Showing posts with label villiyrtti. Show all posts
Showing posts with label villiyrtti. Show all posts

Sunday, June 7, 2026

Villiyrtit Porvoossa

11.–22.5. • POMO-talo, Linnankoskenkatu 20 

Manki Perukangas 10 h, 40 € 

Tiistai 11.5. klo 18–20.15 luento jokamiehen oikeuksista

Tiistai 18.5. klo 18–20.15 luento villiyrteistä: tunnistus, käyttö, poiminta ja säilytys 

Lauantai 22.5. klo 12–15 villiyrtti- ja ahomansikkaretki Joonaanmäelle

Villiyrtit Sipoossa

Yhden rikkaruoho, toisen mauste. Moni suomalaisen luonnon tavallinen, jopa rikkaruohoksi luokiteltu kasvi - kuten voikukka tai vuohenputki - ovat erinomaista salaattiainesta tai soveltuvat maustamaan ruoanlaittoa. Kurssilla opetellaan tunnistamaan joitakin tavanomaisia suomalaisessa luonnossa kasvavia villiyrttejä ja perusasiat niiden säilytyksestä ja käytöstä. Teoriatunnit ovat ke 13.5. ja 20.5. Kurssiin kuuluu villiyrttiretki la 6.6., jolla saattaa löytää myös ahomansikoita.

Opetuksen tavoitteet

Kurssin käytyäsi tunnistat suomalaisen luonnon käyttökelpoiset marjat ja tiedät perusasiat marjojen säilytyksestä.

Kevätlukukausi
13.5.–6.6.2026(Kertoja: 3)
Avaa

Opettaja
Michael Perukangas
Opetuspaikka
Miili D1012Söderkullan koulutie 7 | Söderkulla skolvägen 7Söderkulla
Opetusmuoto
Lähiopetus

Sunday, August 3, 2025

Keruutuotekurssini lukuvuonna 2025-2026 Porvoon kansalaisopistossa

410250 Marjoja metsästä 

 • Ti 18–20.15, la 12–15, 9.–13.9. 

 • KoMbi-talo, Mannerheiminkatu 15 

 • Manki Perukangas 7 h, 16 € 

 Tiistai 9.9. klo 18–20.15 marjojen tunnistus ja säilöntä ja jokaisen oikeudet.

 Lauantai 13.9. klo 12–15 marjaretki Humlaan.

410252 Sienikurssi 

 • Ti 18–20.15, la 12–15, 16.9.–25.10. 

 • Linnankosken lukio, Piispankatu 24–26 

 • Manki Perukangas 11 h, 22 € 

 Tiistai 16.9. klo 18–20.15 Sienten tunnistus ja säilöntä.

 Lauantai 20.9. klo 12–15 Sieniretki Humlaan. Lauantai 25.10. klo 12–15 Sieniretki Humlaan. 

410254 Yrttikurssi 

• Ti 18–20.15, la 12–15, 12.–23.5. 

 • KoMbi-talo, Mannerheiminkatu 15

 • Manki Perukangas 10 h, 21 € Tiistai 12.5. klo 18–20.15 luento jokaisen oikeuksista. 

Tiistai 19.5. klo 18–20.15 luento villiyrteistä: tunnistus, käyttö, poiminta ja säilytys. 

Lauantai 23.5. villiyrtti- ja ahomansikkaretki Joonaanmäelle klo 12–15. Säänmukainen pukeutuminen ja paperipusseja yrttien pakkaamista varten.

Friday, September 13, 2019

Minä, keruutuoteneuvoja

Suoritin tänään keruutuoteneuvojan pätevyyden. Kyseinen pätevyys koostuu kolmesta osiosta: villiyrttineuvoja, marjaneuvoja ja sienineuvoja. Villiyrttikurssi käytiin jo ennen kesälomia, viikon intensiivikurssina toukokuun loppupuolella.

Ihmiselle, joka ei käytännössä ole aikaisemmin poiminut edes voikukanlehtiä tai nokkosia, kurssi avasi silmiä. Salaattia on jokseenkin turha ostaa, kun viisi metriä polulta syrjään voi poimia niin salaatin, teen tai peston ainekset. Voikukka ja vuohenputki kannattaa poimia ravinnoksi eikä niitata siimaleikkurilla. Kiinankaalin voi korvata kotkansiivillä, ja parsan asemesta voi poimia maitohorsmanvartta. On paitsi ilmaista, myös puhdasta, terveellistä ja hyvää. Ja luonnontuntemus paranee siinä sivussa.

Kurssilla tunnistusopin lisäksi opettelimme tekemään erilaisia teesekoituksia ja valmistimme itse luonnonantimista vuohenputkipestoa. Valkosipulin kanssa - jota taisi vähäsen humpsahtaa - siitä tuli paljon maukkaampaa kuin kaupan purkkipesto.


Toki ammattitaitoa pitäisi pitää jatkuvasti yllä, ja "hortoilu" jäi tämänvuotiselta satokaudelta valitettavankin vähiin, mutta tähänastisiksi kokemusperäisiksi suosikeiksini ehtivät muodostumaan siankärsämö pataruoan mausteena (jopa poikani söi sitä kesäisen telttaretkemme trangiakokkauksen mausteena), ja opin, että vadelmanlehtiä kannattaa lisätä mihin tahansa teesekoitukseen. Mesiangervon aromista myös tykkään. Sentään pääsin opiskelukaverini Millan kanssa teroittamaan kynsiäni kesän työharjoittelujaksolla Kumpulan koulukasvitarhalla, vetäessämme kesätyöntekijöiden, palstavapaaehtoisten ja Itua elämään -hankkeen vetäjän Pirjon kanssa villiyrttikierroksen maahanmuuttajille. Tässä sessiossa esittelin maitohorsman samoin kuin näytössänikin.

Syksyn puolella kävin sitten viikon mittaisen marjaneuvojakurssin, joka meni aika lailla putkeen. Syötävien marjojen lisäksi opettelimme myrkkymarjat - joita on itse asiassa aika paljon - ja marjojen säilönnän. Kävimme jälleen Mustavuoressa, jossa on suhteellisen pienellä alueella erinomainen kattaus niin syötäviä kuin myrkyllisiäkin marjoja. Erinomainen resurssi, josta löytää ainakin Helsingistä niitä paikkoja, joissa voi harjoittaa jokamiehenoikeuttaan, löytyy googlaamalla "satokartta". Neuvojanäytössä esittelimme kukin kaksi marjaa maahanmuuttajaryhmälle, jotka kävivät ns. valma- eli valmistavassa koulutuksessa. Minulle sattuivat vaapukka ja lillukka. Neuvojalle on hyödyllistä oppia selkokielisyyttä; kaupan päälle tulee pikakurssi suomalaisen luontosuhteen erityispiirteen eli jokamiehenoikeuden opettamisesta.

Tietenkään neuvojankurssi ei olisi mistään kotoisin, jos emme itse olisi kokeilleet, mitä marjoista voi tehdä. Pihlajanmarja osoittautui erityisen suosituksi, ja tyrniäkin kokeili pari. Teimme toffeeta, mehua, soseita ja hilloja. Aion valmistaa pihlajanmarja-omenahilloa kotona enemmänkin, ei vähiten siksi että näin tulee säilöneeksi c-vitamiinit talven varalle.

Viimeisenä seurasi ehkä koko opiskeluajan eniten odottamani kurssi eli viikon sienineuvojakurssi Östersundomin leirikeskuksessa lähes retriittityyppisesti. Meillä oli onni saada opettajaksemme eturivin sienitietäjä ja -kirjailija, Sienilehden päätoimittaja Lasse Kosonen.

Lähdin kurssille ehkä hieman takki auki, ylimielisenä lähes elämänikäisen sieniharrasteluni pullistamana. Olikin oikein että sain palautuksen maan pinnalle jo heti ensimmäisen päivän tasotestissä, joka simuloi varsinaista tunnistuskoetta. Siinä piti tunnistaa mahdollisimman moni 40 sienestä.

Luokkahuoneopetusta sienten tunnistamisesta, käsittelystä ja säilönnästä täydennettiin käymällä Sipoonkorven maastoissa, ja itse koe oli kolmiosainen: ensin oli teoriakoe, joka ei tuottanut hankaluuksia. Hieman etukäteen kuumottaneesta tunnistuskokeesta suoriuduin myös kunnialla, vaikkakin olin sijoittanut oman rimani kohtuuttoman korkealle. Läpi meni kuitenkin niin että heilahti. Valitettavasti vaan poimijakorttiin ei voinut nyt saada myrkkysienimerkintää, sillä vaadituista valkokärpässienestä ja suippumyrkkyseitikistä ei ollut saatavilla näytteitä. Se pitää sitten täydentää ensi syksynä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä vedimme pienryhmissä uusille ja yllättävänkin innokkaille fukseillemme parin tunnin minisieniretken lähimaastossa. Esittelin haaparouskun, herkkutatin ja pulkkosienen.

Pikantin lisän kurssin lajistolle antoi Lasselle juuri ennen kurssin alkua vinkattu nahkapallo, joka oli löydetty Heurekan parkkipaikalta. Tämä yksilö oli kyseisen nuuskanhajuisen lajin neljäs havainto maastamme.

Sienikurssi avasi omaa fiilistelyharrastusta ihan uusiin sfääreihin. Kiitos opettajalleni Elinalle ja erityisesti guru-Lasselle Joni-assistentteineen.

Vahinko, että ennen niin selkeä poimijoiden ammattihierarkia on romutettu; enää ei ole poimija-neuvoja-tarkastaja -kolmijaon sertifiointia. Mutta tälläkin paperistolla olen oikeutettu harjoittamaan kaupallista yrttien, marjojen ja sienten poimintaa ja kouluttamaan uusia poimijoita. Olenkin käytettävissä vetämään sieniretkiä tai kursseja kun vain ajasta ja paikasta sovitaan.

Satokarttaan pääsee tutustumaan - ja sinne kasvupaikkoja vinkkaamaan - klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

Saturday, June 29, 2019

Ulkotöissä 30 vuoden jälkeen: kesä Kumpulassa

Keski-ikäisenä alanvaihtajana, joka on kai suunnilleen työuransa puolivälissä, keksin yrittää tehdä harrastuksestani työn ja aloittaa viime elokuussa Stadin ammattiopistossa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon opiskelun. Opiskelu on ollut todella monipuolinen kattaus retkiä, luonnontuntemuksen syventämistä, ryhmätyötaitojen opettelua, seikkailukasvatusta ja niin edelleen.

Etenkin opiskelujen alkuvaiheissa opiskelu oli varsin retkipainotteista, ja aivan ensimmäiseksi retkikohteekseni valikoitui Kumpulan koulukasvitarha. Tämä oli onnekas sattumus, sillä ihastuin paikkaan heti, sillä oli niin sanotusti hyvä feng shui. Sain jo tuolloin etiäisen siitä, että ainakin jossain vaiheessa elämääni tänne haluan.

Tästä halusta tuli sitten totta pikemmin kuin luulinkaan opiskeluuni kuuluvan luonnonhoidon työharjoittelun (jollaisia kutsutaan virallisella slangilla KOS- eli koulutussopimukseksi) merkeissä. Tämä kesäkuu on ollut paitsi maan, myös hengen viljelyä: kädet mullassa sielu lepää. Otsarypyt suoristuvat, ja unen tuloa iltaisin ei tarvitse odottaa kun tekemistä on koko ajan. Juuri tätä paatunut toimistotyöläinen on kaivannut.

Aikani Kumpulassa on jakautunut kahtia Itua elämään -hankkeen ja Helsingin kaupungin nuorisopalveluyksikön välillä. Itua elämään -hankkeessa olen saanut pikakurssituksen luomuviljelystä sellaisena kuin se täällä ymmärretään. Hanke on tuonut yhteen vapaaehtoistoimijoita palstaviljelyn merkeissä, ja Kumpulalle on ominaista kulttuuristen ja sukupolvien välisten raja-aitojen ylittäminen. Hankkeen tiimoilta olen ottanut "omakseni" vajaan aarin kokoisen viherlannoituspalstan muokkaamisen, hoidon ja seurannan; viherlannoituksen idea on antaa maan levätä vuoden viljelyn välissä. Viherlannoitus kuitenkin eroaa kesannoinnista siinä, että tässä maata ei jätetä silleen, vaan sitä hoidetaan. Erityisen paljon olen saanut osallistua kurpitsoiden kohopenkkiviljelyn kaikkiin eri vaiheisiin, ja juuri käymäni yrttineuvojakurssikin tuli tarpeeseen, kun saimme vetää pienimuotoisen villiyrttikierroksen. Rikkaruohokin voi olla hyötykasvi; maitohorsmasta, voikukasta, vuohenputkesta ja siankärsämöstä saa paitsi ilmaista lähiruokaa, myös paljon vitamiineja.


Raja-aitoja Kumpulassa ylitetään myös eri toimijoiden välillä, ja nuoriso- ja hankepuoli tarvittaessa auttavat toisiaan. Nuorten kesätyöntekijöiden kanssa olen saanut palautella mieleeni puutarhakoneiden käyttöä 30 vuoden jälkeen; nuoruuden kesätyöstä Maunulan uurnalehdossa on todellakin 30 vuotta! Ihmeen hyvin lihasmuisti kuitenkin vielä muistaa siimaleikkurin käytön, ja puuttuva autolla-ajokokemus ei ole esteenä päältäajettavan ruohonleikkurin käyttämiseen. Nuorten kesätyöntekijöiden innostus ja sitoutuneisuus tarttuu itseenkin. Lisäksi olemme mm. valmistelleet Pride-teemaviikkoa koristelemalla paikkoja värikkäiksi maalaamalla ja istutuksilla.

Ensimmäistä tai toista kesätyöpaikkaansa hankkiville nuorille voin suositella Kumpulan koulukasvitarhaa lämpimimmin. Itselleni toivon, että seuraavia ulkotöitä ei tarvitse odottaa toista kolmeakymmentä vuotta. Tuli tästä tai muista luontojutuista sitten työtä tai ei, vähintäänkin opiskeluni on antanut tarpeellisen breikin leipätyöstä, ja tämä jakso tulee olemaan ainakin yksi sen kohokohdista.

Artikkeli on julkaistu Kumpulan koulukasvitarhan Mun Stadi -sivustolla.

Lempipolkuni-valokuvakilpailu