Thursday, February 6, 2020

Friimetsän alueen luontoselvitys


FRIIMETSÄN ALUEEN LUONTOSELVITYS
Michael Perukangas 05/2019

Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen Uudenmaan piirin kanssa sovitusti tein huhti-toukokuussa Vantaan Friimetsän alueella luontoselvityksen. Tämä raportti on osana Stadin ammattiopiston luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon valinnaiseen opintokokonaisuuteen Luontoselvitysten laatiminen, joka on kurkistus luontokartoituksen maailmaan. Kyseiseen opintojaksoon ei kuitenkaan järjestetä opetusta, joten kiitokset korvaamattomasta avusta ja tehtävänannosta kuuluvat Keijo Savolalle. 

Suojellut luontotyypit

Friimetsän alueen metsässä, joka jää varsinaisen Friimetsän asuinalueen eteläpuolelle ja Vihdintien itäpuolelle, tarkasteluni kohteena olivat Vantaan metsänhoidollisen hakkuusuunnitelman tausta-aineistona olevan puustotaulukoinnin metsäkuviot 1690, 1692, 1694, 1700, 1701 ja 1702. Tämän metsäsuunnitelman inventointi- ja toimenpide-esitykset -taulukon on tuottanut keskusmetsälautakunta Tapio.


Friimetsässä keskityin näihin metsäkuvioihin kyseisen taulukon antamien puustotietojen perusteella; näistä sai käsityksen että kyseisillä alueilla saattaisi olla liito-oravapotentiaalia, sillä kyseinen inventointi kertoi kyseisillä kuvioilla esiintyvän liito-oravien indikaattoripuita eli paitsi kuusta, myös haapaa. Friimetsän liito-oravakartoituksessa tästä lisää. Tulen tekemään lisäksi yleiskatsauksen kyseisiin kuvioihin rajautuviin metsäkuvioihin 1691, 1693, 1695 sekä 1696; lisäksi olen tehnyt kierroksen suojellussa pähkinäpensaslehdossa, sillä tarkasteluni kohteena olevat kuviot rajautuvat siihen.

Friimetsän pähkinäpensaslehtoa

Friimetsän tarkasteltavalla alueella - tai tarkemmin sanottuna, ne ovat yhteydessä siihen - on havaittavissa Luonnonsuojelulain 29 § tarkoitetuista suojelluista luontotyypeistä 2) pähkinäpensaslehto. Rajautuminen suojelualueeseen nostaa tarkastelualueeni Metso-arvoa. Pähkinäpensaslehto rajautuu lännessä selvitykseeni kuuluvaan metsäkuvioon 1692. Pähkinäpensaslehdon aseman turvaa sen ympärille perustuva luonnonsuojelualue.

Metsäkuviolla 1701 on pienehkö lehtokorpi, vaarantunut suotyyppi Etelä-Suomessa, joka on metsälaissa luokiteltu erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Siellä kasvaa runsas sammalisto ja saniaislajisto, mm. rahkasammalta, ja puista siellä kasvaa etenkin rauduskoivuja, pihlajia, kuusia ja mäntyjä. Puusto on hyvin erirakenteinen, ja myös runsas maapuusto on hyvin erirakenteista ja -ikäistä. Kuvion lävitse kulkee asutuksesta alkava vanha, osin metsittynyt metsäautotie.

Metso-luokitus

Friimetsän alueen tarkasteluyksikkönäni siis ovat edellämainitun hakkuusuunnitelman mukaiset metsäkuviot. Näihin liittyvä inventointilista toimii myös tsekkauslistana, jota vasten voin tarkastella omaa puulajiluokitustani. Kuitenkaan en käytä Tapion inventointia pohjana omalle työlleni kuin aluejaottelumielessä, enkä anna sen ohjata omia tulkintojani metsätyypeistä tai kuvioiden sisältämistä luontoarvoista.

Kuvio 1690 ei saa Metso-luokitusta, sillä se on varsin harva (harvennettu) metsä, jossa ei ole käytännössä lainkaan maa- tai lahopuuta, pienvesistojä tai muitakaan erityisiä monimuotoisuusarvoja. Lisäksi kuvion puuston rakenne on varsin yksipuoleinen ja hoitoaste korkeahko. Kuvion pääpuulaji on mänty; lisäksi siellä kasvaa pieniä kuusia, pajuja ja koivuja. Mainittavin kuvion luontoarvo on sen metsätyyppi, joka on lehto, ja sen kenttäkerroksen hallitseva kasvi on valkovuokko. Lehtoisuus kuitenkaan ei itsessään ole Friimetsän alueella kovinkaan ainutlaatuista, sillä sitä esiintyy ainakin kuvioilla 1692, 1694, 1701 ja 1702 joko laikkuina tai korpityyppisenä elinympäristönä.

Kuviolla 1692 on runsain mitoin maa- ja lahopuuta ja puusto on erirakenteinen ja monilajinen. Hallitsevana puuna on kuusi; kuvion 1690 ja 1692 rajana toimivaa metsäautotietä vasten, siis kuvion eteläreunalla runsaasti kasvaa kookkaiden haapojen rivi; lisäksi kuviolla esiintyy mäntyjä ja koivuja. Kuvio rajautuu itäosaltaan suojeltuun pähkinäpensaslehtoon, ja kuviolla on lehtolaikkuja itään painottuen. Etenkin kuvion kaakkoiskulmassa ja luonnonsuojelualueella kasvaa kookkaita kuusia, joita liito-orava voisi potentiaalisesti käyttää, varsinkin kun niiden välittömässä läheisyydessä on kookkaiden haapojen rivistö. Kuvion poikki etelä-pohjoissuunnassa virtaa luonnonmukainen noro kohdassa N 6687419 E 380677 (jota en kyennyt paikantamaan ensimmäisen maastokäyntini jälkeen, joten se saattoi kyllä myös olla lumen sulamisvedestä aiheutunut). Kenttäkerroksen tyyppikasvina on valkovuokko, muuten kenttäkerros on suhteellisen niukkaa varvikkoa, jossa esim. käenkaali, kielo ja muut lehtokasvit alkoivat kunnolla tulemaan näkyviin vasta kolmannella maastokäynnillä. Ylempänä rinteessä kuvion koillisrajalla kasvaa koivikkoa. Kuvion länsiosa on tuoreempaa; lehtolaikkuja on täälläkin paikoitellen ja maapuuta runsaasti. Kuvio saa Metso-luokituksen I mahdollisen noron, runsaan maapuuston, erirakenteisen puuston, lehtoisuuden ja suojelualueeseen rajautuneisuuden vuoksi.

Kuvion 1692, luonnonsuojelualueen ja kuvion 1694 väliin jää kuvio 1693, joka jää tämän tarkastelun ulkopuolelle. Se on mäenrinteen mäntyvoittoista metsää, jossa kasvaa myös jäkälittyneitä koivuja.

Kuvio 1694 rajautuu eteläreunaltaan suojelualueeseen. Kuviolla on lehtolaikkuja, ja sen valtapuuna on kuusi. Lisäksi siellä kasvaa koivuja, kuusta, pajua, pihlajaa ja kuvion keskivaiheilla on haapalehto, jossa on muutama kelohaapa ja melko runsaasti kantoja. Kuvion länsiosa on suhteellisen hämärää kuusien hallitsemaa sekametsää, ja itäosalla suojeltua pähkinäpensaslehtoa vasten jonkin verran pähkinäpensaita. Epäselväksi jäi, miksi kuvion itäreunassa aivan pähkinäpensaslehdon rajalla oli suuri joukko pihlajia nirhitty noin 2-2,5 metrin korkeudelta. Ehkä hirvien tekosia, mutta hirvenläjiä ei kuitenkaan tällä kuviolla näkynyt (sen sijaan naapurikuvioiden 1700 ja 1701 rajoilla niitä näkyi). Kuviolla on runsas lintulajisto, mm. peippo, pajulintu ja närhi. Kuvio saa Metso-luokituksen II.


Kuvio 1694

Kuvio 1700 rajautuu eteläosistaan kuvioon 1694. Se on valoisa ja kosteapohjainen, ja etenkin sen itäosissa on erittäin runsaasti maapuuta. Alueen etelä- ja länsipuolen valtapuu on kuusi; muuten kuviolla kasvaa pääasiassa kuusta ja koivua sekä jokunen haapa, pihlaja ja raita. Kuvio saa Metso-luokituksen III.


Kuviota 1700 sen kaakkoisosistaan.

Kuvio 1701 on kuusi-mänty-rauduskoivusekametsää, jossa on eri-ikäistä sekarakenteista puuta, ja erittäin runsaasti maapuuta. Muita puulajeja ovat ainakin raita ja pihlaja. Maapohja on tuore, kostea, kuviolla on lehtolaikkuja ja sen poikki kulkee vanha osin umpeenkasvanut metsäautotie. Kuvio saa Metso-luokituksen I-II.


Kuviota 1701

Kuvio 1702 on suhteellisen avointa ja valoisaa metsää, joka rajoittuu pohjoisosistaan asuinalueen tontteihin. Kuviolta löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta. Kuviolla on pieni lehtokorpi, jossa kasvaa mm. käenkaalia, kortteita, sananjalkaa ja useampaa saniaislajia. Sammallajisto on varsin runsas, mm. rahka-, seinä- ja lehväsammalia. Alueen koillisosassa on laajahko metsätuhoalue, jossa suurin osa puustosta on kaatunut ja jäänyt maastoon maapuuksi. Kuvio saa Metso-luokituksen I suon, noron sekä erittäin runsaan maapuun vuoksi.


Kuvion 1702 metsätuhoaluetta.

Lehtokorven pohjakerrosta.


Vesistökatsaus

Vesilain 11 § tarkoitetuista suojeltavista vesiluontotyypeistä alueella kulkee metsäkuvion 1692 alueella pohjoinen-eteläsuunnassa lähellä suojellun pähkinäpensaslehdon rajaa noro, jonka koordinaatit olivat kohdassa N 6687419 E 380677. Tosin tätä noroa ei löytynyt enää viimeisellä maastokäynnillä, joten kyseessä saattoi olla myös lumien sulamisveden muodostama puro. Noron virtaussuunta on pohjoisesta etelään, mutta maastokäyntieni perusteella jää epäselväksi, voidaanko puhua varsinaisesta norosta, sillä sen säännöllisyyden havainnointi vaatisi pidempää aikajännettä.

Metsäkuviolta 1702 – jolla on myös pieni lehtokorpikuvio – löytyy kohdalta N 6685444 E 378070 löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta.


Metsäkuvion 1701 vesiaihe.


VIITTEET:
Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016-2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.  http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74890/YMra_17_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y