Muistutus Lopen Mustikkamäen soranottoalueen ympäristö- ja maa-aineslupahakemuksesta

Muistutus on valmisteltu yksityisen kiinteistönomistajan käyttöön.

Kiitän mahdollisuudesta lausua mielipide Mustikkamäen soranottoalueen ympäristö- ja maa-ainelupahakemuksesta. Hanke on luonteeltaan ja vaikutuksiltaan sentyyppinen, että siitä olisi pitänyt laatia YVA, ympäristövaikutusten arviointi, semminkään kun kysymyksessä ei ole sellainen hanke, jonka voisi väittää edistävän vihreää siirtymää. Luonnonvarojen otto- ja käsittelylaitoksien perustamiset kuuluvat tällaisiin hankkeisiin, joista YVA on ollut tapana tehdä, ja Mustikkamäen soranottoalue kuuluu sellaisiin, olkoonkin, että hankealue on pienempi kuin YVA-laissa vaadittu (25 hehtaaria), sillä kuitenkin Mustikkamäen hankkeella on YVA-laissa mainittuja yhteisvaikutuksia vesistöihin, luontoon, melu-, pöly- ja liikennevaikutuksia. 

Hakemuksesta ei käy ilmi, mihin tietoihin perustuvat hankkeen arvioidut melu- ja pölyvaikutukset. Lisäksi hakemuksesta ei myöskään käy ilmi, miten ja millaisia luontoselvityksiä alueella on tehty ja kenen toimesta. Hakemuksen ja siihen liittyvän pohjavesiselvityksen tehneen konsulttitoimiston, Insinööritoimisto Matti Jokisen tai siltä työn tilanneen Soravuori OY:n referensseistä edellämainittujen selvitysten tekemisessä ei ole tietoa. 

Uuden alueen tullessa soranoton piiriin vaikutukset leviävät tähänastista laajemmalle alueelle, ja etenkin melu- ja mahdollisten pohjavesivaikutusten osalta laajemmallekin kuin välittömälle lähialueelle.

Hankehakemuksessa todetaan naapurikiinteistöistä niiden olevan alle 500 metrin etäisyydellä hankealueesta. Kiinteistö 433-406-0008-0036 on paljon hankealueen rajausta lähempänä, lähimmillään jopa 262,8 metrin päässä; kiinteistö 433-406-0008-176 ja 433-406-17-28 vielä tätäkin lähempänä 169 metrin päässä ja 433-406-17-31 myös alle 300 metrin säteellä. Tämä on ristiriidassa Valtioneuvoston asetuksen kanssa, johon tässä hakemuksessa viitataan; kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetussa asetuksessa (800/2010, mihin hankehakemuksessa viitataan; asetus on päivitetty 2017) säädetään seuraavaa (suora sitaatti 2017 päivitetystä asetuksesta, joka korvaa aiemman asetuksen 2010, mihin tässä hakemuksessa viitataan):

Kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on lisäksi sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.

Kivenlouhimo, jolla on ollut ympäristölupa 16 päivänä syyskuuta 2010, ja kivenmurskaamo voidaan kuitenkin sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteesta 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos toiminnanharjoittaja voi sijoittamalla kivenmurskaamon toiminnan rakennukseen tai kivenmurskaamossa taikka kivenlouhimossa muita teknisiä keinoja käyttäen varmistaa sen, että toiminnasta ei lähimmässä häiriölle alttiissa kohteessa aiheudu 7 §:ssä tarkoitetut melutason ohjearvot ylittävää melua ja että 5 §:ssä tarkoitetut ilmanlaadun raja-arvot eivät ole vaarassa ylittyä. Poikkeaminen edellyttää, että toiminnanharjoittaja on esittänyt poikkeamisen edellytysten täyttymisestä riittävän luotettavan selvityksen lupaviranomaisen hyväksyttäväksi.

Tukitoiminta-alue voidaan sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteesta.

HANKKEEN LIIKENNEVAIKUTUKSET

Hankkeen liikenteellisistä vaikutuksista ei olla esitetty muuta arviota kuin että soranotosta aiheutuva liikenne kulkisi Niinimäentietä pitkin. Niinimäentie on nykyisellään kapea (kapeimmillaan 6 metriä juuri oman kiinteistöni kohdalla) ja mutkitteleva tie, joka kulkee siihen rajautuvien kiinteistöjen ohitse, ja jo nykyinen liikenne varsinkin talviaikaan ei mahdu kulkemaan Niinimäentien nykyisellä linjauksella. Soranottotoiminnasta aiheutuvan liikenteen hiilijalanjälkeä ei myöskään olla arvioitu. 

Suomen ympäristökeskuksen julkaisun 27/2012 mukaan

”kiviaineshankkeesta aiheutuu raskasta liikennettä valmiiden tuotteiden kuljettamisesta markkinoille sekä mahdollisesti kierrätyskiviaineksen tuomisesta alueelle. Liikenteen merkittävimmät vaikutukset liittyvät lähialueella liikennemäärien lisääntymiseen, liikenneturvallisuuteen, viihtyvyyteen, meluun ja pölyyn.” (content, s. 15)

Samassa julkaisussa todetaan, että myös kuljetuksesta aiheutuva tärinä kuluu soranottohankkeiden liikennevaikutuksiin. Tässä hankkeessa asuintalot sijaitsevat soranottokuljetuksiin käytettävän Niinimäentien varrella, joten tärinä on arvioitava merkittäväksi. Niinimäentie ei ole kestopäällystetty tie ja se on altis kelirikoille, joten raskas liikenne kuluttaa sen pintaa merkittävästi, mikä taas lisää tärinää. (content, s. 22)

Yleisellä tieverkolla vastuu liikennehaittojen ehkäisemisestä ja lieventämisestä kuuluu ELY-keskukselle, katuverkolla kunnalle, tässä tapauksessa Lopen kunnalle.

VAIKUTUKSET ILMANLAATUUN

Suomen ympäristökeskuksen julkaisun 27/2012 mukaan

” Murskaustoiminnasta aiheutuva pöly vaikuttaa ilmanlaatuun. Ensiksikin muutaman kymmenen metrin etäisyydelle leviää näkyvää kiviainespölyä. Toiseksi hiukkaskooltaan pienempi kiviaines leviää ilmavirran mukana muutaman sadan metrin päähän ja voi aiheuttaa terveyshaittaa. … Pölypäästöjä voi muodostua kaikissa kiviaineksen tuotantovaiheissa. Suurin osa kiviaineshankkeen pölypäästöstä on halkaisijaltaan yli 10 μm hiukkasia, jotka laskeutuvat lähelle päästölähdettä. 

Oheinen Suomen ympäristökeskus Sykkeen raportti muistuttaa, että soranmurskaushankeen merkittävin pölypäästöjen aiheuttaja on kuljetus, jolloin liikenteelliset vaikutukset kertautuvat, aiheuttaen pölypäästöjen leviämisen soranottoaluetta laajemmalle alueelle:

Kiviaineshankkeen pölypäästöt voidaan jakaa prosessipäästöihin ja hajapäästöihin. Prosessipäästöjä voidaan keskitetysti poistaa ilmasta, sen sijaan liikennealueilta tai varastokasoista aiheutuneita hajapäästöjä ei voida ohjailla poistettavaksi esimerkiksi pölynkeräyslaitteeseen. Hajapäästöjä voidaan laskeuttaa maahan, mutta ne voivat kuitenkin esimerkiksi tuulen vaikutuksesta nousta uudelleen ilmaan. Tuotantoprosessin merkittävin pölypäästöjen aiheuttaja on materiaalin putoaminen sen kulkiessa tuotantovaiheesta toiseen. Yksittäisistä tuotantovaiheista suurimmat pölypäästöt aiheuttaa itse murskausprosessi.”

HANKKEEN MELUVAIKUTUKSET

KHO:n päätöksen (2870/​2016) mukaan kivenmurskaamisesta aiheutuva melu ei saa ylittää 55 dB:n rajaa klo 7-22 välillä, ja tämä on tarvittaessa ehkäistävä rakentamalla meluvalleja kivenmurskaamon ja kiinteistöjen väliin. Näiden meluvallien on oltava valmiina ennen kivenmurskaamisen aloittamista. Ei riitä, että maa-aineksen ottamisesta syntyvät maavallit toimivat meluvalleina (lupahakemuksen sivulla 13: ”ottamisen myötä syntyneet korkeuserot”, sillä myös niihin tarvittavan maa-aineksen ottamisesta koituu melua ympäristöön. Korkeuskäyrien suuntaa ei pystynyt hankehakemukseen oheistetusta kiinteistökartasta päättelemään. 

Mainitussa KHO:n päätöksessä edellytettiin meluntorjuntasuunnitelman hyväksyttämistä kunnan ympäristölautakunnassa tai muussa vastaavassa kunnallisessa elimessä ja toiminnasta aiheutuvaa melutasoa on mitattava, seurattava ja raportoitava säännöllisesti ja välittömästi töiden aloittamisen jälkeen lähimmiltä kiinteistöiltä käsin on tehtävä melumittauksia.

Hankesuunnitelman mukaan varsinainen soranottotoiminnan aikainen melusuojaus ei olisi tarpeellista pinnanmuotojen vuoksi. Kiinteistö 433-406-17-28 sijaitsee soranottokohteeseen nähden mäellä. Sen ja aiotun soranottokohteen välillä ei ole pinnanmuotoja, jotka estäisivät soranotosta kulkeutuvan melun kuulumisen kiinteistöön. Kiinteistön 433-406-8-36 ja soranottokohdan välillä ei edes ole MURAUS-asetuksen mukaista 300 metrin etäisyyttä, vaan etäisyys on lyhimmillään asuinkiinteistön hankealueeseen nähden lähimmästä kulmasta noin 260 metriä. Lisäksi kiinteistö 433-406-17-28 sijaitsee vielä tätäkin lähempänä, korkealla mäellä, jonne melu ja pöly kulkeutuu ja kiinteistö 433-406-17-31 samoin sijaitsee alle MURAUS-asetuksessa mainitun 300 metrin etäisyyden päässä, hankealueeseen nähden notkossa, jonne hankkeesta kulkeutuva pöly ja meteli myös kulkeutuvat. On myös huomattava, että MURAUS-asetuksen suosittelema 300 metrin suojaetäisyyskin on ehdollinen;

” Kivenmurskaamo voidaan sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista

kohteesta ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja voi sijoittamalla toiminta

rakennukseen tai muita teknisiä keinoja käyttäen luotettavasti ja

ympäristölupaviranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaa, että toiminta

häiriöille alttiissa kohteessa ei ylitä 7 §:ssä tarkoitettuja melutason arvoja.

Lisäksi toiminnasta ei saa aiheutua sellaista ilmanlaadun heikkenemistä, joka

vaarantaa 5 §:ssä tarkoitetun ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen

noudattamisen.”

Kiinteistön 433-406-17-28 asuinrakennus kajastelee hieman kuvan keskipisteen yläpuolella valkoisena. Kuva on otettu läheltä soranottoalueen rajaa. 

Kiinteistön 433-406-17-31 asuinrakennus näkyy hieman kuvan keskipisteen yläpuolella vaaleansinisenä. Kuva on otettu soranottoalueen reunamilta.

Hankehakemuksessa tämä itse asiassa myönnetäänkin: ”Koska hakemuksen mukaisilta, suunnitelluilta murskaamoalueilta on pääasiassa yli 300 metriä lähimpiin asuttuihin pihapiireihin ja soranotto on harjualueen sisäpuolella, melun leviämistä ei katsota tarpeelliseksi estää erityistoimenpitein (lihavoinnit omiani). ”Ei katsota tarpeelliseksi” viittaisi pikemminkin Soravuori Oy:n välinpitämättömyyteen ja haluttomuuteen kuin melunsuojauksen tarpeellisuuteen. 

Referenssinä perusteellisesti laaditusta meluselvityksestä voi käyttää esimerkiksi oheista Kuopion Jokiniemen soranottoalueen meluselvitystä, joka löytyy oheisesta linkistä: Jokiniemen soranottoalueen meluselvitys

HANKKEEN VAIKUTUKSET POHJAVETEEN

Sykkeen julkaisun 27/2012 mukaan soranoton vaikutukset pohjaveteen ovat huomattavia, sillä ensinnäkin soranottohankkeet yleensä sijoittuvat pohjavesialueille; toiseksi soranottoa edeltävä pintamaan poisto lisää hule- ja sadantavesien kertymistä pohjavesiksi ja kolmanneksi, soranottoalueiden sorakuoppiin kertyvän lumen sulamisesta aiheutuva sulamisvesi lisää pohjaveden määrää: 

”luonnontilainen maan pintakerros toimii pohjavedelle puskurina haitallisia aineita vastaan, sillä raskasmetallien, viruksien ja bakteerien on todettu pidättyvän maaperän pintakerroksiin. Kiviaineshankealueilla tämä pidättyminen on vähäisempää. Poistamalla maannoskerros muutetaan pohjaveden muodostumisolosuhteita, jolloin muutoksia on havaittavissa suotautuvan veden määrässä ja laadussa… Soranottoon soveltuvat maa-ainekset ja merkittävät pohjavesialueet sijaitsevat usein samoilla alueilla, joten pohjavesivaikutusten arviointi ja likaantumisriskin hallinta on käsiteltävä käytännössä aina soranoton suunnittelussa. Kasvillisuuden ja maannoksen poisto vähentää haihtumista, sekä lisää sade- ja sulamisvesistä muodostuvan pohjaveden määrää. Soranottoalueilla muodostuvan pohjaveden määrää lisää vielä soranottoalueille talven aikana kasautuneen lumen sulaminen. Luonnontilaisilla sora- ja hiekka-alueilla sadannasta suotautuu pohjavedeksi 30–60 prosenttia. Kun kasvillisuus ja maannoskerros poistetaan, pienenee haihdunta huomattavasti ja muodostuvan pohjaveden osuus sadannasta kasvaa 60–70 prosenttiin. Pohjaveden pinnan nousun lisäksi myös pinnankorkeuden vaihteluväli kasvaa (0,5–0,7 metristä 1,0–1,5 metriin). (content, s. 24). Lisäksi mahdolliseen sakeutusaltaaseen kasautuva fosfaatti voi kulkeutua pohjavesiin.

Väheksyn hankkeesta muistutuksen tehneen toisen kiinteistönomistajan tavoin soranottokorkeuden mataluutta. Etäisyys soranottokohdan matalimmillaan ja pohjaveden välillä on todellakin vain kaksi metriä. Ollaanko hankkeessa todellakaan tietoisia maanlaadusta ja sen rakeisuusasteesta niissä kohdissa, joissa soranotto osuu pahimmillaan kahden metrin etäisyydelle pohjavedestä? Epäselväksi jää, millä perusteella ohuimmillaan kahden metrin paksuinen pohjavettä suojaava soramoreenikerros voidaan katsoa riittäväksi. 

Hankehakemuksesta väitetään myös, että suon vesitasapainoa ei häirittäisi jättämällä riittävä suojaetäisyys soranottoalueen ja suon välille. Tämä oletus perustuu toiveajatteluun.

Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa ”Soranoton vaikutus pohjaveteen, raportti V: Soranotto ja pohjaveden suojelu” (content) todetaan, että ”Soranotto lisää pohjaveden laadun ja pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluja sekä pohjaveden likaantumisriskiä… yleisperiaatteena on ohjata soranotto pois riskialttiilta vedenhankintaan tärkeiltä ja vedenhankintaan soveltuvilta pohjavesialueilta alueille, jotka ovat vedenhankinnan kannalta toisarvoisia… soranoton vaikutusten selvittämiseksi suositellaan seurattavaksi sekä pohjaveden pinnan korkeutta että pohjaveden laatua. 

HANKKEEN VAIKUTUKSET KIINTEISTÖJEN ARVOON JA ASUTTAVUUTEEN

Ottaen huomioon soranottotoiminnan jatkuessa nyt vireillä olevalla hakemuksella ainakin 10 vuotta ja sen aiheuttamien melu-, pöly- ja liikennehaittojen olevan jatkuvia, sijoittuen arkipäiviin klo 7-22 välille sekä ajoittain lauantaille, soranottohanke heikentää ratkaisevasti asumisviihtyvyyttä, mutta myös romahduttaa kiinteistön arvon. 

HANKKEEN LUONTOVAIKUTUKSET

Hankkeesta ei olla tehty minkäänlaista luontoselvitystä. Hankesuunnitelmassa todetaan, että alue on tyypillistä talousmetsää. Näin ensisilmäykseltä varmasti näyttääkin, mutta hankealue rajautuu Lammassuohon, jonka vesitalouteen hankkeella epäilemättä on vaikutuksia; samaten soranottotoiminnan aiheuttama pöly kulkeutuu Lammassuolle uhaten sen hydrologista tilaa ja soranottotoiminnasta aiheutuva melu häiritsee linnuston pesintää. 

Hakemuksessa vähätellään alueen luontoarvoja. Niiden osalta ei käy selville, millä menetelmillä luontoselvitykset ja -kartoitukset on tehty. Julkista tietoa on se, ettei hankkeen koskettamalle alueelle satu Natura 2000 -alueita tai harjujensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita, mutta alueen metsistä tyydytään toteamaan yleisluontoisesti ”alueen lähiympäristön olevan nuorta, hoidettua talousmetsää”. Kuitenkin talousmetsässäkin voi olla paikallisia arvokohteita, kuten suolaikkuja, Metso-kelpoisia osia, lehtolaikkuja tai esimerkiksi pienvesiä, jotka tulisi selvittää huolella (hakemuksessa väitetään, että alueella ei olisi pienvesiä, mutta selvityksiä ei esitetä). Samaten alueen direktiivilajien puuttuviin esiintymiin vain viitataan ilman että niiden kartoituksesta olisi esittää raporttia.

HANKKEEN JÄLKEINEN MAISEMOINTI

Myönteistä hankkeessa on hankehakemuksessa mainittu hankkeen loppumisajankohdan jälkeinen metsittämispyrkimys. Hankealue on luvattu soranottotoiminnan päättymisen jälkeen maisemoida aiemman alueella olleen soranottopaikan tavoin. Tämä aiemman soranottohankkeen maisemointi ei kuitenkaan vakuuta: maakerrosta on ajettu paikalle niin vähän, että puut ovat kasvaneet vain entisen sorakuopan reunoilla. Sen pohjalla oleva puusto on kitukasvuista, parhaimmillaan vain varpukorkeuteen kasvanutta, kuten oheinen valokuva osoittaa.

Jos oheinen kuva vastaa Soravuori Oy:n käsitystä maisemoinnista, johon kuuluu soranottoalueen peittäminen maakerroksella ja puiden istuttaminen, niin on selvää, että maisemointilupauksen uskottavuus tulisi lunastaa tätä kuvaa vakuuttavammilla teoilla.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 41/2014, jossa todettiin Janakkalan kunnan valitus Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä koskien Tervakosken soranottoaluehanketta, perusteltiin valituksen hylkääminen mm. seuraavilla argumenteilla:

1. Toiminnan keskeyttämistä koskevat H:n, I:n, E ry:n, B:n ja C:n vaatimukset koskevat yleisesti alueella tapahtuvaa toimintaa kuten maankaivua, seulontaa, kuormausta ja liikennettä eli muuta toimintaa kuin murskausta, johon on haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 kohdan e alakohdan mukaan. Ympäristölautakunnan päätöksessä ei ole toiminnan luvanvaraisuutta perustettu edellä todetun lisäksi muutoin kuin ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momenttiin. Mainittu säännös tarkoittaa, että myös pykälän 1 momentin 7 kohdan e alakohdassa tarkoitettua toimintaa vähäisempi toiminta on pohjavesialue huomioon ottaen katsottu luvanvaraiseksi. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei voida lupa-asiaa koskevan valituksen johdosta ja nyt saadun selvityksen perusteella päättää, onko alueella tapahtuvaan toimintaan haettava ympäristölupaa muulla kuin edellä todetulla perusteella tai miltä osin jokin murskaamoon mahdollisesti liittyvä osatoiminto, kuten seulonta, kuormaus tai kuljetus, on mahdollisesti osa tätä toimintaa ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

• Edellä mainittuihin seikkoihin liittyvien keskeyttämisvaatimusten tutkiminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden ensiasteiseen toimivaltaan, vaan kysymys on ympäristönsuojelulain valvonnasta.

2. Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentissa sekä ympäristönsuojeluasetuksen 9 ja 10 §:ssä säädetään luvan hakijan velvollisuudesta esittää lupahakemuksessa riittävä selvitys toiminnasta ja sen ympäristövaikutuksista lupaharkintaa varten. Hakemuksessa esitetyt mittaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisesti ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 108 §.

• Hallinto-oikeus on palauttaessaan asian uudelleen käsiteltäväksi päätöksellään 3.12.2010 todennut yksityiskohtaisesti hakemuksen selvityksissä olevat puutteet. Näitä puutteita ei ole asiassa voitu poistaa viittaamalla maa-aineslupaan. Hallinto-oikeuden päätöksessä 6.6.2012 todetuista lupahakemukseen täydennyksenä esitetyistä selvityksistä ei myöskään käy riittävästi ilmi, mihin lähtötietoihin tai taustatietoihin ne eri osiltaan perustuvat. Lupaviranomaisen olisi lisäksi tullut päätöksessään perustella, miten selvityksen perusteella voidaan päätellä luvan myöntämisen edellytysten käsilläolo asianmukaisesti, jos selvitys on yleisluonteinen tai se koostuu vain yksittäisistä mittauksista.

Nyt käsillä olevasta Mustikkamäen hankkeesta ei olla tehty asianmukaisia melu- ja pölymallinnuksia, pohjavesi- ja luontoselvityksiä eikä hakemuksesta käy ilmi, mitkä ovat hankkeen ylimalkaiset selvitykset tehneen Insinööritoimisto Matti Jokisen referenssit tehdä mainittuja selvityksiä, ja kuten edellämainittu Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Janakkalan vastaavasta hankkeesta osoittaa, näitä selvityksiä on pidettävä soranottohankkeen edellytyksinä. Lisäksi hakemuksessa moni kohta jää Soravuori OY:n omavalvonnan ja turvallisten työmenetelmien sisäistämisen varaan, kuten työkoneiden ja polttoaineiden säilytys, työkoneiden kunnossapito, kemikaalivuotojen ehkäiseminen ja liikenneturvallisuuden toteutuminen käytännössä.

Huomautan myös, että hankkeeseen määrätty 2000 euron vakuusmaksu tuntuu oudoksuttavan pieneltä, tämän kokoluokan hankkeen ollessa kyseessä. Samaten ottotoiminnan ainainen 7000 euron takuumaksu ei riitä korvaamaan mitään mahdollista ympäristövahinkoa; toivon, ettei nimellinen takuumaksu merkitse sitä, että Soravuori Oy:lle olisi tosiasiallisesti jo luvattu hankkeen toteutuvan.

Näillä argumenteilla totean Soravuori Oy:n hankkeen haittojen tulleen puutteellisesti selvitetyiksi ja suositan sen hylkäämistä.

Vakuudeksi

Markku Malino, kiinteistön 433-406-0008-0036 omistaja

Lopen Läyliäisissä 9.4.2025

Liitteet:

Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun asetuksen muuttamisesta: 314/2017 | Suomen säädöskokoelma | Finlex

KHO:n päätös 2870/2016: Muu päätös 2870/2016 - Korkein hallinto-oikeus

KHO:n päätös 41/2014: Muu päätös 41/2014 - Korkein hallinto-oikeus

Jokiniemen soranottoalueen meluselvitys: Jokiniemen soranottoalueen meluselvitys

Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisu ”Soranoton vaikutus pohjaveteen, raportti V: Soranotto ja pohjaveden suojelu. Linkki: content

Kiviaineshankkeiden ympäristövaikutusten arviointi. Suomen Ympäristökeskuksen julkaisu 27/2012. Linkki: content

Kaupunki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravanpapanoista

 Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen. 

Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka. 

Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi.

Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista toinen Helsingin virallisista liito-oravakartoittajista eli ostokartoittaja Esa Lammi (tämä homma on ulkoistettu Enviro Oy:lle) vastasi epäilevänsä, että liituri voisi hyvinkin pesiä lähellä polunhaaraa olevissa linnunpöntöissä. Tämä kävi minullakin mielessä. Papanoita on levinnyt sen verran laajalle, että kyse on ilman muuta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta, sellaisesta, joka on luontodirektiivissä suojeltava.

Sen lisäksi, että Kumpulanmäki on mitä ilmeisimmin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, se myös toimii Flooranpuiston liito-oravien dispersaalina. Flooranpuisto sijaitsee toisella puolella Kustaa Vaasantietä, ja ei ole liito-oravalle temppu eikä mikään liitää edes vilkkaasti liikennöidyn kadun ylitse. Liitosuunta on pääsääntöisesti Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon, sillä Kumpulanmäki on kytkeytynyt muihin liito-orava-alueisiin, mutta Flooranpuisto olisi muuten eristyksissä muilta liitureiden alueilta, ellei olisi Kumpulanmäkeä. Toiseksikin, Kumpulanmäki on ylempänä kuin Flooranpuisto, joten sekin puoltaa sitä, että pääliitosuunta on Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon. Liitomatka on Google Earthin perusteella nelisenkymmentä metriä. Flooranpuisto on allaolevassa kartassa vihreä alue, ja siellä olevan yhteyspuun koordinaatit ovat osapuilleen 6675851/387265 (kartasta paikannettu).

 

Alempi kuva esittää todennäköistä yhteyspuuta (oik.). Sen juurella on runsaasti liito-oravanpapanoita.

Paitsi Kumpulanmäellä, myös Flooranpuistossa on papanoita usean puun juurella, kuten oheiset laji.fi-portaalin havainnot osoittavat. Mielenkiintoista kyllä, toinen havainnoijista on ollut entinen Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Tuomas Lahti, joka on vienyt tietonsa mukanaan nykyiselle työnantajalleen Uudenmaan ELY-keskukseen. Tuomas was here aivan äskettäin. 

Helsingin kaupunki ei ole teettänyt kunnollista luontoselvitystä Kumpulanmäen alueelle, ja koko alue on jätetty pois Helsingin viimeisimmästä liito-oravakartoitusraportista. Tämä on merkillistä, jos kuitenkin on ollut Helsingin käyttämien "validioitujen" liito-oravakartoittajien tiedossa se, että liito-oravat käyttävät aluetta ja että kaikki viittaa siihen, että siellä on EU:n luontodirektiivillä suojeltu liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kumpulanmäen kaavoitukseen ei olla edes haettu poikkeuslupaa ELY-keskuksesta, jollaista ei voitaisi myöntää, sillä on vähintäänkin Tuomas Lahden tiedossa, että alueella on liito-oravia.

Mitä ihmeen liito-oravanpapanoita? Kas tässä malliksi yksi Kumpulanmäeltä löytynyt, hieman jo kosteissa, nollan molemmilla puolilla edestakaisin sahaavissa sääoloissa vettynyt papana.

Riistavuoren norostosta

 Norot ovat vesilain mukaan suojeltavia, pienehköjä virtoja. Viime keväänä kävin tutkimassa Riistavuoren näköalakallion pohjoispuolista, Riistavuorenpolkua seurailevaa uomaa, ja sen on Uudenmaan ELY lausunut ojaksi. Eivät Riistavuoren noroehdokkaat kuitenkaan tähän uomaan (josta ELY on kuitenkin tarkemmin todennut, että heidän mielestään kyseisen uoman keskiosa vaikuttaa luonnonvaraiselta, ja rakentaminen ei heidän käsityksensä mukaan vaikuttaisi siihen) tyhjene. Kyseinen uoma ottaa vesiään Riistavuorenkuja 4:n viereisestä kosteikosta, mutta myös Riistavuoren alueen pohjoisilta kallioilta valuvista lumien sulamisvesistä ja Riistavuorenpolun ja kallioiden välisestä soistumassa olevasta kosteikosta.

Kuitenkin Riistavuoren alueella on muitakin virtauksia. Sanotun näköalakallion eteläpuolella avautuu suoranainen norojen verkosto. Yksi näistä noroista on kausiluontoinen - millaiset myös kvalifoituvat noroiksi - ja se ilmenee etupäässä lumien sulamisen ja suojakelien aikaan, valuttaen lumien sulamisvesiä "ylempää" maastosta, niin näköalakallioiden suunnalta pohjoisesta kuin Riistavuoren eteläisiltä kallioilta, jotka jäävät onneksi sentään kaavoituksen ulkopuolelle. Virtaus on ihan todellista, mistä kertoo se, että suojakelillä ja lumien sulamisen aikaan polku on vaarallisen liukas. Tämä noro virtaa kuvan esittämässä paikassa, alueen ainoan roskiksen vierestä. Tämän paikan - jossa noro ylittää ulkoilupolun - maastokoordinaatit ovat käsivaralla otettuina noin N66773906/E382787.

Edellisestä kuvanottopaikasta katsottuna parisenkymmentä metriä länteen, eli juuri kuvan ulkopuolelle sen vasemmalla puolella, aivan lähellä Vihdintietä on kosteikko, joka jäisi rakentamisen alle. Se kosteikko jatkuu kuvassa näkyvän roskiksen takavasemmalle lähtevän polun toiselle eli eteläpuolelle. Paikan, jossa norot tulevat näkyville, erottaa kyseisestä polusta vain muutama metri metsään olevasta Strömbergin koulun suunnistusrastista. Rastin koordinaatit käsikopelolla otettuina ovat N6677391/E382767. 

                                Strömbergin koulun rasti, jonka takana näkyy kosteikkoa, jonne on 

                                yhteydessä kaksi noroa.

Kaavan käsittely jatkuu huomisessa lautakunnassa, jossa se kannattaa hylätä, ettei tulla samanlaiseen tilanteeseen kuin Stansvikissa, jossa jo hyväksytty kaava jouduttiin avaamaan noron takia.  

TIEDOTE: Helsingin hallinto-oikeus asetti Mannerheimintien työmaan toimenpidekieltoon

Helsingin hallinto-oikeus asetti Mannerheimintien työmaan toimenpidekieltoon.

Helsingin hallinto-oikeus antoi välipäätöksen, jonka mukaan Mannerheimintien työmaan takia puita ei saa kaataa ns. Hesperian esplanadin varrella Töölönkadun ja Mannerheimintien väliltä eikä Hesperianpuistosta. Tämä määräys on voimassa, kunnes ELY-keskuksen päätöstä koskeva valitus on ratkaistu tai sitä ennen toisin määrätään. Hallinto-oikeus antaa varsinaisen päätöksen varsinaisen valituksen substanssista myöhemmin.

Tämä ei kuitenkaan ole valitettavasti estänyt Helsingin kaupunkia ryhtymästä jo tänään hakkuisiin. Elämme kiinnostavia aikoja.

Mannerheimintien remontti uhkaa tuhota Hesperianpuiston

Kaupunkiluontoliike ry teki Mannerheimintien työmaasta toimenpidekieltohakemuksen, mutta ELY-keskus hylkäsi sen, vähätellen liito-oravien statusta alueella ja väittäen, että sen mukaan kaadettavia puita olisi yhteensä 3. Luontodirektiivilaji liito-oravan yhteydet ja luontodirektiivilajiryhmä lepakoiden olosuhteet vaarantuvat ja suojeltavaksi aiotun Töölönlahden hydrologisille oloille vaikutuksia ei tiedetä, kuten Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry tähdensi omassa ansiokkaassa toimenpidekieltohakemuksessaan. Kaupunki ei ole selvittänyt tarkemmin lepakoiden ruokailualueita, päiväpiiloja tai yöpymispaikkoja, mitä Kaupunkiluontoliike ry vaati Helsingin hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa. ELY-keskus myös väitti tämän vähättelemänsä liito-oravien ilmeisimmän poikittaissuuntaisen länsi-itä -yhteyden Vironniemen alueella säilyvän; hankala sen kuitenkaan on säilyä, jos Hesperianpuistosta kaadetaan kaikki reunapuut.

Puhumattakaan Hesperianpuiston kulttuuriympäristöstä, josta ilmaa puhdistavia ja viilentäviä puita todellakin kaadetaan enemmän kuin kolme. Kaadettavia puita Hesperianpuistossa on kuutisenkymmentä, ja Mannerheimintien varrella vielä tämän lisäksi satakunta. Mannerheimintien linjausta kuulemma siirretään noin 5,5 metriä, mutta tässä on merkattu kaadettaviksi puita 15-20 metrin päästä katua.

Ekologisesta ja sosiaalisesta kompensaatiosta

Viime aikoina on alettu puhumaan paljon kaupunkiluonnon kompensaatiosta. Tällä tarkoitetaan kaavoitushankkeiden takia menetetyn luonnon "korvaamisesta", jos nyt luontoa voi korvata sen paremmin ekosysteemipalveluna kuin missään muussakaan mielessä. Ekologisen kompensaation suurin ongelma lienee siinä, että yksittäisten puiden lisäksi pitäisi korvata kokonaisia elinympäristöjä, joita ei välttämättä löydy; ne elinympäristöt ovat vieläpä kytkeytyneitä toisiinsa. Joitakin ympäristöjä ei myöskään voi korvata; jos puut voivatkin kasvaa ja metsäekosysteemit palautua, jos kompensaatiolle hyväksytään ajallinen viive, niin esimerkiksi kalliot eivät kasva takaisin. Pirkkolan, Kumpulan, Savonkadun tai Matokallion kalliot eivät kasva takaisin, ja kuten Vasemmistoliiton Mai Kivelän aloite Patterinmäen Raide-Jokerin läntisen suuaukon tieltä räjäytetyn kallionjyrkänteen kompensaatiosta sai vastauksekseen: vastaavia kallionjyrkänteitä ei ole. 

Luonnon kompensoinnista puhutaan kahdessa merkityksessä: ekologisesta ja sosiaalisesta kompensaatiosta. Jos ekologinen kompensaatio olisikin em. reunaehdoilla mahdollista, lähiluontoa ei oikein edes voi kompensoida, sillä tiettyyn paikkaan sidottuja henkilökohtaisia merkityksiä ei voi siirtää, sillä se edellyttäisi omien viheralueidensa menettäneiden ihmisten henkilökohtaisen kovalevyn tyhjentämistä ja uudelleenlataamista. 

Jalopuumetsät osoittavat erinomaisesti joitakin kompensaation kipukohtia, ristiriitoja ja puolia, joita ei olla ajateltu loppuun saakka. Jalopuumetsät ovat luonnonsuojelulaissa suojeltu luontotyyppi; Pajamäessä tätä jouduttiin testaamaan, koska Raide-Jokerin tunnelin läntinen suuaukko olisi rouhaissut Patterinmäen pienehköstä lounaispuoleisesta vaahteralehdosta aimo annoksen. ELY-keskus lausui tästä metsästä käsityksenään, että se ei olisi luontaisesti syntynyt, jolloin sitä ei koskisi luonnonsuojelulaki. Kuitenkaan ei ole tiedossa, että alueen noin 50 vaahteraa oltaisiin sinne vasiten istutettu. Jos ELY-keskuksen argumenttiin olisi uskominen, silloin vaahterametsälle ei tarvitsisi ajatella ekologista kompensaatiota, koska sen luonnonarvot eivät ei-luontaisiksi katsottuina olisi kompensoimisen väärtejä. 

Jos mukaan kuitenkin astuu sosiaalinen kompensaatio, tämä riittäisi pelastamaan Pajamäen onneksi suurimmaksi osaksi ainakin tähän saakka säilyneen vaahterametsän, sillä jos edelliseen ELY-keskuksen argumentaatioon olisi uskominen, metsä olisi tulosta inhimillisestä toiminnasta, jolloin sillä olisi kulttuurista ja sosiaalista merkitystä. Metsä, joka ei ekologisessa mielessä olisi katsottu tärkeäksi, olisi sitä sosiokulttuurisessa mielessä, sillä istutettu tai kulttuurimaisemista levinnyt jalopuumetsähän on osoitus siitä, että metsän historia on inhimillisen kulttuurihistorian ja merkityksenannon tuote, jolloin metsä olisi eräänlainen perinnemaisema: luonnoltaan, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas alue. 

Jos siis luonnon kompensoimista lähdetään tutkimaan, niin moni alue, jota ei syystä tai toisesta katsota ekologisesti kompensoitavan arvoiseksi, on pelastamisen väärti juuri sosiaaliseen kompensaatioon liittyvistä syistä, ja jos jonkin alueen ekologisen kompensaation kriteerejä lähdetään kyseenalaistamaan, tämä juuri voi ajankohtaistaa alueen sosiaalisen kompensaation arvoiseksi, vaikka monessa tapauksessa rakennetun ympäristön perinnemaisematkin ovat ekologisesti arvokkaita, ainakin jos on uskominen Ympäristöministeriön omaa luonnehdintaa perinnemaisemista. Ja miksi eivät olisi. Tuskin kunnat tai edes ELY-keskukset omistaisivat asiasta Ympäristöministeriötä suurempaa viisautta. 

Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Helsingin LuMo-ohjelmaan

Kannanotto Helsingin kaupungin LuMo (luonnon monimuotoisuuden) ohjelmaan

Kiitämme mahdollisuudesta lausua Helsingin luonnoksesta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaan. Yhdymme siihen kattavaan ja erinomaiseen lausuntoon, jonka Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy ry) on jättänyt, muutamalla lisähuomiolla.

1. Tavoitteet -osion tavoite no 2 vahvistaa sini- ja viherverkostojen toimivuutta ei onnistu, jos jo ennestäänkin vihersormiksi kavennetut yhteydet kapenevat entisestään. Jos viheralue kapenee liiaksi, jo tämä itsessään heikentää monimuotoisuutta ilman sitä heikentäviä niin sanottuja hoitotoimiakin. Kati Vierikon et al. Östersundomin liitosalueesta tehdyn selvityksen mukaan viheralueen leveyden on oltava vähintään sata metriä voidakseen olla monimuotoisuuden kannalta ydinalue. Vierikon argumentit pätevät tietenkin muuallekin kuin Östersundomiin. 

Jos kaupunki tavoittelee sini- ja viherverkostojen toimivuutta, tällöin sen tavoitteen kanssa ei ole loogista kaventaa keskeisiä viheryhteyksiä. Jos koko kaupungin yksi keskeisimpiä, yhtenäisimpiä, kattavimpia ja laajimpia viheryhteyksiä - jonka on ollut tarkoituksena toimia myös ehdotetun kansallisen kaupunkipuiston pohjana - eli Keskuspuisto kapenee Pirkkolasta rakenteilla olevan uuden urheiluhallin kohdalta sadalla metrillä 240 metriin, joka sekin on usean ulkoiluväylän pirstoma,  Keskuspuisto ei enää kykene täyttämään tehtäväänsä monimuotoisuutta kuljettavana keskeisenä viheryhteytenä. Jos kaupunki ei huolehdi edes keskeisten viheryhteyksien säilymisestä siten, että ne voisivat säilyä monimuotoisina, ei ole uskottavaa, että tätä kapeammat vihersormet säilyisivät niin eheinä, että monimuotoisuus säilyisi nykytasollaan. 

Kaupunki on luopunut kaikessa hiljaisuudessa vihersormista, jotka nekin olivat varsin kapeiksi nipistetty paikallinen toteutus kansallisen kaupunkipuiston jatkuvuuden kriteeristä, ja aivan erityisesti kaupunki katkaisee kokonaan läntisen vihersormen läntisessä raitiotiesuunnitelmassa. 

2. Luontodirektiivilajeja oikeasti kunnioitettaisiin. Nyt kaupunki ja sen konsortiokumppanit kovin herkästi hakevat poikkeuslupia liito-oravareviireille tuhoisille hankkeille. Kaupungin tulisi aina kääntää kaikki kivet selvittääkseen, onko muita vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja kaavoituskohteille tai reittejä liikennehankkeille. Lahokaviosammal on toinen direktiivilaji, jolle kaupunki kovin herkästi hakee alueellisen suojelutason riittäväksi toteavaa tulkintaa ELY-keskuksesta. Lahokaviosammalen kanssa käy herkästi niin, että kun vedotaan, että lajin riittävä suojelutaso täyttyy jossain muualla (esimerkiksi kun tuhotaan esiintymä A mutta esiintymä B säilyy), niin samoja perusteita käytetään myös esiintymän B kohdalla, jonka tuhoutuessa vedotaan esiintymään A.

3. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä tulisi kunnioittaa. Nyt esimerkiksi jalopuumetsiin monin paikoin suunnitellaan rakentamista, esimerkiksi Kumpulanmäen vaahterametsään, ja jalopuumetsienkin kohdalla saivarrellaan, missä määrin luontaisesti ne ovat syntyneitä (kuten Pajamäen vaahteralehto).

4.. Lintujen pesimäaikaa kunnioitettaisiin, eikä rakennus- tai infrastruktuuritöitä sijoitettaisi pesimäaikaan.

5. Kaupunki sitoutui julkisesti hallitun hoitamattomuuden ohjenuoraan jo yli 10 vuotta sitten kaupunkimetsiensä hoitoa ohjaavana yleisperiaatteena. Edelleenkään tämä periaate ei ole jalkautunut käytäntöön kattavasti, eivätkä edes Staran työnjohtajat ole sisäistäneet tätä. Helsingissä on hyvin vähän perinnemaisemia, joilla jopa ennakoiva, vahvalla kädellä suoritettu luonnon- ja maisemanhoito olisi paikallaan myös monimuotoisuuden takaamiseksi, eikä "näkymien avaamista" saa esittää perinnemaiseman hoitona. Puistoissa näkymiä voi paikoitellen avata, mutta metsät eivät ole puistoja vaan metsiä. 

6. On hienoa, että kaupunki on huolissaan kaupunkilaisten luontosuhteesta, mutta helpointa luontosuhde on luoda ja säilyttää, jos lähellä on luontoa eikä lähiluontoa uhrata levittämällä yhdyskuntarakennetta vielä rakentamattomille luontoalueille, kutsuen levittämistä tiivistämiseksi. 

7. Vieraslajien torjuntaa tulisi voimistaa, kaupungin omin voimin. Nyt monin paikoin kaupunkilaisten oma torjuntatyö on turhaa, jos viereisiltä kaupungin alueilta alueelle leviää vieraslajeja. Näin on esimerkiksi Kumpulan siirtolapuutarhassa, joka on jättipalsamien reunustama.

8. Kaupungin tulee pitää luontokartoituksensa ajantasaisina ja tehdä ne oikeaan aikaan. Kaupungin kannattaa olla avoin myös kuntalaisten tekemille kartoituksille, jotka voivat tuoda lisätietoa kaupungin luontoarvoista, mutta siltikään luontokartoituksia ei saa sälyttää kuntalaisten hartioille. Esimerkiksi liito-oravakartoitus tulee tehdä kevättalvella. Väärään aikaan tehdyt luontokartoitukset herättävät epäilyn joko asiantuntemattomuudesta tai siitä, että luontoa ei halutakaan suojella.

9. Toivomme myös, että kaupunki osoittaisi erikseen määrärahoja kouluille ja päiväkodeille ympäristökasvatuksen tilaamiseen. 

10. Elina Nummen lanseeraamat opastetut puistokävelyt ovat positiivinen perinne, jonka toivoisi säilyvän henkilöistäkin riippumatta; samoin Harakan luontokeskus on hieno paikka. 

Vielä lopuksi yhdistys tahtoo huomauttaa, että luonto on paras ekosysteemipalvelu. Mitä enemmän kaupungista on asfaltin ja betonin peitossa, sitä enemmän täytyy rakentaa melumuureja, viherkattoja, hulevesien imeytysaltaita ja muita ekosysteemipalveluita. Monimuotoisuus on helppo menettää, mutta sitä on hankala saada takaisin. Lähiluontoa ei myöskään voi ulkoistaa tai kompensoida, eikä myöskään esimerkiksi uhanalaisten lajien elinympäristöjä.

Michael Perukangas

Kaupunkiluonto ry

puheenjohtaja

Luontodirektiivilajin systemaattista hävittämistä

  Liito-oravalla menee huonosti Helsingissä.

Ylläoleva kartta esittää liito-oravahavaintoja Haagan Riistavuoresta.

Tämä kartta taas esittää Haagan Riistavuoren kaava-aluetta. Yhdennäköisyydet ovat huomattavat, eivätkö olekin?

Kun Riistavuoren palvelutalon yhteyteen tuleva palveluasuntola ja Englantilainen koulu jo tuhoavat kaksi eteläisempää ydinaluetta, tämä kaavasuunnitelmaa viimeistelee Riistavuoren liito-oravakannan tuhon, sillä mitään muita ydinalueita ei Riistavuoreen enää tule jäämään. Helsingin kaupunki on oletettavasti tästä täysin tietoinen, sillä on vaikea kuvitella, ettei heillä kukaan olisi verrannut kahta karttaa keskenään. Helsingin kaupunki siis ilmeisesti pyrkii tuhoamaan luontodirektiivin tähdentämät luontoarvot niin, ettei niihin voisi enää vedota mahdollisissa valituksissa. 

Miten liito-oravalla sitten menee muualla? Jo vuoden 2016 liito-oravakartoituksessa liito-oravia oli löytynyt Malmin lentokentän ympäristöstä, ja tarkoitus oli teettää liito-oravakartoitus ilmeisestikin keväällä 2019 lentokentän pohjoispuoleisessa metsässä. Kaupunki sitten kaatoikin metsän sopivasti syksyllä 2018, parahiksi ennen kartoitusta. Oliko tarkoitus kenties estää havainnot ja niihin vetoaminen suunnitellun asuinalueen toteuttamista helpottamaan? Nythän Tanja Karpela ja Janne Erjola ovat liito-oravakoirineen löytäneet liito-oravien ydinalueita lentokentän eteläpuoleisista metsistä, joten aivan ilmeisesti Malmin lentokenttä on hyvinkin Helsingin itäisin liito-oravan ydinalue.

Pirkkolassa on kaksi liito-oravan ydinaluetta; yksi alueen lounais- ja toinen koilliskulmassa. On siis selvää, että alueella on liito-oravia. Kaupungin edustaja kävi suorittamassa Pirkkolan uimahallin länsipuolelle suunnitellun urheiluhallin alueen läpikävelyn halliyhtiön edustajan kanssa 3.6.2020. "Katselmus", jota korkein hallinto-oikeus ymmärtämättömyyttään on nimittänyt luontokartoitukseksi, kesti puolitoista tuntia. Lapsikin tietää, että puolentoista tunnin läpikävelyllä kesäkuisena aamuna ei kartoiteta liito-oravia, semminkin kun liito-orava on yöeläin, ja sen papanat havaitsee parhaiten maalis-huhtikuussa. Tämä "kartoitus" ei kuitenkaan estänyt Helsingin kaupunkia antamasta siunaustaan kalliometsän hävittämiselle. 

Pajamäessä taas on tiedossa kolmekin liito-oravan ydinaluetta. Uusimmat, vuosien 2019-2020 liito-oravakartoituksien tulokset, jotka ovat paljastaneet kaksi uusinta ydinaluetta - läntisen ja itäisen, joista läntinen hävitetään ja itäinen katoaa kytkeytyneisyyden ja pohjaveden huononemisen aiheuttaman puiden kuoleman myötä, on ELY-keskus jättänyt huomiotta. Ovatko ELY:n tarkastajat kenties käyneet siivoamassa papanoita pois? Raide-Jokeriallianssi väittää teettäneensä liito-oravakartoituksia, joissa ei olisi näkynyt merkkejä liito-oravien ekspansiosta, mutta jostain kumman syystä näitä kartoituksia ei löydy eikä niihin voi tutustua. Onko jotain sovittu ELY:n kanssa?

Valitettavasti naapurikaupungeissakin osataan. Synnyinkotiseutuni Kivistön kasvuun ollaan alettu varautumaan jo vuosikymmeniä sitten, mutta vauhtia projekti sai toden teolla kun sinne alkoi liikennöimään lentoasemajuna reilut 5 vuotta sitten. Siinä rytäkässä ollaankin sitten hävitetty vähintäänkin kaksi liito-oravan ydinaluetta; yksi vanhan Kivistön koulun eteläpuolella, jonne ollaan rakennettu kerrostaloja entiseen liito-oravametsään, ja toinen Kanniston rajoilla, Kannistontien varrella, alueella, jossa on myös lahokaviosammalen esiintymiä. Juteltuani alueella asuvan entisen vantaalaisvaltuutetun kanssa, hän totesi että Vantaallakin osataan "hukata" suojeltujen lajien kartoituksien tuloksia sopiviksi kaupungin kannalta. 

Tapauksia löytyy epäilemättä lisääkin, niin Helsingistä, muualta pääkaupunkiseudulta kuin muualtakin Suomesta. Työn alla on Pro Luonnon kanssa koota nämä tapaukset yhteen, ja selvittää hallinto-oikeuksien, ELY-keskusten ja kaavoittajina toimivien kaupunkien toiminta pohjaksi kantelulle EU-komissioon ja Eduskunnan oikeusasiamiehelle.