Urbaani luonto -kurssin vierailulla Liljendaliin,
Malenan maatilalle todella päästiin sen ytimeen, mitä
Green care voisi määritelmällisesti olla.
Malenan maatila myös osoitti alan käsitteistön ja menetelmien toimivuutta käytännössä.
Lähihoitaja ja useita muita tutkintoja itselleen hankkinut (mm. neuropsykiatrinen
valmentaja, hevosterapeutti, sosiaalipedagoginen ryhmäohjaaja jne).
Malena Blomqvist hankki maatilan 2 vuotta sitten. Siitä lähtien hänen ammatillinen
elämänsä on koostunut neuropsykologisista tai -psykiatrisista haasteista kärsivien kouluikäisten hoitamiseen.
Tai, kuten hän itse sanoi, eläimet hoitavat ja hänellä itsellään on aika helppoa. Malenan ja eläinten hoiviin tullaan ilman diagnooseja, ikään kuin tyhjinä tauluina.
Malena havainnoi ja muodostaa käsityksensä terapioista ilman ennakko-oletuksia itse. Ainoa tarvittu esitieto on tieto potilaan mahdollisesta aggressiivisuudesta, joka voisi
muodostaa riskin eläinten kanssa toimiessa, ovathan eläimet arvaamattomia, eivät
ymmärrä ihmisten diagnostiikkaa ja hevoset ovat vahvojakin.
Helppoa ei kuitenkaan ole toimeentulon kanssa, sillä Kela ei hyväksy eläinavusteisia terapioita korvattaviksi paitsi toimintaterapian osana. Käytännössä terapeutti Blomqvist elää kädestä suuhun, maksajanaan pääasiassa ne vanhemmat, joilla on tähän varaa. Tällä hetkellä tilalla työskentelee Blomqvistin itsensä lisäksi yksi työharjoittelija.
Blomqvist kuvasi kaikkien green caren ulottuvuuksien toteutuvan hänen työssään:
yhteisöllisyyden, toiminnallisuuden ja elämyksellisyyden. Usein autistisille lapsille
eläinten kanssa on helpompi opiskella sosiaalisen kanssakäymisen alkeita kuin
ihmisten kanssa, sillä eläimillä ei ole taka-ajatuksia eivätkä ne arvostele. Yhteisöllisyys voi toteutua myös eläinten kanssa,
jolloin yhteisön muodostavat terapioitava, terapeutti ja eläimet.
Toiminnallista eläinavusteinen terapia on, koska siinä tekemisen kautta kerätään
Ratkaisukeskeinen terapia toimii erityisen hyvin hevosterapian kanssa; siinä
vahvistetaan toiminnallisuuden avulla käsitystä omista vahvuuksista. Tätä toimintaa edustavat esimerkiksi eläinten harjaaminen, valjastaminen, ruokinta ja muut tallityöt. Varsinaisesti Malenan tila ei ole ratsutila.
Menetelmiensä toiminnallisuutta Malena esitteli meillee käytännössä, jakamalla
opiskelijat muutaman hengen ryhmiin, joissa kaikki saivat harjata ja taluttaa hevosta.
Elämyksellistäkin toiminta varmasti on, ja jo paikka itsessään on elämys etenkin kaupunkilaisille, joilla ei ole aiempaa kokemusta eläintenhoidosta. Ainakin minulle oli elämys saada työskennellä hevosen kanssa. Tässä oppivat paitsi ihmiset, myös eläimet: oman ryhmäni hoivaama Molly ei antanut vielä kaksi kuukautta sitten ihmisen kajota itseensä. Tilalla on toki muitakin eläimiä, mm. kolme koiraa, kolme lammasta, kaksi "mini"possua ja kanoja.
Edellämainitun kolmen Green care –peruspilarin lisäksi toiminta on dialogista: se perustuu vuorovaikutukseen ihmisen ja eläimen välillä. Siinä myös opetellaan vuorovaikutuksen perustaitoja, jotka kantavat ihmistenkin välillä.
Kelan ja päättäjien tulisi ymmärtää eläinavusteisen toiminnan tuloksellisuus ja myöntää varoja nykyistä pitkäkestoisempiin terapiajaksoihin. Tuloksellinen sosiaalipedagoginen hevosterapia voi kestää useita vuosia, vähintään kaksi. Toiminnan merkityksestä kertoo myös se, että tänne tulevat muualla ns. toivottomiksi tapauksiksi luokitellut, joita ei osata auttaa muin keinoin. Rohkaisenkin kaikkia päättäjiä vierailemaan Malenan maatilalla, jonka yhteystiedot löytyvät klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa:
Maatilavierailun lisäksi koulumme aloitti seuraavaa laajempaa opintokokonaisuutta "Kestävä elämäntapa". Tämä problematiikka aloitettiin johdattelulla siihen, mitä kestävä kehitys oikein on; vallitsevan YK:n määritelmän mukaan se on “maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet”. Se jakautuu ekologiseen, sosiokulttuuriseen ja taloudelliseen ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet täydentävät käsitystä kestävästä kehityksestä mutta voivat toisinaan olla myös ristiriidassa keskenään: ajatellaanpa vain liikeyritystä, joka kyllä tuottaa voittoa mutta tämä tapahtuu työoloja ja luontoa riistämällä.
Kestävän kehityksen problematiikkaan johdateltiin Heurekan näyttelyllä, jonne minä en päässyt ja ryhmätöillä mm. YK:n Agenda 2030 -tavoitteista. Lisäksi aloitimme moniosaisen kotitehtävän, jossa on tarkoitus tarkastella jonkin toimintayksikön - yksilön, yhteisön tai yrityksen - toiminnan kestävyyttä. Valitsin oman kotitalouteni, josta tietoja saa helposti; lisäksi tehtävä voi piiskata tekemään parannuksia omissa elintavoissa. Tehtävä sisältää viikottaisen läksyn, ja ehkä myös laiskanläksyn omalle kotitaloudelle. Tai ainakin se aiheuttaa itsetutkistelua; maailmantuskaa on jo ennestään niin paljon että se ei enää voi tästä lisääntyä.
