Urbaani luonto -valinnaiskurssilla pitää esitellä vähintään yksi luontokohde, jota säännöllisesti käy seuraamassa ja dokumentoimassa. Valitsin Laakson tervaleppälehdon ja Patterinmäen, jotka ovat jo kymmenien vuosien takaisten lenkkimaastojeni lähimetsiä, ja niillä on minulle aivan erityinen merkitys. Nyt saan erinomaisen syyn poiketa lenkkipoluiltani; minuun tähän saakka on soveltunut tuttu sananlasku "ei erota metsää puilta" kääntäen: metsä on minun identiteettini rakennuspuu ja sieluni lepopaikka, mutta en ole tutkinut niitä yleiskatsauksellisuutta tarkemmin.
Laakson tervaleppälehto kuuluu alati kiistanalaiseen 4 hehtaarin alueeseen, joka se aina vain kummittelee kaavoituskatsauksissa, ja on kummitellut jo 60-luvulta lähtien kun alueelle piti rakentaman syöpäsairaala ja sairaanhoito-oppilaitos. Olin perustamassa aluetta suojelevaa Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikettä selkeyttämään tämän Keskuspuiston portin asemaa, kun sen kuulumisesta viralliseen Keskuspuistoon on kahta tulkintaa.
Alueella asuvat mm. satakieli ja palokärki, ja on siellä nähty metsäkauriskin. Lisäksi alueelta on löydetty toinen Suomen kahdesta lehtonataesiintymästä. Itse kasvista ei ole pitkään aikaan, ainakaan 10 vuoteen havaintoa, mutta en laita tähän kuvaa kasvupaikasta ettei kukaan saisi päähänsä mitään kenkkuja ajatuksia.
Laakson tervaleppälehdossa on komeita saniaiskasvustoja.
Tervalepän lehdet ovat kuin sydämiä.
Anni-Mari Korte on viime aikoina ollut paljon esillä. Lehtokortteitakin on.
Lehväsammalta.
Näin jylhää siellä on. Puunraadotkin on onneksi jätetty maastoon.
Ahomansikka.
Kielo. Tämä muuten on koko "Ruskeasuonlaaksoksi" viime aikoina nimitetyn alueen tyyppikasvi. Näitä on todella paljon polkujenkin varsilla.
Isomaksaruoho. Toinen alueen tyyppikasvi.
Tämä Urheilukadulta alkava polku rajaa tervaleppälehdon.
