Kartanonmetsän alueen kartta. Rajaus ja kartta on Faunatican tekemästä vuoden 2015 luontoselvityksestä. Punaisella rajattu alue oli Faunatican selvitysalue, ja sen eteläosan korkeuskäyrät osoittavat Hirvikallion karukkokankaan. Heti sen pohjoispuolella kulkee Forsbackantie.
Vantaan Kivistö, jonne jo 80-luvulta asti on suunniteltu uutta, uljasta kaupunginosaa Martinlaakson radan jatkeeksi (ennen puhuttiin Marja-radasta), on radan jatkumista odotellessa alkanut jo varautumaan tulevaan kasvuun. Jo vuosituhannen vaihteessa tämä vuosikymmeniä vakiintunut omakotitaloalue alkoi laajenemaan etenkin itäpuolelle Kanniston kylään, vakiintuneen asutuksen pohjoispuoleiselle pellolle sekä entisen Vanhan Nurmijärventien (nykyisen Keimolantien), Riipiläntien ja Kannistontien väliseen kolmioon. Ensin rakennettiin Kenraalintie yhdistämään Kanniston kaksi poikittaista valtatietä Miekkatie ja Kannistontie Riipiläntiehen, sitten tuli uusi päiväkoti ja pellolle Miekkatien pohjoispuolelle kaavoitettiin taloja silmukkamaisen Luutnantintien ja Vänrikintien varteen. Vänrikintie on umpiperä, joka päättyy kuusiaitaan, johon taas loppui 2002 edesmenneen Vendla-mummoni tontti.
Tästä näkymästä pohjoiseen Kannisto on täysin samassa tilassa kuin mitä se on ollut koko elämäni. Aika on siellä pysähtynyt. Toki lisääntynyt asukasmäärä on lisännyt Kanniston pohjoispuoleisten viheralueiden käyttöä; aikaisemmin Kanniston ja Stockmannin peltojen erottaman Kartanonmetsän Hirvikalliolla oli todennäköisempää kohdata hirvi kuin ihminen.
Tämä näkymä on täysin muuttumaton jo ainakin 70-luvulta. Näkymä Miekkatieltä lähtevältä polulta Stockmannin omistamille pelloille. Puiden lomasta kajastelee myös Kartanonmetsä.
Vähän eteenpäin kun tätä polkua kulkee, alkaa vanha Aluman alumiinitehdas häämöttämään. Sen viereen on tulossa muutamia omakotitaloja. Tätä maisemaa ne tuskin ratkaisevasti muuttavat.
Vähän ajan päästä tämä polku kääntyy oikealle, kaartaen kohti Kartanonmetsää, jatkuen Kylänpääntielle, joka alkaa tuon alumiinitehtaan nurkilta. Kannistossa näkyy maastossa monin paikoin välinpitämätön suhtautuminen jätehuoltoon menneinä vuosikymmeninä sekä puhdas välinpitämättömyys; esimerkiksi tästä vasempaan kääntyvän polun varrella näkyy vieläkin rippeitä sortuneesta ladosta, joka oli vielä pystyssä 90-luvulla (mutta jota ei olla taidettu käyttää ainakaan sitten 60-luvun).
Sitten itse Kartanonmetsässä on pari laitonta kaatopaikkaa, joihin on jätetty autonraatoja, tynnyreitä ja ties mitä. Ne ovat lojuneet maastossa 60-luvun alusta tai autojen muotoilusta päätellen jopa 50-luvulta.
Eikä tuolla ole kyllä autojakaan liikkunut varmaan 60-luvun jälkeen, sillä metsää läpäisevä Forsbackantie on lähes umpeenkasvanut.
Kohta kuitenkin tämän hylätyn tien rauha on mennyttä. Linnan kartanon yhteyteen Kylänpääntielle on suunniteltu pienimuotoista uudisrakentamista ja hevostalli. Näiden aiheuttamalla liikennöintitarpeella on perusteltu Forsbackantien raivaaminen taas liikennöintikelpoiseksi; kuitenkin Kylänpääntie on jo liikennöintikelpoinen, sitä paitsi suorempi reitti kuin ylläolevan kuvan esittämä talvinen Forsbackantie. Miksi siis keksiä pyörää uudelleen, kun on jo Kylänpääntie?
Alueesta on 2015 Faunatica tehnyt luontoselvityksen. Siinä tunnistettiin alueen luonnonarvokohteita, tehtiin lepakko- ja liito-oravakartoitukset. Yksi niistä oli luontoselvityksessä metsälain alueellisesti arvokkaaksi todettu karukkokangasta puuntuotannollisesti vähätuottoisempi kallio. Sitä paikalliset kutsuvat Hirvikallioksi, ja sillä on huomattavat maisema-arvot. Tämä on itselleni kaikkein pyhin paikka.
Avotulen tekemisessä tulee olla tarkkana. Ainakaan karukkokangas, jossa metsän kunttakerros on hyvin ohut, ei sellaista kestä. Tällä paikalla oli suhteellisen tuoreen nuotion jäljet kesällä 2013. Vielä 7 vuotta myöhemmin nuotiopaikka erottuu selvästi kalliossa.
Forsbackantien linjauksen siirtäminen viidellä metrillä etelään ei kuulosta paljolta, mutta se kyllä tulee niin lähelle Hirvikalliota, että sitä suojaava jo ennestään kapea reunametsä kapenee noin puoleen. Nämä oranssilla maalatut klapit merkkaavat tielinjauksen reunaa, tai siis reuna kulkee metrin niistä valokuvan alareunan suuntaan:
Hirvikallion alapuoleisessa rinnemetsässä merkittiin muutamia kymmeniä säästöpuiksi nimettyjä vanhoja, järeitä puuyksilöitä, joissa oli eniten kilpikaarnamäntyjä, sellaisia kuin tämä:
Rinnemetsää. Täällä on myös pähkinäpensaita. Rinnemetsässä tehtiin harvennushakkuu vuonna 1980, neljäkymmentä vuotta sitten. Tämän jälkeen metsän tuntu yläpuolisella Hirvikalliolla kärsi pitkäksi aikaa.
Hirvikallion itäpuolella on sekametsittynyt jalopuumetsä, jossa on enimmäkseen suhteellisen pieniä tammia ja vaahteroita.
Kartanonmetsän reunan valtapuu on raita; paljon kasvaa myös keltajäkälien päällystämiä haapoja.
Monimuotoisuuden indikaattoreina kääpiä piisaa, etenkin Forsbackantien varren maapuissa:
Faunatican selvitys löysi liito-oravalle soveliainta habitaattia Forsbackantien pohjoispuolelta, jossa maastossa on paljon maapuuta. Epäilemättä potentiaalisesti liito-oraville soveltuvaa voisi olla myös Hirvikallion rinteen alametsä. Lepakoille altteinta aluetta on Hirvikallio. Liiturikartoitus selvästikin pitää uusia, sillä siitä on kohta kuusi vuotta.
Toivoa sopii, että Forsbackantien linjaus tulee jäämään suunnitelma-asteelle. Useamman vuoden sitä merkkaavat kepit ovat joka tapauksessa olleet maastossa.
Faunatican selvityksen (jonka kanssa minulla ei ole osaa eikä arpaa) voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.
