Ryhmäni katsoi rastipaikaksi rakennuksen Herttoniemen hyppyrimäen alastulorinteen lähettyviltä. Paha vaan kartan päivitys oli mennyt umpeen, eikä rakennus enää eksistoinut. Kiitos ryhmäni Janinan ja Heinin ratkaisukeskeisyyden, suhtauduimme joustavasti takaiskuun ja markkerasimme uudeksi rastipaikaksi suuren kiven parinkymmenen metrin päähän tarkoitetusta kohteesta.
Viikkojen aikana on myös opeteltu käyttämään Actiontrack-nimistä sovellusta, jolla voi tehdä toiminnallisia suunnistusratoja. Pelin, tai soveltimen ideana on se, että rastilta toiselle siirtyminen edellyttää esim. kysymykseen vastaamista tai tehtävän tekemistä dokumentoidusti. Erittäin potentiaalinen kapine esimerkiksi Pokemon Go -sukupolven aktivointiin. Aloitin samantien kotikaupunginosani Kevätkumpuun polun rakentamisen poikani ja hänen kavereidensa ajankuluksi tai päänmenoksi.
Isoin projekti kuluneina viikkoina on kuitenkin ollut koululaisten ohjaaminen. Me jakauduimme kolmeen ryhmään, joissa jokaisessa me opiskelijat ohjasimme Roihikan koulun 4. ja 5. luokkalaisia tekemään kurpitsasta ajankohtaisia halloween-juttuja. Vaihtoehtoina olivat kurpitsalyhdyt, muffinsit ja hillo, joista valitsin hillon olettaen sen vaativan vähiten käsityötaitoa.
Ensimmäisenä päivänä laittamukset koeponnistettiin ja toisena päivänä koululaiset toivotettiin tervetulleiksi. Molempien päivien yhteissessiot käynnistettiin minun ja Suvin laatimalla leikkimielisellä, jopa riehakkaalla Kahoot -kyselyllä ajankohtaisista halloween-aiheista. Vai tiesitkin kai että juhlana ei ole bollywood eikä se tule Intiasta?
Voi olla, että joillakin asia törmäsi kokemuksen puutteeseen koululaisista, mutta eivät nämä missään nimessä mikään haastava porukka olleet. Ehkä pystyin samastumaan tämänikäisiin lapsiin 10-vuotiaan pojan isänä, mutta erittäin yhteistyökykyisiä, toimeliaita, positiivisesti toimeen tarttuvia, aivan ihania koulukkaita olivat! Työpajat menivät kaikilla vallan hyvin, mutta yleiseksi opiksi tarttui ainakin sitä, että kuolleiksi hetkiksi kannattaa miettiä etukäteen jotain vaihtoehto-ohjelmaa ja se, että hiljaisempia ja ujoimpia koululaisia kannattaa välillä rohkaista ja kehua (itse asiassa kehutuksi tuleminen on perusihmisoikeus!) ja myös osoittaa heille tehtäviä. Kaikki tarvitsevat onnistumisen kokemuksia, myös 47-vuotiaat. Joka tapauksessa, oli ohjaaja sitten 18 tai 60, yhtä lailla meillä kaikilla oli ohjattaviinsa aikuisen auktoriteetti, mikä sinänsä jo buustaa itsetuntoa.
Sitäpaitsi muffinsseista ja hillosta tuli molemmista niin helposti hyvää, että näitä voi kokeilla kotonakin. Niistä tykkäsivät kaikki, vaikka 28 koululaisen otoksesta vain 1 väitti etukäteen pitävänsä kurpitsoista.
Urbaani luonto -kurssi vieraili Konalassa kehitysvammaisten asumisyksikössä Lyhty ry:ssä ja sen työpajoilla. Erityismielenkiinnonkohteenamme oli ulkotyöpaja Lato, joka mm. istuttaa kaupungin viheralueille kukkia, tekee lumitöitä ja sen "Erikoisjoukko" mm. vastaa HJK:n futisstadionin nimestä (jonka tämänhetkistä nimeä en kyllä muista) ja Helsingin sataman meriroskiksista. Lisäksi meille esitteli musa- ja mediapajaa jo Pertti Kurikan Nimipäivistä tuttu Sami Helle, jonka avoin, hersyvä ja itseensä luottava persoonallisuus kehotti meitä ideoimaan rohkeasti ja luottamaan myös näihin ideoihin. Vielä kun työnantajatkin ymmärtäisivät sallia tämän ideoinnin, saati kannustaa siihen.
Lyhdyssä kuitenkin kannustetaan, toisin kuin monissa muissa vastaavissa paikoissa. Toivottavasti Lyhdyssä jatkossakin pidetään ovia auki paitsi omiin huoneisiin myös ideoille; valitettavasti vain SoTe-uudistuksen takia jumissa oleva kilpailutuslainsäädäntö tuo epävarmuuden pilviä pitkäjänteisen tulevaisuudensuunnittelun ylle.
