Kaupunki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravanpapanoista

 Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen. 

Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka. 

Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi.

Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista toinen Helsingin virallisista liito-oravakartoittajista eli ostokartoittaja Esa Lammi (tämä homma on ulkoistettu Enviro Oy:lle) vastasi epäilevänsä, että liituri voisi hyvinkin pesiä lähellä polunhaaraa olevissa linnunpöntöissä. Tämä kävi minullakin mielessä. Papanoita on levinnyt sen verran laajalle, että kyse on ilman muuta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta, sellaisesta, joka on luontodirektiivissä suojeltava.

Sen lisäksi, että Kumpulanmäki on mitä ilmeisimmin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, se myös toimii Flooranpuiston liito-oravien dispersaalina. Flooranpuisto sijaitsee toisella puolella Kustaa Vaasantietä, ja ei ole liito-oravalle temppu eikä mikään liitää edes vilkkaasti liikennöidyn kadun ylitse. Liitosuunta on pääsääntöisesti Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon, sillä Kumpulanmäki on kytkeytynyt muihin liito-orava-alueisiin, mutta Flooranpuisto olisi muuten eristyksissä muilta liitureiden alueilta, ellei olisi Kumpulanmäkeä. Toiseksikin, Kumpulanmäki on ylempänä kuin Flooranpuisto, joten sekin puoltaa sitä, että pääliitosuunta on Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon. Liitomatka on Google Earthin perusteella nelisenkymmentä metriä. Flooranpuisto on allaolevassa kartassa vihreä alue, ja siellä olevan yhteyspuun koordinaatit ovat osapuilleen 6675851/387265 (kartasta paikannettu).

 

Alempi kuva esittää todennäköistä yhteyspuuta (oik.). Sen juurella on runsaasti liito-oravanpapanoita.

Paitsi Kumpulanmäellä, myös Flooranpuistossa on papanoita usean puun juurella, kuten oheiset laji.fi-portaalin havainnot osoittavat. Mielenkiintoista kyllä, toinen havainnoijista on ollut entinen Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Tuomas Lahti, joka on vienyt tietonsa mukanaan nykyiselle työnantajalleen Uudenmaan ELY-keskukseen. Tuomas was here aivan äskettäin. 

Helsingin kaupunki ei ole teettänyt kunnollista luontoselvitystä Kumpulanmäen alueelle, ja koko alue on jätetty pois Helsingin viimeisimmästä liito-oravakartoitusraportista. Tämä on merkillistä, jos kuitenkin on ollut Helsingin käyttämien "validioitujen" liito-oravakartoittajien tiedossa se, että liito-oravat käyttävät aluetta ja että kaikki viittaa siihen, että siellä on EU:n luontodirektiivillä suojeltu liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kumpulanmäen kaavoitukseen ei olla edes haettu poikkeuslupaa ELY-keskuksesta, jollaista ei voitaisi myöntää, sillä on vähintäänkin Tuomas Lahden tiedossa, että alueella on liito-oravia.

Mitä ihmeen liito-oravanpapanoita? Kas tässä malliksi yksi Kumpulanmäeltä löytynyt, hieman jo kosteissa, nollan molemmilla puolilla edestakaisin sahaavissa sääoloissa vettynyt papana.

Porvoon metsät osayleiskaavatyössä

Torstaina 16.2. Porvoon kaupungintalolla pidettiin info- tai oikeastaan keskustelutilaisuus kaupungin metsänhoidosta ja sen suunnittelusta. Varsinaisesti tilaisuutta ei oltu suunniteltu vuorovaikutteiseksi, mutta kyllä siellä sujuvasti pääsi kysymyksiä esittämään.

Sitä en tiedä, miten suoranaisesti tämä tilaisuus oli viimesyksyisen kuntalaisaloitteeni motivoima: tein kuntalaisaloitteen siitä, että kaipaan Porvooseen tiedotus- ja infokanavaa kaupungissa suoritettavista metsänhakkuista. Tosin metsäinsinööri Tommi Laakkonen (joka on ollut yksin päävastuussa kaupungin metsänhoidon suunnittelusta vuodesta 2001) totesi, että heille on tullut palautetta, jossa kaivataan tietoa tulevista hakkuista ja perusteluja niille.

Mutta liittyi sitten kuntalaisaloitteeseen ja aktiivisuuteeni tai ei, niin ainakin metsäsuunnittelua esiteltiin tässä tilaisuudessa liittyen ajankohtaiseen osayleiskaavatyöhön, josta viime syksyllä esiteltiin vaihtoehtoisia rakennemalleja. Osayleiskaavatyöskentelyä esitteli lyhyesti yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio. Nyt keväällä on seuraavaksi tulossa metsänhoidosta yleisökysely, jota Tapio valmistelee. 

Minulle jäi kyllä auki, miten nämä tässä osayleiskaavaprosessia esittelevässä kalvossa mainitut työ- ja projektiryhmät koostetaan. Voiko niin vain ilmoittautua? Sain onneksi varsin seikkaperäisen vastauksen tiedusteluun yleiskaavapäälliköltä: osayleiskaavatyöhön liittyvään ilmasto- ja ympäristöohjelman päivitykseen on tulossa maaliskuussa kysely ja huhtikuussa työpaja, mistä saa aikanaan tietoa kaupungin nettisivulta (www.porvoo.fi). Lisäksi hän lupasi, että Kaupunkiluontoliike ry:ltä pyydetään lausunto sitten kun valtuutettujen työpajan pohjalta ollaan valittu jokin Keskeisten kaupunkialueiden osayleiskaavan ehdotetuista rakennemalleista jatkotyöstämisen pohjaksi.

Tommi Laakkonen perusteli kaipaamani tietokanavan puuttumisen kahdella asialla. Ensinnäkin, Porvoo käyttää vanhaa metsänsuunnitteluohjelmistoa, jolla ei pysty piirtämään karttoja. Sen vuosilisenssimaksu on 700 euroa kun taas esimerkiksi Helsingin käyttämä ohjelma maksaisi 30 000. Toiseksi: Laakkonen piti hyvänä sitä, että Porvoossa pystytään reagoimaan "ketterästi" esimerkiksi kirjanpainajiin, joiden ehkäisyä hän perusteli lainsäädännöllä tähdentäessäni sitä, että kirjanpainajat kuuluvat metsän normaaliin sukkessioon ja lisäävät monimuotoisuudelle tärkeää laho- ja kelopuuta. 

Laakkonen esitteli myös kaupungin luonnonsuojelualueiden tilannetta. Jossain tapauksissa kaupungin on mahdollista ostaa luonnonarvoiltaan arvokasta metsää yksityisiltä maanomistajilta ja tarjota vaihtokaupassa omia maitaan. Uusien luonnonsuojelualueiden hankinnassa Laakkonen mainitsi kytkeytyneisyyden tärkeäksi kriteeriksi.

Kaupungin itse suojelemien alueiden lisäksi on vielä Natura-alueita. Ne on lueteltu tässä kalvossa. 

Kysyin tilaisuudessa, että eikö niinsanotun Porvoonkorven suojelua varjosta iänikuinen saaristotien suunnitelma. Laakkonen sanoi, että joka tapauksessa ei ole ajankohtaista pelkoa, että kaupunki lähtisi tätä väylää toteuttamaan ilman valtion subventaatiota. Jos joskus saaristotie tulisi, tällöin Humlan reitti vedettäisiin tunneliin sen alta, mutta ennen kuin se mahdollisesti mihinkään tulee, kytken itseni puuhun kiinni.

Tilaisuudessa sivuttiin myös tulevaa EU:n ennallistamisasetusta, ja osoittautui, että kaupunki tulee kyllä olemaan yllätetty sen kanssa aivan housut kintussa, sillä ennallistamisasetukseen ei olla varauduttu mitenkään. Se tulee ilman muuta asettamaan uuteen valoon sen, voiko metsään ylipäätään rakentaa ja kuinka paljon esimerkiksi tonteille tulee jättää puuta. Ilmastolain ja hiilinielujen suhteen pohtiminen kaavoituksessa on myös pahasti kesken. Kysyttyäni Laakkoselta, missä vaiheessa Kevätkumpu kakkosen itäinen metsä aiotaan kaataa ns. Kevätlaaksonniityn tonteiksi, Laakkonen totesi, että ei kyllä ainakaan vähään aikaan. 

Ilmastolaissa mainitaan, että myös hiilinielujen poistumat on otettava huomioon. "Ilmastoviisaudenkaan" nimissä ei voi tehdä ihan mitä tahansa. 

Laakkonen kehotti olemaan yhteydessä, jos Porvoon metsät ja toimenpiteet niissä askarruttavat. Hyvä tämä on sinänsä tietää, mutta se ei edelleenkään muuta sitä miksikään, että siinä vaiheessa kun ulkoilijana törmää kaadettuihin puihin, maito on jo kaatunut.

Kannattaa nyt joka tapauksessa osallistua siihen Tapion kyselyyn ja olla yhteyksissä askarruttavissa tapauksissa Laakkoseen. 

Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Malminkartanon suunnitteluperiaatteista

Kartanonmetsää. Kivikautisen tien linjaus näkyy maastossa selvästi varsinkin lumettomana aikana. 

KAUPUNKILUONTO RY 

Mielipide Malminkartanon suunnitteluperiaatteista 

Kaupunkiluonto ry keskittyy lausunnossaan suunnitteluperiaatteiden luontovaikutuksiin. Kuitenkin esitämme myös yhden viestinnällisen kommentin; jos asukkaiden ja muiden sidosryhmien halutaan olevan myötämielisiä hankkeen tavoitteille ja osallistuvan rakentavahenkisinä partnereina kaavoitusprosessiin, tällöin ei ole aivan vähämerkityksistä, miten hankkeesta viestitään. Tällöin käytettävien käsitteiden valinnassa kannattaa olla tarkka. 

Ilmastoviisaus-termistä kannattaa luopua 

Suositamme välttämään termin “ilmastoviisaus” käyttöä, sillä se on asukkaiden ja luonnonsuojelujärjestöjen silmissä monin paikoin rämettynyt: usein tuntuu siltä, että termillä koetetaan oikeuttaa hankkeita, joiden välitön hiilitase on usein negatiivinen ja paikalliset vaikutukset paitsi hiilitaseeseen, mutta ennen kaikkea luonnon monimuotoisuuteen ja virkistysarvoihin ovat negatiivisia. “Ilmastoviisaus”-termin läpi ollaan opittu näkemään, ja se maistuu retoriselta sumutukselta. 

Sisällölliset huomiot: yleistä 

Sitten hankkeen suunnitteluperiaatteiden sisällölliseen puoleen. Eniten yhdistystä kiinnostavat Malminkartanon luontoarvot. Uskoaksemme on kyseessä kaupungin strateginen valinta painottaa luontoarvoja suunnitteluperiaatteiden sivun 10 tapaan: 

“Alueen tunnistetut arvokkaat luontokohteet sijoittuvat Mätäjoenlaakson ja Malminkartanonhuipun alueelle.” (lihavointi on yhdistyksen tekemä, ei kaupungin muotoilu) 

Edellämainitut alueet säästyvätkin suunnitelmassa mainitulta “kehittämiseltä”. Sen sijaan asukaspalautteessa esiin nostettu suurin huoli (mikä tunnistetaan myös suunnitelman liiteaineistoissa, kuten vuorovaikutusraportissa) kohdistuu Kartanonmetsään. 

Kartanonmetsä, josta on erillinen arkkitehtikilpailukin, on nostettu erityiseksi “kehityskohteeksi” Malminkartanon sisällä. Kuitenkin arkkitehtikilpailussa alue on nimetty “Malminkartanon keskiosaksi”, luultavasti siksi, että aluetta vähemmän tuntevat eivät huomaisi alueen olevan metsää. Ja tämä Malminkartanon keskiosaksi nimetty Kartanonmetsä on kaupungin valitseman retorisen strategian mukaisesti haluttu esittää kehittämistä vaativana ongelma-alueena, jonka luontoarvoja ei suunnitelmassa ole tunnistettu. 

Kartanonmetsä: Malminkartanon vahvuus vai heikkous? 

On ollut mitä ilmeisimmin kaupungin strateginen valinta jättää sivun 22 SWOT-analyysissä Kartanonmetsä ulos alueen vahvuustekijöistä (S) ja katsoa sen “kehittäminen” välinearvoiseksi toimenpiteeksi, jonka avulla alueen mahdollisuuksia parannettaisiin. Tämän tulkinnan puolesta puhuu sekin, että Kartanonmetsän “estevaikutus” luetaan heikkouksiin (W). Sitä, mitä tällä “estevaikutuksella” tarkoitetaan, avataan sivulla 10: “Kartanonmetsän kukkula muodostaa merkittävän kulkuesteen kävelylle ja pyöräilylle”. Kuitenkin aluetta käytetään jo nyt virkistykseen, tapahtuu tämä sitten jalkaisin tai maastopyöräillen. Näitä käyttöjä Kartanonmetsän kukkula ei nykyiselläänkään estä. Estettä se ei myöskään muodosta luonnonvaraisille eläimille, vaan on niiden kauttakulkureitti. Mahdollisesti liito-oravankin, mikä tulee selvittää ajankohtaisella liito-oravakartoituksella. Joka tapauksessa se on tärkeä ekologinen käytävä, joka yhdistää puutteellisesti kartoitetun, vanhan Uusmäen metsän aina Mätäjokilaaksoon saakka.  

Kun on tehty retorinen valinta korostaa Kartanonmetsää heikkoutena sen estevaikutuksen kautta, tulisi todistaa, kenen mielestä on ongelma, että Malminkartanon keskellä on metsä. Ei ainakaan asukkaiden tai luontojärjestöjen. Alueen etelä-pohjoissuunnassa jakava junarata ja lounas-koillinen –suunnassa jakava Malminkartanontie jakavat alueen vähintään yhtä räikeästi kuin metsä, mutta kuitenkin ollaan päätetty keskittyä siihen, että juuri metsän jakava vaikutus nähdään ongelmaksi. Tosiasiassa metsä yhdistää alueen, koska se toimii koko Malminkartanon viheralueena. Se on siis eräänlainen Malminkartanon Keskuspuisto.  

Kartanonmetsää on jo kartoitettu 

On sinänsä positiivista, että Kartanonmetsästä luvataan teettää luontokartoitus ennen kuin arkkitehtikilpailun tulosta lähdettäisiin jatkotyöstämään asemakaavoiksi. Olisi kuitenkin kannattavaa teettää se jo ennen kuin sitoudutaan jatkotyöstämisessä mihinkään arkkitehtikilpailun vaihtoehdoista. Tällöin sitouduttaisiin sokkona valittuun malliin, tietämättä, mitä kaavoitusta rajaavia luontoarvoja alueella on ja missä.  

Joskaan Kartanonmetsän luontoarvot eivät olekaan kaupungin tiedossa, tämä ei tarkoita, että niitä ei olisi. Alueella on käynyt sekä yksityisiä luontokartoittajia että Luonto-Liiton metsäryhmän kartoittajia. He ovat löytäneet eri puolilta Kartanonmetsää sekä kääpiä että sammalia. Alueella esiintyy eri puolilla Kartanonmetsää lahokaviosammalta ja luontoarvoja indikoivaa kantohohtosammalta.  

Lisäksi aivan lähistöllä on liito-oravan ydinalue Vuorenjuuren asuinalueen ja Honkasuontien välisessä metsässä. Tältä ydinalueelta on kulkuyhteys Kartanonmetsään Toiskanpuiston kautta. Kartanonmetsä taas on luontevin dispersaali tämän ydinalueen ja Keskuspuiston suunnan ydinalueiden välillä; lisäksi Kartanonmetsän liito-oravatilanne tunnetaan puutteellisesti. Alue on kuitenkin etenkin reunaosiltaan liito-oraville hyvin soveltuvaa, vanhahkoa, monimuotoista sekametsää, joten siellä tulee tehdä liito-oravakartoitus. Edellämainittujen luontoarvojen lisäksi tunnetaan jo vanhastaan alueen koillisnurkassa sijaitseva pähkinäpuulehto, jollaiset ovat aina suojeltavia alueita. 

Kivikautinen tie on vaarassa 

Luontoarvojen lisäksi Malminkartanon “keskiosan” rakentaminen uhkaa Kartanonmetsän poikki kulkevaa, hyvin tunnettua kivikautista tietä, jonka päälle suunnitteluperiaatteiden sivulla 28 mainittu jalankulkuyhteys tulisi ilmeisesti ainakin osin kulkemaan, missä tapauksessa tämä Museoviraston tuntema historiallisesti ja arkeologisesti arvokas väylä tuhoutuisi.  

Kaikissa arkkitehtikilpailun vaihtoehdoissa alueen asukasmäärä kasvaisi niin paljon, että Kartanonmetsän virkistyskäyttö lisääntyisi voimakkaasti; tämäkin kuluttaisi edellämainitun, herkässä kalliomaastossa hyvin erottuvan tien näkymättömiin. Tämän pelon ajankohtaisuutta lisää sivun 26 maininta “kulkuyhteyksien keskeiselle Kartanonmetsän viheralueelle tulee olla sujuvia ja visuaalisesti kutsuvia”. Nähtävästi siis Kartanonmetsän virkistyskäyttöä halutaan voimakkaasti lisätä. Jää epäselväksi, mitä “sujuvuus” tarkoittaa. Aiotaanko Kartanonmetsä näivettää puistoksi? 

Arkkitehtikilpailun ehdotuksista lausumme seuraavaa:  

Ensimmäinen ehdotus “Kylämäki” näyttää metsän säilymisen kannalta siedettävimmältä. Jos tavoitteeseemme eli alueen rauhoittamiseen luonnonsuojelualueeksi ei päästä, niin tämän vaihtoehdon pohjalta edettäessä tulisi rajata lahokaviosammalreviirit, varoa pähkinäpuumetsää ja huolehtia liito-oravan yhteyksien ja mahdollisten elinympäristöjen säilymisestä. Maisema-arvoja Kylämäki kyllä muuttaisi, sillä tässä talot ovat valkoisia, hammasmaisia. Mieleen tulee Vantaanpuiston toisinto 50 vuotta myöhemmin. 

Toinen ehdotus “Latvus” yksityistää kaikkein eniten yleistä virkistysaluetta yksityisiksi pihamaiksi. Maankäyttö on siinä kaikkein tehottominta. 

Kolmannessa ehdotuksessa “Neliapila” raskain rakentaminen keskittyy alueen luontoarvojen kannalta luultavasti vähämerkityksellisimpään osaan eli metsän kaakkoisosaan. Tuon alueen sammalesiintymät pitää kuitenkin selvittää ja rajata; lisäksi alueen tunnetut arkeologiset esiintyvät ovat tuolla metsän kaakkoisosassa. Metsän luoteisosaan on ripoteltu pistetaloja, jotka pienentävät metsää ja muuttavat sen yksityispihoiksi. 

Neljäs ehdotus “Otava” tavoittelee selkeästi tehokasta maankäyttöä. Kuitenkin siinä asutus leviää kaikkein syvimmälle metsään poikittaisen autotien ja kaksinkertaisen korttelirivin myötä. 

Johtopäätökset alueen kehittämiselle 

Malminkartanon lisärakentamistarvetta on perusteltu paitsi edellämainitulla “ilmastoviisaudella”, joka veisi malminkartanolaisilta leijonanosan Kartanonmetsää, myös palvelutason ylläpitämisellä, niinkuin lisärakentamista aina tavataan perustella. Kuitenkin tämän kanssa ristiriitaisesti suunnitelman sivulla 14 todetaan “Kaupallisen selvityksen perusteella Malminkartanon asukasmäärän kasvaessa on tarvetta parantaa nykyistä palvelutarjontaa”. Enää ei siis puhutakaan ainoastaan nykyisen palvelutason ylläpitämisestä. Onko nälkä kasvanut syödessä?  

Malminkartanon asukasluku tulee kasvamaan ilman Kartanonmetsän rakentamistakin: AEL:n eli Ammattienedistämislaitoksen alueelle, aivan Kartanonmetsän kylkeen on tulossa uusi asuinalue; lisäksi Honkasuo kuuluu tosiasiallisesti pohjoisen Malminkartanon yhdyskuntarakenteeseen, sillä sinne johtava väylä kulkee Malminkartanon kautta ja alue on riippuvainen Malminkartanon julkisista palveluista ja kaupallisten palveluiden osalta se paljolti tulee tukeutumaan Vantaan puolelle, Myyrmäkeen. On keinotekoista olla laskematta Honkasuon aluetta Malminkartanoon.  

Yhdistys tervehtii ilolla suunnitelman sivulla 14 mainittua mahdollisuutta “uutta rakentamista on mahdollista tutkia mm. pysäköintialueille”. Malminkartanon alueen maankäytön tehottomuutta lisäävät, kuten suunnitelmassa mainitaankin, lukuisat suuret avopysäköintikentät. Näiden alueiden tehokkaampi käyttöönotto tulee tutkia ensin alueen lisärakentamistarpeita varten. 

Arkkitehtikilpailua kommentoineista ylivoimainen enemmistö vastustaa Kartanonmetsän rakentamista. Jos heidän mielipiteensä jätetään huomiotta, tällöin yhä useampi jättää vastaisuudessa vastaamatta tällaisiin kyselyihin, koska kokee sen olevan turhaa. Paheksumme, että arkkitehtikilpailussa “Malminkartanon keskiosan kehittämisvaihtoehdoissa” ei ollut mukana  nollavaihtoehtoa, mikä nimenomaan olisi alueen kehittämistä: kehittämistä luonnonsuojelualueeksi. 

Yhdistyksen mielestä Kartanonmetsää eli niinkutsuttua Malminkartanon keskiosaa sopii kehittää, mutta kehittämisen tavoitteena tulee olla alueen rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi. Kartanonmetsä on luultavasti koko Luoteis-Helsingin, eli Kehä ykkösen pohjoispuoleisen ja Hämeenlinnantien länsipuoleisen kaupungin maisema-arvoiltaan, museoarvoiltaan ja luontoarvoiltaan hienoin metsä, jonka toivomme jäävän sellaiseksi kuin se on: asukkaiden suosimaksi henkireiäksi, josta he ovat ylpeitä ja joka myös brändää kaupunginosaa ylöspäin. 

Kartanonmetsän rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi olisi linjassa Helsingin kaupungin itsensä julistaman strategian mukaan, jonka mukaan tärkeimmät luontoalueet säästetään. Uudellamaalla on suojeltu vasta 5% metsämaasta. Tässä on vielä tekemistä, jos on tarkoitus yltää valtakunnalliseen 10% suositukseen. Tämä toimenpide olisi myös linjassa Luontopaneelin suosituksen kanssa, jonka mukaan vanhat ja lähes luonnontilaiset metsät tulisi säästää. Myöskään tuoreen ilmastolain kannalta ei ole loogista rakentaa monimuotoista virkistysmetsää ja siten lisätä liikennepäästöjä, jos asukkaat joutuvat matkustamaan kauemmas luontovirkistyksen perässä.  

Etelä-Suomessa vanhaksi katsottavan männyn alaikäraja on 97, kuusen 88 ja lehtipuiden 70 vuotta. Silmämääräisesti katsoen kaikkia näitä em. ikäkriteerit täyttäviä puuryhmiä löytyy kyseiseltä alueelta. Metsän säästäminen vähentäisi Helsingin kaupungin luonnolle EU-tasoltakin asetettuja ennallistamisen suorituspaineita, semminkin kun vanhaa, monimuotoista metsää ei voi ennallistaa puita istuttamalla. Kartanonmetsän säästäminen olisi linjassa myös Suomen ympäristökeskuksen suosituksen mukaan, jonka mukaan “tiivisalueille tulee välttää luonto- ja viheralueille rakentamista ja periaatteena pitäisi olla jo käytetyn (kuten parkkialueiden tai toimitila-alueiden) maa-alueiden uudelleenkäyttö.  

Valitettavan usein Helsingin kaupunki on ilmaissut olevansa huolissaan siitä, näkevätkö yritykset sen luotettavana, sitoutuneena ja pitkäjänteisenä kumppanina. Jos Helsingin kaupunki aikoo tosissaan olla luotettava, sitoutunut ja pitkäjänteinen toimija, se ottaa huomioon edellämainitut sitoumukset ja suositukset.  

Vakuudeksi 

Kaupunkiluonto ry

puheenjohtaja Manki Perukangas