Kaupunkimetsäliike puolustaa myös metsien virkistysarvoja

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn bloggaus siitä, miksi he eivät lähteneet valittamaan Raide-Jokerin saamasta poikkeusluvasta kaataa puita, innoitti minut pohtimaan Kaupunkimetsäliikkeen erityisyyttä ja olemassaolon oikeutusta. Että tarvitaanko sitä nyt vielä yksi toimija luonnonsuojelun kentälle, ja hajottaako järjestöllinen moninaisuus voimia? Asia selviää kun sitä vertaa muihin luontojärjestöihin, joille ehdottomasti kaikki kunnia. 

Jotkut ovat kyselleet, miten Kaupunkimetsäliike eroaa Pro Luonto ry:stä, ja toiset sitä, miten Pro Luonto taas eroaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksestä. Jälkimmäinen kysymys ei ole minun asiani, mutta Kaupunkimetsäliike eroaa Helsystä ainakin siinä, että se ei koe asiakseen puolustaa kaupunkimetsien virkistyskäyttöä, kun se taas on Kaupunkimetsäliikkeen toiminnan ydintä: nostattaa metsien virkistyskäytön saamaa tunnustusta. Jos joku voisi olla Kaupunkimetsäliikkeen visio, niin se voisi olla se, että metsien virkistyskäyttö saisi lainsuojan samaan tapaan kuin Oslon kaupunkimetsä Oslomarka. 

Toinen ero Kaupunkimetsäliikkeen ja edellämainittujen järjestöjen välillä on se, että se mahdollistaa myös muiden kuin helsinkiläisten metsien puolustamisen. 

Kolmanneksi, Kaupunkimetsäliike puolustaessaan metsien virkistyskäyttöä on luonteva taho järjestämään tapahtumia kaupunkimetsissä, muitakin kuin sinänsä erittäin ansiokkaita luontoretkiä ja vieraslajitalkoita. Kaupunkimetsäliike voi hyvin järjestää ulkoilmatapahtumia: liikuntaa ja kulttuuria. 

Hyvin tuntemani Pajamäen Patterinmäelle suunniteltu Raide-Jokeri -hanke valaisee hyvin Kaupunkimetsäliikkeen erityisyyttä verrattuna muihin metsätoimijoihin. Raide-Jokerin vaikutukset metsän virkistysarvolle lienevät suuremmat kuin talojen; talojen vaikutukset taas alueen luonnolle ovat suuremmat. Tämä ero siksi, että RJ:n vaikutukset painottuvat metsän reuna-alueille, joita kiertävät ulkoilureitit. 

Minä haluan puolustaa myös virkistysarvoja, vaikka ne eivät nautikaan lainsuojaa. Tosin Pajamäessä liito-oravan potentiaaliset dispersaalit kulkevat alueen reunoilla, sillä Patterinmäki ei oikein sovellu liito-oraville. Liito-oravan heikentyvien elinolosuhteiden lisäksi heikentyvien virkistysolosuhteiden takia Kaupunkimetsäliike olisi lähtenyt Pro Luonto ry:n tavoin valittamaan poikkeusluvasta, toisin kuin Helsy. Kaupunkimetsäliikkeellä yksi valitusperuste Pirkkolan hallihankkeesta voisi näin ollen olla katkeava virkistysreitti ja maastopyöräilijöiden käyttämän kallion kaavoittaminen, ei "vain" ekologisen käytävän kapeneminen ja laadullinen heikentyminen. 

Helsyn bloggauksen voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa. 

Kansalaistoimijuuden ontologiaa: kaupunkimetsäyhdistystä perustamassa

Tämä Pirkkolan metsä, jonne on suunniteltu urheiluhalli, on halliyhtiön mukaan lähes puutonta, Tämä "lähes puuton" metsä toimi kimmokkeena seuraavaksi esittelemälleni hankkeelle.
Harrastukseksi ja välillä puolipäivätyöksi kaupunkimetsien kanssa puolitoista vuosikymmentä toimineena, niin aktivistina kuin välillä tutkimuksen kuin politiikankin kanssa flirttailleena, minulle ovat tulleet selviksi niin vapaan, järjestäytymättömän kansalaistoiminnan kuin järjestäytymisenkin hyvät ja huonot puolet.

Kaupunkimetsäliikkeen aktiivisimpina alkuvuosina (2006-2008, ajoittain senkin jälkeen) on aika ajoin keskusteltu siitä, pitäisikö eri puolilla toimivien kaupunkimetsien puolustajien järjestäytyä. Olen nyt kasvanut siihen ymmärrykseen, että kyllä välttämättä pitäisi. Ymmärrän vapaaseen kansalaisliikehdintään liittyvän romanttisen latauksen, mutta latauksista viis. Haluan tuloksia. Koska kuitenkin liike määritelmän mukaan jähmettyy järjestäytyessään, oien suunnitellut yhdistyksen nimeksi Kaupunkimetsäliike r.y., Kaupunkimetsä r.y. tai Kaupunkimetsien ystävät tai puolustajat. Tai miksei Ei enää palaakaan kaupunkimetsistä. Nimiehdotuksia sopii kommentoida. Oma suosikkini on kuitenkin Kaupunkimetsäliike, kunnioittaen liikkeen historiaa, perustajia ja työtä, vaikka tämä nimi sisältäisikin sisäänrakennetun ristiriidan, jähmetetyn liikkeen.

Puoluepoliitiikka on altista kompromisseille, eikä aina ole selvää, että edes kaikilla oman ryhmän jäsenillä on yhteiset prioriteetit tai ainakaan tavoitteiden tärkeysjärjestys olisi sama. Minulle tärkeysjärjestys on selvä: ensimmäiseksi on luonto, toiseksi on luonto ja kolmanneksi on luonto. Luonnolla on minulle sekä itseis- että välinearvo, ja kaikkien muiden sinänsä edistämisen arvoisten tavoitteiden puolustaminen vie aikaa ja energiaa luonnon puolustamiselta. Ajattelin liittyessäni VIhreisiin, saadessani suoran kanavan päätöksentekoon, voivani käyttää tätä kanavaa täysimääräisesti luonnon puolustamiseen. Nyt olen oppinut tämän olevan tehoton kanava, kun huomioon pitäisi ottaa luonnon lisäksi muutakin ei vain yhdyskuntasuunnittelullisine mutta myös kansantaloudellisine heijastevaikutuksineen.

Toki puoluepolitiikkakin on, tai ainakin se on ollut kansalaistoimintaa. Näin ainakin tahdoin ajatella idealistina liittyessäni puoluepoliittiseen liikkeeseen. Kuka tahansa voi liittyä mihin tahansa puolueeseen, ja oikein pelaavalle tie on auki taivaaseen asti. En kuitenkaan halua pelailla, vaan keskittyä asiaan. Sen verran olen tosikko tai asiapentti. Puolueet ovat jähmettyneitä liikkeitä, ja järjestäytymättömällä kansalaistoiminnalla on etunsa. Se on muotisanaa käyttäen "ketterää": siihen voi osallistua vain silloin kun asia kiinnostaa, ja silloin kun asia kiinnostaa, se yhdistää, kun taas puoluepolitiikassa etsitään vain eroja. Ja kyllä niitä löytyy, ainakin kun luupilla katsoo. Mieluummin kuitenkin katselen sillä luupilla sammaleita.

Vapaa kansalaisliike ei kuitenkaan voi ottaa kantaa mihinkään, kun kaikilta jäseniltä ei voi tarkistaa heidän henkilökohtaista kantaansa esimerkiksi siksi, että mitään henkilörekisteriä ei ole esimerkiksi siksi että vapaan kansalaisliikkeen jäsenyydestä ei oikein voi puhua. Kukaan ei oikein edusta ketään, eikä mandaattia voi kysyä. Tämän ymmärsin jo silloin kun minuun otettiin yhteyttä Itä-Helsingistä kun sielläpäin erilaiset pro-liikkeet olivat alkaneet kutsua itseään Kaupunkimetsäliikkeeksi, ja minulta kysyttiin, että voiko perustamani Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -liike allekirjoittaa Kaupunkimetsäliikkeen metsämanifestin. No ei voi, vaikka minä voinkin sen kirjoittaa yksityishenkilönä.

Edelläsanotusta seuraa myös se, että vapaan kansalaisliikkeen asema on väistämättä aika lailla olematon. Se on olemassa vain konkreettisen toiminnan kautta, mutta kun tavoitteena kuitenkin on vaikuttaa kaavoitukseen, tämä ei onnistu kun toimijaa ei Maankäyttö- ja rakennuslain vallitsevan tulkinnan mukaan ole edes olemassa. Sen valituksia ei esimerkiksi oteta huomioon, koska se ei ole sen paremmin todellinen kuin juridinenkaan henkilö.

Järjestäytynyt Kaupunkimetsäliike voisi tulla vaarinotetuksi kannanottajana kaavoituksessa. Eikä suoran toiminnan järjestäminen ole sen vaikeampaa tai "epäketterämpää" kuin liikemuotoisessakaan toiminnassa. Kiinnostuneet ilmoittautukoon mukaan, rekisteröitymismaksun voin hoitaa itse. Kun kiinnostuneita on ilmoittautunut hallituksen tarpeiksi, kutsun perustamiskokouksen kokoon.

Mitä virkaa sitten tällaisella järjestöllä olisi? Kannanottojen lisäksi se voisi tarpeen tullen järjestää tapahtumia niin ulkoilmakansanjuhlista metsänteippauksiin ja liito-oravan pönttötalkoisiin. Se voisi laatia ainakin tilata luontokartoituksia ja mahdollisesti jossain vaiheessa tehdä julkaisuja, järjestää näyttelyitä tai kouluttaa asukasliikkeitä esimerkiksi liito-oravahavainnointiin tai pesäpönttöjen rakentamiseen. Lisää kaupunkia -ideologian kidnapatessa ainakin Helsingin kaupunklsuunnittelun, vastavoima tarvitaan.

Yhdistyksen olisi tarkoitus yhdistää eri puolilla asuvat, metsien hoidosta ja käytöstä sekä luontoarvojen heikosta huomioinnista huolestuneet. Itselleni ovat läheisimpiä alueita Porvoon Humlan, Joonaanmäen ja Sikosaaren lisäksi Vantaan Kanniston (Kivisto) Kartanonmetsä, ja Helsingistä Keskuspuisto, Patterinmäki, Veräjämäki-Koskela ja Riistavuori ja muut Haagan metsät. Tiedän, että idemmässä esimerkiksi Ramsinniemi ja Vartiokylänlahti tarvitsevat puolustajansa. Mukaan mahtuu kuitenkin mistä päin tahansa Suomea, ja myös kannatusmielessä. Kaikkien ei tarvitse olla metsän teippaustalkoissa mukana, vaan jokainen voi valita, missä ominaisuudessa haluaa olla mukana tukemassa hyvää asiaa.

Yhdistyksen ei olisi tarkoitus kilpailla jo olemassaolevien toimijoiden kanssa - Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Pro Luonto ja niin edelleen - vaan tehdä niiden kanssa yhteistyötä. Fokuksena olisivat aina metsät, ja pyrkimys ripeään toimintaan. Yhdistys on kiinnostunut vain metsistä, eikä sen tehtävänä ole käydä kauppaa siitä, minne saa kaavoittaa tai mitkä metsien luontoarvoista olisivat kaupan. Toki se voi, ja sen pitääkin arvottaa metsiä luonto- ja virkistysarvojen mukaan, ja virkistysarvoissa painavat muutkin kuin silkat luontoarvot, kuten sijainti.

Yhdistyksen toiminnan pääpaino lienee ainakin alussa pääkaupunkiseudulla, mutta mukaan saa liittyä kuka hyvänsä asiasta kiinnostunut. Yksi syy yhdistyksen olemassaololle olisi myös korostaa metsien virkistysarvoja. Ne eivät nauti nykyisellään mitään lainsuojaa, ja siksi ulkoilijoiden onkin ollut aina pakko löytää liittolaisiksiin esimerkiksi liito-oravia tai lahokaviosammalia. Mieleeni muistuu raita Ekhnaton rakastui aurinkoon Hectorin albumilta Herra Mirandos, jossa Hector lausui: "aivan viimeiseksi he yrittivät rauhoittaa jotakin ihmiselle sopivaa". 

Jos haluat olla mukana suunnittelemassa uutta yhdistystä, ota yhteys michael.perukangas at gmail.com tai furttis at hotmail.com. Jos kiinnostuneita alkaa ilmoittautumaan hallituksen tarpeiksi, sitten sovitaan järjestäytymiskokous kesälomien jälkeen tai syksylle. Tiedän, että järjestön pyörittäminen edellyttää jonkin verran lakisääteistä paperityötä; olen siihen valmis.

Pajamäen metsää. Punaisella ristillä merkatut puut kaatunevat, jos Raide-Jokerin tunneli toteutuu.

TOIMENPIDEKIELTOHAKEMUS UUDENMAAN ELY -KESKUKSELLE

Uudenmaan ELY-keskukselle

TOIMENPIDEKIELTOHAKEMUS UUDENMAAN ELY -KESKUKSELLE

Luonnonsuojelulain 57 §:n mukainen vireillepano luonnonsuojelulain rikkomisen estämiseksi 

Pirkkolan monitoimihallin ja siihen liittyvien parkkipaikkojen rakennustyöt uhkaavat
Helsingin keskuspuistossa sijaitsevan metsäalueen luonnonsuojelulain mukaisia luontoarvoja
(erittäin uhanalaisen lahokaviosammalen lukuisat esiintymät, liito-oravan mahdollinen
lisääntymis- ja levähdyspaikka, lintujen pesintä).

PROSESSIOSOITE

Pro Luonto ry

Vaatimukset

Haemme toimenpidekieltoa Helsingin Pirkkolan metsäalueella alkaviin Pirkkolan monitoimihallin
ja pysäköintialueen rakennustoimenpiteisiin.

Rakennustyömaan töihin sisältyy muun muassa puiden kaatamista alueelle sijoitetun monitoimihallin
rakentamisen vuoksi.

Alueilla, joista puita on aiottu poistaa, sijaitsee luonnonsuojelulain 49§ 1 momentilla suojeltu l
iito-oravan alue.

Selvitysten ja vaikutusarviointien riittämättömyys ja keskeisten lajistoarvojen 
sekä luontoselvitysten puuttuminen.

Rakennusluvassa ehtona ollutta tuoretta liito-oravakartoitusta ei ole teetetty.

Rakentamisalueelta on löydetty neljä erillistä lahokaviosammalen alkeisrihma+itujyvä-kasvustoa.
Lisäksi sammalta löytyy hallin pohjoispuolisen parkkipaikan länsilaidalta, sekä muualtakin
metsän vanhasta osasta. 

Rakennustyöt ajoittuvat lintujen pesimäajalle ja tulevat haittaamaan lintujen pesintää.

Liito-orava

Rakennuskohteeseen on suunniteltu laajasti puiden poistoa.
Liito-oravaselvitys on tehtävä juuri ennen rakennustöiden aloittamista. Rakennusluvan myöntöpäätöksessä
Facta asiakirjassa Tunnus 28-0612-19-A LP-091-2018-09424 edellytetään “Liikuntapuiston läheisyydessä
on liito-oravan ydinalueeksi merkittyjä metsäalueita, mutta rakennuspaikan puusto ei viimeisemmän tehdyn
kartoituksen perusteella (2016) kuulu tähän. Rakennusluvan ehtona on, että ennen kun rakentamiseen
ryhdytään, on kolmannen osapuolen päivitetyllä kartoituksella osoitettava missä määrin hallin edessä
oleva metsikkö on liito-oravien käyttämä” sekä: “Ennen rakentamiseen ryhtymistä on toimitettava
kolmannen osapuolen laadittu ja päivitetty selvitys, josta ilmenee missä määrin rakennuspaikka tällä
hetkellä on liito-oravien käyttämä. Sen perusteella arvioidaan hallin edessä olevan puistikon
säilymisen laajuudesta.”

Koska kartoitus voidaan tehdä luotettavasti papanajätöshavainnoista, on se tehtävä sellaisissa
olosuhteissa joissa se voidaan luotettavasti tehdä. Oikea ajankohta riittävälle, luotettavalle
liito-oravaselvitykselle on keväällä 2021.

Suunnitellut puiden poistot heikentävät liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikkaa ja siten niille on
haettava lain mukaan poikkeuslupaa. Laki velvoittaa lisäksi säilyttämään liito-oravan kulkumahdollisuudet
elinpiirillä ja suunnitelluissa hakkuissa yhteydet  tulevat osittain  katkeamaan. Vaikka liito-orava pystyy
ylittämään aukeita paikkoja, elinpiirillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä maisematasolla
sopivien elinympäristöjen välillä täytyy olla puustoisia kulkureittejä, ns. ekologisia käytäviä.
Tämä tarkoittaa käytännössä valtapuustoltaan yli 10 metrin korkuisia, mielellään sekapuustoisia
ja erirakenteisia metsäkaistaleita. 

Kaupungin teettämässä vuoden 2018 liito-oravakartoituksessa löydettiin Pirkkolasta kaksi liito-oravan
ydinaluetta. Toinen Pirkkolan lounais- ja toinen koilliskulmassa. Dispersaalin kaventuminen näiden
ydinalueiden välillä ja sen monimuotoisuuden merkittävä, metsän kapenemisesta johtuva heikkeneminen
katkaisisi mahdollisesti Pohjoisen Keskuspuiston liito-oravakannan ainoan dispersaalin. Näiden,
2018 kartoituksessa löydettyjen ydinalueiden jälkeen liito-orava on hyvin voinut levittäytyä Pirkkolassa
laajemmalle alueelle; tätä ei kuitenkaan olla selvitetty tyydyttävästi. 

Suunniteltu halli kaventaa jo nyt vain 340 metriä kapeaa Keskuspuistoa noin 100 metrillä vain 240 metriin.
Useat tutkijat, mm. Söderman & Saarela 2011, Väre & Rekola (Östersundomin kaavasuunnitelmasta)
ehdottavat, että metsäisen ekologisen yhteyden leveyden tulisi olla vähintäänkin 300 metriä.
Pääkaupunkiseudulla tehdyn kaupunkimetsätutkimuksen mukaan kasvilajistolle haitallinen
reunavaikutus ulottuu jopa 100 metrin päähän, ja jos Keskuspuisto kapenisi 240 metriin,
tällöin keskelle jäisi vain noin 40 metrin levyinen ekologinen ydinalue, jonka laatu väistämättä heikkenisi,
ja sekin olisi paikoitellen ulkoilureittien pirstoma. Tällöin metsäinen yhteys käytännössä katkeaa
ekologisessa mielessä. (Hamberg 2009, Lehvävirta 2017). Tämä merkitsisi mm. monimuotoisuuden
heikkenemistä, ja tästä kärsisivät eniten monimuotoisuuden indikaattorilajit, kuten liito-orava ja
lahokaviosammal (jota myös esiintyy Pirkkolan kaava-alueella, mihin seuraavaksi viitataan). 

Lahokaviosammal

Lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) on maassamme äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) vuonna 2010
luokiteltu lehtisammallaji. Se on myös EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaan suojeltava laji sekä
luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. 

Lahokaviosammal on muun muassa luonnonsuojelulain 46 §:n määrittelemä uhanalainen laji, 

luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 a mukaisesti koko maassa rauhoitettu laji sekä luonnonsuojelulain
47 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukainen erityisesti suojeltava laji.

Luontodirektiivin liitteessä II lueteltujen lajien merkittävien esiintymispaikkojen hävittäminen tai
heikentäminen on mielestämme kielletty luonnonsuojelulain 47 § 5 momentin mukaan, koska ilman
poikkeuslupaa tehtynä se johtaisi laissa tarkoitettuun luontovahinkoon, varsinkin koska lajin suojelutaso
on maassamme epäsuotuisa. Lajin esiintymispaikan hävittäminen ja siihen liittyvä kantojen tai
maapuiden siirto edellyttää mielestämme ELY-keskuksen poikkeuslupaa.

Luonnonympäristön vaaliminen ja niihin liittyvien erityisten arvojen hävittämisestä pidättäytyminen

Asemakaavan sisältövaatimuksissa edellytetään sitä, että ”rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä
tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää”. 

Pirkkolan monitoimihallin tapauksessa asemakaava-alueen maankäyttö aiheuttaa erityisille luontoarvoille
sekä merkittäviä välittömiä että välillisiä haittoja. Asemakaava-alueelle erityiset arvot (mukaan lukien
liito-oravan mahdollisesti asuttama metsäalue) käytännössä häviävät päälle ohjattavan uuden
monitoimihallin vuoksi

Korkein hallinto-oikeus päätöksessään 2018: 151 kiinnitti huomiota siihen, että Helsingin yleiskaava
sisälsi maakunnallisesti merkittävää virkistysaluetta ja viheryhteyttä, Helsingin Keskuspuistoa
huonontavia merkintöjä uhatessaan kaventaa sitä rakentamisalueilla, tämä merkitsee virkistykseen
käytettävien alueiden pienenemistä, varsinkin kapenemista, mistä syystä Helsingin yleiskaava hylättiin
Keskuspuistoa kaventavin osin nimenomaisesti Pirkkolasta ekologisia verkostoja heikentävänä.
Virkistysalueeksi vahvistetulla alueella on voimassa MRL 33 § 1 eli rakentamisrajoitus. 

Liito-orava on luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä IV (a) mainittu eläinlaji. Luonnonsuojelulain
49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien
yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kielloista
on mahdollista poiketa vain luontodirektiivin 16 artiklan mukaisilla perusteilla. ELY-keskus voi
LSL 49.§ 3 momentin nojalla päättää näistä yksittäistapauksina myönnettävistä̈ poikkeusluvista.

Lisäksi edellytetään, että̈ poikkeus myönnetään johonkin artiklan 16(1) mukaisista

tarkoituksista (a-e):

a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyypin säilyttämiseksi;

b) viljelmiin, karjankasvatukseen, metsiin, kalatalouteen sekä vesistöihin tai muuhun omaisuuteen
kohdistuvien erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi;

c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta
pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt tai jos poikkeamisesta on
ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;

d) näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoituksessa
ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi tai

e) tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tihettyjen lajien yksilöiden ottamisen ja

hallussapidon sallimiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.

Kaavoissa poikkeamismahdollisuuden käyttäminen on tullut vain harvoin kysymykseen. Kaavoissa
voidaan useimmiten katsoa olevan olemassa useampia vaihtoehtoja. Jos kaavaratkaisu koskee hankkeita,
joita tarkoitetaan c) kohdassa ja jotka maaston tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi ovat paikkaansa
sidottuja eikä niille ole kaavallisesti vaihtoehtoa, poikkeamismenettely voi tulla kyseeseen.”

Euroopan komissio on antanut ohjeen, joka koskee luontodirektiivin soveltamista tiukan suojelun
kohteena oleviin eläinlajeihin.(Guidance Document on the Strict Protection of Animal Species
of Community Interest under the "Habitats Directive" 92/43/EEC, lopullinen versio, helmikuu 2007)

Ohjeen mukaan direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaisia poikkeamisen edellytyksiä on tulkittava
tiukasti ja suppeasti. Kaikkien luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten tulee
täyttyä, jotta poikkeus voidaan myöntää.

Komission ohjeen mukaisesti poikkeamisedellytysten arvioinnissa voidaan lähteä liikkeelle sen
arvioimisesta, onko poikkeamiselle olemassa direktiivin 16 artiklan 1 kohdan a–e alakohdissa mainittu
syy. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan poikkeaminen voidaan myöntää erittäin tärkeän yleisen
edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt.

On huomioitava, että kyseinen poikkeamisedellytys on muotoiltu poikkeuksellisen tiukaksi. Kun
lisäksi otetaan huomioon, että poikkeamisedellytyksiä on komission ohjeen mukaan tulkittava tiukasti
ja suppeasti. Näin ollen yleisen edun käsilläoloa ja etenkin sen pakottavuutta arvioitaessa
poikkeamisedellytyksen täyttymiskynnys asettuu hyvin korkealle

EU-komission ympäristöasioiden pääosaston mukaan lisääntymis- tai levähdyspaikkojen
heikentämis- ja hävittämiskiellon tarkoituksena on suojella lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
”ekologista toiminnallisuutta” (engl. ecological functionality). Kiellon tarkoitus on varmistaa, että
lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät tuhoudu tai vaurioidu ihmistoiminnan seurauksena, vaan
voivat tarjota edelleen ”kaiken mitä kyseessä oleva eläinlaji tarvitsee voidakseen levätä ja lisääntyä
onnistuneesti” (Environment Directorate-General 2007)

Liito-oravan pesäpaikkoina toimivia kolopuita ja risupesiä on elinpiirillä useita, ja niitä käytetään
lisääntymiseen ja päivän aikaiseen levähtämiseen. Liito-orava voi vaihtaa pesäpaikkaa useasti vuoden
aikana. Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmään kuuluu itse pesäpaikan lisäksi sen välittömässä
läheisyydessä olevat, suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Useissa tutkimuksissa on todettu, että alle 150
metrin etäisyydellä liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikasta suoritetut metsänhoitotoimenpiteet
vaikuttavat siihen heikentävästi. 

Helsingissä 25.5. 2020