Koko perjantaipäivä vietettiin Haltialan tilalla, lähellä Vantaan rajaa, Keskuspuiston Helsinkipuistoksi kutsuttavassa osassa. Ensin Staran (entinen rakennusvirasto) Tomi Silander esitteli lyhyesti – vaikka tarinaa hänellä olisi riittänyt - Haltialan vieraslajistoa ja Staran toimintaa, ja kaupungin talkoovastaava Armi Koskela selosti vieraslajitalkoista, siitä, miten valitettavan usein vieraslajitalkoiden osallistujista leijonanosa kehkeytyy virkansa puolesta toimivista kaupungin työntekijöistä. Koskela myös mainitsi, että vieraslajitalkoot työllistävät häntä kesäaikana eniten, ja talvella painottuu enemmän suunnittelutyö ja verkostoituminen.
Sitten käärittiin hihat ja päästiin töihin. Japanintattaren kimppuun emme rohjenneet ryhtyä, sillä tämä harvinaisen
kiusallinen vieraslaji – joka voi tuhota jopa rakennusten perustukset – on erittäin työläs hävitettävä. Aloitimme Vantaanjoen rantametsikköön pesiytyneestä viitapihlaja-angervosta. Jonka lehti muistuttaa varsin paljon – pihlajaa.
kiusallinen vieraslaji – joka voi tuhota jopa rakennusten perustukset – on erittäin työläs hävitettävä. Aloitimme Vantaanjoen rantametsikköön pesiytyneestä viitapihlaja-angervosta. Jonka lehti muistuttaa varsin paljon – pihlajaa.
Viitapihlaja-angervolla on hyvin sitkeät, puumaiset juuret ja se levittäytyy tehokkaasti. Kasvin lehdet sisältävät sinihappoa, joka tuhoaa muun kenttäkerroksen kasvillisuuden. Siksi viitapihlaja-angervoesiintymän alue olikin aluskasvillisuudeltaan varsin harva, paikoitellen jopa paljas.
Kasvin hävittäminen käy näivettämällä, eli leikkaamalla maanpäälliset vihreät osat. Toki juuretkin voi hävittää, mutta se on kallista, koska ne ovat ongelmajätettä.
Sitten käytiin Vantaanjoen rannan etelänruttojuuren kimppuun. Sen suuret lehdet tuovat varsin paljon mieleen takiaisen. Sen napakka ja kulmikas varsi taas tuo mieleen raparperin, mutta napsahtaa sitä helpommin poikki, eikä varren katkaisemiseen tarvita välttämättä puutarhasaksia. Maanpäälliset vihreät osat hävittämällä pari-kolme kertaa kasvukauden aikana kasvin voi pitää kurissa. Niidenkin juuret luokitellaan ongelmajätteiksi.
Talkoiden päätteeksi - etelänruttojuuren parissa ei kauaa nokka tuhissut –kiltit Helsingin kaupungin työntekijät vielä kierrättivät ryhmäämme Haltialan
alueella tutustumassa ketokasveihin ja Ruutinkosken
luonnonsuojelualueeseen. Kedolla kasvoi keltamatara, joka on ketojen
indikaattorilaji; lisäksi sieltä
löytyi mm. hevonhierakkaa, luhtalemmikkiä ja orapihlajaa.
Päivä oli kaiken kaikkiaan erinomainen, opettavainen mutta myös
luonnonelämyksiä tarjoava, mukaanlukien kotieläimet, jotka kaupunkilaisille
voivat olla eksoottisia, muille "vain" söpöjä.
alueella tutustumassa ketokasveihin ja Ruutinkosken
luonnonsuojelualueeseen. Kedolla kasvoi keltamatara, joka on ketojen
indikaattorilaji; lisäksi sieltä
löytyi mm. hevonhierakkaa, luhtalemmikkiä ja orapihlajaa.
Päivä oli kaiken kaikkiaan erinomainen, opettavainen mutta myös
luonnonelämyksiä tarjoava, mukaanlukien kotieläimet, jotka kaupunkilaisille
voivat olla eksoottisia, muille "vain" söpöjä.