Eve Rantalan suositus

Manki Perukangas on henkilö, jonka tapaamisesta jää hyvä mieli. Mankissa yhdistyy älykkyys, nokkela sanojen käyttö, huumorintaju ja vahva asiantuntijuus. Manki on sympaattinen moniosaaja ja luonnon puolustaja.

Manki antaa vapaa-aikansa ja resurssinsa luonnolle ja sen suojeluun. Ympäristö- ja luonnonsuojeluasioissa Mankilla on useita luottamustoimia ja hän on laajalti tunnettu aktiivi.

Manki Perukankaalla on yliopistotaustan lisäksi luontoalan koulutuksia. Hän on kielitaitoinen ja innostava kouluttaja.

Opin tuntemaan Mankin ollessani Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana sekä osallistuessani hänen pitämäänsä liito-oravakoulutukseen.

Suosittelen Mankia asiantuntija- ja opetustehtäviin, projekteihin sekä vaativiin tutkimus- ja kehittämistehtäviin. Mankista saa hyvän kollegan tai esimiehen. Mankista pitävät myös lapset ja nuoret.

Liito-oravakartoituskurssi

 Liito-oravakartoituskurssi

12.4.2026 klo 12-17

Tule mukaan oppimaan kartoittamaan liito-oravia Helsyn lyhytkurssille!

Opimme kurssilla liito-oravien ekologiasta sekä liito-oravakartoitusten tekemistä. Kevät on paras aika vuodesta liito-oravien kartoittamiseen, sillä niiden papanat ovat silloin selkeimmin näkyvissä.

Kurssi koostuu teoriaosuudesta ja maasto-osuudesta. Teoriaosuus pidetään Suomen Luonnonsuojeluliiton toimistolla Kalasatamassa (Sörnäistenkatu 1) ja maasto-osuus Kumpulassa.

Päivän aikataulu:

klo 12 teoriaosuus
klo 13.30 siirtyminen Kumpulaan kävellen tai ratikalla
klo 14-17 maasto-osuus

Opettajana toimii Manki Perukangas.

Kurssilla liikutaan metsämaastossa.

Kurssi on maksuton. Suomen luonnonsuojeluliiton, Natur och miljön ja Luontoliiton jäsenet ovat etusijalla kurssin paikkojen jaossa. Kurssille otetaan 20 osallistujaa."

Liito-oravakartoitusten aika on ovella

Päivien pidentyessä liito-oravat lähtevät liikkeelle etsiäkseen uusia reviirejä. Paras aika tehdä liito-oravakartoituksia onkin kevät, helmi-toukokuu. Liito-oravat viihtyvät parhaiten varttuneissa sekametsissä, joissa on sekä kuusia että haapoja, mutta myös koivut ja lepät kelpaavat niille.

Jos lähimetsääsi uhkaa kaavoitus tai infrahanke tai hakkuusuunnitelma, ota yhteyttä, niin tulen tekemään ajantasaisen liito-oravakartoituksen! Veloitan kokonaisesta työpäivästä 200 euroa + matkakulut päälle. Työhön sisältyy paitsi ydinalueiden ja mahdollisten pesä- ja ruokailupuiden etsintä, myös liito-oravien yhteyksien tutkiskelu.

Olen kartoittanut esimerkiksi Helsingistä Pajamäen, Pohjois-Haagan, Riistavuoren, Kumpulanmäen, Pakilanmetsän ja Pitkäkosken, Vantaalta Petaksen, Lavangon ja Friimetsän ja Askolasta Nietoonmetsän alueet. Olen ollut kartoituksineni tuottamassa materiaalia Helsingin kaupungin viimeisimpään viralliseen liito-oravakartoitukseen ja Helsyn valitukseen Kumpulanmäen kaavasta, myötävaikuttanut Raide-Jokerin tunnelityömaan pysähtymiseen puoleksitoista vuodeksi sekä selvitykseni Riistavuoren liito-oravien yhteyksistä näkyy nk. Länsi-Haagan kaavan uusimman vaiheen liito-oravayhteyksien huomioimisessa (mikä ei kyllä tietenkään ole vieläkään ollenkaan ideaalia). Suunnitelmiini kuuluu Porvoonkorven liito-oravakartoitus, mihin olen anonut luonnonsuojeluapurahaa. 

Kaupunkiluontoliike on lakkautettu

Elokuussa 2020 perustettu Kaupunkiluontoliike ry on lakkautettu yhdistyksen Maunulan ulkoilumajassa pidetyn syyskokouksen yksimielisellä päätöksellä keskustelun jälkeen 22.11.2025, ja Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi lakkautusilmoituksen 25.11.

Kaupunkiluontoliike perustettiin elvyttämään suunnilleen 2006-2010 tienoilla aktiivisesti toiminut Kaupunkimetsäliike, ja ympäristöjuristi Lauri Nordbergin ehdotuksesta se otti nimekseen Kaupunkiluontoliike, koska tarkoitus oli kaupunkimetsien lisäksi puolustaa muitakin kaupunkiluonnon elinympäristöjä. Otimme kantaa, teimme selvityksiä (mm. Riistavuoren liito-oravista ja Malminkartanon kaavoituksesta) ja hallinto-oikeusvalituksia.

Vuosikokouksessa keskustellun jälkeen tulimme yksimielisesti siihen johtopäätelmään, että jokainen tämän pienen yhdistyksen aktiiveista vaikuttaa luonnon puolesta monia muitakin kanavia pitkin, ja aikaa ei riitä kaikkeen. Itse kunkin meistä vaikuttamistyö tulee hoidetuksi tehokkaimmin, jos osaa keskittyä tehokkaimpiin käytettävissäoleviin kanaviin, ja minä yhdistyksen perustajana, historian ainoaksi jääneenä puheenjohtajana ja yhdistyksen hautaajana aion keskittyä Suomen Luonnonsuojeluliiton tehtäviin, ja meitä vaikuttaa lisäksi erilaisissa asukasliikkeissä ja -yhdistyksissä sekä kampanjoissa ja muissa luonnonsuojeluliikkeissä. Lisäksi varsinkin SLL on viime vuosina niin aktiivisesti ottanut kantaa ja heillä on käytettävissään yleensä parhaimman käytettävissä olevan luontoasiantuntemuksen lisäksi myös lakiasiantuntemusta. SLL:n jäsenjärjestöistä varsinkin Helsy on ollut näiden 5 vuoden aikana erinomainen yhteistyökumppani esimerkiksi Hesperianpuistossa ja Riistavuoressa.

Yhdistyksen vähäiset jäljellejääneet kassavarat päätettiin yksimielisesti lahjoittaa Luontoliiton Metsäryhmälle.

Työ jatkuu, mutta toisilla areenoilla. Tämä blogi kuitenkin pidetään elossa ja sinne voidaan ehkä jatkossakin päivittää kaupunkiluontoaiheisilla teemoilla.

Valtiotieteiden maisteri, luonto- ja ympäristöneuvoja ja keruutuoteneuvoja hakee töitä

Valtiotieteiden maisteri, luonto- ja ympäristöneuvoja ja keruutuoteneuvoja hakee töitä. Asun Porvoossa, eikä autoa ole käytettävissä, joten säteeltä pääkaupunkiseutu-Sipoo-Askola-Porvoo-Loviisa.

Taustani on etupäässä julkisesta hallinnosta: sairaalamaailman tukipalveluista ja koulutussuunnittelutöistä, mutta olen myös tehnyt erilaisia konsulttiselvityksiä esim. nuoriso-, vanhus- ja vammaispalveluista. Tunnen työsuojelua ja Rakennuslakia hyvin. Kokemusta järjestötoiminnasta on kertynyt paljon, ja kaikkea tekemistäni määrittää tutkijan ja aktivistin eetos.

Omat intohimonkohteeni liittyvät luontoon, etenkin metsäluontoon ja konserttimusiikkiin. Luen ja lasken poikkeuksellisen sujuvasti ja kirjoitan mistä tahansa. Vedän luontoretkiä - etenkin sieni-, marja- ja villiyrtti-, teen kannanottoja, hallintovalituksia ja selvityksiä, kartoitan liito-oravia ja kirjoitan musiikista. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, joten minulle on luonnollista kyseenalaistaa itsestäänselvyydet ja ajatella ns. boksin ulkopuolelta. 

Pienkeräys Riistavuoren puolesta alkaa

Kaupunginvaltuusto päätti rakentaa Riistavuoren metsään asukkaiden vastustuksesta huolimatta ja vaikka metsän luontoselvitykset ovat olleet puutteelliset. Kaupunkiluontoliike ry. valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Kaupunkiluontoliike on myös valittanut englantilaisesta koulusta, joka sijoittuu Riistavuoren liito-oravien alueen päälle. Aloitamme rahankeruun oikeuskulujen kattamiseksi. Mikäli varoja jää yli, käytämme ne muihin Läntisen bulevardikaupungin rakentamisen alle jäävien metsä-ja puistoalueiden puolustamiseen ja luontokartoitusten teettämiseen.

Keräykseen käytettävän pienkeräystilin tilinumero on FI43 1609 2990 4787 02 ja Poliisihallituksen pienkeräysluvan numero on RA/2025/100.

Kaupunki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravanpapanoista

 Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen. 

Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka. 

Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi.

Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista toinen Helsingin virallisista liito-oravakartoittajista eli ostokartoittaja Esa Lammi (tämä homma on ulkoistettu Enviro Oy:lle) vastasi epäilevänsä, että liituri voisi hyvinkin pesiä lähellä polunhaaraa olevissa linnunpöntöissä. Tämä kävi minullakin mielessä. Papanoita on levinnyt sen verran laajalle, että kyse on ilman muuta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta, sellaisesta, joka on luontodirektiivissä suojeltava.

Sen lisäksi, että Kumpulanmäki on mitä ilmeisimmin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, se myös toimii Flooranpuiston liito-oravien dispersaalina. Flooranpuisto sijaitsee toisella puolella Kustaa Vaasantietä, ja ei ole liito-oravalle temppu eikä mikään liitää edes vilkkaasti liikennöidyn kadun ylitse. Liitosuunta on pääsääntöisesti Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon, sillä Kumpulanmäki on kytkeytynyt muihin liito-orava-alueisiin, mutta Flooranpuisto olisi muuten eristyksissä muilta liitureiden alueilta, ellei olisi Kumpulanmäkeä. Toiseksikin, Kumpulanmäki on ylempänä kuin Flooranpuisto, joten sekin puoltaa sitä, että pääliitosuunta on Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon. Liitomatka on Google Earthin perusteella nelisenkymmentä metriä. Flooranpuisto on allaolevassa kartassa vihreä alue, ja siellä olevan yhteyspuun koordinaatit ovat osapuilleen 6675851/387265 (kartasta paikannettu).

 

Alempi kuva esittää todennäköistä yhteyspuuta (oik.). Sen juurella on runsaasti liito-oravanpapanoita.

Paitsi Kumpulanmäellä, myös Flooranpuistossa on papanoita usean puun juurella, kuten oheiset laji.fi-portaalin havainnot osoittavat. Mielenkiintoista kyllä, toinen havainnoijista on ollut entinen Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Tuomas Lahti, joka on vienyt tietonsa mukanaan nykyiselle työnantajalleen Uudenmaan ELY-keskukseen. Tuomas was here aivan äskettäin. 

Helsingin kaupunki ei ole teettänyt kunnollista luontoselvitystä Kumpulanmäen alueelle, ja koko alue on jätetty pois Helsingin viimeisimmästä liito-oravakartoitusraportista. Tämä on merkillistä, jos kuitenkin on ollut Helsingin käyttämien "validioitujen" liito-oravakartoittajien tiedossa se, että liito-oravat käyttävät aluetta ja että kaikki viittaa siihen, että siellä on EU:n luontodirektiivillä suojeltu liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kumpulanmäen kaavoitukseen ei olla edes haettu poikkeuslupaa ELY-keskuksesta, jollaista ei voitaisi myöntää, sillä on vähintäänkin Tuomas Lahden tiedossa, että alueella on liito-oravia.

Mitä ihmeen liito-oravanpapanoita? Kas tässä malliksi yksi Kumpulanmäeltä löytynyt, hieman jo kosteissa, nollan molemmilla puolilla edestakaisin sahaavissa sääoloissa vettynyt papana.

Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan

Nk. Länsi-Haagan eli Riistavuoren kaava käväisi taas kaupunkiympäristölautakunnassa. Ohessa kannanotto kaavasta. Se meni lautakuntalaisille, niin varsinaisille kuin varajäsenillekin.

Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan

Suosittelen kaavan hylkäämistä seuraavista syistä:

1.     Otso Kivekkään aloite laatia Vihdintien toisella puolella olevalle Valimon/Pitäjänmäen teollisuusalueelle oma osayleiskaava menee eteenpäin, ja ainakin suurin osa alueelle kaavaillusta asuinrakentamisesta mahtuu Vihdintien toiselle puolelle. Vihdintien toiselle puolelle tulevan rakentamisen tulee olla Riistavuoreen rakentamiseen sijasta, ei sen lisäksi.

2.     Kaikkein pahin kipupiste kaavasuunnitelmassa ovat nykyisen ulkoiluväylän itäpuolelle sijoitetut pistetalot Riistavuoren kaikkein kapeimpaan kohtaan, jotka kutistavat puiston kapeimmillaan 30-40 metriä kapeaksi soiroksi. Muun muassa dosentti Kati Vierikon tutkimuksien mukaan metsän on oltava vähintään 200 metriä leveä, jotta se olisi monimuotoinen. Ulkoiluväylän poistaminen tekee jäljellejäävästä Riistavuorenpuistosta selvästi nykyistä huonommin virkistykseen soveltuvan, ja väylän poistaminen lisää metsänpohjan kuluneisuutta. Mahdollinen korvaava ulkoiluväylä heikentää entisestään metsän monimuotoisuutta, sillä tällöin koko jäljelle jäänyt kapea metsäkaistale altistuu reunavaikutuksille.

3.     Kapeneva metsä toimii huonosti liito-oravien dispersaalina eli kauttakulkureittinä. Pohjois-Haagan runsaiden liito-oravakantojen todennäköisin ja oikeastaan ainoa toimiva reitti kulkee Riistavuoren kautta. Kaikkein kriittisin yhteys on radan alittavassa kohdassa, ja tämä yhteys uhkaa katketa kokonaan.

4.     Kaavoitus katkaisee nyt suositun ulkoiluväylän, vaikka muuten kaupungin strategiana on suosia kevyttä liikennettä. Kyseessä on seudullisesti käytetty ulkoiluväylä, joka siis katkeaa suunnitelmassa. Vuorovaikutusraportissa useaan kertaan mainittu ”virkistysalueiden kehittäminen” tuntuu tätä taustaa vasten sanahelinältä, ellei hämäykseltä.

5.     Englantilaiselle koululle myönnetty tontti pienentää tosiasiallista Riistavuorta ja tuhoaa sieltä liito-oravien ydinalueen. Jos pistetalot jätettäisiin rakentamatta, tätä ei voisi sanoa aivan kompensaatioksi, sillä se olisi ”katkaisen molempien käsien sijasta yhden” -tyyppinen ratkaisu, mutta sekin olisi parempi kuin ei mitään.

6.     Riistavuorenpolun alittaa noro, jollaiset ovat vesilailla suojeltuja.

7.     Monilla Etelä-Haagan ja Pitäjänmäen koululaisilla matka metsään pitenee ratkaisevasti ja heillä ympäristökasvatuksen jatkuminen on vaakalaudalla.

8.     Alueella on voimassa Sisäasianministeriössä vahvistettu puistoasemakaava, jota ei olla missään kumottu, eikä Maankäyttö- ja rakennuslaissa sanota mitään vahvistetun puistoasemakaavan kumoamisjärjestyksestä.

9.     Riistavuoren kangaskorven (joka on äärimmäisen uhanalainen suoluontotyyppi) vesitalous muuttuu rakentamisen myötä. Lisäksi rakentaminen hävittäisi alueelta Helsingissä vaarantuneita lajeja, kuten suokukka ja pikkukarpalo sekä huomionarvoisia lajeja, kuten raate ja maariankämmekkä.

10. Kaavoitus on ristiriidassa kaupungin oman LUMO-ohjelman ja EU:n ennallistamisasetuksen ja Euroopan Komission Green City Accord -julistuksen kanssa.

11.  Alueelta ei ole tehty kattavia luontokartoituksia, mutta Luontoliiton kartoittajien käynnit antavat viitteitä edustavasta sammal-, jäkälä- ja kääpälajistosta.

12. Alueen kaavoitus pohjautuu epäläpinäkyvään MAL-sopimukseen, jonka osalta on hämärää, missä määrin se on demokraattisen kontrollin ulottuvissa. Kuitenkin kunnalla on kaavoitusmonopoli alueellaan; MAL-sopimuksella kunnat käytännössä luovuttavat tätä monopoliaan valtiolle.

13. Uudet asunnot menevät tällä hetkellä huonosti kaupaksi, ja metsää ei kannata tuhota, kun asuntojen kaupaksi meneminen on epäselvää.

14.  Katupuut ovat kivoja, mutta on hölmöläisten matonkudontaa kaataa metsää, jotta olisi tilaa istuttaa katupuita ja toteuttaa pyöräilyväylä Vihdintien varrelle, vaikka nyt jo alueen läpäisee hyvin suosittu ja viihtyisästi metsässä kulkeva kevyen liikenteen väylä.

15. Toisen korttelirivin rakentaminen perustellaan sillä, että se olisi välttämätön ”viihtyisän kaupunkitilan” aikaansaamiseksi. Tällöin unohdetaan se, että kaupunkiluonto on itsessään viihtyisää kaupunkitilaa. Korttelikaupunkiajatus sulkeistaa julkisen kaupunkitilan (kaupunkimetsän) yksityispihoiksi.

Kahden korttelirivin sijaan pidän mahdollisena kaavoittaa yhden lamellikorttelin (nk. käärmetalon) Vihdintien nyt rakentamattomaan reunaan, alueelle, jossa nyt kulkee voimajohtoja, samantyyppisesti kuin Niemenmäkeen, Huopalahdentien reunalle on suunnitteilla, edellämainituilla edellytyksillä. Lisäksi on huolehdittava, että näköalakallio säilyy näköalakalliona.

Vakuudeksi

Manki Perukangas

Luonto- ja ympäristöneuvoja, kaupunkitutkimuksen entinen jatko-opiskelija, valtiotieteiden maisteri

Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

                            Tähän tulisi pistetaloja. 

Kuntalaisaloitteeni "Kevätkumpu II itäinen metsä on säästettävä"

Kaava-alueen nimi on harhaanjohtava

Tarkemmin sanoen pitäisi puhua Kevätlaaksonniityn ja Skaftkärrin kaavasta, sillä ei koko kaava-alue suinkaan ole niittyä. Tässä on eräitä huomioita kaava-alueeseen ja suunnitelmiin.

Kaavan perusteet ovat vanhentuneet

Kaavan vireilläoloaika on ollut huomattavan pitkä. Edellisen kerran siihen on liittynyt kuulemiskierros keväällä 2013, mistä on jo melkein 10 vuotta. Sinä aikana Kevätkummun asukasrakenne, palvelurakenne ja tietoisuus ekosysteemipalveluista on kehittynyt paljon.

Kaava mahdollistaa siis jopa noin 250 asunnon rakentamisen. Ottaen huomioon rakennustyypin ja huomioiden sen, että viimeisen 10 vuoden aikana lähialueelle toteutettujen uudisalueiden asukkaat ovat pääasiassa lapsiperheitä - mikä sinänsä on hyvinkin toivottava kehitys väestöpyramidin ja tulevaisuuden huoltosuhteen kannalta - on hyvin luultavaa, että lapsiperheitä muuttaisi myös näihin Kevätlaaksonniityn projektialueen taloihin. Kaavan vireilläoloaikana, eli noin kymmenen vuoden aikana Kevätkummun väestörakenne on muuttunut merkittävästi, etupäässä maahanmuuton myötä. Alueen suunnittelun pohjana väestöennusteet ovat siis vanhentuneita, jolloin alueen suunnittelu perustuu siis vanhentuneeseen tilannekuvaan.

Edelläsanotusta seuraa se, että kun yleensä alueiden täydennysrakentamista tai tässä tapauksessa, alueiden levittämistä viheralueille perustellaan sillä, että uudet asukkaat tukisivat palveluverkoston säilymistä alueella, niin tässä tapauksessa uudisasukkaat tukkisivat entisestäänkin jo alun alkaen liian pieneksi suunnitellun Kevätkummun koulun, sillä noin 180-250 uuteen omakoti-, rivi- tai paritaloon muuttaa voittopuolisesti lapsiperheitä, jolloin juuri laajennettuun ja nyt sopivasti mitoitettuun Kevätkummun kouluun tulisi näiltä uudisalueilta vähintäänkin kymmeniä lapsia. Mihin kouluihin ja päiväkoteihin heidät on tarkoitus mahduttaa?

Kaavan vireilläoloaikana tieto lähiluonnon merkityksestä on kasvanut

Kaavan vireilläoloaika on siis ollut poikkeuksellisen pitkä, ja tänä aikana tietoisuus ekosysteemipalveluista ja hiilinieluista ja luonnonsuojelusta on huomattavasti kehittynyt. Kaavaan liittyen, Kevätkumpu II:n itäpuolinen metsä aiotaan kaataa. Tämä on sen vastaista, että useissa tutkimuksissa todetaan, että lähimetsän on oltava asukkaista maksimissaan 300 metrin etäisyydellä; muuten metsän suotuisista terveysvaikutuksista nauttiminen hankaloituu etenkin lapsille (aluetta käyttävät kaikki Kevätkummun päiväkodit, eritoten metsään rajautuvassa omakotitalossa asuva perhepäiväkoti), liikuntavammaisille ja ikäihmisille. (asiasta lisää esimerkiksi Valtioneuvoston tuoreessa kansallisessa luonnon virkistyskäytön strategiassa) ja professori Liisa Tyrväisen tutkimuksissa.

Edellämainitussa strategiassa todetaan, että koronapandemia on lisännyt kansalaisten luonnon virkistyskäyttöä, ja mainitsemieni ryhmien (lapset, vanhukset, vaikeavammaiset) lisäksi lähiluonnossa liikkuminen laskee erityisesti nuorten lähiliikunnan kynnystä. Samassa asiakirjassa todetaan myös, että luonnossa vietetty aika vahvistaa luontosuhdetta, ja mitä lähempänä luonto on, sitä helpompaa siellä on viettää aikaa. Erityisesti ylipaino ja sen liitännäissairaudet (sydän- ja verisuonisairaudet, II tyypin diabetes, metabolinen oireyhtymä) ovat Suomessa kansallinen vitsaus, ja näiden ennaltaehkäisemiseksi liikuntamahdollisuuksia pitää lisätä, ei vähentää. (tästä lisää myös mm. lihavuustutkija Pertti Mustajoen ja UKK-instituutin kannanotoissa). Edellämainittu Valtioneuvoston strategia toteaa vielä, että "kuntaliitto, kunnat ja maakuntien liitot muistuttavat lausunnoissaan, että käytännön lähiluonnon saavutettavuus on monelta osin kuntien oman toiminnan sekä kuntien yhteistyön ja maakunnallisen tason toiminnan seurausta. Näiden roolia ja huomioimista osana luonnon virkistyskäytön edistämistä on korostettava".

Tieto ekosysteemipalveluista on lisääntynyt

Tietoisuus lähiluonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista on myös lisääntynyt. Lähiluonto, etenkin metsä, ei toimi ainoastaan hiilinieluna vaan myös ilmanpuhdistimena ja -raikastimena. Lisäksi se toimii luonnon omana melumuurina ja hulevesien suodattajana. Metsästä saa myös lähiruokaa: sieniä, marjoja ja villiyrttejä. Lapsille kosketus metsänpohjaan lisää myös heidän immuniteettiaan

Lähimetsän rakentaminen ei ole ilmastoviisasta ja se kiihdyttää luontokatoa

Kevätlaaksonniityn alueen rakentamista ei voida pitää mitenkään "ilmastoviisaana", sillä se poistaisi alueelta paikallisen hiilinielun ja lisäisi tuntuvasti liikennettä alueella. Lisääntyvä liikenne lisää myös turvattomuutta Kevätkummun rengasmuotoon rakennetuilla teillä, joilla jo nyt nähdään aivan riittämiin kaahailua ja kiihdyttelyä. Vielä vähemmän Kevätlaaksonniityn kaava vastaisi luontokatoon, sillä se lisäisi tuntuvasti paikallista luontokatoa, eikä ole mitään takeita siitä, että Kevätlaaksonniityn alueen rakentaminen vähentäisi luontokatoa jossain muualla, jossa luontokatoa tuottavat haja-aluekaavoituksen lisäksi metsätalous.

Kevätkumpu kakkosen itäpuolinen (Marjatantien-Tuurintien-Vellamontien-Tellervontien) itäpuolinen metsä sisältää jääkautisen siirtolohkareen. Siellä kasvaa myös erittäin vanhoja kuusia ja metsä on länsireunaltaan kookkaiden haapojen reunustama. Kyseessä on juuri sentyyppinen monimuotoinen metsä, joka on erittäin hyvin liito-oraville soveltuva, ja liito-oravan elinympäristöt ovat suojeltavia.

Johtopäätökset Maankäyttö- ja rakennuslain kannalta: metsä on syytä jättää rauhaan

Edellämainituista syistä Kevätlaaksonniityn kaava onkin hylättävä ainakin metsään rakentamisen osalta. Porvoon tavoitellessa uusia asukkaita on myös nykyisten asukkaiden hyvinvoinnista oltava kiinnostuneita. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukaan "asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen." Edellä sanomani perusteella ei ole perusteltua esittää, että tämä kaava olisi Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukainen. Myös niityllä oleva nykyinen suoksi vaihettuva, osmankäämejä kasvava lampi lähiympäristöineen tulee säästää kaavoituksen vaikutuksilta.

Prosessikommentti: kaavoitukseen vaikuttaminen on tehty liian vaikeaksi

Lopuksi vielä prosessikommentti. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on erikseen nostettu esille kuntalaisten oikeus vaikuttaa kaavoitukseen. Kuntalaisten vaikuttamista ainakaan helpota myöskään se, että kaupunkikehityslautakunnan sähköpostiosoitteita ei olla julkaistu (eivätkä kaupungin sivulla olevat "lähetä sähköpostia" -linkit johda minnekään). Nyt siis luottamushenkilöihin voi vaikuttaa vain sellainen kuntalainen, joka sattuu tuntemaan jonkun luottamushenkilön henkilökohtaisesti.

Me, kuntalaisaloitteen allekirjoittajat, vastustamme Kevätkumpu kakkosen itäisen metsän kaavoitusta ja haluamme säilyttää metsän.

Lausunto Pohjoisbaanasta (väliltä Käpylän asema – Oulunkyläntie)

KAUPUNKILUONTOLIIKE ry

Lausunto Pohjoisbaanasta (väliltä Käpylän asema – Oulunkyläntie)

Helsingin kaupunginhallitus teki päätöksen 6.2.2023 jatkaa niin sanotun Pohjoisbaanan suunnittelua; Pohjoisbaana on Käpylän juna-asemalta tai oikeastaan laiturilta pohjoiseen junarataa myötäilevä pikapyörätie. 

Luonnon kannalta hankkeen kriittinen kohta on heti reitin alkupäässä, Taivaskallion kohdalla Käpylässä kohdassa, jossa nykyinen pyörätie tekee mutkan. Sen mutkan kohdalla on kaksi liito-oravien ydinaluetta, ja Käpylän toinen baanatoteutus Louhenpuistosta antaa ymmärtää, että baanan toteuttaminen merkitsee sitä, että puita kaadetaan käytännössä leveämmältä alueelta kuin mitä suunnitelmassa on määritelty. Tämä tuhoaa radanvarteen rajoittuvan liito-oravien ydinalueen, jonka rajaa kaupungin suunnitelmissa on tarkoitushakuisesti siirretty.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy on antanut tästä suunnitelmasta kriittisen lausunnon; hanke ei vaaranna ainoastaan näitä Taivaskallion pohjoispuoleisia ydinalueita vaan myös niiden yhteyden radan pohjoispuoleisiin ydinalueisiin, jos jo nykyiselläänkin kapeimmillaan 60-metrinen puuton alue vielä nykyisestään levenisi. 

Uudenmaan ELY-keskus taas on todennut omassa kriittisessä huomautuksessaan, että tällainen hanke tarvitsisi poikkeusluvan, jollaiseen ei tässä tapauksessa ole kovinkaan hyviä edellytyksiä, sillä ei voida sanoa, etteikö toinen reitti (kuten esimerkiksi vakiintunut, vieressä kulkeva suosittu kevyen liikenteen väylä) olisi mahdollinen. ELY-keskuksen mukaan tällä linjaosuudella ei oltu ollenkaan tarkasteltu vaihtoehtoa VED6C, jossa tukeuduttaisiin nykyiseen linjaukseen ja poikettaisiin baanasuunnittelun ohjeellisesta vähimmäisleveydestä, kuten on tehty muuallakin. ELY-keskus jakaa lisäksi käsitykseni siitä, että lienee perusteetonta optimismia olettaa, että tässä riittäisi puidenkaato keskimäärin 7 metrin levyiseltä kaistalta, vedoten juurikin Louhentien baanan toteutukseen. ELY-keskus esittää myös Helsyn kanssa samansuuntaisesti huolenaan, että puidenkaato vaarantaa liito-oravan yhteyden junaradan ylitse. 

Hankkeessa on kyllä luvattu istuttaa uusia puita radanvarteen, mutta radanvarren jo nyt noin 60 metriä leveän ja siitä hankkeen takia kriittisesti levenevän puuttoman alueen – nuoret liito-oravakoiraat kykenevät parhaimmillaan ylittämään juuri noin 60-70 metriä leveitä puuttomia alueita edellyttäen, että yhteyspuut ovat reilusti yli 20-metrisiä - leveyden vuoksi niistä ei pitkään aikaan ole mitään iloa liito-oraville, ja junaradan ylittävä yhteys tulee baanan takia mitä ilmeisimmin katkeamaan. Hyppypuiden toimivuudesta kokemukset muualla ovat huonoja. Hankkeessa unohtuu täysin myös se, että liito-orava on monimuotoisen elinympäristön indikaattorilaji, ja kaadettaviksi suunniteltuja vanhoja haapoja ja suuria kuusia eivät istutettavat puut mitenkään voi korvata. Käytännössä työkoneiden takia jouduttaneen kaatamaan selvästi hankesuunnitelmaa enemmän puita, ja tällöin luonnoltaan monimuotoinen elinympäristö menetetään kokonaisuudessaan tai lähes kokonaan.

Jos Pohjoisbaana toteutetaan Taivaskallion kohdalta suunnitellun kaltaisena, se todistaa oikeaksi valitettavan yleisen epäilyn, jonka mukaan pyöräily ja lähiluonto ovat Helsingissä vastakkain, ja antaa lisää aihetta epäillä, että näissä vastakkainasettelutilanteissa pyöräily voittaa aina. Tästä esimerkkinä on esimerkiksi Louhenpuiston baanahanke, jossa tätä liito-oravienkin hyödyntämää jalopuumetsää kaadettiin suunniteltua leveämpi kaistale. Pohjoisbaanan kaltaiset hankkeet vähentävät pyöräilyn hyväksyttäväksi kokemista, ollen huonoa julkisuuskuvaa pyöräilylle. Näin ollen on kyseenalaista, edistävätkö Pohjoisbaanan kaltaiset hankkeet pyöräilyn asiaa, sillä baanahankkeiden aiheuttama paikallisluonnon tuhoaminen lisää pyöräilyn vastakkainasettelua muiden liikennemuotojen kanssa, vaikka baanojen ideana on nimenomaan osoittamalla pyörille oma väylä vähentää näitä mainittuja konflikteja muiden liikennemuotojen kanssa. Pyöräily tarvitsee ja ansaitsee tukea, ja tämän tuen osana myös positiivista julkisuuskuvaa ja hyväksyttäväksi kokemista, joita tämän hankkeen ongelmat eivät ainakaan edistä.

Suosittelemme Helsingin kaupunkia pitäytymään jo nyt käytössä olevassa linjauksessa, joka hyödyntäisi vieressä kulkevaa, suosittua kevyen liikenteen väylää, jonka mutka ei haittaa pyöräilyä, vaan on nimenomaan vetovoimatekijä: sehän tarjoaa pyöräilijöille varjostavan, viihtyisän metsäreitin, toisin kuin suunniteltu Pohjoisbaana, joka suoraan junarataa seurailevana ei tarjoa hetkenkään varjostusta pyöräilijöille. Tämä nyt käytössä oleva väylä voidaan yhdistää tulevaan Pohjoisbaanaan Taivaskallion metsäalueen pohjoispuolella. Mutkia on myös raidelinjoissa ja autoteissä, joten miksi niitä ei saisi olla ainuttakaan pyöräilyväylissä?

Vakuudeksi

Manki Perukangas, puheenjohtaja, Kaupunkiluontoliike ry

 

Riistavuoren noro

 Toukokuussa 2019 opetellessani liito-oravakartoitusta kävin myös Riistavuoressa. Silloin tein paljolti vääriä johtopäätöksiä alueesta, sillä en tuolloin tuntenut aluetta niin hyvin, että olisin osannut sieltä etsiä merkkejä liitureista, mutta sen sijaan löysin itä-länsisuuntaisen noron. 

Nyt kun alueen päälle on laskeutunut synkkä pilvi, muistakaamme, mitä tapahtui viime syksynä Laajasalossa, Stansvikissa. Siellä "löydetty" noro pysäytti jo hyväksytyn kaavan ja pakotti kaavan uudelleentarkasteluun. No, Stansvikissahan noroa ei löydetty, vaan se kyllä oli jo paikallisten asukkaiden, aktivistien ja kaupungin omassakin tiedossa. Tai ainakin olisi pitänyt olla, sillä noro havaittiin kaupungin jo vuonna 2005 tekemässä luontoselvityksessä. Kaupunki tunnetusti vain on luontotiedon hautausmaa; johtuu tämä sitten jatkuvista atk-muutoksista tai organisaatiomuutoksista vai siitä, että kaupungilla olisi erityisen löperökätisiä työntekijöitä, tiedä häntä. 

Vesilaki määrittelee noron olevan "puroa pienempi vesiuoma, jonka valuma-alue on vähemmän kuin 10 neliökilometria ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävissä määrin mahdollista".

Huhtikuun 27. päivänä lähdin uudestaan paikantamaan noroa. Ja löytyihän se. 

Noro virtaa kaakosta luoteeseen, pian Haagan asuinalueelta Vihdintielle kulkevan Riistavuorenpolun eteläpuolella ja sitä seuraillen. Kuvassa kajastelevat Vihdintien toisella puolella olevan teollisuus-/toimitila-alueen rakennukset.

Tästä kohtaa noro tulee ulos Riistavuorenmetsästä, virtaillen kohti Vihdintietä. 

Sama kohta Vihdintien suunnasta. Noro ehtyy maahan, eikä jatku Vihdintien toiselle puolelle. Tästä etelään alkavatkin pengertymään Vihdintien varren maisemakalliot.

Tässä noro meanderoi Riistavuorenmetsässä.

Taustalla näkyvän lumilaikun kohdalta kulkee Riistavuorenpolku. Tässä kohtaa noron päälle on laitettu ad hoc -silta palvelemaan kävelijöitä ja maastopyöräilijöitä.

Noro ottaa vetensä allikosta, joka sijaitsee Riistavuorenmetsässä välittömästi Riistavuorenkuja 6:n talojen takapihalla. Toissijaisesti se ottaa vetensä Riistavuorenpolun toiselta puolelta; Riistavuorenpolun alta on kaivettu salaojaputki, joka kuljettaa Riistavuorenpolun pohjoispuolen kosteikoista tihkuvaa vettä ja Riistavuorenmetsän pohjoisosien kallioilta keväisin valuvaa lumien sulamisvettä tähän noroon. Kuva esittää Riistavuorenpolun pohjoispuoleista kosteikkoa.

ADRESSI PUIDENKAADON LOPETTAMISEKSI HELSINGISSÄ LINTUJEN PESIMÄAIKANA

Huhtikuussa 2024 Helsingissä on koeteltu puiden pesimäaikaista rauhoitusaikaa. Helsingin Töölössä kahdessakin paikassa on kaadettu tai yritetty kaataa puita; Valhallankadulla taloyhtiö on yrittänyt kaataa pihaltaan yhden vaahteran ja kaksi okakuusta, ja nämä työt oli tarkoitus suorittaa tiistaina 2.4. Valhallankadun pihalla on nähty EU:n luontodirektiivin rauhoittama liito-orava; ELY-keskus kielsi puunkaadon vedoten kaadettavaksi aiotussa pihapuussa pesivään sepelkyyhkyyn. Vain asukasaktiivisuus ja vetoaminen juristin ja Kaupunkiluontoliike ry:n tuella valittaminen Uudenmaan ELY-keskukseen säästi puut ainakin nyt alkaneen pesimäkauden (1.4.-15.8) ylitse.

Töölössä sijaitsevassa Linnankoskenpuistossa Helsingin kaupunki itse kaatoi kuusirivistön 4.4.2024, rikkoen omaa ohjeistustaan. Lisäksi ei ole tiedossa, että kaupunki olisi tarkistanut, onko kyseisissä puissa linnunpesiä tai käyttävätkö liito-oravat niitä talviruokailuun. Helsingin kaupungin oma ohjeistus pesimäkauden rauhoitusajasta kattaa aikavälin 1.4.-15.8.; EU:n luontodirektiivi kieltää kategorisesti lintujen pesinnän häiritsemisen, ja tämä koskee kaikkia lintulajeja, myös sepelkyyhkyn kaltaisia lajeja, joita ei koske mikään uhanalaisuusmerkintä.

Luonnonsuojelulain 70 § pykälän 1 momentti kieltää rauhoitettujen eläinlajien osalta:

1)   yksilöiden tahallisen tappamisen ja pyydystämisen

2)    pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottamisen haltuun, siirtämisen toiseen paikkaan tai muun tahallisen vahingoittamisen

3)    yksilöiden tahallisen häiritsemisen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Luonnonsuojelulain 126 § 1 momentin mukaan jos joku lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää asianomaista jatkamasta tai toistamasta tekoa tai laiminlyöntiä ja sakon tai keskeyttämisen uhalla velvoittaa hänet määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että Helsingin kaupunki noudattaa omaa ohjeistustaan pesimärauhoituksesta, EU:n luontodirektiiviä ja Luonnonsuojelulakia ja pidättäytyy kaikesta puiden kaadosta lintujen pesimäaikana puistosuunnitelmien toteuttamiseen, katuremonttien ja infrarakentamisen (kuten liikenneväylien) toteuttamiseen ja kunnostamiseen ja kaavoitukseen liittyen. Puilla on merkitys paitsi kolopesijöiden pesäpaikkoina mutta myös luonnon omina melu- ja näkösuojina, ilmanpuhdistajina, varjostajina ja hiilensitojina kaupungeissa, joissa lämpösaarekeilmiö kärjistää ilmaston lämpenemistä. Edellämainittujen rajoitusten ja ohjeistusten tulee olla voimassa koko Helsingin kaupungin alueella, riippumatta maanomistusmuodosta. Vaadimme myös, että puut tarkistetaan linnunpesien ja liito-oravien varalta myös pesimärauhoitusajan ulkopuolella.

Kuvalähde: The MindsJournal

Adressin voi allekirjoittaa allaolevasta linkistä:

https://www.adressit.com/adressi_puidenkaadon_lopettamiseksi_helsingissa_lintujen_pesimaaikana#form

VANTAAN LAVANGON METSÄN LIITO-ORAVARAPORTTI

 4.3.2024/luonto- ja ympäristöneuvoja Manki Perukangas

Tässä raportissa Lavangon metsäksi viitatulla metsällä tarkoitan noin parinkymmenen hehtaarin laajuista metsäaluetta, joka sijaitsee Luoteis-Vantaan Kiilan alueella, lähellä Tuusulan rajaa. Karttapaikka.comissa kyseinen alue on merkitty nimellä Lavanko. Se rajautuu etelässä Myllykyläntiehen, idässä Aurinkotiehen ja lännessä pikku hiljaa metsittymässä olevaan peltoaukeaan. Pohjoisessa metsä loppuu Tuusulanjoen jatkouomaan, niinsanottuun Vähäjokeen, joka laskee Vantaanjokeen.

Kiilan aluetta ei liene ennen erikseen liito-oravakartoitettu; Vantaan kaupungin 2016 Myyrmäen-Ylästön-Kivistön liito-oravaselvityksessä Lavangon metsällä mainittiin olevan merkitystä Tuusulan ja Vantaan välisenä metsäyhteytenä, jollaiset ovat muuten varsin hajanaisia ja katkonaisia. Tosin itse asiassa Kiilan alueen metsäyhteydet Tuusulan suuntaan ovat yhtenäisemmät ja suoremmat kuin muualle Vantaalle; Espoon suunnasta ja Vantaan tunnetummilta ja kattavammin kartoitetuilta, tiheimmäiltä liito-orava-alueilta Kivistön, Vestran ja Petaksen suunnasta liito-oravalla on puustoinen ja melko vaivalloinen yhteys Kiilaan lähinnä Seutulan metsien kautta.

Tuusulan eteläosista, joihin Kiilan alue on suoraan yhteydessä, ei ole löydettävissä liito-oravakartoitusraportteja, paitsi ns. Saksan alueelta noin 10 kilometrin päässä itään. Lisäksi SLL:n kannanotossa vuodelta 2022 Tuusulan yleiskaavaan mainitaan Kartanonmetsän alueella Hyrylässä olevan liito-oravia, joten liito-oravan olisi mahdollista levittäytyä Kiilan alueelle paitsi Seutulan, myös Tuusulan metsien kautta. Tuusulan eteläosan liito-oravatilanteesta ei kuitenkaan ole kattavaa käsitystä. Viitteitä Tuusulan metsistä saa Jyri Mikkolan varsin ansiokkaasta Tuusulan metsien Metso-katsauksesta, joka tosin on vuodelta 2011.

Liito-oravan levinneisyys Vantaalla painottuu länteen. Edellämainitun 2016 selvityksen jälkeen ei Vantaalla tai läntisestä Vantaasta ole tehty kattavaa liito-oravaselvitystä; Helsingistä tiedot ovat tuoreempia, ja on viitteitä siitä, että ainakin Helsingissä liito-oravan levittäytyminen noin 2016-2019 välillä on lakannut ja kanta on voimakkaasti taantunut viime vuosina. Pääkaupunkiseudun mittakaavassa liito-orava on läntinen laji, joka levittäytyy Helsinkiin ja Vantaalle pääasiallisesti Espoon suunnan metsäalueilta. Kiilan metsäalueen koilliskulmalla on pieni, Vähäjokeen rajoittuva luonnonsuojelualue.

Lavangon metsä on sekapuustoista kangasmetsää, jossa ei näy hakkuiden jälkiä viime vuosikymmeniltä. Metsän länsiosassa Aurinkotiehen rajautuen sijaitsee rakennusliike Lemminkäisen (Lemminkäinen omistaa metsäalueen) varikkoalue, joka aiheuttaa metsän roskaantumista. Metsän länsireunassa on joitakin suhteellisen kookkaita kuusia, koivuja ja haapoja; muuten metsän länsiosan puusto-olosuhteet eivät sovellu liito-oravalle kuin kauttakulkuun.

Potentiaalia sen sijaan liito-oravalle on metsän itäosassa, jonka valtapuuna on kuusi. Metsä on melko harvaa, ja siellä liito-orava kykenisi liikkumaan. Kuusista liito-orava voisi saada talviravintoa ja haavoista kesäravintoa. Metsän itäreunassa kasvaa joitakin varsin kookkaahkoksi varttuneita haapoja. Myllykyläntiehen rajautuva metsän eteläreuna kasvaa sekalehtipuustoa: raitoja, koivuja, pajuja ja haapoja. Kiilan metsän itäosaa voidaan pitää liito-oravalle hyvin soveltuvana elinympäristönä. Ydinaluetta ainakaan tämän kartoituskäynnin (maastokäynti lauantaina 3.3.2024) perusteella sinne ei kuitenkaan voitu rajata.

Metsän Myllykyläntien puoleinen eteläreuna. Eteläreuna on lehtipuuvoittoinen.

Metsän itäosaa Myllykyläntien suunnasta katsottuna

Metsän itäreunaa haaparivistöineen

Metsän yleisistä luontoarvoista todistavat mm. palokärjen hakkuujäljet, joita löytyi ainakin metsän itäosista ja ilveksenjäljiltä vaikuttaneet jäljet, jotka kulkivat Myllykyläntien suunnasta metsään etelä-pohjoissuunnassa.

 

Viitteet:

Myyrmäen-Kivistön-Ylästön liito-oravaselvitys 2016 (Ramboll)

933922-928641-232800 Myyrmaen, Kiviston ja Ylaston liito-oravaselvitys (Ramboll, 2016).pdf (vantaa.fi)

Tuusula: Hyrylän Saksan alueen luontoselvityksiä

Liito-oravaselvitys vuonna 2021 (tuusula.fi)