Riistavuoren norostosta

 Norot ovat vesilain mukaan suojeltavia, pienehköjä virtoja. Viime keväänä kävin tutkimassa Riistavuoren näköalakallion pohjoispuolista, Riistavuorenpolkua seurailevaa uomaa, ja sen on Uudenmaan ELY lausunut ojaksi. Eivät Riistavuoren noroehdokkaat kuitenkaan tähän uomaan (josta ELY on kuitenkin tarkemmin todennut, että heidän mielestään kyseisen uoman keskiosa vaikuttaa luonnonvaraiselta, ja rakentaminen ei heidän käsityksensä mukaan vaikuttaisi siihen) tyhjene. Kyseinen uoma ottaa vesiään Riistavuorenkuja 4:n viereisestä kosteikosta, mutta myös Riistavuoren alueen pohjoisilta kallioilta valuvista lumien sulamisvesistä ja Riistavuorenpolun ja kallioiden välisestä soistumassa olevasta kosteikosta.

Kuitenkin Riistavuoren alueella on muitakin virtauksia. Sanotun näköalakallion eteläpuolella avautuu suoranainen norojen verkosto. Yksi näistä noroista on kausiluontoinen - millaiset myös kvalifoituvat noroiksi - ja se ilmenee etupäässä lumien sulamisen ja suojakelien aikaan, valuttaen lumien sulamisvesiä "ylempää" maastosta, niin näköalakallioiden suunnalta pohjoisesta kuin Riistavuoren eteläisiltä kallioilta, jotka jäävät onneksi sentään kaavoituksen ulkopuolelle. Virtaus on ihan todellista, mistä kertoo se, että suojakelillä ja lumien sulamisen aikaan polku on vaarallisen liukas. Tämä noro virtaa kuvan esittämässä paikassa, alueen ainoan roskiksen vierestä. Tämän paikan - jossa noro ylittää ulkoilupolun - maastokoordinaatit ovat käsivaralla otettuina noin N66773906/E382787.

Edellisestä kuvanottopaikasta katsottuna parisenkymmentä metriä länteen, eli juuri kuvan ulkopuolelle sen vasemmalla puolella, aivan lähellä Vihdintietä on kosteikko, joka jäisi rakentamisen alle. Se kosteikko jatkuu kuvassa näkyvän roskiksen takavasemmalle lähtevän polun toiselle eli eteläpuolelle. Paikan, jossa norot tulevat näkyville, erottaa kyseisestä polusta vain muutama metri metsään olevasta Strömbergin koulun suunnistusrastista. Rastin koordinaatit käsikopelolla otettuina ovat N6677391/E382767. 

                                Strömbergin koulun rasti, jonka takana näkyy kosteikkoa, jonne on 

                                yhteydessä kaksi noroa.

Kaavan käsittely jatkuu huomisessa lautakunnassa, jossa se kannattaa hylätä, ettei tulla samanlaiseen tilanteeseen kuin Stansvikissa, jossa jo hyväksytty kaava jouduttiin avaamaan noron takia.  

Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan

Nk. Länsi-Haagan eli Riistavuoren kaava käväisi taas kaupunkiympäristölautakunnassa. Ohessa kannanotto kaavasta. Se meni lautakuntalaisille, niin varsinaisille kuin varajäsenillekin.

Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan

Suosittelen kaavan hylkäämistä seuraavista syistä:

1.     Otso Kivekkään aloite laatia Vihdintien toisella puolella olevalle Valimon/Pitäjänmäen teollisuusalueelle oma osayleiskaava menee eteenpäin, ja ainakin suurin osa alueelle kaavaillusta asuinrakentamisesta mahtuu Vihdintien toiselle puolelle. Vihdintien toiselle puolelle tulevan rakentamisen tulee olla Riistavuoreen rakentamiseen sijasta, ei sen lisäksi.

2.     Kaikkein pahin kipupiste kaavasuunnitelmassa ovat nykyisen ulkoiluväylän itäpuolelle sijoitetut pistetalot Riistavuoren kaikkein kapeimpaan kohtaan, jotka kutistavat puiston kapeimmillaan 30-40 metriä kapeaksi soiroksi. Muun muassa dosentti Kati Vierikon tutkimuksien mukaan metsän on oltava vähintään 200 metriä leveä, jotta se olisi monimuotoinen. Ulkoiluväylän poistaminen tekee jäljellejäävästä Riistavuorenpuistosta selvästi nykyistä huonommin virkistykseen soveltuvan, ja väylän poistaminen lisää metsänpohjan kuluneisuutta. Mahdollinen korvaava ulkoiluväylä heikentää entisestään metsän monimuotoisuutta, sillä tällöin koko jäljelle jäänyt kapea metsäkaistale altistuu reunavaikutuksille.

3.     Kapeneva metsä toimii huonosti liito-oravien dispersaalina eli kauttakulkureittinä. Pohjois-Haagan runsaiden liito-oravakantojen todennäköisin ja oikeastaan ainoa toimiva reitti kulkee Riistavuoren kautta. Kaikkein kriittisin yhteys on radan alittavassa kohdassa, ja tämä yhteys uhkaa katketa kokonaan.

4.     Kaavoitus katkaisee nyt suositun ulkoiluväylän, vaikka muuten kaupungin strategiana on suosia kevyttä liikennettä. Kyseessä on seudullisesti käytetty ulkoiluväylä, joka siis katkeaa suunnitelmassa. Vuorovaikutusraportissa useaan kertaan mainittu ”virkistysalueiden kehittäminen” tuntuu tätä taustaa vasten sanahelinältä, ellei hämäykseltä.

5.     Englantilaiselle koululle myönnetty tontti pienentää tosiasiallista Riistavuorta ja tuhoaa sieltä liito-oravien ydinalueen. Jos pistetalot jätettäisiin rakentamatta, tätä ei voisi sanoa aivan kompensaatioksi, sillä se olisi ”katkaisen molempien käsien sijasta yhden” -tyyppinen ratkaisu, mutta sekin olisi parempi kuin ei mitään.

6.     Riistavuorenpolun alittaa noro, jollaiset ovat vesilailla suojeltuja.

7.     Monilla Etelä-Haagan ja Pitäjänmäen koululaisilla matka metsään pitenee ratkaisevasti ja heillä ympäristökasvatuksen jatkuminen on vaakalaudalla.

8.     Alueella on voimassa Sisäasianministeriössä vahvistettu puistoasemakaava, jota ei olla missään kumottu, eikä Maankäyttö- ja rakennuslaissa sanota mitään vahvistetun puistoasemakaavan kumoamisjärjestyksestä.

9.     Riistavuoren kangaskorven (joka on äärimmäisen uhanalainen suoluontotyyppi) vesitalous muuttuu rakentamisen myötä. Lisäksi rakentaminen hävittäisi alueelta Helsingissä vaarantuneita lajeja, kuten suokukka ja pikkukarpalo sekä huomionarvoisia lajeja, kuten raate ja maariankämmekkä.

10. Kaavoitus on ristiriidassa kaupungin oman LUMO-ohjelman ja EU:n ennallistamisasetuksen ja Euroopan Komission Green City Accord -julistuksen kanssa.

11.  Alueelta ei ole tehty kattavia luontokartoituksia, mutta Luontoliiton kartoittajien käynnit antavat viitteitä edustavasta sammal-, jäkälä- ja kääpälajistosta.

12. Alueen kaavoitus pohjautuu epäläpinäkyvään MAL-sopimukseen, jonka osalta on hämärää, missä määrin se on demokraattisen kontrollin ulottuvissa. Kuitenkin kunnalla on kaavoitusmonopoli alueellaan; MAL-sopimuksella kunnat käytännössä luovuttavat tätä monopoliaan valtiolle.

13. Uudet asunnot menevät tällä hetkellä huonosti kaupaksi, ja metsää ei kannata tuhota, kun asuntojen kaupaksi meneminen on epäselvää.

14.  Katupuut ovat kivoja, mutta on hölmöläisten matonkudontaa kaataa metsää, jotta olisi tilaa istuttaa katupuita ja toteuttaa pyöräilyväylä Vihdintien varrelle, vaikka nyt jo alueen läpäisee hyvin suosittu ja viihtyisästi metsässä kulkeva kevyen liikenteen väylä.

15. Toisen korttelirivin rakentaminen perustellaan sillä, että se olisi välttämätön ”viihtyisän kaupunkitilan” aikaansaamiseksi. Tällöin unohdetaan se, että kaupunkiluonto on itsessään viihtyisää kaupunkitilaa. Korttelikaupunkiajatus sulkeistaa julkisen kaupunkitilan (kaupunkimetsän) yksityispihoiksi.

Kahden korttelirivin sijaan pidän mahdollisena kaavoittaa yhden lamellikorttelin (nk. käärmetalon) Vihdintien nyt rakentamattomaan reunaan, alueelle, jossa nyt kulkee voimajohtoja, samantyyppisesti kuin Niemenmäkeen, Huopalahdentien reunalle on suunnitteilla, edellämainituilla edellytyksillä. Lisäksi on huolehdittava, että näköalakallio säilyy näköalakalliona.

Vakuudeksi

Manki Perukangas

Luonto- ja ympäristöneuvoja, kaupunkitutkimuksen entinen jatko-opiskelija, valtiotieteiden maisteri

Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

                            Tähän tulisi pistetaloja. 

Riistavuoren noro

 Toukokuussa 2019 opetellessani liito-oravakartoitusta kävin myös Riistavuoressa. Silloin tein paljolti vääriä johtopäätöksiä alueesta, sillä en tuolloin tuntenut aluetta niin hyvin, että olisin osannut sieltä etsiä merkkejä liitureista, mutta sen sijaan löysin itä-länsisuuntaisen noron. 

Nyt kun alueen päälle on laskeutunut synkkä pilvi, muistakaamme, mitä tapahtui viime syksynä Laajasalossa, Stansvikissa. Siellä "löydetty" noro pysäytti jo hyväksytyn kaavan ja pakotti kaavan uudelleentarkasteluun. No, Stansvikissahan noroa ei löydetty, vaan se kyllä oli jo paikallisten asukkaiden, aktivistien ja kaupungin omassakin tiedossa. Tai ainakin olisi pitänyt olla, sillä noro havaittiin kaupungin jo vuonna 2005 tekemässä luontoselvityksessä. Kaupunki tunnetusti vain on luontotiedon hautausmaa; johtuu tämä sitten jatkuvista atk-muutoksista tai organisaatiomuutoksista vai siitä, että kaupungilla olisi erityisen löperökätisiä työntekijöitä, tiedä häntä. 

Vesilaki määrittelee noron olevan "puroa pienempi vesiuoma, jonka valuma-alue on vähemmän kuin 10 neliökilometria ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävissä määrin mahdollista".

Huhtikuun 27. päivänä lähdin uudestaan paikantamaan noroa. Ja löytyihän se. 

Noro virtaa kaakosta luoteeseen, pian Haagan asuinalueelta Vihdintielle kulkevan Riistavuorenpolun eteläpuolella ja sitä seuraillen. Kuvassa kajastelevat Vihdintien toisella puolella olevan teollisuus-/toimitila-alueen rakennukset.

Tästä kohtaa noro tulee ulos Riistavuorenmetsästä, virtaillen kohti Vihdintietä. 

Sama kohta Vihdintien suunnasta. Noro ehtyy maahan, eikä jatku Vihdintien toiselle puolelle. Tästä etelään alkavatkin pengertymään Vihdintien varren maisemakalliot.

Tässä noro meanderoi Riistavuorenmetsässä.

Taustalla näkyvän lumilaikun kohdalta kulkee Riistavuorenpolku. Tässä kohtaa noron päälle on laitettu ad hoc -silta palvelemaan kävelijöitä ja maastopyöräilijöitä.

Noro ottaa vetensä allikosta, joka sijaitsee Riistavuorenmetsässä välittömästi Riistavuorenkuja 6:n talojen takapihalla. Toissijaisesti se ottaa vetensä Riistavuorenpolun toiselta puolelta; Riistavuorenpolun alta on kaivettu salaojaputki, joka kuljettaa Riistavuorenpolun pohjoispuolen kosteikoista tihkuvaa vettä ja Riistavuorenmetsän pohjoisosien kallioilta keväisin valuvaa lumien sulamisvettä tähän noroon. Kuva esittää Riistavuorenpolun pohjoispuoleista kosteikkoa.

Reppu ja reissumies

Havahduin kevään herätessä liian myöhään. Minulla olisi lukujärjestys lähes tyhjä huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun lukuunottamatta viikon yrttineuvojakurssia toukokuun loppupuolella. Mitä tehdä, kun aikuisopintotuki ja lyhennysvapaa alkaisivat kohta paukkumaan?

Keksin, että joka tapauksessa tulisin viettämään suuren osan yllättäen siunaantunutta vapaa-aikaani metsässä kameran ja termoksen kanssa, joten sen ajan voisi käyttää hyödykseenkin. Katselin sillä silmällä tutkintovaatimuksia, ja mietin, mitä haluaisin koulun pakollisen tarjottimen ulkopuolelta oppia. Katseeni kiinnittyi opintojaksoon "Luontoselvitysten laatiminen". Muistin vanhan tuttavuuteni aktivistiaikojeni aamuhämärästä, luontoarvioijaguru Keijo Savolan. Otin yhteyttä Luonnonsuojeluliittoon, ja esitin tilanteen win-win -järjestelynä: minä saan mestari-kisällityyppisesti oppia, sisältöä metsässä hortoiluuni ja SLL yhden silmäparin lisää.

Keijon kanssa tehtyäni yhden havainnollistavan kierroksen Laaksossa ja yhden orientoivan maastokeikan Pakilaan vietin hänen seuranaan yhden maastopäivän Petaksen maastossa ja saatuani häneltä kotiläksyiksi liito-oravaselvityksiä, muita luontoselvityksiä, Metso-kriteereitä, Vesilakia ja metsätyypitysmateriaalia, sovimme kahden kärjen taktiikasta, jossa tekisin liito-oravaselvityksiä ja Metso- ja vesilakikartoituksia.

Olin ensi alkuun kaavaillut pyytäväni jotakin opiskelukavereistani mukaan ainakin joillekin retkistäni itseäni tuoreemmiksi silmiksi ja seuraksi. Pian kuitenkin likinäköinenkin silmä tarkentuu erottamaan kellertäviä liiturinpipanoita kuusten juurilta, ja haapojen vihreät rungot alkavat puhumaan. Huomasin, etten enää silmiä saati seuraa kaipaakaan, vaikka edelleenkään en ole ratkaissut sitä, miten silmälasit ja kiikarit yhdistetään tyydyttävästi. Minulle kehittyi pian rutiini siihen, mitä näille keikoille pakkaan: kasvi- ja lintukirjan, kiikarit, kameran, kahvi- ja soppatermoksen.

On siinä ja siinä, missä määrin tämän yhtälön toinen win-puoli toteutui, - vaikka löysinkin ainakin yhden aiemmin luokittelemattoman suon ja muutamia uusia liito-oravapuita - mutta ainakin minä opin erottamaan lehtipuita myös lehdettömään aikaan ja minulle kehittyi lehtovaisto, jossa fiilistä pitää kuitenkin varmistaa kuopsauttamalla maaperää. Sovittujen Haagan Riistavuoren, Petaksen ja Friimetsän liiturikartoitusten lisäksi tein Metso- ja suojeluarvo- sekä vesistökatsauksen Friimetsässä.

Olin jo hyvää vauhtia kirjoittamassa raporttiani, kun some hälytti Pajamäkeen. En ollut aiemmista Jokeri kakkosen tunnelisuunnitelmista vielä osannut tulla siihen käsitykseen, että suunnitelmat olisivat kuolinisku Patterinmäen metsälle, joka ympäröi Patterinmäen kallioketoaluetta ja jonka kiertävä lenkkipolku on itselleni yksi rakkaimpia lenkkimaastoja. Sinne siis. Kävin tutkailemassa, että josko alueelta löytyisi vielä lisää liito-oravahavaintoja jo aiemmin tehtyjen lisäksi.

Löysinkin kolme papanakuusta Patterinmäen länsipuolelta, tunnelin suuaukon lähettyviltä, ja kaksi näistä oli merkattu kaadettaviksi. Lisäksi neljään ja puoleensataan kaadettavaan puuhun kuului luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain suojeltavassa elinympäristössä eli Patterinmäen lounaispuolen vaahteralehdosta seitsemän runkomittaista vaahteraa (eli yli 7 cm paksuisia rinnankorkeudelta).

Käytyäni havainnoimassa Patterinmäkeä ja ilmoitettua havainnoista Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseen ja rakentamisesta ja ympäristöstä vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäelle, minuun otettiin yhteyttä Pajamäki-seurasta, jonka edustajan kanssa menin sitten laskemaan vaahteroita. Jalopuumetsän kriteeri täyttyi kirkkaasti, ainakin 50 runkomittaista vaahteraa rajallisella noin hehtaarin alueella.

Havainnot poikivat Pajamäki-seuran toimenpidekieltohakemuksen Ely-keskukseen, ja myöhemmin myös Helsyn vastaavan hakemuksen.

Reilut 10 vuotta sitten uskoin, että on mahdollista yhdistää aktivistin, tutkijan ja kunnallispoliitikon toimijaroolit ilman ristiriitaa. Se on kyllä siinä ja siinä. Yhtäältä saamani oppi liito-oravahavainnoinnissa ja Metso-luokituksissa palvelee paitsi luontotietojärjestelmää, myös asukasaktivismia; toisaalta asukasaktivismiin käyttämäni aika on suoraan pois raportinteosta. Varmaankin raporteistani olisi tullut parempia ilman tätä Patterinmäki-ekskursiota, mutta toisaalta vaahteroiden laskeminen teroitti minulle ainakin eräitä Metso-kriteerejä, eritoten jalopuumetsien osalta.

Viiden viikon arvioiva luontohavainnointijakso oli antoisa ja yllättävänkin työntäyteinen. Sain olla Stadin ammattiopiston pioneeri, ensimmäinen suorittaja tällä jaksolla, jolle on kyllä osaamisvaatimukset muttei opetusta. Sain uudet lasit, joilla katsella metsää, vaikkakin vielä lajintuntemuksessa, Metso-kriteereissä, metsä- ja suoluokituksissa onkin työsarkaa. Silkalla luontoarvioinnilla ei voi elää, mutta olen jo siitä tyytyväinen, että olen osaltani vielä kisällinäkin jo vienyt liito-oravahavainnointioppia ja jalopuumetsäoppia eteenkinpäin, ja ehkä joskus voin kurssittaakin niistä. Silmäni myös nyt viimeistään putosivat sen suhteen, että Lisää kaupunkia Helsinkiin -ideologia ei ole vain vallannut stadilaista kaupunkisuunnittelua, vaan se on stadilainen kaupunkisuunnittelu. Siihen kuuluu ajattelu, jossa raiteet aina konfliktitilanteissa jyräävät luonnon. Viimeistään nyt minulle on selvää, että luontoa ei puolusteta valtuustossa, vaan parasta aktivismia luonnon puolesta on mennä luontoon.