MIELIPIDE HELSINGIN LUONNONSUOJELUOHJELMASTA

Tervehdimme ilolla Helsingin varsin kunnianhimoista luonnonsuojeluohjelmaa, joka nostaisi suojelupinta-alan määrän kymmeneen prosenttiin kaupungin omistamista maa-alueista. Erityisesti tuemme sitä, että kymmeniä vuosia kaavoituskohteena ollut kiistanalainen Laakson alue aiotaan rauhoittaa suojeluohjelmalla. Vartiosaaresta suuren osan suojeleminen tarkoittaa käytännössä alueen rakentamisspekulaatioiden päättämistä. Myös Håkansbergin ja Taivaskallion suojelua katsomme tyydytyksellä, Uutelan suojelualueiden verkoston laajenemista ja Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajentamista Keskuspuistoryhmän ehdotuksen mukaisesti pidämme myönteisinä asioina. Positiivisena pidämme myös Helsingin saariston suojelun lisääntymistä, Östersundomin sisällyttämistä suojeluohjelmaan ja Viikin ja Kallvikin alueiden suojelun kattavuuden lisääntymistä.

Toivomme Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajenemisen tarkoittavan Keskuspuiston baanasuunnitelmien hautaamista ja rauhoittavan Keskuspuiston viimeinkin lisänakerruksilta, niin ulkoiselta kuin sisäiseltäkin nakerrukselta. Kuitenkin suojeluohjelman ulkopuolelle jää joitakin alueita, jotka näkisimme mieluusti siinä mukana. Näemme, että kaupungin muut suunnitelmat eivät saisi estää niiden liittämistä suojeluohjelmaan, luontokadon ollessa tärkeydeltään ja kiireellisyydeltään ensisijainen asia.

Kumpulan vaahterametsä

Kyseessä on Helsingin, mahdollisesti koko maan laajin yhtenäinen jalopuumetsä Turun Ruissalon ohella. Vaahterametsän yläpuolisilla kallioilla on ketokasvillisuutta ja vaahterametsän alarinteillä Hämeentien puolella on harvinaisen edustava jalavarivistö.

Riistavuori

Riistavuoressa on kolme liito-oravien ydinaluetta, sen poikki kulkee seudullisesti tärkeä viherkäytävä ja ulkoiluväylä ja sen kallioilla on huomattavat maisema-arvot. Alueella kulkee norosto Vihdintien varren näköalakallion eteläpuolella ja sieltä löytyy suolaikkuja. Alueen lajistoa on äskettäin selvittänyt Luontoliitto, ja Länsi-Haagan kaavoittamisen sijaan alue ansaitsisi suojelun.

Kartanonmetsä

Malminkartanon Kartanonmetsä tulisi ostaa takaisin kaupungille ja julistaa luonnonsuojelualueeksi. Sen poikki kulkee Museoviraston inventoima vanha tie, ja se on alueellisesti tärkeä poikittainen viheryhteys.

Stansvikinkallio ja siihen rajoittuva vanha mäntymetsä

On hienoa, että Stansvikinharju ja sitä ympäröivät merialueet suojellaan, mutta lisäksi Stansvikin vanhassa metsässä on ilmeisesti koko kaupungin vanhimpia puita, kilpikaarnapetäjiä. Lisäksi kartanolle vievän tammikujan varrella tiedetään kasvavan varsin harvinainen kalliotuhkapensas, ja metsässä on välillä asustellut lapinpöllöjä.

Kumpulan ”keskuspuisto” ja Kymintien metsä

Kumpulan keskuspuisto, joka alkaa lännessä Kätilöopiston kallioilta ja Kumpulan koulukasvitarhasta, on yhtenäinen, vaihteleva viherkäytävä, joka jatkuu aina Kustaa Vaasan tielle saakka. Alueella on liito-oravien ydinalueita ja itäosan kalliometsässä hienoja kelomäntyjä ja länsiosan metsässä lähellä maauimalaa paljon maapuuta.

Munkkivuoren metsän suojelualueen laajennus itään päin

Munkkivuoren metsä tulisi kokonaisuudessaan saada suojelun piiriin ja luopua sen itäosan kaavoituksesta.

Vuosaaren luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen parantaminen ja laajentaminen

Toivomme Mustavuoren luonnonsuojelualueen laajentamisen nykyisen lehtopainotteisen alueen ulkopuolelle ja Uutelan luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen lisäämistä. Pohjoisen Vuosaaren kaavasuunnitelmien katsotaan rajoittavan Mustavuoren suojelualan lisäämistä, mutta kaavoja voidaan muuttaa, jos on tahtoa. Uusi luonnonsuojeluohjelma kiitettävästi sinänsä lisäsi luonnonsuojelualueiden määrää Uutelassa, mutta niiden välillä jää paikoitellen aukkoja.

Haaganpuron suojelualueen lisääminen

Haaganpuron valuma-alue olisi hyvä saada mahdollisimman kattavasti suojelun piiriin: se on taimenpuro, ja laskee Pikku Huopalahteen.

Louhenpuisto

Käpylän Louhenpuisto on liito-oravien asuttama jalopuumetsä, jossa on runsaasti lehtokasvillisuutta. Ainakin Louhenpuiston eteläosan suojeleminen olisi tähdellistä.

Keskuspuiston suojelualueiden välisten aukkojen täydentäminen

Viittaamme Keskuspuistoryhmän lausuntoon, jossa toivottiin Keskuspuiston suojelualueverkoston kattavuuden lisäämistä vielä tässä ehdotetusta ottamalla mukaan Pirkkolan lounaisosa ja Ruskeasuon alueita, etenkin Ruskeasuon liikuntapuiston ja Hakamäentien välinen metsäalue. Ihmettelemme myös, miksi Helsinkipuistona jatkuvan Keskuspuiston alueita Vantaanjoen varrella ei olla sisällytetty ohjelmaan. Toivomme myös Maunulanpuiston ja Pohjois-Pasilan suojelualueiden yhdistämistä – nyt ehdotetussa muodossaan ne eivät ole kytkeytyneitä toisiinsa ja muihin suojelualueisiin - ja Maununnevan eteläosan kohteen laajentamista.

Malmin lentokentän niittyalueet

Olemme tyytyväisiä Ormusmäen ja Longinojan suojelualueiden perustamisesta, mutta rakentamisen keskelle jäävä osa Malmin lentokentän edustavimmista niittyalueista tulisi rauhoittaa erinomaisena perhosniittyalueena.

Yleisenä huomiona: vihersormien ja ekologisen jatkuvuuden nykyistä parempi turvaaminen

Yleiskaava katkaisee tai kaventaa käyttökelvottomiksi monia vihersormia. Näin käy läntiselle vihersormelle Riistavuoren kohdalla ja Vihdintien varren metsän kohdalla Pohjois-Haagassa ja Lassilassa ja koilliselle vihersormelle, jossa yhteys Viikin-Herttoniemen-Vanhankaupunginlahden laajan viheralueen ja toisaalta Kivikonmetsän ja Mustavuoren suuntaan heikkenee Karhunkaatajan metsän rakentamisen myötä.

 

 

Rakkauden metsä - etukäteiskompensaatiota, osallistamista vai hölmöläisen matonkudontaa?

Vuosaareen istutettiin helsinkiläisen valtuutetun Leo Straniuksen - joka tiedetään vilpittömäksi luonnonsuojelijaksi - aloitteesta ensimmäinen ns. Rakkauden metsä urheilukentän läheisyyteen. Kaupungin oman tiedotteen mukaan paikalle istutettiin 280 noin 1,5 metriä korkeita "kyseiseen paikkaan ja maaperään sopivaa puuta", joissa ymmärtääkseni on paljon jalopuita. Mikä voisi mennä vikaan? Vai onko tässä sittenkin jokin koira haudattuna?

Vuosaareen suunnitellaan mittavaa täydennysrakentamista usealle alueelle; Meri-Rastilan rantametsään, Mustavuoren reunaan, Pohjavedenpuistoon, Ramsinrantaan ja niin edelleen. Kaikki ovat tätä nykyä - metsää, puistometsää tai rantametsää. 

Leo Straniuksen idea Rakkauden metsistä oli varmaankin ihan vilpitön, ja tuntuu jotenkin inhottavalta suhtautua siihen kyynisesti.  Jokin tässä yhtälössä ei kuitenkaan tunnu täsmäävän. Ennen kuin Kaupunkiluonto ry:nkin kantaa siitä, minne sitten voi rakentaa, tullaan kysymään, niin miten olisi ollut suunnitella rakentamista Vuosaaren metsättömille alueille. Sellaisiakin on, esimerkiksi juuri urheilukentän ympäristö, johon nyt istutettiin tämä Rakkauden metsä. Onko siis kyse etukäteisestä kompensaatiosta, jossa metsän kaataminen muualla on tarkoitus kompensoida istuttamalla sitä muualle? Vai onko tarkoitus kantaa metsää säkillä, vaikka sitä olisi jo valmiina? 

Vuosaaren erityinen vahvuus on juuri luonto; edellämainittujen lisäksi muun muassa Kallvikinniemi ja Uutela. Vuosaaren luonnosta tullaan nauttimaan alueen ulkopuoleltakin; siellä on mm. Helsingin kaupungin nuorisotyöhön käyttämä Seikkailutalo sekä Uutelan kämppä, jota helsinkiläiset toimijat saavat varata maksutta. Stadin ammattiopiston luonto- ja ympäristöala opiskelee luontotyyppejä ja seikkailupedagogiikkaa Vuosaaressa. Luonnon säilyttämisen luulisi olevan helpompaa kuin luonnon luominen.

Netissä kiertää tällä hetkellä adressi Pelastetaan Vuosaari! Sen pääsee allekirjoittamaan klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa. 

 

Pajamäen retkipäivä 1.10.

Vedin omalle opiskelijaryhmälleni, eli tuleville luonto- ja ympäristöneuvojille retken Pajamäkeen osana opintojani. Tarkoitus oli, että jokainen itsenäisesti tai osana ryhmää vetäisi retken, pitäisi infotilaisuuden tai luennon tai ohjaisi esimerkiksi työpajaa näytteenä ohjaustaidoistaan. 

Pajamäen valitseminen retkikohteeksi oli luontevaa, sillä tunnen sen hyvin. Lisäksi se on nyt erityisen ajankohtainen Raide-Jokerin ja liito-oravien vuoksi. Pajamäessä on nähtävää; luontoa, sotahistoriaa ja erikoinen kulttuurikohde, eli Aurinkokunnan pienoismalli, ja kaikki varsin pienellä alueella. Lisäksi Pajamäki on opettavainen tapaus juuri Raide-Jokerin ansiosta siitä, miten luonto ja kaavoitus liittyvät toisiinsa, ja miten kaavoitukseen voi vaikuttaa. Mitä prosesseja kaupunkisuunnittelussa on, miten kaavavalitus etenee, millaisia luonnonarvoja alueella on, kuka ne määrittää sekä millaisia luontoargumentteja kaavoituksessa voidaan huomioida.

Opiskelijoiden sitoutuminen retkeen oli kiitettävää, sillä retkelle osallistui 10 henkeä. Alla muistiinpanoni, johon retkiohjaukseni perustui. Luonnonsuojelu- ja kulttuurikohteisiin tutustumisen lomassa keitin kahvia trangialla Patterinmäellä. 

Esimerkiksi liito-oravista kiinnostuneet, kaupunginosayhdistykset ja muuten lähiluonnosta kiinnostuneet voivat käyttää tätä materiaalia vapaasti.

Auringonkunnan pienoismalli: Mars, Maa, Venus, Merkurius ja Aurinko

1992 toteutettiin läntiseen Helsinkiin Aurinkokunnan pienoismalli mittakaavassa 1/1000 000 000. Uranus ja Neptunus ovat Espoon puolella Laajalahdessa. Nyt tällä retkellä näemme Auringon lisäksi Merkuriuksen, Venuksen, Maan ja Marsin. Jupiter on lounaassa, Talinhuippua kiertävän ulkoilureitin varrella, Saturnus on Pitäjänmäentien varrella ja planeettastatuksensa menettänyt Pluto on Espoon Keilaniemessä.

Mallin yksi millimetri vastaa tuhatta kilometriä. Mittakaavasta saa myös käsityksen, kun tarkastellaan valon nopeutta. Lähin tähti olisi mallin mittakaavassa 40 000 kilometrin päässä, joka vastaa maapallon ympärysmittaa.

Mallin on suunnitellut Leo Sulamaa, ja tähtitieteellinen yhdistys Ursa teki aloitteen siitä Helsingin kaupungille. Helsingin kaupungin rakennusvirasto (joka nykyään tunnetaan nimellä ”Stara”) on toteuttanut sen.

I maailmansodan linnoituslaitteet

Helsingin ympärille rakennettiin 1914-18 Pietaria suojaava linnoitusketju, joka seurailee melko lähellä nykyistä Kehä ykköstä. Pajamäessä on säästynyt yksi näyttävimmistä kokonaisuuksista näitä linnoituksia; muita on esimerkiksi Leppävaarassa ja Mäkkylässä Espoon puolella, Kannelmäessä, Maununnevalla, Malmin Ormusmäellä ja Vuosaaren Mustavuoressa.

Linnoitukset ovat venäläisten ja siirtotyöläisten (mm. tataarien ja aasialaisten) rakentamia. Kaikkiaan linnoitustöissä työskenteli noin 100 000 henkeä huoltotehtävissä toimineet suomalaiset mukaanlukien.

Linnoituksia ei koskaan ehditty saamaan valmiiksi Suomen keisarilliseen suuriruhtinaskuntaan kuulumisen aikana. Niissä on käyty vain paikallisia punakaartilaisten ja saksalaisten välisiä taisteluita sisällissodassa 1918. II maailmansodassa niitä käytettiin ammussorvaamoina.

Linnoitusketjun vallihautoja ja bunkkereita haluttiin vielä varsin yleisesti täyttää 80-luvulle asti, koska niihen pelättiin pesiytyvän irtolaisia, vaikka Museovirasto oli suojellut ne 1971 (tämä keskustelu aktivoitui uudelleen vielä vuonna 1983, kun Kannelmäessä 12-vuotias poika puukotti ikätoverinsa bunkkeriin).

Patterinmäellä on I maailmansodan linnoituslaitteiden lisäksi II maailmansodan ilmatorjuntapatteri.

Kallioketo

Linnustoa siellä on esimerkiksi kultarinta, mustapääkerttu, pensaskerttu, sirittäjä, käpytikka ja mahdollisesti pikkukäpylintu. Lisäksi Patterinmäen kukkulan kallioketo on noin 5 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue, arvoluokan I kasvillisuuskohde. Sen syntyyn on vaikuttanut linnoituksen rakentamisvaiheessa kalkkipitoinen laasti ja vierastyöläisten mukanaan tuomat vieraslajien siemenet.

Tehtävä

Jakautukaa 2-3 hengen ryhmiin. Etsikää ketonoidanlukko, ahokissankäpälä, ketoneilikka ja kellotalvikki. Aikaa puoli tuntia. Eniten em. lajeja löytänyt ryhmä voittaa. Tehtävä osoittautui vaikeaksi, sillä mitään ym. lajeista ei löydetty.

Vaahteralehto

Vaahteralehto on yksi tyyppi jalopuumetsiä, jollaiset ovat luonnonsuojelulaissa määritelty luontotyyppi. Niitä on Suomessa yhteensä noin 1000 hehtaaria. Lisäksi lehdot on mainittu Metso- eli metsien monimuotoisuuden arviointiohjelman kriteereissä, joissa jalopuulehdot mainitaan erikseen. Jalopuumetsän vähimmäiskriteerinä on vähintään 20 kpl runkopaksuudeltaan (min. 7 cm 130 cm eli rinnankorkeudelta, tammissa min. 20 cm) olevia jalopuita hehtaarilla.

Suomen Luonnonsuojeluliiton kaavoituslainsäädäntöä tuntevan luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistolan mukaan on paineita heikentää niiden asemaa, sillä Etelä-Suomessa ne eivät nykyisellään ole kovinkaan harvinaisia (ilmastonmuutos!)

Voidakseen tulla määritellyksi jalopuumetsäksi, metsän on oltava luontaisesti syntynyt. Esimerkiksi kartanonpuistoon istutettu tammimetsikkö ei kelpaa. Tästä on väännetty myös Pajamäen vaahteralehdon kanssa. Tosin jos kukaan ei ole varta vasten istuttanut vaahteroita, mikä muu on kyseessä kuin luontaisesti syntynyt vaahterametsä?

Liito-oravat ja Raide-Jokerin tunneli.

Espoon ja Helsingin välille on tulossa bussilinjaa 550 korvaava pikaraitiotie, joka on saanut bussilinjan mukaan nimekseen Raide-Jokeri. Linja tulee kulkemaan Patterinmäen alta, ja Patterinmäen alittava vajaa 400 metrin pituinen tunneli perusteltiin metsän säästävänä vaihtoehtona. Kuitenkin tunnelin suuaukkojen ja huoltoteiden tieltä 450 puuta on merkattu kaadettaviksi. Vaihtoehtoisina reitteinä on mainittu raitiotien vetäminen asuinalueen eteläpuolelta – jolloin se pirstoisi asuinalueen ja golfkentän välisen metsäkaistaleen, Pajamäen asuinalueen läpi – kadut ovat kapeita – tai sitten pohjoispuolelta Takkatien myötäisesti. Tällöin joitakin teollisuuskiinteistöjä pitäisi pakkolunastaa, koska niitä jouduttaisiin purkamaan; Takkatien leveys ei nykyisellään kaikin kohdin ole riittävä kaksisuuntaiselle pikaraitiotielle ja kevyen liikenteen väylälle.

Pajamäessä merkattiin ensin toukokuussa sinivärillä kaadettavia puita. Kesäkuussa varustettiin lisää kaadettavia puita punaisella. Pelkällä sinisellä merkityt puut on tarkoitus säästää, ja viime keväästä joidenkin puiden kaatostatusta on tarkistettu siten että varsinkin pelastustien takia kaadettavien puiden määrä on vähentynyt.

Tunnelin läntisen suuaukon lähettyvillä aitojen sisäpuoliset puut säästetään, itäpuolella aitojen väliset kaadetaan (siitä rata tulisi kulkemaan).

Liito-oravien reviiri on laajentunut voimakkaasti alueella viimeisen 2 vuoden aikana. Ylipäätään liito-orava on Pajamäessä uusi tulokas, joka on levinnyt ilmeisesti Espoon suunnasta. Pääkaupunkiseudulla liito-orava on läntinen laji, vaikka Euroopan mittakaavassa se onkin itäinen laji, jonka vahvimmat kannat ovat Venäjällä. EU:n vahvin kanta on Suomessa, ja Suomella on erityinen suojeluvastuu.

Liito-oravat viihtyvät vanhoissa metsissä, joissa on etenkin kelottuneita lehtipuita, kuten haapoja, leppiä ja koivuja, ja talvisin ne ruokailevat vanhoissa kuusissa. Luontokartoittajat Keijo Savola ja Birthe Weijola kävivät kartoittamassa itäpuolen huhtikuussa ja minä länsipuolen toukokuussa; löytyi useita uusia liito-oravapuita. Laitoin viestin Pajamäki-seuralla, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Mika Välipirtille ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäelle.

Liito-oraville eivät riitä yksittäiset puut, vaan ne tarvitsevat metsän, jossa on mainittuja kuusia, arvokkaita lehtipuita, laho- ja kelopuita, ei vain muutamia säästöpuita, ja nyt esimerkiksi Pitäjänmäentien varrelta tunnelin itäisen suuaukon luota on kokonainen vanhojen haapojen rivistö tarkoitus kaataa. Pajamäki-seura ja Helsy tekivät toimenpidekieltohakemuksen heti tuoreiden havaintojen jälkeen toukokuussa päivää ennen kuin puunkaatojen olisi pitänyt alkaa Uudenmaan ELY-keskukselle, joka ei kuitenkaan menestynyt, sillä pukki kaalimaan vartijana. Sitten Pajamäki-seura teki valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen, eikä tälläkään ollut vaikutusta. Kaatojen piti alkaa sitten heinäkuussa. Tämä ei kuitenkaan sekään onnistunut, sillä nyt on valitus vetämässä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja näiden käsittelyaika on keskimäärin 9 kuukautta. Päätös lienee odotettavissa kevään korvilla, jolloin taas lintujen pesimäaika on käsillä, eikä töitä päästäne aloittamaan ennen ensi elokuuta, vaikka KHO hylkäisikin valituksen. Jos Jokeri-linjan halutaan menevän eteenpäin, nyt olisikin aika edistää muita reittivaihtoehtoja, joista Takkatien pohjoisella vaihtoehdolla olisi vähiten luontovaikutuksia.

Jo nyt kuitenkin voi sanoa, että valituksilla on ollut vaikutusta. Joitakin aiemmin kaadettaviksi merkattuja puita on nyt osoitettu säästettäviksi, kuten liito-oravien papanakuusia.

Viikko 34: virtavesiä ja vieraslajeja

Toisella opiskeluviikolla tuoreessa muistissa oleva teoria yhdistyi käytäntöön. Tämä onkin paras tapa oppia. Ensin opiskeltiin lehtokasvillisuutta, ja sitten mentiin Helsingin luultavasti edustavimpaan lehtoon, Mustavuoreen, löytämään lehtokasvillisuutta sen luonnollisessa elinympäristössä. Kuten monenlaisia saniaisia ja myrkkymarjoja:

Harvinaisen hienon kotkansiipiesiintymän muodostama "metsä" metsässä, suojellussa lehdossa.

Pähkinäpensaita.

Mustakonnanmarja. Se on hyvin myrkyllinen.

Saatuamme maistiaisen lehdoista - mutta ei niiden myrkkymarjoista - kävimme tutustumassa Mustapuroon, joka on Marjaniemestä Puotinharjun ja Myllypuron kautta Kehä ykkösen alle virtaava puro, tai siis päinvastoin, koska sen lähde on jossain kehätien alla. Opimme, että tällaisen kaupunkipuron näennäisen "luonnonmukaisuuden" eteen tarvitaan inhimillisiä interventioita, esimerkiksi virtaaman parantamiseksi.

Näihin interventioihin sitten ryhdyimme seuraavana päivänä Virtavesien hoitoyhdistyksen johdolla: raivasimme puron varresta Marjaniemen siirtolapuutarhan kohdalta sinne pesiytynyttä runsasta ja kiusallista vieraslajistoa, kuten osmankäämiä ja jättipalsamia. Lisäksi kärräsimme puroon tonneittain isompia kiviä lisäämään puron virtausta houkuttelemaan taimenia, ja sitten puron pohjaan soraa laskemalla loimme mahdollisuuksia taimenen kutupaikoille. Toivottavasti taimenia tulee; poikasista näimme kyllä vilauksia.

Viikon lopuksi vielä jatkettiin vieraslajien opiskelua, niiden, joita näimme jo Mustapuroa ja vähän lisääkin.