Asiat eivät selviä asiakaspalvelusta

Viikonvaihteen (Uusimaa-lehden) kolumnissa jätehuoltoyhtiö Rosk'n' Rollin toimitusjohtaja väitti, että jos jokin jätehuoltoon liittyvä asia jää askarruttamaan, silloin kannattaa soittaa asiakaspalveluun. Ilmeisesti tosiaan kannattaa.

Viime talvena opiskellessani jäte- ja kierrätysneuvonnan kurssia kävin sähköpostikirjeenvaihtoa mainitun asiakaspalvelun kanssa kysyäkseni, miten ajokortittoman asiakkaan tulee menetellä vaarallisen jätteen kanssa, sen kierrätyspistettä kun ei löydy mistään muualta kuin Domargårdin jäteasemalta, jonne ei pääse joukkoliikenteellä mistään.

En saanut vastausta. Sen sijaan sain analyysin omista luonteenpiirteistäni, hakiessani koulutustani tukeviin kesätöihin jäte- ja kierrätysneuvojaksi. Saamani palautteen mukaan kesätyöt jäivät saamatta haastavuuteni takia, mutta edelleenkin vastaus jäi saamatta. Paras saamani vaihtoehto oli rikkoa jätelakia ja dumpata salaa vaaralliset jätteet sekajätteeseen.

Kysynkin nyt avoimesti tällä palstalla toimitusjohtajalta: miten hoitaa ajokortiton asiakas vaarallisen jätteen kierrätyksen? Uskon vastauksen palvelevan muitakin ajokortittomia asiakkaita, ajatellaanpa vaikkapa yksinasuvaa vanhusta, jonka kellariin olisi sattunut jäämään vaikkapa remontin jäljiltä maalipurkkeja.

Mielipidekirjoitukseni julkaistiin Uusimaa-lehdessä tiistaina 15.10.

Michael Perukangas
tuleva luonto- ja ympäristöneuvoja

Selvitykseni Särkjärven valuma-alueesta

Koko raportin Loviisan ja Lapinjärven rajalla sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen selvityksestäni voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä. Tässä tiivistelmä selvityksestä.

Tehtävänäni oli Särkjärven hoitoyhdistykseltä saamani tehtävänasettelun mukaisesti selvittää Loviisan ja Lapinjärven rajamaastoissa sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen tilannetta. Aivan erityisesti huomioitavia olivat metsätalouden mahdolliset vaikutukset valuma-alueen ravinteisuuteen.

AINEISTO

Selvityksen tausta-aineistona on tuoreehko (2017) Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ympäristönhoitoyhdistyksen vedenlaatuselvitys. Sen mukaan Särkjärven vedenlaatu on pääosin erinomainen eli hyvin vähäravinteinen. Lisäksi käytettävissäni ovat olleet Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitukset viimeisen 10 vuoden ajalta. Kartta-aineisto perustuu vuoden 2015 tietoihin, ja sen jälkeen muutoksia on tapahtunut maastotyypeissä. Esimerkiksi joitakin kartan osoittamia soita ei enää ole olemassa metsätalouden takia. Samaten maastoon on ilmaantunut uusia metsäautoteitä ja ojia. 

PERUSTIETOJA SÄRKJÄRVESTÄ JA SEN VALUMA-ALUEESTA

Särkjärven pinta-ala on noin 215 hehtaaria ja valuma-alueen pinta-ala em. selvityksen mukaan on reilu tuplasti järven pinta-ala eli 455 ha. Särkjärveen laskevia jokia, puroja ja ojia tiedetään 10. Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa mm. ajankohtaista tietoa siitä, missä näistä lasku-uomista on edelleen virtausta, ja virtaako Särkjärveen mahdollisesti muitakin (kenties uusia) uomia, joita ei tunneta.

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ympäristönhoitoyhdistyksen vedenlaatuselvityksen kartta antaa osviittaa valuma-alueesta, mutta on varsin yleisluontoinen, ja tässä selvityksessä valuma-alue on jaoteltu tarkemmin laskujokien mukaan. Olen karttateknisistä syistä päätynyt jaottelemaan valuma-alueen Särkjärven itäisiin ja toisaalta pohjois-luoteisiin valuma-alueisiin; eteläisen valuma-alueen olen tässä jättänyt vaille tarkempaa tarkastelua sillä se on hyvin pieni eikä sillä ole omaa lasku-uomaa.

Tutkimistani valuma-alueista laajimmat sijaitsevat Särkjärven itäpuolella. Niistä laajin on Koivulohkon valuma-alue (n. 120 ha), seuraavaksi Pitkäjärven (n. 100 ha) ja sitten Mustapohjan valuma-alue (n. 53 ha). Pohjoisen ja luoteen valuma-alueet ovat suhteellisen tasakokoisia: pohjoinen valuma-alue n. 32 ha, Råkullan valuma-alue n. 29 ha, Vilanbergetin valuma-alue noin 25 ha. Talluddenin valuma-alue on selvästi pienin niistä (n. 10 ha). Pinta-alojen mittaustekniikka perustuu alueen jakamiseen suunnikkaiksi Karttapaikka-sovelluksella, joten edellämainitut pinta-alat ovat suuntaa-antavia. 

YLEISTÄ SÄRKJÄRVEN METSÄ- JA SUOTYYPEISTÄ JA NIIDEN RAVINTEIKKUUDESTA

Kuivat kangasmetsät esiintyvät vähäravinteisella maaperällä, usein hiekkamaalla. Hiekkamaa pidättää huonosti sateita ja ravinteita. Metsätyypeistä niiden vastakohtana ovat lehdot ja lehtomaiset kankaat, ja ravinteikkuuden ja lehtoisuuden yksi indikaattorilaji on oravanmarja. Eniten Särkjärven valuma-alueella esiintyy metsätyypeistä kuivia tai kuivahkoja kanerva-puolukkatyypin vähäravinteisia kankaita.

Korvet ovat suometsiä, joissa varsin hapekas ja ravinteikas vesi liikkuu hitaasti. Rämeet taas ovat varsin niukkaravinteisia ja niissä niukkahappinen vesi seisoo; rämeitä Särkjärven valuma-alueelta en ole kyennyt paikantamaan. Indikaattorilaji vähäravinteiselle suolle ovat ruskorahkasammalet (Laine, Vasander 1989, 10), joita esiintyy yhtenäisinä mattoina rahkarämeillä (emt., 12). Särkjärven valuma-alueen suot ovat voittopuolisesti ruohokorpia, jotka ovat korpisoiden ravinteikkaimmasta päästä olevaa suotyyppiä. Ruohoisuus merkitsee suon kohtuullisen suurta ravinteikkuutta (Laine & Vasander 1989, 9; 17). 

YLEISTÄ JA TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ

Oletetusta kymmenestä Särkjärven laskupurosta tutkin 7, joista kuudessa oli virtausta; lisäksi löysin uuden laskuojan koilliselta valuma-alueelta, metsäautotien eteläreunalta.

40 metrin korkeuskäyrä tuntuu muodostavan käytännössä usein vedenjakajan, jonka ylitse Särkjärven valuma-alue ei jatku. Särkjärven valuma-alueella on runsaasti soita, joista monen tila on muuttunut jopa viimeisen maastokartan tietojen eli 2015 jälkeen. Tähän liittyen on epäselvää, mitä tulee tapahtumaan Pitkäjärven valumalle; uuttuuko se kuivuneelle Ängesmossenin suolle vai tuleeko se mahdollisesti muodostamaan jossain vaiheessa uuden lasku-uoman pohjoiseen, esimerkiksi metsäautotietä seuraten, jolloin se yhdistyisi Mustapohjan valuma-alueeseen.

Metsätöitä on Särkjärven valuma-alueella tehty monin paikoin varsin lähellä, jopa vain muutamien kymmenien metrien päässä rantaa, ja Koivulohkossa jopa rantaan kiinni. Lisäksi moni metsätyöalue rajautuu johonkin Särkjärven laskujoista tai niiden sivuhaaroista, millä on pohjakerroksen puuttumisen kautta erosiivinen ja siten ravinteikkuutta lisäävä vaikutus.

Tarjoan:

Olen joulukuussa valmistunut luonto- ja ympäristöneuvoja, joka tekee keikkatöitä ainakin seuraavilla aloilla:

Keruutuoteneuvojan paperit ovat elokuulta 2019. Pidän yrtti-, marja- ja sienikursseja, luentoja ja poimijoiden koulutusta. Tilauksesta myös itse poimittuja sieniä, marjoja ja villiyrttejä.

Vedän aistiharjoituksia luonnossa. Niissä keskitytään aistimaan luonnonelämyksiä yksi aisti kerrallaan.

Pidän liito-oravakoulutusta ja teen liito-oravakartoituksia. Millaisissa ympäristöissä se elää, ja mitkä ovat merkkejä liito-oravasta? Miksi liito-orava on tärkeä indikaattorilaji, jolle soveltuvia elinympäristöjä on tärkeä suojella?

Pidän kaava- ja kaupunkisuunnitteluvaikuttamisen koulutusta ja kirjoitan lausuntoja. Olen kirjoittanut mm. Kaupunkimetsäliikkeen lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta 2008. Tähän minut pätevöi pitkällinen kokemus asukastoiminnassa ja kaupunkimetsien suojelijana. Perustin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen, ja olen opiskellut kaupunkitutkimusta jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan (kaupunkitutkimus) laitoksella sekä yhdyskuntamaantiedettä Oslon yliopistossa. Olen ollut pitämässä kansalaisvaikuttamisen työpajaa Kaupunkimetsäliikkeen kurssilla Itäisessä kansalaisopistossa ja Suomen sosiaalifoorumissa sekä osallistunut Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava-hankkeen työpajoihin, joissa kehitettiin asukastiedotuksen ja vaikuttamisen kanavia.

Teen luontokartoituksia ja Metso-luokituksia. Olen laatinut Loviisassa ja Lapinjärvellä sijaitsevan Särkjärven valuma-alueen arvioinnin sekä liito-oravakartoituksia Vantaan Friimetsään, Petakseen, Haagaan ja Pakilaan, sekä Friimetsän Metso-luokituksen. Tekemäni liito-oravahavainnot ovat johtaneet Raide-Jokeri -hankkeesta tehtyyn toimenpidekieltohakemukseen Uudenmaan ELY-keskukselle ja hallintovalitukseen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (käsittelyssä, työt seisovat). Jalopuulehdot ovat erikoisalaani liito-oravien lisäksi.

Murhamysteeriretkiä Bodomjärvelle. Luetaan ja leikitään nuotion kajossa murhamysteereitä, kenttäkokataan myrkyllisten sienilajien näköislajeista kerrataan Bodominjärven murhan tarinaa sekä muita suomalaisia henkirikoksia. Sukukontakti murhiin antaa tarinoinnille omakohtaisuutta.

Sibelius-boksien askartelua. Säveltäjämestari sai paljon innoitusta luonnosta. Ohjaan askartelutyöpajoja, joissa voi koota itselleen oman "Sibelius-boksin", jossa luonto kulkee mukana.

Opastettuja luonto- ja paikallisretkiä Porvooseen ja pääkaupunkiseudulle. Tunnen kaupunkisuunnittelua ja paikallishistoriaa harrastettuani sitä intohimoisesti 40 vuoden ajan.

Annan jäte- ja kierrätysneuvontaa. Olen käynyt Stadin ammattiopiston jäte- ja kierrätysneuvontakurssin, ja vetänyt työharjoittelussani Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polussa kouluissa ja Kierrätyskeskuksen kaupoissa neuvontasessioita. Teen myös roskaantumistarkastuksia.

Teen elinkaarianalyysejä tuotteille ja palveluille.

Järjestän ulkoilmatapahtumia kaikenikäisille. Olen järjestänyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kanssa koko perheen ulkoilmatapahtumia, Metsän joulurauhaa -tilaisuuksia sekä ollut järjestämässä Suomen Ladun tapahtumia mm. Muumipeikon Talviriehaa Maunulan ulkoilumajalla ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa Espoon Oittaalla. Lisäksi olen järjestänyt yhdessä Kierrätyskeskuksen luontokoulun ympäristöneuvoja Tuija Vänskän kanssa ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Ymmärrän syvällisesti luonnon virkistyskäytön merkityksen; olen toiminut mm. Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa 2013-2017.

Luonto- ja ympäristöalan työharjoitteluni:

Porvoon Klubitalossa vedin luontokerhotoimintaa. Toteutimme mm. retken Luonnontieteelliseen museoon ja Humlan ulkoilumajalle.
Kumpulan koulukasvitarhalla työskentelin viljelyspalstoilla, oppien luomuviljelyn periaatteita ja vapaaehtoisten kanssa työskentelyä. Lisäksi toteutin yhdessä Pasilan nuorisopalveluyksikön kanssa esimerkiksi Pride-teemaviikon tapahtumia.
Helsingin Kierrätyskeskuksessa järjestin Koivukylän Vihreä Perjantai -tapahtumaa ja kiersin kouluja ja Kierrätyskeskuksen kauppoja vetämässä erilaisia harjoituksia.

Palvelujani voi tilata
michael.perukangas at gmail.com
040 viiva 7481437

Opiskelutovereiden todistusta

Opiskelukaverini luonnehtivat minua seuraavin sanoin. Aina kun minulle herää epäilyksiä itsestäni, katson tätä huoneentauluani. Olen todella otettu näistä sanoista. Tämä paperi on tärkeämpi kuin mikään kurssiarvostelu. Teidän kanssanne voisin vaikka perustaa osuuskunnan tai haaksirikkoutua autiolle saarelle. Maailman paras koulu, maailman parhaat opiskelutoverit, maailman parhaat opettajat. Tai ainakin Stadin.

Pajamäen retkipäivä 1.10.

Vedin omalle opiskelijaryhmälleni, eli tuleville luonto- ja ympäristöneuvojille retken Pajamäkeen osana opintojani. Tarkoitus oli, että jokainen itsenäisesti tai osana ryhmää vetäisi retken, pitäisi infotilaisuuden tai luennon tai ohjaisi esimerkiksi työpajaa näytteenä ohjaustaidoistaan. 

Pajamäen valitseminen retkikohteeksi oli luontevaa, sillä tunnen sen hyvin. Lisäksi se on nyt erityisen ajankohtainen Raide-Jokerin ja liito-oravien vuoksi. Pajamäessä on nähtävää; luontoa, sotahistoriaa ja erikoinen kulttuurikohde, eli Aurinkokunnan pienoismalli, ja kaikki varsin pienellä alueella. Lisäksi Pajamäki on opettavainen tapaus juuri Raide-Jokerin ansiosta siitä, miten luonto ja kaavoitus liittyvät toisiinsa, ja miten kaavoitukseen voi vaikuttaa. Mitä prosesseja kaupunkisuunnittelussa on, miten kaavavalitus etenee, millaisia luonnonarvoja alueella on, kuka ne määrittää sekä millaisia luontoargumentteja kaavoituksessa voidaan huomioida.

Opiskelijoiden sitoutuminen retkeen oli kiitettävää, sillä retkelle osallistui 10 henkeä. Alla muistiinpanoni, johon retkiohjaukseni perustui. Luonnonsuojelu- ja kulttuurikohteisiin tutustumisen lomassa keitin kahvia trangialla Patterinmäellä. 

Esimerkiksi liito-oravista kiinnostuneet, kaupunginosayhdistykset ja muuten lähiluonnosta kiinnostuneet voivat käyttää tätä materiaalia vapaasti.

Auringonkunnan pienoismalli: Mars, Maa, Venus, Merkurius ja Aurinko

1992 toteutettiin läntiseen Helsinkiin Aurinkokunnan pienoismalli mittakaavassa 1/1000 000 000. Uranus ja Neptunus ovat Espoon puolella Laajalahdessa. Nyt tällä retkellä näemme Auringon lisäksi Merkuriuksen, Venuksen, Maan ja Marsin. Jupiter on lounaassa, Talinhuippua kiertävän ulkoilureitin varrella, Saturnus on Pitäjänmäentien varrella ja planeettastatuksensa menettänyt Pluto on Espoon Keilaniemessä.

Mallin yksi millimetri vastaa tuhatta kilometriä. Mittakaavasta saa myös käsityksen, kun tarkastellaan valon nopeutta. Lähin tähti olisi mallin mittakaavassa 40 000 kilometrin päässä, joka vastaa maapallon ympärysmittaa.

Mallin on suunnitellut Leo Sulamaa, ja tähtitieteellinen yhdistys Ursa teki aloitteen siitä Helsingin kaupungille. Helsingin kaupungin rakennusvirasto (joka nykyään tunnetaan nimellä ”Stara”) on toteuttanut sen.

I maailmansodan linnoituslaitteet

Helsingin ympärille rakennettiin 1914-18 Pietaria suojaava linnoitusketju, joka seurailee melko lähellä nykyistä Kehä ykköstä. Pajamäessä on säästynyt yksi näyttävimmistä kokonaisuuksista näitä linnoituksia; muita on esimerkiksi Leppävaarassa ja Mäkkylässä Espoon puolella, Kannelmäessä, Maununnevalla, Malmin Ormusmäellä ja Vuosaaren Mustavuoressa.

Linnoitukset ovat venäläisten ja siirtotyöläisten (mm. tataarien ja aasialaisten) rakentamia. Kaikkiaan linnoitustöissä työskenteli noin 100 000 henkeä huoltotehtävissä toimineet suomalaiset mukaanlukien.

Linnoituksia ei koskaan ehditty saamaan valmiiksi Suomen keisarilliseen suuriruhtinaskuntaan kuulumisen aikana. Niissä on käyty vain paikallisia punakaartilaisten ja saksalaisten välisiä taisteluita sisällissodassa 1918. II maailmansodassa niitä käytettiin ammussorvaamoina.

Linnoitusketjun vallihautoja ja bunkkereita haluttiin vielä varsin yleisesti täyttää 80-luvulle asti, koska niihen pelättiin pesiytyvän irtolaisia, vaikka Museovirasto oli suojellut ne 1971 (tämä keskustelu aktivoitui uudelleen vielä vuonna 1983, kun Kannelmäessä 12-vuotias poika puukotti ikätoverinsa bunkkeriin).

Patterinmäellä on I maailmansodan linnoituslaitteiden lisäksi II maailmansodan ilmatorjuntapatteri.

Kallioketo

Linnustoa siellä on esimerkiksi kultarinta, mustapääkerttu, pensaskerttu, sirittäjä, käpytikka ja mahdollisesti pikkukäpylintu. Lisäksi Patterinmäen kukkulan kallioketo on noin 5 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue, arvoluokan I kasvillisuuskohde. Sen syntyyn on vaikuttanut linnoituksen rakentamisvaiheessa kalkkipitoinen laasti ja vierastyöläisten mukanaan tuomat vieraslajien siemenet.

Tehtävä

Jakautukaa 2-3 hengen ryhmiin. Etsikää ketonoidanlukko, ahokissankäpälä, ketoneilikka ja kellotalvikki. Aikaa puoli tuntia. Eniten em. lajeja löytänyt ryhmä voittaa. Tehtävä osoittautui vaikeaksi, sillä mitään ym. lajeista ei löydetty.

Vaahteralehto

Vaahteralehto on yksi tyyppi jalopuumetsiä, jollaiset ovat luonnonsuojelulaissa määritelty luontotyyppi. Niitä on Suomessa yhteensä noin 1000 hehtaaria. Lisäksi lehdot on mainittu Metso- eli metsien monimuotoisuuden arviointiohjelman kriteereissä, joissa jalopuulehdot mainitaan erikseen. Jalopuumetsän vähimmäiskriteerinä on vähintään 20 kpl runkopaksuudeltaan (min. 7 cm 130 cm eli rinnankorkeudelta, tammissa min. 20 cm) olevia jalopuita hehtaarilla.

Suomen Luonnonsuojeluliiton kaavoituslainsäädäntöä tuntevan luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistolan mukaan on paineita heikentää niiden asemaa, sillä Etelä-Suomessa ne eivät nykyisellään ole kovinkaan harvinaisia (ilmastonmuutos!)

Voidakseen tulla määritellyksi jalopuumetsäksi, metsän on oltava luontaisesti syntynyt. Esimerkiksi kartanonpuistoon istutettu tammimetsikkö ei kelpaa. Tästä on väännetty myös Pajamäen vaahteralehdon kanssa. Tosin jos kukaan ei ole varta vasten istuttanut vaahteroita, mikä muu on kyseessä kuin luontaisesti syntynyt vaahterametsä?

Liito-oravat ja Raide-Jokerin tunneli.

Espoon ja Helsingin välille on tulossa bussilinjaa 550 korvaava pikaraitiotie, joka on saanut bussilinjan mukaan nimekseen Raide-Jokeri. Linja tulee kulkemaan Patterinmäen alta, ja Patterinmäen alittava vajaa 400 metrin pituinen tunneli perusteltiin metsän säästävänä vaihtoehtona. Kuitenkin tunnelin suuaukkojen ja huoltoteiden tieltä 450 puuta on merkattu kaadettaviksi. Vaihtoehtoisina reitteinä on mainittu raitiotien vetäminen asuinalueen eteläpuolelta – jolloin se pirstoisi asuinalueen ja golfkentän välisen metsäkaistaleen, Pajamäen asuinalueen läpi – kadut ovat kapeita – tai sitten pohjoispuolelta Takkatien myötäisesti. Tällöin joitakin teollisuuskiinteistöjä pitäisi pakkolunastaa, koska niitä jouduttaisiin purkamaan; Takkatien leveys ei nykyisellään kaikin kohdin ole riittävä kaksisuuntaiselle pikaraitiotielle ja kevyen liikenteen väylälle.

Pajamäessä merkattiin ensin toukokuussa sinivärillä kaadettavia puita. Kesäkuussa varustettiin lisää kaadettavia puita punaisella. Pelkällä sinisellä merkityt puut on tarkoitus säästää, ja viime keväästä joidenkin puiden kaatostatusta on tarkistettu siten että varsinkin pelastustien takia kaadettavien puiden määrä on vähentynyt.

Tunnelin läntisen suuaukon lähettyvillä aitojen sisäpuoliset puut säästetään, itäpuolella aitojen väliset kaadetaan (siitä rata tulisi kulkemaan).

Liito-oravien reviiri on laajentunut voimakkaasti alueella viimeisen 2 vuoden aikana. Ylipäätään liito-orava on Pajamäessä uusi tulokas, joka on levinnyt ilmeisesti Espoon suunnasta. Pääkaupunkiseudulla liito-orava on läntinen laji, vaikka Euroopan mittakaavassa se onkin itäinen laji, jonka vahvimmat kannat ovat Venäjällä. EU:n vahvin kanta on Suomessa, ja Suomella on erityinen suojeluvastuu.

Liito-oravat viihtyvät vanhoissa metsissä, joissa on etenkin kelottuneita lehtipuita, kuten haapoja, leppiä ja koivuja, ja talvisin ne ruokailevat vanhoissa kuusissa. Luontokartoittajat Keijo Savola ja Birthe Weijola kävivät kartoittamassa itäpuolen huhtikuussa ja minä länsipuolen toukokuussa; löytyi useita uusia liito-oravapuita. Laitoin viestin Pajamäki-seuralla, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Mika Välipirtille ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäelle.

Liito-oraville eivät riitä yksittäiset puut, vaan ne tarvitsevat metsän, jossa on mainittuja kuusia, arvokkaita lehtipuita, laho- ja kelopuita, ei vain muutamia säästöpuita, ja nyt esimerkiksi Pitäjänmäentien varrelta tunnelin itäisen suuaukon luota on kokonainen vanhojen haapojen rivistö tarkoitus kaataa. Pajamäki-seura ja Helsy tekivät toimenpidekieltohakemuksen heti tuoreiden havaintojen jälkeen toukokuussa päivää ennen kuin puunkaatojen olisi pitänyt alkaa Uudenmaan ELY-keskukselle, joka ei kuitenkaan menestynyt, sillä pukki kaalimaan vartijana. Sitten Pajamäki-seura teki valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen, eikä tälläkään ollut vaikutusta. Kaatojen piti alkaa sitten heinäkuussa. Tämä ei kuitenkaan sekään onnistunut, sillä nyt on valitus vetämässä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja näiden käsittelyaika on keskimäärin 9 kuukautta. Päätös lienee odotettavissa kevään korvilla, jolloin taas lintujen pesimäaika on käsillä, eikä töitä päästäne aloittamaan ennen ensi elokuuta, vaikka KHO hylkäisikin valituksen. Jos Jokeri-linjan halutaan menevän eteenpäin, nyt olisikin aika edistää muita reittivaihtoehtoja, joista Takkatien pohjoisella vaihtoehdolla olisi vähiten luontovaikutuksia.

Jo nyt kuitenkin voi sanoa, että valituksilla on ollut vaikutusta. Joitakin aiemmin kaadettaviksi merkattuja puita on nyt osoitettu säästettäviksi, kuten liito-oravien papanakuusia.