Voimaa eläimistä ja metsästä Mäntsälässä

Suunnittelin työparini Paasosen Tanjan kanssa ammatillisiin opettajaopintoihini kuuluvan lähipäivän Mäntsälän Nummisissa. Tanja on perustanut sinne kotinsa yhteyteen eläintilan, jossa hän sekä opettaa eläinten hyödyntämisessä - tai oikeammin eläinten kanssa yhteistyössä tehdyssä - terapioissa, ja tarjoaa itse myös erilaisia terapiamuotoja. 

Kuten Tanja totesi, eläimet opettavat ihmisille oikeastaan enemmän kuin me kykenemme niille koskaan opettamaan. Opimme paitsi eläinten käyttäytymisestä, samalla itsestämme, ja se juuri onkin eläinavusteisen terapioinnin yksi tärkeimmistä tuotoksista. Kun eläimiin tutustuu niiden omilla ehdoilla, jättäen aloitteen eläimille itselleen, silloin yleensä eläimet voittavat melkein kenet tahansa omalle puolelleen. Ei mennyt kauaa kun lähes kaikki rapsuttelivat kahta aasia ja kolmea koiraa. 

Eläinten - kahden ihanan ja valtavan pyreneittenkoiran, yhden vilkkaan border collien ja aasien - kanssa tutustumisen jälkeen tutustuimme Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan retkiruokakurssilaisen näyttöön, ja iltapäivällä minä vein opiskelijaryhmämme metsään. Teetin heillä 5+5 minuutin hiljentymisharjoituksen, joka tuntui tenhoavan. 

Yksi päivän tärkeimmistä anneista, joka sopii yleistettäväksi mihin tahansa, on se, että kaikkein täyteläisimmistä, formatiivisimmista, moniulotteisimmista ja tärkeimmistä elämyksistä ei saa dokumenttia mukaan. Maisemasta otettu valokuva ei tee maiseman valolle oikeutta, eivätkä eläimet - kaksi valtavaa pyreneittenkoiraa ja kaksi aasia - mahtuneet kameraan. Usein kannattaa vain heittäytyä kokemaan ja jättää dokumentoiminen vähemmälle tai kokonaan välistä. Päivä jätti kuitenkin vahvoja mielikuvia ja pysyviä muistijälkiä. 

Alan uranuurtajan, Tanja Paasosen toimintaan voi tutustua klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa. 

Viikko 44: eläinavusteisuuden ja kestävän kehityksen jäljillä

Urbaani luonto -kurssin vierailulla Liljendaliin, 

Malenan maatilalle todella päästiin sen ytimeen, mitä 

Green care voisi määritelmällisesti olla. 

Malenan maatila myös osoitti alan käsitteistön ja menetelmien toimivuutta käytännössä.   

Lähihoitaja ja useita muita tutkintoja itselleen hankkinut (mm. neuropsykiatrinen 

valmentaja, hevosterapeutti, sosiaalipedagoginen ryhmäohjaaja jne). 

Malena Blomqvist hankki maatilan 2 vuotta sitten. Siitä lähtien hänen ammatillinen 

elämänsä on koostunut neuropsykologisista tai -psykiatrisista haasteista kärsivien kouluikäisten hoitamiseen. 

Tai, kuten hän itse sanoi, eläimet hoitavat ja hänellä itsellään on aika helppoa. Malenan ja eläinten hoiviin tullaan ilman diagnooseja, ikään kuin tyhjinä tauluina. 

Malena havainnoi ja muodostaa käsityksensä terapioista ilman ennakko-oletuksia itse. Ainoa tarvittu esitieto on tieto potilaan mahdollisesta aggressiivisuudesta, joka voisi 

muodostaa riskin eläinten kanssa toimiessa, ovathan eläimet arvaamattomia, eivät 

ymmärrä ihmisten diagnostiikkaa ja hevoset ovat vahvojakin.  

Helppoa ei kuitenkaan ole toimeentulon kanssa, sillä Kela ei hyväksy eläinavusteisia terapioita korvattaviksi paitsi toimintaterapian osana. Käytännössä terapeutti Blomqvist elää kädestä suuhun, maksajanaan pääasiassa ne vanhemmat, joilla on tähän varaa.  Tällä hetkellä tilalla työskentelee Blomqvistin itsensä lisäksi yksi työharjoittelija. 

Blomqvist kuvasi kaikkien green caren ulottuvuuksien toteutuvan hänen työssään: 

yhteisöllisyyden, toiminnallisuuden ja elämyksellisyyden. Usein autistisille lapsille 

eläinten kanssa on helpompi opiskella sosiaalisen kanssakäymisen alkeita kuin 

ihmisten kanssa, sillä eläimillä ei ole taka-ajatuksia eivätkä ne arvostele. Yhteisöllisyys voi toteutua myös eläinten kanssa, 

jolloin yhteisön muodostavat terapioitava, terapeutti ja eläimet. 

Toiminnallista eläinavusteinen terapia on, koska siinä tekemisen kautta kerätään 

Ratkaisukeskeinen terapia toimii erityisen hyvin hevosterapian kanssa; siinä 

vahvistetaan toiminnallisuuden avulla käsitystä omista vahvuuksista. Tätä toimintaa edustavat esimerkiksi eläinten harjaaminen, valjastaminen, ruokinta ja muut tallityöt. Varsinaisesti Malenan tila ei ole ratsutila. 

Menetelmiensä toiminnallisuutta Malena esitteli meillee käytännössä, jakamalla 

opiskelijat muutaman hengen ryhmiin, joissa kaikki saivat harjata ja taluttaa hevosta.

Elämyksellistäkin toiminta varmasti on, ja jo paikka itsessään on elämys etenkin kaupunkilaisille, joilla ei ole aiempaa kokemusta eläintenhoidosta. Ainakin minulle oli elämys saada työskennellä hevosen kanssa. Tässä oppivat paitsi ihmiset, myös eläimet: oman ryhmäni hoivaama Molly ei antanut vielä kaksi kuukautta sitten ihmisen kajota itseensä. Tilalla on toki muitakin eläimiä, mm. kolme koiraa, kolme lammasta, kaksi "mini"possua ja kanoja.

Edellämainitun kolmen Green care –peruspilarin lisäksi toiminta on dialogista: se perustuu vuorovaikutukseen ihmisen ja eläimen välillä. Siinä myös opetellaan vuorovaikutuksen perustaitoja, jotka kantavat ihmistenkin välillä.  

Kelan ja päättäjien tulisi ymmärtää eläinavusteisen toiminnan tuloksellisuus ja myöntää varoja nykyistä pitkäkestoisempiin terapiajaksoihin. Tuloksellinen sosiaalipedagoginen hevosterapia voi kestää useita vuosia, vähintään kaksi. Toiminnan merkityksestä kertoo myös se, että tänne tulevat muualla ns. toivottomiksi tapauksiksi luokitellut, joita ei osata auttaa muin keinoin. Rohkaisenkin kaikkia päättäjiä vierailemaan Malenan maatilalla, jonka yhteystiedot löytyvät klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa:

Maatilavierailun lisäksi koulumme aloitti seuraavaa laajempaa opintokokonaisuutta "Kestävä elämäntapa". Tämä problematiikka aloitettiin johdattelulla siihen, mitä kestävä kehitys oikein on; vallitsevan YK:n määritelmän mukaan se on “maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet”. Se jakautuu ekologiseen, sosiokulttuuriseen ja taloudelliseen ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet täydentävät käsitystä kestävästä kehityksestä mutta voivat toisinaan olla myös ristiriidassa keskenään: ajatellaanpa vain liikeyritystä, joka kyllä tuottaa voittoa mutta tämä tapahtuu työoloja ja luontoa riistämällä. 

Kestävän kehityksen problematiikkaan johdateltiin Heurekan näyttelyllä, jonne minä en päässyt ja ryhmätöillä mm. YK:n Agenda 2030 -tavoitteista. Lisäksi aloitimme moniosaisen kotitehtävän, jossa on tarkoitus tarkastella jonkin toimintayksikön - yksilön, yhteisön tai yrityksen - toiminnan kestävyyttä. Valitsin oman kotitalouteni, josta tietoja saa helposti; lisäksi tehtävä voi piiskata tekemään parannuksia omissa elintavoissa. Tehtävä sisältää viikottaisen läksyn, ja ehkä myös laiskanläksyn omalle kotitaloudelle. Tai ainakin se aiheuttaa itsetutkistelua; maailmantuskaa on jo ennestään niin paljon että se ei enää voi tästä lisääntyä.