.
- nk. Kalanninpuisto hieman tätä paikkaa pohjoisempana, Kalannintien ja Hämeenlinnantien kainalossa. Alue on nykyisellään ryteikköä. 
- Etelä-Kaarelan ent. yhteiskoulun ja Hämeenlinnantien väliin, ryteikköön. 
- Malminkartanon pelloille. Ainakin Kannelmäen ja Malminkartanon suunnasta katsottuna Konalan teollisuushallien ja kuplahallien muodostama "maisemaa" ei paljoa voi rumentaa, joten sinne vain.   

      - Maununnevan lumenkaatopaikan päälle. Helsingiin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisun 3/2012 "Lumen läjityksen ympäristövaikutukset Helsingissä" mukaan Maununnevan kaatopaikalla ylittyy raskaan, keskiraskaan öljyn, arseenin sekä lyijyn valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 annettu kynnysarvo. Tämä kyseinen kohde sijaitsee Keskuspuiston reunalla ja tuhoaa myös Keskuspuiston maaperää pikkuhiljaa...

      Koko alue ja alueen muinaismuistolain suojaamat kohteet olisi pitänyt kartoittaa ennen sijainnin valintaa. Näin ei kuitenkaan olla tehty. Museovirastoa konsultoitiin vasta kun paikka oli valittu.
    
Kiinteistöviraston tonttiosaston Juhani Tuuttilan antaman lausunnon mukaan ko. tontti on vuokrattu liikuntavirastolle. Tämä ei pidä paikkaansa. Tuuttilaa ei olla saatu kiinni kommentteja varten.

      Museoviraston suojelemaa vallihautaa alueen pohjoisosassa.
Kenen sana painaa?

Ainakaan asukkaiden sana ei paina, sillä heille jää todistustaakka. Kaupunkisuunnitteluvirasto on vaatinut, että asukkaat esittävät alkuperäisen nimilistan, jonka ovat allekirjoittaneet ne, joiden mielestä jäähalli ei sovellu aiotulle paikalle Maununnevaan. Kuitenkin Karhu-Kissoil... eiku Kaarela-Seuralta riittää, että he ilmoittivat keränneensä 1812 puoltavaa nimeä, vaikka ovatkin hukanneet addressinsa. Maankäyttö - ja Rakennuslaki jää Maununnevalla kuolleeksi kirjaimeksi.

 Kirjoituksessa mainittuun luonnonhoitosuunnitelmaan voi tutustua klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Tarjoan:

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Viikko 37: kentällä ja laboratoriossa

Viikko 37 meni talkootyön - tällä kertaa varsin vähäisen ja epäfyysisen - sekä luokkaopiskelun merkeissä. Maanantaina Urbaani luonto -kurssilla ensin pohdittiin ryhmässä kaupunkiluonnon ominaisuuksia, niin a-, kuin bioottisiakin sekä erityispiirteitä ja Helsinki-spefisisesti Stadin luontokohteita - jotka tunnen tai ainakin tiedän jo varsin kattavasti ainakin tässä viiteryhmässä - ja iltapäivällä kävimme tutustumassa Pasilan veturitalleilla ympäristöjärjestö Dodo ry:n Kääntöpöytään.

Kääntöpöytää meille esitteli toiminnan ruumiillistuma, pitkän linjan aktivisti Kirmo Kivelä. Toiminnan ytimessä on koko ajan ollut kasvispitoisen lähellä tuotetun puhtaan ruoan paitsi tuottaminen, myös sen puolestapuhuminen. Kääntöpöydän tavoitteena on olla riippumaton emo-organisaatiostaan, mikä ajoittain on ainakin taloudellisessa mielessä tuottanut haasteita.

Kääntöpöydän kaupunkiviljelmää.

Kääntöpöytä pyrkii omavaraisuuteen myös energiatuotannossa. Sen kasvihuoneessa on aurinkopaneeleita ja kasvihuone lannoitetaan veden ja ihmisvirtsan risteytyksellä.

Dodo on myös kaupunkisuunnitteluvaikuttaja, jolla on läheiset suhteet mm. Lisää kaupunkia Helsinkiin -liikkeen kanssa.

Tiistai alkoi kasvitentillä, jossa odotukseni eivät olleet korkealla, ja odotusten mukaan tentti myös meni, vaikkakin hyväksytysti sentään. Sitten opiskelimme Itämeri-perustietoutta: syvyyttä (tai pikemminkin mataluutta), suolapitoisuutta (tai pitoisettomuutta) ja maanpinnan kohoamisen historiaa.

Keskiviikko sujui taas ulkotöiden merkeissä; tällä kertaa Lammassaaressa. En ole käynyt saaressa kuin joskus 1998 tai 1999, kun valitettavan yksipuolinen rakkauteni, jota olin koettanut ruokkia kolmisen vuotta, taisi lopullisesti kilpistyä kirkastettuna juhannusyönä tälle saarelle.

Ensin Helsingin kaupungin ulkotyöyksikön/Staran/mikätiessenytonkaan organisaatiouudistuksen jälkeen Antti Helakorpi esitteli meille hieman Viikin ja Vanhankaupunginlahden alueen historiaa, jolla myös alueen hoitotoimet voidaan perustella; suurena narratiivina, jonka myös alueelta otetut ilmakuvat todentavat, on umpeenkasvu.

Jopa kolmimetrinen järviruoko hallitsee maisemaa Lammassaaren ympärillä.

Sitä vastaan taistellaan niittämällä ja laiduntamalla, ja nyt niitetylle alueelle olimme menossa aloittamaan karja-aidanrakennusta.

Halvalla tulivat nämä talkoopisteet, sillä amfibioajoneuvon tekniikka petti, ja pääsimme aloittamaan vasta puoleltapäivin. Näihin aidanseipäisiin on perjantain ryhmän hyvä aloittaa napsimaan aitaverkkoa. Tosin pari innokkainta ehti jo aloittamaan parista ensimmäisestä seiväsvälistä...

Innoittunutta talkooryhmääni, jonka kapteeniksi minut pätevöi ainoastaan ikäni. Millään muulla en voikaan tässä seurassa päteä.

Lisäksi ehdimme hieman tutustumaan Lammassaaren lintutorniin ja nauttia eväiden lomassa lintubongauksen alkeita.

Torstai meni sieniteorian merkeissä. Oma pitkällinen sieniharrastukseni on ollut hyvin poimintapainoitteista, ja on jotenkin hätkähdyttävää saada tajuta, että maailman isoin elävä organismi on sieni; Ameriikan Yhdysvaltain Oregonista löydetty mesisieniklooni, pinta-alaltaan 965 hehtaaria (melkein 10 neliökilometriä) ja suurimmalta halkaisijaltaan 3,8 km.

Perjantainkin talkookohde houkuttelee omakohtaisen muistelon. Kävin ennen Puolustusvoimille kuuluneella Harakan saarella isäni kanssa salaa jäitä Kaivopuistosta pitkin hipsien talvella 1980. Tämä on tähän saakka ainoa ja viimeisin vierailuni saaressa.

Lisää tarinoita kertoi oppaamme, ympäristökasvattaja ja kemisti Asta Ekman, joka esitteli mm. saaren luontoa, josta rikkaasta linnustosta mainittakoon esimerkiksi meriharakka ja satojen pesien voimin saarelle asettunut valkoposkihanhi. Sen linnuston parissa suurta tuhoa aiheuttaa vieraslaji nimeltään minkki. Näimme myös tyynylaavamuodostelmaa:

Laboratorioharjoittelija-Kimmon johdolla otimme Harakan laiturista vesinäytteen.

Kuva: Caro Weckman

Se sitten analysointiin labrassa neljän ulottuvuuden osalta: ammonium-, nitriitti-, nitraatti- ja fosfaattipitoisuuden osalta. Mittaukset osoittivat madonlukuja ammoniumin ja nitriitin osalta; Ekmanin mukaan syynä tähän on Viikin vedenpuhdistamon piiputtaminen.

Ehdin kiertämään saarta valitettavan kursorisesti, mutta minun on pidettävä huolta siitä, että seuraavaan visiittiin on aikaa vähemmän kuin miltei 39 vuotta. Saaren pesimäaikana suljetuille luonnonsuojelualueille en nyt ehtinyt; sen sijaan näin kyllä koululaisten luontokasvatukseen käytettäviä havainnollisia näyttelyitä.

Harakan labran kummitusta emme tällä erää tavanneet. Sen kummituksen täytyy olla Tauno Suuren henki.