2. ARVIOINTISUUNNITELMA
Itsearviointia tarkempiin tuloksiin päästään käyttämällä jotain mitattavaa kriteeriä. Olen päätynyt käyttämään hiilijalanjälkeä kestävyyden kriteerinä, ja siitä mittarina Sitran hiilijalanjälkilaskuria.
2.1. Hiilijalanjälki elinkaarimallissa
Hiilijalanjäljellä (carbon footprint) tarkoitetaan jonkun tuotteen elinkaaren tai jonkun toiminnan (kuten palvelun) tai ihmisen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen määrää (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilijalanj%C3%A4lki). Hiilineutraaliudesta on kyse, kun em. tuotteen, toiminnan tai ihmisen tuottamat kasvihuonekaasupäästöt kompensoituvat täysimääräisesti. Tähän voi päästä päästökauppamekanismeja rahoittamalla tai osallistumalla projekteihin, joissa lisätään hiiltä sitovien tuottajien (yhteyttävät kasvit) määrää esimerkiksi istuttamalla puita.
(https://www.carbonfootprint.com/carbonneutrality.html.) Tunnettu suomalainen esimerkki yrityksestä neutraloida omat kasvihuonekaasupäästöt on ympäristöjärjestö Maan ystäville maksettava vapaaehtoinen lentomaksu, jolla päästöt kompensoidaan. Lentomaksulla rahoitetaan pitkäjänteistä ilmastotyötä, esimerkiksi ilmastokampanjoita Suomessa ja muualla. (www.lentomaksu.fi.)
Luonnollisesti hiilineutraaliuuteen päästäisiin myös nollapäästötilanteessa, jossa tarkasteltava tuote, toiminta tai ihminen ei lainkaan tuottaisi kasvihuonepäästöjä. Tämä tilanne on kuitenkin teoreettinen, sillä elinkaariajattelu (http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Resurssitehokkuus/Elinkaariajattelu) kattaa kyseisen tuotteen (tai miksei palvelunkin) valmistamisen kaikissa vaiheissa syntyvät kasvihuonepäästöt, myös epäsuorat. Epäsuorien päästöjen arvioiminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, sillä siinä pitäisi huomioida mm. luonnonvarojen käyttöönotossa, raaka-aineiden ja komponenttien tuotannossa, kuljetuksissa ja jakelussa, käytössä ja jätehuollossa syntyvät kasvihuonekaasupäästöt (https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/index.php?k=22563). Tuotteen tai palvelun elinkaaren aikaisen logistiikkaketjun ja alihankkijoiden kaikkien osien toiminnan valvominen laajennetun ympäristövastuuajattelun mukaisesti on hyvin vaikeaa, asiakkaista ja muista sidosryhmistä puhumattakaan. Nollapäästötilanteeseen elinkaariajattelussa onkin hyvin vaikea päästä, sosiaalisista ja taloudellisista kestävyystekijöistä puhumattakaan (Jaakkola 2008, 6).
Kevennetyn elinkaarianalyysin mallin esittää esimerkiksi Suomen ympäristökeskus Syke, ja elinkaarianalyysin tekemiseen on olemassa kaupallisia LCA (Life Cycle Assessment; elämänkaarianalyysi) -tietokoneohjelmia. (Elinkaariklinikat, 4).
2.2. Kohteeni hiilijalanjälki
Kohteeni vuotuinen energiankulutus on arvio, perustuen viimeiseen kulutuslaskuun (Suomen Ekosähkö Oy), jonka mukainen kulutus 454,70 kWh x 12 tuottaa arvion vuosikulutuksesta. Tiedot hankinnoista ovat hatusta vedettyjä näppituntuma-arvioita: remontteja emme suunnittele, kotisiivousta emme käytä ja kodin suurempia hankintoja tehdään vain tarvittaessa, jolloin arvio kodinkoneisiin ja kalusteisiin kuluvasta summasta perustuu jyvitykseen per vuosi. Näin saatava kohteeni hiilidioksidikuormitus on 265 kgCO2. Tästä rakennuksen osuus on 55%, lämmityksen 36% ja hankintojen 10% (laskuri pyöristää alempaan kokonaislukuun, em. pyöristykset omiani ja oikeita).
Jätteistä koituu 83 kgCO2 päästöt. Kierrätämme aina kaiken kierrätyskelpoisen, mutta viisihenkisen perheen kulutus on varsin suuri. Esimerkiksi vaippojen kulutusta tässä ei huomioida ollenkaan, ja ne menevät sekajätteisiin.
Molemmat aikuiset matkustavat päivittäin omiin asioihinsa kaukoliikenteen busseilla. Laskien sen mukaan, että niin opettajalla (Porvoosta Askolaan) kuin opiskelijallakin (Porvoosta Roihuvuoreen) olisi keskimäärin vuoden 52 viikosta 38 tehokkaita viikkoja, sain vuosittaisen bussimatkailun määräksi 22 800 km.
Lentäminen kotitaloudessamme on minimaalista; viimeksi kävimme ulkomaanlomamatkalla lentäen kesällä 2011, ja sen jälkeen puolisoni on käynyt työmatkalla Lontoossa 2 kertaa. Sukkuloin säännöllisesti perhetilanteeni takia (poikani asui Oslossa) vuosien 2007-2013 välillä Oslon ja Helsingin väliä yli 30 kertaa; tämän jälkeen en ole lentänyt. Olemme käyneet 2 kertaa perheenä risteilyllä ja puolisoni kerran viimeisen 2 vuoden aikana. Liikenteestä koituu hiilidioksidipäästöjä 1407 kgCO2, mistä joukkoliikenteen osuus 89% ja laivaliikenteestä 11%.
Laskuri ruoan hiilidioksidipäästöistä on hyvin karkea, eikä siinä päästä neliportaista tarkempaan jaotteluun. Se antaa tulokseksi 1457 kgCO2, mistä 31% on peräisin kalasta ja lihasta, kasvisperäisistä tuotteista 29%, maitotuotteista, juustoista ja kananmunasta 22% ja kahviloista ja ravintoloista 16%. Esimerkiksi vähäiseksi luokiteltava punaisen lihan ja kalatuotteiden käyttö olisi meidän standardeillamme ylenpalttista.
Muu kuin päivittäistavaroiden kulutukseni on minimaalista. Vaatteita ostan vain niiden hajotessa, lähinnä kenkiä: keskimäärin 1,5 juoksukenkäparia vuodessa, ja talvikengät ehkä kerran 2 vuodessa. Vapaa-ajankulutukseni muodostuu etupäässä 2-3 kuukausittaisesta uimahallimaksusta ja 1-2 kuntosalimaksusta, ja kulutuksen luokka "muut" cd-levyistä, jotka tosin pääasiassa tilataan ulkomaisista verkkokaupoista, jolloin kuljetuksesta koituu tietenkin päästöjä. Kulutuksesta kertyvä kuorma on 442 kgCO2, josta suurin osuus koituu puhelimelle ja netille (32%).
Laskurin antama vuotuinen ilmastovaikutukseni on 3654 kgCO2. Tästä ruoan (1457) ja liikenteen (1407) osuus on miltei identtinen.
