Hakeutuessani Kierrätyskeskuksen luontokoulu Polkuun suorittamaan kahta viimeistä harjoitteluani, tunsin väistämättömän tapahtuvan ja ympyrän tietyssä määrin sulkeutuvan; 2006-2007 työskennellessäni malminkartanolaisessa asukastalo Horisontissa, huomattava osa mielekkäimmistä projekteistani tein Kierrätyskeskuksen ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa. Jo tuolloin ympäristökoulua johti tuolloin vielä suhteellisen nuori Anu Venäläinen, ja tuntui että pääsisin nyt kirjoittamaan hänen (nykyisin Kaila) kanssaan oikeastaan tuolloin kesken jääneet lauseet loppuun.
Jo tuolloin 2006-2007 Polussa toimi ympäristöneuvojien keikkapankki, ja keikkalaiset vetävät erilaisia harjoituksia esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja kaupoissa. Tähän mennessä olen vieraillut lukuisissa ala-asteen kouluissa, eskareissa ja päiväkodeissa Helsingin, Espoon ja Vantaan alueilla, Espoon Nihtisillan, Suomenojan, Itäkeskuksen ja Porttipuiston kierrätyskeskuksissa seuraamassa, avustamassa tai vetämässä työpajoja seuraavissa harjoituksissa:
- Matokompostin rakentaminen. Luokkatiloissakin vedettynä matokomposti tuntui vetävän lasten (ainakin alaluokkalaisten) mielenkiinnon puoleensa niin, että en ole toistaiseksi havainnut mitään ongelmia suunnata lasten keskittymistä asiaan. Matokomposti koostuu kolmesta työpajasta: mullan laittaminen terraarioon, luuppityöpaja ja sanomalehtien repimistyöpaja. Tämä on suosikkiharjoitukseni tähänastisista.
- Rojupöhö-nukketeatteri. Hahmot ovat liialti poikaoletettuja. Jonkun hahmoista voisi muuttaa tytöksi, niin peli tarjoaisi samastumispintoja laajemmalle yleisölle.
- Kierrätyspeli ympäristöraadeille. Toimisi hyvin aikuisillekin, ja oikeiden vastausten läpikäyminen etenkin visaisempien jätteiden ja kompien (kuten leivinpaperi) kohdalla on havainnollinen tapa opettaa oikeisiin kierrätystottumuksiin.
- Virtaava hanavesi. Ulkona vedettynä tämä harjoitus, jossa havainnollistetaan vedenpuhdistusta, on niin leikinomainen, että siinä on vaarana, että lapset villiintyvät. Varmaankin saman asian voisi hoitaa sekä havainnollisemmin että rauhallisemmin retkellä vedenpuhdistamoon. Uskoisin myös lasten tykkäävän. Tässä harjoituksessa hyvänä puolena on monipuolisuus; se ei ole tylsä sen paremmin vetäjälle kuin lapsillekaaan.
- Pura jätepommi. Muuten materiaalit ovat edelleen käypiä, mutta kierrätyskortteihin pitäisi lisätä muovikortti.
- Metsäpedagogiikkaa (skogspedagogik). Metsää voi käyttää paitsi harjoituksen aiheena, myös ympäristönä. Tällä kertaa metsikössä kierrettiin kierrätys- ja materiaaliaiheinen suunnistusrata ja matkittiin eri eläinten liikkumista (en tiedä, mikä on tällaisen tiedollinen anti. Ei minun kouluaikanani koulussa leikitty). Majan rakentaminen sitten onkin jo metsäpedagogiikkaa sanan varsinaisessa mielessä.
- Materiaaliagentit. Peli on varsin moniosainen, eikä sen kulkua kokonaisuudessaan kannata selittää heti alkajaisiksi. Joka tapauksessa toiminnanohjauksellisia haasteita poteville peli voi olla vaikea. Sinänsä peli on hyvin havainnollinen, havainnollistaen raaka-aineiden alkuperää. Se myös antaa mahdollisuuksia pohtia vaihtoehtoja kyseisille materiaaleille: asiat voi joko valmistaa muista raaka-aineista (autoa ei metalleista, vaan esim. puusta), tai sitten olla kokonaan ilman (auton sijasta bussi tai fillari).
Peli on aika materiaali-intensiivinen. Siihen tarvitaan viiden joukkueille jaettavan pussin lisäksi IPadeja, videotykki ja viisi salkkua. Onneksi salkkuja löytyy paikallisista kierrätyskeskuksista; muuten peliä vetävällä ohjaajalla pitäisi käytännössä olla auto, mikä vaatimus taas ei sopisi Kierrätyskeskuksen imagoon.
- Kaarlo Karhun lajittelupeli (ruotsiksi, Kaarlolle ei ole ruotsinkielistä nimeä. Sellaisen keksiminen ei olisi suuri vaiva!) Peli toimii ihan hyvin ainakin eskari-ikäisten kanssa.
- Kiertotalouden ABC. Kierros toimii havainnollistamaan kiertotaloutta, jos sen vetää kierrätyskeskuksen tyyppisessä paikassa, jossa on kiertotalouden monia vaiheita. Nihtisilta on tälle erityisen otollinen ympäristö, sillä siellä tapahtuu keskitetysti lajittelu ja hinnoittelu. Kierroksen lisäksi tähän kuuluvat lappusulkeiset, joissa osallistujat saavat tabula rasa -tyyppisesti sanoa, mitä mieleen juolahtaa. Tämä sulkeinen toimii parhaiten kierroksen jälkeen; muuten mieli voi olla tabula rasa.
- Ekopassi. Kierrätyskeskuksen työntekijöille tarkoitettu peruskurssi kierrätyksestä ja kiertotaloudesta, jossa on elementtejä monista Kierrätyskeskuksen harjoituksista. Sitä pääsen harjoittelijakaverini Jyrkin kanssa itsekin vetämään.
Mitä itse olen oppinut? Käsittämättömän paljon. Vaikka oma kierrätystietotaitoni olikin jo ennen harjoitteluakin varsin hyvällä tasolla, niin kyllä ainakin kiinteistöjen ja yritysten kierrätyssäädösten eroavaisuuksia sietäisi oppia lisää. Samaten lamput ovat visaisia: mistä tunnistaa halogeenin, ledin (joka ei ole se ruotsalainen laulaja-lauluntekijä), hehkulampun ja energiansäästölampun? Itsestäni olen oppinut ainakin sen, että laaja yleissivistykseni ja mittakaavojen tajuni on suureksi hyödyksi ainakin vetäessä harjoituksia lapsiryhmien kanssa. Heille asioiden havainnollistamiseksi auttaa, että pystyn sanomaan että se ja se määrä on esimerkiksi 3000 sinivalasta. Olen myös oppinut ainakin hieman IPadien käyttöä ja videoeditoinnin alkeita. Sen olen myös huomannut - taas - että toisen kotimaisen kielen opiskelu kannattaa ottaa vakavasti. Opetussuunnitelman ulkopuolelta olen oppinut myös sen, että vyöhykeuudistuksen jälkeisessä junaliikenteessä matkustaminen on satunnaiselle matkustajalle suorastaan vihamielisen vaikeaa.
Niin, ja pitäisi opetella ompelemaan, jotta voisin tehdä Lennu Liito-orava -puvun itselleni. Lennuna herättäisi huomion liito-oravien tilanteeseen, joita pääkaupunkiseudulla ajankohtaisesti uhkaa esimerkiksi Raide-Jokeri.
