Uudenmaan ELY-keskukselle
TOIMENPIDEKIELTOHAKEMUS UUDENMAAN ELY -KESKUKSELLE
Luonnonsuojelulain 57 §:n mukainen vireillepano luonnonsuojelulain rikkomisen estämiseksi
Pirkkolan monitoimihallin ja siihen liittyvien parkkipaikkojen rakennustyöt uhkaavat
Helsingin keskuspuistossa sijaitsevan metsäalueen luonnonsuojelulain mukaisia luontoarvoja
(erittäin uhanalaisen lahokaviosammalen lukuisat esiintymät, liito-oravan mahdollinen
lisääntymis- ja levähdyspaikka, lintujen pesintä).
PROSESSIOSOITE
Pro Luonto ry
Vaatimukset
Haemme toimenpidekieltoa Helsingin Pirkkolan metsäalueella alkaviin Pirkkolan monitoimihallin
ja pysäköintialueen rakennustoimenpiteisiin.
Rakennustyömaan töihin sisältyy muun muassa puiden kaatamista alueelle sijoitetun monitoimihallin
rakentamisen vuoksi.
Alueilla, joista puita on aiottu poistaa, sijaitsee luonnonsuojelulain 49§ 1 momentilla suojeltu l
iito-oravan alue.
Selvitysten ja vaikutusarviointien riittämättömyys ja keskeisten lajistoarvojen
sekä luontoselvitysten puuttuminen.
Rakennusluvassa ehtona ollutta tuoretta liito-oravakartoitusta ei ole teetetty.
Rakentamisalueelta on löydetty neljä erillistä lahokaviosammalen alkeisrihma+itujyvä-kasvustoa.
Lisäksi sammalta löytyy hallin pohjoispuolisen parkkipaikan länsilaidalta, sekä muualtakin
metsän vanhasta osasta.
Rakennustyöt ajoittuvat lintujen pesimäajalle ja tulevat haittaamaan lintujen pesintää.
Liito-orava
Rakennuskohteeseen on suunniteltu laajasti puiden poistoa.
Liito-oravaselvitys on tehtävä juuri ennen rakennustöiden aloittamista. Rakennusluvan myöntöpäätöksessä
Facta asiakirjassa Tunnus 28-0612-19-A LP-091-2018-09424 edellytetään “Liikuntapuiston läheisyydessä
on liito-oravan ydinalueeksi merkittyjä metsäalueita, mutta rakennuspaikan puusto ei viimeisemmän tehdyn
kartoituksen perusteella (2016) kuulu tähän. Rakennusluvan ehtona on, että ennen kun rakentamiseen
ryhdytään, on kolmannen osapuolen päivitetyllä kartoituksella osoitettava missä määrin hallin edessä
oleva metsikkö on liito-oravien käyttämä” sekä: “Ennen rakentamiseen ryhtymistä on toimitettava
kolmannen osapuolen laadittu ja päivitetty selvitys, josta ilmenee missä määrin rakennuspaikka tällä
hetkellä on liito-oravien käyttämä. Sen perusteella arvioidaan hallin edessä olevan puistikon
säilymisen laajuudesta.”
Koska kartoitus voidaan tehdä luotettavasti papanajätöshavainnoista, on se tehtävä sellaisissa
olosuhteissa joissa se voidaan luotettavasti tehdä. Oikea ajankohta riittävälle, luotettavalle
liito-oravaselvitykselle on keväällä 2021.
Suunnitellut puiden poistot heikentävät liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikkaa ja siten niille on
haettava lain mukaan poikkeuslupaa. Laki velvoittaa lisäksi säilyttämään liito-oravan kulkumahdollisuudet
elinpiirillä ja suunnitelluissa hakkuissa yhteydet tulevat osittain katkeamaan. Vaikka liito-orava pystyy
ylittämään aukeita paikkoja, elinpiirillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä maisematasolla
sopivien elinympäristöjen välillä täytyy olla puustoisia kulkureittejä, ns. ekologisia käytäviä.
Tämä tarkoittaa käytännössä valtapuustoltaan yli 10 metrin korkuisia, mielellään sekapuustoisia
ja erirakenteisia metsäkaistaleita.
Kaupungin teettämässä vuoden 2018 liito-oravakartoituksessa löydettiin Pirkkolasta kaksi liito-oravan
ydinaluetta. Toinen Pirkkolan lounais- ja toinen koilliskulmassa. Dispersaalin kaventuminen näiden
ydinalueiden välillä ja sen monimuotoisuuden merkittävä, metsän kapenemisesta johtuva heikkeneminen
katkaisisi mahdollisesti Pohjoisen Keskuspuiston liito-oravakannan ainoan dispersaalin. Näiden,
2018 kartoituksessa löydettyjen ydinalueiden jälkeen liito-orava on hyvin voinut levittäytyä Pirkkolassa
laajemmalle alueelle; tätä ei kuitenkaan olla selvitetty tyydyttävästi.
Suunniteltu halli kaventaa jo nyt vain 340 metriä kapeaa Keskuspuistoa noin 100 metrillä vain 240 metriin.
Useat tutkijat, mm. Söderman & Saarela 2011, Väre & Rekola (Östersundomin kaavasuunnitelmasta)
ehdottavat, että metsäisen ekologisen yhteyden leveyden tulisi olla vähintäänkin 300 metriä.
Pääkaupunkiseudulla tehdyn kaupunkimetsätutkimuksen mukaan kasvilajistolle haitallinen
reunavaikutus ulottuu jopa 100 metrin päähän, ja jos Keskuspuisto kapenisi 240 metriin,
tällöin keskelle jäisi vain noin 40 metrin levyinen ekologinen ydinalue, jonka laatu väistämättä heikkenisi,
ja sekin olisi paikoitellen ulkoilureittien pirstoma. Tällöin metsäinen yhteys käytännössä katkeaa
ekologisessa mielessä. (Hamberg 2009, Lehvävirta 2017). Tämä merkitsisi mm. monimuotoisuuden
heikkenemistä, ja tästä kärsisivät eniten monimuotoisuuden indikaattorilajit, kuten liito-orava ja
lahokaviosammal (jota myös esiintyy Pirkkolan kaava-alueella, mihin seuraavaksi viitataan).
Lahokaviosammal
Lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) on maassamme äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) vuonna 2010
luokiteltu lehtisammallaji. Se on myös EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaan suojeltava laji sekä
luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji.
Lahokaviosammal on muun muassa luonnonsuojelulain 46 §:n määrittelemä uhanalainen laji,
luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 a mukaisesti koko maassa rauhoitettu laji sekä luonnonsuojelulain
47 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukainen erityisesti suojeltava laji.
Luontodirektiivin liitteessä II lueteltujen lajien merkittävien esiintymispaikkojen hävittäminen tai
heikentäminen on mielestämme kielletty luonnonsuojelulain 47 § 5 momentin mukaan, koska ilman
poikkeuslupaa tehtynä se johtaisi laissa tarkoitettuun luontovahinkoon, varsinkin koska lajin suojelutaso
on maassamme epäsuotuisa. Lajin esiintymispaikan hävittäminen ja siihen liittyvä kantojen tai
maapuiden siirto edellyttää mielestämme ELY-keskuksen poikkeuslupaa.
Luonnonympäristön vaaliminen ja niihin liittyvien erityisten arvojen hävittämisestä pidättäytyminen
Asemakaavan sisältövaatimuksissa edellytetään sitä, että ”rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä
tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää”.
Pirkkolan monitoimihallin tapauksessa asemakaava-alueen maankäyttö aiheuttaa erityisille luontoarvoille
sekä merkittäviä välittömiä että välillisiä haittoja. Asemakaava-alueelle erityiset arvot (mukaan lukien
liito-oravan mahdollisesti asuttama metsäalue) käytännössä häviävät päälle ohjattavan uuden
monitoimihallin vuoksi
Korkein hallinto-oikeus päätöksessään 2018: 151 kiinnitti huomiota siihen, että Helsingin yleiskaava
sisälsi maakunnallisesti merkittävää virkistysaluetta ja viheryhteyttä, Helsingin Keskuspuistoa
huonontavia merkintöjä uhatessaan kaventaa sitä rakentamisalueilla, tämä merkitsee virkistykseen
käytettävien alueiden pienenemistä, varsinkin kapenemista, mistä syystä Helsingin yleiskaava hylättiin
Keskuspuistoa kaventavin osin nimenomaisesti Pirkkolasta ekologisia verkostoja heikentävänä.
Virkistysalueeksi vahvistetulla alueella on voimassa MRL 33 § 1 eli rakentamisrajoitus.
Liito-orava on luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä IV (a) mainittu eläinlaji. Luonnonsuojelulain
49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien
yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kielloista
on mahdollista poiketa vain luontodirektiivin 16 artiklan mukaisilla perusteilla. ELY-keskus voi
LSL 49.§ 3 momentin nojalla päättää näistä yksittäistapauksina myönnettävistä̈ poikkeusluvista.
Lisäksi edellytetään, että̈ poikkeus myönnetään johonkin artiklan 16(1) mukaisista
tarkoituksista (a-e):
a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyypin säilyttämiseksi;
b) viljelmiin, karjankasvatukseen, metsiin, kalatalouteen sekä vesistöihin tai muuhun omaisuuteen
kohdistuvien erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi;
c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta
pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt tai jos poikkeamisesta on
ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;
d) näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoituksessa
ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi tai
e) tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tihettyjen lajien yksilöiden ottamisen ja
hallussapidon sallimiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.
Kaavoissa poikkeamismahdollisuuden käyttäminen on tullut vain harvoin kysymykseen. Kaavoissa
voidaan useimmiten katsoa olevan olemassa useampia vaihtoehtoja. Jos kaavaratkaisu koskee hankkeita,
joita tarkoitetaan c) kohdassa ja jotka maaston tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi ovat paikkaansa
sidottuja eikä niille ole kaavallisesti vaihtoehtoa, poikkeamismenettely voi tulla kyseeseen.”
Euroopan komissio on antanut ohjeen, joka koskee luontodirektiivin soveltamista tiukan suojelun
kohteena oleviin eläinlajeihin.(Guidance Document on the Strict Protection of Animal Species
of Community Interest under the "Habitats Directive" 92/43/EEC, lopullinen versio, helmikuu 2007)
Ohjeen mukaan direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaisia poikkeamisen edellytyksiä on tulkittava
tiukasti ja suppeasti. Kaikkien luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten tulee
täyttyä, jotta poikkeus voidaan myöntää.
Komission ohjeen mukaisesti poikkeamisedellytysten arvioinnissa voidaan lähteä liikkeelle sen
arvioimisesta, onko poikkeamiselle olemassa direktiivin 16 artiklan 1 kohdan a–e alakohdissa mainittu
syy. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan poikkeaminen voidaan myöntää erittäin tärkeän yleisen
edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt.
On huomioitava, että kyseinen poikkeamisedellytys on muotoiltu poikkeuksellisen tiukaksi. Kun
lisäksi otetaan huomioon, että poikkeamisedellytyksiä on komission ohjeen mukaan tulkittava tiukasti
ja suppeasti. Näin ollen yleisen edun käsilläoloa ja etenkin sen pakottavuutta arvioitaessa
poikkeamisedellytyksen täyttymiskynnys asettuu hyvin korkealle
EU-komission ympäristöasioiden pääosaston mukaan lisääntymis- tai levähdyspaikkojen
heikentämis- ja hävittämiskiellon tarkoituksena on suojella lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
”ekologista toiminnallisuutta” (engl. ecological functionality). Kiellon tarkoitus on varmistaa, että
lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät tuhoudu tai vaurioidu ihmistoiminnan seurauksena, vaan
voivat tarjota edelleen ”kaiken mitä kyseessä oleva eläinlaji tarvitsee voidakseen levätä ja lisääntyä
onnistuneesti” (Environment Directorate-General 2007)
Liito-oravan pesäpaikkoina toimivia kolopuita ja risupesiä on elinpiirillä useita, ja niitä käytetään
lisääntymiseen ja päivän aikaiseen levähtämiseen. Liito-orava voi vaihtaa pesäpaikkaa useasti vuoden
aikana. Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmään kuuluu itse pesäpaikan lisäksi sen välittömässä
läheisyydessä olevat, suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Useissa tutkimuksissa on todettu, että alle 150
metrin etäisyydellä liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikasta suoritetut metsänhoitotoimenpiteet
vaikuttavat siihen heikentävästi.
Helsingissä 25.5. 2020
