Ajatuksia hiilijalanjälkilaskennasta

Osallistuin maanantaina 5.5. Rastor-instituutin hiilijalanjäljen laskentatyöpajaan. Erilaiset laskurit kysymättäkin ohjaavat suuntaamaan laskentaa tuloksen kannalta merkitsevimpiin, oleellisiin seikkoihin, minkä ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että laskennallisesti vähäpätöiset seikat painettaisiin villaisella, ainakaan, jos ajatus suunnataan laajemmin nk. CRSD-kriteeristöihin, eli nähdään ympäristövastuu osana yhteiskuntavastuuta.

Esitin työpajassa huoleni siitä, että kun kirjanpito tehdään vuodeksi kerrallaan, tämä ei huomioi tuotteiden ja palveluiden elinkaarta. Tämä näkyy esimerkiksi laajojen hankkeiden suunnittelussa, joiden "puoliintumisaikaa" ei huomioida. Puoliintumisajalla tarkoitan sitä aikaa, jolloin esimerkiksi hankkeen alta pienennetyt hiilinielut on kompensoitu hankkeen positiivisilla vaikutuksilla. Tällä hetkellä tällainen tarkastelu olisi tarpeellista paitsi rakentamisen, myös liikenneinfran ja ns. vihreän siirtymän hankkeissa, joiden tieltä usein kaadetaan puita, mikä perustellaan esimerkiksi sillä, että saadaan ihmisiä siirtymään yksityisautoista joukkoliikenteeseen tai datakeskukset perustellaan vihreiksi niiden sivutuotteena syntyvällä hukkalämmöllä, jota voi käyttää kaukolämpönä.

Hiilijalanjälkilaskennassa olisi syytä huomioida myös alihankintaketjun hiilitase. Puurakentaminen esimerkiksi on hiilitaseeltaan betonirakentamista positiivisempaa, ovathan puutalotkin hiilinieluja, mutta osana hiilijalanjälkeä mutta myös vastuullisuutta tulisi tarkastella myös puut kaataneen metsäfirman hakkuumenetelmiä: suosivatko he jatkuvaa kasvatusta vai avohakkuuta. 

Hiilijalanjälkeä on keinotekoista erottaa luontovaikutuksista, jonka tarkasteluun lanseerattakoon tässä uusi käsite: luontojalanjälki. Ilmastokriisi ja luontokato ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa, ja usein kasvavissa kaupungeissa isketään kirves kiveen, kun keskitytään ainoastaan ilmastoon. Usein ilmastomyönteiset ratkaisut - kuten joukkoliikenneinfra ja nk. "tiivis" kaavoitus" - ovat luontovihamielisiä ainakin paikallisella tasolla. 

Tämä liittyy elimellisesti kompensaatiokeskusteluun. Jos hiilinieluja voikin kompensoida, ekosysteemipalveluita ei voi, sillä kun ilmasto ei tunne rajoja, luonto on paljolti paikallista, vaikkakin kytkeytynyttä. Toiminnassa on viherpesun makua, kun yritetään perustella usein monimuotoista lähiluontoa tuhoavia hankkeita "ilmastoviisaiksi".

Kuntalaisaloitteeni "Kevätkumpu II itäinen metsä on säästettävä"

Kaava-alueen nimi on harhaanjohtava

Tarkemmin sanoen pitäisi puhua Kevätlaaksonniityn ja Skaftkärrin kaavasta, sillä ei koko kaava-alue suinkaan ole niittyä. Tässä on eräitä huomioita kaava-alueeseen ja suunnitelmiin.

Kaavan perusteet ovat vanhentuneet

Kaavan vireilläoloaika on ollut huomattavan pitkä. Edellisen kerran siihen on liittynyt kuulemiskierros keväällä 2013, mistä on jo melkein 10 vuotta. Sinä aikana Kevätkummun asukasrakenne, palvelurakenne ja tietoisuus ekosysteemipalveluista on kehittynyt paljon.

Kaava mahdollistaa siis jopa noin 250 asunnon rakentamisen. Ottaen huomioon rakennustyypin ja huomioiden sen, että viimeisen 10 vuoden aikana lähialueelle toteutettujen uudisalueiden asukkaat ovat pääasiassa lapsiperheitä - mikä sinänsä on hyvinkin toivottava kehitys väestöpyramidin ja tulevaisuuden huoltosuhteen kannalta - on hyvin luultavaa, että lapsiperheitä muuttaisi myös näihin Kevätlaaksonniityn projektialueen taloihin. Kaavan vireilläoloaikana, eli noin kymmenen vuoden aikana Kevätkummun väestörakenne on muuttunut merkittävästi, etupäässä maahanmuuton myötä. Alueen suunnittelun pohjana väestöennusteet ovat siis vanhentuneita, jolloin alueen suunnittelu perustuu siis vanhentuneeseen tilannekuvaan.

Edelläsanotusta seuraa se, että kun yleensä alueiden täydennysrakentamista tai tässä tapauksessa, alueiden levittämistä viheralueille perustellaan sillä, että uudet asukkaat tukisivat palveluverkoston säilymistä alueella, niin tässä tapauksessa uudisasukkaat tukkisivat entisestäänkin jo alun alkaen liian pieneksi suunnitellun Kevätkummun koulun, sillä noin 180-250 uuteen omakoti-, rivi- tai paritaloon muuttaa voittopuolisesti lapsiperheitä, jolloin juuri laajennettuun ja nyt sopivasti mitoitettuun Kevätkummun kouluun tulisi näiltä uudisalueilta vähintäänkin kymmeniä lapsia. Mihin kouluihin ja päiväkoteihin heidät on tarkoitus mahduttaa?

Kaavan vireilläoloaikana tieto lähiluonnon merkityksestä on kasvanut

Kaavan vireilläoloaika on siis ollut poikkeuksellisen pitkä, ja tänä aikana tietoisuus ekosysteemipalveluista ja hiilinieluista ja luonnonsuojelusta on huomattavasti kehittynyt. Kaavaan liittyen, Kevätkumpu II:n itäpuolinen metsä aiotaan kaataa. Tämä on sen vastaista, että useissa tutkimuksissa todetaan, että lähimetsän on oltava asukkaista maksimissaan 300 metrin etäisyydellä; muuten metsän suotuisista terveysvaikutuksista nauttiminen hankaloituu etenkin lapsille (aluetta käyttävät kaikki Kevätkummun päiväkodit, eritoten metsään rajautuvassa omakotitalossa asuva perhepäiväkoti), liikuntavammaisille ja ikäihmisille. (asiasta lisää esimerkiksi Valtioneuvoston tuoreessa kansallisessa luonnon virkistyskäytön strategiassa) ja professori Liisa Tyrväisen tutkimuksissa.

Edellämainitussa strategiassa todetaan, että koronapandemia on lisännyt kansalaisten luonnon virkistyskäyttöä, ja mainitsemieni ryhmien (lapset, vanhukset, vaikeavammaiset) lisäksi lähiluonnossa liikkuminen laskee erityisesti nuorten lähiliikunnan kynnystä. Samassa asiakirjassa todetaan myös, että luonnossa vietetty aika vahvistaa luontosuhdetta, ja mitä lähempänä luonto on, sitä helpompaa siellä on viettää aikaa. Erityisesti ylipaino ja sen liitännäissairaudet (sydän- ja verisuonisairaudet, II tyypin diabetes, metabolinen oireyhtymä) ovat Suomessa kansallinen vitsaus, ja näiden ennaltaehkäisemiseksi liikuntamahdollisuuksia pitää lisätä, ei vähentää. (tästä lisää myös mm. lihavuustutkija Pertti Mustajoen ja UKK-instituutin kannanotoissa). Edellämainittu Valtioneuvoston strategia toteaa vielä, että "kuntaliitto, kunnat ja maakuntien liitot muistuttavat lausunnoissaan, että käytännön lähiluonnon saavutettavuus on monelta osin kuntien oman toiminnan sekä kuntien yhteistyön ja maakunnallisen tason toiminnan seurausta. Näiden roolia ja huomioimista osana luonnon virkistyskäytön edistämistä on korostettava".

Tieto ekosysteemipalveluista on lisääntynyt

Tietoisuus lähiluonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista on myös lisääntynyt. Lähiluonto, etenkin metsä, ei toimi ainoastaan hiilinieluna vaan myös ilmanpuhdistimena ja -raikastimena. Lisäksi se toimii luonnon omana melumuurina ja hulevesien suodattajana. Metsästä saa myös lähiruokaa: sieniä, marjoja ja villiyrttejä. Lapsille kosketus metsänpohjaan lisää myös heidän immuniteettiaan

Lähimetsän rakentaminen ei ole ilmastoviisasta ja se kiihdyttää luontokatoa

Kevätlaaksonniityn alueen rakentamista ei voida pitää mitenkään "ilmastoviisaana", sillä se poistaisi alueelta paikallisen hiilinielun ja lisäisi tuntuvasti liikennettä alueella. Lisääntyvä liikenne lisää myös turvattomuutta Kevätkummun rengasmuotoon rakennetuilla teillä, joilla jo nyt nähdään aivan riittämiin kaahailua ja kiihdyttelyä. Vielä vähemmän Kevätlaaksonniityn kaava vastaisi luontokatoon, sillä se lisäisi tuntuvasti paikallista luontokatoa, eikä ole mitään takeita siitä, että Kevätlaaksonniityn alueen rakentaminen vähentäisi luontokatoa jossain muualla, jossa luontokatoa tuottavat haja-aluekaavoituksen lisäksi metsätalous.

Kevätkumpu kakkosen itäpuolinen (Marjatantien-Tuurintien-Vellamontien-Tellervontien) itäpuolinen metsä sisältää jääkautisen siirtolohkareen. Siellä kasvaa myös erittäin vanhoja kuusia ja metsä on länsireunaltaan kookkaiden haapojen reunustama. Kyseessä on juuri sentyyppinen monimuotoinen metsä, joka on erittäin hyvin liito-oraville soveltuva, ja liito-oravan elinympäristöt ovat suojeltavia.

Johtopäätökset Maankäyttö- ja rakennuslain kannalta: metsä on syytä jättää rauhaan

Edellämainituista syistä Kevätlaaksonniityn kaava onkin hylättävä ainakin metsään rakentamisen osalta. Porvoon tavoitellessa uusia asukkaita on myös nykyisten asukkaiden hyvinvoinnista oltava kiinnostuneita. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukaan "asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen." Edellä sanomani perusteella ei ole perusteltua esittää, että tämä kaava olisi Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukainen. Myös niityllä oleva nykyinen suoksi vaihettuva, osmankäämejä kasvava lampi lähiympäristöineen tulee säästää kaavoituksen vaikutuksilta.

Prosessikommentti: kaavoitukseen vaikuttaminen on tehty liian vaikeaksi

Lopuksi vielä prosessikommentti. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on erikseen nostettu esille kuntalaisten oikeus vaikuttaa kaavoitukseen. Kuntalaisten vaikuttamista ainakaan helpota myöskään se, että kaupunkikehityslautakunnan sähköpostiosoitteita ei olla julkaistu (eivätkä kaupungin sivulla olevat "lähetä sähköpostia" -linkit johda minnekään). Nyt siis luottamushenkilöihin voi vaikuttaa vain sellainen kuntalainen, joka sattuu tuntemaan jonkun luottamushenkilön henkilökohtaisesti.

Me, kuntalaisaloitteen allekirjoittajat, vastustamme Kevätkumpu kakkosen itäisen metsän kaavoitusta ja haluamme säilyttää metsän.

MUISTUTUS ns. Länsi-Haagan kaavaehdotuksesta

MUISTUTUS ns. Länsi-Haagan kaavaehdotuksesta

Kaupunkiluontoliike ry                                                                               13.2.2024

Kiitämme mahdollisuudesta vielä tässä vaiheessa lausua kaavasta. Nyt esillä oleva kaavasuunnitelma on parantunut aikaisemmasta luonnoksesta; siinä säästyy aikaisempaa suurempi osa metsää ja sähköaseman siirtämistä Vihdintien länsipuolelle tervehdimme myös tyydytyksellä. Myös eteläosan suopuistoa pidämme positiivisena ideana. Kuitenkin, mielestämme kaavassa tulisi vielä huomioida seuraavaa:

Helsingin kaupunki on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan kaupungin tärkeimmät luontoalueet säästetään. Riistavuoren monimuotoisuudesta on osoituksena alueelle pesiytynyt liito-orava, jolla tiedetään olevan Riistavuoressa ja siihen yhteydessä olevalla yhtenäisellä metsäalueella kolme ydinaluetta. Kati Vierikon tutkimusryhmän lausunnosta Östersundomin osayleiskaavasta tiedetään, että metsän kaventuminen alle 100 metriin heikentää sen monimuotoisuutta. Riistavuori uhkaa kaventua nyt käsillä olevassa suunnitelmassa keskiosiltaan, Vihdintien varrella olevan avokallion itäpuolelta pahimmillaan noin 30-40 metriin, jolloin se toimii välttävästi ekologisena yhteytenä mutta ei enää monimuotoisena viheralueena.

Kaupunkiluontoliike pitää tärkeänä säästää metsää nyt käsillä olevaa suunnitelmaa enemmän, koska Eliel Saarisen tien varrelta menetetään tosiasiallisesti Riistavuoreen kuuluvaa metsää noin hehtaarin verran Englantilaisen koulun pihamaaksi, aluetta, joka kuuluu Riistavuoren monimuotoisimpiin, minkä osoituksena aiottu tontti on liito-oravan ydinaluetta. Koska Anni Sinnemäen ja Mia Haglundin aloitetta etsiä koululle pikavauhtia uusi tontti ei hyväksytty, sitäkin tärkeämpää on säästää Riistavuoren metsää muualta.

Kaikkein kriittisintä mielestämme olisi poistaa kaavasta pistetalot nykyisen ulkoilureitin itäpuolelta, sillä ne on kaavoitettu juuri metsän kapeimpaan kohtaan. Nämä pistetalot yksin ovat syy sille, miksi metsä kapenee keskiosistaan sietämättömän kapeaksi ja syy suositun ulkoiluväylän katkeamiseen. Menetetyn ulkoiluväylän tilalle puolestaan toteutetaan uusi ulkoiluväylä, mikä pirstoo vain muutamaan kymmeneen metriin kaventunutta metsää heikentäen sen monimuotoisuutta ja toimivuutta ekologisena yhteytenä entisestään. Pistetalot sekä Vihdintien näköalakallioon kiinni tuleva kaavoitus veisi nyt suositun näköalakallion näköalan ja poistaisi metsän sen molemmilta reunoilta.

Hyväksyisimme yhden talorivin tai käärmetalotyyppisen ratkaisun Vihdintien puuttomaan reunaan sillä edellytyksellä, että tällainen ratkaisu ei edellyttäisi rinnakkaiskatua metsään. Kannatamme Otso Kivekkään aloitetta aloittaa uuden osayleiskaavan laatimista Vihdintien länsipuolelle, ja ottaen huomioon tämänhetkisen rakentamiselle huonon suhdanteen ja uusien asuntojen huonon kaupaksi käymisen Vihdintien itäpuolen kaavoitusta ei pidä eikä kannata kiirehtiä. Pidämme välttämättömänä vähintäänkin pistetalojen sisältämän asukasmäärän siirtämistä nyt vajaakäytössä olevalle Vihdintien länsipuoliskolle. Emme näe pistetaloja välttämättöminä myöskään ”urbaanille ympäristölle” ja yhteisöllisyydelle, sillä käärmetalo- eli lamellitalotyyppinen ratkaisu hyväksyttiin myös Huopalahdentien varteen. Miksi Huopalahdentiellä katsottiin lamellitalon riittävän vetovoimaisen ympäristön luomiseen, mutta sama argumentti ei pätisi Riistavuoressa? Haaga on nykyisellään vetovoimaista ympäristöä nimenomaan siksi, että se on viheralueiden ympäröimä.

Huomautamme myös, että Riistavuorenpuistolla on voimassaoleva puistoasemakaava, joka on vahvistettu Sisäasiainministeriössä, eikä Maankäyttö- ja rakennuslaissa ole säädetty mitään siitä, missä järjestyksessä Sisäasiainministeriön vahvistamaa puistoasemakaavaa voitaisiin purkaa.

Kaupunkiluontoliike ry esittää ensisijaisesti, että niin sanotusta Länsi-Haagan asemakaavasta luovuttaisiin, ja samanaikaisesti alettaisiin edistämään Otso Kivekkään aloitetta. Lisäksi ehdotamme uuden tontin etsimistä Englantilaiselle koululle ja tämän tontin liittämistä Riistavuorenpuistoon. Emme pidä kaavaesitystä ”ilmastoviisaana”, jos sen toteuttaminen edellyttää nyt hiilinieluna toimivan Riistavuorenpuiston osittaista kaatamista, sillä eivät naapurikunnat jätä jalomielisyyttään kaavoittamatta omakotitalotontteja siksi, että Helsinki kaavoittaa kerrostalolähiön.

Vakuudeksi

Manki Perukangas        

Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

Suosittu ulkoilureitti kiertää tämän kiven kuvasta katsoen vasemmalta puolelta. Tämä kuva on otettu luoteesta, ja tämän polun tilalle tulisi uusi katu. 

Porvoon metsät osayleiskaavatyössä

Torstaina 16.2. Porvoon kaupungintalolla pidettiin info- tai oikeastaan keskustelutilaisuus kaupungin metsänhoidosta ja sen suunnittelusta. Varsinaisesti tilaisuutta ei oltu suunniteltu vuorovaikutteiseksi, mutta kyllä siellä sujuvasti pääsi kysymyksiä esittämään.

Sitä en tiedä, miten suoranaisesti tämä tilaisuus oli viimesyksyisen kuntalaisaloitteeni motivoima: tein kuntalaisaloitteen siitä, että kaipaan Porvooseen tiedotus- ja infokanavaa kaupungissa suoritettavista metsänhakkuista. Tosin metsäinsinööri Tommi Laakkonen (joka on ollut yksin päävastuussa kaupungin metsänhoidon suunnittelusta vuodesta 2001) totesi, että heille on tullut palautetta, jossa kaivataan tietoa tulevista hakkuista ja perusteluja niille.

Mutta liittyi sitten kuntalaisaloitteeseen ja aktiivisuuteeni tai ei, niin ainakin metsäsuunnittelua esiteltiin tässä tilaisuudessa liittyen ajankohtaiseen osayleiskaavatyöhön, josta viime syksyllä esiteltiin vaihtoehtoisia rakennemalleja. Osayleiskaavatyöskentelyä esitteli lyhyesti yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio. Nyt keväällä on seuraavaksi tulossa metsänhoidosta yleisökysely, jota Tapio valmistelee. 

Minulle jäi kyllä auki, miten nämä tässä osayleiskaavaprosessia esittelevässä kalvossa mainitut työ- ja projektiryhmät koostetaan. Voiko niin vain ilmoittautua? Sain onneksi varsin seikkaperäisen vastauksen tiedusteluun yleiskaavapäälliköltä: osayleiskaavatyöhön liittyvään ilmasto- ja ympäristöohjelman päivitykseen on tulossa maaliskuussa kysely ja huhtikuussa työpaja, mistä saa aikanaan tietoa kaupungin nettisivulta (www.porvoo.fi). Lisäksi hän lupasi, että Kaupunkiluontoliike ry:ltä pyydetään lausunto sitten kun valtuutettujen työpajan pohjalta ollaan valittu jokin Keskeisten kaupunkialueiden osayleiskaavan ehdotetuista rakennemalleista jatkotyöstämisen pohjaksi.

Tommi Laakkonen perusteli kaipaamani tietokanavan puuttumisen kahdella asialla. Ensinnäkin, Porvoo käyttää vanhaa metsänsuunnitteluohjelmistoa, jolla ei pysty piirtämään karttoja. Sen vuosilisenssimaksu on 700 euroa kun taas esimerkiksi Helsingin käyttämä ohjelma maksaisi 30 000. Toiseksi: Laakkonen piti hyvänä sitä, että Porvoossa pystytään reagoimaan "ketterästi" esimerkiksi kirjanpainajiin, joiden ehkäisyä hän perusteli lainsäädännöllä tähdentäessäni sitä, että kirjanpainajat kuuluvat metsän normaaliin sukkessioon ja lisäävät monimuotoisuudelle tärkeää laho- ja kelopuuta. 

Laakkonen esitteli myös kaupungin luonnonsuojelualueiden tilannetta. Jossain tapauksissa kaupungin on mahdollista ostaa luonnonarvoiltaan arvokasta metsää yksityisiltä maanomistajilta ja tarjota vaihtokaupassa omia maitaan. Uusien luonnonsuojelualueiden hankinnassa Laakkonen mainitsi kytkeytyneisyyden tärkeäksi kriteeriksi.

Kaupungin itse suojelemien alueiden lisäksi on vielä Natura-alueita. Ne on lueteltu tässä kalvossa. 

Kysyin tilaisuudessa, että eikö niinsanotun Porvoonkorven suojelua varjosta iänikuinen saaristotien suunnitelma. Laakkonen sanoi, että joka tapauksessa ei ole ajankohtaista pelkoa, että kaupunki lähtisi tätä väylää toteuttamaan ilman valtion subventaatiota. Jos joskus saaristotie tulisi, tällöin Humlan reitti vedettäisiin tunneliin sen alta, mutta ennen kuin se mahdollisesti mihinkään tulee, kytken itseni puuhun kiinni.

Tilaisuudessa sivuttiin myös tulevaa EU:n ennallistamisasetusta, ja osoittautui, että kaupunki tulee kyllä olemaan yllätetty sen kanssa aivan housut kintussa, sillä ennallistamisasetukseen ei olla varauduttu mitenkään. Se tulee ilman muuta asettamaan uuteen valoon sen, voiko metsään ylipäätään rakentaa ja kuinka paljon esimerkiksi tonteille tulee jättää puuta. Ilmastolain ja hiilinielujen suhteen pohtiminen kaavoituksessa on myös pahasti kesken. Kysyttyäni Laakkoselta, missä vaiheessa Kevätkumpu kakkosen itäinen metsä aiotaan kaataa ns. Kevätlaaksonniityn tonteiksi, Laakkonen totesi, että ei kyllä ainakaan vähään aikaan. 

Ilmastolaissa mainitaan, että myös hiilinielujen poistumat on otettava huomioon. "Ilmastoviisaudenkaan" nimissä ei voi tehdä ihan mitä tahansa. 

Laakkonen kehotti olemaan yhteydessä, jos Porvoon metsät ja toimenpiteet niissä askarruttavat. Hyvä tämä on sinänsä tietää, mutta se ei edelleenkään muuta sitä miksikään, että siinä vaiheessa kun ulkoilijana törmää kaadettuihin puihin, maito on jo kaatunut.

Kannattaa nyt joka tapauksessa osallistua siihen Tapion kyselyyn ja olla yhteyksissä askarruttavissa tapauksissa Laakkoseen. 

Mielipide Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta

Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf

Mielipide Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta 18.1.2023

Kaupunkiluontoliike ry kiittää Maankäyttö- ja rakennuslain suomasta mahdollisuudesta lausua Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta. Haagan liikenneympyrässä emme näe kovinkaan suuria ongelmia, kunhan liito-oravien yhteyksistä huolehditaan. Tähän kannanotossa palataan myöhemmin vielä tarkemmin. Sen sijaan Vihdintien kaavan kanssa on vielä tekemistä, jotta siitä voisi tulla hyväksyttävä jatkotyöstön pohja.

Hiilijalanjälkilaskenta on puutteellinen

Kaava-aineistot osoittavat, että läntisen raitiotien hiilijalanjälkilaskennassa otetaan huomioon vain materiaalien hiilijalanjälki. On kuitenkin keinotekoista irrottaa tästä laskennasta raitiotien oheiskaavoituksen – rakentamisen ja sen takia kaadettavien puiden – aiheuttama hiilijalanjälki, sillä raitiotien varren oheiskaavoituksen voi sanoa olevan raitiotien aiheuttama seuraus, mutta myös sen syy, jolla jälkikäteisesti perustellaan raitiotie kannattavaksi. Tässä oheiskaavoituksessakin tulisi huomioida välittömät vaikutukset hiilijalanjälkeen; alueen hiilinielu väistämättä pienenee oheiskaavoituksen aiheuttaman puidenkaadon vuoksi. Tässä suunnitelmassa esitetyssä muodossa hiilijalanjäljen laskenta on viherpesua.

Hiilijalanjälkilaskennoissa ei myöskään huomioida lumen pois kuljettamisesta aiheutuvia liikennepäästöjä, vaikka vuorovaikutusraportin sivulla 31 todetaan, että tiheästi asutuilla alueilla – jollaiseksi alue on suunniteltu - lumi joudutaan kuljettamaan pois lumenkaatopaikoille. Niissä ei myöskään huomioida päästöjä, joita koituu siitä kun päiväkoti- ja koululaisryhmiä ja Riistavuoren palvelukeskuksen asukkaita joudutaan kuljettamaan nykyistä kauemmas luontovirkistyksen perässä.

Mitä on virkistysalueiden kehittäminen, jos ne pienenevät ja metsäisyys vähenee?

Kaupunkiluontoliike ry ihmettelee, mitä oikein halutaan tarkoittaa vuorovaikutusraportissa siellä täällä mainitulla ”virkistysalueiden kehittämisellä”? Tarkoitetaanko tällä sitä, että niihin tuodaan uusia toimintoja – jolloin metsäisyys väistämättä pienenisi - vai onko tämä vain hämäysyritys, kiertoilmaisu sille, että nykyistä suuremmalle asukasmäärälle on nykyistä vähemmän virkistysalueita? Kun metsä pienenee, sitä ei voi enää oikein kutsua metsäksi vaan pikemminkin puistokaistaleeksi. Ehkä tästä on kyse ”kehittämisessä”? Tästä lausutaan vuorovaikutusmuistion sivuilla 39-40, tunnustaen, että niukat määrärahat eivät mahdollista suuria ”kehittämistoimenpiteitä”. Vuorovaikutusmuistion sivulla 78 kaupungin vastaus tähän kysymykseen - että mitä kehittämistä on metsän kaataminen - osoitti, että tähän kysymykseen kaupunki ei osaa tai kehtaa vastata. 

Riistavuoren kaventaminen tekee ympäristökasvatuksen mahdottomaksi

Riistavuoren metsää ei pidä kaventaa nykyisestään juurikaan, sillä dosentti Kati Vierikon et al. tutkimuksien mukaan metsän on oltava vähintään kaksisataa metriä leveä ollakseen monimuotoinen, sillä ekologiset, monimuotoisuutta heikentävät reunavaikutukset ulottuvat molemmista reunoista jopa sadan metrin päähän. Kapeammassa metsässä metsän tuntu kärsii huomattavasti ja ympäristökasvatus käy mahdottomaksi. 

Etelä-Haagan päiväkodit ja koulut ehtivät nykyisellään siirtymään jalkaisin Riistavuoreen ulkoilemaan ja nauttimaan ympäristökasvatuksesta. Esimerkiksi Talin ulkoilupuisto, Keskuspuisto ja Runar Schildtin puisto ovat niin kaukana Etelä-Haagasta, että niihin ei ehdi ja pienet lapset eivät jaksa niihin kävellä. Ja Runar Schildtin puistoon ei ole tieyhteyttä, joten sinne ei pääse siirtymään esimerkiksi linja-autolla. Jos ja kun nyt Riistavuoressa suoritettava virkistys ja luontokasvatus siirtyisi Keskuspuistoon, sinne ajamisen päästövaikutukset tulee huomioida.

Asemakaavamuutoksen selosteessa sivulla 34 mainitaan, että liikenneympyrän lähettyvillä olevat alikulkutunnelit purettaisiin. Tämä ei ainakaan lisää kevyen liikenteen turvallisuutta, eläinten esteetöntä ja turvallista siirtymistä tai kevyen liikenteen väylästön palvelutasoa ja sen houkuttelevuutta. Tämä on syytä ottaa vakavasti etenkin Riistavuoren virkistyskäyttöarvon heikentyessä kaavoituksen myötä, jolloin esimerkiksi nyt aluetta käyttävien päiväkoti- ja koululaisryhmien esteetöntä pääsyä Talin viheralueille pitäisi tukea, ei tehdä vaarallisemmaksi. 

On ilmastotyperyyttä korvata metsä katupuiden rivistöllä

Ei ole ilmastoviisautta kaataa metsää siksi, että levennetään katualuetta, jotta sen varteen olisi tilaa istuttaa sinänsä positiivinen katupuurivistö vain siksi, että Vihdintietä olisi oikeutettua kutsua ”kaupunkibulevardiksi”. Tämä toimenpide on verrattavissa hölmöläisten matonkudontaan, sillä kyseessä on luontokatoa edesauttava toimi, joka on pikemminkin ilmastotyhmyyttä, jos kerran katupuiden vaatiman tilan vuoksi on kaadettava metsää, jolloin katupuiden istuttamisen takia puiden määrä alueella pienenisi. Tästä on ilmastoviisaus hyvin kaukana. Jos kuitenkin katualuetta on kaikesta huolimatta pakko leventää, otettakoon vaadittu tila Vihdintien länsireunasta, jota voidaan tarpeen mukaan pengertää.

Tuore meteorologi Minttu Havun väitöskirjatyö osoittaa, että metsän korvaamisessa katupuilla ei ole mitään järkeä. Tämän em. tutkimuksen mukaan kestää kymmeniä vuosia ennenkuin istutetut puut muuttuvat päästölähteistä hiilinieluksi (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009234616.html?share=8f2063faa69c8a594beef22fc528d035&fbclid=IwAR0K1riMXmG01OoI4ygUw-ZR6hJ1E0CjG37y2z4D9vMNqPiI22vgA35alj8). Tätä ei myöskään olla huomioitu tämän suunnitelman hiilijalanjälkilaskennoissa. Saman tutkimuksen mukaan tulisi huomioida myös rakennushankkeiden hiilinielua pienentävä vaikutus maaperään.

Kaupunkiluonto ry toivoo, että Riistavuoren reunan kaavoituksessa – jos katsotaan, että on täysin mahdotonta noudattaa nollalinjaa rakentamisessa - jatkotyöstön pohjana käytettäisiin asukkaiden vaihtoehtokaavaa, joka on arkkitehti Tapani Launiksen laatima. Sen yksinkertainen talorivi säästää luontoa kaupungin alustavia suunnitelmia enemmän. 

Vuorovaikutusmuistion sivulla 84 väitetään, että yksi talorivi Vihdintien varrella ei muodostaisi viihtyisää kaupunkiympäristöä ja että tarkoituksena on suunnitella myös julkista tilaa. Luonto on viihtyisää julkista tilaa, eikä sitä tarvitse suunnitella. Se on paikalla jo valmiina. Ja jos tyydyttäisiin yhteen taloriviin, tätä julkista tilaa jäisi alueelle enemmän. Tapani Launiksen vaihtoehtosuunnitelma, joka sisältää yhden talorivin Vihdintien varrella, täydentyy vielä mahdollisesti Vihdintien toisen puolen täydentävällä kaavoituksella, josta Otso Kivekäs on tehnyt aloitteen; lisäksi liikenneympyrän sisäpuolelle olisi mahdollista kaavoittaa hyvinvointikeskuksen lisäksi myös asuntoja. Näin ollen kaupungin väitteet siitä, että yksi talorivi Vihdintien varrella ei mahdollistaisi palveluille riittävää asukaspohjaa, ei kestä lähempää tarkastelua varsinkaan jos osa asunnoista toteutetaan jonnekin muualle. Korttelikaupunkiajatus sulkee julkisen virkistysalueen kortteleiden sisäpihoiksi, ja tästä on luovuttava. 

Yksi talorivi Vihdintien varrella vertautuisi Koskelantien varren Olympiakylään tai Mannerheimintie 71-79 aravatalojen rivistöön; molempien takana alkaa viheralue; ensimmäisessä tapauksessa Kumpulan siirtolapuutarha ja jälkimmäisessä Keskuspuisto. Kumpaakaan aluetta ei taida kukaan pitää epäviihtyisänä ainakaan sen takia, että niissä on vain yksi talorivi tien ja viheralueen välissä.

Liito-oravien yhteyksistä kaavasuunnitelmassa ei olla huolehdittu riittävästi

Pidämme valitettavana, että Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavassa joudutaan vetoamaan liito-oravaan, joka on monimuotoisuuden indikaattorilaji, ja ihmettelemme sitä, miksi kaupunki ei ole tunnistanut ja tunnustanut sitä, että liito-oravien elinympäristöjen suojeleminen auttaa luontokatoon vastaamisessa, sillä liito-oravan eläminen jollakin alueella on osoitus kyseisen alueen monimuotoisuudesta eli rikkaista luontoarvoista. Siihen on hyvät syyt, että liito-orava on EU:n luontodirektiivillä suojeltu laji, sillä liito-oravan suojeleminen auttaa luontoa kokonaisuudessaan. 

Niin sanotulle Piimäenpuistolle tulee tehdä perusteellinen luontokartoitus. Sen ajankohtainen liito-oravatilanne on kartoitettava; lisäksi alueesta on syytä tehdä kääpäkartoitus, sillä Keijo Savolan maastokäynnit alueella antavat viitteitä, että alueella olisi arvokkaita kääpiä. On selvitettävä paitsi Piimäenpuiston merkitys liito-oravien dispersaalina mutta myös niiden mahdollisena elinympäristönä. Liito-oravien yhteyksistä on sanottava sen verran, että puiden istuttaminen ei riitä takaamaan liito-oravien tarvitsemia liikkumisyhteyksiä, sillä mitä pidempi on liito-oravan liidettävä matka, sitä korkeammat yhteyspuut se tarvitsee. 

Kaava sisältää myös varauksen aluekeskukselle heti rantaradan pohjoispuolelle. Tästä suunnitelmasta tulee luopua, sillä se katkaisisi ekologisen ja virkistysyhteyden, niin sanotun läntisen vihersormen lopullisesti. Liito-oraville aluekeskuksen paikka on dispersaali eli levittäytymisreitti Riistavuoren ja Pohjois-Haagan erittäin liito-oravarikkaiden metsien välillä; Kaupintien, Vihdintien ja Kehäradan erottama metsä on koko Helsingin liito-oravatiheimpiä metsiä, ja aluekeskuksen toteuttaminen vaarantaisi yhden koko Helsingin suurimmista liito-oravapopulaatioista. 

Haagan liikenneympyrän puustoinen yhteys on olennainen Haagan liito-oravapopulaatiolle

Liito-orava on levinnyt lännestä, Espoon suunnasta Helsinkiin, ja Talin ja Munkkivuoren metsät ovat tässä levittäytymisessä elintärkeässä asemassa. Liito-oravan levittäytyessä myös Haagaan, niiden todennäköisin ja ylivoimaisesti paras uusiutumisreitti on Talin kautta. Keskuspuistostakin on mahdollista tulla Haagan ammattikoulun vieritse, mutta Keskuspuistosta taas ei ole yhteyttä Espoon runsaammille liito-oravamaille; lisäksi Hämeenlinnantien ylittäminen on erittäin riskialtis yritys nuorellekin koiraalle. 

Yksi Helsingin tiheimpiä liito-oravakantoja lienee Pohjois-Haagassa; niin sanotun Pohjois-Haagan keskuspuiston alueella, alueella, joka rajautuu lännessä Vihdintiehen ja pohjoisessa Kaupintiehen. Kaupungin mielestä tämän alueen liito-oravakanta voisi uudistua myös liitämällä Vihdintien ylitse; tämä saattaa olla paikoitellen teoreettisesti mahdollista, mutta Vihdintien länsipuoli on lähes kokonaisuudessaan teollisuus- ja toimitila-aluetta, jota liito-orava voi käyttää vain kauttakulkuun, ei elinympäristönä. Ja on hyvin epätodennäköistä, että liito-orava lähtisi ensin ylittämään Pitäjänmäentietä ja sitten toiveikkaana etsiskelemään yksittäisiä yhteyspuita, joiden avulla se jotenkin onnistuisi navigoimaan koko laajan Pitäjänmäen-Valimon teollisuusalueen lävitse. 

Helsingin Sanomien tuoreen artikkelin mukaan kokemuksia yhteyspuita korvaavista ylitystolpista ei juurikaan ole, eikä voida luotettavasti olettaa, että liito-oravat niitä hyödyntäisivät varsinkaan liikennealueen ylitse. Ainakaan tähän mennessä kyseisessä artikkelissa mainitun Liito-orava-LIFE -hankkeessa Espoossa liito-oravat eivät ole ylitystolppia hyväksyneet käyttöönsä. (https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/5647606?fbclid=IwAR3S_y1b2_SqFtvW4QcFpOYm6YzMUewcrAT5Q2cCwow6fgr20MyPcTeJhCY)

Edelläkerrottujen syiden vuoksi onkin tärkeää pitää huolta, että Haagan liito-oravien ensisijainen levittäytymisreitti pysyy käyttökelpoisena. Ja se reitti kulkee Haagan liikenneympyrän poikki. 

Tekemäni tutkimukset osoittavat selvästi Haagan liikenneympyrän keskeisen merkityksen Haagan liito-oravakannan uusiutumiselle. Sitä uusiutumista ei estä Talin tenniskeskuksen parkkipaikan noin 27 metrin puuton väli eikä Pitäjänmäentien ja Vanhan Viertotien ylittäminen; sen sijaan sille luultavasti olisi kohtalokasta Haagan liikenneympyrän kaataminen niin, ettei lounais-koillissuunnassa jätettäisi yhteyspuiden rivistöä. Uudeksi Piimäenpuiston ja Riistavuoren välin korvaavaksi yhteydeksi ajatellusta CGI:n toimitalon, Vihdintien ja Pitäjänmäentien “kainaloon” jäävästä metsiköstä matka Vihdintien toiselle puolelle on liian pitkä. Piimäenpuistolle tulee myös tehdä luontokartoitus, jonka osana liito-oravakartoitus. 

Johtopäätökset ja suositukset: liikenneympyrän kaavassa on vain vähän ongelmia, mutta Vihdintien kaavaa tulee keventää ja kaventaa

Edellä sanotun perusteella Kaupunkiluontoliike ry esittää, että Haagan liikenneympyrän kaava voidaan hyväksyä niillä edellytyksillä, että liito-oravien esteettömistä kulkuyhteyksistä Haagan liikenneympyrän poikki huolehditaan ja kevyen liikenteen alikulut säilytetään, sillä ne palvelevat myös eläimiä. Esitämme, että asuntorakentamisen mahdollisuuksia tutkitaan vakavasti myös liikenneympyrässä ja että Otso Kivekkään aloitetta, jossa ehdotetaan osaa Vihdintien varren asuntorakentamisesta siirrettäväksi vajaakäytössä olevalle toimitila-alueelle Vihdintien länsipuolelle, edistetään vakavasti. Alueella on kunnallistekniikkakin valmiina. Myös Vihdintien länsipuolen laajoille parkkikentille voisi kaavoittaa ja siirtää autot maan alle; sitä paitsi alueelle tuotava lisääntyvä joukkoliikenne vähentää pysäköinnin tarvetta. Sen sijaan Vihdintien kaava vaatii vielä enemmän jatkotyöstöä, jotta siitä voisi tulla hyväksyttävä, ja tässä ehdotetussa muodossaan sitä ei voi hyväksyä. 

Vuorovaikutusraportin sivulla 41 mainitaan, että Helsingille oltaisiin kehittämässä ekologisen kompensaation mallia. Jos hiilinielut ehkä olisivatkin kompensoitavissa, paikalliset ekosysteemipalvelut taas eivät sitä ole, ja asukkaiden kannalta lähiluonto toimii paitsi luontokasvatuksen paikkana, myös hulevesien imeyttäjänä, ilmanpuhdistajana ja päivittäisen virkistäytymisen paikkana. Mikään kompensaatiomalli ei oikeuta lähiluonnon uhraamista metropolitason ilmastotavoitteille, joiden osalta sitä paitsi on hyvin kyseenalaista, missä määrin lähiluonnon uhraaminen auttaa näiden ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Lähiluonnon tuhoaminen merkitsee sitä, että asukkaat lähtevät luontovirkistyksen perään kauemmas, yleensä autoilla.

EU:n ennallistamisasetuksen 6 § on ottanut vertailuvuodekseen vuoden 2021. Tämän pykälän keskeisenä periaatteena oleva kokonaisheikentämättömyyden velvoite olla vähentämättä latvuspeitteisyyttä ja viheralueita sitoo kaikkia Suomen kuntia. Riistavuoren alueen kaavoittaminen sotii ennallistamisasetuksen 6 § vastaan, ja aivan erityisen kornilta tässä suhteessa vaikuttaa ajatus kaataa metsää, jotta olisi tilaa istuttaa tilalle katupuiden rivistö. Osittain tai suurimmaksi osaksi kaadettavan metsän edellämainitun kaltainen ”virkistysarvojen kehittäminen” ei ole ennallistamista.

Liite:

Raportti liito-oravien yhteyksistä (löytyy allaolevasta linkistä):

https://kaupunkiluontoliike.blogspot.com/2022/12/haagan-liikenneympyra-on-elintarkea.html

 

Vakuudeksi

Kaupunkiluontoliike ry

Manki Perukangas, puheenjohtaja

Tätä metsää ei enää kohta ole - kannanottoni ja adressi Kevätlaaksonniityn kaavasta

 Tätä metsää ei enää kohta ole 

Kaava-alueen nimi on harhaanjohtava 

Tarkemmin sanoen pitäisi puhua Kevätlaaksonniityn ja Skaftkärrin kaavasta, sillä ei koko kaava-alue suinkaan ole niittyä. Tässä on eräitä huomioita kaava-alueeseen ja suunnitelmiin. 

Kaavan perusteet ovat vanhentuneet 

Kaavan vireilläoloaika on ollut huomattavan pitkä. Edellisen kerran siihen on liittynyt kuulemiskierros keväällä 2013, mistä on jo melkein 10 vuotta. Sinä aikana Kevätkummun asukasrakenne, palvelurakenne ja tietoisuus ekosysteemipalveluista on kehittynyt paljon. 

Kaavan vireilläoloaikana, eli noin kymmenen vuoden aikana Kevätkummun väestörakenne on muuttunut merkittävästi, etupäässä maahanmuuton myötä.

Suunnittelun pohjana olevat  väestöennusteet ovat siis vanhentuneita. Yleensä alueiden täydennysrakentamista tai tässä tapauksessa, alueiden levittämistä viheralueille perustellaan sillä, että uudet asukkaat tukisivat palveluverkoston säilymistä alueella,  

Ottaen huomioon kaavan mahdollistaman rakennustyypin ja huomioiden sen, että viimeisen 10 vuoden aikana lähialueelle toteutettujen uudisalueiden asukkaat ovat pääasiassa lapsiperheitä - mikä sinänsä on toivottava kehitys väestöpyramidin ja tulevaisuuden huoltosuhteen kannalta - niin noin 180-250 uuteen omakoti-, rivi- tai paritaloon muuttaa voittopuolisesti lapsiperheitä, jolloin juuri laajennettuun ja nyt sopivasti mitoitettuun Kevätkummun kouluun tulisi näiltä uudisalueilta vähintäänkin kymmeniä lapsia. Mihin kouluihin ja päiväkoteihin he mahtuvat? 

Kaavan vireilläoloaikana tieto lähiluonnon merkityksestä on kasvanut 
Kaavan vireilläoloaika on ollut poikkeuksellisen pitkä, ja tänä aikana tietoisuus ekosysteemipalveluista ja hiilinieluista ja luontoarvoista on kehittynyt. Kaavaan liittyen, Kevätkumpu II:n itäpuolinen Marjatantien-Tuurintien-Vellamontien-Tellervontien metsä aiotaan kaataa. Tämä on sen vastaista, että useissa tutkimuksissa todetaan, että lähimetsän on oltava asukkaista maksimissaan 300 metrin etäisyydellä; muuten metsän terveysvaikutuksista nauttiminen hankaloituu etenkin lapsille (aluetta käyttävät kaikki Kevätkummun päiväkodit, eritoten metsään rajautuvan omakotitalon perhepäiväkoti), liikuntavammaisille ja ikäihmisille. 

Tieto ekosysteemipalveluista on lisääntynyt 
Tietoisuus lähiluonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista on myös lisääntynyt. Lähiluonto, etenkin metsä, ei toimi ainoastaan hiilinieluna vaan myös ilmanpuhdistimena ja -raikastimena. Lisäksi se toimii luonnon omana melumuurina ja hulevesien suodattajana. Metsästä saa myös lähiruokaa: sieniä, marjoja ja villiyrttejä. Lapsille kosketus metsänpohjaan lisää immuniteettia. 

Lähimetsän rakentaminen ei ole ilmastoviisasta ja se kiihdyttää luontokatoa 
Kevätlaaksonniityn alueen rakentamista ei voida pitää mitenkään "ilmastoviisaana", sillä se poistaisi alueelta paikallisen hiilinielun ja lisäisi tuntuvasti liikennettä alueella. Lisääntyvä liikenne lisää myös turvattomuutta Kevätkummun rengasmuotoon rakennetuilla teillä, joilla jo nyt nähdään aivan riittämiin kaahailua ja kiihdyttelyä. Vielä vähemmän Kevätlaaksonniityn kaava vastaisi luontokatoon, sillä se lisäisi tuntuvasti paikallista luontokatoa, eikä ole mitään takeita siitä, että Kevätlaaksonniityn alueen rakentaminen vähentäisi luontokatoa jossain muualla, jossa luontokatoa tuottaa haja-aluekaavoituksen lisäksi metsätalous.  

Metsä sisältää jääkautisen siirtolohkareen. Siellä kasvaa myös vanhoja kuusia ja metsä on länsireunaltaan kookkaiden haapojen reunustama. Kyseessä on juuri sellainen monimuotoinen metsä, joka on hyvin liito-oraville soveltuva, ja liito-oravan elinympäristöt ovat suojeltavia. 

  

Alueesta laaditut luontoselvitykset ovat hyvin puutteellisia, eikä kunnollista lajistoselvitystä olla tehty. Paikallisten asukkaiden tiedon mukaan alueella eläisi sekä lepakoita että sammakoita, mitkä molemmat tulee selvittää. Kaavaluonnoksen aineistoissa vihjataan, että rakentamiseen liittyvä kuusimetsän kaataminen olisi oikeutettua ja suorastaan tarpeellista kirjanpainajatuhojen vuoksi; kuitenkin kirjanpainajat lisäävät metsään monimuotoisuudelle tärkeää laho- ja pystykelopuuta. Kirjanpainajien haitallisuutta on liioiteltu, ja ne ovat haitallisia lähinnä metsätalouden kannalta. Kuitenkaan kaava-alueen metsät eivät ole metsätalouden piirissä.  

Kaupunkiakatemian tutkijat suosittavat 3-30-300 –rakennetta kaikkeen uudisrakentamiseen. Se tarkoittaa seuraavaa: 

• - Jokaisella pitäisi näkyä ikkunastaan vähintään 3 puuta 

• - Kaikilla asuinalueilla pitäisi olla puiden peittävyyden vähintään 30% (siis pinta-alasta vähintään 30% puustoa) 

• - Kaikilla pitäisi olla maksimissaan 300 metrin matka kotoaan luonnoltaan monipuoliselle viheralueelle. 

Kevätlaaksonniityn alueen rakentaminen poistaa alueelta suurimman osan puustosta, vie asukkailta näkyvistä puut ja siirtää monipuolisen viheralueen tuntuvasti kauemmas kuin tuo 300 metriä vanhoilta asukkailta. 

Johtopäätökset Maankäyttö- ja rakennuslain kannalta: metsä on syytä jättää rauhaan 
Edellämainituista syistä Kevätlaaksonniityn kaava onkin hylättävä ainakin metsään rakentamisen osalta. Porvoon tavoitellessa uusia asukkaita on myös nykyisten asukkaiden hyvinvoinnista oltava kiinnostuneita. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukaan "asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen." Edellä sanotun perusteella tämä kaava ei ole Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukainen. Myös niityllä oleva osmankäämejä kasvava hulevesiä tasaava lampi lähiympäristöineen tulee säästää kaavoituksen vaikutuksilta.  

Prosessikommentti: kaavoitukseen vaikuttaminen on tehty liian vaikeaksi 

Maankäyttö- ja rakennuslaissa on nostettu esille kuntalaisten oikeus vaikuttaa kaavoitukseen. Kuntalaisten vaikuttamista ei ainakaan helpota se, että kaupunkikehityslautakunnan sähköpostiosoitteita ei olla julkaistu (eivätkä kaupungin sivulla olevat "lähetä sähköpostia" -linkit johda minnekään). Nyt luottamushenkilöihin voi vaikuttaa vain sellainen kuntalainen, joka sattuu tuntemaan jonkun luottamushenkilön henkilökohtaisesti.   

Kannanotto kaavaan on myös aivan liian hankalaa, sillä hyvien kaavoituskäytäntöjen mukaan kaavaluonnoksessa pitäisi olla ohjeet mielipiteenilmaisuun/linkki mielipiteen jättämiseen. Ehkä mielipiteitä ei enää kaavaprosessin tässä vaiheessa haluta, vaikka kaavaan liittyvien mielipiteiden keräämisestä on kulunut jo noin 10 vuotta ja alueen väestörakenteessa ja ekosysteemipalveluiden ymmärryksessä on tapahtunut sen jälkeen oleellisia muutoksia, joista kerroin edellä. 

Koko kaavaluonnosta ei kuitenkaan ole pakko hylätä edellämainituista varauksista huolimatta. Nykyistä Kevätlaakson aluetta voi jatkaa pohjoiseen nykyiseen Humlaan johtavaan ulkoilutiehen asti; lisäksi metsän aivan eteläisimpään osaan ulkoilutien pohjoispuolelle mahtunee sinne suunnitellut kaksi kerrostaloa, vaikka ne poikkeavatkin välittömän lähiympäristönsä rakennustyypistä ja niiden sopivuus paikan henkeen on täten kyseenalaista. Myös pari vuotta sitten pöyhitylle, aiemmin saastuneelle maalle voi rakentaa, kunhan kaunis vaahtera säästetään. Vähintäänkin tulisi säästää metsästä sen länsireunan haavat, isoimmat kuuset, männyt ja koivut niin että ulkoilijoilla säilyisi edelleen metsän tuntu ja asukkailla säilyisi metsämaisema edes kulissina. Mieluummin kaava-alueen raja siirrettäisiin kuitenkin alkamaan vasta Skaftkärrintiestä ja siitä itään ja metsän eteläpuolelle.  

Liitän mukaan linkin nettiadressiin sekä tulostetut nettiadressin allekirjoitukset. Lisäksi toimitan käsinkirjoitetut allekirjoitukset liitteenä. Yhteensä allekirjoituksia on 177. 

Me, asukkaat, vastustamme Kevätkumpu kakkosen itäisen metsän kaavoitusta ja haluamme säilyttää metsän.  

Linkki nettiadressiin: https://www.adressit.com/kevatkumpu_ii_itainen_metsa_on_saastettava?u=95418&s=97872963 

Vakuudeksi 

Manki Michael Perukangas, luonto- ja ympäristöneuvoja, VTM, yhdyskuntamaantieteen entinen tohtoriopiskelija, Kaupunkiluontoliike ry:n perustaja ja puheenjohtaja