Kaupunkiluontoliike on lakkautettu

Elokuussa 2020 perustettu Kaupunkiluontoliike ry on lakkautettu yhdistyksen Maunulan ulkoilumajassa pidetyn syyskokouksen yksimielisellä päätöksellä keskustelun jälkeen 22.11.2025, ja Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi lakkautusilmoituksen 25.11.

Kaupunkiluontoliike perustettiin elvyttämään suunnilleen 2006-2010 tienoilla aktiivisesti toiminut Kaupunkimetsäliike, ja ympäristöjuristi Lauri Nordbergin ehdotuksesta se otti nimekseen Kaupunkiluontoliike, koska tarkoitus oli kaupunkimetsien lisäksi puolustaa muitakin kaupunkiluonnon elinympäristöjä. Otimme kantaa, teimme selvityksiä (mm. Riistavuoren liito-oravista ja Malminkartanon kaavoituksesta) ja hallinto-oikeusvalituksia.

Vuosikokouksessa keskustellun jälkeen tulimme yksimielisesti siihen johtopäätelmään, että jokainen tämän pienen yhdistyksen aktiiveista vaikuttaa luonnon puolesta monia muitakin kanavia pitkin, ja aikaa ei riitä kaikkeen. Itse kunkin meistä vaikuttamistyö tulee hoidetuksi tehokkaimmin, jos osaa keskittyä tehokkaimpiin käytettävissäoleviin kanaviin, ja minä yhdistyksen perustajana, historian ainoaksi jääneenä puheenjohtajana ja yhdistyksen hautaajana aion keskittyä Suomen Luonnonsuojeluliiton tehtäviin, ja meitä vaikuttaa lisäksi erilaisissa asukasliikkeissä ja -yhdistyksissä sekä kampanjoissa ja muissa luonnonsuojeluliikkeissä. Lisäksi varsinkin SLL on viime vuosina niin aktiivisesti ottanut kantaa ja heillä on käytettävissään yleensä parhaimman käytettävissä olevan luontoasiantuntemuksen lisäksi myös lakiasiantuntemusta. SLL:n jäsenjärjestöistä varsinkin Helsy on ollut näiden 5 vuoden aikana erinomainen yhteistyökumppani esimerkiksi Hesperianpuistossa ja Riistavuoressa.

Yhdistyksen vähäiset jäljellejääneet kassavarat päätettiin yksimielisesti lahjoittaa Luontoliiton Metsäryhmälle.

Työ jatkuu, mutta toisilla areenoilla. Tämä blogi kuitenkin pidetään elossa ja sinne voidaan ehkä jatkossakin päivittää kaupunkiluontoaiheisilla teemoilla.

Kaupunkiluontoliike vaatii Stansvikin jättämistä rauhaan

 2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta. 

Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen. 

Kirjoitin kaksi vuotta sitten, että Stansvikista voi mahdollisesti tulla pääkaupunkiseudulla tapahtuneen kuntalaisten luontoheräämisen päänäyttämö, eräänlainen urbaani Koijärvi. Nyt tälle Koijärvelle on pystytetty leiri, joka on pystyssä jo toista viikkoa. Suojelemassa ovat olleet muun muassa Luontoliiton metsäryhmä, Elokapina, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys sekä paikallisia aktiiveja.

Myös Kaupunkimetsäliikkeen perinteen jatkajaksi perustettu Kaupunkiluontoliike on hengessä mukana ja ei vain kannattaa vaan vaatii Stansvikinkallion ja siihen sidoksissa olevien metsien jättämistä rauhaan ja niiden rauhoittamista mieluiten Stansvikin luonnonsuojelualueeksi. Stansvikinharjun suojelualue on hyvä alku, mutta se ei riitä, ja ekologisen jatkuvuuden nimissä suojelualueen tulisi jatkua saumattomasti Stansvikin metsiin ja Stansvikinkalliolle. 

Laajasalon Stansvik, tämän ajan Koijärvi?

Olen käynyt 90-luvun alusta alkaen säännöllisen harvakseltaan Itä-Helsingin Laajasalossa. Minulla on asunut siellä ystäviä, ja muutamakin nuoruuden mielitiettyäkin on asunut siellä. Niinpä alue ei ole minulle tyystin vieras. Lisäksi ajoin bussilla aina saaren lävitse suorittaessani asepalvelusta Santahaminassa.

Oltuani perustamassa 2005 Keskuspuistoa suojelevaa kansalaisliikettä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!, minuun otettiin yhteyttä Itä-Helsingistä, jossa usea paikallinen omaa viheraluettaan puolustava kansalaisliike oli lyönyt hynttyyt yhteen ja perustanut Kaupunkimetsäliikkeen. Minua kysyttiin silloin allekirjoittamaan heidän Metsämanifestiaan, jonka yksityishenkilönä olisinkin halunnut allekirjoittaa, mutta kun ei rekisteröitymättömän liikkeen nimenkirjoittajaksi voi vain ilmoittautua, edes sellaisen, jonka on perustanut.

Seurailin kuitenkin Laajasalon tapahtumia, ja perustin Laajasalon alueen kansalaisliikkeille, Pro Stansvikille ja Pro Kruunuvuorelle blogin kokoamaan alueita koskevaa materiaalia: päätösasiakirjoja, kaavoitusmateriaalia ja tietoa alueen luonnosta. 

Viimeisen Helsingin yleiskaavan rinnalla - jossa on kaavoitettu asukkaita noin 250 000 uudelle asukkaalle - kalpenee edellinenkin, pahamainen yleiskaava, jonka liitekarttaa kutsuttiin verikartaksi. Tämän uuden yleiskaavan pikselikartassa nyt sitten Laajasalon pitkäaikainen kaavauhka realisoituu. Yllätyksenä se ei tule alueen tilannetta pitempään seuranneelle, eikä se yllätyksenä tule myöskään alueen suunniteltuja liikennejärjestelyjä ajatellen; Laajasaloon on tulossa silta kantakaupungista ja Laajasalontiestä ollaan toteuttamassa ensimmäinen uuden ajan niin sanottu "kaupunkibulevardi". Ei näitä sanahirvityksiä turhan takia olla toteuttamassa vaan siksi, että kaupunkibulevardi tarkoittaa entistä läpiajo- tai kauttakulkutien muuttamista asuinkaduksi. 

Yleiskaavan realisoituminen rakennuskaavoiksi on nostattanut monin paikoin uusia asukasliikkeitä mm. Vuosaaressa, Etelä-Haagan Riistavuoressa ja nyt Laajasalossa ja yleiskaavaan valtion kanssa MAL-sopimuksella kytkettyjen liikennehankkeiden toteuttaminen on aktivoinut jo olemassaolevia asukasyhdistyksiä muun muassa Pajamäessä ja Haagassa. Lisäksi kuin sienet sateella metsään nousevat urheiluhallit ovat nostattaneet kansalaisliikkeitä viime vuonna Pirkkolassa ja nyt Myllypurossa. Moni pääkaupunkilainen luonnonsuojelija ja minäkin sudeettistadilaisena, joka vain en osaa lopettaa sekaantumasta pääkaupungin asioihin, on jo vuosia odotellut tämän ajan Koijärven kehkeytymistä Helsinkiin. Onko Stansvik Helsingin Koijärvi?

Laajasaloon on kehkeytynyt mielenosoitus, jonka järjestäjätahoina on mm. Luonto-Liiton metsäryhmän Kaadetaan kaava -kampanja sekä aktiiveja eri puolilta kaupunkia. Laajasalon Stansvik on hyvinkin mahdollisesti se paikka, jossa kansalaistoiminta osoittaa voimansa; kansalaistoiminta, joka laajentaa Maankäyttö- ja rakennuslain tiukkaan maantieteelliseen läheisyysperiaatteeseen perustuvan, asukkuuteen ja naapurustoon perustuvan osallisuuden käsitettä. 

Kävin 23.7.2008 luontoretkellä Stansvikissä. Silloin oli siis jo hyvin tiedossa, mitä alueen päänmenoksi on kaavailtu. 

Kutsun mukaani nostalgiamatkalle maisemiin, joita ei mahdollisesti kohta enää ole. Ikuistin nämä maisemat silloin kesän 2008 luontoretkellä.

Tämän metsäpolun paikalle on kaavailtu Stansvikin uuden asuinalueen päätietä.

Näillä oksilla asusti jonkin aikaa kolme lapinpöllöä samanaikaisesti!

Kalliotuhkapensas, joka on niin harvinainen, että jo se olisi riittänyt syyksi pitää Stansvikinniemi Helsingin ympäristölautakunnan ehdottamalla suojelualueiden listalla. Mutta ei, sillä kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että sillä on suurempaa luonnonsuojeluasiantuntemusta, ja poisti sen lopullisten suojelualueiden listalta.

Keltamaite.

Helsingin luultavasti vanhimmat ikihongat kasvavat täällä. Osa näistäkin ollaan kaatamassa.

Stansvikin Uudenkylän mökkikylääkään ei enää pian ole. Tai ainakin Helsingin kaupunki - tuo "Maailman toimivin kaupunki" on kaavaillut niin.

Stansvikinharju sentään ollaan jättämässä rauhaan, vieläpä tekemällä siitä suojelualue. Tosin eivät sitä rauhaan tule jättämään alueen 15 000 uutta asukasta, jotka tulevat pian kuluttamaan harjun puhki.

Tämä kaiverrus symboloi Pro Stansvikin taistelua. 

Vuosina 2006-2008 ylläpitämäni Laajasalon luontoblogit ovat edelleenkin olemassa arkistoina ja löytyvät osoitteista http://prostansvik.blogspot.com ja http://prokruunuvuori.blogspot.com.

Perustin Kaupunkiluonto ry:lle blogin

Perustin puheenjohtamalleni Kaupunkiluonto ry:lle oman blogin. Yksi vaihtoehto olisi ollut jälleenaktivoida jo olemassaolevaa blogia kaupunkimetsa.blogspot.com, mutta koska yhdistys on ottanut asiakseen metsien lisäksi muunkin kaupunkiluonnon - kuten niittyjen, kallioiden ja rantaluonnon - asian ajamisen, tarkkaan ottaen kaupunkimetsäblogi rajaisi paitsi kirjoitusten, myös yhdistyksen toimintapiiriä suunniteltua suppeammaksi. 

Valitettavasti ytimekäs kaupunkiluonto.blogspot.com oli jo varattu, joten perustettu blogi löytyy nyt osoitteesta kaupunkiluontoliike.blogspot.com. Ja tästähän on kysymys; kaupunkiluontoliikkeestä.

Uusi blogi löytyy tämän blogin linkkilistalta. 

Kaupunkiluonnon puolustajat järjestäytyivät Pirkkolassa - uuden yhdistyksen nimeksi Kaupunkiluonto ry - Stadsnatur rf

Suomen luonnon päivänä Helsingin Keskuspuistossa pidettiin kaupunkimetsäliikkeen perustamiskokous, jossa oli läsnä 14 henkeä. Kokouksessa perustettiin keskustelun jälkeen yhdistys, joka saa nimekseen Kaupunkiluonto ry - Stadsnatur rf. Tämä siksi, että yhdistyksen on mahdollista puolustaa muutakin kaupunkiluontoa kuin metsiä.

Yhdistys tulee saamaan sisäiseksi keskustelu- ja tiedotuskanavaksi googlegroup-ryhmän. Sen lisäksi se tulee tiedottamaan ja ottamaan kantaa Kaupunkimetsäliikkeen Facebook-ryhmän kautta sekä mahdollisesti muuallakin sosiaalisissa medioissa mahdollisuuksien mukaan Instagramin, Twitterin ja blogien kautta.

Yhdistys valitsi ensimmäiseksi puheenjohtajakseen VTM, luonto- ja ympäristöneuvoja Michael Perukankaan. Hallituksen muodostavat hänen lisäkseen

Susanna Laura Pitkänen

,

Tuomo Pilvijärvi

, Ulla Montin ja Toni Amnell.

Tässä "käräjäkalliolla" Pirkkolaan suunnitellun uuden urheiluhallin kohdalla perustamiskokous pidettiin

Suomen luonnon päivä Pirkkolassa lauantaina 29. elokuuta

Tule viettämään Suomen luonnon päivää Pirkkolan metsässä ja Keskuspuistossa.

Klo 11 Luontoaskartelupaja uimahallin viereisessä kalliometsässä. Lehmikarjaa ja muita puuotuksia. Järj. Kiertävä luontokoulu Naakka, Milla Tuormaa.

Klo 13 Tanssiesitys: Balettitanssija, koreografi Minna Tervamäki & co ”hallikalliolla”.

Klo 13.15 Kävelykierros: tutustuminen suunnitellun monitoimihallin tontin luonto- ja virkistysarvoihin sekä vaihtoehtoisiin rakennuspaikkoihin Pirkkolassa.

Klo 14 - 15.30 Keskustelutilaisuus Pirkkolan metsän ja Keskuspuiston merkityksestä kahvilan edessä tai uimahallin isossa kokoushuoneessa. Mukaan kutsuttu edustajat kaupungin lautakunnista. Tietoiskut: Hallin paikan siirtäminen poikkeamispäätöksellä (OTT, prof Olavi Syrjänen). Luontokartoitukset ja ympäristövaikutusten arviointi. Ulkoliikkujan Keskuspuisto. Järj. Keskuspuistoryhmä.

Klo 16.30 - 18 Sieniretki ja sieniopastusta, keruutuoteneuvoja Michael Perukangas, lähtö uimahallin pääovelta.

Klo 18 Pelastetaan Pirkkolan Metsät -kampanjan tapaaminen hallikalliolla.
Järj. Keskuspuistoryhmä.

Klo 19 Kaupunkimetsäliikkeen tapaaminen.

Klo 20 alkaen ”Nuku yö ulkona” tapahtuma, tule teltalla tai riippumatolla yöpymään Plotin ja uimahallin luo nurmikolle tai lähimetsään. Roskaton ja päihteetön tapahtuma, ei tulen käyttöä. Ilta alkaa rentouttavalla äänimaljamediaatiolla. Aamu-uinti klo 9 uimahallissa.

Tervetuloa mukaan auttamaan järjestelyissä keskuspuistoryhma@gmail.com

Päivittyvä tieto facebook-tapahtumassa https://bit.ly/3jcfJJw

www.facebook.com/keskuspuistonpuolesta/ 

Kaupunkimetsäliike puolustaa myös metsien virkistysarvoja

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn bloggaus siitä, miksi he eivät lähteneet valittamaan Raide-Jokerin saamasta poikkeusluvasta kaataa puita, innoitti minut pohtimaan Kaupunkimetsäliikkeen erityisyyttä ja olemassaolon oikeutusta. Että tarvitaanko sitä nyt vielä yksi toimija luonnonsuojelun kentälle, ja hajottaako järjestöllinen moninaisuus voimia? Asia selviää kun sitä vertaa muihin luontojärjestöihin, joille ehdottomasti kaikki kunnia. 

Jotkut ovat kyselleet, miten Kaupunkimetsäliike eroaa Pro Luonto ry:stä, ja toiset sitä, miten Pro Luonto taas eroaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksestä. Jälkimmäinen kysymys ei ole minun asiani, mutta Kaupunkimetsäliike eroaa Helsystä ainakin siinä, että se ei koe asiakseen puolustaa kaupunkimetsien virkistyskäyttöä, kun se taas on Kaupunkimetsäliikkeen toiminnan ydintä: nostattaa metsien virkistyskäytön saamaa tunnustusta. Jos joku voisi olla Kaupunkimetsäliikkeen visio, niin se voisi olla se, että metsien virkistyskäyttö saisi lainsuojan samaan tapaan kuin Oslon kaupunkimetsä Oslomarka. 

Toinen ero Kaupunkimetsäliikkeen ja edellämainittujen järjestöjen välillä on se, että se mahdollistaa myös muiden kuin helsinkiläisten metsien puolustamisen. 

Kolmanneksi, Kaupunkimetsäliike puolustaessaan metsien virkistyskäyttöä on luonteva taho järjestämään tapahtumia kaupunkimetsissä, muitakin kuin sinänsä erittäin ansiokkaita luontoretkiä ja vieraslajitalkoita. Kaupunkimetsäliike voi hyvin järjestää ulkoilmatapahtumia: liikuntaa ja kulttuuria. 

Hyvin tuntemani Pajamäen Patterinmäelle suunniteltu Raide-Jokeri -hanke valaisee hyvin Kaupunkimetsäliikkeen erityisyyttä verrattuna muihin metsätoimijoihin. Raide-Jokerin vaikutukset metsän virkistysarvolle lienevät suuremmat kuin talojen; talojen vaikutukset taas alueen luonnolle ovat suuremmat. Tämä ero siksi, että RJ:n vaikutukset painottuvat metsän reuna-alueille, joita kiertävät ulkoilureitit. 

Minä haluan puolustaa myös virkistysarvoja, vaikka ne eivät nautikaan lainsuojaa. Tosin Pajamäessä liito-oravan potentiaaliset dispersaalit kulkevat alueen reunoilla, sillä Patterinmäki ei oikein sovellu liito-oraville. Liito-oravan heikentyvien elinolosuhteiden lisäksi heikentyvien virkistysolosuhteiden takia Kaupunkimetsäliike olisi lähtenyt Pro Luonto ry:n tavoin valittamaan poikkeusluvasta, toisin kuin Helsy. Kaupunkimetsäliikkeellä yksi valitusperuste Pirkkolan hallihankkeesta voisi näin ollen olla katkeava virkistysreitti ja maastopyöräilijöiden käyttämän kallion kaavoittaminen, ei "vain" ekologisen käytävän kapeneminen ja laadullinen heikentyminen. 

Helsyn bloggauksen voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa. 

Kansalaistoimijuuden ontologiaa: kaupunkimetsäyhdistystä perustamassa

Tämä Pirkkolan metsä, jonne on suunniteltu urheiluhalli, on halliyhtiön mukaan lähes puutonta, Tämä "lähes puuton" metsä toimi kimmokkeena seuraavaksi esittelemälleni hankkeelle.
Harrastukseksi ja välillä puolipäivätyöksi kaupunkimetsien kanssa puolitoista vuosikymmentä toimineena, niin aktivistina kuin välillä tutkimuksen kuin politiikankin kanssa flirttailleena, minulle ovat tulleet selviksi niin vapaan, järjestäytymättömän kansalaistoiminnan kuin järjestäytymisenkin hyvät ja huonot puolet.

Kaupunkimetsäliikkeen aktiivisimpina alkuvuosina (2006-2008, ajoittain senkin jälkeen) on aika ajoin keskusteltu siitä, pitäisikö eri puolilla toimivien kaupunkimetsien puolustajien järjestäytyä. Olen nyt kasvanut siihen ymmärrykseen, että kyllä välttämättä pitäisi. Ymmärrän vapaaseen kansalaisliikehdintään liittyvän romanttisen latauksen, mutta latauksista viis. Haluan tuloksia. Koska kuitenkin liike määritelmän mukaan jähmettyy järjestäytyessään, oien suunnitellut yhdistyksen nimeksi Kaupunkimetsäliike r.y., Kaupunkimetsä r.y. tai Kaupunkimetsien ystävät tai puolustajat. Tai miksei Ei enää palaakaan kaupunkimetsistä. Nimiehdotuksia sopii kommentoida. Oma suosikkini on kuitenkin Kaupunkimetsäliike, kunnioittaen liikkeen historiaa, perustajia ja työtä, vaikka tämä nimi sisältäisikin sisäänrakennetun ristiriidan, jähmetetyn liikkeen.

Puoluepoliitiikka on altista kompromisseille, eikä aina ole selvää, että edes kaikilla oman ryhmän jäsenillä on yhteiset prioriteetit tai ainakaan tavoitteiden tärkeysjärjestys olisi sama. Minulle tärkeysjärjestys on selvä: ensimmäiseksi on luonto, toiseksi on luonto ja kolmanneksi on luonto. Luonnolla on minulle sekä itseis- että välinearvo, ja kaikkien muiden sinänsä edistämisen arvoisten tavoitteiden puolustaminen vie aikaa ja energiaa luonnon puolustamiselta. Ajattelin liittyessäni VIhreisiin, saadessani suoran kanavan päätöksentekoon, voivani käyttää tätä kanavaa täysimääräisesti luonnon puolustamiseen. Nyt olen oppinut tämän olevan tehoton kanava, kun huomioon pitäisi ottaa luonnon lisäksi muutakin ei vain yhdyskuntasuunnittelullisine mutta myös kansantaloudellisine heijastevaikutuksineen.

Toki puoluepolitiikkakin on, tai ainakin se on ollut kansalaistoimintaa. Näin ainakin tahdoin ajatella idealistina liittyessäni puoluepoliittiseen liikkeeseen. Kuka tahansa voi liittyä mihin tahansa puolueeseen, ja oikein pelaavalle tie on auki taivaaseen asti. En kuitenkaan halua pelailla, vaan keskittyä asiaan. Sen verran olen tosikko tai asiapentti. Puolueet ovat jähmettyneitä liikkeitä, ja järjestäytymättömällä kansalaistoiminnalla on etunsa. Se on muotisanaa käyttäen "ketterää": siihen voi osallistua vain silloin kun asia kiinnostaa, ja silloin kun asia kiinnostaa, se yhdistää, kun taas puoluepolitiikassa etsitään vain eroja. Ja kyllä niitä löytyy, ainakin kun luupilla katsoo. Mieluummin kuitenkin katselen sillä luupilla sammaleita.

Vapaa kansalaisliike ei kuitenkaan voi ottaa kantaa mihinkään, kun kaikilta jäseniltä ei voi tarkistaa heidän henkilökohtaista kantaansa esimerkiksi siksi, että mitään henkilörekisteriä ei ole esimerkiksi siksi että vapaan kansalaisliikkeen jäsenyydestä ei oikein voi puhua. Kukaan ei oikein edusta ketään, eikä mandaattia voi kysyä. Tämän ymmärsin jo silloin kun minuun otettiin yhteyttä Itä-Helsingistä kun sielläpäin erilaiset pro-liikkeet olivat alkaneet kutsua itseään Kaupunkimetsäliikkeeksi, ja minulta kysyttiin, että voiko perustamani Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -liike allekirjoittaa Kaupunkimetsäliikkeen metsämanifestin. No ei voi, vaikka minä voinkin sen kirjoittaa yksityishenkilönä.

Edelläsanotusta seuraa myös se, että vapaan kansalaisliikkeen asema on väistämättä aika lailla olematon. Se on olemassa vain konkreettisen toiminnan kautta, mutta kun tavoitteena kuitenkin on vaikuttaa kaavoitukseen, tämä ei onnistu kun toimijaa ei Maankäyttö- ja rakennuslain vallitsevan tulkinnan mukaan ole edes olemassa. Sen valituksia ei esimerkiksi oteta huomioon, koska se ei ole sen paremmin todellinen kuin juridinenkaan henkilö.

Järjestäytynyt Kaupunkimetsäliike voisi tulla vaarinotetuksi kannanottajana kaavoituksessa. Eikä suoran toiminnan järjestäminen ole sen vaikeampaa tai "epäketterämpää" kuin liikemuotoisessakaan toiminnassa. Kiinnostuneet ilmoittautukoon mukaan, rekisteröitymismaksun voin hoitaa itse. Kun kiinnostuneita on ilmoittautunut hallituksen tarpeiksi, kutsun perustamiskokouksen kokoon.

Mitä virkaa sitten tällaisella järjestöllä olisi? Kannanottojen lisäksi se voisi tarpeen tullen järjestää tapahtumia niin ulkoilmakansanjuhlista metsänteippauksiin ja liito-oravan pönttötalkoisiin. Se voisi laatia ainakin tilata luontokartoituksia ja mahdollisesti jossain vaiheessa tehdä julkaisuja, järjestää näyttelyitä tai kouluttaa asukasliikkeitä esimerkiksi liito-oravahavainnointiin tai pesäpönttöjen rakentamiseen. Lisää kaupunkia -ideologian kidnapatessa ainakin Helsingin kaupunklsuunnittelun, vastavoima tarvitaan.

Yhdistyksen olisi tarkoitus yhdistää eri puolilla asuvat, metsien hoidosta ja käytöstä sekä luontoarvojen heikosta huomioinnista huolestuneet. Itselleni ovat läheisimpiä alueita Porvoon Humlan, Joonaanmäen ja Sikosaaren lisäksi Vantaan Kanniston (Kivisto) Kartanonmetsä, ja Helsingistä Keskuspuisto, Patterinmäki, Veräjämäki-Koskela ja Riistavuori ja muut Haagan metsät. Tiedän, että idemmässä esimerkiksi Ramsinniemi ja Vartiokylänlahti tarvitsevat puolustajansa. Mukaan mahtuu kuitenkin mistä päin tahansa Suomea, ja myös kannatusmielessä. Kaikkien ei tarvitse olla metsän teippaustalkoissa mukana, vaan jokainen voi valita, missä ominaisuudessa haluaa olla mukana tukemassa hyvää asiaa.

Yhdistyksen ei olisi tarkoitus kilpailla jo olemassaolevien toimijoiden kanssa - Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Pro Luonto ja niin edelleen - vaan tehdä niiden kanssa yhteistyötä. Fokuksena olisivat aina metsät, ja pyrkimys ripeään toimintaan. Yhdistys on kiinnostunut vain metsistä, eikä sen tehtävänä ole käydä kauppaa siitä, minne saa kaavoittaa tai mitkä metsien luontoarvoista olisivat kaupan. Toki se voi, ja sen pitääkin arvottaa metsiä luonto- ja virkistysarvojen mukaan, ja virkistysarvoissa painavat muutkin kuin silkat luontoarvot, kuten sijainti.

Yhdistyksen toiminnan pääpaino lienee ainakin alussa pääkaupunkiseudulla, mutta mukaan saa liittyä kuka hyvänsä asiasta kiinnostunut. Yksi syy yhdistyksen olemassaololle olisi myös korostaa metsien virkistysarvoja. Ne eivät nauti nykyisellään mitään lainsuojaa, ja siksi ulkoilijoiden onkin ollut aina pakko löytää liittolaisiksiin esimerkiksi liito-oravia tai lahokaviosammalia. Mieleeni muistuu raita Ekhnaton rakastui aurinkoon Hectorin albumilta Herra Mirandos, jossa Hector lausui: "aivan viimeiseksi he yrittivät rauhoittaa jotakin ihmiselle sopivaa". 

Jos haluat olla mukana suunnittelemassa uutta yhdistystä, ota yhteys michael.perukangas at gmail.com tai furttis at hotmail.com. Jos kiinnostuneita alkaa ilmoittautumaan hallituksen tarpeiksi, sitten sovitaan järjestäytymiskokous kesälomien jälkeen tai syksylle. Tiedän, että järjestön pyörittäminen edellyttää jonkin verran lakisääteistä paperityötä; olen siihen valmis.

Pajamäen metsää. Punaisella ristillä merkatut puut kaatunevat, jos Raide-Jokerin tunneli toteutuu.

Mielipiteeni Haagan liikenneympyrän, Vihdintien kaupunkibulevardin ja Riistavuoren kaavasuunnitelmasta

Vastustan kaavasuunnitelmaa, sillä se katkaisee Haagan liito-oravakannan dispersaalin Talin ja Munkkivuoren liito-oravien ydinalueisiin. Haagan liito-oravakannan pääasiallinen kannan uusiutumisreitti kulkee Haagan liikenneympyrän kautta, ja liikenneympyrästä metsän kaataminen tulee melkoisella varmuudella merkitsemään merkittävän liito-oravakannan tuhoa.

Lisäksi vastustan suunniteltua korttelia Riistavuorenpuiston pohjoisosaan, sillä se katkaisee liito-oravien pohjoisemman yhteyden läpikulkualueena käytetyltä Riistavuorenpuistosta Pohjois-Haagan ydinalueille. Vastustan korttelia myös siksi, että se on turha siksikin, että se ei ole perusteltu kaupunkibulevardinäkökulmasta. Kaavassa ei Vihdintien varteen ole osoitettu mitään muita asuinkortteleita, eikä yksi kortteli oikeuta kutsumaan suunnitelmaa kaupunkibulevardiksi. 

Terveisin

Michael Perukangas

liito-oravakartoittaja, luonto- ja ympäristöneuvoja, Kaupunkimetsäliikkeen perustajajäsen

Tämä upea metsäalue tulisi jäämään historiaan, jos tämä naurettava kaava toteutuisi.

Luonto- ja ympäristöneuvoja valmiina palvelukseen

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Tarjoan:

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Kaupunkimetsäliikkeen lausunto Maankäyttö- ja rakennuslaista

Konsultoin oheiseen MRL:n muutosesitykseen Lauri Tarastia ja Tapani Veistolaa.

Lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksestä 
Eduskunnan ympäristövaliokunnalle
Kaupunkimetsäliike Helsinki, 17.9.2008

Kaupunkimetsäliike paheksuu suunnitelmia muuttaa maankäyttö- ja rakennuslakia, jonka tarkoituksena on nopeuttaa kaavoitusprosessia. Kaupunkimetsäliike on huolestunut siitä, että lakimuutosesitys kaventaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Uusi lakiesitys, jossa poistetaan mahdollisuus valittaa toistuvasti samaa aluetta koskevasta maankäyttösuunnitelmasta (188 § Muutoksenhaku kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä ja 190 § Muutoksenhaku muun viranomaisen päätöksestä), ei huomioi sitä, että tosiasiallisesti tarkemmat kaavat (kuten asema- ja osayleiskaavat) eivät aina perustu laajempiin samaa aluetta koskeviin maankäyttösuunnitelmiin (kuten yleis- ja maakuntakaavoihin). Tosiasiallisesti tarkemmat kaavat saattavat olla ristiriidassa laajempien kaavojen kanssa, vaikka näin ei pitäisi olla. Kaupunkimetsäliike myös epäilee, että uuden lakiesityksen sisältämä valituslupakäytäntö ei ainakaan nopeuta kaavoitusprosesseja. Lakimuutos voi johtaa asian kaksinkertaiseen selvittämiseen: ensin KHO:lta menee aikaa päättää, antaako se valitusluvan ja sitten itse asian ratkaisemiseen. 

Kaupunkimetsäliike paheksuu sitä, että asemakaavojen ja osayleiskaavojen mitoitukset, rajaukset ja maankäyttötarkoitukset poikkeavat useasti yleiskaavojen ja maakuntakaavojen merkinnöistä. Tämä rapauttaa kansalaisten luottamuksen kaavoitusprosessin läpinäkyvyyteen, periaate, jota piti nimenomaisesti vahvistaa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Jos mahdollisuus valittaa toistuvasti saman alueen maankäyttösuunnitelmasta poistetaan, tämä ei saa tarkoittaa sitä, että tämä mahdollistaa sellaisten maankäyttötarkoituksien ujuttamista mukaan aluetta koskeviin maakunta- ja yleiskaavatasoa tarkempiin kaavoihin, joita laajemmissa kaavoissa ei ole ollut. Esimerkiksi Uudenmaan maakuntakaavassa virkistysalueiksi merkityt alueet on paikoitellen osoitettu muihin tarkoituksiin. Näin on tapahtunut ainakin Espoon Suomenojalla, jossa arvokas lintualue alistetaan suunnittelukilpailulle vastoin maakuntakaavaa. 

Kaupunkimetsäliike paheksuu myös sitä, että maankäyttö- ja rakennuslain mahdollistama vaikuttaminen maankäyttösuunnitelmiin tulkitaan vaikeuttamiseksi. Tämän vaikuttamisen vaikeuttamiseksi maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys voidaan tulkita, koska lakimuutosesityksen ilmeisenä tavoitteena on vähentää kaavavalitusten määrää. Kaupunkimetsäliike toivookin, että kansalaisten tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia kaavoihin jo niiden suunnitteluvaiheessa lisättäisiin, sillä valituksilla ei enää ole sanottavaa vaikutusta kaavojen sisältöön, niillä voidaan lähinnä rajoittaa kaava-alueiden laajuutta ja kaavoituksen mitoitusta. Näin valittamalla on mahdollista vain vähentää kaavojen haittavaikutuksia, ei parantaa kaavoituksen laatua. Kaupunkimetsäliike toivoo myös, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaavojen sisältöön ja tavoitteisiin lisättäisiin, sillä jo ensimmäisen vuorovaikutusvaiheen alkaessa, yleensä vuorovaikutuksen kohteena on vain yksi vaihtoehto.

Käytännön kokemukset osoittavat että Suomessa valitetaan hallinto-oikeuksiin vain noin 10% kaavoitustapauksista, joten on liioiteltua pitää valittamisoikeutta tekosyynä kaavoitusprosessien pitkittymiselle. Asemakaavoja maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana vuosina 2001-2005 tutkineen Susanna Wähän (2005) mukaan kaavavalituksien määrä ei ole noussut siitä tasosta kuin missä se oli vanhan rakennuslain aikana. Mahdollisuus valittaa kaavoista korkeimpaan hallinto-oikeuteen on hyvä säilyttää kansalaisten oikeusturvan takaamiseksi. Vaikka KHO hyväksyi vain 6 prosenttia jatkovalituksista, se muutti hallinto-oikeuden päätösten perusteluja lähes joka kolmannessa ratkaisussa (Wähä 2005). Hyväksyttyjä kaavavalituksia on niin vähän, että sillä ei ole Suomen asuntomarkkinoiden kokonaisuuden kannalta oleellista merkitystä.

Alun alkaenkin maankäyttö- ja rakennuslaissa korostettiin osallistumismahdollisuuksia kaavoitukseen. Kuitenkaan osallistuminen ei ole merkittävästi lisännyt osallisten tyytyväisyyttä kaavoitukseen, jos kaavavalituksien määrä ei ole maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana laskenutkaan. Suurimmat valitusten ja niiden hyväksymisen perusteet ovat selvitysten ja osallistumisen puutteet (Wähä 2006). Kaavoitusprosessien vuorovaikutteisuus onkin otettava vakavasti, ja tarvittavien selvityksien – kuten luonto- ja liikenneselvityksien - tekeminen kaavoitusvaiheessa lisäisi kaavoituksen legitimiteettiä.

Kaupunkimetsäliike kiittää erikseen mainitusta mahdollisuudesta kansallisten kaupunkipuistojen perustamiseen, joskin sen mielestä hankkeissa pitäisi voida olla aloitteentekijöinä muitakin tahoja kuin kunta (68 §). Mielestämme olisi perusteltua, että aloitteentekijänä voisi olla myös yhdistys tai kansalaisliike, etenkin tapauksissa, jossa viheralueet jatkuvat saumattomasti kuntarajojen ylitse tai tapauksissa, joissa niillä on seudullista, maakunnallista tai valtakunnallista merkitystä.

Kaupunkimetsäliike paheksuu myös sitä, että maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys on julkilausutusti motivoitu ainoastaan asuntorakentamisen nopeuttamistarpeilla, vaikka on olemassa muitakin tärkeitä maankäyttötarpeita, kuten esimerkiksi suojelu, ulkoilu ja virkistys, maanviljely ja talousmetsänhoito. Kaupunkimetsäliike ei kategorisesti vastusta kaikkea asuinrakentamista, vaan se toivoo, että kaavoituksella ei tarkoituksellisesti, Maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitulla tavalla heikennettäisi kenenkään asuinympäristöä ja että osallisiksi itsensä katsovien tahojen vaikutusmahdollisuuksia ei ehdoin tahdoin heikennettäisi. 

Helsingissä, 17.9.2008
Kaupunkimetsäliikkeen puolesta
Michael Perukangas, VTM, kaupunkitutkimuksen jatko-opiskelija

Ohjaus ja neuvonta: oma luontosuhteeni

Luonto- ja tai ympäristöneuvojan oma luontosuhde on pohja, jolle myös hänen ammatillinen identiteettinsä rakentuu. 

Oman luontosuhteeni selvittämiseksi on päästävä isäni luontosuhteen jäljille. Isäni (ja äitini) kasvoivat suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan kansakouluikäisestä asti Vantaan Kannistossa ja Kivistössä, joka oli vielä 50-60 -luvuilla käytännössä maaseutua. Sähkötkin alueen viimeisiin taloihin vedettiin vasta 60-luvulla. Toki tuon ajan lapsille, jotka eivät vielä olleet tukehtuneet krääsävirikkeiden aiheuttamien tekaistuiden tarpeiden aiheuttamaan ahdistukseen ja ähkyyn, metsä oli kaikkein luontevin leikkiympäristö, ehkä siksikin että se tarjosi pakopaikan alkoholistiperheissä. Syntymäsydänvikainen äitini suuntautui luultavasti fyysisten rajoitteidensa takia enemmän kaunotaiteisiin - mitä nyt oli isoveljensä intiaanileikin maalitauluna - kun taas isäni aikansa tyypillisten poikain tapaan otti ympäröivät maastot leikkikentäkseen aina Koivupäähän, Reunaan ja Vestraan saakka.  

Isäni pitää itse saaneensa oman luontosuhteensa kehittymiselle keskeisen siemenen kouluikäisenä ruotsalaisen luontokuvaajan Per Hafslundin kirjasta Löytöretki luontoon. Kirjassa upeita kuvia säesti tarinamuotoinen, jännittävä kerronta esimerkiksi laakasukeltajasta ja töyhtöhyypästä. Sama kirja kului sitten minunkin käsissäni, ja jos kirja jostakin vielä löytyisi - luultavasti se meni roskikseen Porvooseen muuton mukanani siinä samassa, salaperäisessä pahvitynnyrissä kuin kaikki muukin kadonneeksi julistettu – niin kirjan kuluneisuus ja runsaat kommentit ja piirustukset marginaalissa paljastaisivat kirjan käytössäkuluneisuuden asteen (onnistuin nyt ostamaan toisen kappaleen nettidivarista).  

Kivikaupungin lapsena isäni onneksi panosti luontosuhteeni kehittämiseen, ja vietin isäni kanssa paljon aikaa myös Helsingin puistoissa, aivan erityisesti Kaivopuistossa ja Ullanlinnanpuistossa, Suomenlinnassa ja tietenkin isovanhemmillani Kivistössä ja Kannistossa. Siellä seurasin isääni mukaan sieniretkille jo reppuselkäikäisenä; isäni oppi sienestämään kylänmieheltä, joka tarjosi hänelle shakkipeliseuraa ja ehkä alkoholisoitunutta, lukutaidotonta verhoilijanretkua paremman isänkorvikkeenkin. 

Joskus kävelimme Ullanlinnasta Keskuspuistoonkin asti, ja muuttaessani 9-vuotiaana Kannelmäkeen, opin Töölöstä Myyrmäkeen työmatkansa pyöräilevältä isältäni (perheeni autottomuus varmasti myös edesauttoi luontosuhdetta), että kaikin puolin parhaan (myös nopeimman) reitin Kannelmäestä 10 kilometrin päähän Helsingin keskustaan tarjoavat Keskuspuiston pyörätiet. Opin itse pyöräilemään Kannelmäestä isäni luokse Töölöön varsin nuorena, ja sittemmin Keskuspuiston reitistö on tullut minulle läpikotaisin tutuksi niin työmatkapyöräilijänä kuin juoksijanakin. 

Innostuin juoksemisesta parikymppisenä, kuultuani huhuja että armeijaan mentäessä kannattaisi olla hyvässä kunnossa. Suuntasin Atte-kaverini ja hänen parin kaverinsa kanssa Aten usein täyteen kapasiteettiin pakatussa kuplavolkkarissa Pirkkolaan, jonka 3 kilometrin pururata opetti minut nauttimaan paitsi juoksemisesta, mutta ennen kaikkea liikkumisesta luonnossa (hiihtämisestä en ole juuri koskaan nauttinut, vaikka sitä olenkin velvollisuudentunnosta välillä yritellytkin). Keskuspuiston lisäksi etenkin Talinhuipun ja Patterinmäen lenkkimaastot ovat tarjonneet virkistystä paitsi ruumilleni, niin pian havaitsin että myös mieleni virkistyy. Pian halusin lähteä lenkeilleni nimenomaan ikonisten maisemien vuoksi, tarkistamaan miten valo sillä kertaa puunlehtien lomasta siivilöityy. 

Kerran kesällä 2005 asuessani Talinrannassa lähdin vaihteeksi lenkkeilemään ikonisiin maastoihini Keskuspuistoon. Tällöin näin puuhun nastoilla kiinnitetyn A-nelosen, jossa kerrottiin Laaksoon suunnitellun ns. kaupunkivilloiksi brändätyistä pienkerrostaloista muodostuvaa pienkerrostaloaluetta. Otin yhteyttä Kaupunkisuunnitteluvirastoon, ja sain kutsun täpötäyteen Meilahden koulun jumppasaliin, jossa arkkitehti Janne Prokkola esitteli suunnitelmia. Ne herättivät paikalle saapuneissa niin paljon pelkoa ja vihaa rakkaan metsän puolesta, että laitoin ruutupaperin kiertämään. Tilaisuuden loputtua siinä oli satakunta sähköpostiosoitetta. Sähköpostilistasta kasvoi pian kansanliike, joka ravintola White Ladyssä otti nimekseen Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!  

Kansanliike järjesti lukuisia ulkoilmatapahtumia, piti yhteyttä päättäjiin ja kirjoitti mielipidekirjoituksia. Liikkeen tiimoilta liityin myös Länsi-Helsingin Vihreisiin liikkeen toisen puuhaihmisen varavaltuutettu Kirsikka Bonsdorffin innoittamana. Perustin kansalaisliikkeelle myös oman blogin. Samanaikaisesti myös muualla Helsingissä lähdettiin liikkeelle lähimetsien puolesta. Syntyi Kaupunkimetsäliike, jossa olin mukana järjestämässä työpajoja Sosiaalifoorumiin ja kurssia kansalaisvaikuttamisesta työväenopistoon. Lisäksi perehdyin silloin tuoreeseen Maankäyttö- ja rakennuslakiin niin läheisesti, että konsultoituani kaavoituslainsäädäntöeksperttejä, kuten Tapani Veistolaa ja Lauri Tarastia, kirjoitin Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon kyseisen lain muutosesityksestä. 

Luontosuhteeni on ollut pitkä matka itseäni kohti. Se on vienyt minut myös kaupunkitutkimuksen väitöskirjaopintoihin Helsingin ja Oslon yliopistoihin, joissa olen itseopiskellut viheralueiden ja puistojen historiaa, käyttöä, niihin liittyviä intressejä ja konflikteja. Puoluepolitiikan jätin turhauduttuani siihen havaintoon, että monille cityvihreille luonnoksi riittää parvekeruukku, eikä metsästä niin väliä paitsi jos sen läpi pääsee nopeasti pyörällä.  

Palaan säännöllisesti omiin ikonisiin maisemiini. Teen pyhiinvaellusmatkoja Keskuspuistoon, Talinrantaan ja Kanniston sienimetsään. Siellä hiljennyn ja pysähdyn omassa henkilökohtaisessa ”kirkossani”. Kuitenkin suhteeni luontoon on ollut paljolti kunnioittavan vierailijan, joka yllättävän harvoin on poikennut poluilta. Tämä opiskelu on ohjannut omaa luontosuhdettani vakavampaan suuntaan, ja alan erottamaan puita metsältä. Minulla on ollut luontoon – kuten toiseenkin suureen rakkauteeni, musiikkiin – romanttinen suhde, joka ei kuitenkaan ole onneksi kärsinyt siitä että nyt erotan mistä lehto alkaa, ja nyt tervehdin ilolla aina nähdessäni kielon tai tavatessani keto-orvokin. Sieniä ja eläimiä olen aina harrastanut, ja kettu on erityinen toteemieläimeni, josta miltei kosketusetäisyydelle olen muutamia kertoja päässyt. Nyt olen myös ymmärtänyt, että lapsuuteni sienimetsän äänimaisema oli peippo. Sanoinkin yhdelle opiskelukaverilleni, että omistauduttuani kuluneet 35 vuotta musiikinkuuntelulle, seuraavat 35 vuotta omistaudun linnunlaululle. 

6.