Koko raportin Loviisan ja Lapinjärven rajalla sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen selvityksestäni voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä. Tässä tiivistelmä selvityksestä.
Tehtävänäni oli Särkjärven
hoitoyhdistykseltä saamani tehtävänasettelun mukaisesti selvittää Loviisan ja
Lapinjärven rajamaastoissa sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen tilannetta.
Aivan erityisesti huomioitavia olivat metsätalouden mahdolliset vaikutukset valuma-alueen
ravinteisuuteen.
AINEISTO
Selvityksen
tausta-aineistona on tuoreehko (2017) Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja
ympäristönhoitoyhdistyksen vedenlaatuselvitys. Sen mukaan Särkjärven vedenlaatu
on pääosin erinomainen eli hyvin vähäravinteinen. Lisäksi käytettävissäni ovat
olleet Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitukset viimeisen 10 vuoden ajalta. Kartta-aineisto
perustuu vuoden 2015 tietoihin, ja sen jälkeen muutoksia on tapahtunut maastotyypeissä.
Esimerkiksi joitakin kartan osoittamia soita ei enää ole olemassa metsätalouden
takia. Samaten maastoon on ilmaantunut uusia metsäautoteitä ja ojia.
PERUSTIETOJA SÄRKJÄRVESTÄ
JA SEN VALUMA-ALUEESTA
Särkjärven pinta-ala on
noin 215 hehtaaria ja valuma-alueen pinta-ala em. selvityksen mukaan on reilu tuplasti
järven pinta-ala eli 455 ha. Särkjärveen laskevia jokia, puroja ja ojia
tiedetään 10. Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa mm. ajankohtaista
tietoa siitä, missä näistä lasku-uomista on edelleen virtausta, ja virtaako
Särkjärveen mahdollisesti muitakin (kenties uusia) uomia, joita ei tunneta.
Itä-Uudenmaan ja
Porvoonjoen vesien- ja ympäristönhoitoyhdistyksen vedenlaatuselvityksen kartta
antaa osviittaa valuma-alueesta, mutta on varsin yleisluontoinen, ja tässä
selvityksessä valuma-alue on jaoteltu tarkemmin laskujokien mukaan. Olen
karttateknisistä syistä päätynyt jaottelemaan valuma-alueen Särkjärven itäisiin
ja toisaalta pohjois-luoteisiin valuma-alueisiin; eteläisen valuma-alueen olen
tässä jättänyt vaille tarkempaa tarkastelua sillä se on hyvin pieni eikä sillä
ole omaa lasku-uomaa.
Tutkimistani
valuma-alueista laajimmat sijaitsevat Särkjärven itäpuolella. Niistä laajin on
Koivulohkon valuma-alue (n. 120 ha), seuraavaksi Pitkäjärven (n. 100 ha) ja sitten
Mustapohjan valuma-alue (n. 53 ha). Pohjoisen ja luoteen valuma-alueet ovat
suhteellisen tasakokoisia: pohjoinen valuma-alue n. 32 ha, Råkullan valuma-alue
n. 29 ha, Vilanbergetin valuma-alue noin 25 ha. Talluddenin valuma-alue on
selvästi pienin niistä (n. 10 ha). Pinta-alojen mittaustekniikka perustuu
alueen jakamiseen suunnikkaiksi Karttapaikka-sovelluksella, joten
edellämainitut pinta-alat ovat suuntaa-antavia.
YLEISTÄ SÄRKJÄRVEN METSÄ-
JA SUOTYYPEISTÄ JA NIIDEN RAVINTEIKKUUDESTA
Kuivat kangasmetsät
esiintyvät vähäravinteisella maaperällä, usein hiekkamaalla. Hiekkamaa pidättää
huonosti sateita ja ravinteita. Metsätyypeistä niiden vastakohtana ovat lehdot
ja lehtomaiset kankaat, ja ravinteikkuuden ja lehtoisuuden yksi
indikaattorilaji on oravanmarja. Eniten Särkjärven valuma-alueella esiintyy
metsätyypeistä kuivia tai kuivahkoja kanerva-puolukkatyypin vähäravinteisia
kankaita.
Korvet ovat suometsiä,
joissa varsin hapekas ja ravinteikas vesi liikkuu hitaasti. Rämeet taas ovat
varsin niukkaravinteisia ja niissä niukkahappinen vesi seisoo; rämeitä
Särkjärven valuma-alueelta en ole kyennyt paikantamaan. Indikaattorilaji
vähäravinteiselle suolle ovat ruskorahkasammalet (Laine, Vasander 1989, 10),
joita esiintyy yhtenäisinä mattoina rahkarämeillä (emt., 12). Särkjärven
valuma-alueen suot ovat voittopuolisesti ruohokorpia, jotka ovat korpisoiden
ravinteikkaimmasta päästä olevaa suotyyppiä. Ruohoisuus merkitsee suon
kohtuullisen suurta ravinteikkuutta (Laine & Vasander 1989, 9; 17).
YLEISTÄ JA
TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ
Oletetusta kymmenestä
Särkjärven laskupurosta tutkin 7, joista kuudessa oli virtausta; lisäksi löysin
uuden laskuojan koilliselta valuma-alueelta, metsäautotien eteläreunalta.
40 metrin korkeuskäyrä
tuntuu muodostavan käytännössä usein vedenjakajan, jonka ylitse Särkjärven
valuma-alue ei jatku. Särkjärven valuma-alueella on runsaasti soita, joista
monen tila on muuttunut jopa viimeisen maastokartan tietojen eli 2015 jälkeen. Tähän
liittyen on epäselvää, mitä tulee tapahtumaan Pitkäjärven valumalle; uuttuuko
se kuivuneelle Ängesmossenin suolle vai tuleeko se mahdollisesti muodostamaan
jossain vaiheessa uuden lasku-uoman pohjoiseen, esimerkiksi metsäautotietä
seuraten, jolloin se yhdistyisi Mustapohjan valuma-alueeseen.
Metsätöitä on Särkjärven
valuma-alueella tehty monin paikoin varsin lähellä, jopa vain muutamien
kymmenien metrien päässä rantaa, ja Koivulohkossa jopa rantaan kiinni. Lisäksi
moni metsätyöalue rajautuu johonkin Särkjärven laskujoista tai niiden
sivuhaaroista, millä on pohjakerroksen puuttumisen kautta erosiivinen ja siten
ravinteikkuutta lisäävä vaikutus.
