4.2. Kestävyysdeterminismiä ja polkuriippuvuutta – miten menneet valinnat sitovat nykypäivää ja tulevia valintoja
Polkuriippuvuuden ideana on se, että valinnat sitovat tulevia valintoja tai ainakin olennaisesti vaikuttavat niihin, kaventaen valinnanmahdollisuuksia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Polkuriippuvuus).
Päätös muuttaa Helsingistä Porvooseen keväällä 2010 on ollut kauaskantoinen päätös, jolla on ollut vaikutuksensa kestävän elämäntavan kaikkiin ulottuvuuksiin. Muutto pois laajemmilta työmarkkinoilta - joilla työllistyminen ei sekään ole osoittautunut miksikään riemuhuudoksi – saattaa olla tosin sosiaalisesti mutta varmasti ainakin taloudellisen kestävyyden kannalta kyseenalainen ratkaisu. Ekologisen kestävyyden osalta, asumiseni hiilijalanjälki ainakin on pienentynyt, ainakin jos asiaa mittaa energiantuotannon osalta; Porvoossa käytän SLL:n ekoenergiamerkittyä sähköä, kun taas Helsingissä energiantuotanto on 50% kivihiiliriippuvaista(https://www.helen.fi/yritys/energia/energiantuotanto/energianlahteet/). Toki Porvooseen muutto on johtanut työmatkojen lisääntyneisiin liikennepäästöihin, eikä tätä kirjoitettaessa ole tiedossa muutosta asiantilaan.
Vanhempien uudelleen- ja/tai täydennyskouluttautuminen lisää mahdollisuuksia murtautua polkuriippuvuuksien kehästä, lisäten työllistymismahdollisuuksia, mikä taas potentiaalisesti parantaa kohteen sosiaalista kestävyyttä. Tosin jos asiaa tarkastelee koko perheyksikön näkökulmasta, nämä työllistymismahdollisuudet sijaitsevat voittopuolisesti Helsingissä, jolloin työmatkat kasvavat, jolloin sosiaalinen kestävyys minulle on epäkestävää perheelle. Ekologista kestävyyttä koulutus ei tässä tapauksessa paranna, koska uudet, avautuvat työmahdollisuudet kohdallani ovat todennäköisesti yhtä lailla voittopuolisesti pääkaupunkiseudulla kuin ennen lisäkoulutustani, ja vaimoni mahdollinen opettajanpätevyyden päivittäminen rehtorin pätevyydeksi melko varmasti merkitsisi nykyisestä pitenevää työmatkaa, mikä taas olisi sosiaalisesti epäkestävää mutta taloudellisesti parantaisi kohteeni kestävyyttä.
Koulutus, niin lapsiemme kuin aikuistenkin toki lisää kohteen kulttuurista kestävyyttä, onhan koulutus jo itsessään kulttuurinen kestävyysindikaattori ja investointi, jopa ylisukupolvisesti sillä useiden tutkimusten mukaan koulutus ja yleisemminkin osa työmarkkinoilla periytyy ja korreloi vahvasti myös ylisukupolvisen hyvinvoinnin kanssa ja etenkin sen puute huono-osaisuuden kanssa. Huono-osaisuutta ennustavat vanhempien koulupudokkuus ja työttömyys, mutta aivan erityisesti vanhempien toimeentulotukiasiakkuus. Lisäksi asuinalueella on merkitys sen antamien kulttuuristen mallien ja verkostojen (tai niiden puutteen) kautta. (mm. Vauhkonen et al 2017, 8-10.)
4.3. Onko parantamisen varaa?
Aina on, ja meidän tapauksessamme ruokavalio on helpoin remonttikohde. Lapsien kanssa tämä tosin voi olla aikaavievä projekti; 10-vuotias poikani tosin ei enää kaipaa jauhelihaa ja itse asiassa pitää Härkiksestä jauhelihaa enemmän. Soijarouhekin kelpaa. Kokolihaa meillä syödään jo vanhastaan hyvin vähän, joten siinä ei ole paljoakaan karsittavaa. Yksilötasolla olen jo karsinut juuston ja muut leikkeleet ohjelmistostani; jugurtin vuoro voi olla sitten kun siirryn takaisin työelämään ja tuloni paranevat (valitsin tosin opiskelualani pikemminkin sosiaalinen ja ekologinen kuin taloudellinen kestävyys mielessä).
Ruokavaliomuutoksia pitäisi tukea verotuksellisin keinoin, lisäämällä eläinperäisten tuotteiden - mukaanlukien maitotuotteet – verotusta, mutta niin kauan kun Keskustapuolue pitää kiinni viimeisestäkin oljenkorresta määritellä suomalainen kulttuuri-identiteetti katoavan tai jo kadonneen elämänmuodon ja elinkeinon varaan, tämä on vaikeaa, enkä ole niinkään varma, onko soijapapujen kasvattaminen entisten viidakkojen tilalle raivatuilla viljelyksillä sen ekologisempaa kuin lehmien kasvattaminen lähitilalla.
Asumisväljyyttä me voimme pienentää aikaisintaan vajaan 20 vuoden päästä, lapsien muutettua kotoa. Työmatkajalanjäljen pienentäminen edellyttäisi joko muuttamistamme Helsinkiin tai sitten koko työmarkkinoiden rakennemuutosta, mihin en usko, eikä ympäristöneuvojan töitä voi kokonaisuudessaan hoitaa etänä. Hieman viime aikoina eteenpäinnytkähtänyttä Porvoo-Helsinki -raideyhteyttä - joka taas pienentäisi liikkumisen aiheuttamaa ekologista jalanjälkeä - odotellessa eläkeikä saattaa kyllä tulla vastaan ensin.
Olen jo tehnyt valinnan edistää kestävää kehitystä työni kautta, valistamalla. Kokeilin jo puoluepolitiikkaa, mutta siellä kestävä kehitys ei ole läpäissyt systeemitasoa, eikä voida oikeasti sanoa että vihreällä olisi montaakaan sävyä, kun poliittinen vihreyskin on harmaantunut betonivihreydeksi. Yritin jonkin aikaa yhdistää tutkijan, poliitikon ja aktivistin roolit, mutta tämä aiheutti rooliristiriitoja eri roolien vaatimien erilaisten diskurssien vuoksi, mikä aiheutti uskottavuusongelmia oikeastaan kaikissa näissä rooleissa.
Tämän lisäksi toimin perustettavan Stadin Luonto ry:n kirjanpitäjänä ja myöhemmin perhetilanteen rauhoituttua ehkä myös jonkun ympäristöjärjestön kautta, mahdollisesti myös kotikaupunginosani korttelikoutsi- ja muussa paikallisagendatoiminnassa. Lisäksi teen varmaan jossain vaiheessa paluun Mahdollisuuksien Torin järjestäjäkuntaan.
LÄHTEET:
ALLARDT, Erik (1988). Sosiologia I. WSOY, Juva.
BERGER, Peter L., LUCKMANN, Thomas (1995): Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologinen tutkielma. Alkuteos 1966. Kirjapaino-Oy Like, Helsinki.
Asunto Oy Ilmarisentie 10, toimintakertomus ajalle 1.1.-31.12.2017
Sähkölasku, Suomen ekosähkö Oy
Elinkaariklinikat: ohjeita toteuttajalle. Ladattavissawww.syke.fi/download/noname%/7BF6F1E419-1866-4D61-9D1A.../132059
JAAKKOLA, Alpo (2008): Elinkaariarviointi. Lahden ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Ladattavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/11962/2008-07-21-26.pdf?sequence...
VAUHKONEN, Teemu, KALLIO, Johanna, EROLA, Jan (2017): Sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus Suomessa. Artikkeli Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä; Yhteiskuntapolitiikka 82 (2017): 5. Ladattavissahttps://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135433/YP1705_Vauhkonenym.pdf?sequence=2
