Luonto- ja ympäristöneuvoja valmiina palvelukseen

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Perustin Facebookiin liito-oravaryhmän

Perustin Facebookiin liito-oravaryhmän allaolevilla saatesanoilla:

Liito-oravalla, tuolla kaupunkiluonnon suojelun symbolilla ja ilman omaa syytään syntipukiksi joutuneella EU:n luontodirektiivillä suojellulla vanhan metsän indikaattorilajilla ei ole vielä omaa ryhmää tai sivua, jonne liito-oravia koskeva tietous ja havainnot olisi koottu. Nyt liituritietous on hajallaan useammassa kaupunkiluontoryhmässä. Liito-oravahavainnoijana päätin paikata tämän puutteen. 

Tähän ryhmään ovat kiinnostuneita kaikki liito-oravasta kiinnostuneet, ja aivan erityisesti sellaiset ihmiset, jotka haluavat oppia lisää liito-oravan elintavoista ja elinympäristöistä, oppia havainnoimaan niitä tai merkkejä niistä; lisäksi tänne toivotetaan tervetulleeksi omat havainnot: kuvat niistä, karttamerkinnät tai koordinaatit.

Näiden havaintojen on tarkoitus tuottaa tietoa siitä, mikä on luontoarvoiltaan vankkaa vanhaa metsää, ja tätä tietoa voi hyödyntää kaupunkisuunnittelun, kaavoituksen ja luonnonhoidon, mutta ennen kaikkea luonnonsuojelun tukena.

Ryhmän suora linkki löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Liito-oravaraportti Riistavuoresta ja siihen kytkeytyvistä Haagan metsistä

Haagassa, Vihdintien tuntumassa sijaitsee useitakin liito-oravan ydinalueiksi Helsingin tuoreessa, viime syystalvella (2018) ilmestyneessä liito-oravakartoituksessa tunnistettuja alueita. Tämän lisäksi havaintoja on niin kolopuista kuin pipanoistakin niin varsinaisen Riistavuoren alueella kuin keskemmällä asutustakin, nk. Haagan keskuspuistoksi kutsutulla alueella, joka kulkee Haagan poikki kaakko-luoteissuunnassa, miltei yhdistäen Mätäjokilaakson ja Keskuspuiston viherkäytävät.

Tein yhden esiselvityskäynnin lähinnä Lassilaa olevalla liito-oravan ydinalueella ja sen ympäristössä (lito-oravakartoituksen alue nro 7) 17.4.2019. Palasin alueelle koko päiväksi 29.4.2019. Tällöin omistin tarkimman katsauksen em. kartoituksessa potentiaalisimmaksi osoitetulle ydinalueelle 7; lisäksi kävin alueet 63 ja 64 varsin tarkasti lävitse. Lisäksi tein vielä yhden maastokäynnin varsinaiselle Riistavuoren alueelle, joka sijaitsee etelämpänä ja jossa liito-oravakartoitus löysi vain pari pipanapuuta. Tämän alueen tarkempi selvittäminen varsin kiireellisellä aikataululla on tärkeää erityisesti siksi, että Helsingin kaupunkibulevardisuunnitelmien toteutus alkanee täältä. Kävelin ja pyöräilin läpi kaksi kertaa myös niin sanotun Haagan keskuspuiston, jossa liito-oravakartoitus on löytänyt kaksi ydinaluetta; kyseisen kartoituksen ydinalueet 61 ja 62.

Ydinalueella 61 ja sen liepeillä on joitakin suuria kuusia, samoin ydinalueen 62 pohjoispuolella, Ohjaajantien kerrostalojen eteläpuolella. Nämä voisivat olla potentiaalisia liito-oravakuusia, mutta pipanoita en tältä alueelta löytänyt. Muuten “Keskuspuiston” alue on varsin avaran puistomaista, ei niinkään metsäistä, ja vaikka esimerkiksi haapoja alueella harvakseltaan kasvaakin, se ei vaikuttaisi kuuluvan liito-oravan ydinalueisiin, vaikka se sinänsä sille soveltuisikin ainakin läpikulkuun ja vierailukäynteihin.

Toisella maastokäynnilläni 3.5.2019 osoittautui, että alueella 7 oli useita runsaasti pipanoituja puita sekä jokunen kolopuu; lisäksi löysin kaksi runsaasti pipanoitua puuta alueelta 64. Lisäksi Aino Acktén puiston pohjoisosan halki kulkevan ulkoilupolun varsi, ydinalueen 62 ja Ohjaajantien kerrostalojen väliin jäävä alue näyttää korkean liito-oravapotentiaalin alueelta; siellä on paksujen kuusten keskittymä ja niiden läheisyydessä joitakin koivuja ja leppiä.

Ydinalueen 7 suurin potentiaali seurailee melko tarkoin junaradan alittavaa ulkoilutietä myötäillen; ulkoilutien länsipuolella vanhalla linnoitusalueella, teollisuusalueen eteläpuolella ja toisaalta ulkoilutien länteen, Vihdintielle kääntyvän mutkan jälkeen heti ulkoilutien pohjoispuolella. Siellä on vanhoja, todella jyhkeitä pipanakuusia ja vanhoja haapoja. Ulkoilupolun eteläpuoli ei näytä lainkaan niin potentiaaliselta; siellä valtapuu on mänty.

Pipanoita suuren kuusen juurella, vain muutama kymmenen metriä edellisestä lepästä pohjoiseen koordinaateilla N6678629 E382769.

Alueen 63 kuuluminen liito-oravan ydinalueisiin ei tullut maastokäynnin perusteella todennetuksi. Sen sijaan pienehkö suurten kuusien hallitsema notkelma eli alue 64 radan itäpuolella sisälsi kaksi runsaasti pipanoitua kuusta. Maastokäyntieni perusteella liito-oravaselvityksessä ydinalueiksi merkatut 7 ja 64 ovat olleet myös tänä keväänä liito-oravan käytössä; alue nro 7 on Pohjois-Haagan runsain liito-oravapuiden esiintymä. Liito-oravaselvityksen ydinalueiden ulkopuolella sijaitsevia liito-oravien käyttämiä puita en havainnut.

Kuusikko junaradan itäpuolella, vähän Pohjois-Haagan aseman eteläpuolella. 

Varsinainen Riistavuorenpuisto ei vaikuttaisi kaikkein liito-oravapotentiaalisimmalta alueelta; se on mäntyinen kangasmetsä, jossa lisäksi on koivuja ja leppiä. Kuusiakin on, mutta ei erityisen järeitä. Maastokäyntini 3.5. lienee liito-oravanjätösten havaitsemisen kannalta jo myöhään, siinä ja siinä rajalla.

Tyypillinen maisema Riistavuorenpuistosta.

Riistavuoren ja Haagan Keskuspuiston alueen pirstoo junarata monin paikoin. Huopalahden juna-asemalta länteenpäin junaradanvarren puuton alue on niin leveä että se muodostaa kulkuesteen liito-oraville, joten Pohjois-Haagan liito-orava-alueista liito-orava ei pääse Riistavuorenpuistoon paitsi aivan Vihdintien varren tuntumassa, jossa puuttoman radanvarsivyöhykkeen leveys on kapeimmillaan vain noin 50 metriä Google Earthin ilmakuvan perusteella. Sen sijaan radan jatko Pohjois-Haagan suuntaan ei muodosta kuin kapeimmillaan noin 25 metrin puuttoman alueen,  joka on kyllä liito-oravan ylitettävissä. Toinen aluetta pirstova tekijä on voimalinja, joka ei muodostane ylitsepääsemätöntä estettä liito-oraville.

Nyt tekemäni maastokäynti ei valitettavasti antanut Riistavuoren kuulumisesta liito-oravien ydinalueisiin sen enempää viitettä kuin muutaman kuukauden takainen liito-oravakartoituskaan, joka löysi Eliel Saarisen tien varresta liito-oravan jätöksiä ja oleskelukolon (eikä Eliel Saarisentien tienvarsipuisto Riistavuoren palvelukodin vieressä, Isonnevankujan varrella taas ole varsinaista Riistavuoren ydinaluetta). Toki Riistavuorenpuistolla on liito-oravalle ainakin siinä mielessä merkitystä, että se muodostaa vähintäänkin kulkuyhteyden Haagan potentiaalisimpiin liito-oravamaastoihin Pitäjänmäen liikenneympyrän kautta Talin ja Munkkivuoren ydinalueiden suuntaan. Vahvistetuille Eliel Saarisentien liitureille on vaikea nähdä muuta dispersaalia kuin Riistavuorenpuiston eteläosan läpi, ja sinne mainitun Pitäjänmäen liikenneympyrän kautta. Etäisyys Talin ja Munkkivuoren ydinalueilta on pienimmillään vain 35 metrin luokkaa Pitäjänmäen liikenneympyrän kautta Riistavuorenpuistoon ja liito-oravalle se ei ole tekemätön paikka.

VIITTEET:

Helsingin liito-oravakartoitus 2018. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:27. Esa Lammi ja Pekka Routasuo. Ladattavissa https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-27-18.pdf

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry:n kommentti (Helsingin kaupungille, kaupunkiympäristön toimiala/Suvi Tyynilä) Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupungin luonnoksestä sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja, osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 5/2018, Tytti Kontula ja Anne Raunio (toim.)

Vantaan kaupunki. Myyrmäen-Kivistön-Ylästön alueen liito-oravaselvitys 2016. Ramboll. Ladattavissa https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/128281_Myyrmaen_Kiviston_Ylaston_liito-oravaselvitys_2016_liitteineen_Optimized.pdf

Liito-oravaraportti Petaksesta

Tein Petakseen maastokäynnit 25.4. sekä 15.5.2019. Tälle alueelle tein jo Keijo Savolan kanssa yhden esiselvityskäynnin viikkoa aiemmin torstaina 18.4. Petaksessa tiedetään olevan liito-oravien ydinalue, joka on todettu jo Länsi-Vantaan liito-oravaselvityksessä 2016.

Petaksessa tarkasteluni kohteena oli alueen itä-länsisuuntaisen päätien (Korpitien) ja Hämeenlinnanväylän, Petaksen asuinalueen ja rakenteilla olevan Keimolanmäen alueen välinen metsä, jossa on rajattu 1,6 hehtaarin laajuinen liito-oravan ydinalue, joka on yhteydessä Hämeenlinnanväylän itäpuolella olevaan toiseen Myllymäen ydinalueeseen. Kartassa tarkastelualueeni näkyy kartan oikeassa ylälaidassa olevan viisikulmion alueella sekä kolme sen eteläpuolella olevaa pienempää aluetta. Liito-oravan aiemmin tunnistettu ydinalue sijaitsee viisikulmion itäisellä puoliskolla. Tehtävänantoni oli kiertää ydinalueen ympäristöä ja selvittää, päteekö vanhempi ydinalueen rajaus vuoden -16 Länsi-Vantaan liito-oravaselvityksestä edelleenkin.

Alue on suhteellisen vanhaa sekametsää, jossa on joitakin suolaikkuja; aivan aluetta eteläpuolelta rajaavan tien pohjoispuolella on kartoituksessakin tunnistettu suo. Myös Keimolanmäkeen lähimmin yhteydessä olevalla pohjoisosalla on paikoitellen soistuneisuutta. Alueen länsirajana on kuivahko kallioinen mäntymetsä.

Vuoden 2016 liito-oravaselvityksessä Petaksen ydinalue on merkitty vaaleanpunaisena kuusikulmiona etelä-pohjoissuunnan harmaalla merkityn kehäradan länsipuolella. Sen ympärille on merkitty punaisilla katkoviivoilla liito-oravan elinympäristöksi oletettu alue, ja violetin-vaaleanpunaisella katkoviivoituksella merkitty alue on oletettu ko. selvityksessä liito-oravalle hyvin soveltuvaksi alueeksi.

Selvitykseni ei antanut kovinkaan vankkoja aiheita laajentaa aiemmassa tarkastelussa (2016) määriteltyä liito-oravan ydinaluetta jo tunnetusta ydinalueesta länteen, ydinalueen ja asuinalueen välille. Siellä metsä on sakeaa kuusikkoa, mutta kuuset eivät ole kovinkaan paksuja ja kookkaita lehtipuita on erittäin vähän. Aivan ydinalueen pohjoisreunan tuntumasta löysin runsaasti pipanoidun kuusen (n. 30 pipanaa) sijainnilla N 6687550 E 380666. 

Petaksen pipanakuusi on suuren kiven vieressä, alle 100 metrin päässä Keimolanmäen projektialueen rajasta etelään.

Ovaalinmuotoinen alue on aiemman selvityksen Petaksen ydinalue. Tähdillä merkatut ovat omia liito-oravapuiden havaintojani.

Alueen kaakkoisreunalla sijaitsevan kukkulan juurella oli erittäin kolottuneita harmaaleppiä. Kyseinen kukkula on valoisaa, mäntyvaltaista kangasta, jossa lisäksi kasvaa koivuja. Kaksi noin 10 metrin välein toisistaan sijainnutta ilmeisesti koivua näyttivät erityisen potentiaalisilta osoitteessa N6687156 E380657:

Tehtävänannossa määritellyn alueen eteläosa oli rämettä, ja itäosa harvapuustoista mäntyvaltaista kalliometsää, jossa on runsaasti tuulenkaatoja. Suon eteläpuoleinen kaistale Korpitien pohjoispuolella vaikutti liito-oravalle erittäin soveliaalta ympäristöltä; se on tuoretta kuusivaltaista kangasmetsää jossa on monipuolinen lehtipuusto. Lähempänä asutusta ydinalueesta kaakkoon metsä oli kuusivaltaista, mutta kuuset olivat suhteellisen pieniä ja vanhoja lehtipuita hyvin vähän.

Ydinalue ja sen ympäristö ovat vanhojen kuusien hallitsemaa kosteaa, paikoin soistunutta korpimetsää, jossa on lehtolaikkuja, vieläpä alueelta löytyi lehtokorpi. Lehtokorven poikki suunnilleen luode-kaakko -suunnassa suunnilleen koordinaatin 6687413/380680 virtaa suopuro. Tämä alue on myös kaikkein tiheintä pipanapuiden ydinaluetta. Kuusien lisäksi ydinalueella kasvaa koivuja, leppiä, haapoja, mäntyjä ja ydinalueen pohjoisrajalla nuorten pihlajien keskittymä.

Käyntieni perusteella ydinaluerajausta Petaksen alueella voidaan jonkin verran venyttää kaakkoon suoalueen ja kaakkoisen avokallion väliin. Tosin ydinalueen eteläkaakkoon venytetyllä jatkeella löytyi vain kolopuita, ei pipanapuita ja kun näiden kolopuiden lähettyviltä ei löytynyt pipanoituja kuusia, ydinaluerajauksen venyttäminen on toiveikasta. Vähintäänkin merkitsemäni alue kuitenkin on liito-oraville erittäin sopivaa elinympäristöä kolopuineen ja kuusineen. Aikaisempi ydinalue kuitenkin epäilemättä on liito-oraville parhaimmin soveltuvaa maastoa tarkastelualueella.

Käsitykseni liito-oravan ydinalueesta Petaksen tarkastelualueella.

Liito-oravaraportti 05/2019 Friimetsästä

Vantaalla sijaitsevien Friimetsän ja Petaksen sekä Helsingin Haagan alueella sijaitsevan Riistavuoren alueiden liito-oravaselvitys tehtiin huhti-toukokuun vaihteessa 2019. Ihanteellisin aika tälle työlle on juuri kevät, sillä ensinnäkin tuolloin nuoret liito-oravakoiraat etsivät naaraita pariutumistarkoituksessa mutta toiseksikin, vielä tuolloin liito-oravien papanat eivät ole vielä maastoutuneet vihertyvään kenttäkerrokseen.

Orientoivana maastokäyntinä tein Keijo Savolan kanssa 29.3.2019 kenttäkäynnin Laaksoon, Lääkärinkadun alueelle, jossa Savola havainnollisti minulle mitä asioita maastosta kannattaa katsoa (suurimmat kuuset, niiden läheisyydessä olevat haavat ja niiden mahdolliset kolot; lisäksi Savola teroitti, että myös koloiset lepät ja koivut kannattaa syynätä liito-oraville potentiaalisina habitaatteina). Orientoituakseni itsenäiseen selvitystyöhön, sain Savolalta ”pilotiksi” käydä Pakilassa Kyläkunnantiellä 1.4., jonne tein itsenäisen liito-oravakartoituskäynnin 1.4. liittyen Pakilantien, Kehä I ja Kyläkunnantien väliseen kaavoitussuunnitelmaan. Lisäksi sain Savolalta malliksi hänen laatimansa kannanoton Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupungista, joka sivusi Riistavuoren selvitysaluettani. Kävimme myös Savolan kanssa esiselvityskäynnillä Petaksen alueella 18.4.

Olen käyttänyt antamassa ideoita raporttini malliin Savolan suosituksesta mm. Espoon Ruukinrannan luontoselvitystä sekä Helsingin tuoreinta (2018) liito-oravakartoitusta.

Friimetsä

Tein päivän maastokeikan Friimetsään keskiviikkona 24.4.2019 Friimetsä on liito-oravien suhteen puutteellisesti kartoitettu. Tehtävänäni oli selvittää Friimetsän alueen soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi metsänhoitokuvioittain; työ liittyy ajankohtaiseen Myyrmäen metsäsuunnitelmaluonnokseen sekä tuoreeseen Vantaan yleiskaavaluonnokseen, jossa huomattavalle osalle selvitysalueestani on osoitettu asuinkaavoitusta.

Friimetsässä tutkin mainitun metsäsuunnitelmaluonnoksen kuviot 1690 (pinta-ala 0,6 hehtaaria), 1692 (1,5 ha), 1694 (1,6 ha), 1700 (3,6 ha), 1701 (1,6 ha) ja 1702 (2,7 ha). Tarkastelualueen pinta-ala on yhteensä 11,6 hehtaaria. Kuvio 1690 rajautuu Friimetsän eteläpuoleiseen peltoon, ja on mäntyvaltainen; mäntyjen lisäksi alueella on koivuja. Kuusia alueella on hyvin vähän; suurempia kuusia vain yksi, joten alue ei ole liito-oraville kovinkaan hyvin soveltuva ympäristö. Kuvio 1690 ja 1692 erottaa toisistaan metsäautotie; kuvion 1692 Vihdintiehen rajautuvassa lounaisnurkassa on jo tehty harvennushakkuita. Muuten kuvio 1692 on sekarakenteista mänty-kuusi-koivumetsää, jossa on myös kookkaiden haapojen rivistö. 

Kuusi on kuvion 1692 valtapuu, ja kuvio rajautuu idästä rauhoitettuun pähkinäpensaslehtoon. Maapuuta on varsin runsaasti. Alue soveltuisi varsin hyvin liito-oraville, mutta en tehnyt tällä reissulla havaintoja mahdollisista pesäpuista tai pipanoista, semminkin kun kuusikko ja haaparivistö sijaitsevat toistensa välittömässä läheisyydessä.

Friimetsän alueen keskellä olevan mäenrinteen – jonka eteläpuolelle ulottuu kuvio 1692, itäpuoli on suojelualuetta ja länsirinne kuviota 1694 – pohjoispuoleiset metsäkuviot 1700-1702 rajautuvat pohjoispuoleltaan Friimetsän asuinalueeseen. Näistä kuvio 1701 rajautuu pohjoispuoleisen asuinalueen tontteihin ja joidenkin tonttien komposteja on sijoitettu kuvion 1701 puolelle. Näillä kuvioilla, etenkin kuviolla 1702 on runsaasti maapuuta, mutta vähemmän liito-oravien suosimaa vanhaa kuusikkoa: kuusi on kyllä kuvion valtapuu, mutta ne eivät ole kovin järeitä, ja isommista lehtipuista lähinnä raitaa ja koivua. Kuvio 1701 on paikoin kosteikkoinen ja soistunut. Siellä kuusien ja mäntyjen lisäksi kasvaa mm. leppää, koivua ja raitaa. Kuvio 1700 on kuusivoittoista metsää mäen pohjoisrinteellä ja sen pohjoispuolella. Sen sijaan siellä ei ole juurikaan liito-oravien tarvitsemia vanhoja lehtipuita, kuten haapoja, leppiä tai koivuja.

Johtopäätöksenäni Friimetsän kuvioista eniten liito-oravapotentiaalia on kuviolla 1694, joka on erittäin hyvin liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Sen länsirinteellä on kuusien lisäksi runsaasti vanhahkoa haapaa, myös kolopuita. Näistä ei ole mainintaa metsäsuunnitelman liitteenä olevassa kuvioittaisessa inventointiluettelossa. Lisäksi alueella on ainakin mäntyä ja raitaa. Friimetsän alueesta myös kuvioilla 1701 ja 1692 on ainakin korkeaa liito-oravapotentiaalia. Kuviolla 1692 on erittäin paljon liito-oravapotentiaalia kuvion eteläreunan osalta, jossa on sekä korkeaa haavikkoa että kuusikkoa. Kuvion 1701 puusto on hyvin erirakenteista, mukaan lukien myös vanhoja kuusia, ja maa- ja lahopuuta on kiitettävän runsaasti.

Friimetsä jäi alueena vuoden 2016 tehdyn läntisen Vantaan liito-oravaselvityksen ulkopuolelle, ja on syytä tarkastella myös liito-oravan levittäytymiselle olennaiset yhteydet. Alueen länsipuolelta rajaama Vihdintie muodostaa noin 50-60 metriä leveän puuttoman kulkuesteen, joka saattaa olla juuri kapeimmista kohdistaan ylitettävissä. Kapeimmillaan Vihdintien puuton alue on kuvion 1690 ja tämän tarkastelun ulkopuolelle jääneen kuvion 1691 kohdalta, ja tämän vuoksi näiden kuvioiden etenkin länsireunoihin on jätettävä yhteyspuita, jotta yhteys Vihdintien ylitse säilyisi Askiston ja Odilammen kautta laajempiin Lahnuksen ja Luukin alueen liito-oravametsiin. Myös on vältettävä suojeltuun pähkinäpensaslehtoon rajautuvien kuvioiden – 1692, 1694 – reunojen laajamittaisempaa hakkuuta. Etenkin on pidättäydyttävä kuvion 1692 itäreunan vanhojen kuusten hakkuusta ja eteläreunan haavikon hakkaamisesta.

Friimetsä ei kytkeydy Länsi-Vantaan liito-oravaselvityksen eteläisempiin alueisiin, sillä Kehä III on leveä ja sen reuna-alueet tiheästi rakennettua teollisuus- ja varastoaluetta. Hermaskärrin suuntaan puuton alue on kapeimmillaan sadan metrin luokkaa muodostaen levittäytymisesteen liito-oravalle. Tämän vuoksi onkin tärkeää huolehtia kytkeytyneisyydestä Vihdintien ylitse ja Petaksen, Myllymäen ja Kivistön itäisimmille alueille. Kuvioista 1690, 1692 ja 1694 yhteys tapahtuu pähkinäpensaslehdon kautta ja kuvioiden 1700-1702 itäosista. Kuviot 1700-1702  tarjoavat yhteyden läntisten Kivistön, Petaksen ja Myllymäen ydinalueiden ja kuvioiden 1692 ja 1694 välillä. Tämän vuoksi kuvioiden 1700-1702 etenkin itäosien hoidossa tulee noudattaa malttia. Friimetsän alueen metsänhoitosuunnitelmat herättävät epäilyksiä, että lieneekö metsän harventaminen pohjatyötä Vantaan yleiskaavaluonnoksessa alueelle osoitetulle asuinkaavoitukselle, mikä on vielä metsänhoitoa suurempi uhka alueen luontoarvoille ja liito-oravakelpoisuudelle. Yleiskaava antaa vain viitteellisen käsityksen, mitä ja minne tarkasti tultaisiin asemakaavoittamaan, mutta joka tapauksessa yleiskaava mahdollistaa asuinrakentamista ainakin kuviolle 1700 - aivan pähkinäpensaslehdon rajaan kiinni - ja soistuneille kuvioille 1701 ja 1702.

Friimetsän alueen luontoselvitys

FRIIMETSÄN ALUEEN LUONTOSELVITYS

Michael Perukangas 05/2019

Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen Uudenmaan piirin kanssa sovitusti tein huhti-toukokuussa Vantaan Friimetsän alueella luontoselvityksen. Tämä raportti on osana Stadin ammattiopiston luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon valinnaiseen opintokokonaisuuteen Luontoselvitysten laatiminen, joka on kurkistus luontokartoituksen maailmaan. Kyseiseen opintojaksoon ei kuitenkaan järjestetä opetusta, joten kiitokset korvaamattomasta avusta ja tehtävänannosta kuuluvat Keijo Savolalle. 

Suojellut luontotyypit

Friimetsän alueen metsässä, joka jää varsinaisen Friimetsän asuinalueen eteläpuolelle ja Vihdintien itäpuolelle, tarkasteluni kohteena olivat Vantaan metsänhoidollisen hakkuusuunnitelman tausta-aineistona olevan puustotaulukoinnin metsäkuviot 1690, 1692, 1694, 1700, 1701 ja 1702. Tämän metsäsuunnitelman inventointi- ja toimenpide-esitykset -taulukon on tuottanut keskusmetsälautakunta Tapio.

Friimetsässä keskityin näihin metsäkuvioihin kyseisen taulukon antamien puustotietojen perusteella; näistä sai käsityksen että kyseisillä alueilla saattaisi olla liito-oravapotentiaalia, sillä kyseinen inventointi kertoi kyseisillä kuvioilla esiintyvän liito-oravien indikaattoripuita eli paitsi kuusta, myös haapaa. Friimetsän liito-oravakartoituksessa tästä lisää. Tulen tekemään lisäksi yleiskatsauksen kyseisiin kuvioihin rajautuviin metsäkuvioihin 1691, 1693, 1695 sekä 1696; lisäksi olen tehnyt kierroksen suojellussa pähkinäpensaslehdossa, sillä tarkasteluni kohteena olevat kuviot rajautuvat siihen.

Friimetsän pähkinäpensaslehtoa

Friimetsän tarkasteltavalla alueella - tai tarkemmin sanottuna, ne ovat yhteydessä siihen - on havaittavissa Luonnonsuojelulain 29 § tarkoitetuista suojelluista luontotyypeistä 2) pähkinäpensaslehto. Rajautuminen suojelualueeseen nostaa tarkastelualueeni Metso-arvoa. Pähkinäpensaslehto rajautuu lännessä selvitykseeni kuuluvaan metsäkuvioon 1692. Pähkinäpensaslehdon aseman turvaa sen ympärille perustuva luonnonsuojelualue.

Metsäkuviolla 1701 on pienehkö lehtokorpi, vaarantunut suotyyppi Etelä-Suomessa, joka on metsälaissa luokiteltu erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Siellä kasvaa runsas sammalisto ja saniaislajisto, mm. rahkasammalta, ja puista siellä kasvaa etenkin rauduskoivuja, pihlajia, kuusia ja mäntyjä. Puusto on hyvin erirakenteinen, ja myös runsas maapuusto on hyvin erirakenteista ja -ikäistä. Kuvion lävitse kulkee asutuksesta alkava vanha, osin metsittynyt metsäautotie.

Metso-luokitus

Friimetsän alueen tarkasteluyksikkönäni siis ovat edellämainitun hakkuusuunnitelman mukaiset metsäkuviot. Näihin liittyvä inventointilista toimii myös tsekkauslistana, jota vasten voin tarkastella omaa puulajiluokitustani. Kuitenkaan en käytä Tapion inventointia pohjana omalle työlleni kuin aluejaottelumielessä, enkä anna sen ohjata omia tulkintojani metsätyypeistä tai kuvioiden sisältämistä luontoarvoista.

Kuvio 1690 ei saa Metso-luokitusta, sillä se on varsin harva (harvennettu) metsä, jossa ei ole käytännössä lainkaan maa- tai lahopuuta, pienvesistojä tai muitakaan erityisiä monimuotoisuusarvoja. Lisäksi kuvion puuston rakenne on varsin yksipuoleinen ja hoitoaste korkeahko. Kuvion pääpuulaji on mänty; lisäksi siellä kasvaa pieniä kuusia, pajuja ja koivuja. Mainittavin kuvion luontoarvo on sen metsätyyppi, joka on lehto, ja sen kenttäkerroksen hallitseva kasvi on valkovuokko. Lehtoisuus kuitenkaan ei itsessään ole Friimetsän alueella kovinkaan ainutlaatuista, sillä sitä esiintyy ainakin kuvioilla 1692, 1694, 1701 ja 1702 joko laikkuina tai korpityyppisenä elinympäristönä.

Kuviolla 1692 on runsain mitoin maa- ja lahopuuta ja puusto on erirakenteinen ja monilajinen. Hallitsevana puuna on kuusi; kuvion 1690 ja 1692 rajana toimivaa metsäautotietä vasten, siis kuvion eteläreunalla runsaasti kasvaa kookkaiden haapojen rivi; lisäksi kuviolla esiintyy mäntyjä ja koivuja. Kuvio rajautuu itäosaltaan suojeltuun pähkinäpensaslehtoon, ja kuviolla on lehtolaikkuja itään painottuen. Etenkin kuvion kaakkoiskulmassa ja luonnonsuojelualueella kasvaa kookkaita kuusia, joita liito-orava voisi potentiaalisesti käyttää, varsinkin kun niiden välittömässä läheisyydessä on kookkaiden haapojen rivistö. Kuvion poikki etelä-pohjoissuunnassa virtaa luonnonmukainen noro kohdassa N 6687419 E 380677 (jota en kyennyt paikantamaan ensimmäisen maastokäyntini jälkeen, joten se saattoi kyllä myös olla lumen sulamisvedestä aiheutunut). Kenttäkerroksen tyyppikasvina on valkovuokko, muuten kenttäkerros on suhteellisen niukkaa varvikkoa, jossa esim. käenkaali, kielo ja muut lehtokasvit alkoivat kunnolla tulemaan näkyviin vasta kolmannella maastokäynnillä. Ylempänä rinteessä kuvion koillisrajalla kasvaa koivikkoa. Kuvion länsiosa on tuoreempaa; lehtolaikkuja on täälläkin paikoitellen ja maapuuta runsaasti. Kuvio saa Metso-luokituksen I mahdollisen noron, runsaan maapuuston, erirakenteisen puuston, lehtoisuuden ja suojelualueeseen rajautuneisuuden vuoksi.

Kuvion 1692, luonnonsuojelualueen ja kuvion 1694 väliin jää kuvio 1693, joka jää tämän tarkastelun ulkopuolelle. Se on mäenrinteen mäntyvoittoista metsää, jossa kasvaa myös jäkälittyneitä koivuja.

Kuvio 1694 rajautuu eteläreunaltaan suojelualueeseen. Kuviolla on lehtolaikkuja, ja sen valtapuuna on kuusi. Lisäksi siellä kasvaa koivuja, kuusta, pajua, pihlajaa ja kuvion keskivaiheilla on haapalehto, jossa on muutama kelohaapa ja melko runsaasti kantoja. Kuvion länsiosa on suhteellisen hämärää kuusien hallitsemaa sekametsää, ja itäosalla suojeltua pähkinäpensaslehtoa vasten jonkin verran pähkinäpensaita. Epäselväksi jäi, miksi kuvion itäreunassa aivan pähkinäpensaslehdon rajalla oli suuri joukko pihlajia nirhitty noin 2-2,5 metrin korkeudelta. Ehkä hirvien tekosia, mutta hirvenläjiä ei kuitenkaan tällä kuviolla näkynyt (sen sijaan naapurikuvioiden 1700 ja 1701 rajoilla niitä näkyi). Kuviolla on runsas lintulajisto, mm. peippo, pajulintu ja närhi. Kuvio saa Metso-luokituksen II.

Kuvio 1694

Kuvio 1700 rajautuu eteläosistaan kuvioon 1694. Se on valoisa ja kosteapohjainen, ja etenkin sen itäosissa on erittäin runsaasti maapuuta. Alueen etelä- ja länsipuolen valtapuu on kuusi; muuten kuviolla kasvaa pääasiassa kuusta ja koivua sekä jokunen haapa, pihlaja ja raita. Kuvio saa Metso-luokituksen III.

Kuviota 1700 sen kaakkoisosistaan.

Kuvio 1701 on kuusi-mänty-rauduskoivusekametsää, jossa on eri-ikäistä sekarakenteista puuta, ja erittäin runsaasti maapuuta. Muita puulajeja ovat ainakin raita ja pihlaja. Maapohja on tuore, kostea, kuviolla on lehtolaikkuja ja sen poikki kulkee vanha osin umpeenkasvanut metsäautotie. Kuvio saa Metso-luokituksen I-II.

Kuviota 1701

Kuvio 1702 on suhteellisen avointa ja valoisaa metsää, joka rajoittuu pohjoisosistaan asuinalueen tontteihin. Kuviolta löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta. Kuviolla on pieni lehtokorpi, jossa kasvaa mm. käenkaalia, kortteita, sananjalkaa ja useampaa saniaislajia. Sammallajisto on varsin runsas, mm. rahka-, seinä- ja lehväsammalia. Alueen koillisosassa on laajahko metsätuhoalue, jossa suurin osa puustosta on kaatunut ja jäänyt maastoon maapuuksi. Kuvio saa Metso-luokituksen I suon, noron sekä erittäin runsaan maapuun vuoksi.

Kuvion 1702 metsätuhoaluetta.

Lehtokorven pohjakerrosta.

Vesistökatsaus

Vesilain 11 § tarkoitetuista suojeltavista vesiluontotyypeistä alueella kulkee metsäkuvion 1692 alueella pohjoinen-eteläsuunnassa lähellä suojellun pähkinäpensaslehdon rajaa noro, jonka koordinaatit olivat kohdassa N 6687419 E 380677. Tosin tätä noroa ei löytynyt enää viimeisellä maastokäynnillä, joten kyseessä saattoi olla myös lumien sulamisveden muodostama puro. Noron virtaussuunta on pohjoisesta etelään, mutta maastokäyntieni perusteella jää epäselväksi, voidaanko puhua varsinaisesta norosta, sillä sen säännöllisyyden havainnointi vaatisi pidempää aikajännettä.

Metsäkuviolta 1702 – jolla on myös pieni lehtokorpikuvio – löytyy kohdalta N 6685444 E 378070 löytyy noro tai allikko, jossa ei ole virtausta.

Metsäkuvion 1701 vesiaihe.

VIITTEET:

Luonnonsuojelulaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096

Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016-2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.  http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74890/YMra_17_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vantaan luonnonsuojelualueselvitys: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/119105_Luonnonsuojelualueselvitys.pdf

Vantaan yleiskaava 2020: esitys uusista luonnonsuojelualueista: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/141791_UudetSLalueetehdotus.pdf

Vesilaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587#L2P11

Salailua ja vääriä todistuksia jäähallista

Julkaisen uudelleen keväältä 2012 kirjoitukseni Maununnevalle silloin kaavaillusta ja nyt valitettavasti toteutuneesta jäähallihankkeesta. Se havainnollistaa historiaani luonto- ja liikenneselvityksiä tehneenä kaupunkiluontoa puolustavana kaavoitusaktivistina. Tapaus myös valitettavasti havainnollistaa sitä, miten todistustaakka kaavoitukseen vaikuttamisessa jää kuntalaisille, ja kenen sana painaa.

Tähän kohtaan se jäähalli sitten tuli.

Olen täällä kirjoittanut aiemminkin Maununnevalle aiotusta jäähallihankkeesta, joka olisi muuten päässyt lipsahtamaan huomaamattani Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnasta hyväksytty -leimalla, mutta onneksi valpas ja huolestunut kansalainen hälytti. En edelleenkään ole niin ihastunut halliin, ainakaan tuolle paikalle. Lisäksi hankkeen motiiveihin, perusteluihin ja itse prosessiin liittyy paljon epäilyttävää: tosiasioiden ja intressien sekä mielipiteiden salailua.

Yleishyödyllisyydeksi naamioituja intressejä
Maununnevan harjoitusjäähallihan on Jääkenttäsäätiön ja Kaarela-Seuraksi naamioituneen jääkiekkoseura Karhu-Kissojen yhteishanke. Aloite hallista tuli jääkiekkoseura Karhu-Kissojen vahvasti lobbaamalta Kaarela-Seuralta.

Kokoomusvaltuutettu Hanu Luukkaisen mukaan, kun jääkenttäsäätiön toimitusjohtaja Harry "Bogo" Bogomoloff jotakin päättää tehdä, hän myös sen tekee. Hanke halutaan siis jättää konkreettiseksi, betoniseksi muistomerkiksi kunnioittamaan kohta eläköityvän Bogon elämäntyötä. Siitä tulee samalla tahtopolitiikkaan alistumisen muistomerkki.

Muistomerkin siitä itselleen saa myös Kaarela-Seuran puheenjohtaja Erik Bärlund, jääkiekkoseura Karhu-Kissojen manageri.

Tämän polun oikealla puolella oleva metsä kaadettiin. 

Korostan vielä, että pidän jääkiekosta. Se varmaan on ihan toimivaa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä. On kuitenkin turha väittää, että kyse olisi yleishyödyllisestä hankkeesta, jääkiekko on liiketoimintaa. Helsingin kaupungin avustaman Jääkenttäsäätiön rahoille varmaan löytyisi kansanterveydellisesti tähdellisempääkin käyttöä, esimerkiksi aika monen kaikille avoimen ja yleishyödyllisen kaukalon rakentaminen. Ja saataisiin enemmän nuorisoa harrastuksen pariin, ja muitakin.

Jos nyt sitten katsottaisiin, että hyväksyttäisiin jäähalli sinänsä, kaikkine harrastuksen poissulkevuus- ja liikenne- ja lämmitysseurauksineen, niin ei sen tarvitsisi tuohon tulla. Bogo ei kuitenkaan suostu keskustelemaan vaihtoehtoisista paikoista, ei, vaikka niitä tarjoilisi kultatarjottimelle. Ja kyllä niitä olisi tarjolla.

Unohdettu ja piiloteltu luontoarvoselvitys

Yleisten töiden lautakunnan 26.6.2008 hyväksymän Kaarelan aluesuunnitelman yhteydessä Markus Holstein teki alueen luontoarvoselvityksen, jossa jäähallille aiotun tontin eteläosa - juuri se paikka, johon jäähalli on tulossa - on C5 -luokan arvometsää, samantapaista kuin Metso-ohjelmassa tarkoitetulla tavalla. Alueen pohjoisosa on C1-luokiteltua lähimetsää, joka sitäpaitsi on linnoituslaitteineen Museoviraston suojeluksessa. Niiden väliin jää C3-luokiteltu suojametsä, joka suojaa Maununnevan asutusta Hämeenlinnantien melua ja saastetta vastaan. Tämä luontoarvoselvitys on kuitenkin unohdettu; esimerkiksi ympäristötarkastaja Eeva Pitkäsen mukaan ko. kohteessa ei ole mitään arvokasta. Eikö luontoarvoselvitykseen olla tutustuttu vai onko se hukattu? Minne? Ja kuka on sen hukannut?


Minne sitten?

Edellä siteerattu luontoselvitys jo todentaa riittävästi, että aiottu paikka ei sovellu jäähallille, puhumattakaan hallin liikennevaikutuksista, joista vielä vakavamman tekee se, että vastapäisen Puukoulun lakkautus ajaa alueen lapset kävellen ja pyöräillen käymään alakoulunsa Kannelmäen puolella. Lisäksi on selvää, että nykyinen puukoulun kenttä tulee hallin ilmaiseksi parkkipaikaksi, alue, jota nyt käytetään laajalti liikuntaan. 

Paljon sopivampia sijainteja lähiseudulla ovat:
- Pirkkolantien ja Pirkkolan maauimalan välinen parkkialue. Sinnekin on oivat joukkoliikenneyhteydet, mm. Jokeribussi, ja vieressä on valmiiksi toinen harjoitushalli.
- nk. Kalanninpuisto hieman tätä paikkaa pohjoisempana, Kalannintien ja Hämeenlinnantien kainalossa. Alue on nykyisellään ryteikköä. 
- Etelä-Kaarelan ent. yhteiskoulun ja Hämeenlinnantien väliin, ryteikköön. 
- Malminkartanon pelloille. Ainakin Kannelmäen ja Malminkartanon suunnasta katsottuna Konalan teollisuushallien ja kuplahallien muodostama "maisemaa" ei paljoa voi rumentaa, joten sinne vain.   

      - Maununnevan lumenkaatopaikan päälle. Helsingiin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisun 3/2012 "Lumen läjityksen ympäristövaikutukset Helsingissä" mukaan Maununnevan kaatopaikalla ylittyy raskaan, keskiraskaan öljyn, arseenin sekä lyijyn valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 annettu kynnysarvo. Tämä kyseinen kohde sijaitsee Keskuspuiston reunalla ja tuhoaa myös Keskuspuiston maaperää pikkuhiljaa...

      Koko alue ja alueen muinaismuistolain suojaamat kohteet olisi pitänyt kartoittaa ennen sijainnin valintaa. Näin ei kuitenkaan olla tehty. Museovirastoa konsultoitiin vasta kun paikka oli valittu.
    
Kiinteistöviraston tonttiosaston Juhani Tuuttilan antaman lausunnon mukaan ko. tontti on vuokrattu liikuntavirastolle. Tämä ei pidä paikkaansa. Tuuttilaa ei olla saatu kiinni kommentteja varten.

      Museoviraston suojelemaa vallihautaa alueen pohjoisosassa.
Kenen sana painaa?

Ainakaan asukkaiden sana ei paina, sillä heille jää todistustaakka. Kaupunkisuunnitteluvirasto on vaatinut, että asukkaat esittävät alkuperäisen nimilistan, jonka ovat allekirjoittaneet ne, joiden mielestä jäähalli ei sovellu aiotulle paikalle Maununnevaan. Kuitenkin Karhu-Kissoil... eiku Kaarela-Seuralta riittää, että he ilmoittivat keränneensä 1812 puoltavaa nimeä, vaikka ovatkin hukanneet addressinsa. Maankäyttö - ja Rakennuslaki jää Maununnevalla kuolleeksi kirjaimeksi.

 Kirjoituksessa mainittuun luonnonhoitosuunnitelmaan voi tutustua klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.