Sibelius-boksien askartelua ohjaamassa

Tutkintovaatimuksissani on kohta "käsitöiden ohjaaminen luonnonmateriaalista". Tämä varmaankin siksi, että ammattikoulusta kun on kyse, niin joku lukemisen sijasta käsienkäyttötaitoinenkin voisi loistaa edes jossain. Minä taas kun olen kunnostautunut tutkitusti huipputasolla peruskognitiivisten prosessien - lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen parissa - ja minulla on kaksi lähinnä vasemmaksi kädeksi kelpaavaa, täysin harjaantumatonta kättä, keksin tyttäreni päiväkodin esimerkin mukaan, että minulle pienimmän vastuksen tie hoitaa tämä hanttinakki olisi hoitaa ohjaaminen teoretisoinnilla ja luennoinnilla, ja antaa toisten käsien tehdä työt. Ohjaisin taisteluparini Jyrkin kanssa Sibelius-boksien askartelusession. Olinkin jo vetänyt tästä kuivaharjoitteen kouluni kekrijuhlissa. Minut tietenkin pätevöi tähän taustani Sibelius-Akatemian e.v.p. pianomusiikin suunnittelijana, kädettömänä käsitetaiteilijana.

Mitä sitten ovat Sibelius-boksit? Säveltäjämestarimme Jean Sibelius (1865-1957) sai inspiraatiota suomalaisesta metsäluonnosta, ja ulkomaanmatkoillaankin hän halusi pitää mukanaan palasen luontoa. Hän keräsi metsäluonnosta sikari- tai grillitikkuaskiin sopivan otoksen, jota piti käsien ulottuvilla, haisteltavana, kosketeltavana ja katseltavana.

Varustauduin Jyrkin kanssa sessioon pienillä tikkuaskeilla ja keräilemällä luonnosta pudonneita lehtiä, marjoja, havuja, saniaisia ja käpyjä. Mainostimme tilaisuutta sisäisellä sähköpostilistalla sekä muutamalla printti-ilmoituksella. Tyhy- eli työhyvinvointisessiona toteutettu pop up -askartelupajamme vastaanotti kahdessa tunnissa kuusi askartelijaa ja tuotti 11 Sibelius-boksia. Askartelua taustoittamaan kerroin Sibelius-boksien filosofiasta, ja tunnelmaan siivitti Sibeliuksen musiikki ja kuvaamani linnunlaululla varustettu video mummolani sienimetsästä. Osallistujia olisi varmaankin tullut tätäkin enemmän, jos vain suurin osa Hakaniemen "kampuksemme" koulutusväestä ei olisi ollut samanaikaisesti demoamassa englanninkielistä koulutusmateriaalia Espoossa.

Askartelutuokiolle syystalvi ei ole aivan ideaali, sillä moni luonnon annin on suhteellisen nahistuneessa kunnossa. Kuitenkin Sibelius-boksia voi "hoitaa" ja uudistaa tuoreemmilla luonnonantimilla satokaudella.

Pienimuotoinen sessiomme saama spontaani palaute antoi ymmärtää, että tuokio itsessään oli lyhyenäkin rauhoittava, ja se siivitti askartelijoita kertomaan metsäluonnon merkityksestä heille itselleen. Joku näytti saaneen tästä myös joululahjaidean, ja poissaolleitakin muistettiin; heillekin tehtiin bokseja. Tällaisena Sibelius-bokseista saa luontovoimaa!