Saaristotie on Porvoon keskeisten alueiden osayleiskaavan suurin kipupiste

 

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys IULY ry, Porvoonseudun Lintuyhdistys PSLY ry ja Porvoonkorpi-ryhmä näkevät Itäisen saaristotien ja sen oheiskaavoituksen nyt käsiteltävän keskeisten alueiden osayleiskaavan suurimpana ongelmana.

Keskeisten alueiden osayleiskaavassa kiitosta ansaitsee se, että siinä on päädytty kannattamaan kokonaisuutena eniten luontoa säästäviä rakennemallivaihtoehtoja. Kuitenkin IULY, PSLY, Porvoonkorpiryhmä ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiinnittävät huomiota Porvoon keskeisimmän luonto- ja virkistysalueen eli Porvoonkorven tilanteeseen. Vaikka se onkin enimmäkseen osoitettu kyseisessä osayleiskaavassa virkistysalueeksi ja jää näin rakentamisen ulkopuolelle, niin nykyisen Kevätlaakson alueen laajentaminen itäänpäin, Humlan suuntaan jopa puoli kilometriä kaventaisi vaarallisen paljon Porvoon laajinta monimuotoisuuskeskittymää ja virkistysaluetta kohdasta, joka muutenkin on pullonkaula. Jos viherkäytävä tai ekologinen yhteys kapenee siten kuin osayleiskaavassa on esitetty, liikenteen melu kulkeutuu syvälle metsään. Lisäksi uusi asutus lisää pienenevän viheralueen käyttöpainetta.

Kiinnitämme myös huomiota siihen, että Ruduksen sorahankkeen kaatuminen Helsingin hallinto-oikeudessa vie paljolti pohjan niiltä argumenteilta, joilla saaristotien tarpeellisuutta on perusteltu. Mitään rekkarallia ei ole ollut vuosikymmeniin ja epätodennäköisesti on tulossakaan. Ja Kevätlaakson alueen itään jatkamisen tarpeellisuutta epäiltiin jo osayleiskaavassakin; se tulisi harkittavaksi aikaisintaan 2050-luvulla.

Jos saaristotien on tarkoitus tarjota esimerkiksi kevätlaaksolaisille nopeampia (auto)liikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle, niin moni on muuttanut alueelle kuitenkin Humlan luontovirkisttysalueen houkuttelemina, kuten Uusimaastakin 17.2. luettiin. Osayleiskaavassakin viitattiin 3/30/300 -ohjeeseen, joka pitää ihanteenaan sitä, että kaikessa rakentamisessa pitäisi huolehtia, että kaikkien asuntojen ikkunoista näkyy vähintään 3 puuta, kaupungin latvuspeittävyyden pitäisi olla vähintään 30% ja matka laajemmalle viheralueelle ei saisi olla kuin korkeintaan 300 metriä. Tästä on olemassa myös paljon tutkimuksia; esimerkiksi luonnon terveysvaikutusten tutkimuksen uranuurtaja professori Liisa Tyrväinen sanoo, että pidempi etäisyys viheralueille vähentää oleellisesti luonnossa virkistäytymistä, mikä taas heikentää luontosuhdetta ja kehon luontoaltistusta, mikä lisää esimerkiksi autoimmuunisairauksia ja II tyypin diabetesta (asiasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi immunologi Tari Haahtela ja UKK-instituutti).

Kaupungin suunnitelmat siirtää Porvoonkorven alkua 500 metriä nykyisestä itään, Humlan suuntaan olisivat edellämainitun osayleiskaavassakin mainitun 3/30/300 -suosituksen vastaisia. Niitä voisi pitää myös petoksena, jos kaupunki on markkinoinut Kevätlaakson uudisaluetta lähipalveluna olevalla Humlan virkistysalueella. Kaupungin suunnitelmien ongelmallisuus ei kuitenkaan rajoitu saaristotiehen, vaan myös sen oheiskaavoitukseen; saaristotielinjauksen varteen on myös suunniteltu asuintaloja, jolloin upea, monimuotoinen metsä menetettäisiin.

Jos Porvoo kuitenkin katsoo saaristotien tärkeäksi itselleen, niin se hyödyttäisi enemmän nykyasukkaita, jos sen linjausta siirrettäisiin noin 600-700 metriä länteen, esimerkiksi jatkamalla oheisen kuvan tapaan Kevätlaaksontietä siten, että Saaristotie yhtyisi Tarkkistentiehen Toukovuoren ja Tarkkisten välissä.

Tuolloin saaristotietä voisivat hyödyntää myös toukovuorelaiset, jotka nyt ovat liikennemotissa sekä Omenatarhaan ja Kevätlaaksonrinteeseen suunniteltujen uudisasuntojen asukkaat. Tämä linjaus olisi myös nopeampi, yksinkertaisempi ja halvempi toteuttaa, kun metsänkaatoja ei tarvittaisi.

Uusia luottamustehtäviä Luonnonsuojeluliitossa

Minut on valittu Suomen Luonnonsuojeluliiton liittohallituksen varajäseneksi jo alkaneelle vuodelle 2026. Olen vuoden 2025 toiminut Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin piirihallituksen varajäsenenenä, ja nyt varajäsenyyteni päivittyi hallituksen varsinaiseksi jäsenyydeksi.

Kaupunkiluontoliike on lakkautettu

Elokuussa 2020 perustettu Kaupunkiluontoliike ry on lakkautettu yhdistyksen Maunulan ulkoilumajassa pidetyn syyskokouksen yksimielisellä päätöksellä keskustelun jälkeen 22.11.2025, ja Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi lakkautusilmoituksen 25.11.

Kaupunkiluontoliike perustettiin elvyttämään suunnilleen 2006-2010 tienoilla aktiivisesti toiminut Kaupunkimetsäliike, ja ympäristöjuristi Lauri Nordbergin ehdotuksesta se otti nimekseen Kaupunkiluontoliike, koska tarkoitus oli kaupunkimetsien lisäksi puolustaa muitakin kaupunkiluonnon elinympäristöjä. Otimme kantaa, teimme selvityksiä (mm. Riistavuoren liito-oravista ja Malminkartanon kaavoituksesta) ja hallinto-oikeusvalituksia.

Vuosikokouksessa keskustellun jälkeen tulimme yksimielisesti siihen johtopäätelmään, että jokainen tämän pienen yhdistyksen aktiiveista vaikuttaa luonnon puolesta monia muitakin kanavia pitkin, ja aikaa ei riitä kaikkeen. Itse kunkin meistä vaikuttamistyö tulee hoidetuksi tehokkaimmin, jos osaa keskittyä tehokkaimpiin käytettävissäoleviin kanaviin, ja minä yhdistyksen perustajana, historian ainoaksi jääneenä puheenjohtajana ja yhdistyksen hautaajana aion keskittyä Suomen Luonnonsuojeluliiton tehtäviin, ja meitä vaikuttaa lisäksi erilaisissa asukasliikkeissä ja -yhdistyksissä sekä kampanjoissa ja muissa luonnonsuojeluliikkeissä. Lisäksi varsinkin SLL on viime vuosina niin aktiivisesti ottanut kantaa ja heillä on käytettävissään yleensä parhaimman käytettävissä olevan luontoasiantuntemuksen lisäksi myös lakiasiantuntemusta. SLL:n jäsenjärjestöistä varsinkin Helsy on ollut näiden 5 vuoden aikana erinomainen yhteistyökumppani esimerkiksi Hesperianpuistossa ja Riistavuoressa.

Yhdistyksen vähäiset jäljellejääneet kassavarat päätettiin yksimielisesti lahjoittaa Luontoliiton Metsäryhmälle.

Työ jatkuu, mutta toisilla areenoilla. Tämä blogi kuitenkin pidetään elossa ja sinne voidaan ehkä jatkossakin päivittää kaupunkiluontoaiheisilla teemoilla.

Friimetsän alueen luontoselvitys

FRIIMETSÄN ALUEEN LUONTOSELVITYS

Michael Perukangas 05/2019

Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen Uudenmaan piirin kanssa sovitusti tein huhti-toukokuussa Vantaan Friimetsän alueella luontoselvityksen. Tämä raportti on osana Stadin ammattiopiston luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon valinnaiseen opintokokonaisuuteen Luontoselvitysten laatiminen, joka on kurkistus luontokartoituksen maailmaan. Kyseiseen opintojaksoon ei kuitenkaan järjestetä opetusta, joten kiitokset korvaamattomasta avusta ja tehtävänannosta kuuluvat Keijo Savolalle. 

Suojellut luontotyypit

Friimetsän alueen metsässä, joka jää varsinaisen Friimetsän asuinalueen eteläpuolelle ja Vihdintien itäpuolelle, tarkasteluni kohteena olivat Vantaan metsänhoidollisen hakkuusuunnitelman tausta-aineistona olevan puustotaulukoinnin metsäkuviot 1690, 1692, 1694, 1700, 1701 ja 1702. Tämän metsäsuunnitelman inventointi- ja toimenpide-esitykset -taulukon on tuottanut keskusmetsälautakunta Tapio.

Friimetsässä keskityin näihin metsäkuvioihin kyseisen taulukon antamien puustotietojen perusteella; näistä sai käsityksen että kyseisillä alueilla saattaisi olla liito-oravapotentiaalia, sillä kyseinen inventointi kertoi kyseisillä kuvioilla esiintyvän liito-oravien indikaattoripuita eli paitsi kuusta, myös haapaa. Friimetsän liito-oravakartoituksessa tästä lisää. Tulen tekemään lisäksi yleiskatsauksen kyseisiin kuvioihin rajautuviin metsäkuvioihin 1691, 1693, 1695 sekä 1696; lisäksi olen tehnyt kierroksen suojellussa pähkinäpensaslehdossa, sillä tarkasteluni kohteena olevat kuviot rajautuvat siihen.

Friimetsän pähkinäpensaslehtoa

Friimetsän tarkasteltavalla alueella - tai tarkemmin sanottuna, ne ovat yhteydessä siihen - on havaittavissa Luonnonsuojelulain 29 § tarkoitetuista suojelluista luontotyypeistä 2) pähkinäpensaslehto. Rajautuminen suojelualueeseen nostaa tarkastelualueeni Metso-arvoa. Pähkinäpensaslehto rajautuu lännessä selvitykseeni kuuluvaan metsäkuvioon 1692. Pähkinäpensaslehdon aseman turvaa sen ympärille perustuva luonnonsuojelualue.

Metsäkuviolla 1701 on pienehkö lehtokorpi, vaarantunut suotyyppi Etelä-Suomessa, joka on metsälaissa luokiteltu erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Siellä kasvaa runsas sammalisto ja saniaislajisto, mm. rahkasammalta, ja puista siellä kasvaa etenkin rauduskoivuja, pihlajia, kuusia ja mäntyjä. Puusto on hyvin erirakenteinen, ja myös runsas maapuusto on hyvin erirakenteista ja -ikäistä. Kuvion lävitse kulkee asutuksesta alkava vanha, osin metsittynyt metsäautotie.

Metso-luokitus

Friimetsän alueen tarkasteluyksikkönäni siis ovat edellämainitun hakkuusuunnitelman mukaiset metsäkuviot. Näihin liittyvä inventointilista toimii myös tsekkauslistana, jota vasten voin tarkastella omaa puulajiluokitustani. Kuitenkaan en käytä Tapion inventointia pohjana omalle työlleni kuin aluejaottelumielessä, enkä anna sen ohjata omia tulkintojani metsätyypeistä tai kuvioiden sisältämistä luontoarvoista.

Kuvio 1690 ei saa Metso-luokitusta, sillä se on varsin harva (harvennettu) metsä, jossa ei ole käytännössä lainkaan maa- tai lahopuuta, pienvesistojä tai muitakaan erityisiä monimuotoisuusarvoja. Lisäksi kuvion puuston rakenne on varsin yksipuoleinen ja hoitoaste korkeahko. Kuvion pääpuulaji on mänty; lisäksi siellä kasvaa pieniä kuusia, pajuja ja koivuja. Mainittavin kuvion luontoarvo on sen metsätyyppi, joka on lehto, ja sen kenttäkerroksen hallitseva kasvi on valkovuokko. Lehtoisuus kuitenkaan ei itsessään ole Friimetsän alueella kovinkaan ainutlaatuista, sillä sitä esiintyy ainakin kuvioilla 1692, 1694, 1701 ja 1702 joko laikkuina tai korpityyppisenä elinympäristönä.

Kuviolla 1692 on runsain mitoin maa- ja lahopuuta ja puusto on erirakenteinen ja monilajinen. Hallitsevana puuna on kuusi; kuvion 1690 ja 1692 rajana toimivaa metsäautotietä vasten, siis kuvion eteläreunalla runsaasti kasvaa kookkaiden haapojen rivi; lisäksi kuviolla esiintyy mäntyjä ja koivuja. Kuvio rajautuu itäosaltaan suojeltuun pähkinäpensaslehtoon, ja kuviolla on lehtolaikkuja itään painottuen. Etenkin kuvion kaakkoiskulmassa ja luonnonsuojelualueella kasvaa kookkaita kuusia, joita liito-orava voisi potentiaalisesti käyttää, varsinkin kun niiden välittömässä läheisyydessä on kookkaiden haapojen rivistö. Kuvion poikki etelä-pohjoissuunnassa virtaa luonnonmukainen noro kohdassa N 6687419 E 380677 (jota en kyennyt paikantamaan ensimmäisen maastokäyntini jälkeen, joten se saattoi kyllä myös olla lumen sulamisvedestä aiheutunut). Kenttäkerroksen tyyppikasvina on valkovuokko, muuten kenttäkerros on suhteellisen niukkaa varvikkoa, jossa esim. käenkaali, kielo ja muut lehtokasvit alkoivat kunnolla tulemaan näkyviin vasta kolmannella maastokäynnillä. Ylempänä rinteessä kuvion koillisrajalla kasvaa koivikkoa. Kuvion länsiosa on tuoreempaa; lehtolaikkuja on täälläkin paikoitellen ja maapuuta runsaasti. Kuvio saa Metso-luokituksen I mahdollisen noron, runsaan maapuuston, erirakenteisen puuston, lehtoisuuden ja suojelualueeseen rajautuneisuuden vuoksi.

Kuvion 1692, luonnonsuojelualueen ja kuvion 1694 väliin jää kuvio 1693, joka jää tämän tarkastelun ulkopuolelle. Se on mäenrinteen mäntyvoittoista metsää, jossa kasvaa myös jäkälittyneitä koivuja.

Kuvio 1694 rajautuu eteläreunaltaan suojelualueeseen. Kuviolla on lehtolaikkuja, ja sen valtapuuna on kuusi. Lisäksi siellä kasvaa koivuja, kuusta, pajua, pihlajaa ja kuvion keskivaiheilla on haapalehto, jossa on muutama kelohaapa ja melko runsaasti kantoja. Kuvion länsiosa on suhteellisen hämärää kuusien hallitsemaa sekametsää, ja itäosalla suojeltua pähkinäpensaslehtoa vasten jonkin verran pähkinäpensaita. Epäselväksi jäi, miksi kuvion itäreunassa aivan pähkinäpensaslehdon rajalla oli suuri joukko pihlajia nirhitty noin 2-2,5 metrin korkeudelta. Ehkä hirvien tekosia, mutta hirvenläjiä ei kuitenkaan tällä kuviolla näkynyt (sen sijaan naapurikuvioiden 1700 ja 1701 rajoilla niitä näkyi). Kuviolla on runsas lintulajisto, mm. peippo, pajulintu ja närhi. Kuvio saa Metso-luokituksen II.

Kuvio 1694

Kuvio 1700 rajautuu eteläosistaan kuvioon 1694. Se on valoisa ja kosteapohjainen, ja etenkin sen itäosissa on erittäin runsaasti maapuuta. Alueen etelä- ja länsipuolen valtapuu on kuusi; muuten kuviolla kasvaa pääasiassa kuusta ja koivua sekä jokunen haapa, pihlaja ja raita. Kuvio saa Metso-luokituksen III.

Kuviota 1700 sen kaakkoisosistaan.

Kuvio 1701 on kuusi-mänty-rauduskoivusekametsää, jossa on eri-ikäistä sekarakenteista puuta, ja erittäin runsaasti maapuuta. Muita puulajeja ovat ainakin raita ja pihlaja. Maapohja on tuore, kostea, kuviolla on lehtolaikkuja ja sen poikki kulkee vanha osin umpeenkasvanut metsäautotie. Kuvio saa Metso-luokituksen I-II.

Kuviota 1701

Kuvio 1702 on suhteellisen avointa ja valoisaa metsää, joka rajoittuu pohjoisosistaan asuinalueen tontteihin. Kuviolta löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta. Kuviolla on pieni lehtokorpi, jossa kasvaa mm. käenkaalia, kortteita, sananjalkaa ja useampaa saniaislajia. Sammallajisto on varsin runsas, mm. rahka-, seinä- ja lehväsammalia. Alueen koillisosassa on laajahko metsätuhoalue, jossa suurin osa puustosta on kaatunut ja jäänyt maastoon maapuuksi. Kuvio saa Metso-luokituksen I suon, noron sekä erittäin runsaan maapuun vuoksi.

Kuvion 1702 metsätuhoaluetta.

Lehtokorven pohjakerrosta.

Vesistökatsaus

Vesilain 11 § tarkoitetuista suojeltavista vesiluontotyypeistä alueella kulkee metsäkuvion 1692 alueella pohjoinen-eteläsuunnassa lähellä suojellun pähkinäpensaslehdon rajaa noro, jonka koordinaatit olivat kohdassa N 6687419 E 380677. Tosin tätä noroa ei löytynyt enää viimeisellä maastokäynnillä, joten kyseessä saattoi olla myös lumien sulamisveden muodostama puro. Noron virtaussuunta on pohjoisesta etelään, mutta maastokäyntieni perusteella jää epäselväksi, voidaanko puhua varsinaisesta norosta, sillä sen säännöllisyyden havainnointi vaatisi pidempää aikajännettä.

Metsäkuviolta 1702 – jolla on myös pieni lehtokorpikuvio – löytyy kohdalta N 6685444 E 378070 löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta.

Metsäkuvion 1701 vesiaihe.

VIITTEET:

Luonnonsuojelulaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096

Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016-2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.  http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74890/YMra_17_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vantaan luonnonsuojelualueselvitys: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/119105_Luonnonsuojelualueselvitys.pdf

Vantaan yleiskaava 2020: esitys uusista luonnonsuojelualueista: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/141791_UudetSLalueetehdotus.pdf

Vesilaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587#L2P11

Reppu ja reissumies

Havahduin kevään herätessä liian myöhään. Minulla olisi lukujärjestys lähes tyhjä huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun lukuunottamatta viikon yrttineuvojakurssia toukokuun loppupuolella. Mitä tehdä, kun aikuisopintotuki ja lyhennysvapaa alkaisivat kohta paukkumaan?

Keksin, että joka tapauksessa tulisin viettämään suuren osan yllättäen siunaantunutta vapaa-aikaani metsässä kameran ja termoksen kanssa, joten sen ajan voisi käyttää hyödykseenkin. Katselin sillä silmällä tutkintovaatimuksia, ja mietin, mitä haluaisin koulun pakollisen tarjottimen ulkopuolelta oppia. Katseeni kiinnittyi opintojaksoon "Luontoselvitysten laatiminen". Muistin vanhan tuttavuuteni aktivistiaikojeni aamuhämärästä, luontoarvioijaguru Keijo Savolan. Otin yhteyttä Luonnonsuojeluliittoon, ja esitin tilanteen win-win -järjestelynä: minä saan mestari-kisällityyppisesti oppia, sisältöä metsässä hortoiluuni ja SLL yhden silmäparin lisää.

Keijon kanssa tehtyäni yhden havainnollistavan kierroksen Laaksossa ja yhden orientoivan maastokeikan Pakilaan vietin hänen seuranaan yhden maastopäivän Petaksen maastossa ja saatuani häneltä kotiläksyiksi liito-oravaselvityksiä, muita luontoselvityksiä, Metso-kriteereitä, Vesilakia ja metsätyypitysmateriaalia, sovimme kahden kärjen taktiikasta, jossa tekisin liito-oravaselvityksiä ja Metso- ja vesilakikartoituksia.

Olin ensi alkuun kaavaillut pyytäväni jotakin opiskelukavereistani mukaan ainakin joillekin retkistäni itseäni tuoreemmiksi silmiksi ja seuraksi. Pian kuitenkin likinäköinenkin silmä tarkentuu erottamaan kellertäviä liiturinpipanoita kuusten juurilta, ja haapojen vihreät rungot alkavat puhumaan. Huomasin, etten enää silmiä saati seuraa kaipaakaan, vaikka edelleenkään en ole ratkaissut sitä, miten silmälasit ja kiikarit yhdistetään tyydyttävästi. Minulle kehittyi pian rutiini siihen, mitä näille keikoille pakkaan: kasvi- ja lintukirjan, kiikarit, kameran, kahvi- ja soppatermoksen.

On siinä ja siinä, missä määrin tämän yhtälön toinen win-puoli toteutui, - vaikka löysinkin ainakin yhden aiemmin luokittelemattoman suon ja muutamia uusia liito-oravapuita - mutta ainakin minä opin erottamaan lehtipuita myös lehdettömään aikaan ja minulle kehittyi lehtovaisto, jossa fiilistä pitää kuitenkin varmistaa kuopsauttamalla maaperää. Sovittujen Haagan Riistavuoren, Petaksen ja Friimetsän liiturikartoitusten lisäksi tein Metso- ja suojeluarvo- sekä vesistökatsauksen Friimetsässä.

Olin jo hyvää vauhtia kirjoittamassa raporttiani, kun some hälytti Pajamäkeen. En ollut aiemmista Jokeri kakkosen tunnelisuunnitelmista vielä osannut tulla siihen käsitykseen, että suunnitelmat olisivat kuolinisku Patterinmäen metsälle, joka ympäröi Patterinmäen kallioketoaluetta ja jonka kiertävä lenkkipolku on itselleni yksi rakkaimpia lenkkimaastoja. Sinne siis. Kävin tutkailemassa, että josko alueelta löytyisi vielä lisää liito-oravahavaintoja jo aiemmin tehtyjen lisäksi.

Löysinkin kolme papanakuusta Patterinmäen länsipuolelta, tunnelin suuaukon lähettyviltä, ja kaksi näistä oli merkattu kaadettaviksi. Lisäksi neljään ja puoleensataan kaadettavaan puuhun kuului luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain suojeltavassa elinympäristössä eli Patterinmäen lounaispuolen vaahteralehdosta seitsemän runkomittaista vaahteraa (eli yli 7 cm paksuisia rinnankorkeudelta).

Käytyäni havainnoimassa Patterinmäkeä ja ilmoitettua havainnoista Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseen ja rakentamisesta ja ympäristöstä vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäelle, minuun otettiin yhteyttä Pajamäki-seurasta, jonka edustajan kanssa menin sitten laskemaan vaahteroita. Jalopuumetsän kriteeri täyttyi kirkkaasti, ainakin 50 runkomittaista vaahteraa rajallisella noin hehtaarin alueella.

Havainnot poikivat Pajamäki-seuran toimenpidekieltohakemuksen Ely-keskukseen, ja myöhemmin myös Helsyn vastaavan hakemuksen.

Reilut 10 vuotta sitten uskoin, että on mahdollista yhdistää aktivistin, tutkijan ja kunnallispoliitikon toimijaroolit ilman ristiriitaa. Se on kyllä siinä ja siinä. Yhtäältä saamani oppi liito-oravahavainnoinnissa ja Metso-luokituksissa palvelee paitsi luontotietojärjestelmää, myös asukasaktivismia; toisaalta asukasaktivismiin käyttämäni aika on suoraan pois raportinteosta. Varmaankin raporteistani olisi tullut parempia ilman tätä Patterinmäki-ekskursiota, mutta toisaalta vaahteroiden laskeminen teroitti minulle ainakin eräitä Metso-kriteerejä, eritoten jalopuumetsien osalta.

Viiden viikon arvioiva luontohavainnointijakso oli antoisa ja yllättävänkin työntäyteinen. Sain olla Stadin ammattiopiston pioneeri, ensimmäinen suorittaja tällä jaksolla, jolle on kyllä osaamisvaatimukset muttei opetusta. Sain uudet lasit, joilla katsella metsää, vaikkakin vielä lajintuntemuksessa, Metso-kriteereissä, metsä- ja suoluokituksissa onkin työsarkaa. Silkalla luontoarvioinnilla ei voi elää, mutta olen jo siitä tyytyväinen, että olen osaltani vielä kisällinäkin jo vienyt liito-oravahavainnointioppia ja jalopuumetsäoppia eteenkinpäin, ja ehkä joskus voin kurssittaakin niistä. Silmäni myös nyt viimeistään putosivat sen suhteen, että Lisää kaupunkia Helsinkiin -ideologia ei ole vain vallannut stadilaista kaupunkisuunnittelua, vaan se on stadilainen kaupunkisuunnittelu. Siihen kuuluu ajattelu, jossa raiteet aina konfliktitilanteissa jyräävät luonnon. Viimeistään nyt minulle on selvää, että luontoa ei puolusteta valtuustossa, vaan parasta aktivismia luonnon puolesta on mennä luontoon.