Mielipide Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta

Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf

Mielipide Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta 18.1.2023

Kaupunkiluontoliike ry kiittää Maankäyttö- ja rakennuslain suomasta mahdollisuudesta lausua Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta. Haagan liikenneympyrässä emme näe kovinkaan suuria ongelmia, kunhan liito-oravien yhteyksistä huolehditaan. Tähän kannanotossa palataan myöhemmin vielä tarkemmin. Sen sijaan Vihdintien kaavan kanssa on vielä tekemistä, jotta siitä voisi tulla hyväksyttävä jatkotyöstön pohja.

Hiilijalanjälkilaskenta on puutteellinen

Kaava-aineistot osoittavat, että läntisen raitiotien hiilijalanjälkilaskennassa otetaan huomioon vain materiaalien hiilijalanjälki. On kuitenkin keinotekoista irrottaa tästä laskennasta raitiotien oheiskaavoituksen – rakentamisen ja sen takia kaadettavien puiden – aiheuttama hiilijalanjälki, sillä raitiotien varren oheiskaavoituksen voi sanoa olevan raitiotien aiheuttama seuraus, mutta myös sen syy, jolla jälkikäteisesti perustellaan raitiotie kannattavaksi. Tässä oheiskaavoituksessakin tulisi huomioida välittömät vaikutukset hiilijalanjälkeen; alueen hiilinielu väistämättä pienenee oheiskaavoituksen aiheuttaman puidenkaadon vuoksi. Tässä suunnitelmassa esitetyssä muodossa hiilijalanjäljen laskenta on viherpesua.

Hiilijalanjälkilaskennoissa ei myöskään huomioida lumen pois kuljettamisesta aiheutuvia liikennepäästöjä, vaikka vuorovaikutusraportin sivulla 31 todetaan, että tiheästi asutuilla alueilla – jollaiseksi alue on suunniteltu - lumi joudutaan kuljettamaan pois lumenkaatopaikoille. Niissä ei myöskään huomioida päästöjä, joita koituu siitä kun päiväkoti- ja koululaisryhmiä ja Riistavuoren palvelukeskuksen asukkaita joudutaan kuljettamaan nykyistä kauemmas luontovirkistyksen perässä.

Mitä on virkistysalueiden kehittäminen, jos ne pienenevät ja metsäisyys vähenee?

Kaupunkiluontoliike ry ihmettelee, mitä oikein halutaan tarkoittaa vuorovaikutusraportissa siellä täällä mainitulla ”virkistysalueiden kehittämisellä”? Tarkoitetaanko tällä sitä, että niihin tuodaan uusia toimintoja – jolloin metsäisyys väistämättä pienenisi - vai onko tämä vain hämäysyritys, kiertoilmaisu sille, että nykyistä suuremmalle asukasmäärälle on nykyistä vähemmän virkistysalueita? Kun metsä pienenee, sitä ei voi enää oikein kutsua metsäksi vaan pikemminkin puistokaistaleeksi. Ehkä tästä on kyse ”kehittämisessä”? Tästä lausutaan vuorovaikutusmuistion sivuilla 39-40, tunnustaen, että niukat määrärahat eivät mahdollista suuria ”kehittämistoimenpiteitä”. Vuorovaikutusmuistion sivulla 78 kaupungin vastaus tähän kysymykseen - että mitä kehittämistä on metsän kaataminen - osoitti, että tähän kysymykseen kaupunki ei osaa tai kehtaa vastata. 

Riistavuoren kaventaminen tekee ympäristökasvatuksen mahdottomaksi

Riistavuoren metsää ei pidä kaventaa nykyisestään juurikaan, sillä dosentti Kati Vierikon et al. tutkimuksien mukaan metsän on oltava vähintään kaksisataa metriä leveä ollakseen monimuotoinen, sillä ekologiset, monimuotoisuutta heikentävät reunavaikutukset ulottuvat molemmista reunoista jopa sadan metrin päähän. Kapeammassa metsässä metsän tuntu kärsii huomattavasti ja ympäristökasvatus käy mahdottomaksi. 

Etelä-Haagan päiväkodit ja koulut ehtivät nykyisellään siirtymään jalkaisin Riistavuoreen ulkoilemaan ja nauttimaan ympäristökasvatuksesta. Esimerkiksi Talin ulkoilupuisto, Keskuspuisto ja Runar Schildtin puisto ovat niin kaukana Etelä-Haagasta, että niihin ei ehdi ja pienet lapset eivät jaksa niihin kävellä. Ja Runar Schildtin puistoon ei ole tieyhteyttä, joten sinne ei pääse siirtymään esimerkiksi linja-autolla. Jos ja kun nyt Riistavuoressa suoritettava virkistys ja luontokasvatus siirtyisi Keskuspuistoon, sinne ajamisen päästövaikutukset tulee huomioida.

Asemakaavamuutoksen selosteessa sivulla 34 mainitaan, että liikenneympyrän lähettyvillä olevat alikulkutunnelit purettaisiin. Tämä ei ainakaan lisää kevyen liikenteen turvallisuutta, eläinten esteetöntä ja turvallista siirtymistä tai kevyen liikenteen väylästön palvelutasoa ja sen houkuttelevuutta. Tämä on syytä ottaa vakavasti etenkin Riistavuoren virkistyskäyttöarvon heikentyessä kaavoituksen myötä, jolloin esimerkiksi nyt aluetta käyttävien päiväkoti- ja koululaisryhmien esteetöntä pääsyä Talin viheralueille pitäisi tukea, ei tehdä vaarallisemmaksi. 

On ilmastotyperyyttä korvata metsä katupuiden rivistöllä

Ei ole ilmastoviisautta kaataa metsää siksi, että levennetään katualuetta, jotta sen varteen olisi tilaa istuttaa sinänsä positiivinen katupuurivistö vain siksi, että Vihdintietä olisi oikeutettua kutsua ”kaupunkibulevardiksi”. Tämä toimenpide on verrattavissa hölmöläisten matonkudontaan, sillä kyseessä on luontokatoa edesauttava toimi, joka on pikemminkin ilmastotyhmyyttä, jos kerran katupuiden vaatiman tilan vuoksi on kaadettava metsää, jolloin katupuiden istuttamisen takia puiden määrä alueella pienenisi. Tästä on ilmastoviisaus hyvin kaukana. Jos kuitenkin katualuetta on kaikesta huolimatta pakko leventää, otettakoon vaadittu tila Vihdintien länsireunasta, jota voidaan tarpeen mukaan pengertää.

Tuore meteorologi Minttu Havun väitöskirjatyö osoittaa, että metsän korvaamisessa katupuilla ei ole mitään järkeä. Tämän em. tutkimuksen mukaan kestää kymmeniä vuosia ennenkuin istutetut puut muuttuvat päästölähteistä hiilinieluksi (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009234616.html?share=8f2063faa69c8a594beef22fc528d035&fbclid=IwAR0K1riMXmG01OoI4ygUw-ZR6hJ1E0CjG37y2z4D9vMNqPiI22vgA35alj8). Tätä ei myöskään olla huomioitu tämän suunnitelman hiilijalanjälkilaskennoissa. Saman tutkimuksen mukaan tulisi huomioida myös rakennushankkeiden hiilinielua pienentävä vaikutus maaperään.

Kaupunkiluonto ry toivoo, että Riistavuoren reunan kaavoituksessa – jos katsotaan, että on täysin mahdotonta noudattaa nollalinjaa rakentamisessa - jatkotyöstön pohjana käytettäisiin asukkaiden vaihtoehtokaavaa, joka on arkkitehti Tapani Launiksen laatima. Sen yksinkertainen talorivi säästää luontoa kaupungin alustavia suunnitelmia enemmän. 

Vuorovaikutusmuistion sivulla 84 väitetään, että yksi talorivi Vihdintien varrella ei muodostaisi viihtyisää kaupunkiympäristöä ja että tarkoituksena on suunnitella myös julkista tilaa. Luonto on viihtyisää julkista tilaa, eikä sitä tarvitse suunnitella. Se on paikalla jo valmiina. Ja jos tyydyttäisiin yhteen taloriviin, tätä julkista tilaa jäisi alueelle enemmän. Tapani Launiksen vaihtoehtosuunnitelma, joka sisältää yhden talorivin Vihdintien varrella, täydentyy vielä mahdollisesti Vihdintien toisen puolen täydentävällä kaavoituksella, josta Otso Kivekäs on tehnyt aloitteen; lisäksi liikenneympyrän sisäpuolelle olisi mahdollista kaavoittaa hyvinvointikeskuksen lisäksi myös asuntoja. Näin ollen kaupungin väitteet siitä, että yksi talorivi Vihdintien varrella ei mahdollistaisi palveluille riittävää asukaspohjaa, ei kestä lähempää tarkastelua varsinkaan jos osa asunnoista toteutetaan jonnekin muualle. Korttelikaupunkiajatus sulkee julkisen virkistysalueen kortteleiden sisäpihoiksi, ja tästä on luovuttava. 

Yksi talorivi Vihdintien varrella vertautuisi Koskelantien varren Olympiakylään tai Mannerheimintie 71-79 aravatalojen rivistöön; molempien takana alkaa viheralue; ensimmäisessä tapauksessa Kumpulan siirtolapuutarha ja jälkimmäisessä Keskuspuisto. Kumpaakaan aluetta ei taida kukaan pitää epäviihtyisänä ainakaan sen takia, että niissä on vain yksi talorivi tien ja viheralueen välissä.

Liito-oravien yhteyksistä kaavasuunnitelmassa ei olla huolehdittu riittävästi

Pidämme valitettavana, että Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavassa joudutaan vetoamaan liito-oravaan, joka on monimuotoisuuden indikaattorilaji, ja ihmettelemme sitä, miksi kaupunki ei ole tunnistanut ja tunnustanut sitä, että liito-oravien elinympäristöjen suojeleminen auttaa luontokatoon vastaamisessa, sillä liito-oravan eläminen jollakin alueella on osoitus kyseisen alueen monimuotoisuudesta eli rikkaista luontoarvoista. Siihen on hyvät syyt, että liito-orava on EU:n luontodirektiivillä suojeltu laji, sillä liito-oravan suojeleminen auttaa luontoa kokonaisuudessaan. 

Niin sanotulle Piimäenpuistolle tulee tehdä perusteellinen luontokartoitus. Sen ajankohtainen liito-oravatilanne on kartoitettava; lisäksi alueesta on syytä tehdä kääpäkartoitus, sillä Keijo Savolan maastokäynnit alueella antavat viitteitä, että alueella olisi arvokkaita kääpiä. On selvitettävä paitsi Piimäenpuiston merkitys liito-oravien dispersaalina mutta myös niiden mahdollisena elinympäristönä. Liito-oravien yhteyksistä on sanottava sen verran, että puiden istuttaminen ei riitä takaamaan liito-oravien tarvitsemia liikkumisyhteyksiä, sillä mitä pidempi on liito-oravan liidettävä matka, sitä korkeammat yhteyspuut se tarvitsee. 

Kaava sisältää myös varauksen aluekeskukselle heti rantaradan pohjoispuolelle. Tästä suunnitelmasta tulee luopua, sillä se katkaisisi ekologisen ja virkistysyhteyden, niin sanotun läntisen vihersormen lopullisesti. Liito-oraville aluekeskuksen paikka on dispersaali eli levittäytymisreitti Riistavuoren ja Pohjois-Haagan erittäin liito-oravarikkaiden metsien välillä; Kaupintien, Vihdintien ja Kehäradan erottama metsä on koko Helsingin liito-oravatiheimpiä metsiä, ja aluekeskuksen toteuttaminen vaarantaisi yhden koko Helsingin suurimmista liito-oravapopulaatioista. 

Haagan liikenneympyrän puustoinen yhteys on olennainen Haagan liito-oravapopulaatiolle

Liito-orava on levinnyt lännestä, Espoon suunnasta Helsinkiin, ja Talin ja Munkkivuoren metsät ovat tässä levittäytymisessä elintärkeässä asemassa. Liito-oravan levittäytyessä myös Haagaan, niiden todennäköisin ja ylivoimaisesti paras uusiutumisreitti on Talin kautta. Keskuspuistostakin on mahdollista tulla Haagan ammattikoulun vieritse, mutta Keskuspuistosta taas ei ole yhteyttä Espoon runsaammille liito-oravamaille; lisäksi Hämeenlinnantien ylittäminen on erittäin riskialtis yritys nuorellekin koiraalle. 

Yksi Helsingin tiheimpiä liito-oravakantoja lienee Pohjois-Haagassa; niin sanotun Pohjois-Haagan keskuspuiston alueella, alueella, joka rajautuu lännessä Vihdintiehen ja pohjoisessa Kaupintiehen. Kaupungin mielestä tämän alueen liito-oravakanta voisi uudistua myös liitämällä Vihdintien ylitse; tämä saattaa olla paikoitellen teoreettisesti mahdollista, mutta Vihdintien länsipuoli on lähes kokonaisuudessaan teollisuus- ja toimitila-aluetta, jota liito-orava voi käyttää vain kauttakulkuun, ei elinympäristönä. Ja on hyvin epätodennäköistä, että liito-orava lähtisi ensin ylittämään Pitäjänmäentietä ja sitten toiveikkaana etsiskelemään yksittäisiä yhteyspuita, joiden avulla se jotenkin onnistuisi navigoimaan koko laajan Pitäjänmäen-Valimon teollisuusalueen lävitse. 

Helsingin Sanomien tuoreen artikkelin mukaan kokemuksia yhteyspuita korvaavista ylitystolpista ei juurikaan ole, eikä voida luotettavasti olettaa, että liito-oravat niitä hyödyntäisivät varsinkaan liikennealueen ylitse. Ainakaan tähän mennessä kyseisessä artikkelissa mainitun Liito-orava-LIFE -hankkeessa Espoossa liito-oravat eivät ole ylitystolppia hyväksyneet käyttöönsä. (https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/5647606?fbclid=IwAR3S_y1b2_SqFtvW4QcFpOYm6YzMUewcrAT5Q2cCwow6fgr20MyPcTeJhCY)

Edelläkerrottujen syiden vuoksi onkin tärkeää pitää huolta, että Haagan liito-oravien ensisijainen levittäytymisreitti pysyy käyttökelpoisena. Ja se reitti kulkee Haagan liikenneympyrän poikki. 

Tekemäni tutkimukset osoittavat selvästi Haagan liikenneympyrän keskeisen merkityksen Haagan liito-oravakannan uusiutumiselle. Sitä uusiutumista ei estä Talin tenniskeskuksen parkkipaikan noin 27 metrin puuton väli eikä Pitäjänmäentien ja Vanhan Viertotien ylittäminen; sen sijaan sille luultavasti olisi kohtalokasta Haagan liikenneympyrän kaataminen niin, ettei lounais-koillissuunnassa jätettäisi yhteyspuiden rivistöä. Uudeksi Piimäenpuiston ja Riistavuoren välin korvaavaksi yhteydeksi ajatellusta CGI:n toimitalon, Vihdintien ja Pitäjänmäentien “kainaloon” jäävästä metsiköstä matka Vihdintien toiselle puolelle on liian pitkä. Piimäenpuistolle tulee myös tehdä luontokartoitus, jonka osana liito-oravakartoitus. 

Johtopäätökset ja suositukset: liikenneympyrän kaavassa on vain vähän ongelmia, mutta Vihdintien kaavaa tulee keventää ja kaventaa

Edellä sanotun perusteella Kaupunkiluontoliike ry esittää, että Haagan liikenneympyrän kaava voidaan hyväksyä niillä edellytyksillä, että liito-oravien esteettömistä kulkuyhteyksistä Haagan liikenneympyrän poikki huolehditaan ja kevyen liikenteen alikulut säilytetään, sillä ne palvelevat myös eläimiä. Esitämme, että asuntorakentamisen mahdollisuuksia tutkitaan vakavasti myös liikenneympyrässä ja että Otso Kivekkään aloitetta, jossa ehdotetaan osaa Vihdintien varren asuntorakentamisesta siirrettäväksi vajaakäytössä olevalle toimitila-alueelle Vihdintien länsipuolelle, edistetään vakavasti. Alueella on kunnallistekniikkakin valmiina. Myös Vihdintien länsipuolen laajoille parkkikentille voisi kaavoittaa ja siirtää autot maan alle; sitä paitsi alueelle tuotava lisääntyvä joukkoliikenne vähentää pysäköinnin tarvetta. Sen sijaan Vihdintien kaava vaatii vielä enemmän jatkotyöstöä, jotta siitä voisi tulla hyväksyttävä, ja tässä ehdotetussa muodossaan sitä ei voi hyväksyä. 

Vuorovaikutusraportin sivulla 41 mainitaan, että Helsingille oltaisiin kehittämässä ekologisen kompensaation mallia. Jos hiilinielut ehkä olisivatkin kompensoitavissa, paikalliset ekosysteemipalvelut taas eivät sitä ole, ja asukkaiden kannalta lähiluonto toimii paitsi luontokasvatuksen paikkana, myös hulevesien imeyttäjänä, ilmanpuhdistajana ja päivittäisen virkistäytymisen paikkana. Mikään kompensaatiomalli ei oikeuta lähiluonnon uhraamista metropolitason ilmastotavoitteille, joiden osalta sitä paitsi on hyvin kyseenalaista, missä määrin lähiluonnon uhraaminen auttaa näiden ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Lähiluonnon tuhoaminen merkitsee sitä, että asukkaat lähtevät luontovirkistyksen perään kauemmas, yleensä autoilla.

EU:n ennallistamisasetuksen 6 § on ottanut vertailuvuodekseen vuoden 2021. Tämän pykälän keskeisenä periaatteena oleva kokonaisheikentämättömyyden velvoite olla vähentämättä latvuspeitteisyyttä ja viheralueita sitoo kaikkia Suomen kuntia. Riistavuoren alueen kaavoittaminen sotii ennallistamisasetuksen 6 § vastaan, ja aivan erityisen kornilta tässä suhteessa vaikuttaa ajatus kaataa metsää, jotta olisi tilaa istuttaa tilalle katupuiden rivistö. Osittain tai suurimmaksi osaksi kaadettavan metsän edellämainitun kaltainen ”virkistysarvojen kehittäminen” ei ole ennallistamista.

Liite:

Raportti liito-oravien yhteyksistä (löytyy allaolevasta linkistä):

https://kaupunkiluontoliike.blogspot.com/2022/12/haagan-liikenneympyra-on-elintarkea.html

 

Vakuudeksi

Kaupunkiluontoliike ry

Manki Perukangas, puheenjohtaja

Luontoarvoista piittaamatonta metsäkaupunkia Vantaan Kivistöön

Vantaan Kivistö sijaitsee osittain lentomelualueella, 20 kilometriä Helsingin keskustasta pohjoiseen. Jo ainakin 1980-luvulta saakka on suunniteltu silloisen Martinlaakson junaradan jatkamista kehäratana Kivistön kautta lentoasemalle, josta se yhtyisi päärataan. Jo ennen radan valmistumista 2015 Kivistöön ja varsinkin sen koillispuolella olevaan kymmeniä vuosia kuin Ruususen unta nuokkuneeseen Kanniston kylään alkoi nousemaan uudisrakennuksia, päiväkoteja ja koulu. Toden teolla alueen kasvu sai vauhtia Kehäradan valmistumisesta.

Kehärataa rakennettaessa Kivistön ja Piispankylän väliseen aiemmin liito-oravien kansoittamaan metsään alkoi rakentumaan kerrostalolähiö, josta jo 1980-luvulta on visioitu eräänlaista Vantaan pohjoista ”urbaania” keskustaa, suorastaan rinnakkaiskaupunkia. Viereltä kulkevan Hämeenlinnantien toiselle puolelle 1970-luvulla hylätyn Keimolan moottoriradan maastoihin alkoi rakentumaan niin sanottu Keimolanmäen kerrostaloalue. Sen eteläpuolella on upea Petaksenmetsä, josta löysin Keijo Savolan kanssa aiemmin kartoittamattoman suon, puron ja liito-oravien eldoradon. Keimolanmäen kaavoitus saatiinkin onneksi rajattua liito-oravan ydinalueiden pohjoispuolelle.

Onneksi Petaksen eteläpuolinen Tyttömäen metsä on saanut jäädä rauhaan, mutta toisin kävi sen eteläpuoleisessa metsässä Vehkalan aseman länsipuoleisessa metsässä, joka kaadettiin 2019 mitä epäekologisimmilla verukkeilla, ja toistaiseksi näyttäisi siltä, että turhaan. Kaupunki katsoi tarvitsevansa metsää tähdellisemmin autokauppakeskittymän, jota alueelle ei edelleenkään ole tullut.

Hämeenlinnantien toisella puolella varsinaisessa Kivistössä Vantaan kaupunki hyvin tietoisena liito-orava- ja lahokaviosammalhavainnoista tuhosi suunnitellun uuden kyläkeskustan alle jäävän metsän. Kivistössä ekologinen kompensaatio huipentuu irvikuvakseen; aivan samoin kuin hölmöläiset eivät tiedä, että valoa ei voi kantaa ikkunattomaksi jääneeseen taloon säkeillä, niin Vantaalla ei tiedetä, että monimuotoisuuden indikaattorilajien siirtäminen toivotaan toivotaan -menetelmällä toiselle kasvupaikalle ei tuo menetettyä monimuotoisuutta takaisin.

Itselleni Kivistön ja Kanniston seudut ovat tuttuja, koska synnyin Kivistössä ja molemmat vanhempani ovat kasvaneet näillä kulmilla. Opin Kanniston Linnankartanon metsässä sienestämään, ja edelleen käyn tarkkailemassa ja havainnoimassa näitä oman luontosuhteeni kannalta avainpaikkoja muutamia kertoja vuodessa. Linnankartanon metsä on varsinaisen Kanniston asuinalueen pohjoispuolella – väliin jäävät Stockmannin omistamat pellot - ja siellä ”edistys” tuntuu kulkeneen ohitse, hyvässä mielessä. Metsän ”spirituaalinen” keskus on Hirvikallioksi kutsuttu kukkula, joka on karukkokangastyyppinen kilpikaarnapetäjiä kasvava ympäristö, jossa viihtyvät muun muassa huuhkaja ja metso. Ja nimensä mukaan, siellä oli ennen Kivistön-Kanniston alueen kasvupyrähdystä todennäköisempää törmätä hirviin kuin ihmisiin. Karhuistakin alueella on satunnaisia havaintoja, ja Hirvikalliolla elää erittäin paljon lepakoita. Metsän länsiosissa, lähellä Linnan kartanoa on ainakin vielä muutama vuosi sitten ollut liito-oravan ydinalue, mutta varsinaista liito-orava-aluetta Kartanonmetsä ei mäntyvoittoisena ole.

Vuoden 1980 Hirvikallion alarinteen harvennushakkuiden jälkeen metsä on saanut olla aivan rauhassa, mutta nyt sitä uhkaavat nakertaa Linnankartanon maille suunnitellun hevosurheilukeskuksen ajotie ja henkilökunnan asuintalot.

Vaikka hevosurheilua ei sinänsä vastustaisikaan, niin on käsittämätöntä, miten jo käytössä oleva, asfaltoitu Kylänpääntie, joka johtaa suoraan Linnan kartanoon, ei tule kyseeseen ratsastuskeskuksen ajoyhteydeksi. Toinen vaihtoehto olisi ottaa käyttöön jo 1700-luvulla tunnettu, Kartanonmetsän läpäisevä Forsbackantie, mutta museotienä sen kestopäällystäminen ei tule kyseeseen; sitä paitsi tämä vaihtoehto toisi liikenteen vaikutukset suoraan Kartanonmetsään. Ratsastuskeskukselle onkin suunniteltu uutta Forsbackantiestä lähtevää tieyhteyttä, joka kiertäisi metsän eteläpuolelta. Lisäksi ratsastuskeskuksen työntekijöiden asunnoille on kaavoitettu kaksi tonttia Kartanonmetsään, kiinni Forsbackantiehen.

Minulle vuoden kohokohtana on ollut jo muutamana vuotena pyöräillä Kartanonmetsään ja telttailla siellä yksinäni muutamia öitä, juurtumassa, kuuntelemassa lintujen ääniä ja vähän harjoittelemassa luontokartoitustakin. Tähän saakka Kartanonmetsä on saanut vielä olla rauhassa, mutta vaikka itse Hirvikallio ja sen välitön lähiympäristö jäisivätkin rauhaan, jokainen kerta voi olla viimeinen kerta nähdä Kartanonmetsää kiertävät upeat raidat ja keltajäkälien peittämät haavat. Enää ei luultavasti ratsastustien alle jäävässä, ikiaikaisessa allikossakaan tulla näkemään sammakonpoikasia.

Blogi julkaistiin myös Huuto kaupunkiluonnon puolesta -kirjan blogissa. 

Liito-oraville ei riitä pieni metsälaikku

HS.fi:ssä 7. joulukuuta ja Helsingin Sanomissa 9. joulukuuta julkaistussa kirjoituksessa väitettiin, että liito-oravan elinympäristöksi riittää pienikin metsälaikku. Jutussa esitettyyn johtopäätökseen tultiin Suur-Tapiolan alueella tehdyssä kartoituksessa, jossa seurattiin vuoden ajan kymmenen liito-oravan liikkeitä radiopantojen avulla.

On totta, että liito-oravan (siis naaraan) reviiri on suhteellisen pieni. Liito-oravatuntija Ilpo K. Hanskin mukaan naaraiden elinpiiri on yleensä alle 10 hehtaaria. Uroksilla se on keskimäärin noin 60 hehtaaria. 

Jutussa sentään mainittiin, että alueen koon sijasta sen laadukkuus on tärkeintä. HS:n olisikin suonut valinneen toisenlaisen verkko-otsikoinnin kuin "liito-oravat elelevät hyvin pienillä metsälaikuilla", sillä laiska lukija voi tulkita tämän suoranaiseksi luvaksi katkaista artikkelissakin mainitut liito-oraville elintärkeät levittäytymisreitit eli dispersaalit ja pirstoa laajemmat metsät.

Liito-orava on paitsi riippuvainen elinympäristön monimuotoisuudesta myös indikaattorilaji, joka osoittaa elinympäristön olevan monimuotoista. Kaavoituspoliitikoille tiedoksi: liito-orava ei tunne kompensaatiota. Kaadettua elinympäristöä ei voi korvata säästämällä metsää "jossain muualla". Sama pätee lähivirkistysalueisiin, jotka eivät valitettavasti nauti erityistä lainsuojaa.

Liito-oravan aivan viime vuosina tapahtunut levittäytyminen pääkaupunkiseudulle ei tarkoita lajin elinvoimaisuuden lisääntymistä, vaan sitä, että maakuntien talousmetsänhoito on ajanut sen ahtaalle sen perinteisimmillä esiintymisalueilla.

EU:n luontodirektiivi on määritellyt Suomelle aivan erityisen vastuun liito-oravien säilymisestä, eihän lajia tiettävästi esiinny EU:ssa muualla. Pääkaupunkiseudun kaavoituspaineissa ja näihin kytkeytyvissä infrastruktuurihankkeissa tuleekin muistaa huolehtia siitä, että liito-oravien elinympäristöt eivät pirstoudu.

(lehteen lähetetyssä versiossa oli vielä tämä lisäys, joka ei päässyt julkaistuun juttuun; olikohan siinä liikaa kritiikkiä Helsingin kaupunkisuunnittelua kohtaan: "esimerkiksi suunniteltu Riistavuoren kaavahanke tulee eristämään Pohjois-Haagan liito-orava-alueet - ja etteivät metsät kapenisi liikaa (kuten Pirkkolan valitettava urheiluhallihanke tekee, kaventaen Keskuspuiston vain vähän yli 200 metriin))

Kun metsä kapenee, sen laatukin huononee. Alle 200 metrin metsäkaistale muuttuu kokonaisuudessaan reuna-alueeksi, jolloin indikaattorilajit - kuten liito-oravat - eivät siellä enää viihdy. Aivan erityisellä rakkaudella pitäisi vaalia aiemmin roskapuina pidettyjä haapoja - sillä niissä viihtyvät paitsi liito-oravat - myös monet muut monimuotoisuudesta nauttivat lajit sekä vanhoja kuusia, joita ei pitäisi karsia kirjanpainajatuhojen ehkäisemiseksikään.

Michael Perukangas

luonto- ja ympäristöneuvoja, Kaupunkiluontoliikkeen puheenjohtaja, liito-oravakartoittaja 

Pajamäen itäisin liito-oravareviiri, jonka yhteydet muihin Pajamäen ydinalueisiin heikkenevät merkittävästi Raide-Jokerin itäisen suuaukon aiheuttaman puunkaadon myötä

Kirjoitukseni julkaistiin tänään (17.12.) Hesarin verkkoversion Espoo- ja Helsinki -liitteissä.

TOIMENPIDEKIELTOHAKEMUS UUDENMAAN ELY -KESKUKSELLE

Uudenmaan ELY-keskukselle

TOIMENPIDEKIELTOHAKEMUS UUDENMAAN ELY -KESKUKSELLE

Luonnonsuojelulain 57 §:n mukainen vireillepano luonnonsuojelulain rikkomisen estämiseksi 

Pirkkolan monitoimihallin ja siihen liittyvien parkkipaikkojen rakennustyöt uhkaavat
Helsingin keskuspuistossa sijaitsevan metsäalueen luonnonsuojelulain mukaisia luontoarvoja
(erittäin uhanalaisen lahokaviosammalen lukuisat esiintymät, liito-oravan mahdollinen
lisääntymis- ja levähdyspaikka, lintujen pesintä).

PROSESSIOSOITE

Pro Luonto ry

Vaatimukset

Haemme toimenpidekieltoa Helsingin Pirkkolan metsäalueella alkaviin Pirkkolan monitoimihallin
ja pysäköintialueen rakennustoimenpiteisiin.

Rakennustyömaan töihin sisältyy muun muassa puiden kaatamista alueelle sijoitetun monitoimihallin
rakentamisen vuoksi.

Alueilla, joista puita on aiottu poistaa, sijaitsee luonnonsuojelulain 49§ 1 momentilla suojeltu l
iito-oravan alue.

Selvitysten ja vaikutusarviointien riittämättömyys ja keskeisten lajistoarvojen 
sekä luontoselvitysten puuttuminen.

Rakennusluvassa ehtona ollutta tuoretta liito-oravakartoitusta ei ole teetetty.

Rakentamisalueelta on löydetty neljä erillistä lahokaviosammalen alkeisrihma+itujyvä-kasvustoa.
Lisäksi sammalta löytyy hallin pohjoispuolisen parkkipaikan länsilaidalta, sekä muualtakin
metsän vanhasta osasta. 

Rakennustyöt ajoittuvat lintujen pesimäajalle ja tulevat haittaamaan lintujen pesintää.

Liito-orava

Rakennuskohteeseen on suunniteltu laajasti puiden poistoa.
Liito-oravaselvitys on tehtävä juuri ennen rakennustöiden aloittamista. Rakennusluvan myöntöpäätöksessä
Facta asiakirjassa Tunnus 28-0612-19-A LP-091-2018-09424 edellytetään “Liikuntapuiston läheisyydessä
on liito-oravan ydinalueeksi merkittyjä metsäalueita, mutta rakennuspaikan puusto ei viimeisemmän tehdyn
kartoituksen perusteella (2016) kuulu tähän. Rakennusluvan ehtona on, että ennen kun rakentamiseen
ryhdytään, on kolmannen osapuolen päivitetyllä kartoituksella osoitettava missä määrin hallin edessä
oleva metsikkö on liito-oravien käyttämä” sekä: “Ennen rakentamiseen ryhtymistä on toimitettava
kolmannen osapuolen laadittu ja päivitetty selvitys, josta ilmenee missä määrin rakennuspaikka tällä
hetkellä on liito-oravien käyttämä. Sen perusteella arvioidaan hallin edessä olevan puistikon
säilymisen laajuudesta.”

Koska kartoitus voidaan tehdä luotettavasti papanajätöshavainnoista, on se tehtävä sellaisissa
olosuhteissa joissa se voidaan luotettavasti tehdä. Oikea ajankohta riittävälle, luotettavalle
liito-oravaselvitykselle on keväällä 2021.

Suunnitellut puiden poistot heikentävät liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikkaa ja siten niille on
haettava lain mukaan poikkeuslupaa. Laki velvoittaa lisäksi säilyttämään liito-oravan kulkumahdollisuudet
elinpiirillä ja suunnitelluissa hakkuissa yhteydet  tulevat osittain  katkeamaan. Vaikka liito-orava pystyy
ylittämään aukeita paikkoja, elinpiirillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä maisematasolla
sopivien elinympäristöjen välillä täytyy olla puustoisia kulkureittejä, ns. ekologisia käytäviä.
Tämä tarkoittaa käytännössä valtapuustoltaan yli 10 metrin korkuisia, mielellään sekapuustoisia
ja erirakenteisia metsäkaistaleita. 

Kaupungin teettämässä vuoden 2018 liito-oravakartoituksessa löydettiin Pirkkolasta kaksi liito-oravan
ydinaluetta. Toinen Pirkkolan lounais- ja toinen koilliskulmassa. Dispersaalin kaventuminen näiden
ydinalueiden välillä ja sen monimuotoisuuden merkittävä, metsän kapenemisesta johtuva heikkeneminen
katkaisisi mahdollisesti Pohjoisen Keskuspuiston liito-oravakannan ainoan dispersaalin. Näiden,
2018 kartoituksessa löydettyjen ydinalueiden jälkeen liito-orava on hyvin voinut levittäytyä Pirkkolassa
laajemmalle alueelle; tätä ei kuitenkaan olla selvitetty tyydyttävästi. 

Suunniteltu halli kaventaa jo nyt vain 340 metriä kapeaa Keskuspuistoa noin 100 metrillä vain 240 metriin.
Useat tutkijat, mm. Söderman & Saarela 2011, Väre & Rekola (Östersundomin kaavasuunnitelmasta)
ehdottavat, että metsäisen ekologisen yhteyden leveyden tulisi olla vähintäänkin 300 metriä.
Pääkaupunkiseudulla tehdyn kaupunkimetsätutkimuksen mukaan kasvilajistolle haitallinen
reunavaikutus ulottuu jopa 100 metrin päähän, ja jos Keskuspuisto kapenisi 240 metriin,
tällöin keskelle jäisi vain noin 40 metrin levyinen ekologinen ydinalue, jonka laatu väistämättä heikkenisi,
ja sekin olisi paikoitellen ulkoilureittien pirstoma. Tällöin metsäinen yhteys käytännössä katkeaa
ekologisessa mielessä. (Hamberg 2009, Lehvävirta 2017). Tämä merkitsisi mm. monimuotoisuuden
heikkenemistä, ja tästä kärsisivät eniten monimuotoisuuden indikaattorilajit, kuten liito-orava ja
lahokaviosammal (jota myös esiintyy Pirkkolan kaava-alueella, mihin seuraavaksi viitataan). 

Lahokaviosammal

Lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) on maassamme äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) vuonna 2010
luokiteltu lehtisammallaji. Se on myös EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaan suojeltava laji sekä
luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. 

Lahokaviosammal on muun muassa luonnonsuojelulain 46 §:n määrittelemä uhanalainen laji, 

luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 a mukaisesti koko maassa rauhoitettu laji sekä luonnonsuojelulain
47 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukainen erityisesti suojeltava laji.

Luontodirektiivin liitteessä II lueteltujen lajien merkittävien esiintymispaikkojen hävittäminen tai
heikentäminen on mielestämme kielletty luonnonsuojelulain 47 § 5 momentin mukaan, koska ilman
poikkeuslupaa tehtynä se johtaisi laissa tarkoitettuun luontovahinkoon, varsinkin koska lajin suojelutaso
on maassamme epäsuotuisa. Lajin esiintymispaikan hävittäminen ja siihen liittyvä kantojen tai
maapuiden siirto edellyttää mielestämme ELY-keskuksen poikkeuslupaa.

Luonnonympäristön vaaliminen ja niihin liittyvien erityisten arvojen hävittämisestä pidättäytyminen

Asemakaavan sisältövaatimuksissa edellytetään sitä, että ”rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä
tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää”. 

Pirkkolan monitoimihallin tapauksessa asemakaava-alueen maankäyttö aiheuttaa erityisille luontoarvoille
sekä merkittäviä välittömiä että välillisiä haittoja. Asemakaava-alueelle erityiset arvot (mukaan lukien
liito-oravan mahdollisesti asuttama metsäalue) käytännössä häviävät päälle ohjattavan uuden
monitoimihallin vuoksi

Korkein hallinto-oikeus päätöksessään 2018: 151 kiinnitti huomiota siihen, että Helsingin yleiskaava
sisälsi maakunnallisesti merkittävää virkistysaluetta ja viheryhteyttä, Helsingin Keskuspuistoa
huonontavia merkintöjä uhatessaan kaventaa sitä rakentamisalueilla, tämä merkitsee virkistykseen
käytettävien alueiden pienenemistä, varsinkin kapenemista, mistä syystä Helsingin yleiskaava hylättiin
Keskuspuistoa kaventavin osin nimenomaisesti Pirkkolasta ekologisia verkostoja heikentävänä.
Virkistysalueeksi vahvistetulla alueella on voimassa MRL 33 § 1 eli rakentamisrajoitus. 

Liito-orava on luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä IV (a) mainittu eläinlaji. Luonnonsuojelulain
49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien
yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kielloista
on mahdollista poiketa vain luontodirektiivin 16 artiklan mukaisilla perusteilla. ELY-keskus voi
LSL 49.§ 3 momentin nojalla päättää näistä yksittäistapauksina myönnettävistä̈ poikkeusluvista.

Lisäksi edellytetään, että̈ poikkeus myönnetään johonkin artiklan 16(1) mukaisista

tarkoituksista (a-e):

a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyypin säilyttämiseksi;

b) viljelmiin, karjankasvatukseen, metsiin, kalatalouteen sekä vesistöihin tai muuhun omaisuuteen
kohdistuvien erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi;

c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta
pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt tai jos poikkeamisesta on
ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;

d) näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoituksessa
ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi tai

e) tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tihettyjen lajien yksilöiden ottamisen ja

hallussapidon sallimiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.

Kaavoissa poikkeamismahdollisuuden käyttäminen on tullut vain harvoin kysymykseen. Kaavoissa
voidaan useimmiten katsoa olevan olemassa useampia vaihtoehtoja. Jos kaavaratkaisu koskee hankkeita,
joita tarkoitetaan c) kohdassa ja jotka maaston tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi ovat paikkaansa
sidottuja eikä niille ole kaavallisesti vaihtoehtoa, poikkeamismenettely voi tulla kyseeseen.”

Euroopan komissio on antanut ohjeen, joka koskee luontodirektiivin soveltamista tiukan suojelun
kohteena oleviin eläinlajeihin.(Guidance Document on the Strict Protection of Animal Species
of Community Interest under the "Habitats Directive" 92/43/EEC, lopullinen versio, helmikuu 2007)

Ohjeen mukaan direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaisia poikkeamisen edellytyksiä on tulkittava
tiukasti ja suppeasti. Kaikkien luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten tulee
täyttyä, jotta poikkeus voidaan myöntää.

Komission ohjeen mukaisesti poikkeamisedellytysten arvioinnissa voidaan lähteä liikkeelle sen
arvioimisesta, onko poikkeamiselle olemassa direktiivin 16 artiklan 1 kohdan a–e alakohdissa mainittu
syy. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan poikkeaminen voidaan myöntää erittäin tärkeän yleisen
edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt.

On huomioitava, että kyseinen poikkeamisedellytys on muotoiltu poikkeuksellisen tiukaksi. Kun
lisäksi otetaan huomioon, että poikkeamisedellytyksiä on komission ohjeen mukaan tulkittava tiukasti
ja suppeasti. Näin ollen yleisen edun käsilläoloa ja etenkin sen pakottavuutta arvioitaessa
poikkeamisedellytyksen täyttymiskynnys asettuu hyvin korkealle

EU-komission ympäristöasioiden pääosaston mukaan lisääntymis- tai levähdyspaikkojen
heikentämis- ja hävittämiskiellon tarkoituksena on suojella lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
”ekologista toiminnallisuutta” (engl. ecological functionality). Kiellon tarkoitus on varmistaa, että
lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät tuhoudu tai vaurioidu ihmistoiminnan seurauksena, vaan
voivat tarjota edelleen ”kaiken mitä kyseessä oleva eläinlaji tarvitsee voidakseen levätä ja lisääntyä
onnistuneesti” (Environment Directorate-General 2007)

Liito-oravan pesäpaikkoina toimivia kolopuita ja risupesiä on elinpiirillä useita, ja niitä käytetään
lisääntymiseen ja päivän aikaiseen levähtämiseen. Liito-orava voi vaihtaa pesäpaikkaa useasti vuoden
aikana. Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmään kuuluu itse pesäpaikan lisäksi sen välittömässä
läheisyydessä olevat, suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Useissa tutkimuksissa on todettu, että alle 150
metrin etäisyydellä liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikasta suoritetut metsänhoitotoimenpiteet
vaikuttavat siihen heikentävästi. 

Helsingissä 25.5. 2020

Viikko 35: ryhmäytystä ja talkoita

Viikolla 35, kolmannella opiskeluviikollani on opittu käytännössä heinäkasveja, ryhmäytymistä, merenkäyntiä, vieraslajitorjuntaa, rantaniitty- ja ketokasvillisuutta. Viikon kolme ensimmäistä päivää vietettiin Vuosaaressa. Maanantaina käytiin Skatan tilalla, joka tuli aikaisemmin tunnetuksi kiistanalaisen kuvataiteilija Miina Äkkijyrkän/Liina Långin/herratiesminkä vapaana kulkevasta karjasta. Nyt oltuaan muutaman vuoden tyhjillään, Skatan tilalla majailee päihde- ja mielenterveyskuntoutustyötä tekevän Sininauhaliiton Vihreä Veräjä -hanke, joka on edelläkävijä Benelux-maista alkunsa saaneessa Green Care (vihreä hoiva) -liikkeessä. Sen taustoista, hieman menetelmistä ja mahdollisen ammatillistamisen sertifioinnista kertoili meille tunnelmallisessa kodassa nuotiotulen ääressä Minna Malin.

Kanojen ruokkimisen on moni Skatan-kävijä havainnut terapeuttiseksi.

Tiistain ja keskiviikon vietimme Vuosaaren toisella puolella, Kallvikissa. Siellä kaupungin nuorisotoimen Seikkailutalossa opeteltiin heinäkasveja ja nuorisokonkari Kari Pitkäsen ohjaamana harjoiteltiin ryhmäytymistä niin hyvin että tuloksena oli ryhmäytymistä kiitettävissä määrin erilaisten ulkoilullisten leikkien avustuksella, kuten esimerkiksi rakentamalla kanooteista katamaraani. Tiedä häntä, kumpi tässä kuului piilo-opetussuunnitelmaan; ryhmäytyminen vai ryhmäyttämisen työkalupakin täyttäminen mainioilla harjoitteilla. Oli miten oli, näiden tehtävien voisin kuvitella toimivan neuropsykiatrisessa valmennuksessa.

Seikkailutalo.

Heinäkasvien tunnistamistakin opeteltiin.

Uskomatonta mutta totta, kyllä siitä merikelpoinen tuli niin että tämä hökötys kantoi 24 henkeä, ja kaikki selvisivät suurin piirtein kuivin jaloin takaisinkin.

Kallvikinharju.

Kallvikiin ei kannata lähteä ilman että on käynyt tutustumassa sen upeaan harjuun. Kävimme kierroksella Kallvikinniemen kärjen harvinaisella rantaniityllä, Kuningattaren luonnonsuojelualueella ja bongasimme runsain mitoin kasvilajeja, mm.

Suomessa silmälläpidettävä pikkurantasappi. 

Opettelimme erottamaan sianpuolukan (kaksi vasemmanpuoleisinta lehteä) tavallisesta puolukasta.

Torstaina opeteltiin erilaisia perinnebiotooppeja. Niillä tarkoitetaan siis agrikulttuurin muokkaamia luontotyyppejä, kuten ketoja tai hakoja. Jokainen ryhmä sai esitellä toisille yhden perinnebiotoopin, ja kai tässä avohärdellissä, jota jotkut työpajaksikin kutsuvat, jotain jäi kaaliinkin.

Perjantaina oltiin sitten yhdellä tällaisella perinnebiotoopilla miltei Vantaan rajalla, Haltialan tilalla tutustumassa Tomi Silanderin johdolla ketokasvillisuuteen, ja Silanderin ja kaupungin talkoovastaava eli vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskelan johdolla Ruutinkosken häkellyttävän idylliseen luonnonsuojelualueeseen. Kuitenkin päivän pääanti oli tilan kieltämättä varsin edustavaan vieraslajistoon tutustuminen ja torjuntatalkoot.

Japanintattaren - joka tappaa talossa ja puutarhassa, toisin sanoen se voi tunkeutua jopa talon perustusten lävitse - emme rohjenneet tällä aikataululla kajota, joten keskityimme viitapihlaja-angervoon...

... joka sisältää sinihappoa, hävittäen kenttäkerroksesta muut lajit, sekä etelänruttojuureen, jonka varsi napsahtaa varsin kätevästi poikki ilman puutarhasaksiakin, ja tämän näivetyskäsittelyn toistaminen 2-3 kertaa kasvukauden aikana riittää.

Talkoiden päätteeksi ehdimme tutustumaan Haltialan kotieläimiin:

Opiskelijat kirmasivat innoissaan mm. ylämaankarjan perässä kuin kevätlaitumelle päästetty - ylämaankarja.

Keltamatara on hyvän maanlaadun indikaattorikasvi kedoilla. Se on vaarantunut ketojen katoamisen myötä.

Ruutinkosken maisemissa silmä ja mieli lepäävät. Mitään mieltä ei sen sijaan ole siinä, että kuntarajat estävät kokonaisvaltaisen maankäytön ja luonnonvarojen suunnittelun. Vantaan puolen kerrostalolähiöt melko tehokkaasti murskaavat idyllin illuusion, ja tässä kuvassa näkyvällä vastarannalla saa kalastaa kun taas kuvanottopuolella ei. Mitäs jos heittäisi tarpeeksi pitkän siiman naapurikunnan puolelta? Mihin silloin syyllistyisi?

Nämäkin talkoot vaativat yhden ihmis"uhrin". Yksi opiskelija onnistui saamaan punkin, jota sitten joukkovoimalla irroiteltiin. Punkki on toki ulkotyöläisille tuttu seuralainen, jota vastaan alalla työskentelemään mielivän kannattaa ottaa punkkirokote.