Liito-oravakartoitusten aika on ovella

Päivien pidentyessä liito-oravat lähtevät liikkeelle etsiäkseen uusia reviirejä. Paras aika tehdä liito-oravakartoituksia onkin kevät, helmi-toukokuu. Liito-oravat viihtyvät parhaiten varttuneissa sekametsissä, joissa on sekä kuusia että haapoja, mutta myös koivut ja lepät kelpaavat niille.

Jos lähimetsääsi uhkaa kaavoitus tai infrahanke tai hakkuusuunnitelma, ota yhteyttä, niin tulen tekemään ajantasaisen liito-oravakartoituksen! Veloitan kokonaisesta työpäivästä 200 euroa + matkakulut päälle. Työhön sisältyy paitsi ydinalueiden ja mahdollisten pesä- ja ruokailupuiden etsintä, myös liito-oravien yhteyksien tutkiskelu.

Olen kartoittanut esimerkiksi Helsingistä Pajamäen, Pohjois-Haagan, Riistavuoren, Kumpulanmäen, Pakilanmetsän ja Pitkäkosken, Vantaalta Petaksen, Lavangon ja Friimetsän ja Askolasta Nietoonmetsän alueet. Olen ollut kartoituksineni tuottamassa materiaalia Helsingin kaupungin viimeisimpään viralliseen liito-oravakartoitukseen ja Helsyn valitukseen Kumpulanmäen kaavasta, myötävaikuttanut Raide-Jokerin tunnelityömaan pysähtymiseen puoleksitoista vuodeksi sekä selvitykseni Riistavuoren liito-oravien yhteyksistä näkyy nk. Länsi-Haagan kaavan uusimman vaiheen liito-oravayhteyksien huomioimisessa (mikä ei kyllä tietenkään ole vieläkään ollenkaan ideaalia). Suunnitelmiini kuuluu Porvoonkorven liito-oravakartoitus, mihin olen anonut luonnonsuojeluapurahaa. 

Muistutus nk. Metsäläntien lumenkaatopaikasta

Tämän muistutuksen jättävät Kaupunkiluontoliike ry, Paloheinä Torpparinmäen kaupunginosayhdistys ry sekä ryhmä Helsingin kaupungin asukkaita, jotka ovat Keskuspuistoryhmän aktiiveja. Muistutus koskee Helsingin kaupungin asemakaavaehdotusta AK12945 (Metsäläntien lumenvastaanottopaikka, Dnro HEL 2024-007398), joka oli nähtävillä 22.4.–22.5.2025.

Kaavamuutoshanke kohdistuu Helsingin Keskuspuiston keskiosassa sijaitsevan Maunulan ulkoilumajan viereiseen suureen, osin kenttämäiseen, osin metsäiseen ja osin puromaiseen alueeseen. Maunulan ulkoilumaja on suosittu lapsiperheiden ja kaiken ikäisten kaupunkilaisten tukikohta heidän ulkoillessaan Keskuspuiston metsissä. Majaa ja sen lähiympäristöä kenttineen kaupunki on vuosikymmenten ajan kutsunut kaupungin eteläisimmäksi perheliikuntakeskukseksi.

Suunnittelualue on voimassa olevassa asemakaavassa merkitty VR- ja mtk-alueeksi (monitoimikentäksi). Asemakaavan VR-merkintä tarkoittaa retkeily- ja virkistysaluetta. Mtk-merkintä taas aluetta, jota tulee voimassa olevan asemakaavan määräysten mukaan pitää ”niittymäisenä, 1–2 kertaa kasvukaudessa niitettävänä alueen ja loppuosa tasaisena, matalana nurmipintana, joka soveltuu erilaisiin pallopeleihin ja muihin vastaaviin peleihin. Alueelle ei saa tuoda tai rakentaa varastoja tms. rakennuksia”.

Suunnittelualueella sijaitsee taimenpuro, Haagan puro sekä monia muita arvokkaita luontokohteita.

Vaatimus

Vaadimme, että asemakaavan muutoksesta eli lumenkaatopaikan rakentamisesta luovutaan kaikilta osin.

Vaadimme, että aluetta kehitetään jatkossa luonnon monimuotoisuutta ja hiilinieluja vahvistaen voimassa olevien kaavojen mukaisesti virkistys- ja ulkoilualueena pääpainon ollessa perheliikunnan tarpeisiin vastaamisessa.

Perustelut

Sisällytämme muistutukseemme oheisen, osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa koskevan mielipiteemme. Mielestämme mielipiteessämme esille nostamiamme asioita, ei ole otettu huomioon nyt esillä olevassa kaavaehdotuksessa.

Ristiriita voimassa olevan asemakaavan ja kaupungin strategian kanssa

Suunnitelmassa sivutetaan kevyesti se tosiasia, että nykyisessä voimassa olevassa Keskuspuiston keskiosan asemakaavassa alue on yksiselitteisesti ulkoilu-, retkeily ja viheraluetta. Myös Uudenmaan maakuntakaavassa alue on merkitty osana Keskuspuistoa merkittäväksi virkistys- ja luontoalueeksi. Yleiskaava 2016 valituksissa Helsingin hallinto-oikeus kumosi (2018) Hämeenlinnan väylän varrelta Keskuspuiston alueelle ja maakuntakaavan virkistysalueelle osoitetut uudet rakentamisalueet maakuntakaavan vastaisena. Hallinto-oikeuden mukaan yleiskaavan toteutuminen merkitsisi maakuntakaavassa osoitetun virkistysalueen laajaa supistumista. Korkein hallinto-oikeus piti tämän päätöksen voimassa. Lumenkaatopaikka on myös sellaista rakentamista, joka merkitsisi virkistysalueen supistumista ja Keskuspuiston kaventamista. Pidämme valitettavana, että kaupunki haluaa taas tällä kaavamuutosehdotuksella kokeilla kepillä jäätä ja mahdollisesti käynnistää uuden valitusprosessin.

Asemakaavaehdotus on kaupunkistrategian vastainen: strategian mukaan Keskuspuistoon ei enää rakenneta. Tämän strategian tulisi olla myös lumenkaatopaikkojen rakentamishankkeita ohjaava normi, joka jo itsessään pakottaisi etsimään lumenkaatopaikalle muun sijainnin kuin Keskuspuiston virkistysalue.

Kustannuslaskelma on alimitoitettu

Pidämme esitettyä kustannuslaskelmaa (n. 14 m €) alimitoitettuna. Suunnitelmasta selviää, että alue soveltuu huonosti rakentamiseen ja sen maansiirto- ja perustamiskustannukset maan stabiloinnin ja paaluttamisen osalta ovat korkeat. Lisäksi esitettyjen puhdistusmenetelmien mitoituksesta ja riittävyydestä eikä kustannuksista ole olemassa tarkempaa suunnitelmaa tai kustannusarvioita. Liikennejärjestelytkin tulevat olemaan esitettyä vaativammat.

Lumenkaatopaikan tarve ja sijainti on huonosti perusteltu

Kaavamuutosehdotusta perustellaan painokkaasti sillä, että yleiskaavasta 2002 ja 2016 on löydettävissä lause ” Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja laitteita ja liikenneväyliä.” Tätä ei kuitenkaan missään nimessä voi tulkita niin että 6,6 ha alueen ottaminen lumenkaatopaikaksi olisi luonteeltaan vain pieni tekninen muutos ja välttämätöntä yhdyskuntateknistä rakentamista tässä kohdin. Suunnitelmassa annetaan jokseenkin harhaanjohtavasti ymmärtää toisin, ikään kuin ko. lause tarjoaisi merkittävän oikeutuksen kaavamuutokselle. Kaavamuutosehdotuksessa ei ole tuotu esille mitään niin painavaa syytä, että uusi lumenkaatopaikka olisi tarpeen perustaa Keskuspuiston virkistysalueelle tai että se olisi ainoa sijoituspaikka ja vaihtoehto.

Kaupungin lumenhallintaohjelma tarjoaa sinänsä hyvän katsauksen tilanteeseen, mutta huonon kaupunkisuunnittelun ei pitäisi johtaa viheralueiden nakertamiseen. Olemme toistuvasti saaneet kuulla, miten Helsingin tiivistä rakentamista perustellaan sillä, että se säästää viheralueita jossain muualla(?). Tässä tapauksessa on ilmiselvää, että jopa uusia asuinalueita rakennettaessa ne suunnitellaan niin tiiviiksi, ettei lumen varastoimiselle ja käsittelylle paikan päällä jää tilaa. Ympäristöministeriön selvityksessä on ilmaistu tämä näin: “Muista keinoista tärkeimpänä voidaan pitää sitä, että asuinalueiden kaavoitus ja katujen suunnittelu on tehty niin, että lumelle jää tilaa, eikä sitä tarvitse kuljettaa kohteesta muualle. Lähiläjitys säästää aikaa ja rahaa, ja vähentää kuljetustarvetta ja kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä. Melua aiheutuu vähemmän ja ympäristövaikutukset sekä asukkaiden häiriö voidaan minimoida. Haastatteluissa useat kaupunkien edustajat mainitsivat tämän vaihtoehdon otettavan huomioon etenkin katujen suunnittelussa ja uusia asuinalueita rakennettaessa.” Mielestämme esim. Malmin, Patolan, Viikin, Kalasataman, Jätkäsaaren, Pitäjänmäen jne. uusien asuinalueiden liian tiivis rakentaminen on virhe ja noilta alueilta pitäisi itsessään löytää lumelle paikkoja.

Kaavaselostuksen mukaan Helsingissä on yhdeksän virallista lumenvastaanottopaikkaa, joista viisi poistetaan lähivuosina. Kaavaesityksessä ei ole selvitystä mahdollisuuksista säilyttää muilla alueilla jo olevia lumenkaatopaikkoja tai perustaa uusia maavastaanoton tai lähivarastoinnin paikkoja muualle. Esityksestä puuttuu myös selvitys siitä, miten kaupunki voi omassa toiminnassaan kehittää uusia innovatiivisia lumen markkinoita. Näin ollen kaupunki aiheuttaa itse toimillaan tarpeen perustaa uusia lumenkaatopaikkoja. Esitämme, että nyt maalla sijaitsevia lumenkaatopaikkoja ei poisteta vaan selvitetään mahdollisuudet muuttaa  näiden alueiden kaavoja Malmilla, Patolassa, Viikissä jne. ja samalla varaudutaan muillakin uusilla alueilla lumen lähivarastointiin.

Ehdotus Keskuspuiston viheralueen valitsemiseksi uuden lumivuoren ja roskakasan sijainniksi on vanhanaikaista ja asukkaista piittaamatonta suunnittelua ja on vastoin kaupungin monien muiden tavoiteohjelmien tavoitteita. On tulkinnanvaraista mikä seikka on aiheuttanut muiden vaihtoehtojen hylkäämisen? Kustannukset? Helppous? Liikenneyhteydet? Asuntorakentaminen?  Helsingin ilmakuvaa tarkastelemalla löytyy muitakin vaihtoehtoja kuten vanhoja kaatopaikkoja, teollisuusalueita, jätevedenpuhdistamoja, Staran varikoita ja varastokenttiä jne. Näiden vaihtoehtojen etsintä ja esilletuominen ei kuitenkaan ole asukkaiden tehtävä vaan virkamiesten Suunnitelmasta puuttuu vertailutaulukko muista nyt harkituista vaihtoehdoista.  Nyt suunnitelma esitetään ilman vaihtoehtoja ikään kuin ainoana vaihtoehtona. Aivan yhtä hyvin voidaan muuttaa jotakin asuntorakentamisen asemakaavaa kuin virkistysalueen asemakaavaa – vaihtoehtoja on.

Lumenkäsittely on teknisessä murroksessa – lumenkaatopaikka saattaa olla tarpeeton kohta

Esitämme, että tämä asemakaavamuutos hylätään myös siksi että lumenkäsittely on teknisessä murrosvaiheessa. Helsinkikin on mukana pääkaupunkiseudun hankkeessa, jossa Vantaan Energia on perustamassa isoa lumensulattamoa. Pienimuotoisempaa lumensulattamista voidaan tehdä paikallisissa konteissa sekä maalla että merellä kuten Toronton, Oslon ja Tukholman esimerkit osoittavat. Sulattamiseen voidaan jatkossa käyttää hukkalämpöä, merivettä ja muita uusituvia energianlähteitä.

Kaavamuutos on vastoin kaupungin luonnonsuojelualueohjelman tavoitteita ja ympäristövaikutusten selvitys on tekemättä

Juuri hyväksytyssä kaupungin luonnonsuojelualueohjelmassa on esitetty herkän taimenpuron eli Haaganpuron uoman ja rantojen suojelutarve. Kaavasuunnitelmassa ei ole uskottavasti selvitetty lumenkaatopaikan sulamisvesien määrän ja laadun vaikutuksia taimenpuron ekologiaan ja taimenten elinmahdollisuuksiin ja kutupaikkoihin. Edellytämme ennen hankkeen hyväksymistä kunnollista ympäristövaikutusten selvitystä, jossa otetaan Haaganpuron kokonaisuus huomioon. Jo nyt mm. Maununnevan suurelta osin käsittelemättömät sulamisvedet huonontavat Haaganpuron vesistön tilaa.

Ilman kattavaa ympäristöselvitystä kaavamuutoksen hyväksyminen olisi vastuutonta.

Taimenpuro vaarassa

Kaavaselostuksessa esitetään, että lumen sulamisvedet puhdistetaan suodatusjärjestelmällä ja johdetaan purkuojaan Haaganpuroon., jossa “Haaganpuron taimenten osalta kesän aikana viileä vesi parantaa niiden elinolosuhteita”. Tällainen virheellinen väittämä antaa aiheen olettaa, ettei suunnittelussa ole kysytty taimenpurojen kunnostamisen asiantuntijoiden kantaa tai ymmärretty taimenen elintapoja ja elinympäristöjen vaatimuksia.

Lumenkaatopaikan haittoja arvioitaessa pitäisi ottaa huomioon, että kun lumet sulavat keväällä, niin keväällä vesi ei ole puroissa liian lämmintä.  Sen sijaan lumeen sekoittuneet epäpuhtaudet lähtevät liikkeelle sulamisvesien mukana, eikä missään ole tietääksemme toiminnassa lumenkaatopaikkaa, jossa kaikki tai edes enin osa sulamisvesien epäpuhtauksista onnistuttaisiin puhdistamaan.

Puroissa on kudettuja meritaimenen kutupesiä, joista pienpoikaset kuoriutuvat ja nousevat soran seasta. Niiden ensivaihe on herkintä aikaa heti kuoriutumisen jälkeen. Taimen kuoriutuu lämpötilasta riippuen toukokuussa ja erityisen kylminä keväinä viimeistään kesäkuun alkuun mennessä. Kuoriutuneet poikaset asettuvat puron rauhallisiin osiin ja hakevat suojaa hyvin matalilta alueilta läheltä pesäaluetta, eivätkä pysty pakenemaan puroveteen mahdollisesti liuenneita vieraita aineita minnekään.  Lumenkaatopaikka muodostaa todellisen uhkan keväisin kuoriutuville meritaimenen poikasille.

Suunnitelmassa ei ole esitetty realistisia laskelmia erilaisten haitta-aineiden määrästä lumessa eikä siten siihen piirrettyjen erilaisten suodatus, laskeutus, puhdistus yms. altaiden todellisesta kapasiteetista ja laajuudesta. Suunnitelman lähtötiedot ovat puutteelliset eikä se käsittele lumen mukana kulkeutuvien haitta-aineiden (esim. tiesuola, raskasmetallit, öljyjäämät, mikromuovit, ravinteet) määrää tai vaikutuksia. Kaatopaikan perustaminen vaatisi laajaa maamassojen poistoa (2–3 metrin syvyydeltä) pohja-alueen paalutusta (koska savea). Rakennusvaihe olisi erityisen haitallista purolle, koska silloin puroon voi joutua runsaasti kiintoainetta.  Esityksessä esitetään, että uusi kenttä olisi asfaltoitu. Suhtaudumme tähän ratkaisuun epäillen, sillä juuri aurauksesta irtoavat bitumipalaset ym. on iso ongelma. Samoin asfalttipinta on ilmeisesti haastava ja herkkä rikkoutumaan, kun vesi vuoroin jäätyy ja sulaa sen pinnalle. Noin 20 m korkea lumikasa on hyvin painava ja vaatii siksi tähän huonosti rakentamiseen soveltuvaan maaperään kalliit perustamiskustannukset.

Osa Maunulan luontopolusta jää rakentamisen alle

Kaavaselostuksessa ei mainita lainkaan Maunulan luontopolkua, joka kulkee suoraan suunnittelualueen läpi. Luontopolku on suunniteltu yhdessä asukkaiden kanssa ja se on ollut hyvin suosittu viimeiset 10 vuotta.  Sillä on luonto- ja ympäristökasvatuksellinen merkitys. Sen huomioimatta jättäminen osoittaa puutteellista vuorovaikutusta ja riittämätöntä arviointia suunnitelman vaikutuksista luontokokemukseen ja opetuskäyttöön.

Hankkeella ei ole asukkaiden tukea

Vuorovaikutussuunnitelman raportti kertoo jo kantaa ottaneiden asukkaiden ja yhteisöjen vastustuksesta lumenkaatopaikkasuunnitelmaan. Asukkaiden toimesta käynnistetty nimien keruu on jo nyt (14.5.2025) tuottanut yli 1500 allekirjoitusta.

Alueen kehittämistarpeet

Esitämme, että aluetta todellakin kehitetään voimassa olevan kaavan mukaisesti virkistyskäytön-, luonnon monimuotoisuuden – ja perheliikunnan tarpeisiin.  Vielä vuonna 2014 kun Keskuspuisto täytti 100 v. ja alueen halki vedettiin Maunulan luontopolku, oli alueelle muodostumassa hyvä vauhtia monimuotoinen ruderaattialue ja sitä käyttivät koiraharrastajat sekä läheinen Helsingin latu esim. muumihiihtokouluihin.  Luvattoman väliaikaisen lumenkaatopaikan jäljiltä alueen luontoarvot heikkenivät kentän osalta roskan ja irtosoran vallattua se. Paikoilleen jätetyt puomit ovat myös jättäneet käyttäjille sen virheellisen käsityksen, ettei alueella saa oleskella.

Keskuspuiston käyttöpaine on jo nyt iso ja aivan tämän alueen lähelle tullaan asuttamaan tuhansia uusia asukaita Postipuistoon ja Keski-Pasilaan sekä Mäkelänkadun bulevardikaupungin (Tuusulan väylän kaupunkibulevardi) rakentuessa. Kasvava väestö tarvitsee lisää ei suinkaan vähemmän virkistysalueita. Postipuisto ja Keski-Pasila on rakennettu hyvin tiiviiksi ja annettu asukkaiden ymmärtää, että lähivirkistysalueiden puutetta korvaa vieressä oleva Keskuspuisto, jota ei tulla enää nakertamaan.  Lumenvastaanottopaikan suunnitelmassa ei ole juuri huomioitu, että vastaanottopaikalla olisi virkistyskäyttöä heikentävä vaikutus. Korkea (n 20 m) hiekkainen ja roskainen vuori työkoneineen vähentää kovasti metsän tuntua alueella. Lisäksi lumenkaatopaikasta kantautuu melua. Auratussa lumessa on usein myös erilaisia ruokajätteitä, joten alueelle voi pesiytyä rottia, ja lumikasasta voi myös levitä pahaa hajua.

Lumenkaatopaikan sijasta aluetta tulee kehittää asukkaiden ja yhteisöjen kanssa yhteistyöllä osana Keskuspuistoa. Luontoa voidaan ennallistaa, osa alueesta voidaan muotoilla lasten liikunnan tarpeisiin (esim. hiihto, pulkkailu, pyöräily), osoittaa koiraharrastajille harjoittelualue, ennallistaa puroa ja sen sivuhaaroja jne.

Voimassa olevassa asemakaavassa alue on määritelty ulkoilu- ja perheliikuntapaikaksi. Kaavaselostuksessa ei esitetä lainkaan vaihtoehtoa tai korvaavaa aluetta tällaiselle toiminnalle. Alueen muutos lumenvastaanottopaikaksi vie ympärivuotisen liikuntamahdollisuuden pois useilta lähialueen asukkailta, erityisesti lapsiperheiltä.

Aiheutuvia liikenneongelmia aliarvioidaan ehdotuksessa

Metsäläntie on jo ja siitä on tulossa vielä vilkkaammin liikennöity tie, kun Postipuisto ja Keski-Pasila rakentuvat valmiiksi. Lisäksi Yleiskaavassa 2016 on hahmoteltu Käpylän asemanseudun täydellinen muutos ja Tuusulantien muuttaminen kaupunkibulevardiksi. Käytännössä talvinen rekkaliikenne tukkii Metsäläntien yksitasoisella risteyksellä, johon kääntymistä täytyy jonottaa Hämeenlinnantien suunnasta poikki liikenteen. Katsomme, ettei suunnitelmassa ole otettu riittävästi huomioon liikennemäärien kasvua, liikenneturvallisuutta sekä tarvittavia kevyenliikenteen ratkaisuja.

Esitys

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katsomme, että ehdotettua asemakaavamuutosta ei pidä tehdä ja hyväksyä. Mikäli prosessia jatketaan, tulee tehdä kunnollinen ympäristövaikutusten arviointi, liikenneselvitys, vaihtoisten sijoituspaikkojen vertailu sekä esittää korvaava ratkaisu nykyisen kaavan mukaiselle käytölle eli perheliikuntakeskukselle.

19.5.2025

Susanna Pitkänen
Keskuspuistoryhmän aktiivi, Maunulan, Maunulan luontopolun asukasedustaja

Mina Laamo, Keskuspuistoryhmän aktiivi, Postipuisto

Viveka Backström, Keskuspuistoryhmän aktiivi, Metsälä

Manki Perukangas, Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

Veli-Pekka Kantanen, Paloheinä Torpparinmäen kaupunginosayhdistys ry., puheenjohtaja

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille! Allekirjoita adressi !

STOP lumenkaatopaikka! Hiihtolomatapahtuma Maunulassa to 20.2.

Tervetuloa hiihtolomalla perheliikuntatapahtumaan Maunulan kentälle, Maunulan Majan lähistölle torstaina 20.2. alkaen kello 14! Opasteet kohti Hämeenlinnanväylää. Säähän sopivaa reippailua, jonka lomassa tietoa aiotusta lumenkaatopaikasta. Taimenpuron tarkkailua, alueeseen tutustumista. Pulkkailua, lumikenkäilyä tai hiihtoa sekä lumiukkojen tekoa, mutta jos talviurheilu ei onnistu niin esim. frisbeegolffia ja muita tarkkuuslajeja tai keppihevosagilityä. Omat kepparit mukaan!

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille!

Vaadimme, että Helsingin Keskuspuistossa luonto- ja ulkoilualueella vuosia väliaikaisena toiminut likaisen lumen vastaanottopaikka siirretään muualle. Luontoalueella sijaitseva alue tulee palauttaa kokonaisuudessaan alkuperäiseen tarkoitukseensa: Voimassa olevan asemakaavan mukaisesti kaupunkilaisten retkeily- ja ulkoilualueeksi!

Aluetta (pinkki alue kuvassa) tulee kehittää retkeily- ja ulkoilutarkoitukseen sopivaksi, sekä lisätä luontoa kyseisellä alueella sen hävittämisen sijaan. Helsingin kaupungin tulee kunnioittaa ja vaalia Keskuspuiston luonto- ja ulkoilualueita, eikä toiminnallaan tuhota niitä. Keskuspuistoa ei tule pienentää enää yhtään nykyisestä!

Mistä tässä on kyse?

Helsingin kaupunki on käyttänyt vuosien ajan Keskuspuistossa Maunulassa retkeily- ja ulkoilualueeksi kaavoitettua aluetta väliaikaisena likaisen lumen vastaanottopaikkana. Paikasta on käytetty nimeä Metsäläntien tilapäinen lumenvastaanottopaikka. Kyseinen alue on retkeily- ja ulkoilualueella sijaitseva kenttäalue metsäisine lähiympäristöineen. Aiemmin alueella oli niitty.

Keskuspuisto on erityinen luonto- ja virkistysalue. Likaisen lumenvastaanottopaikan sijainti Keskuspuistossa tai edes sen reunamilla, ei ole sopiva lumen vastaanottoon ja varastointiin millään tavalla toteutettuna. Tilapäinen lumenvastaanottoalue otettiin tähän käyttöön nimenomaan väliaikaisena ratkaisuna. Väliaikaisuus tarkoittaa sitä, että väliaikaisuus myös loppuu. Näin ei ole nyt tapahtumassa, vaan Helsingin kaupunki suunnittelee tekevänsä ratkaisusta pysyvän. 

Alue sijaitsee keskeisellä paikalla Keskuspuistossa. Aivan alueen läheisyydessä on arvokkaita ja suojeltavia metsäalueita sekä Haaganpuro, joka on muiden luontoarvojensa lisäksi erittäin uhanalaisen Suomenlahden taimenen elinaluetta.

Varsinaisia suojeltavia luontoalueita suojaamaan tarvitaan aina myös suojavyöhyke. Suoja-alue saadaan kun alue palautetaan takaisin retkeily- ja ulkoilukäyttöön. Suojavyöhykkeet ovat yhtä tärkeitä kuin suojeltavat alueet, sillä ne estävät suojeltavien alueiden monimuotoisuuden heikkenemisen.

Metsäläntien tilapäiselle lumenvastaanottopaikalle on tuotu lumikuormia asemakaavan vastaisesti talvesta 2010–2011 alkaen tiettävästi noin 10 000 kuormaa talvessa, ja nyt hankkeen verkkosivujen mukaan lumimäärä on tarkoitus kasvattaa vähintään kolminkertaiseksi. Metsäläntien lumenkaatopaikan kapasiteetiksi on kaavailtu noin 30 000 kuorma-auton kuormaa vuosittain, mikä voi tarkoittaa ainakin 300 000 m3 likaista lunta. Lisäksi kuorma-autoliikenne alueella lisääntyy talvisin. 

Vuosien ajan vastaanottopaikalta sulanut likainen vesi on valunut Haaganpuroon, Puron valuma-alue on laajuudeltaan noin 10,8 km2. Puro laskee kyseessä olevan lumenvastaanottopaikan ohi Pikku Huopalahteen, josta on kapea vesiyhteys Seurasaarenselälle, siis mereen. Kaupunki on esittänyt alueelle suodattimia. Riski siihen, että lähialueet ja luonto ympärillä saastuvat, on olemassa, vaikka alueelle rakennettaisiin jonkinlaisia suodattimia.

Lumessa on monenlaisia epäpuhtauksia, kuten ravinteita, raskasmetalleja, PAH-aineita, öljyä ja mikromuoveja. Lisäksi lumen mukana tulee liukkauden torjunnassa käytettyjä suoloja ja runsaasti kiintoainetta, kuten hiekkaa ja soraa sekä erilaisia roskia. Lumet sulavat hitaasti useita kuukausia kevään ja kesän aikana, ja puita on rakennushankkeen vuoksi tarkoitus kaataa alueen reunoilta.

Helsingin kaupunki suunnittelee alueelle kaavamuutosta tämän mahdollistamiseksi. Kaupungin suunnitelma lohkaisee ison alueen hyvin keskeiseltä alueelta Keskuspuistoa. Tämä vaikuttaa merkitsevästi myös ympäröiviin Keskuspuiston luonto- ja virkistysalueisiin. Lohkaistava maa-ala rikkoo pahasti Keskuspuiston yhteneväisyyttä ja jatkuvuutta kaupunkilaisia yhdistävänä yhtenäisenä luontoalueena. Tämän voi todeta katsomalla vaikka kaupungin omia karttatiedostoja hankkeesta.

Me tämän adressin allekirjoittaneet vastustamme kaavamuutosta. Alue on kaavoitettu kaupunkilaisten virkistyskäyttöön, jona sen täytyy säilyä jatkossakin. Ulkoilijoiden ja hiihtäjien suosima Maunulan Maja on aivan alueen vieressä. Samasta paikasta Keskuspuistoa lähtee talvisin runsaasti hiihtolatuja. Alueella liikkuu kaikkina vuodenaikoina runsaasti ulkoilijoita. Alueella kulkee myös suosittu pyöräreitti. Tämä alue tulee olemaan hyvin toisenlainen, jos sen yhteydessä on pitkälle kesään likaisia lumikasoja ja pysyvän lumenvastaanottopaikan vaatimaa infrastruktuuria. Sellainen maisema ei kutsu luontoon.

Keskuspuisto on erityinen luontoalue keskellä Helsinkiä, se kulkee vihreänä kaistaleena läpi kaupungin, ja tarjoaa kaupunkilaisille mahdollisuuden ulkoiluun, urheiluun ja luontokokemuksiin. Sen tulee säilyä sellaisena myös tuleville sukupolville. Tuhotun luonnon palauttaminen on hyvin paljon työläämpää tai mahdotonta verrattuna sen suojelemiseen ajoissa.

Me tämän adressin allekirjoittaneet vaadimme, että Keskuspuistossa olevia luontoalueita sekä virkistykseen, ulkoiluun, retkeilyyn ja vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja alueita ei uudelleenkaavoiteta, eikä oteta mihinkään muuhun kuin edellä mainittuihin käyttöihin. – Ei nyt, eikä jatkossa. 

Alue ja suunnitelmat Helsingin kaupungin sivuilla: https://kartta.hel.fi/?link=eipevg

Hanketta ovat vastustaneet tahollaan myös muun muuassa Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Keskuspuistoryhmä, Kaupunkiluontoliike ry ja Suomen latu ry.

Helsingin kaupungin suunnitelmia vastustavat myös Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry sekä Maunulan Maja.

 

Adressin taustalla:

Susanna Pitkänen / Keskuspuistoryhmä, Maunulan luontopolku

Manki Perukangas / Kaupunkiluontoliike ry

Mina Laamo / Dokumentaristi, elokuvaohjaaja

Viveka Backström / Keskuspuistoryhmä

Adressin pääsee allekirjoittamaan allaolevassa osoitteessa:

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille! - Adressit.com

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta                     

Keskuspuistoryhmä/Kaupunkiluontoliike ry/Paloheinä-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys

Vastustamme Metsäläntien varteen suunniteltua lumenkaatopaikkaa. Tämä paikka kuuluu Helsingin Keskuspuistoon, ja on nykyisessä kaavassa - joka on vuodelta 2014 - virkistysaluetta (VR), ja sen käyttötarkoituksena on ollut toimia esimerkiksi lasten harrastuspaikkana. Alueella on nyt toiminut useamman vuoden epävirallinen lumenkaatopaikka ilman tarvittavia ympäristölupia. Aiemmin kentällä ovat harjoitelleet mm. koiraharrastajat ja rugby-pelaajat. Nykyään alueella on voimassa merkintä MTK, jonka mukaan alue tulisi valtaosaltaan olla esimerkiksi pallopeleihin soveltuvana niittynä, vastaten alueen aiempia em. käyttötapoja.

Helsingin Keskuspuistoa on vähitellen reunoiltaan nakerrettu milloin milläkin verukkeella. Pirkkolaan alettiin v. 2020 rakentamaan urheiluhallia,  jota vastustettiin laajasti mm. yli 14000 allekirjoitusta keränneellä adressilla.  Kaupunki lupasi tämän olevan kaupunginvaltuuston hyväksymän kaupunkistrategian mukaisesti viimeinen Keskuspuistoa pienentävä hanke. Tämä lupaus on kuultu monia kertoja, ja aina Keskuspuiston ystävät ovat saaneet pettyä. Lumenkaatopaikka rikkoo siis hyväksyttyä kaupunkistrategiaa.

Lumenkaatopaikan suunnitelman selosteissa väitetään virheellisesti, ettei lumenkaatopaikka poistaisi käytössä olevia ulkoilureittejä. Alueella kulkee vilkkaasti käytettyjä ulkoiluteitä ja Maunulan luontopolun reitti. Keskuspuiston 100-vuotisjuhlavuonna asukkaiden ja kaupungin yhteistyönä laaditun luontopolun opastaulu kertoo aiemmin ruderaattialueena toimineesta kentästä ja sen luonnon monimuotoisuudesta. Epävirallinen lumenvastaanottopaikka on tuonut kentälle niin paljon hiekkaa ja soraa, ettei se enää ole luontainen niitty. Luontopolun reittiä jouduttaisiin muuttamaan lumen vastaanottopaikan takia ja poistamaan kyseinen opastustaulu tarpeettomana. 

Juurisyy uuden lumenkaatopaikan käyttöönotolle on se, että kaupunkia kaavoitetaan niin tiiviiksi, ettei tilaa lumelle jää rakennetussa ympäristössä, ja nykyään taloyhtiöt ja kaupunki kuljettavat lunta pois silloinkin, kun lumikasoista ei olisi haittaa esim. katujen turvallisuuden kannalta. Lisäksi kaupungin nykyisistä yhdeksästä lumen vastaanottopaikasta suunnitellaan poistettavaksi viisi. Poistaminen johtuu kolmen lumen vastaanottopaikan osalta siitä, että niille aiemmin varatuille alueille on kaavoitettu rakentamista. Ehdotamme, että näitä lumen vastaanottopaikkoja ei tässä vaiheessa poistettaisi ja pyrittäisiin etsimään pienempiä hajautettuja varastointipaikkoja. Lumi on järkevintä säilyttää lähellä sen sadanta-aluetta, mikä vähentää kuljetustarvetta. 

Rakentamisen leviäminen viheralueelle saatiin estettyä edellisessä yleiskaavaprosessissa Hämeenlinnantien bulevardisuunnitelmien kaatuessa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nyt lumenkaatopaikka muodostaa uuden uhan, joka taas nakertaisi viheraluetta. Nyt Keskuspuistoa ei nakertaisi suoraan asuinrakentaminen, mutta kylläkin välillisesti, sillä liian tiivis asuinrakentaminen ei jätä tilaa lumen varastoinnille asutusalueilla, jolloin varastointi ulkoistetaan viheralueille.

Lumenkaatopaikka olisi erityisen haitallinen Haaganpurolle, eli uhanalaisen taimenpuron kalakannoille, puroympäristölle ja Keskuspuiston luonnolle muutoinkin. Suunnitelmassa ei esitetä mitään uskottavaa ja teknisesti toimivaa, testattua vedenpuhdistusjärjestelmää, joka estäisi sulamisvesien tuhoisia vaikutuksia puroluonnolle. Helsingin muillakaan lumenvastaanottopaikoilla ei ole olkipaaleja kummempaa suodatusta. Esimerkiksi Maununnevan lumenkaatopaikasta valuu jo nyt koko ajan saasteita ja kiintoainetta Haaganpuroon. Taimenpuro ei kestä yhtään lisää kuormitusta, ja Haaganpuro kulkee useiden Keskuspuistoon suunniteltujen luonnonsuojelualueiden lävitse. 

Ennen kuin kaupunki esittää uutta jättikokoista lumenkaatopaikkaa herkän puron läheisyyteen, pitäisi olla varmuus lumen sisältämistä haitta-aineista ja sulamisveden käsittelytapojen toimivuudesta. Lumien sulamisvesiä voitaisiin periaatteessa käsitellä erilaisilla suodatus- ja saostusmenetelmillä, joita yleensä jätevesille käytetään. Arvelemme kuitenkin, että tehokkaan vedenpuhdistusjärjestelmän rakentaminen lumenkaatopaikan yhteyteen saattaisi olla tähän tarkoitukseen kaupungin näkökulmasta liian kallista. Lisäksi alueen pohjarakenteita pitäisi tiivistää, ettei epäpuhtauksia pääsisi valumaan sitä kautta.

Lumessa voi olla monenlaisia epäpuhtauksia, kuten ravinteita, raskasmetalleja, PAH- aineita, öljyä ja mikromuoveja. Lisäksi lumen mukana tulee liukkauden torjunnassa käytettyjä suoloja ja runsaasti kiintoainetta, kuten hiekkaa ja soraa sekä erilaisia roskia. Epäpuhtauksien määrä vaihtelee suuresti. Vilkkaasti liikennöityjen teiden vierestä kerätty lumi on kaikista likaisinta. Joissakin kaupungeissa on ehdotettu, että lumen sijoituspaikat jaettaisiin lumen alkuperän mukaan, niin että paikoille, joilla on herkästi häiriintyvää luontoa, sijoitettaisiin lunta vain “puhtailta” alueilta. 

Metsäläntien lumenkaatopaikan kapasiteetiksi on kaavailtu n 30000 kuorma-auton kuormaa vuosittain, mikä voi tarkoittaa ainakin 300000 m3 lunta. Tällaisessa määrässä aurattua lunta voi olla kymmeniä kiloja raskasmetalleja. Vaikutus puroon lumenkaatopaikan kohdalla on erityisen haitallista, koska päästö tulee keskitetysti vain yhden purkuojan kautta. Myös liukkauden torjunnassa käytetyillä suoloilla voi olla hyvin haitallinen vaikutus puroon. 

Ehdotamme ensisijaisesti Maununnevan lumenkaatopaikkaan panostamista ja tilan jättämistä kaavoituksessa paikallisille lumenvarastointipaikoille. Sulamisvesien vedenpuhdistus pitäisi ensin kehittää toimivaksi Maununnevan lumenkaatopaikalla, ennenkuin lisää lumenkaatopaikkoja rakennettaisiin herkkien purojen varteen. Kokemukset Maununnevalta eivät ole nykyisellään rohkaisevia hulevesien puhdistuksen osalta ja sen osalta, millaista jätettä sieltä kulkeutuu Keskuspuistoon ja läheiselle Maununnevan asuinalueelle.

Lumenkaatopaikkahanke osoittaa jälleen kerran Keskuspuiston lainsuojattomuuden; miten se nähdään maareservinä kaikille muille maankäyttötarkoituksille kuin ensisijaiseen maankäyttötarkoitukseensa, eli virkistykseen.

MIELIPIDE HELSINGIN LUONNONSUOJELUOHJELMASTA

Tervehdimme ilolla Helsingin varsin kunnianhimoista luonnonsuojeluohjelmaa, joka nostaisi suojelupinta-alan määrän kymmeneen prosenttiin kaupungin omistamista maa-alueista. Erityisesti tuemme sitä, että kymmeniä vuosia kaavoituskohteena ollut kiistanalainen Laakson alue aiotaan rauhoittaa suojeluohjelmalla. Vartiosaaresta suuren osan suojeleminen tarkoittaa käytännössä alueen rakentamisspekulaatioiden päättämistä. Myös Håkansbergin ja Taivaskallion suojelua katsomme tyydytyksellä, Uutelan suojelualueiden verkoston laajenemista ja Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajentamista Keskuspuistoryhmän ehdotuksen mukaisesti pidämme myönteisinä asioina. Positiivisena pidämme myös Helsingin saariston suojelun lisääntymistä, Östersundomin sisällyttämistä suojeluohjelmaan ja Viikin ja Kallvikin alueiden suojelun kattavuuden lisääntymistä.

Toivomme Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajenemisen tarkoittavan Keskuspuiston baanasuunnitelmien hautaamista ja rauhoittavan Keskuspuiston viimeinkin lisänakerruksilta, niin ulkoiselta kuin sisäiseltäkin nakerrukselta. Kuitenkin suojeluohjelman ulkopuolelle jää joitakin alueita, jotka näkisimme mieluusti siinä mukana. Näemme, että kaupungin muut suunnitelmat eivät saisi estää niiden liittämistä suojeluohjelmaan, luontokadon ollessa tärkeydeltään ja kiireellisyydeltään ensisijainen asia.

Kumpulan vaahterametsä

Kyseessä on Helsingin, mahdollisesti koko maan laajin yhtenäinen jalopuumetsä Turun Ruissalon ohella. Vaahterametsän yläpuolisilla kallioilla on ketokasvillisuutta ja vaahterametsän alarinteillä Hämeentien puolella on harvinaisen edustava jalavarivistö.

Riistavuori

Riistavuoressa on kolme liito-oravien ydinaluetta, sen poikki kulkee seudullisesti tärkeä viherkäytävä ja ulkoiluväylä ja sen kallioilla on huomattavat maisema-arvot. Alueella kulkee norosto Vihdintien varren näköalakallion eteläpuolella ja sieltä löytyy suolaikkuja. Alueen lajistoa on äskettäin selvittänyt Luontoliitto, ja Länsi-Haagan kaavoittamisen sijaan alue ansaitsisi suojelun.

Kartanonmetsä

Malminkartanon Kartanonmetsä tulisi ostaa takaisin kaupungille ja julistaa luonnonsuojelualueeksi. Sen poikki kulkee Museoviraston inventoima vanha tie, ja se on alueellisesti tärkeä poikittainen viheryhteys.

Stansvikinkallio ja siihen rajoittuva vanha mäntymetsä

On hienoa, että Stansvikinharju ja sitä ympäröivät merialueet suojellaan, mutta lisäksi Stansvikin vanhassa metsässä on ilmeisesti koko kaupungin vanhimpia puita, kilpikaarnapetäjiä. Lisäksi kartanolle vievän tammikujan varrella tiedetään kasvavan varsin harvinainen kalliotuhkapensas, ja metsässä on välillä asustellut lapinpöllöjä.

Kumpulan ”keskuspuisto” ja Kymintien metsä

Kumpulan keskuspuisto, joka alkaa lännessä Kätilöopiston kallioilta ja Kumpulan koulukasvitarhasta, on yhtenäinen, vaihteleva viherkäytävä, joka jatkuu aina Kustaa Vaasan tielle saakka. Alueella on liito-oravien ydinalueita ja itäosan kalliometsässä hienoja kelomäntyjä ja länsiosan metsässä lähellä maauimalaa paljon maapuuta.

Munkkivuoren metsän suojelualueen laajennus itään päin

Munkkivuoren metsä tulisi kokonaisuudessaan saada suojelun piiriin ja luopua sen itäosan kaavoituksesta.

Vuosaaren luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen parantaminen ja laajentaminen

Toivomme Mustavuoren luonnonsuojelualueen laajentamisen nykyisen lehtopainotteisen alueen ulkopuolelle ja Uutelan luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen lisäämistä. Pohjoisen Vuosaaren kaavasuunnitelmien katsotaan rajoittavan Mustavuoren suojelualan lisäämistä, mutta kaavoja voidaan muuttaa, jos on tahtoa. Uusi luonnonsuojeluohjelma kiitettävästi sinänsä lisäsi luonnonsuojelualueiden määrää Uutelassa, mutta niiden välillä jää paikoitellen aukkoja.

Haaganpuron suojelualueen lisääminen

Haaganpuron valuma-alue olisi hyvä saada mahdollisimman kattavasti suojelun piiriin: se on taimenpuro, ja laskee Pikku Huopalahteen.

Louhenpuisto

Käpylän Louhenpuisto on liito-oravien asuttama jalopuumetsä, jossa on runsaasti lehtokasvillisuutta. Ainakin Louhenpuiston eteläosan suojeleminen olisi tähdellistä.

Keskuspuiston suojelualueiden välisten aukkojen täydentäminen

Viittaamme Keskuspuistoryhmän lausuntoon, jossa toivottiin Keskuspuiston suojelualueverkoston kattavuuden lisäämistä vielä tässä ehdotetusta ottamalla mukaan Pirkkolan lounaisosa ja Ruskeasuon alueita, etenkin Ruskeasuon liikuntapuiston ja Hakamäentien välinen metsäalue. Ihmettelemme myös, miksi Helsinkipuistona jatkuvan Keskuspuiston alueita Vantaanjoen varrella ei olla sisällytetty ohjelmaan. Toivomme myös Maunulanpuiston ja Pohjois-Pasilan suojelualueiden yhdistämistä – nyt ehdotetussa muodossaan ne eivät ole kytkeytyneitä toisiinsa ja muihin suojelualueisiin - ja Maununnevan eteläosan kohteen laajentamista.

Malmin lentokentän niittyalueet

Olemme tyytyväisiä Ormusmäen ja Longinojan suojelualueiden perustamisesta, mutta rakentamisen keskelle jäävä osa Malmin lentokentän edustavimmista niittyalueista tulisi rauhoittaa erinomaisena perhosniittyalueena.

Yleisenä huomiona: vihersormien ja ekologisen jatkuvuuden nykyistä parempi turvaaminen

Yleiskaava katkaisee tai kaventaa käyttökelvottomiksi monia vihersormia. Näin käy läntiselle vihersormelle Riistavuoren kohdalla ja Vihdintien varren metsän kohdalla Pohjois-Haagassa ja Lassilassa ja koilliselle vihersormelle, jossa yhteys Viikin-Herttoniemen-Vanhankaupunginlahden laajan viheralueen ja toisaalta Kivikonmetsän ja Mustavuoren suuntaan heikkenee Karhunkaatajan metsän rakentamisen myötä.

 

 

Jaettu luontokokemus - köyhempi luontokokemus?

Opiskelin 2018-2019 luonto- ja ympäristöneuvojaksi, ja tämä syvensi omaa luontosuhdettani ja antoi luontoharrastukselleni lisää sisältöä. Olen vetänyt joitakin sieni- ja yrttiretkiä, mutta siltikin minusta on pääasiassa tullut oman itseni luonto- ja ympäristöneuvoja, oman elämäni eräopas. Yhtäältä olen iloinen yhä useamman löytäessä luonnossa ulkoilun riemut, toisaalta en haluaisi jakaa omia paikkojani. Ne ikään kuin ovat omia salaisuuksiani, joiden en halua kuluvan käytöstä ja joiden rauha vähenisi ulkoilijoiden määrän lisääntyessä.

Osallistuin alkukesästä tutkimukseen, jossa kiersin itselleni merkityksellistä luontokohdetta - tässä tapauksessa Keskuspuiston lounaisinta nurkkaa, Laaksoa - tutkijan kanssa. Tutkijan kysellessä minulta kysymyksiä liikkuessamme Keskuspuistossa huomasin, että oma luonnossa liikkumisen nautintoni pieneni, ikään kuin luonto olisi kakku, josta riittäisi vähemmän jaettavaa siitä nauttijoita ollessa enemmän. Kuitenkin läheisen ystävän kanssa voin jakaa luontosuhdettani, ja järjestäessäni kansanjuhlia oma luontosuhteeni syvenee, joten kyse ei ole ihan puhtaasti erakkomaisesta suhteesta luontoon.

Luultavasti kyse on siitä, että yrittäessäni vastata tutkijan kysymyksiin en kykene keskittymään luonnosta saamieni elähdyttävien aistimusten vastaanottamiseen yhtä täyteläisesti kuin jos olisin paikalla yksin tai hyvän ystävän kanssa. Tutkijassa vika ei ole, sillä tutkija oli hyvin vastaanottavainen ja myötämielinen kuuntelemaan kokemuksiani ja olemaan johdateltavanani. Ikään kuin pinnistelyni oman kokemukseni sanallistamiseksi ja järkeistämiseksi tukkisi vastaanottokanavani. 

Kyse lienee sukulaisilmiöstä perhejuhlien valokuvaamiselle: kun keskittyy dokumentoimaan perhejuhlia, katsoen niitä tähtäimen läpi, menettää itse paljon. Kannattaa keskittyä elämään hetkessä ja dokumentoida ja sanallistaa vähemmän. 

Pystyn kyllä haistamaan sienet, mutta siltikin löydän sieniä paljon enemmän, jos käytettävissäni on näkö- ja kuuloaistin antamaa lisäinformaatiota. Sienet eivät ehkä puhu, mutta minä kuulen ne. Siksi minua niin harmittaakin metsään kantautuva rakennustyömaan kalke tai liikenteen melu, sillä se pakottaa minut laittamaan vastamelukuulokkeet korville ja estää minua kuulemasta paitsi linnunlaulua ja haavanlehtien havinaa, myös sieniä. 

Liito-oravakartoitusten aika on keväällä

Päivien pidentyessä liito-oravat lähtevät liikkeelle etsiäkseen uusia reviirejä. Paras aika tehdä liito-oravakartoituksia onkin kevät, helmi-toukokuu. Liito-oravat viihtyvät parhaiten varttuneissa sekametsissä, joissa on sekä kuusia että haapoja, mutta myös koivut ja lepät kelpaavat niille.

Jos lähimetsääsi uhkaa kaavoitus tai infrahanke tai hakkuusuunnitelma, ota yhteyttä, niin tulen tekemään ajantasaisen liito-oravakartoituksen! Veloitan pienen metsikön tarkistuksesta, missä menee korkeintaan puoli päivää, 50 euroa ja kokonaisesta työpäivästä 100 euroa + matkakulut päälle.

Mitä näyttöjä minulla on liito-oravakartoituksista? Kartoittaessani liito-oravia Vantaan Petaksenmetsässä ilmoitin nämä ylläolevan kuvan esittämät havainnot Vantaan kaupungille. Keimolanmäen rakenteilla oleva asuinalue rajattiin alkamaan vasta tämän puun pohjoispuolelle. Helsingissä, Pajamäessä minun ja erään toisen kartoittajan tekemät havainnot pysäyttivät Raide-Jokerin tunnelityömaan yli puoleksitoista vuodeksi. Olen kartoittanut liito-oravia myös muun muassa Helsingin Keskuspuistossa, Pohjois-Haagassa ja Vantaan Friimetsässä.

Minna Tarkka in memoriam

Maunulassa vaikuttaneen mediataiteen ryhmittymän M-Cultin johtaja Minna Tarkka, jonka yksi monista projekteista on ollut nettisivu Keskuspuistoarkistot Keskuspuistoa koskevalle aineistolle, on poissa. 

Näin Minnaa päivälleen vuosi ennen hänen poismenoaan 27.8.2022 Maunulatalossa. Silloinkin juttelin Minnan kanssa siitä, että kotonani olevat Keskuspuistoa koskevat aineistot piti toimittaa Minnalle jahka hän ehtisi niille jotain tekemään monilta projekteiltaan. Nyt tämä jäi tekemättä. 

M-Cult asettuu jatkumoon Maunulan pitkiin kansalaismediaperinteisiin. Maunulan mediapajalla on tehty lehteäkin, Maunulan Sanomia, jonka päätoimittajana 1997-2001 toiminut 2016 edesmennyt ystäväni Kari Konttinen kertoi Maunulan aktiivisesta Saunabaarin yhteydessä toimivasta mediapajasta. 

Onneksi arkistoni eivät mihinkään katoa, ja moni niistä aineistoista on jo julkaistu arkistoksi muuttuneessa blogissani keskuspuisto.blogspot.com. Ja Minnan Keskuspuistoarkistot-projektin nettisivu löytyy osoitteesta:

https://central-park-archives.github.io/#16/60.227151/24.912975/0/60

Silloin kun yksi uuttera ja osaava tekijä poistuu, paras tapa kunnioittaa hänen muistoaan on jatkaa tavalla tai toisella hänen työtään. Tämä tarkoittaa kohdallani nyt sen pohdintaa, miten ja missä julkaisen vielä julkaisemattomat Keskuspuisto-aineistoni.

Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Malminkartanon suunnitteluperiaatteista

Kartanonmetsää. Kivikautisen tien linjaus näkyy maastossa selvästi varsinkin lumettomana aikana. 

KAUPUNKILUONTO RY 

Mielipide Malminkartanon suunnitteluperiaatteista 

Kaupunkiluonto ry keskittyy lausunnossaan suunnitteluperiaatteiden luontovaikutuksiin. Kuitenkin esitämme myös yhden viestinnällisen kommentin; jos asukkaiden ja muiden sidosryhmien halutaan olevan myötämielisiä hankkeen tavoitteille ja osallistuvan rakentavahenkisinä partnereina kaavoitusprosessiin, tällöin ei ole aivan vähämerkityksistä, miten hankkeesta viestitään. Tällöin käytettävien käsitteiden valinnassa kannattaa olla tarkka. 

Ilmastoviisaus-termistä kannattaa luopua 

Suositamme välttämään termin “ilmastoviisaus” käyttöä, sillä se on asukkaiden ja luonnonsuojelujärjestöjen silmissä monin paikoin rämettynyt: usein tuntuu siltä, että termillä koetetaan oikeuttaa hankkeita, joiden välitön hiilitase on usein negatiivinen ja paikalliset vaikutukset paitsi hiilitaseeseen, mutta ennen kaikkea luonnon monimuotoisuuteen ja virkistysarvoihin ovat negatiivisia. “Ilmastoviisaus”-termin läpi ollaan opittu näkemään, ja se maistuu retoriselta sumutukselta. 

Sisällölliset huomiot: yleistä 

Sitten hankkeen suunnitteluperiaatteiden sisällölliseen puoleen. Eniten yhdistystä kiinnostavat Malminkartanon luontoarvot. Uskoaksemme on kyseessä kaupungin strateginen valinta painottaa luontoarvoja suunnitteluperiaatteiden sivun 10 tapaan: 

“Alueen tunnistetut arvokkaat luontokohteet sijoittuvat Mätäjoenlaakson ja Malminkartanonhuipun alueelle.” (lihavointi on yhdistyksen tekemä, ei kaupungin muotoilu) 

Edellämainitut alueet säästyvätkin suunnitelmassa mainitulta “kehittämiseltä”. Sen sijaan asukaspalautteessa esiin nostettu suurin huoli (mikä tunnistetaan myös suunnitelman liiteaineistoissa, kuten vuorovaikutusraportissa) kohdistuu Kartanonmetsään. 

Kartanonmetsä, josta on erillinen arkkitehtikilpailukin, on nostettu erityiseksi “kehityskohteeksi” Malminkartanon sisällä. Kuitenkin arkkitehtikilpailussa alue on nimetty “Malminkartanon keskiosaksi”, luultavasti siksi, että aluetta vähemmän tuntevat eivät huomaisi alueen olevan metsää. Ja tämä Malminkartanon keskiosaksi nimetty Kartanonmetsä on kaupungin valitseman retorisen strategian mukaisesti haluttu esittää kehittämistä vaativana ongelma-alueena, jonka luontoarvoja ei suunnitelmassa ole tunnistettu. 

Kartanonmetsä: Malminkartanon vahvuus vai heikkous? 

On ollut mitä ilmeisimmin kaupungin strateginen valinta jättää sivun 22 SWOT-analyysissä Kartanonmetsä ulos alueen vahvuustekijöistä (S) ja katsoa sen “kehittäminen” välinearvoiseksi toimenpiteeksi, jonka avulla alueen mahdollisuuksia parannettaisiin. Tämän tulkinnan puolesta puhuu sekin, että Kartanonmetsän “estevaikutus” luetaan heikkouksiin (W). Sitä, mitä tällä “estevaikutuksella” tarkoitetaan, avataan sivulla 10: “Kartanonmetsän kukkula muodostaa merkittävän kulkuesteen kävelylle ja pyöräilylle”. Kuitenkin aluetta käytetään jo nyt virkistykseen, tapahtuu tämä sitten jalkaisin tai maastopyöräillen. Näitä käyttöjä Kartanonmetsän kukkula ei nykyiselläänkään estä. Estettä se ei myöskään muodosta luonnonvaraisille eläimille, vaan on niiden kauttakulkureitti. Mahdollisesti liito-oravankin, mikä tulee selvittää ajankohtaisella liito-oravakartoituksella. Joka tapauksessa se on tärkeä ekologinen käytävä, joka yhdistää puutteellisesti kartoitetun, vanhan Uusmäen metsän aina Mätäjokilaaksoon saakka.  

Kun on tehty retorinen valinta korostaa Kartanonmetsää heikkoutena sen estevaikutuksen kautta, tulisi todistaa, kenen mielestä on ongelma, että Malminkartanon keskellä on metsä. Ei ainakaan asukkaiden tai luontojärjestöjen. Alueen etelä-pohjoissuunnassa jakava junarata ja lounas-koillinen –suunnassa jakava Malminkartanontie jakavat alueen vähintään yhtä räikeästi kuin metsä, mutta kuitenkin ollaan päätetty keskittyä siihen, että juuri metsän jakava vaikutus nähdään ongelmaksi. Tosiasiassa metsä yhdistää alueen, koska se toimii koko Malminkartanon viheralueena. Se on siis eräänlainen Malminkartanon Keskuspuisto.  

Kartanonmetsää on jo kartoitettu 

On sinänsä positiivista, että Kartanonmetsästä luvataan teettää luontokartoitus ennen kuin arkkitehtikilpailun tulosta lähdettäisiin jatkotyöstämään asemakaavoiksi. Olisi kuitenkin kannattavaa teettää se jo ennen kuin sitoudutaan jatkotyöstämisessä mihinkään arkkitehtikilpailun vaihtoehdoista. Tällöin sitouduttaisiin sokkona valittuun malliin, tietämättä, mitä kaavoitusta rajaavia luontoarvoja alueella on ja missä.  

Joskaan Kartanonmetsän luontoarvot eivät olekaan kaupungin tiedossa, tämä ei tarkoita, että niitä ei olisi. Alueella on käynyt sekä yksityisiä luontokartoittajia että Luonto-Liiton metsäryhmän kartoittajia. He ovat löytäneet eri puolilta Kartanonmetsää sekä kääpiä että sammalia. Alueella esiintyy eri puolilla Kartanonmetsää lahokaviosammalta ja luontoarvoja indikoivaa kantohohtosammalta.  

Lisäksi aivan lähistöllä on liito-oravan ydinalue Vuorenjuuren asuinalueen ja Honkasuontien välisessä metsässä. Tältä ydinalueelta on kulkuyhteys Kartanonmetsään Toiskanpuiston kautta. Kartanonmetsä taas on luontevin dispersaali tämän ydinalueen ja Keskuspuiston suunnan ydinalueiden välillä; lisäksi Kartanonmetsän liito-oravatilanne tunnetaan puutteellisesti. Alue on kuitenkin etenkin reunaosiltaan liito-oraville hyvin soveltuvaa, vanhahkoa, monimuotoista sekametsää, joten siellä tulee tehdä liito-oravakartoitus. Edellämainittujen luontoarvojen lisäksi tunnetaan jo vanhastaan alueen koillisnurkassa sijaitseva pähkinäpuulehto, jollaiset ovat aina suojeltavia alueita. 

Kivikautinen tie on vaarassa 

Luontoarvojen lisäksi Malminkartanon “keskiosan” rakentaminen uhkaa Kartanonmetsän poikki kulkevaa, hyvin tunnettua kivikautista tietä, jonka päälle suunnitteluperiaatteiden sivulla 28 mainittu jalankulkuyhteys tulisi ilmeisesti ainakin osin kulkemaan, missä tapauksessa tämä Museoviraston tuntema historiallisesti ja arkeologisesti arvokas väylä tuhoutuisi.  

Kaikissa arkkitehtikilpailun vaihtoehdoissa alueen asukasmäärä kasvaisi niin paljon, että Kartanonmetsän virkistyskäyttö lisääntyisi voimakkaasti; tämäkin kuluttaisi edellämainitun, herkässä kalliomaastossa hyvin erottuvan tien näkymättömiin. Tämän pelon ajankohtaisuutta lisää sivun 26 maininta “kulkuyhteyksien keskeiselle Kartanonmetsän viheralueelle tulee olla sujuvia ja visuaalisesti kutsuvia”. Nähtävästi siis Kartanonmetsän virkistyskäyttöä halutaan voimakkaasti lisätä. Jää epäselväksi, mitä “sujuvuus” tarkoittaa. Aiotaanko Kartanonmetsä näivettää puistoksi? 

Arkkitehtikilpailun ehdotuksista lausumme seuraavaa:  

Ensimmäinen ehdotus “Kylämäki” näyttää metsän säilymisen kannalta siedettävimmältä. Jos tavoitteeseemme eli alueen rauhoittamiseen luonnonsuojelualueeksi ei päästä, niin tämän vaihtoehdon pohjalta edettäessä tulisi rajata lahokaviosammalreviirit, varoa pähkinäpuumetsää ja huolehtia liito-oravan yhteyksien ja mahdollisten elinympäristöjen säilymisestä. Maisema-arvoja Kylämäki kyllä muuttaisi, sillä tässä talot ovat valkoisia, hammasmaisia. Mieleen tulee Vantaanpuiston toisinto 50 vuotta myöhemmin. 

Toinen ehdotus “Latvus” yksityistää kaikkein eniten yleistä virkistysaluetta yksityisiksi pihamaiksi. Maankäyttö on siinä kaikkein tehottominta. 

Kolmannessa ehdotuksessa “Neliapila” raskain rakentaminen keskittyy alueen luontoarvojen kannalta luultavasti vähämerkityksellisimpään osaan eli metsän kaakkoisosaan. Tuon alueen sammalesiintymät pitää kuitenkin selvittää ja rajata; lisäksi alueen tunnetut arkeologiset esiintyvät ovat tuolla metsän kaakkoisosassa. Metsän luoteisosaan on ripoteltu pistetaloja, jotka pienentävät metsää ja muuttavat sen yksityispihoiksi. 

Neljäs ehdotus “Otava” tavoittelee selkeästi tehokasta maankäyttöä. Kuitenkin siinä asutus leviää kaikkein syvimmälle metsään poikittaisen autotien ja kaksinkertaisen korttelirivin myötä. 

Johtopäätökset alueen kehittämiselle 

Malminkartanon lisärakentamistarvetta on perusteltu paitsi edellämainitulla “ilmastoviisaudella”, joka veisi malminkartanolaisilta leijonanosan Kartanonmetsää, myös palvelutason ylläpitämisellä, niinkuin lisärakentamista aina tavataan perustella. Kuitenkin tämän kanssa ristiriitaisesti suunnitelman sivulla 14 todetaan “Kaupallisen selvityksen perusteella Malminkartanon asukasmäärän kasvaessa on tarvetta parantaa nykyistä palvelutarjontaa”. Enää ei siis puhutakaan ainoastaan nykyisen palvelutason ylläpitämisestä. Onko nälkä kasvanut syödessä?  

Malminkartanon asukasluku tulee kasvamaan ilman Kartanonmetsän rakentamistakin: AEL:n eli Ammattienedistämislaitoksen alueelle, aivan Kartanonmetsän kylkeen on tulossa uusi asuinalue; lisäksi Honkasuo kuuluu tosiasiallisesti pohjoisen Malminkartanon yhdyskuntarakenteeseen, sillä sinne johtava väylä kulkee Malminkartanon kautta ja alue on riippuvainen Malminkartanon julkisista palveluista ja kaupallisten palveluiden osalta se paljolti tulee tukeutumaan Vantaan puolelle, Myyrmäkeen. On keinotekoista olla laskematta Honkasuon aluetta Malminkartanoon.  

Yhdistys tervehtii ilolla suunnitelman sivulla 14 mainittua mahdollisuutta “uutta rakentamista on mahdollista tutkia mm. pysäköintialueille”. Malminkartanon alueen maankäytön tehottomuutta lisäävät, kuten suunnitelmassa mainitaankin, lukuisat suuret avopysäköintikentät. Näiden alueiden tehokkaampi käyttöönotto tulee tutkia ensin alueen lisärakentamistarpeita varten. 

Arkkitehtikilpailua kommentoineista ylivoimainen enemmistö vastustaa Kartanonmetsän rakentamista. Jos heidän mielipiteensä jätetään huomiotta, tällöin yhä useampi jättää vastaisuudessa vastaamatta tällaisiin kyselyihin, koska kokee sen olevan turhaa. Paheksumme, että arkkitehtikilpailussa “Malminkartanon keskiosan kehittämisvaihtoehdoissa” ei ollut mukana  nollavaihtoehtoa, mikä nimenomaan olisi alueen kehittämistä: kehittämistä luonnonsuojelualueeksi. 

Yhdistyksen mielestä Kartanonmetsää eli niinkutsuttua Malminkartanon keskiosaa sopii kehittää, mutta kehittämisen tavoitteena tulee olla alueen rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi. Kartanonmetsä on luultavasti koko Luoteis-Helsingin, eli Kehä ykkösen pohjoispuoleisen ja Hämeenlinnantien länsipuoleisen kaupungin maisema-arvoiltaan, museoarvoiltaan ja luontoarvoiltaan hienoin metsä, jonka toivomme jäävän sellaiseksi kuin se on: asukkaiden suosimaksi henkireiäksi, josta he ovat ylpeitä ja joka myös brändää kaupunginosaa ylöspäin. 

Kartanonmetsän rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi olisi linjassa Helsingin kaupungin itsensä julistaman strategian mukaan, jonka mukaan tärkeimmät luontoalueet säästetään. Uudellamaalla on suojeltu vasta 5% metsämaasta. Tässä on vielä tekemistä, jos on tarkoitus yltää valtakunnalliseen 10% suositukseen. Tämä toimenpide olisi myös linjassa Luontopaneelin suosituksen kanssa, jonka mukaan vanhat ja lähes luonnontilaiset metsät tulisi säästää. Myöskään tuoreen ilmastolain kannalta ei ole loogista rakentaa monimuotoista virkistysmetsää ja siten lisätä liikennepäästöjä, jos asukkaat joutuvat matkustamaan kauemmas luontovirkistyksen perässä.  

Etelä-Suomessa vanhaksi katsottavan männyn alaikäraja on 97, kuusen 88 ja lehtipuiden 70 vuotta. Silmämääräisesti katsoen kaikkia näitä em. ikäkriteerit täyttäviä puuryhmiä löytyy kyseiseltä alueelta. Metsän säästäminen vähentäisi Helsingin kaupungin luonnolle EU-tasoltakin asetettuja ennallistamisen suorituspaineita, semminkin kun vanhaa, monimuotoista metsää ei voi ennallistaa puita istuttamalla. Kartanonmetsän säästäminen olisi linjassa myös Suomen ympäristökeskuksen suosituksen mukaan, jonka mukaan “tiivisalueille tulee välttää luonto- ja viheralueille rakentamista ja periaatteena pitäisi olla jo käytetyn (kuten parkkialueiden tai toimitila-alueiden) maa-alueiden uudelleenkäyttö.  

Valitettavan usein Helsingin kaupunki on ilmaissut olevansa huolissaan siitä, näkevätkö yritykset sen luotettavana, sitoutuneena ja pitkäjänteisenä kumppanina. Jos Helsingin kaupunki aikoo tosissaan olla luotettava, sitoutunut ja pitkäjänteinen toimija, se ottaa huomioon edellämainitut sitoumukset ja suositukset.  

Vakuudeksi 

Kaupunkiluonto ry

puheenjohtaja Manki Perukangas