Muistutus on valmisteltu yksityisen kiinteistönomistajan käyttöön.
Kiitän mahdollisuudesta lausua mielipide Mustikkamäen soranottoalueen ympäristö- ja maa-ainelupahakemuksesta. Hanke on luonteeltaan ja vaikutuksiltaan sentyyppinen, että siitä olisi pitänyt laatia YVA, ympäristövaikutusten arviointi, semminkään kun kysymyksessä ei ole sellainen hanke, jonka voisi väittää edistävän vihreää siirtymää. Luonnonvarojen otto- ja käsittelylaitoksien perustamiset kuuluvat tällaisiin hankkeisiin, joista YVA on ollut tapana tehdä, ja Mustikkamäen soranottoalue kuuluu sellaisiin, olkoonkin, että hankealue on pienempi kuin YVA-laissa vaadittu (25 hehtaaria), sillä kuitenkin Mustikkamäen hankkeella on YVA-laissa mainittuja yhteisvaikutuksia vesistöihin, luontoon, melu-, pöly- ja liikennevaikutuksia.
Hakemuksesta ei käy ilmi, mihin tietoihin perustuvat hankkeen arvioidut melu- ja pölyvaikutukset. Lisäksi hakemuksesta ei myöskään käy ilmi, miten ja millaisia luontoselvityksiä alueella on tehty ja kenen toimesta. Hakemuksen ja siihen liittyvän pohjavesiselvityksen tehneen konsulttitoimiston, Insinööritoimisto Matti Jokisen tai siltä työn tilanneen Soravuori OY:n referensseistä edellämainittujen selvitysten tekemisessä ei ole tietoa.
Uuden alueen tullessa soranoton piiriin vaikutukset leviävät tähänastista laajemmalle alueelle, ja etenkin melu- ja mahdollisten pohjavesivaikutusten osalta laajemmallekin kuin välittömälle lähialueelle.
Hankehakemuksessa todetaan naapurikiinteistöistä niiden olevan alle 500 metrin etäisyydellä hankealueesta. Kiinteistö 433-406-0008-0036 on paljon hankealueen rajausta lähempänä, lähimmillään jopa 262,8 metrin päässä; kiinteistö 433-406-0008-176 ja 433-406-17-28 vielä tätäkin lähempänä 169 metrin päässä ja 433-406-17-31 myös alle 300 metrin säteellä. Tämä on ristiriidassa Valtioneuvoston asetuksen kanssa, johon tässä hakemuksessa viitataan; kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetussa asetuksessa (800/2010, mihin hankehakemuksessa viitataan; asetus on päivitetty 2017) säädetään seuraavaa (suora sitaatti 2017 päivitetystä asetuksesta, joka korvaa aiemman asetuksen 2010, mihin tässä hakemuksessa viitataan):
Kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on lisäksi sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.
Kivenlouhimo, jolla on ollut ympäristölupa 16 päivänä syyskuuta 2010, ja kivenmurskaamo voidaan kuitenkin sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteesta 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos toiminnanharjoittaja voi sijoittamalla kivenmurskaamon toiminnan rakennukseen tai kivenmurskaamossa taikka kivenlouhimossa muita teknisiä keinoja käyttäen varmistaa sen, että toiminnasta ei lähimmässä häiriölle alttiissa kohteessa aiheudu 7 §:ssä tarkoitetut melutason ohjearvot ylittävää melua ja että 5 §:ssä tarkoitetut ilmanlaadun raja-arvot eivät ole vaarassa ylittyä. Poikkeaminen edellyttää, että toiminnanharjoittaja on esittänyt poikkeamisen edellytysten täyttymisestä riittävän luotettavan selvityksen lupaviranomaisen hyväksyttäväksi.
Tukitoiminta-alue voidaan sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteesta.
HANKKEEN LIIKENNEVAIKUTUKSET
Hankkeen liikenteellisistä vaikutuksista ei olla esitetty muuta arviota kuin että soranotosta aiheutuva liikenne kulkisi Niinimäentietä pitkin. Niinimäentie on nykyisellään kapea (kapeimmillaan 6 metriä juuri oman kiinteistöni kohdalla) ja mutkitteleva tie, joka kulkee siihen rajautuvien kiinteistöjen ohitse, ja jo nykyinen liikenne varsinkin talviaikaan ei mahdu kulkemaan Niinimäentien nykyisellä linjauksella. Soranottotoiminnasta aiheutuvan liikenteen hiilijalanjälkeä ei myöskään olla arvioitu.
Suomen ympäristökeskuksen julkaisun 27/2012 mukaan
”kiviaineshankkeesta aiheutuu raskasta liikennettä valmiiden tuotteiden kuljettamisesta markkinoille sekä mahdollisesti kierrätyskiviaineksen tuomisesta alueelle. Liikenteen merkittävimmät vaikutukset liittyvät lähialueella liikennemäärien lisääntymiseen, liikenneturvallisuuteen, viihtyvyyteen, meluun ja pölyyn.” (content, s. 15)
Samassa julkaisussa todetaan, että myös kuljetuksesta aiheutuva tärinä kuluu soranottohankkeiden liikennevaikutuksiin. Tässä hankkeessa asuintalot sijaitsevat soranottokuljetuksiin käytettävän Niinimäentien varrella, joten tärinä on arvioitava merkittäväksi. Niinimäentie ei ole kestopäällystetty tie ja se on altis kelirikoille, joten raskas liikenne kuluttaa sen pintaa merkittävästi, mikä taas lisää tärinää. (content, s. 22)
Yleisellä tieverkolla vastuu liikennehaittojen ehkäisemisestä ja lieventämisestä kuuluu ELY-keskukselle, katuverkolla kunnalle, tässä tapauksessa Lopen kunnalle.
VAIKUTUKSET ILMANLAATUUN
Suomen ympäristökeskuksen julkaisun 27/2012 mukaan
” Murskaustoiminnasta aiheutuva pöly vaikuttaa ilmanlaatuun. Ensiksikin muutaman kymmenen metrin etäisyydelle leviää näkyvää kiviainespölyä. Toiseksi hiukkaskooltaan pienempi kiviaines leviää ilmavirran mukana muutaman sadan metrin päähän ja voi aiheuttaa terveyshaittaa. … Pölypäästöjä voi muodostua kaikissa kiviaineksen tuotantovaiheissa. Suurin osa kiviaineshankkeen pölypäästöstä on halkaisijaltaan yli 10 μm hiukkasia, jotka laskeutuvat lähelle päästölähdettä.
Oheinen Suomen ympäristökeskus Sykkeen raportti muistuttaa, että soranmurskaushankeen merkittävin pölypäästöjen aiheuttaja on kuljetus, jolloin liikenteelliset vaikutukset kertautuvat, aiheuttaen pölypäästöjen leviämisen soranottoaluetta laajemmalle alueelle:
Kiviaineshankkeen pölypäästöt voidaan jakaa prosessipäästöihin ja hajapäästöihin. Prosessipäästöjä voidaan keskitetysti poistaa ilmasta, sen sijaan liikennealueilta tai varastokasoista aiheutuneita hajapäästöjä ei voida ohjailla poistettavaksi esimerkiksi pölynkeräyslaitteeseen. Hajapäästöjä voidaan laskeuttaa maahan, mutta ne voivat kuitenkin esimerkiksi tuulen vaikutuksesta nousta uudelleen ilmaan. Tuotantoprosessin merkittävin pölypäästöjen aiheuttaja on materiaalin putoaminen sen kulkiessa tuotantovaiheesta toiseen. Yksittäisistä tuotantovaiheista suurimmat pölypäästöt aiheuttaa itse murskausprosessi.”
HANKKEEN MELUVAIKUTUKSET
KHO:n päätöksen (2870/2016) mukaan kivenmurskaamisesta aiheutuva melu ei saa ylittää 55 dB:n rajaa klo 7-22 välillä, ja tämä on tarvittaessa ehkäistävä rakentamalla meluvalleja kivenmurskaamon ja kiinteistöjen väliin. Näiden meluvallien on oltava valmiina ennen kivenmurskaamisen aloittamista. Ei riitä, että maa-aineksen ottamisesta syntyvät maavallit toimivat meluvalleina (lupahakemuksen sivulla 13: ”ottamisen myötä syntyneet korkeuserot”, sillä myös niihin tarvittavan maa-aineksen ottamisesta koituu melua ympäristöön. Korkeuskäyrien suuntaa ei pystynyt hankehakemukseen oheistetusta kiinteistökartasta päättelemään.
Mainitussa KHO:n päätöksessä edellytettiin meluntorjuntasuunnitelman hyväksyttämistä kunnan ympäristölautakunnassa tai muussa vastaavassa kunnallisessa elimessä ja toiminnasta aiheutuvaa melutasoa on mitattava, seurattava ja raportoitava säännöllisesti ja välittömästi töiden aloittamisen jälkeen lähimmiltä kiinteistöiltä käsin on tehtävä melumittauksia.
Hankesuunnitelman mukaan varsinainen soranottotoiminnan aikainen melusuojaus ei olisi tarpeellista pinnanmuotojen vuoksi. Kiinteistö 433-406-17-28 sijaitsee soranottokohteeseen nähden mäellä. Sen ja aiotun soranottokohteen välillä ei ole pinnanmuotoja, jotka estäisivät soranotosta kulkeutuvan melun kuulumisen kiinteistöön. Kiinteistön 433-406-8-36 ja soranottokohdan välillä ei edes ole MURAUS-asetuksen mukaista 300 metrin etäisyyttä, vaan etäisyys on lyhimmillään asuinkiinteistön hankealueeseen nähden lähimmästä kulmasta noin 260 metriä. Lisäksi kiinteistö 433-406-17-28 sijaitsee vielä tätäkin lähempänä, korkealla mäellä, jonne melu ja pöly kulkeutuu ja kiinteistö 433-406-17-31 samoin sijaitsee alle MURAUS-asetuksessa mainitun 300 metrin etäisyyden päässä, hankealueeseen nähden notkossa, jonne hankkeesta kulkeutuva pöly ja meteli myös kulkeutuvat. On myös huomattava, että MURAUS-asetuksen suosittelema 300 metrin suojaetäisyyskin on ehdollinen;
” Kivenmurskaamo voidaan sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista
kohteesta ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja voi sijoittamalla toiminta
rakennukseen tai muita teknisiä keinoja käyttäen luotettavasti ja
ympäristölupaviranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaa, että toiminta
häiriöille alttiissa kohteessa ei ylitä 7 §:ssä tarkoitettuja melutason arvoja.
Lisäksi toiminnasta ei saa aiheutua sellaista ilmanlaadun heikkenemistä, joka
vaarantaa 5 §:ssä tarkoitetun ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen
noudattamisen.”
Kiinteistön 433-406-17-28 asuinrakennus kajastelee hieman kuvan keskipisteen yläpuolella valkoisena. Kuva on otettu läheltä soranottoalueen rajaa.
Kiinteistön 433-406-17-31 asuinrakennus näkyy hieman kuvan keskipisteen yläpuolella vaaleansinisenä. Kuva on otettu soranottoalueen reunamilta.
Hankehakemuksessa tämä itse asiassa myönnetäänkin: ”Koska hakemuksen mukaisilta, suunnitelluilta murskaamoalueilta on pääasiassa yli 300 metriä lähimpiin asuttuihin pihapiireihin ja soranotto on harjualueen sisäpuolella, melun leviämistä ei katsota tarpeelliseksi estää erityistoimenpitein (lihavoinnit omiani). ”Ei katsota tarpeelliseksi” viittaisi pikemminkin Soravuori Oy:n välinpitämättömyyteen ja haluttomuuteen kuin melunsuojauksen tarpeellisuuteen.
Referenssinä perusteellisesti laaditusta meluselvityksestä voi käyttää esimerkiksi oheista Kuopion Jokiniemen soranottoalueen meluselvitystä, joka löytyy oheisesta linkistä: Jokiniemen soranottoalueen meluselvitys
HANKKEEN VAIKUTUKSET POHJAVETEEN
Sykkeen julkaisun 27/2012 mukaan soranoton vaikutukset pohjaveteen ovat huomattavia, sillä ensinnäkin soranottohankkeet yleensä sijoittuvat pohjavesialueille; toiseksi soranottoa edeltävä pintamaan poisto lisää hule- ja sadantavesien kertymistä pohjavesiksi ja kolmanneksi, soranottoalueiden sorakuoppiin kertyvän lumen sulamisesta aiheutuva sulamisvesi lisää pohjaveden määrää:
”luonnontilainen maan pintakerros toimii pohjavedelle puskurina haitallisia aineita vastaan, sillä raskasmetallien, viruksien ja bakteerien on todettu pidättyvän maaperän pintakerroksiin. Kiviaineshankealueilla tämä pidättyminen on vähäisempää. Poistamalla maannoskerros muutetaan pohjaveden muodostumisolosuhteita, jolloin muutoksia on havaittavissa suotautuvan veden määrässä ja laadussa… Soranottoon soveltuvat maa-ainekset ja merkittävät pohjavesialueet sijaitsevat usein samoilla alueilla, joten pohjavesivaikutusten arviointi ja likaantumisriskin hallinta on käsiteltävä käytännössä aina soranoton suunnittelussa. Kasvillisuuden ja maannoksen poisto vähentää haihtumista, sekä lisää sade- ja sulamisvesistä muodostuvan pohjaveden määrää. Soranottoalueilla muodostuvan pohjaveden määrää lisää vielä soranottoalueille talven aikana kasautuneen lumen sulaminen. Luonnontilaisilla sora- ja hiekka-alueilla sadannasta suotautuu pohjavedeksi 30–60 prosenttia. Kun kasvillisuus ja maannoskerros poistetaan, pienenee haihdunta huomattavasti ja muodostuvan pohjaveden osuus sadannasta kasvaa 60–70 prosenttiin. Pohjaveden pinnan nousun lisäksi myös pinnankorkeuden vaihteluväli kasvaa (0,5–0,7 metristä 1,0–1,5 metriin). (content, s. 24). Lisäksi mahdolliseen sakeutusaltaaseen kasautuva fosfaatti voi kulkeutua pohjavesiin.
Väheksyn hankkeesta muistutuksen tehneen toisen kiinteistönomistajan tavoin soranottokorkeuden mataluutta. Etäisyys soranottokohdan matalimmillaan ja pohjaveden välillä on todellakin vain kaksi metriä. Ollaanko hankkeessa todellakaan tietoisia maanlaadusta ja sen rakeisuusasteesta niissä kohdissa, joissa soranotto osuu pahimmillaan kahden metrin etäisyydelle pohjavedestä? Epäselväksi jää, millä perusteella ohuimmillaan kahden metrin paksuinen pohjavettä suojaava soramoreenikerros voidaan katsoa riittäväksi.
Hankehakemuksesta väitetään myös, että suon vesitasapainoa ei häirittäisi jättämällä riittävä suojaetäisyys soranottoalueen ja suon välille. Tämä oletus perustuu toiveajatteluun.
Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa ”Soranoton vaikutus pohjaveteen, raportti V: Soranotto ja pohjaveden suojelu” (content) todetaan, että ”Soranotto lisää pohjaveden laadun ja pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluja sekä pohjaveden likaantumisriskiä… yleisperiaatteena on ohjata soranotto pois riskialttiilta vedenhankintaan tärkeiltä ja vedenhankintaan soveltuvilta pohjavesialueilta alueille, jotka ovat vedenhankinnan kannalta toisarvoisia… soranoton vaikutusten selvittämiseksi suositellaan seurattavaksi sekä pohjaveden pinnan korkeutta että pohjaveden laatua.
HANKKEEN VAIKUTUKSET KIINTEISTÖJEN ARVOON JA ASUTTAVUUTEEN
Ottaen huomioon soranottotoiminnan jatkuessa nyt vireillä olevalla hakemuksella ainakin 10 vuotta ja sen aiheuttamien melu-, pöly- ja liikennehaittojen olevan jatkuvia, sijoittuen arkipäiviin klo 7-22 välille sekä ajoittain lauantaille, soranottohanke heikentää ratkaisevasti asumisviihtyvyyttä, mutta myös romahduttaa kiinteistön arvon.
HANKKEEN LUONTOVAIKUTUKSET
Hankkeesta ei olla tehty minkäänlaista luontoselvitystä. Hankesuunnitelmassa todetaan, että alue on tyypillistä talousmetsää. Näin ensisilmäykseltä varmasti näyttääkin, mutta hankealue rajautuu Lammassuohon, jonka vesitalouteen hankkeella epäilemättä on vaikutuksia; samaten soranottotoiminnan aiheuttama pöly kulkeutuu Lammassuolle uhaten sen hydrologista tilaa ja soranottotoiminnasta aiheutuva melu häiritsee linnuston pesintää.
Hakemuksessa vähätellään alueen luontoarvoja. Niiden osalta ei käy selville, millä menetelmillä luontoselvitykset ja -kartoitukset on tehty. Julkista tietoa on se, ettei hankkeen koskettamalle alueelle satu Natura 2000 -alueita tai harjujensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita, mutta alueen metsistä tyydytään toteamaan yleisluontoisesti ”alueen lähiympäristön olevan nuorta, hoidettua talousmetsää”. Kuitenkin talousmetsässäkin voi olla paikallisia arvokohteita, kuten suolaikkuja, Metso-kelpoisia osia, lehtolaikkuja tai esimerkiksi pienvesiä, jotka tulisi selvittää huolella (hakemuksessa väitetään, että alueella ei olisi pienvesiä, mutta selvityksiä ei esitetä). Samaten alueen direktiivilajien puuttuviin esiintymiin vain viitataan ilman että niiden kartoituksesta olisi esittää raporttia.
HANKKEEN JÄLKEINEN MAISEMOINTI
Myönteistä hankkeessa on hankehakemuksessa mainittu hankkeen loppumisajankohdan jälkeinen metsittämispyrkimys. Hankealue on luvattu soranottotoiminnan päättymisen jälkeen maisemoida aiemman alueella olleen soranottopaikan tavoin. Tämä aiemman soranottohankkeen maisemointi ei kuitenkaan vakuuta: maakerrosta on ajettu paikalle niin vähän, että puut ovat kasvaneet vain entisen sorakuopan reunoilla. Sen pohjalla oleva puusto on kitukasvuista, parhaimmillaan vain varpukorkeuteen kasvanutta, kuten oheinen valokuva osoittaa.
Jos oheinen kuva vastaa Soravuori Oy:n käsitystä maisemoinnista, johon kuuluu soranottoalueen peittäminen maakerroksella ja puiden istuttaminen, niin on selvää, että maisemointilupauksen uskottavuus tulisi lunastaa tätä kuvaa vakuuttavammilla teoilla.
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 41/2014, jossa todettiin Janakkalan kunnan valitus Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä koskien Tervakosken soranottoaluehanketta, perusteltiin valituksen hylkääminen mm. seuraavilla argumenteilla:
1. Toiminnan keskeyttämistä koskevat H:n, I:n, E ry:n, B:n ja C:n vaatimukset koskevat yleisesti alueella tapahtuvaa toimintaa kuten maankaivua, seulontaa, kuormausta ja liikennettä eli muuta toimintaa kuin murskausta, johon on haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 kohdan e alakohdan mukaan. Ympäristölautakunnan päätöksessä ei ole toiminnan luvanvaraisuutta perustettu edellä todetun lisäksi muutoin kuin ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momenttiin. Mainittu säännös tarkoittaa, että myös pykälän 1 momentin 7 kohdan e alakohdassa tarkoitettua toimintaa vähäisempi toiminta on pohjavesialue huomioon ottaen katsottu luvanvaraiseksi. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei voida lupa-asiaa koskevan valituksen johdosta ja nyt saadun selvityksen perusteella päättää, onko alueella tapahtuvaan toimintaan haettava ympäristölupaa muulla kuin edellä todetulla perusteella tai miltä osin jokin murskaamoon mahdollisesti liittyvä osatoiminto, kuten seulonta, kuormaus tai kuljetus, on mahdollisesti osa tätä toimintaa ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.
Edellä mainittuihin seikkoihin liittyvien keskeyttämisvaatimusten tutkiminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden ensiasteiseen toimivaltaan, vaan kysymys on ympäristönsuojelulain valvonnasta.
2. Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentissa sekä ympäristönsuojeluasetuksen 9 ja 10 §:ssä säädetään luvan hakijan velvollisuudesta esittää lupahakemuksessa riittävä selvitys toiminnasta ja sen ympäristövaikutuksista lupaharkintaa varten. Hakemuksessa esitetyt mittaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisesti ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 108 §.
Hallinto-oikeus on palauttaessaan asian uudelleen käsiteltäväksi päätöksellään 3.12.2010 todennut yksityiskohtaisesti hakemuksen selvityksissä olevat puutteet. Näitä puutteita ei ole asiassa voitu poistaa viittaamalla maa-aineslupaan. Hallinto-oikeuden päätöksessä 6.6.2012 todetuista lupahakemukseen täydennyksenä esitetyistä selvityksistä ei myöskään käy riittävästi ilmi, mihin lähtötietoihin tai taustatietoihin ne eri osiltaan perustuvat. Lupaviranomaisen olisi lisäksi tullut päätöksessään perustella, miten selvityksen perusteella voidaan päätellä luvan myöntämisen edellytysten käsilläolo asianmukaisesti, jos selvitys on yleisluonteinen tai se koostuu vain yksittäisistä mittauksista.
Nyt käsillä olevasta Mustikkamäen hankkeesta ei olla tehty asianmukaisia melu- ja pölymallinnuksia, pohjavesi- ja luontoselvityksiä eikä hakemuksesta käy ilmi, mitkä ovat hankkeen ylimalkaiset selvitykset tehneen Insinööritoimisto Matti Jokisen referenssit tehdä mainittuja selvityksiä, ja kuten edellämainittu Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Janakkalan vastaavasta hankkeesta osoittaa, näitä selvityksiä on pidettävä soranottohankkeen edellytyksinä. Lisäksi hakemuksessa moni kohta jää Soravuori OY:n omavalvonnan ja turvallisten työmenetelmien sisäistämisen varaan, kuten työkoneiden ja polttoaineiden säilytys, työkoneiden kunnossapito, kemikaalivuotojen ehkäiseminen ja liikenneturvallisuuden toteutuminen käytännössä.
Huomautan myös, että hankkeeseen määrätty 2000 euron vakuusmaksu tuntuu oudoksuttavan pieneltä, tämän kokoluokan hankkeen ollessa kyseessä. Samaten ottotoiminnan ainainen 7000 euron takuumaksu ei riitä korvaamaan mitään mahdollista ympäristövahinkoa; toivon, ettei nimellinen takuumaksu merkitse sitä, että Soravuori Oy:lle olisi tosiasiallisesti jo luvattu hankkeen toteutuvan.
Näillä argumenteilla totean Soravuori Oy:n hankkeen haittojen tulleen puutteellisesti selvitetyiksi ja suositan sen hylkäämistä.
Vakuudeksi
Markku Malino, kiinteistön 433-406-0008-0036 omistaja
Lopen Läyliäisissä 9.4.2025
Liitteet:
Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun asetuksen muuttamisesta: 314/2017 | Suomen säädöskokoelma | Finlex
KHO:n päätös 2870/2016: Muu päätös 2870/2016 - Korkein hallinto-oikeus
KHO:n päätös 41/2014: Muu päätös 41/2014 - Korkein hallinto-oikeus
Jokiniemen soranottoalueen meluselvitys: Jokiniemen soranottoalueen meluselvitys
Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisu ”Soranoton vaikutus pohjaveteen, raportti V: Soranotto ja pohjaveden suojelu. Linkki: content
Kiviaineshankkeiden ympäristövaikutusten arviointi. Suomen Ympäristökeskuksen julkaisu 27/2012. Linkki: content
