Perustin Kaupunkiluonto ry:lle blogin

Perustin puheenjohtamalleni Kaupunkiluonto ry:lle oman blogin. Yksi vaihtoehto olisi ollut jälleenaktivoida jo olemassaolevaa blogia kaupunkimetsa.blogspot.com, mutta koska yhdistys on ottanut asiakseen metsien lisäksi muunkin kaupunkiluonnon - kuten niittyjen, kallioiden ja rantaluonnon - asian ajamisen, tarkkaan ottaen kaupunkimetsäblogi rajaisi paitsi kirjoitusten, myös yhdistyksen toimintapiiriä suunniteltua suppeammaksi. 

Valitettavasti ytimekäs kaupunkiluonto.blogspot.com oli jo varattu, joten perustettu blogi löytyy nyt osoitteesta kaupunkiluontoliike.blogspot.com. Ja tästähän on kysymys; kaupunkiluontoliikkeestä.

Uusi blogi löytyy tämän blogin linkkilistalta. 

Kaupunkimetsäliike puolustaa myös metsien virkistysarvoja

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn bloggaus siitä, miksi he eivät lähteneet valittamaan Raide-Jokerin saamasta poikkeusluvasta kaataa puita, innoitti minut pohtimaan Kaupunkimetsäliikkeen erityisyyttä ja olemassaolon oikeutusta. Että tarvitaanko sitä nyt vielä yksi toimija luonnonsuojelun kentälle, ja hajottaako järjestöllinen moninaisuus voimia? Asia selviää kun sitä vertaa muihin luontojärjestöihin, joille ehdottomasti kaikki kunnia. 

Jotkut ovat kyselleet, miten Kaupunkimetsäliike eroaa Pro Luonto ry:stä, ja toiset sitä, miten Pro Luonto taas eroaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksestä. Jälkimmäinen kysymys ei ole minun asiani, mutta Kaupunkimetsäliike eroaa Helsystä ainakin siinä, että se ei koe asiakseen puolustaa kaupunkimetsien virkistyskäyttöä, kun se taas on Kaupunkimetsäliikkeen toiminnan ydintä: nostattaa metsien virkistyskäytön saamaa tunnustusta. Jos joku voisi olla Kaupunkimetsäliikkeen visio, niin se voisi olla se, että metsien virkistyskäyttö saisi lainsuojan samaan tapaan kuin Oslon kaupunkimetsä Oslomarka. 

Toinen ero Kaupunkimetsäliikkeen ja edellämainittujen järjestöjen välillä on se, että se mahdollistaa myös muiden kuin helsinkiläisten metsien puolustamisen. 

Kolmanneksi, Kaupunkimetsäliike puolustaessaan metsien virkistyskäyttöä on luonteva taho järjestämään tapahtumia kaupunkimetsissä, muitakin kuin sinänsä erittäin ansiokkaita luontoretkiä ja vieraslajitalkoita. Kaupunkimetsäliike voi hyvin järjestää ulkoilmatapahtumia: liikuntaa ja kulttuuria. 

Hyvin tuntemani Pajamäen Patterinmäelle suunniteltu Raide-Jokeri -hanke valaisee hyvin Kaupunkimetsäliikkeen erityisyyttä verrattuna muihin metsätoimijoihin. Raide-Jokerin vaikutukset metsän virkistysarvolle lienevät suuremmat kuin talojen; talojen vaikutukset taas alueen luonnolle ovat suuremmat. Tämä ero siksi, että RJ:n vaikutukset painottuvat metsän reuna-alueille, joita kiertävät ulkoilureitit. 

Minä haluan puolustaa myös virkistysarvoja, vaikka ne eivät nautikaan lainsuojaa. Tosin Pajamäessä liito-oravan potentiaaliset dispersaalit kulkevat alueen reunoilla, sillä Patterinmäki ei oikein sovellu liito-oraville. Liito-oravan heikentyvien elinolosuhteiden lisäksi heikentyvien virkistysolosuhteiden takia Kaupunkimetsäliike olisi lähtenyt Pro Luonto ry:n tavoin valittamaan poikkeusluvasta, toisin kuin Helsy. Kaupunkimetsäliikkeellä yksi valitusperuste Pirkkolan hallihankkeesta voisi näin ollen olla katkeava virkistysreitti ja maastopyöräilijöiden käyttämän kallion kaavoittaminen, ei "vain" ekologisen käytävän kapeneminen ja laadullinen heikentyminen. 

Helsyn bloggauksen voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa. 

Kansalaistoimijuuden ontologiaa: kaupunkimetsäyhdistystä perustamassa

Tämä Pirkkolan metsä, jonne on suunniteltu urheiluhalli, on halliyhtiön mukaan lähes puutonta, Tämä "lähes puuton" metsä toimi kimmokkeena seuraavaksi esittelemälleni hankkeelle.
Harrastukseksi ja välillä puolipäivätyöksi kaupunkimetsien kanssa puolitoista vuosikymmentä toimineena, niin aktivistina kuin välillä tutkimuksen kuin politiikankin kanssa flirttailleena, minulle ovat tulleet selviksi niin vapaan, järjestäytymättömän kansalaistoiminnan kuin järjestäytymisenkin hyvät ja huonot puolet.

Kaupunkimetsäliikkeen aktiivisimpina alkuvuosina (2006-2008, ajoittain senkin jälkeen) on aika ajoin keskusteltu siitä, pitäisikö eri puolilla toimivien kaupunkimetsien puolustajien järjestäytyä. Olen nyt kasvanut siihen ymmärrykseen, että kyllä välttämättä pitäisi. Ymmärrän vapaaseen kansalaisliikehdintään liittyvän romanttisen latauksen, mutta latauksista viis. Haluan tuloksia. Koska kuitenkin liike määritelmän mukaan jähmettyy järjestäytyessään, oien suunnitellut yhdistyksen nimeksi Kaupunkimetsäliike r.y., Kaupunkimetsä r.y. tai Kaupunkimetsien ystävät tai puolustajat. Tai miksei Ei enää palaakaan kaupunkimetsistä. Nimiehdotuksia sopii kommentoida. Oma suosikkini on kuitenkin Kaupunkimetsäliike, kunnioittaen liikkeen historiaa, perustajia ja työtä, vaikka tämä nimi sisältäisikin sisäänrakennetun ristiriidan, jähmetetyn liikkeen.

Puoluepoliitiikka on altista kompromisseille, eikä aina ole selvää, että edes kaikilla oman ryhmän jäsenillä on yhteiset prioriteetit tai ainakaan tavoitteiden tärkeysjärjestys olisi sama. Minulle tärkeysjärjestys on selvä: ensimmäiseksi on luonto, toiseksi on luonto ja kolmanneksi on luonto. Luonnolla on minulle sekä itseis- että välinearvo, ja kaikkien muiden sinänsä edistämisen arvoisten tavoitteiden puolustaminen vie aikaa ja energiaa luonnon puolustamiselta. Ajattelin liittyessäni VIhreisiin, saadessani suoran kanavan päätöksentekoon, voivani käyttää tätä kanavaa täysimääräisesti luonnon puolustamiseen. Nyt olen oppinut tämän olevan tehoton kanava, kun huomioon pitäisi ottaa luonnon lisäksi muutakin ei vain yhdyskuntasuunnittelullisine mutta myös kansantaloudellisine heijastevaikutuksineen.

Toki puoluepolitiikkakin on, tai ainakin se on ollut kansalaistoimintaa. Näin ainakin tahdoin ajatella idealistina liittyessäni puoluepoliittiseen liikkeeseen. Kuka tahansa voi liittyä mihin tahansa puolueeseen, ja oikein pelaavalle tie on auki taivaaseen asti. En kuitenkaan halua pelailla, vaan keskittyä asiaan. Sen verran olen tosikko tai asiapentti. Puolueet ovat jähmettyneitä liikkeitä, ja järjestäytymättömällä kansalaistoiminnalla on etunsa. Se on muotisanaa käyttäen "ketterää": siihen voi osallistua vain silloin kun asia kiinnostaa, ja silloin kun asia kiinnostaa, se yhdistää, kun taas puoluepolitiikassa etsitään vain eroja. Ja kyllä niitä löytyy, ainakin kun luupilla katsoo. Mieluummin kuitenkin katselen sillä luupilla sammaleita.

Vapaa kansalaisliike ei kuitenkaan voi ottaa kantaa mihinkään, kun kaikilta jäseniltä ei voi tarkistaa heidän henkilökohtaista kantaansa esimerkiksi siksi, että mitään henkilörekisteriä ei ole esimerkiksi siksi että vapaan kansalaisliikkeen jäsenyydestä ei oikein voi puhua. Kukaan ei oikein edusta ketään, eikä mandaattia voi kysyä. Tämän ymmärsin jo silloin kun minuun otettiin yhteyttä Itä-Helsingistä kun sielläpäin erilaiset pro-liikkeet olivat alkaneet kutsua itseään Kaupunkimetsäliikkeeksi, ja minulta kysyttiin, että voiko perustamani Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -liike allekirjoittaa Kaupunkimetsäliikkeen metsämanifestin. No ei voi, vaikka minä voinkin sen kirjoittaa yksityishenkilönä.

Edelläsanotusta seuraa myös se, että vapaan kansalaisliikkeen asema on väistämättä aika lailla olematon. Se on olemassa vain konkreettisen toiminnan kautta, mutta kun tavoitteena kuitenkin on vaikuttaa kaavoitukseen, tämä ei onnistu kun toimijaa ei Maankäyttö- ja rakennuslain vallitsevan tulkinnan mukaan ole edes olemassa. Sen valituksia ei esimerkiksi oteta huomioon, koska se ei ole sen paremmin todellinen kuin juridinenkaan henkilö.

Järjestäytynyt Kaupunkimetsäliike voisi tulla vaarinotetuksi kannanottajana kaavoituksessa. Eikä suoran toiminnan järjestäminen ole sen vaikeampaa tai "epäketterämpää" kuin liikemuotoisessakaan toiminnassa. Kiinnostuneet ilmoittautukoon mukaan, rekisteröitymismaksun voin hoitaa itse. Kun kiinnostuneita on ilmoittautunut hallituksen tarpeiksi, kutsun perustamiskokouksen kokoon.

Mitä virkaa sitten tällaisella järjestöllä olisi? Kannanottojen lisäksi se voisi tarpeen tullen järjestää tapahtumia niin ulkoilmakansanjuhlista metsänteippauksiin ja liito-oravan pönttötalkoisiin. Se voisi laatia ainakin tilata luontokartoituksia ja mahdollisesti jossain vaiheessa tehdä julkaisuja, järjestää näyttelyitä tai kouluttaa asukasliikkeitä esimerkiksi liito-oravahavainnointiin tai pesäpönttöjen rakentamiseen. Lisää kaupunkia -ideologian kidnapatessa ainakin Helsingin kaupunklsuunnittelun, vastavoima tarvitaan.

Yhdistyksen olisi tarkoitus yhdistää eri puolilla asuvat, metsien hoidosta ja käytöstä sekä luontoarvojen heikosta huomioinnista huolestuneet. Itselleni ovat läheisimpiä alueita Porvoon Humlan, Joonaanmäen ja Sikosaaren lisäksi Vantaan Kanniston (Kivisto) Kartanonmetsä, ja Helsingistä Keskuspuisto, Patterinmäki, Veräjämäki-Koskela ja Riistavuori ja muut Haagan metsät. Tiedän, että idemmässä esimerkiksi Ramsinniemi ja Vartiokylänlahti tarvitsevat puolustajansa. Mukaan mahtuu kuitenkin mistä päin tahansa Suomea, ja myös kannatusmielessä. Kaikkien ei tarvitse olla metsän teippaustalkoissa mukana, vaan jokainen voi valita, missä ominaisuudessa haluaa olla mukana tukemassa hyvää asiaa.

Yhdistyksen ei olisi tarkoitus kilpailla jo olemassaolevien toimijoiden kanssa - Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Pro Luonto ja niin edelleen - vaan tehdä niiden kanssa yhteistyötä. Fokuksena olisivat aina metsät, ja pyrkimys ripeään toimintaan. Yhdistys on kiinnostunut vain metsistä, eikä sen tehtävänä ole käydä kauppaa siitä, minne saa kaavoittaa tai mitkä metsien luontoarvoista olisivat kaupan. Toki se voi, ja sen pitääkin arvottaa metsiä luonto- ja virkistysarvojen mukaan, ja virkistysarvoissa painavat muutkin kuin silkat luontoarvot, kuten sijainti.

Yhdistyksen toiminnan pääpaino lienee ainakin alussa pääkaupunkiseudulla, mutta mukaan saa liittyä kuka hyvänsä asiasta kiinnostunut. Yksi syy yhdistyksen olemassaololle olisi myös korostaa metsien virkistysarvoja. Ne eivät nauti nykyisellään mitään lainsuojaa, ja siksi ulkoilijoiden onkin ollut aina pakko löytää liittolaisiksiin esimerkiksi liito-oravia tai lahokaviosammalia. Mieleeni muistuu raita Ekhnaton rakastui aurinkoon Hectorin albumilta Herra Mirandos, jossa Hector lausui: "aivan viimeiseksi he yrittivät rauhoittaa jotakin ihmiselle sopivaa". 

Jos haluat olla mukana suunnittelemassa uutta yhdistystä, ota yhteys michael.perukangas at gmail.com tai furttis at hotmail.com. Jos kiinnostuneita alkaa ilmoittautumaan hallituksen tarpeiksi, sitten sovitaan järjestäytymiskokous kesälomien jälkeen tai syksylle. Tiedän, että järjestön pyörittäminen edellyttää jonkin verran lakisääteistä paperityötä; olen siihen valmis.

Pajamäen metsää. Punaisella ristillä merkatut puut kaatunevat, jos Raide-Jokerin tunneli toteutuu.