Showing posts with label Korkein hallinto-oikeus. Show all posts
Showing posts with label Korkein hallinto-oikeus. Show all posts

Wednesday, August 19, 2026

Vantaan aikuisopisto: Omaan elinympäristöön vaikuttaminen

 

Oletko kiinnostunut omasta elinympäristöstäsi? Haluatko saada siitä lisää tietoa?

Askarruttavatko sinua lähiympäristöäsi koskevat suunnitelma? Keihin kannattaa olla yhteydessä silloin kun halutaan vaikuttaa omaan elinympäristöön?

Tällä kurssilla perehdytään tapoihin hankkia tietoa omasta elinympäristöstä: sen luonnosta, kaavoituksesta ja suunnittelusta. Tutustutaan maankäyttöä säätelevään lainsäädäntöön ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksiin omaan elinympäristöön. Käydään läpi myös oikeudellisen vaikuttamisen keinot, eli hallinto-oikeuteen valittaminen ja toimenpidekielto lupa- ja valvontavirastoon. Selvitetään myös tahot, joilta kannattaa kysyä apua ja minne mielipiteet ja kannanotot pitää toimittaa. Lopuksi jokainen saa harjoitustehtäväksi käydä läpi yhtä tapausta, johon haluaisi vaikuttaa.

Opettajana toimii valtiotieteiden maisteri, kansalaisvaikuttaja Manki Perukangas, joka on työkseen johtanut asukastalon talkootoimintaa, perustanut kansalaisliikkeitä, opiskellut kaupunkitutkimusta ja toiminut luonnonsuojelujärjestöissä monissa luottamustehtävissä.

Ilmoittautuminen ti 26.05.2026 klo 13:00 alkaen
Kurssitunnus: V262063
Hinta: Syksy 0,00 €
Alennus: Ei alennusta
Opettaja: Perukangas Manki
Max. opiskelijamäärä: 50
Min. opiskelijamäärä: 5
Opetuskieli: suomi
Lisätiedot: Luentosarja toteutetaan Teams-alustalla, osallistujille lähetetään luentolinkki päivää ennen aloituskertaa.

Tuesday, May 20, 2025

Muistutus nk. Metsäläntien lumenkaatopaikasta



Tämän muistutuksen jättävät Kaupunkiluontoliike ry, Paloheinä Torpparinmäen kaupunginosayhdistys ry sekä ryhmä Helsingin kaupungin asukkaita, jotka ovat Keskuspuistoryhmän aktiiveja. Muistutus koskee Helsingin kaupungin asemakaavaehdotusta AK12945 (Metsäläntien lumenvastaanottopaikka, Dnro HEL 2024-007398), joka oli nähtävillä 22.4.–22.5.2025.

Kaavamuutoshanke kohdistuu Helsingin Keskuspuiston keskiosassa sijaitsevan Maunulan ulkoilumajan viereiseen suureen, osin kenttämäiseen, osin metsäiseen ja osin puromaiseen alueeseen. Maunulan ulkoilumaja on suosittu lapsiperheiden ja kaiken ikäisten kaupunkilaisten tukikohta heidän ulkoillessaan Keskuspuiston metsissä. Majaa ja sen lähiympäristöä kenttineen kaupunki on vuosikymmenten ajan kutsunut kaupungin eteläisimmäksi perheliikuntakeskukseksi.

Suunnittelualue on voimassa olevassa asemakaavassa merkitty VR- ja mtk-alueeksi (monitoimikentäksi). Asemakaavan VR-merkintä tarkoittaa retkeily- ja virkistysaluetta. Mtk-merkintä taas aluetta, jota tulee voimassa olevan asemakaavan määräysten mukaan pitää ”niittymäisenä, 1–2 kertaa kasvukaudessa niitettävänä alueen ja loppuosa tasaisena, matalana nurmipintana, joka soveltuu erilaisiin pallopeleihin ja muihin vastaaviin peleihin. Alueelle ei saa tuoda tai rakentaa varastoja tms. rakennuksia”.

Suunnittelualueella sijaitsee taimenpuro, Haagan puro sekä monia muita arvokkaita luontokohteita.

Vaatimus

Vaadimme, että asemakaavan muutoksesta eli lumenkaatopaikan rakentamisesta luovutaan kaikilta osin.

Vaadimme, että aluetta kehitetään jatkossa luonnon monimuotoisuutta ja hiilinieluja vahvistaen voimassa olevien kaavojen mukaisesti virkistys- ja ulkoilualueena pääpainon ollessa perheliikunnan tarpeisiin vastaamisessa.

Perustelut

Sisällytämme muistutukseemme oheisen, osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa koskevan mielipiteemme. Mielestämme mielipiteessämme esille nostamiamme asioita, ei ole otettu huomioon nyt esillä olevassa kaavaehdotuksessa.

Ristiriita voimassa olevan asemakaavan ja kaupungin strategian kanssa

Suunnitelmassa sivutetaan kevyesti se tosiasia, että nykyisessä voimassa olevassa Keskuspuiston keskiosan asemakaavassa alue on yksiselitteisesti ulkoilu-, retkeily ja viheraluetta. Myös Uudenmaan maakuntakaavassa alue on merkitty osana Keskuspuistoa merkittäväksi virkistys- ja luontoalueeksi. Yleiskaava 2016 valituksissa Helsingin hallinto-oikeus kumosi (2018) Hämeenlinnan väylän varrelta Keskuspuiston alueelle ja maakuntakaavan virkistysalueelle osoitetut uudet rakentamisalueet maakuntakaavan vastaisena. Hallinto-oikeuden mukaan yleiskaavan toteutuminen merkitsisi maakuntakaavassa osoitetun virkistysalueen laajaa supistumista. Korkein hallinto-oikeus piti tämän päätöksen voimassa. Lumenkaatopaikka on myös sellaista rakentamista, joka merkitsisi virkistysalueen supistumista ja Keskuspuiston kaventamista. Pidämme valitettavana, että kaupunki haluaa taas tällä kaavamuutosehdotuksella kokeilla kepillä jäätä ja mahdollisesti käynnistää uuden valitusprosessin.

Asemakaavaehdotus on kaupunkistrategian vastainen: strategian mukaan Keskuspuistoon ei enää rakenneta. Tämän strategian tulisi olla myös lumenkaatopaikkojen rakentamishankkeita ohjaava normi, joka jo itsessään pakottaisi etsimään lumenkaatopaikalle muun sijainnin kuin Keskuspuiston virkistysalue.

Kustannuslaskelma on alimitoitettu

Pidämme esitettyä kustannuslaskelmaa (n. 14 m €) alimitoitettuna. Suunnitelmasta selviää, että alue soveltuu huonosti rakentamiseen ja sen maansiirto- ja perustamiskustannukset maan stabiloinnin ja paaluttamisen osalta ovat korkeat. Lisäksi esitettyjen puhdistusmenetelmien mitoituksesta ja riittävyydestä eikä kustannuksista ole olemassa tarkempaa suunnitelmaa tai kustannusarvioita. Liikennejärjestelytkin tulevat olemaan esitettyä vaativammat.

Lumenkaatopaikan tarve ja sijainti on huonosti perusteltu

Kaavamuutosehdotusta perustellaan painokkaasti sillä, että yleiskaavasta 2002 ja 2016 on löydettävissä lause ” Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja laitteita ja liikenneväyliä.” Tätä ei kuitenkaan missään nimessä voi tulkita niin että 6,6 ha alueen ottaminen lumenkaatopaikaksi olisi luonteeltaan vain pieni tekninen muutos ja välttämätöntä yhdyskuntateknistä rakentamista tässä kohdin. Suunnitelmassa annetaan jokseenkin harhaanjohtavasti ymmärtää toisin, ikään kuin ko. lause tarjoaisi merkittävän oikeutuksen kaavamuutokselle. Kaavamuutosehdotuksessa ei ole tuotu esille mitään niin painavaa syytä, että uusi lumenkaatopaikka olisi tarpeen perustaa Keskuspuiston virkistysalueelle tai että se olisi ainoa sijoituspaikka ja vaihtoehto.

Kaupungin lumenhallintaohjelma tarjoaa sinänsä hyvän katsauksen tilanteeseen, mutta huonon kaupunkisuunnittelun ei pitäisi johtaa viheralueiden nakertamiseen. Olemme toistuvasti saaneet kuulla, miten Helsingin tiivistä rakentamista perustellaan sillä, että se säästää viheralueita jossain muualla(?). Tässä tapauksessa on ilmiselvää, että jopa uusia asuinalueita rakennettaessa ne suunnitellaan niin tiiviiksi, ettei lumen varastoimiselle ja käsittelylle paikan päällä jää tilaa. Ympäristöministeriön selvityksessä on ilmaistu tämä näin: “Muista keinoista tärkeimpänä voidaan pitää sitä, että asuinalueiden kaavoitus ja katujen suunnittelu on tehty niin, että lumelle jää tilaa, eikä sitä tarvitse kuljettaa kohteesta muualle. Lähiläjitys säästää aikaa ja rahaa, ja vähentää kuljetustarvetta ja kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä. Melua aiheutuu vähemmän ja ympäristövaikutukset sekä asukkaiden häiriö voidaan minimoida. Haastatteluissa useat kaupunkien edustajat mainitsivat tämän vaihtoehdon otettavan huomioon etenkin katujen suunnittelussa ja uusia asuinalueita rakennettaessa.” Mielestämme esim. Malmin, Patolan, Viikin, Kalasataman, Jätkäsaaren, Pitäjänmäen jne. uusien asuinalueiden liian tiivis rakentaminen on virhe ja noilta alueilta pitäisi itsessään löytää lumelle paikkoja.

Kaavaselostuksen mukaan Helsingissä on yhdeksän virallista lumenvastaanottopaikkaa, joista viisi poistetaan lähivuosina. Kaavaesityksessä ei ole selvitystä mahdollisuuksista säilyttää muilla alueilla jo olevia lumenkaatopaikkoja tai perustaa uusia maavastaanoton tai lähivarastoinnin paikkoja muualle. Esityksestä puuttuu myös selvitys siitä, miten kaupunki voi omassa toiminnassaan kehittää uusia innovatiivisia lumen markkinoita. Näin ollen kaupunki aiheuttaa itse toimillaan tarpeen perustaa uusia lumenkaatopaikkoja. Esitämme, että nyt maalla sijaitsevia lumenkaatopaikkoja ei poisteta vaan selvitetään mahdollisuudet muuttaa  näiden alueiden kaavoja Malmilla, Patolassa, Viikissä jne. ja samalla varaudutaan muillakin uusilla alueilla lumen lähivarastointiin.

Ehdotus Keskuspuiston viheralueen valitsemiseksi uuden lumivuoren ja roskakasan sijainniksi on vanhanaikaista ja asukkaista piittaamatonta suunnittelua ja on vastoin kaupungin monien muiden tavoiteohjelmien tavoitteita. On tulkinnanvaraista mikä seikka on aiheuttanut muiden vaihtoehtojen hylkäämisen? Kustannukset? Helppous? Liikenneyhteydet? Asuntorakentaminen?  Helsingin ilmakuvaa tarkastelemalla löytyy muitakin vaihtoehtoja kuten vanhoja kaatopaikkoja, teollisuusalueita, jätevedenpuhdistamoja, Staran varikoita ja varastokenttiä jne. Näiden vaihtoehtojen etsintä ja esilletuominen ei kuitenkaan ole asukkaiden tehtävä vaan virkamiesten Suunnitelmasta puuttuu vertailutaulukko muista nyt harkituista vaihtoehdoista.  Nyt suunnitelma esitetään ilman vaihtoehtoja ikään kuin ainoana vaihtoehtona. Aivan yhtä hyvin voidaan muuttaa jotakin asuntorakentamisen asemakaavaa kuin virkistysalueen asemakaavaa – vaihtoehtoja on.

Lumenkäsittely on teknisessä murroksessa – lumenkaatopaikka saattaa olla tarpeeton kohta

Esitämme, että tämä asemakaavamuutos hylätään myös siksi että lumenkäsittely on teknisessä murrosvaiheessa. Helsinkikin on mukana pääkaupunkiseudun hankkeessa, jossa Vantaan Energia on perustamassa isoa lumensulattamoa. Pienimuotoisempaa lumensulattamista voidaan tehdä paikallisissa konteissa sekä maalla että merellä kuten Toronton, Oslon ja Tukholman esimerkit osoittavat. Sulattamiseen voidaan jatkossa käyttää hukkalämpöä, merivettä ja muita uusituvia energianlähteitä.

Kaavamuutos on vastoin kaupungin luonnonsuojelualueohjelman tavoitteita ja ympäristövaikutusten selvitys on tekemättä

Juuri hyväksytyssä kaupungin luonnonsuojelualueohjelmassa on esitetty herkän taimenpuron eli Haaganpuron uoman ja rantojen suojelutarve. Kaavasuunnitelmassa ei ole uskottavasti selvitetty lumenkaatopaikan sulamisvesien määrän ja laadun vaikutuksia taimenpuron ekologiaan ja taimenten elinmahdollisuuksiin ja kutupaikkoihin. Edellytämme ennen hankkeen hyväksymistä kunnollista ympäristövaikutusten selvitystä, jossa otetaan Haaganpuron kokonaisuus huomioon. Jo nyt mm. Maununnevan suurelta osin käsittelemättömät sulamisvedet huonontavat Haaganpuron vesistön tilaa.

Ilman kattavaa ympäristöselvitystä kaavamuutoksen hyväksyminen olisi vastuutonta.

Taimenpuro vaarassa

Kaavaselostuksessa esitetään, että lumen sulamisvedet puhdistetaan suodatusjärjestelmällä ja johdetaan purkuojaan Haaganpuroon., jossa “Haaganpuron taimenten osalta kesän aikana viileä vesi parantaa niiden elinolosuhteita”. Tällainen virheellinen väittämä antaa aiheen olettaa, ettei suunnittelussa ole kysytty taimenpurojen kunnostamisen asiantuntijoiden kantaa tai ymmärretty taimenen elintapoja ja elinympäristöjen vaatimuksia.

Lumenkaatopaikan haittoja arvioitaessa pitäisi ottaa huomioon, että kun lumet sulavat keväällä, niin keväällä vesi ei ole puroissa liian lämmintä.  Sen sijaan lumeen sekoittuneet epäpuhtaudet lähtevät liikkeelle sulamisvesien mukana, eikä missään ole tietääksemme toiminnassa lumenkaatopaikkaa, jossa kaikki tai edes enin osa sulamisvesien epäpuhtauksista onnistuttaisiin puhdistamaan.

Puroissa on kudettuja meritaimenen kutupesiä, joista pienpoikaset kuoriutuvat ja nousevat soran seasta. Niiden ensivaihe on herkintä aikaa heti kuoriutumisen jälkeen. Taimen kuoriutuu lämpötilasta riippuen toukokuussa ja erityisen kylminä keväinä viimeistään kesäkuun alkuun mennessä. Kuoriutuneet poikaset asettuvat puron rauhallisiin osiin ja hakevat suojaa hyvin matalilta alueilta läheltä pesäaluetta, eivätkä pysty pakenemaan puroveteen mahdollisesti liuenneita vieraita aineita minnekään.  Lumenkaatopaikka muodostaa todellisen uhkan keväisin kuoriutuville meritaimenen poikasille.

Suunnitelmassa ei ole esitetty realistisia laskelmia erilaisten haitta-aineiden määrästä lumessa eikä siten siihen piirrettyjen erilaisten suodatus, laskeutus, puhdistus yms. altaiden todellisesta kapasiteetista ja laajuudesta. Suunnitelman lähtötiedot ovat puutteelliset eikä se käsittele lumen mukana kulkeutuvien haitta-aineiden (esim. tiesuola, raskasmetallit, öljyjäämät, mikromuovit, ravinteet) määrää tai vaikutuksia. Kaatopaikan perustaminen vaatisi laajaa maamassojen poistoa (2–3 metrin syvyydeltä) pohja-alueen paalutusta (koska savea). Rakennusvaihe olisi erityisen haitallista purolle, koska silloin puroon voi joutua runsaasti kiintoainetta.  Esityksessä esitetään, että uusi kenttä olisi asfaltoitu. Suhtaudumme tähän ratkaisuun epäillen, sillä juuri aurauksesta irtoavat bitumipalaset ym. on iso ongelma. Samoin asfalttipinta on ilmeisesti haastava ja herkkä rikkoutumaan, kun vesi vuoroin jäätyy ja sulaa sen pinnalle. Noin 20 m korkea lumikasa on hyvin painava ja vaatii siksi tähän huonosti rakentamiseen soveltuvaan maaperään kalliit perustamiskustannukset.

Osa Maunulan luontopolusta jää rakentamisen alle

Kaavaselostuksessa ei mainita lainkaan Maunulan luontopolkua, joka kulkee suoraan suunnittelualueen läpi. Luontopolku on suunniteltu yhdessä asukkaiden kanssa ja se on ollut hyvin suosittu viimeiset 10 vuotta.  Sillä on luonto- ja ympäristökasvatuksellinen merkitys. Sen huomioimatta jättäminen osoittaa puutteellista vuorovaikutusta ja riittämätöntä arviointia suunnitelman vaikutuksista luontokokemukseen ja opetuskäyttöön.

Hankkeella ei ole asukkaiden tukea

Vuorovaikutussuunnitelman raportti kertoo jo kantaa ottaneiden asukkaiden ja yhteisöjen vastustuksesta lumenkaatopaikkasuunnitelmaan. Asukkaiden toimesta käynnistetty nimien keruu on jo nyt (14.5.2025) tuottanut yli 1500 allekirjoitusta.

Alueen kehittämistarpeet

Esitämme, että aluetta todellakin kehitetään voimassa olevan kaavan mukaisesti virkistyskäytön-, luonnon monimuotoisuuden – ja perheliikunnan tarpeisiin.  Vielä vuonna 2014 kun Keskuspuisto täytti 100 v. ja alueen halki vedettiin Maunulan luontopolku, oli alueelle muodostumassa hyvä vauhtia monimuotoinen ruderaattialue ja sitä käyttivät koiraharrastajat sekä läheinen Helsingin latu esim. muumihiihtokouluihin.  Luvattoman väliaikaisen lumenkaatopaikan jäljiltä alueen luontoarvot heikkenivät kentän osalta roskan ja irtosoran vallattua se. Paikoilleen jätetyt puomit ovat myös jättäneet käyttäjille sen virheellisen käsityksen, ettei alueella saa oleskella.

Keskuspuiston käyttöpaine on jo nyt iso ja aivan tämän alueen lähelle tullaan asuttamaan tuhansia uusia asukaita Postipuistoon ja Keski-Pasilaan sekä Mäkelänkadun bulevardikaupungin (Tuusulan väylän kaupunkibulevardi) rakentuessa. Kasvava väestö tarvitsee lisää ei suinkaan vähemmän virkistysalueita. Postipuisto ja Keski-Pasila on rakennettu hyvin tiiviiksi ja annettu asukkaiden ymmärtää, että lähivirkistysalueiden puutetta korvaa vieressä oleva Keskuspuisto, jota ei tulla enää nakertamaan.  Lumenvastaanottopaikan suunnitelmassa ei ole juuri huomioitu, että vastaanottopaikalla olisi virkistyskäyttöä heikentävä vaikutus. Korkea (n 20 m) hiekkainen ja roskainen vuori työkoneineen vähentää kovasti metsän tuntua alueella. Lisäksi lumenkaatopaikasta kantautuu melua. Auratussa lumessa on usein myös erilaisia ruokajätteitä, joten alueelle voi pesiytyä rottia, ja lumikasasta voi myös levitä pahaa hajua.

Lumenkaatopaikan sijasta aluetta tulee kehittää asukkaiden ja yhteisöjen kanssa yhteistyöllä osana Keskuspuistoa. Luontoa voidaan ennallistaa, osa alueesta voidaan muotoilla lasten liikunnan tarpeisiin (esim. hiihto, pulkkailu, pyöräily), osoittaa koiraharrastajille harjoittelualue, ennallistaa puroa ja sen sivuhaaroja jne.

Voimassa olevassa asemakaavassa alue on määritelty ulkoilu- ja perheliikuntapaikaksi. Kaavaselostuksessa ei esitetä lainkaan vaihtoehtoa tai korvaavaa aluetta tällaiselle toiminnalle. Alueen muutos lumenvastaanottopaikaksi vie ympärivuotisen liikuntamahdollisuuden pois useilta lähialueen asukkailta, erityisesti lapsiperheiltä.

Aiheutuvia liikenneongelmia aliarvioidaan ehdotuksessa

Metsäläntie on jo ja siitä on tulossa vielä vilkkaammin liikennöity tie, kun Postipuisto ja Keski-Pasila rakentuvat valmiiksi. Lisäksi Yleiskaavassa 2016 on hahmoteltu Käpylän asemanseudun täydellinen muutos ja Tuusulantien muuttaminen kaupunkibulevardiksi. Käytännössä talvinen rekkaliikenne tukkii Metsäläntien yksitasoisella risteyksellä, johon kääntymistä täytyy jonottaa Hämeenlinnantien suunnasta poikki liikenteen. Katsomme, ettei suunnitelmassa ole otettu riittävästi huomioon liikennemäärien kasvua, liikenneturvallisuutta sekä tarvittavia kevyenliikenteen ratkaisuja.

Esitys

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katsomme, että ehdotettua asemakaavamuutosta ei pidä tehdä ja hyväksyä. Mikäli prosessia jatketaan, tulee tehdä kunnollinen ympäristövaikutusten arviointi, liikenneselvitys, vaihtoisten sijoituspaikkojen vertailu sekä esittää korvaava ratkaisu nykyisen kaavan mukaiselle käytölle eli perheliikuntakeskukselle.

19.5.2025

Susanna Pitkänen
Keskuspuistoryhmän aktiivi, Maunulan, Maunulan luontopolun asukasedustaja

Mina Laamo, Keskuspuistoryhmän aktiivi, Postipuisto

Viveka Backström, Keskuspuistoryhmän aktiivi, Metsälä

Manki Perukangas, Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

Veli-Pekka Kantanen, Paloheinä Torpparinmäen kaupunginosayhdistys ry., puheenjohtaja

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille! Allekirjoita adressi !

Thursday, November 14, 2024

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta                     

Keskuspuistoryhmä/Kaupunkiluontoliike ry/Paloheinä-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys

Vastustamme Metsäläntien varteen suunniteltua lumenkaatopaikkaa. Tämä paikka kuuluu Helsingin Keskuspuistoon, ja on nykyisessä kaavassa - joka on vuodelta 2014 - virkistysaluetta (VR), ja sen käyttötarkoituksena on ollut toimia esimerkiksi lasten harrastuspaikkana. Alueella on nyt toiminut useamman vuoden epävirallinen lumenkaatopaikka ilman tarvittavia ympäristölupia. Aiemmin kentällä ovat harjoitelleet mm. koiraharrastajat ja rugby-pelaajat. Nykyään alueella on voimassa merkintä MTK, jonka mukaan alue tulisi valtaosaltaan olla esimerkiksi pallopeleihin soveltuvana niittynä, vastaten alueen aiempia em. käyttötapoja.

Helsingin Keskuspuistoa on vähitellen reunoiltaan nakerrettu milloin milläkin verukkeella. Pirkkolaan alettiin v. 2020 rakentamaan urheiluhallia,  jota vastustettiin laajasti mm. yli 14000 allekirjoitusta keränneellä adressilla.  Kaupunki lupasi tämän olevan kaupunginvaltuuston hyväksymän kaupunkistrategian mukaisesti viimeinen Keskuspuistoa pienentävä hanke. Tämä lupaus on kuultu monia kertoja, ja aina Keskuspuiston ystävät ovat saaneet pettyä. Lumenkaatopaikka rikkoo siis hyväksyttyä kaupunkistrategiaa.

Lumenkaatopaikan suunnitelman selosteissa väitetään virheellisesti, ettei lumenkaatopaikka poistaisi käytössä olevia ulkoilureittejä. Alueella kulkee vilkkaasti käytettyjä ulkoiluteitä ja Maunulan luontopolun reitti. Keskuspuiston 100-vuotisjuhlavuonna asukkaiden ja kaupungin yhteistyönä laaditun luontopolun opastaulu kertoo aiemmin ruderaattialueena toimineesta kentästä ja sen luonnon monimuotoisuudesta. Epävirallinen lumenvastaanottopaikka on tuonut kentälle niin paljon hiekkaa ja soraa, ettei se enää ole luontainen niitty. Luontopolun reittiä jouduttaisiin muuttamaan lumen vastaanottopaikan takia ja poistamaan kyseinen opastustaulu tarpeettomana. 

Juurisyy uuden lumenkaatopaikan käyttöönotolle on se, että kaupunkia kaavoitetaan niin tiiviiksi, ettei tilaa lumelle jää rakennetussa ympäristössä, ja nykyään taloyhtiöt ja kaupunki kuljettavat lunta pois silloinkin, kun lumikasoista ei olisi haittaa esim. katujen turvallisuuden kannalta. Lisäksi kaupungin nykyisistä yhdeksästä lumen vastaanottopaikasta suunnitellaan poistettavaksi viisi. Poistaminen johtuu kolmen lumen vastaanottopaikan osalta siitä, että niille aiemmin varatuille alueille on kaavoitettu rakentamista. Ehdotamme, että näitä lumen vastaanottopaikkoja ei tässä vaiheessa poistettaisi ja pyrittäisiin etsimään pienempiä hajautettuja varastointipaikkoja. Lumi on järkevintä säilyttää lähellä sen sadanta-aluetta, mikä vähentää kuljetustarvetta. 

Rakentamisen leviäminen viheralueelle saatiin estettyä edellisessä yleiskaavaprosessissa Hämeenlinnantien bulevardisuunnitelmien kaatuessa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nyt lumenkaatopaikka muodostaa uuden uhan, joka taas nakertaisi viheraluetta. Nyt Keskuspuistoa ei nakertaisi suoraan asuinrakentaminen, mutta kylläkin välillisesti, sillä liian tiivis asuinrakentaminen ei jätä tilaa lumen varastoinnille asutusalueilla, jolloin varastointi ulkoistetaan viheralueille.

Lumenkaatopaikka olisi erityisen haitallinen Haaganpurolle, eli uhanalaisen taimenpuron kalakannoille, puroympäristölle ja Keskuspuiston luonnolle muutoinkin. Suunnitelmassa ei esitetä mitään uskottavaa ja teknisesti toimivaa, testattua vedenpuhdistusjärjestelmää, joka estäisi sulamisvesien tuhoisia vaikutuksia puroluonnolle. Helsingin muillakaan lumenvastaanottopaikoilla ei ole olkipaaleja kummempaa suodatusta. Esimerkiksi Maununnevan lumenkaatopaikasta valuu jo nyt koko ajan saasteita ja kiintoainetta Haaganpuroon. Taimenpuro ei kestä yhtään lisää kuormitusta, ja Haaganpuro kulkee useiden Keskuspuistoon suunniteltujen luonnonsuojelualueiden lävitse. 

Ennen kuin kaupunki esittää uutta jättikokoista lumenkaatopaikkaa herkän puron läheisyyteen, pitäisi olla varmuus lumen sisältämistä haitta-aineista ja sulamisveden käsittelytapojen toimivuudesta. Lumien sulamisvesiä voitaisiin periaatteessa käsitellä erilaisilla suodatus- ja saostusmenetelmillä, joita yleensä jätevesille käytetään. Arvelemme kuitenkin, että tehokkaan vedenpuhdistusjärjestelmän rakentaminen lumenkaatopaikan yhteyteen saattaisi olla tähän tarkoitukseen kaupungin näkökulmasta liian kallista. Lisäksi alueen pohjarakenteita pitäisi tiivistää, ettei epäpuhtauksia pääsisi valumaan sitä kautta.

Lumessa voi olla monenlaisia epäpuhtauksia, kuten ravinteita, raskasmetalleja, PAH- aineita, öljyä ja mikromuoveja. Lisäksi lumen mukana tulee liukkauden torjunnassa käytettyjä suoloja ja runsaasti kiintoainetta, kuten hiekkaa ja soraa sekä erilaisia roskia. Epäpuhtauksien määrä vaihtelee suuresti. Vilkkaasti liikennöityjen teiden vierestä kerätty lumi on kaikista likaisinta. Joissakin kaupungeissa on ehdotettu, että lumen sijoituspaikat jaettaisiin lumen alkuperän mukaan, niin että paikoille, joilla on herkästi häiriintyvää luontoa, sijoitettaisiin lunta vain “puhtailta” alueilta. 

Metsäläntien lumenkaatopaikan kapasiteetiksi on kaavailtu n 30000 kuorma-auton kuormaa vuosittain, mikä voi tarkoittaa ainakin 300000 m3 lunta. Tällaisessa määrässä aurattua lunta voi olla kymmeniä kiloja raskasmetalleja. Vaikutus puroon lumenkaatopaikan kohdalla on erityisen haitallista, koska päästö tulee keskitetysti vain yhden purkuojan kautta. Myös liukkauden torjunnassa käytetyillä suoloilla voi olla hyvin haitallinen vaikutus puroon. 

Ehdotamme ensisijaisesti Maununnevan lumenkaatopaikkaan panostamista ja tilan jättämistä kaavoituksessa paikallisille lumenvarastointipaikoille. Sulamisvesien vedenpuhdistus pitäisi ensin kehittää toimivaksi Maununnevan lumenkaatopaikalla, ennenkuin lisää lumenkaatopaikkoja rakennettaisiin herkkien purojen varteen. Kokemukset Maununnevalta eivät ole nykyisellään rohkaisevia hulevesien puhdistuksen osalta ja sen osalta, millaista jätettä sieltä kulkeutuu Keskuspuistoon ja läheiselle Maununnevan asuinalueelle.

Lumenkaatopaikkahanke osoittaa jälleen kerran Keskuspuiston lainsuojattomuuden; miten se nähdään maareservinä kaikille muille maankäyttötarkoituksille kuin ensisijaiseen maankäyttötarkoitukseensa, eli virkistykseen.



















Tuesday, March 21, 2023

Mielipide Patterinmäen itäisen osan asemakaavan muutoksesta

Kaupunkiluontoliike ry

Mielipide Patterinmäen itäisen osan asemakaavan muutoksesta                      20.3.2023

Kaava sinetöisi lopullisesti Pajamäen itäisten liito-orava-alueiden tuhon. Kaavasuunnitelman sisältämä leikkipuisto menisi liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikan päälle; lisäksi Pitäjänmäentien varteen suunnitellut talot tuhoaisivat sen, mitä ydinalueesta mahdollisesti on vielä jäljellä.

Kaava on kolme kertaa hylätty hallinto-oikeudessa, viimeksi Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joten Helsingin kaupungin jääräpäinen piittaamattomuus asukkaiden mielipiteestä ja luonnosta on ihmeteltävää. Onko todella kaiken tämän vaivan väärti kaavoittaa muutama kerrostalo maalitehtaan viereen ja tuhota lopullisesti Patterinmäen itäpuoleiset liito-oravien ydinalueet? Liito-oravien elinalueista kannattaa muistaa myös se, että ne on suojeltu vielä 5 vuotta senkin jälkeen, jos ne mahdollisesti olisivat tyhjentyneet liito-oravista.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan liito-oravanaaras tarvitsee vähintään 3,5 hehtaarin yhtenäisen metsäalueen, vaikka se tosin todellisuudessa liikkuukin noin 8 hehtaarin alueella.

Raide-Jokerin tunneli on jo kohtuuttomasti heikentänyt lähiluontoa Pajamäessä, eikä ole kohtuullista, että pientä mutta luontoarvoiltaan erinomaista ja virkistyskäytöltään suosittua metsää vielä lisää tuhotaan.

Jos sitä asutusta nyt on kertakaikkisen pakko ripotella Pajamäkeen, luonnon kannalta suhteellisen ongelmaton ratkaisu olisi siirtää nykyisen asutuksen ja metsän välissä oleva leikkipuisto Jokeri-tunnelin itäisen suuaukon tieltä tuhottuun entiseen metsään - johon on yritetty istuttaa mäntyjä, jotka tuskin tulevat kasvamaan - ja jos lisärakentamista halutaan, niin leikkipuiston paikalle voisi ehkä saada sovitettua yksi tai kaksi taloa. Toinen vaihtoehto voisi olla sijoittaa kaksi tai kolme kerrostaloa edellämainitun tunnelin itäisen suuaukon tieltä kaadetun entisen metsän paikalle ja jättää leikkipuisto ennalleen, jolloin tieyhteyden voisi vetää suoraan Pitäjänmäentieltä.

Wednesday, May 27, 2020

Uudenmaan ELY-keskus: Patterinmäen puita ei saa hakata



Helsingin hallinto-oikeus palautti 18.2.2020 Pajamäki-seura ry:n ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n toukokuussa 2019 jättämät toimenpidekieltohakemukset Uudenmaan ELY-keskuksen uudelleenkäsiteltäviksi. Perusteena oli, että ei voida olla varmoja siitä, etteikö Raide-Jokerin rakentamiseen liittyvät hakkuut hävittäisi tai heikentäisi alueella elävien liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Uudenmaan ELY-keskus on tänään 27.5.2020 päättänyt hyväksyä Pajamäki-seura ry:n ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n vaatimukset ja kieltää Raide-Jokeria aloittamasta valmistelevia rakennustöitä Patterimäen (Pajamäen Patterimäenpuiston) alueella.

Taustaa tiivistettynä:

14.5.2019 Pajamäki-seura jätti Uudenmaan ELY-keskukselle toimenpidekieltohakemuksen koskien Raide-Jokerin valmistelevia töitä (=hakkuita)
4.6.2019 myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) jätti toimenpidekieltohakemuksen Uudenmaan ELY-keskukselle.
12.7.2019 Uudenmaan ELY-keskus hylkäsi toimenpidekieltohakemuksemme
15.7.2019 Pajamäki-seura valitti Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen yhdessä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa.
19.7.2019 Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi välipäätöksellään valituksemme.
21.7.2019 Helsingin luonnonsuojeluyhdistys haki korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa Helsingin hallinto-oikeuden välipäätökseen.
22.7.2019 Korkein hallinto-oikeus teki asiasta välipäätöksen ja määräsi alueelle toimenpidekiellon
18.2.2020 Helsingin hallinto-oikeus palautti asian Uudenmaan ELY-keskuksen uudelleenkäsiteltäväksi
27.5.2020 Uudenmaan ELY-keskus päätti hyväksyä Pajamäki-seuran ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen toimenpidekieltohakemukset ja päätti, että hakkuita ei saa aloittaa Patterimäkeä ympäröivässä metsässä.

Raide-Jokerin linjauksella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaksi liito-oravan ydinaluetta ja lukuisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin nojalla kielletty, ja edellyttää ELY-keskukselta haettavaa poikkeamislupaa. Poikkeamisluvan ehdot ovat tiukat.

Terveisin
Pajamäki-seuran hallitus

Monday, May 25, 2020

TOIMENPIDEKIELTOHAKEMUS UUDENMAAN ELY -KESKUKSELLE

Uudenmaan ELY-keskukselle


TOIMENPIDEKIELTOHAKEMUS UUDENMAAN ELY -KESKUKSELLE
Luonnonsuojelulain 57 §:n mukainen vireillepano luonnonsuojelulain rikkomisen estämiseksi 


Pirkkolan monitoimihallin ja siihen liittyvien parkkipaikkojen rakennustyöt uhkaavat
Helsingin keskuspuistossa sijaitsevan metsäalueen luonnonsuojelulain mukaisia luontoarvoja
(erittäin uhanalaisen lahokaviosammalen lukuisat esiintymät, liito-oravan mahdollinen
lisääntymis- ja levähdyspaikka, lintujen pesintä).


PROSESSIOSOITE

Pro Luonto ry

Vaatimukset


Haemme toimenpidekieltoa Helsingin Pirkkolan metsäalueella alkaviin Pirkkolan monitoimihallin
ja pysäköintialueen rakennustoimenpiteisiin.

Rakennustyömaan töihin sisältyy muun muassa puiden kaatamista alueelle sijoitetun monitoimihallin
rakentamisen vuoksi.


Alueilla, joista puita on aiottu poistaa, sijaitsee luonnonsuojelulain 49§ 1 momentilla suojeltu l
iito-oravan alue.
Selvitysten ja vaikutusarviointien riittämättömyys ja keskeisten lajistoarvojen 
sekä luontoselvitysten puuttuminen.
Rakennusluvassa ehtona ollutta tuoretta liito-oravakartoitusta ei ole teetetty.


Rakentamisalueelta on löydetty neljä erillistä lahokaviosammalen alkeisrihma+itujyvä-kasvustoa.
Lisäksi sammalta löytyy hallin pohjoispuolisen parkkipaikan länsilaidalta, sekä muualtakin
metsän vanhasta osasta. 


Rakennustyöt ajoittuvat lintujen pesimäajalle ja tulevat haittaamaan lintujen pesintää.


Liito-orava


Rakennuskohteeseen on suunniteltu laajasti puiden poistoa.
Liito-oravaselvitys on tehtävä juuri ennen rakennustöiden aloittamista. Rakennusluvan myöntöpäätöksessä
Facta asiakirjassa Tunnus 28-0612-19-A LP-091-2018-09424 edellytetään “Liikuntapuiston läheisyydessä
on liito-oravan ydinalueeksi merkittyjä metsäalueita, mutta rakennuspaikan puusto ei viimeisemmän tehdyn
kartoituksen perusteella (2016) kuulu tähän. Rakennusluvan ehtona on, että ennen kun rakentamiseen
ryhdytään, on kolmannen osapuolen päivitetyllä kartoituksella osoitettava missä määrin hallin edessä
oleva metsikkö on liito-oravien käyttämä” sekä: “Ennen rakentamiseen ryhtymistä on toimitettava
kolmannen osapuolen laadittu ja päivitetty selvitys, josta ilmenee missä määrin rakennuspaikka tällä
hetkellä on liito-oravien käyttämä. Sen perusteella arvioidaan hallin edessä olevan puistikon
säilymisen laajuudesta.”

Koska kartoitus voidaan tehdä luotettavasti papanajätöshavainnoista, on se tehtävä sellaisissa
olosuhteissa joissa se voidaan luotettavasti tehdä. Oikea ajankohta riittävälle, luotettavalle
liito-oravaselvitykselle on keväällä 2021.

Suunnitellut puiden poistot heikentävät liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikkaa ja siten niille on
haettava lain mukaan poikkeuslupaa. Laki velvoittaa lisäksi säilyttämään liito-oravan kulkumahdollisuudet
elinpiirillä ja suunnitelluissa hakkuissa yhteydet  tulevat osittain  katkeamaan. Vaikka liito-orava pystyy
ylittämään aukeita paikkoja, elinpiirillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä maisematasolla
sopivien elinympäristöjen välillä täytyy olla puustoisia kulkureittejä, ns. ekologisia käytäviä.
Tämä tarkoittaa käytännössä valtapuustoltaan yli 10 metrin korkuisia, mielellään sekapuustoisia
ja erirakenteisia metsäkaistaleita. 


Kaupungin teettämässä vuoden 2018 liito-oravakartoituksessa löydettiin Pirkkolasta kaksi liito-oravan
ydinaluetta. Toinen Pirkkolan lounais- ja toinen koilliskulmassa. Dispersaalin kaventuminen näiden
ydinalueiden välillä ja sen monimuotoisuuden merkittävä, metsän kapenemisesta johtuva heikkeneminen
katkaisisi mahdollisesti Pohjoisen Keskuspuiston liito-oravakannan ainoan dispersaalin. Näiden,
2018 kartoituksessa löydettyjen ydinalueiden jälkeen liito-orava on hyvin voinut levittäytyä Pirkkolassa
laajemmalle alueelle; tätä ei kuitenkaan olla selvitetty tyydyttävästi. 


Suunniteltu halli kaventaa jo nyt vain 340 metriä kapeaa Keskuspuistoa noin 100 metrillä vain 240 metriin.
Useat tutkijat, mm. Söderman & Saarela 2011, Väre & Rekola (Östersundomin kaavasuunnitelmasta)
ehdottavat, että metsäisen ekologisen yhteyden leveyden tulisi olla vähintäänkin 300 metriä.
Pääkaupunkiseudulla tehdyn kaupunkimetsätutkimuksen mukaan kasvilajistolle haitallinen
reunavaikutus ulottuu jopa 100 metrin päähän, ja jos Keskuspuisto kapenisi 240 metriin,
tällöin keskelle jäisi vain noin 40 metrin levyinen ekologinen ydinalue, jonka laatu väistämättä heikkenisi,
ja sekin olisi paikoitellen ulkoilureittien pirstoma. Tällöin metsäinen yhteys käytännössä katkeaa
ekologisessa mielessä. (Hamberg 2009, Lehvävirta 2017). Tämä merkitsisi mm. monimuotoisuuden
heikkenemistä, ja tästä kärsisivät eniten monimuotoisuuden indikaattorilajit, kuten liito-orava ja
lahokaviosammal (jota myös esiintyy Pirkkolan kaava-alueella, mihin seuraavaksi viitataan). 

Lahokaviosammal
Lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) on maassamme äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) vuonna 2010
luokiteltu lehtisammallaji. Se on myös EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaan suojeltava laji sekä
luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. 
Lahokaviosammal on muun muassa luonnonsuojelulain 46 §:n määrittelemä uhanalainen laji, 
luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 a mukaisesti koko maassa rauhoitettu laji sekä luonnonsuojelulain
47 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukainen erityisesti suojeltava laji.


Luontodirektiivin liitteessä II lueteltujen lajien merkittävien esiintymispaikkojen hävittäminen tai
heikentäminen on mielestämme kielletty luonnonsuojelulain 47 § 5 momentin mukaan, koska ilman
poikkeuslupaa tehtynä se johtaisi laissa tarkoitettuun luontovahinkoon, varsinkin koska lajin suojelutaso
on maassamme epäsuotuisa. Lajin esiintymispaikan hävittäminen ja siihen liittyvä kantojen tai
maapuiden siirto edellyttää mielestämme ELY-keskuksen poikkeuslupaa.



Luonnonympäristön vaaliminen ja niihin liittyvien erityisten arvojen hävittämisestä pidättäytyminen
Asemakaavan sisältövaatimuksissa edellytetään sitä, että ”rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä
tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää”
Pirkkolan monitoimihallin tapauksessa asemakaava-alueen maankäyttö aiheuttaa erityisille luontoarvoille
sekä merkittäviä välittömiä että välillisiä haittoja. Asemakaava-alueelle erityiset arvot (mukaan lukien
liito-oravan mahdollisesti asuttama metsäalue) käytännössä häviävät päälle ohjattavan uuden
monitoimihallin vuoksi
Korkein hallinto-oikeus päätöksessään 2018: 151 kiinnitti huomiota siihen, että Helsingin yleiskaava
sisälsi maakunnallisesti merkittävää virkistysaluetta ja viheryhteyttä, Helsingin Keskuspuistoa
huonontavia merkintöjä uhatessaan kaventaa sitä rakentamisalueilla, tämä merkitsee virkistykseen
käytettävien alueiden pienenemistä, varsinkin kapenemista, mistä syystä Helsingin yleiskaava hylättiin
Keskuspuistoa kaventavin osin nimenomaisesti Pirkkolasta ekologisia verkostoja heikentävänä.
Virkistysalueeksi vahvistetulla alueella on voimassa MRL 33 § 1 eli rakentamisrajoitus. 


Liito-orava on luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä IV (a) mainittu eläinlaji. Luonnonsuojelulain
49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien
yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kielloista
on mahdollista poiketa vain luontodirektiivin 16 artiklan mukaisilla perusteilla. ELY-keskus voi
LSL 49.§ 3 momentin nojalla päättää näistä yksittäistapauksina myönnettävistä̈ poikkeusluvista.


Lisäksi edellytetään, että̈ poikkeus myönnetään johonkin artiklan 16(1) mukaisista
tarkoituksista (a-e):
a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyypin säilyttämiseksi;
b) viljelmiin, karjankasvatukseen, metsiin, kalatalouteen sekä vesistöihin tai muuhun omaisuuteen
kohdistuvien erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi;
c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta
pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt tai jos poikkeamisesta on
ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;
d) näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoituksessa
ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi tai
e) tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tihettyjen lajien yksilöiden ottamisen ja
hallussapidon sallimiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.


Kaavoissa poikkeamismahdollisuuden käyttäminen on tullut vain harvoin kysymykseen. Kaavoissa
voidaan useimmiten katsoa olevan olemassa useampia vaihtoehtoja. Jos kaavaratkaisu koskee hankkeita,
joita tarkoitetaan c) kohdassa ja jotka maaston tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi ovat paikkaansa
sidottuja eikä niille ole kaavallisesti vaihtoehtoa, poikkeamismenettely voi tulla kyseeseen.”

Euroopan komissio on antanut ohjeen, joka koskee luontodirektiivin soveltamista tiukan suojelun
kohteena oleviin eläinlajeihin.(Guidance Document on the Strict Protection of Animal Species
of Community Interest under the "Habitats Directive" 92/43/EEC, lopullinen versio, helmikuu 2007)

Ohjeen mukaan direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaisia poikkeamisen edellytyksiä on tulkittava
tiukasti ja suppeasti. Kaikkien luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten tulee
täyttyä, jotta poikkeus voidaan myöntää.

Komission ohjeen mukaisesti poikkeamisedellytysten arvioinnissa voidaan lähteä liikkeelle sen
arvioimisesta, onko poikkeamiselle olemassa direktiivin 16 artiklan 1 kohdan a–e alakohdissa mainittu
syy. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan poikkeaminen voidaan myöntää erittäin tärkeän yleisen
edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt.


On huomioitava, että kyseinen poikkeamisedellytys on muotoiltu poikkeuksellisen tiukaksi. Kun
lisäksi otetaan huomioon, että poikkeamisedellytyksiä on komission ohjeen mukaan tulkittava tiukasti
ja suppeasti. Näin ollen yleisen edun käsilläoloa ja etenkin sen pakottavuutta arvioitaessa
poikkeamisedellytyksen täyttymiskynnys asettuu hyvin korkealle


EU-komission ympäristöasioiden pääosaston mukaan lisääntymis- tai levähdyspaikkojen
heikentämis- ja hävittämiskiellon tarkoituksena on suojella lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
ekologista toiminnallisuutta” (engl. ecological functionality). Kiellon tarkoitus on varmistaa, että
lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät tuhoudu tai vaurioidu ihmistoiminnan seurauksena, vaan
voivat tarjota edelleen ”kaiken mitä kyseessä oleva eläinlaji tarvitsee voidakseen levätä ja lisääntyä
onnistuneesti” (Environment Directorate-General 2007)


Liito-oravan pesäpaikkoina toimivia kolopuita ja risupesiä on elinpiirillä useita, ja niitä käytetään
lisääntymiseen ja päivän aikaiseen levähtämiseen. Liito-orava voi vaihtaa pesäpaikkaa useasti vuoden
aikana. Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmään kuuluu itse pesäpaikan lisäksi sen välittömässä
läheisyydessä olevat, suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Useissa tutkimuksissa on todettu, että alle 150
metrin etäisyydellä liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikasta suoritetut metsänhoitotoimenpiteet
vaikuttavat siihen heikentävästi. 


Helsingissä 25.5. 2020


Sienikurssi Porvoon kansalaisopistossa