Viikolla 36 suurin osa opiskelijoista lähti Hankoon, Bengtsåriin leirille kahdeksi yöksi. En päässyt perhetilanteeni takia, ja sen sijaan sain (laiskan)läksyinä opiskeltavakseni suotyypit (jotka tunnen vanhastaan); lisäksi minun oli määrä opiskella suokasvillisuutta. Mikäs sen parempi tapa kuin kenttähavainnointi. Tässä ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, sillä lenkkipolkujeni tuntumassa Humlassa, alueella, joka virallisesti kuuluu Veckjärven kylään, sijaitsee maanmainio Stormossenin (minkänimisiä soita Suomessa on kosolti) suo. Siispä kumisaappaat jalkaan ja kamera kaulaan.
Stormossen on rämetyyppinen, varsin kostea suo, jolla kuitenkin kasvaa myös puuta erotukseksi letoista, jotka sitäpaitsi ovat vaarallisen upottavia. Suon lähestymisestä ilmoittivat ensin juolukat:
Rahkasammalta oli paikka paikoin jo hieman syksyn värittämänä mattona vähän siellä täällä:
Suokukan erottaa kukattomana aikana suopursusta parhaiten sillä, että ensinmainitun lehdet ovat alapinnaltaan valkoiset:
Tämä taas on suopursu.
Sama juttu lakkojen, hillojen eli suomuurainten kanssa, eli ei marjoja, vain näitä munuaismaisia lehtiä:
Vaivaiskoivukin löytyi. Tunnelma oli kuin Lapissa ikään:
Tupasvillaakin oli:
Kirpeät karpalot kruunasivat reissun:
Kyllä Stormossenille voi ihan maisemienkin vuoksi tulla, kunhan muistaa kunnioittaa herkkää suoluontoa:
