Tämä julkaisu on osa Kestävällä tavalla toimiminen -opintokokonaisuuden jaksoa Ympäristön tilan tutkiminen ja hoito.
Elinympäristö on ihmisen muokkaama puutarhaviljelysalue, jolla eriasteista viljelytoimintaa on harjoitettu jo toistasataa vuotta. Tyypillisiä luonnonlajeja alueelle ovat esimerkiksi pujo, pietaryrtti ja peltosaunio, ja tyypillisiä viljelykasveja omenat, kurpitsat ja auringonkukat.
Talkoissa opeteltiin ensin puutarhatyökalujen nimiä ja käyttöä. Sitten osallistuttiin hieman kasvitarhan terapiapalstojen rikkakasvien kitkemiseen, ja lopulta tehtiin omenamehut, kaikkine vaiheineen. Talkoolaisia oli kolmisenkymmentä ja tarkoitus oli että jokainen saisi osallistua mahdollisimman moneen työvaiheeseen. Työ aloitettiin poimimalla pudokkaat ja hävittämällä omenarutosta kärsivät omenat, ja samassa yhteydessä poimittiin parhaimmat pudokkaat ja lisäksi puista vielä hieman lisää omenamehun aineksiksi.
Varsinaisessa omenamehutalkoossa oli erilaisia tehtäviä: omenoiden putsaus (poistaen kaikki vialliset kohdat, mihin myös ampiaiset halusivat osallistua), omenoiden survominen mehukoneen säiliöön, mehupuristimen pyöritys ja sitten lopuksi mehuntekoon käytettyjen välineiden peseminen.Tietenkin saimme myös maistaa itsetehtyä omenamehua, joka olikin täyttä tavaraa. Maistui ampiaisillekin.
Omenamehun tekemisen lisäksi opin tunnistamaan joitakin puutarhatyökaluja, opin luomuviljelyn periaatteista mm. sukkession periaatteen, jonka mukaan lajispesifit tuhoeläimet vaihtuvat kun viljelylajia vaihdetaan vuosittain. Lisäksi opin että viljelypalsta kannattaa reunustaa kiinankaaleille, jotka ovat ampiaisten ja muiden tuhoeläinten herkkua. Lisäksi opin muutaman kasvilajin, mm. pietaryrtin, jauhosavikan ja peltosaunion.
Jauhosavikka.
Pietaryrtti.
Jauhosavikka.
