Linturetkillä Uutelassa, Kivinokassa, Vanhassakaupungissa ja Laajalahdessa

Kevättalven aikana kouluni on tehnyt linturetkiä mm. Vuosaaren Kallvikinniemelle, Kivinokkaan, Vanhankaupunginlahdelle ja Laajalahdelle. Kiikareiden ja silmälasien yhdistäminen tuottaa oman haasteensa, ja olen siinä mielessä kriittinen havainnoitsija etten anna itselleni bongauspistettä ellen erota linnun tuntomerkkejä tai varpuslintujen kyseessäollessa niiden lauluääntä. Mielenkiintoisia havaintoja siltikin olen tullut tehneeksi, mm. harmaahaikaroiden pesintäsaaren Vanhankaupunginlahdella, ja merilokin ja variksen jakavan miltei sovussa saman seisovan kalapöydän. 

Opimme oppaidemme Tringa ry:n Aapo Salmelan ja mr. Kuusiluodon Eero Haapasen opastuksella kiintoisia asioita myös mm. lintujen käyttäytymisestä. Esimerkiksi telkkä voi vallata uuttukyyhkyn pesäpöntön, tarvittaessa väkivalloinkin. 

Tätä kirjoitettaessa (15.4.) olen tullut kevään aikana havainneeksi retkilläni ainakin seuraavia lajeja: merikotka (kaukaa), uivelo, tukkasotka, isokoskelo, töyhtöhyyppä, alli, meriharakka, merimetso, laulujoutsen, kanadanhanhi, kyhmyjoutsen, valkoposkihanhi, taivaanvuohi, telkkä, uuttukyyhky, hippiäinen, kanahaukka, naurulokki, käpytikka, närhi, kurki, metsähanhi, tundrahanhi, talitiainen, varpunen, punarinta, nokikana, haapana, harmaahaikara, kurki, harakka, varis, naakka, merilokki, harmaalokki, sinisorsa, peippo ja piisami (joku saattaa löytää listasta virheen, sillä piisamihan on nisäkäs!) ja korppi (Porvoossa). Itsekriittisyyteni ja suhteellisen tihrustava näköni typistää havaittujen lajien määrän kolmeenkymmeneenkahdeksaan (38). 

Jos lintubongausta aikoisi tehdä tosissaan, tällöin pitäisi siirtyä piilolasien käyttäjäksi, hankkia kaukoputki (ja auto, sillä kaukoputken mukana raahaaminen bussissa vaatii kyllä todellista omistautumista) ja kameraan kunnon zoomi. 

Kahden hanhen aura. Metsähanhien mukana muutama tundrahanhi. 

Valkoposkihanhia eli kavereiden kesken "valkkareita" Kuusiluodon edustalla lipumassa. 

Lisäksi olemme tehneet lintupönttöjä. Koulun kanssa yhdessä vietiin kottaraispönttöjä Vanhankaupungin alueelle ja itselleni tein talitiaisenmentävän pöntön, jonka toin lähipuistoon. Linnut eivät liene niin noponuukia kulmien suoruuden suhteen, mutta niille on tärkeää ainakin se ettei pohjasta kajasta valo lävitse, ja siksi pohja onkin syytä pehmustaa ja eristää kuorikkeella. 

Onneksi sentään musiikin koulima sävelkorva kompensoi aika paljon kaksinkertaisten okulaarien sovitusvaikeuksia. Sanoin yhdelle opiskelukaverilleni, että omistauduttuani kuluneet 35 vuotta musiikinkuuntelulle, nyt voisin hyvin käyttää seuraavat 35 vuotta lintujen kuuntelemiselle. Nyt tiedän, että ikonisen lapsuudenmetsäni, Hirvikallion soundtrackista päävastuussa on peippo.